sunnuntai 6. lokakuuta 2024

Ruskalenkki Ruissalossa

Lokakuun ensimmäisenä lauantaina saatiin nauttia upeasta aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä. Lähdimme polkujuoksemaan Ruissaloon. Moni muukin oli kävelemässä tai juoksemassa, mutta poluilla oli silti varsin väljää. 

Tavallisesti tässä lokakuun alussa on ollut jo paljon ruskaa. Nyt syksy on ollut niin lämmin, ja merivesi on poikkeuksellisen lämmintä, jolloin lounaisrannikolla ruska onkin monin paikoin myöhässä. Erityisesti Ruissalon etelärannan kävelytietä juostessa huomasi, miten monet lehtipuut olivat vielä aivan vihreitä! Veikkaan, että ruska onkin Ruissalossa parhaimmillaan vasta myöhemmin lokakuussa.

Teimme lenkin, jossa kiersimme Ruissalon luontopolut Honkapirtin takamaastoissa, kasvitieteellisen puutarhan ympäri, sekä Ruissalon eteläosan ja Marjaniemen polut. Lisäksi juoksimme pitsihuviloiden viertä Ruissalon etelälaitaa. Laitan reittikartan kuvien jälkeen, jos joku innostuu kiertelemään samoja reittejä. 

Samalla reissulla tuli avattua talviuintikausi. Vaikka en kyllä tiedä, voiko puhua talviuinnista, kun ilma oli lähes +15 asteista, eikä merivesi juuri kylmempää. :D Joka tapauksessa keli oli kohdillaan pitkällä polkulenkillä!





maanantai 30. syyskuuta 2024

Syyskuun juoksutreenit ennen ja jälkeen puolimaratonin

Syyskuun juoksuja rytmitti kuun puolivälissä ollut puolikkaan kisa. Juoksin 5 vuoden tauon jälkeen sileän puolimaratonin Jyväskylässä Finlandia Marathonilla. Ilman mitään nopeustreenejä päätin juosta kisan tämän hetkiseen kuntoon nähden reipasta vauhtia, mutta en lähellekään täysillä. Pystyinkin kisassa pitämään tasaista, hiukan alle seitsemän minuutin kilometrivauhtia ja tulin maaliin hyvävoimaisena vähän alle 2,5 tunnin ajassa. 

Juoksin elokuussa polkupuolikkaan Nuts Pyhällä. Se oli selvästi sileän puolikasta raskaampi, mutta jotenkin tuntui, että palauduin siitä nopeammin. Lapin loma jatkui juoksun jälkeen vielä patikoinneilla ja juoksin 16 polkulenkin vain 4 päivää kisan jälkeen. Jalat eivät olleet tuoreet, mutta toimivat. Silloin väsymys iski vasta kotiinpaluun jälkeen. 


Finlandia Marathonin puolikkaalta toipuminen vei viikon verran. Olin ehkä kuvitellut, että kun en juossut kisaa mitenkään täysillä, olisin palautunut nopeammin. Kuitenkin tuollainen minulle reipas vauhti ja vasta vuoden kolmas kahdenkympin lenkki vei selvästi voimia. Jaloissa oli kipuja ja olo oli selvästi normaalia väsyneempi usean päivän ajan. Hölkkäilin pari lyhyttä lenkkiä kisaa seuraavalla viikolla, mutta kun olo oli selvästi rasittunut, en yrittänyt puskea itseäni kovempiin treeneihin.

Ennen puolikkaan kisaa syyskuun juoksut olivat varsin lyhkäisiä ja rentoja lenkkejä. Alkukuussa oli niin lämpimät kelit, etten syyskuun helteessä juossut kuin kevyitä lenkkejä ja usein juoksut päättyivät rantaan ja uimaan pulahtamiseen. Kävin syyskuun alussa myös Sipoonkorven kansallispuistossa patikoimassa. Puolikkaan jälkeenkin lenkit ovat olleet lyhyitä ja köykäisiä. Hellettä ei enää ole ollut, mutta olen vielä syyskuun jälkimmäisellä puoliskollakin käynyt uimassa. Merivesi on ollut vielä niin lämmintä, että on tarjennut pulahtaa ilman saunaa. Aika luksusta, kun uimakausi on kestänyt ihan toukokuun alusta syyskuun loppuun!

Juoksin syyskuussa yhteensä 103 kilometriä. Tavoitteena oli tässäkin kuussa saada satanen täyteen ja se tuli täyteen kohtalaisen helposti, mutta enempää ei kuitenkaan huvittanut juosta. Lenkit olivat tässä kuussa, kuten koko vuonna, pääosin lyhkäisiä. Puolimaratonin lisäksi juoksin yhden kympin lenkin poluilla, muut lenkit olivat lyhyempiä.

Lämpimän alkusyksyn ansiosta tuntuu suorastaan hämmästyttävältä, että vuotta on enää kolme kuukautta jäljellä! Lokakuussa kalenteri on aika täynnä, toivottavasti sinne mahtuu vielä juoksuakin. 

keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Kansallispuistojen parhaat kohteet - omia kokemuksia ja viisi vinkkiä

Kuten tuossa aiemmin alkusyksystä kerroin, mulla on käytynä puolet Suomen kansallispuistoista! Kansallispuistobongauksen ollessa näin puolivälissä (tai oikeastaan hiukan yli), ajattelin kertoa mun suosikkikohteita. Postauksen lopusta löytyy myös listaus kaikista käymistäni kansallispuistoista sekä blogijutut kohteista, mikäli olen blogiin kirjoittanut aiheesta.

Nämä omat suosikit ovat täysin omien subjektiivisten kokemuksien perusteella muodostuneita. Olen päiväretkien kävelijä, en mikään vaeltaja. Tykkään tehdä kansallispuistoissa lähinnä lyhyitä retkiä ja arvostan matkailupalvelujen läheisyyttä. Olen reissannut kansallispuistoissa lähinnä kesäisin ja toki kokemukseen vaikuttaa myös vierailun aikainen sää, ötökkätilanne yms. seikat. Joissain puistoissa olen ollut juoksutapahtumassa. Polkujuostessa ehtii katsella kyllä maisemia, mutta ei ihan samalla tavalla kuin patikoidessa. Polkujuoksukisoissa oman juoksun onnistuminen tuo tietysti oman mausteensa kansallispuistokokemukseen.

Jokainen kansallispuisto on erilainen ja jokaisessa on hienoja, käymisen arvoisia luontokohteita. Ajattelin, että nostan tähän postaukseen viisi hienoa kohdetta, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet minuun erityisen vaikutuksen. Valinta oli tosi vaikea, mutta lopulta päädyin näihin kohteisiin. Kyse ei ole viidestä parhaasta kansallispuistosta, koska sitä valintaa en osannut tehdä, vaan nämä kyseiset kohteet kansallispuistoissa ovat olleet minulle omalla tavallaan erityisiä ja jääneet mieleen.


Erityisen kiva pitkä patikointireitti: Helvetinjärven kansallispuisto

Patikoimme Helvetinjärvellä siskoni kanssa kesällä 2019. Lähdimme liikkeelle Helvetin portilta, jossa ylösalaisin käännetyt puunrungot toivottivat hyvää matkaa Helvettiin. :D

Kävelimme ensin lyhyttä Helvetistä itään -reittiä Helvetinkolulle. Tutkimme kolua sekä alhaalta järven rannasta että sen päältä. Näkymät alas olivat upeat. Siitä matkamme jatkui Haukanhiedan upealle hiekkarannalle, jossa keitimme lounaat ja kävimme uimassa. Paluumatka tehtiin osin samaa polkua, kunnes Helvetistä itään -kierrosta menimme ympyräreitin toista puolta. Kävelyä kertyi yhteensä 16 kilometriä.

Tämä reitti jäi mieleen todella monipuolisten maisemien ja maastojen vuoksi. Reitillä on jylhää rotkojärveä, portaita, kalliota ja kivikkoa, metsäpolkua, hiekkaranta sekä suo-osuus pitkospuineen. Päälle vielä hienoja taukopaikkoja ja uintimahdollisuus. Helvetinjärvi on kävijämäärältään varsin rauhallinen puisto, mutta ehdottomasti pidemmänkin retken arvoinen!


Paras lyhyt kävelyreitti: Kauhalammin kierros Kauhaneva-Pohjankankaalla

Kävimme siskoni kanssa kesäkuussa Lauhanvuorella ja Kauhanevalla saman päivän aikana. Mielestäni nämä puistot sopivat hyvin yhdistelmäretkeen. Kauhanevalla eri puolilla kansallispuistoa on kaksi lyhyttä patikointireittiä, joista valitsimme iltapäivän kävelyretkeksi Kauhalammin kierroksen.

Kauhalammin kierros pääsi yllättämään sillä, että lyhyellä pitkospuureitillä (n. 3 km) tuntui pääsevän syvälle suolle. Suo tuoksui ja levittäytyi eri väreissä ympärillä. Kauhalampi oli iso järvi, joka kimmelsi kirkkaansinisenä. Keskikesällä ei lintuja kauheasti näkynyt, mutta järvi on keväisin lintujen suosiossa. Sinne olisi päässyt myös uimaan.

Kauhaneva-Pohjankangas on Suomen hiljaisimpia kansallispuistoja kävijämäärien suhteen. Osittain siksikin haluan vinkata tästä reitistä, jonka kävelee hyvin vaikka ohikulkumatkalla pienellä jaloittelutauolla, jos ei halua jäädä haistelemaan suon tuoksuja tai tuijottelemaan sinisen taivaan heijastuksia suojärven pinnasta.


Paras kokonaisuus: Pyhä-Luoston kansallispuisto

Tänä kesänä olin Pyhä-Luostolla neljä yötä ja yllätyin positiivisesti kansallispuiston monipuolisuudesta suhteellisen pienellä alueella. 

Patikoimme Ukko-Luoston huipun kautta menevän kävelyreitin. Kävelimme Luostolla myös Lampivaaran polun ja tutustuimme ametistikaivokseen. Juoksin Nuts Pyhällä puolimaratonin, jossa reitti kulki Aittakurua sekä Peurakeroa ja sivusi Noitatunturia nousten lopulta Kultakeron huipulle. Juoksua seuraavana päivänä käveltiin vielä Tunturiaavan luontopolku. Reiteissä viehätti monipuolinen luonto, hyvät opasteet ja luontopolkujen infotaulut. Reittejä oli soraistettu ja rakennettu niin portaita kuin taukopaikkojakin siten, että kulku oli mukavaa. 

Pyhä-Luoston alueella oli myös useampi kiva uimapaikka. Kävimme uimassa sekä idyllisellä Aarnilammella että isossa Pyhäjärvessä. Aarnilammen ranta oli todella upea hiekkaranta, josta näkyi sopivasti edellisenä päivänä kipuamamme Ukko-Luoston nousu. Tosi kivaa oli myös se, että rannalle tuli hengaamaan pieni poroporukka. :D Muutenkin näimme paljon poroja, niitä oli mm. kävelemässä huoneistomme parvekkeen alla. Itselle porot ovat eksoottinen kokemus ja oli kiva nähdä niitä läheltä. Aiemmilla Lapin reissuilla ja tällä matkalla esim. Lemmenjoella ei samalla lailla törmätty poroihon, vaan niitä tuntui olevan eniten juuri Pyhä-Luostolla.

Majoitusvaihtoehtojen paljous oli myös yksi syy, miksi valitsin Pyhä-Luoston tähän lyhyeen listaan. Hiihtokeskusten ansiosta alueella on runsaasti eritasoista majoitusta, ja kesän patikointeja ajatellen majoituksen saa todennäköisesti edullisemmin kuin talvisesonkina. Meillä oli pieni kahden makuuhuoneen huoneisto, jonka sijainti Nuts Pyhää ajatellen oli mitä parhain. Lähtöalueelle oli matkaa ehkä 200 metriä ja kämpiltä pääsi suoraan myös useammalle patikointireitille. 


Suppailuun: Kelventeen saari Päijänteen kansallispuistossa

Olen suppaillut muutamassa kansallispuistossa, ja mielelläni tekisin suppailuretkiä enemmänkin! Suplaudat ovat kuitenkin suht painavia, ja sää vaikuttaa suppailuun huomattavasti enemmän kuin patikointiin. Muutamalla reissulla sup-laudat ovat jääneet auton takakonttiin, kun keli ei ole suosinut vesillä retkeilyä. Päijänteen kansallispuistossa vieraillessakin nousi suppailupäivän alkuillasta kunnon ukkoskuuro. Saimme kuitenkin tehdä retken Kelventeen saareen mitä upeimmassa auringonpaisteessa ja varsin tyynellä kelillä. 

Kelvenne on Suomen suurimpia harjusaaria, noin 8 kilometriä pitkä ja sen päästä päähän kulkee polku. Täytyy tunnustaa, että vaikka meilläkin oli aikomus hiukan kävellä, vei hieno aurinkoinen keli patikointihalut. Rantauduimmekin retkellä vain syömään eväitä, uimaan ja paistattelemaan päivää hietikoille, emmekä pukeneet edes kenkiä jalkaan saaren kamaralla. Kirkasvetiset luonnonhiekkarannat olivat lumoavia! Päijänteen vesi oli todella kirkasta, ja hiekkapohjaa jatkui kymmeniä ellei satoja metrejä rannasta. Mainio uimapaikka siis. Paikoin veden alla näkyi myös isoja siirtolohkareita ja lähellä Höysniemen rantaa oli veneen hylky. Sup-laudalta näki syvälle pinnan alle ja bongasin myös yhden aivan jättimäisen kalan.

Kelventeelle pääsee vain vesiteitse. Saareen tehdään veneretkiä, mutta sup-laudalla ei ollut riippuvainen mistään aikatauluista. Höysniemen rannasta tuli matkaa vain muutama kilometri Kelventeen isoimmalle hiekkarannalle, joten retki oli varsin leppoisa. 



Örön saari Saaristomeren kansallispuistossa

Jos minun pitäisi valita yksi kohde kansallispuistoista, johon palaan aina innolla, se olisi Örö. Sata vuotta suljettuna ollut saari avautui matkailijoille vuonna 2015 ja se on palanen erikoista saaristoluontoa yhdistettynä sotilasmenneisyyteen. Koko saari on osa kansallispuistoa ja sen luonnossa on piirteitä ja kasveja, joita ei muualta Suomesta löydy. 

Kokonaisuutena Örön luonto on mielestäni aivan upea. Pidän saaristosta ja Örössä on perinteistä saaristomaisemaa silokallioineen. Niiden lisäksi saaren luonnonhiekkarannat merikaaleineen sekä paahdeniityt ovat erityisen viehättäviä. Saaren perinnemaisemia ylläpitävät lehmät ja lampaat. Öröä halkovat vanhat mukulakivitiet ja koko saaren voi kiertää luontopolkuja pitkin. Näkemistä riittää hyvin kahdelle päivälle, mutta n. 12 km luontopolut kiertää kyllä päiväretkelläkin.

Örössä on myös toimivat matkailupalvelut ja saarelle kulkee säännöllisesti maksullinen yhteysalus. Olen yöpynyt kahdesti saaren hotellissa sekä syönyt useamman maukkaan aterian ravintoloissa. Viime kesänä osallistuin Örössä myös juoksutapahtumaan! Örö on monipuolinen saaristokohde. 


Käymäni kansallispuistot ja linkit blogijuttuihin (summittaisessa vierailujärjestyksessä):

  1. Kolin kansallispuisto: Patikointia Kolilla: 
  2. Seitseminen: 
  3. Helveltinjärven kansallispuisto: 
  4. Saaristomeri: 
  5. Selkämeri: 
    • Kurjenrahkan kansallispuisto
    • Nuuksion kansallispuisto
    • Teijon kansallispuisto: 
    • Liesjärvi: 
    • Torronsuon kansallispuisto
      • Ylläs-Pallas: 
      • Päijänne: 
      • Hossan kansallispuisto:
      • Isojärvi: 
      • Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto: 
      • Lauhanvuori: 
      • Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto: 
      • Tammisaaren saaristo: 
      • Pyhä-Luoston kansallispuisto
      • Lemmenjoki
      • Urho Kekkosen kansallispuisto
      • Sipoonkorven kansallispuisto


      sunnuntai 15. syyskuuta 2024

      Puolimaraton vanhoilla pohjilla: Finlandia Marathon 2024

      Tätä kisaa en hehkuttanut etukäteen somessa. Vielä kisaviikolla fiilis oli sen verran epävarma, että päätin olla hiiskumatta osallistumisesta. Jos keskeyttäisin tai kisa menisi muuten penkin alle, voisin olla hissun kissun ja jättää kertomatta kisasta mitään! 😅

      Juoksin edellisen sileän puolikkaan kisan 5 vuotta sitten. Sitä seuraavana vuonna sairastuin kilpirauhasen liikatoimintaan ja siitä toivuttuani olen juossut vain polkukisoja. En tee nykyään nopeustreeniä juuri koskaan. Siksi tämä puolimaraton jännitti etukäteen paljon. 

      Osallistuin Finlandia Marathonille, koska opinahjoni Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunta tarjosi opiskelijoille osallistumisen. Lisäksi sain hienon juoksupaidan! Osallistuminen tänä vuonna sopi kalenteriin, joten päätin lähteä puolimaratonille käytännössä täysin vanhoilla pohjilla.

      Toki treenasin Nuts Pyhälle sen mitä kevään vaivanneen piriformiksen vaivan kanssa pystyin. Sileällä pitkät tai kovavauhtiset lenkit ovat kuitenkin jääneet tänä vuonna vähiin. Silloin kun juoksin kerran vuodessa puolikkaan, tein myös nopeustreeniä ja minulla oli selkeä käsitys omasta vauhdistani. Juoksin vuosina 2013-2019 puolimaratonit aikaan 1:59 - 2:12. Nyt arvelin, että noin seitsemän minuutin kilometrivauhti olisi sellainen, jota pystyisin pitämään yllä 21,1 kilometriä. Sillä pääsisin hiukan alle 2:30 loppuaikaan, joka tuntui hyvältä tasalukuiselta tavoitteelta.

      Finlandia Marathonilla juostiin kahtena päivänä, ensin perjantaina lyhyemmät matkat ja sitten lauantaina maraton ja puolikas. Puolimaratonille lähti iso porukka juoksijoita, n. 1300 juoksijaa. Puolikas juostiin kahtena kierroksena Jyväsjärveä kiertävällä kevyen liikenteen väylällä. Vaikka olen tehnyt opinnot kokonaan etänä, olen muutaman kerran käväissyt Jyväskylässä ja sekä kävellyt että tehnyt pienen juoksulenkin järven rannassa. Tiesin siis hiukan, mitä odottaa juoksun maisemilta. 


      Lähtö oli todella ruuhkainen ja ensimmäisellä kilometrillä oli mahdoton juosta tavoitevauhtia. Sääennusteessa oli luvattu sadetta, mutta juoksuun lähdettäessä taivas oli kyllä harmaa mutta ei satanut. Olin pukenut päälle MaratoonarIT-paidan ja pitkät trikoot. Vaatetus oli varsin sopiva tuohon n. 15 asteen lämpötilaan ja pilviseen keliin.

      Ensimmäisen ruuhkaisen kilometrin jälkeen juoksun rytmi alkoi löytyä. Samaa vauhtia taivalsi isompi porukka, josta oli helppo ottaa välillä peesiä. Ensimmäinen huolto tuli n. 3,6 km kohdalla. Olin varannut jokaiseen huoltoon Noshtin energianamun ja otin huollosta mukin vettä. Ensimmäisellä kympin lenkillä oli helppo juosta, katsella mistä reitti menee ja vilkuilla sen verran kelloa, että menee tavoitevauhtiin. 

      Reitin kaukaisimmassa päässä oli yllättäen melko jyrkkäkin ylämäki ja muutamia kävelysiltojen ylityksiä. Siinä mietin, hiipuuko vauhti, mutta sitten 7 km huollon jälkeen huomasinkin, että taakse jäi joitain juoksijoita, joiden kanssa olin taivaltanut alkumatkan. Kun kierroksella käännyttiin takaisin päin kohti Lutakkoa ja maalialuetta, oli pyörätielle vedetty asfaltti vain muutamia päiviä vanhaa. Kengistä lähti outo narskuva ääni uutta baanaa askeltaessa. 

      Puolikkaan kärki meni ohi juuri oman 10 kilometrin täyttyessä. Muutama sata metriä juostiin Lutakossa kaduilla. Ensimmäinen kierros oli mennyt osaltani todella hyvin. Juoksin hyvin tasaisesti n. 6:55 kilometrejä ja vauhti tuntui helpolta, ei puuskututtanut. Maalialueella mieheni huuteli, että juoksu näyttää hyvältä ja tuntuikin kyllä siltä.


      Uudelle kierrokselle lähtiessä tiesi jo mitä odottaa. Matka alkoi myös jo painaa. Huomasin vauhdin hiipuvan ja yritin puhua itselleni lempeästi. "On ihan ok, jos tulee muutama hitaampi kilometri, oot jo toisella kierroksella ja edellisestä puolikkaasta on 5 vuotta, ei tarvitse tavoitella negative splittiä...". Jaloissa oli hiukan jumituksia ja hissukseen tihkutus muuttui myös ihan kunnon sateeksi. 

      Muutaman kilometrin vauhti painuikin päälle 7 minuutin, mutta edelleen juoksu pysyi varsin hyvin rytmissä. Sadevaroituksia uhkailleet sääennusteet realisoituivat n. 15 kilometrin maissa ja kohta sitä olikin ihan läpimärkä. Paikoin myös tuuli sen verran, että alkoi tulla kylmä. Olin peesannut pitkään yhtä naiskaksikkoa. N. 17 kilometrin ja lenkin kauimmaisen kulman kohdalla mietin, etten kehtaa tulla enää peesissä ja otin linjan hiukan sivummalla. Meninkin puolivahingossa ohi. Etsin seuraavan peesin ja kohta menin siitäkin ohi.

      Aloin saada selkiä kiinni ja ohitin aika paljon porukkaa viimeisten 4 kilometrin aikana. En mitenkään rynnimällä, vaan hitaasti hivuttaen. En seurannut enää kilometriaikojani. Todella leveällä väylällä keskityin enemmän siihen, että sain optimaalisen juoksulinjan ja pidettyä oman rytmin. 

      Ajattelin, ettei loppukiriä enää lähtisi, mutta sain kuitenkin viimeisille sadoille metreille vielä rytminmuutoksen aikaan. Maalilinja ylittyi n. ajassa 2:28, eli pääsin tavoitteeseeni, alle kahden ja puolen tunnin! Maalissa olin märkä ja kylmissäni, joten mitalin ja tuotekassin kanssa lähdettiin vauhdilla kohti lämmintä suihkua. 

      Finlandia Marathon oli kiva tapahtuma ja alkukilometrien jälkeen kun ruuhka hellitti, pystyi nauttimaan kauniista rantareitistä. Tosin en ottanut reitiltä yhtään kuvaa, ja postauksen kaikki kuvat ovatkin puolisoni ottamia. Peukku kaikille, jotka sadesäässä olivat reitin varrella kannustamassa! Erityiskiitos puolisolleni, joka ylitti Kuokkalan sillan neljästi päästäkseen kannustamaan minua reitin varteen. <3

      Oli jännittävää juosta sileän puolimaraton viiden vuoden tauon jälkeen! Vahvuuteni on ollut ja oli nytkin hyvin tasainen vauhdinjako. Varsinkin ensimmäisellä kierroksella nakutin km-vauhteja vain muutaman sekunnin sisään. Toisella kympillä vauhdeissa oli hiukan enemmän vaihtelua. Sain negative splitin viimeisten vauhdikkaampien kilometrien ansiosta. Esimmäiseen kierrokseen meni aikaa 1:14:45, toiseen 1:13:24, aika tarkkaa työtä. :D

      Juoksu meni osaltani siis aivan suunnitelmien mukaan. Sade ja siitä seurannut kylmyys hiukan haittasi, mutta en kuitenkaan palellut pahasti, onneksi pahin sade osui kisan loppuun. Ennakkoon oma juoksu jännitti ja mietin, että miksi olen kisaan lähdössä. Jälkeenpäin oli hyvä fiilis! Tämä vauhti oli itselle sopiva. En joutunut erityisesti rehkimään eikä syke ollut edes lopussa tapissa. Olin varsin hyvävoimainen koko kisan ja vielä maalissakin. 

      Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...