Näytetään tekstit, joissa on tunniste polkujuoksu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste polkujuoksu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. elokuuta 2026

Yyteri Trail Run 12 km

Tämän vuoden ensimmäinen, ja todennäköisesti ainoa juoksukisa tuli juostua eilen Porissa. Bongasin ensimmäistä kertaa järjestettävän Yyteri Trail Runin jo keväällä, mutta ilmoittautuminen tapahtui vasta pari viikko ennen kisaa. Polvivaiva ja murheet ovat vähentäneet juoksutreenejä tänä vuonna ja siksi kisaan lähtö oli pitkään epävarmaa.

Yyteri Trail Runissa oli matkoina polkujuoksut 6 km ilman ajanottoa sekä "kisasarjat" 12 km ja 24 km. Osallistuin 12 km matkalle, ajattelin että se kyllä menisi, kun kuitenkin tänäkin vuonna olen juossut kympin lenkkejä poluilla ja sileällä, vaikka pitkät lenkit ovatkin jääneet uupumaan. Kaikki reitit kulkivat Yyterin Santojen lenkin ja 12 km reitti poikkersi myös Herrainpäivien lenkille ja 24 km juoksu vielä pidemmälle pohjoiseen rannikkoa pitkin. 


Juoksukeli oli suht suotuisa, pilvistä ja lämmintä, mutta ei kuumaa. Tuuli vain oli hyvin navakka ja pöllytti hiekkaa Yyterin vierailukeskuksen nurkilla, kun haimme numerolaput kisakansliasta. Tiesin etukäteen reitistä, että se olisi hyvin tasainen ja pitkä pätkä juostaisiin hiekkarannalla vesirajassa. Lähtijöitä oli muutamia kymmeniä, joista moni oli ensimmäisessä polkujuoksutapahtumassaan.

Lähdöstä juoksureitti kulki ensimmäiset pari kilometriä teillä sekä puisella kävelytiellä lankongilla. Juoksuvauhtini oli noilla ensimmäisillä kilometreillä 6:45 ja tiesin sen hiukan liian kovaksi, tuo on VK-lenkkieni vauhtia. Syke nousi ensimmäisen kilometrin jälkeen 165 tienoille.

Herrainpäivien poluilla tasainen alusta vaihtuikin isoihin juurakoihin ja kivikkoisiin polkuihin. Hiukan vaarallisesti muutamassa puussa tuli teräväpäisiä oksia juoksupolulle, joten piti katsella sekä alas että eteenpäin. Tuo pätkä oli aika kuluttava ja syke nousi päälle 170, jolloin oli pakko vähän himmailla. 

Kun rantaosuus alkoi, alkoi myös koko rannan mittainen vastatuulipätkä. Karkeasti arvioiden noin puolet reitistä mentiin Yyterin rantaviivaa pitkin ja koko tuon ajan vastatuulessa. Ranta oli paikoin märkää ja suht kovaa hiekkaa, paikoin alusta oli hyvinkin kalteva ja paikoin joutui juoksemaan pehmeässä hiekassa. Tuntui, että suht isokokoisena ja raskastekoisena juoksijana minulla oli tuolla pätkällä enemmän vaikeuksia kuin monella muulla. Juoksin noin puolet pätkästä yksin, mutta sitten onneksi naisporukka ohitti minut ja pääsin vihdoin peesiin. Edellä juoksijat tarjosivat kaivattua tuulensuojaa edes hiukan, joten laitoin koukun kiinni enkä päästänyt peesiä karkuun, vaikka välillä sykkeet nousivatkin. Tavallaan tuo rantapätkä oli tosi hieno, mutta kyllä myös älyttömän raskas!


Rannalta kun käännyttiin sisämaahan ja kohti maalia, vastassa oli 8 km huoltopiste. Jäin hetkeksi siihen juomaan ja pupeltamaan sipsiä, jolloin peesaamani naiskolmikko katosi metsään. Lähdin omaa tahtia juoksemaan hiekkapohjaista metsäpolkua, tällä kertaa onneksi tuulen suojassa. Olin todennut, että niillä n. 165 - 167 sykkeillä pystyin hyvin juoksemaan 2/3 kisasta, joten varmaan se onnistuisi loppumatkankin ajan.

Yllätyin, kun saavutinkin kohta naiskolmikon. Koska heidän tahdissaan sykkeet alkoivat laskea, piti kohta mennä ohi. Kohta juoksin yksin ja tuossa kohtaa haastavinta oli bongailla reittimerkkejä. Polku oli lyhyen pätkän kivan juostavaa neulaspolkua. Jotenkin oma meno oli kuitenkin ihan puskemista enkä päässyt rennosti rallattelemaan helpolla polulla. 

Kympin täyttymisen kohdalla polku koukkasi dyynialueen laitaan ja reitillä oli upottavia hiekkapätkiä. Pehmeä hiekka ja vähäiset reittimerkit hankaloittivat menoa ja muutaman kerran piti vaihtaa ylämäessä kävelyksi, vaikka olin etukäteen ajatellut nostaa vauhtia viimeisille kilometreille. Kohta onneksi edessä oli vielä viimeiset lankongit sekä pikku pätkä tarpomista rannan upottavassa hiekassa. Maalissa olin hiukan alle 1:27 ajassa.


Olin tyytyväinen siihen, että pystyin juoksemaan koko kisan omilla rajoillani. Aloitin ehkä hiukan liian kovaa, ja juoksu oli melkoista puskemista, mutta meni kokonaisuutena hyvin. Polvivaiva ei haitannut, mutta hiekassa tarpominen sai reidet ja takapuolen kipeytymään. Reitti oli omalla tavallaan helppo, mutta hiekkapätkät olivat hyvinkin raskaita ja pitkä osuus kovassa vastatuulessa oli iso haaste.



Oman juoksun jälkeen kävin meressä uimassa ja palasin reitin varteen odottamaan puolisoani, joka juoksi 24 kilometrin matkaa. Ohjasin myös juoksijoita oikealle reitille viimeisellä kilometrillä. Oli ehkä odotettavaakin, että ensimmäistä kertaa järjestetyssä tapahtumassa on pieniä kupruja, mutta paikoin reittimerkintöjä puuttui niin paljon, että todella moni eksyi. Esimerkiksi puolisoni ja samassa porukassa juosseet olivat palanneet pitkän pätkän takaisinpäin, kun reittimerkit puuttuivat. Ja valitettavasti joku taisi sitten taas vuorostaan oikaista ihan reippaastikin. Myös maalihuollossa oli käynyt joku kämmi, sillä vain osa juoksijoista sai maalissa lättyä. Ehdin itse syödä lätyn, mutta kun ohitin hetken kuluttua ruokapisteen, sitä purettiinkin jo pois. Osa 12 km ja kaikki 24 km juoksijat jäivät siis ilman maalihuoltoa. Myös matkan varren huoltopisteistä olivat syötävät loppuneet kesken. 


Näistä puutteista huolimatta tapahtumasta jäi ihan positiivinen mieli. Juoksin omilla rajoillani ja vähäisiin juoksuihin suhteutettuna ihan hyvän ajan. Puolisoni juoksi ihan hullun kovaa ja oli pitkän kisan kärkikymmenikössä. Yyterin polut olivat hyvin erilaiset kuin missään muualla ja onhan se nyt kivan hullua painaa menemään kilometrikaupalla meren rannalla ja upottavassa hiekassa!

sunnuntai 8. helmikuuta 2026

Talviretki Väskin saareen

Tuntui vähän siltä kuin puoli Naantalia olisi ollut tänä viikonloppuna ulkoilemassa meren jäällä. Eikä ihme, sillä pakkasta oli "vain" 10-15 astetta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta lauantaina, kun mekin päätimme lähteä retkijuoksulle Väskin saareen.

Väski on Naantalin ulkoilusaari, jossa oli pitkään myös seikkailupuisto. Pari vuotta sitten rakenteet saarelta purettiin, mutta siellä on edelleen iso betonilaituri, saaren kiertävä metsäpolku sekä hiukan umpeenkasvanut uimaranta.

Naantalin edustalla kävi vilske, kun aurinkoisesta talvipäivästä nauttivia ulkolijoita oli liikkeellä kävellen, juosten, pyörillä, hiihtäen ja luistellen. Aurattuja retkiluisteluväyliä lähtee Naantalin rannasta kohti Väskiä mm. Taimon, kylpylän ja Nunnalahden ja vierasvenesataman rannasta.

Jäätä pitkin pääsee hauskasti samoihin kohteisiin kuin kesäaikaan suppailemalla. Mekin olemme käyneet pari kertaa sup-laudoilla Väskin saaressa. Nyt lähdimme liikkeelle Taimon rannasta, joka on kaikkein lähimpänä Väskiä. Suorinta reittiä matka on vain 2 kilometriä. Väskin laiturilla oli porukkaa nauttimassa eväitä, mutta me piipahdimme myös saaren poluilla ja juoksimme eteläreunan auringon sulattamia polkuja saaren lounaiskulman uimarannalle, jossa pidimme pienen evästauon.

Tauon jälkeen lähdimme takaisin päin kiertoreittiä ja kävimme kurkistamassa Kaurakaria, jossa on hauska lehmäpatsas korkean luodon päällä. Jää oli niin paksua, että saattoi huoletta kirmata suunnilleen mistä vain. Saarten ja luotojen rannoilla jää oli työntynyt osin pystyyn ja paikoin kirkkaamman jään pinnalla oli jänniä kuvioita, kuin pieniä lumikukkasia. 

Jäällä juoksu oli ehkä yllättävänkin raskasta, vaikka korkeuseroja ei tietenkään ole. Itse jää on todella kova alusta, jonka päällä muutaman sentin kerros pakkaslunta ei ihan kauheasti iskutusta pehmennä. Toisaalta alustassa on paljon pieniä epätasaisuuksia ja lumi muhjuaa kengän alla helposti milloin mihinkin suuntaan. Pienikin tuuli pääsee aukealla puhaltamaan esteettä. Onneksi vaatetta oli päällä tarpeeksi ja juostessa pysyi lämpimänä. Tuulen suojassa huomasi jo auringon lämmittävän kasvoja. Oli kiva talviretki!

perjantai 21. helmikuuta 2025

Patikointia Gran Canarialla: Altavistan reitti

Talviloma tuli vietettyä tänä vuonna Gran Canarialla. Reissu oli varsin leppoisa, vaikka sulat baanat ja auringonpaiste innostivat myös liikkumaan. Matkan ainoa polkujuoksu oli Altavistan hienolla patikointireitillä vuoristossa. Reitillä tuli todettua, ettei juoksu ollut juuri reipasta patikointia nopeampi etenemismuoto, kun koko ajan piti pysähtyä ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia. Meitä oli isompi porukka, joista osa patikoi ja osa juoksi, mutta tauot pidettiin kuitenkin yhdessä. Reitti soveltuu mielestäni niin kävelyyn kuin juoksuunkin. Tässä postauksessa kerron tuosta reitistä tarkemmin.

Patikointi Gran Canarialla 


Naapurisaaret Teneiffa ja La Gomera ovat tunnettuja patikointireiteistään, mutta Gran Canarialla on myös useita hienoja reittejä. Vietin kuusi vuotta sitten juoksulomaa saarella ja silloin tein kaksi retkipäivää vuoristoon polkujuoksemaan. Silloin rajoituksena oli kohteeseen pääsy bussilla. Nyt alla oli vuokra-auto, joka mahdollisti reitin valinnan saaren länsipuolelta. 


Viralliset patikointireitit Kanarian saarilla ovat hyvin merkittyjä, mutta mukana on silti fiksua olla kartta, niin reittien risteyksissä ei mene sormi suuhun.


Etelän lomakylistä on jonkin verran matkaa vuoristokohteisiin ja tiet ovat melkoista serpentiiniä. Saaresta jää kuitenkin vihrein osa kokonaan näkemättä, jos pysyttelee merenpinnan tasolla, joten suosittelen ehdottomasti vierailemaan vuoristossa. Vuorten eteläpuolella maisema on kuivaa ja kivikkoista, mutta ylängöllä kasvillisuus lisääntyy ja kosteammilla rinteillä näkymä on aivan erilainen. 


Me ajoimme Maspalomasista ylös vuoristoon Fatagan ja Ayacatan kylien viertä vievän tien kautta, ja takaisin vehreämpää ylänköä pitkin kohti saaren itäreunaa mm. Los Martelesin kalderan viereistä tietä. Reissulla tuli nähtyä näin hyvin erilaisia maisemia. Itselle olivat jo tuttuja Rogue Nublon ympäristön patikointireitit aiemmalta juoksulomalta, joten emme suunnanneet sinne tällä kertaa, osittain myös siksi, että tämän vuoden alusta turistien pääsyä alueelle on rajoitettu. 

Altavistan patikointi pitkin harjannetta ja nousu huipulle 


Kanarian paras patikointi, mainosti yksi opaskirja Altavistan patikointireittiä. Altavista-nimi tulee espanjan kielen sanoista "alta" (korkea) ja "vista" (näkymä), viitaten paikan korkeaan sijaintiin ja sieltä avautuviin upeisiin maisemiin. Altavistan näköalapaikka tarjoaakin hienot näkymät lähes joka suuntaan.


Altavistan patikointireitti lähtee Mirador del Sargentolta, eli näköalapaikalta sekin. Lähtöpisteessä on parkkipaikka vain kolmelle autolle, mutta tie on siinä kohtaa sen verran leveä, että tienvarteen uskaltaa hyvin pysäköidä. Reitti ei ole lainkaan ruuhkainen, joten suurella todennäköisyydellä autolle saa kyllä paikan. Mutta paikalle pääsee vain autolla, joka tietysti rajoittaa kulkijoiden määrää. 


Reitti nousee alkuun jyrkästi, kunnes ollaan ylempänä harjanteella (Altavista ridge). Etukäteen hiukan jännitin, olisiko harjannetta pitkin kulkeva polku kapea ja korkeanpaikankammoiselle jännä. Reitti osoittautui kuitenkin mukavan turvalliseksi eikä siinä ollut kuin pari hyvin lyhyttä ilmavampaa kohtaa. Pääosin polku on leveä eikä rinne sen vierellä ole erityisen jyrkkä. Käytännössä polku kulkee vain lyhyen matkaa aivan harjanteen päällä, jolloin se on varsin suojainen ollen lähes koko matkan rinteen suojassa. Maasto on kuivaa ja kivikkoista, mutta reitin vierellä kasvaa niin kanarianmäntyjä kuin erilaisia pieniä pensaita ja kukkivia kasvejakin. 


Polku on alkuun kivikkoinen, mutta kun päästään nousun jälkeen tasaisemmalle pätkälle, myös polku tasoittuu helppokulkuisemmaksi. Polku suuntautuu aluksi kohti pohjoista kunnes kääntyy länteen ja kohti Altavistan huippua. Melko pian näkymä avautuu länteen ja hyvällä säällä näkyy naapurisaari Teneriffa ja Teiden huippu.


Altavistan huippu nousee n 1400 metriin ja sieltä on näköalat joka suuntaan. Näköalapaikka on huipun jälkeen hiukan sen alapuolella, mutta tietysti huipullekin piti nousta. :D Näköalat Gran Canarian korkeimmille huipuille avautuvat etelään ja itään ja pohjoisessa välkkyy meri kaukana alhaalla. Pilvisellä säällä ei reitille välttämättä kannata lähteä, sillä avarat näköalat ovat tämän patikointireitin juttu. Matka parkkipaikalta Altavistan näköalapaikalle ja huipulle on noin 5 km yhteen suuntaan. Edestakaisella matkalla nousua kertyy yli 500 metriä ja opaskirjoissa reitti on määritelty keskivaativaksi. Useamman pysähdyksen taktiikalla meillä meni menomatkaan noin 1 h 45 minuuttia ja paluuseen noin tunti ja vartti. 


Menomatkalla noustaan enemmän kuin paluumatkalla. Alun nousun lisäksi punnerrus huipulle on hiukan haastava. Alaspäin meno on helpompaa, mutta paikoin irtokivet hiukan luistivat jalan alla ja sai olla tarkkana. Reitti sopi kuitenkin varsin hyvin polkujuoksuun, vaikka hienoja näköaloja olikin niin paljon, että matkanteko oli varsin hidasta!

sunnuntai 6. lokakuuta 2024

Ruskalenkki Ruissalossa

Lokakuun ensimmäisenä lauantaina saatiin nauttia upeasta aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä. Lähdimme polkujuoksemaan Ruissaloon. Moni muukin oli kävelemässä tai juoksemassa, mutta poluilla oli silti varsin väljää. 

Tavallisesti tässä lokakuun alussa on ollut jo paljon ruskaa. Nyt syksy on ollut niin lämmin, ja merivesi on poikkeuksellisen lämmintä, jolloin lounaisrannikolla ruska onkin monin paikoin myöhässä. Erityisesti Ruissalon etelärannan kävelytietä juostessa huomasi, miten monet lehtipuut olivat vielä aivan vihreitä! Veikkaan, että ruska onkin Ruissalossa parhaimmillaan vasta myöhemmin lokakuussa.

Teimme lenkin, jossa kiersimme Ruissalon luontopolut Honkapirtin takamaastoissa, kasvitieteellisen puutarhan ympäri, sekä Ruissalon eteläosan ja Marjaniemen polut. Lisäksi juoksimme pitsihuviloiden viertä Ruissalon etelälaitaa. Laitan reittikartan kuvien jälkeen, jos joku innostuu kiertelemään samoja reittejä. 

Samalla reissulla tuli avattua talviuintikausi. Vaikka en kyllä tiedä, voiko puhua talviuinnista, kun ilma oli lähes +15 asteista, eikä merivesi juuri kylmempää. :D Joka tapauksessa keli oli kohdillaan pitkällä polkulenkillä!





keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Kansallispuistojen parhaat kohteet - omia kokemuksia ja viisi vinkkiä

Kuten tuossa aiemmin alkusyksystä kerroin, mulla on käytynä puolet Suomen kansallispuistoista! Kansallispuistobongauksen ollessa näin puolivälissä (tai oikeastaan hiukan yli), ajattelin kertoa mun suosikkikohteita. Postauksen lopusta löytyy myös listaus kaikista käymistäni kansallispuistoista sekä blogijutut kohteista, mikäli olen blogiin kirjoittanut aiheesta.

Nämä omat suosikit ovat täysin omien subjektiivisten kokemuksien perusteella muodostuneita. Olen päiväretkien kävelijä, en mikään vaeltaja. Tykkään tehdä kansallispuistoissa lähinnä lyhyitä retkiä ja arvostan matkailupalvelujen läheisyyttä. Olen reissannut kansallispuistoissa lähinnä kesäisin ja toki kokemukseen vaikuttaa myös vierailun aikainen sää, ötökkätilanne yms. seikat. Joissain puistoissa olen ollut juoksutapahtumassa. Polkujuostessa ehtii katsella kyllä maisemia, mutta ei ihan samalla tavalla kuin patikoidessa. Polkujuoksukisoissa oman juoksun onnistuminen tuo tietysti oman mausteensa kansallispuistokokemukseen.

Jokainen kansallispuisto on erilainen ja jokaisessa on hienoja, käymisen arvoisia luontokohteita. Ajattelin, että nostan tähän postaukseen viisi hienoa kohdetta, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet minuun erityisen vaikutuksen. Valinta oli tosi vaikea, mutta lopulta päädyin näihin kohteisiin. Kyse ei ole viidestä parhaasta kansallispuistosta, koska sitä valintaa en osannut tehdä, vaan nämä kyseiset kohteet kansallispuistoissa ovat olleet minulle omalla tavallaan erityisiä ja jääneet mieleen.


Erityisen kiva pitkä patikointireitti: Helvetinjärven kansallispuisto

Patikoimme Helvetinjärvellä siskoni kanssa kesällä 2019. Lähdimme liikkeelle Helvetin portilta, jossa ylösalaisin käännetyt puunrungot toivottivat hyvää matkaa Helvettiin. :D

Kävelimme ensin lyhyttä Helvetistä itään -reittiä Helvetinkolulle. Tutkimme kolua sekä alhaalta järven rannasta että sen päältä. Näkymät alas olivat upeat. Siitä matkamme jatkui Haukanhiedan upealle hiekkarannalle, jossa keitimme lounaat ja kävimme uimassa. Paluumatka tehtiin osin samaa polkua, kunnes Helvetistä itään -kierrosta menimme ympyräreitin toista puolta. Kävelyä kertyi yhteensä 16 kilometriä.

Tämä reitti jäi mieleen todella monipuolisten maisemien ja maastojen vuoksi. Reitillä on jylhää rotkojärveä, portaita, kalliota ja kivikkoa, metsäpolkua, hiekkaranta sekä suo-osuus pitkospuineen. Päälle vielä hienoja taukopaikkoja ja uintimahdollisuus. Helvetinjärvi on kävijämäärältään varsin rauhallinen puisto, mutta ehdottomasti pidemmänkin retken arvoinen!


Paras lyhyt kävelyreitti: Kauhalammin kierros Kauhaneva-Pohjankankaalla

Kävimme siskoni kanssa kesäkuussa Lauhanvuorella ja Kauhanevalla saman päivän aikana. Mielestäni nämä puistot sopivat hyvin yhdistelmäretkeen. Kauhanevalla eri puolilla kansallispuistoa on kaksi lyhyttä patikointireittiä, joista valitsimme iltapäivän kävelyretkeksi Kauhalammin kierroksen.

Kauhalammin kierros pääsi yllättämään sillä, että lyhyellä pitkospuureitillä (n. 3 km) tuntui pääsevän syvälle suolle. Suo tuoksui ja levittäytyi eri väreissä ympärillä. Kauhalampi oli iso järvi, joka kimmelsi kirkkaansinisenä. Keskikesällä ei lintuja kauheasti näkynyt, mutta järvi on keväisin lintujen suosiossa. Sinne olisi päässyt myös uimaan.

Kauhaneva-Pohjankangas on Suomen hiljaisimpia kansallispuistoja kävijämäärien suhteen. Osittain siksikin haluan vinkata tästä reitistä, jonka kävelee hyvin vaikka ohikulkumatkalla pienellä jaloittelutauolla, jos ei halua jäädä haistelemaan suon tuoksuja tai tuijottelemaan sinisen taivaan heijastuksia suojärven pinnasta.


Paras kokonaisuus: Pyhä-Luoston kansallispuisto

Tänä kesänä olin Pyhä-Luostolla neljä yötä ja yllätyin positiivisesti kansallispuiston monipuolisuudesta suhteellisen pienellä alueella. 

Patikoimme Ukko-Luoston huipun kautta menevän kävelyreitin. Kävelimme Luostolla myös Lampivaaran polun ja tutustuimme ametistikaivokseen. Juoksin Nuts Pyhällä puolimaratonin, jossa reitti kulki Aittakurua sekä Peurakeroa ja sivusi Noitatunturia nousten lopulta Kultakeron huipulle. Juoksua seuraavana päivänä käveltiin vielä Tunturiaavan luontopolku. Reiteissä viehätti monipuolinen luonto, hyvät opasteet ja luontopolkujen infotaulut. Reittejä oli soraistettu ja rakennettu niin portaita kuin taukopaikkojakin siten, että kulku oli mukavaa. 

Pyhä-Luoston alueella oli myös useampi kiva uimapaikka. Kävimme uimassa sekä idyllisellä Aarnilammella että isossa Pyhäjärvessä. Aarnilammen ranta oli todella upea hiekkaranta, josta näkyi sopivasti edellisenä päivänä kipuamamme Ukko-Luoston nousu. Tosi kivaa oli myös se, että rannalle tuli hengaamaan pieni poroporukka. :D Muutenkin näimme paljon poroja, niitä oli mm. kävelemässä huoneistomme parvekkeen alla. Itselle porot ovat eksoottinen kokemus ja oli kiva nähdä niitä läheltä. Aiemmilla Lapin reissuilla ja tällä matkalla esim. Lemmenjoella ei samalla lailla törmätty poroihon, vaan niitä tuntui olevan eniten juuri Pyhä-Luostolla.

Majoitusvaihtoehtojen paljous oli myös yksi syy, miksi valitsin Pyhä-Luoston tähän lyhyeen listaan. Hiihtokeskusten ansiosta alueella on runsaasti eritasoista majoitusta, ja kesän patikointeja ajatellen majoituksen saa todennäköisesti edullisemmin kuin talvisesonkina. Meillä oli pieni kahden makuuhuoneen huoneisto, jonka sijainti Nuts Pyhää ajatellen oli mitä parhain. Lähtöalueelle oli matkaa ehkä 200 metriä ja kämpiltä pääsi suoraan myös useammalle patikointireitille. 


Suppailuun: Kelventeen saari Päijänteen kansallispuistossa

Olen suppaillut muutamassa kansallispuistossa, ja mielelläni tekisin suppailuretkiä enemmänkin! Suplaudat ovat kuitenkin suht painavia, ja sää vaikuttaa suppailuun huomattavasti enemmän kuin patikointiin. Muutamalla reissulla sup-laudat ovat jääneet auton takakonttiin, kun keli ei ole suosinut vesillä retkeilyä. Päijänteen kansallispuistossa vieraillessakin nousi suppailupäivän alkuillasta kunnon ukkoskuuro. Saimme kuitenkin tehdä retken Kelventeen saareen mitä upeimmassa auringonpaisteessa ja varsin tyynellä kelillä. 

Kelvenne on Suomen suurimpia harjusaaria, noin 8 kilometriä pitkä ja sen päästä päähän kulkee polku. Täytyy tunnustaa, että vaikka meilläkin oli aikomus hiukan kävellä, vei hieno aurinkoinen keli patikointihalut. Rantauduimmekin retkellä vain syömään eväitä, uimaan ja paistattelemaan päivää hietikoille, emmekä pukeneet edes kenkiä jalkaan saaren kamaralla. Kirkasvetiset luonnonhiekkarannat olivat lumoavia! Päijänteen vesi oli todella kirkasta, ja hiekkapohjaa jatkui kymmeniä ellei satoja metrejä rannasta. Mainio uimapaikka siis. Paikoin veden alla näkyi myös isoja siirtolohkareita ja lähellä Höysniemen rantaa oli veneen hylky. Sup-laudalta näki syvälle pinnan alle ja bongasin myös yhden aivan jättimäisen kalan.

Kelventeelle pääsee vain vesiteitse. Saareen tehdään veneretkiä, mutta sup-laudalla ei ollut riippuvainen mistään aikatauluista. Höysniemen rannasta tuli matkaa vain muutama kilometri Kelventeen isoimmalle hiekkarannalle, joten retki oli varsin leppoisa. 



Örön saari Saaristomeren kansallispuistossa

Jos minun pitäisi valita yksi kohde kansallispuistoista, johon palaan aina innolla, se olisi Örö. Sata vuotta suljettuna ollut saari avautui matkailijoille vuonna 2015 ja se on palanen erikoista saaristoluontoa yhdistettynä sotilasmenneisyyteen. Koko saari on osa kansallispuistoa ja sen luonnossa on piirteitä ja kasveja, joita ei muualta Suomesta löydy. 

Kokonaisuutena Örön luonto on mielestäni aivan upea. Pidän saaristosta ja Örössä on perinteistä saaristomaisemaa silokallioineen. Niiden lisäksi saaren luonnonhiekkarannat merikaaleineen sekä paahdeniityt ovat erityisen viehättäviä. Saaren perinnemaisemia ylläpitävät lehmät ja lampaat. Öröä halkovat vanhat mukulakivitiet ja koko saaren voi kiertää luontopolkuja pitkin. Näkemistä riittää hyvin kahdelle päivälle, mutta n. 12 km luontopolut kiertää kyllä päiväretkelläkin.

Örössä on myös toimivat matkailupalvelut ja saarelle kulkee säännöllisesti maksullinen yhteysalus. Olen yöpynyt kahdesti saaren hotellissa sekä syönyt useamman maukkaan aterian ravintoloissa. Viime kesänä osallistuin Örössä myös juoksutapahtumaan! Örö on monipuolinen saaristokohde. 


Käymäni kansallispuistot ja linkit blogijuttuihin (summittaisessa vierailujärjestyksessä). Hox. Lista päivitetty 2025!

  1. Kolin kansallispuisto: Patikointia Kolilla: 
  2. Seitseminen: 
  3. Helvetinjärven kansallispuisto: 
  4. Saaristomeri: 
  5. Selkämeri: 
    • Kurjenrahkan kansallispuisto
    • Nuuksion kansallispuisto
    • Teijon kansallispuisto: 
    • Liesjärvi: 
    • Torronsuon kansallispuisto
      • Pallas-Yllästunturin kansallispuisto: 
      • Päijänne: 
      • Hossan kansallispuisto:
      • Isojärvi: 
      • Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto: 
      • Lauhanvuori: 
      • Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto: 
      • Tammisaaren saaristo: 
      • Pyhä-Luoston kansallispuisto
      • Lemmenjoki
      • Urho Kekkosen kansallispuisto
      • Sipoonkorven kansallispuisto
      • Salamajärven kansallispuisto
      • Pyhä-Häkki


      Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...