keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Kesän päätavoitteesta pannukakku

No niin, ei mennyt niin kuin Strömsössä tämän kesän juoksutavoitteen kanssa. 

Tähän mennessä tapahtunut: Olimme miesystäväni kanssa menossa Kainuu Trailiin, jonne olin itse ilmoittautunut 38 kilometrin ja mies 55 kilometrin matkalle. Omaan taipaleeseen tuli mutkia jo kolme viikkoa sitten, kun kantapääni kipeytyi. Vaihdoin matkaa puolimaratoniin ja ajattelin, että siihen mennessä jalkavamma olisi parantunut niin, että pystyisin kyllä 21 km juoksuun. Sopivasti juhannuksen aikoihin meihin iski kuitenkin korona, ja nyt koko reissu peruuntui. Tavallaan helppo päätös, kun molemmat ovat sairastuvalla, tavallaan harmi, ettei reissu toteudu nyt ollenkaan. Itse olen kyllä vielä sen verran kipeä, että juoksu on ihan mahdoton ajatus, joten jossittelulle ei edes jää sijaa.

Olimme vuokranneet Hossasta mökin pariksi yöksi, töistä oli pyydetty lomaa ja tietysti treenattu koko kevät tätä silmällä pitäen. Siihen nähden harmittaa yllättävän vähän. Mulla vaikuttaa tuo jalkavamma, joka tuli jo sen verran aikaisin, että nyt juhannuksena iskenyt korona oli vähän kuin naula arkkuun juoksun suhteen. Olisin kyllä mieluusti jättänyt tämän taudin kokematta, kun yli kaksi vuotta sitä onnistuneesti välteltiin, mutta eipä voi mitään. 

Samalla kesäkuun kilometrit jäävät todella alhaisiksi. Juoksin vain 62 kilometriä, satasen vähemmän kuin toukokuussa. Tämän kuun juoksuista ei olekaan kauheasti kerrottavaa. Suunnitelmissa ollutta mäkitreeniä päästiin tekemään tasan kerran, ja postauksen kuvat ovatkin tuolta reissulta Hirvensaloon. Muuten juoksut eivät menneet toivotulla tavalla.

Olen vielä sen verran kipeä, että heinäkuukin alkaa juoksutauolla. Ja harmi kyllä tuo jalkavaivakaan ei ole täysin parantunut, huoh. Pitää nyt rauhassa katsoa, milloin sitä on taas juoksukunnossa ja miettiä sitten siinä kohtaa, josko tälle vuodelle vielä keksisi jotain juoksutavoitteita.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Telakalta kohti muuttunutta tavoitetta

Olin viikon juoksutauolla tuon viime postauksessa kuvatun kantapääkivun jälkeen. Ihan ideaalisti en saanut jalkaa lepuutettua, kun viikkoon tuli mm. työmatka, jossa jouduin olemaan paljon jaloillani. Kantapää ja pohkeen alaosa ovat edelleen hiukan kipeät, enkä edelleenkään tiedä, mikä jalkaa vaivaa.

Eilen kokeilin varovaista hölkkää nelisen kilometriä ja totesin, että juoksu hiukan tuntuu, mutta selvästi jalka on jo parempi. Lenkin jälkeen vamma ei myöskään tuntunut pahenevan, joten uskaltaisiko tässä olla varovaisen toiveikas...

Kainuu Trailiin on nyt kaksi viikkoa aikaa. Jalkavamman vuoksi mulla jäi viimeinen pitkä lenkki kokonaan tekemättä. Jos kuntoudun kisaan mennessä, joudun lähtemään siihen niin, etten ole yli kuukauteen juossut pitkää lenkkiä. Nyt kun kisaan on enää kaksi viikkoa aikaa, ei treenillä voi enää oikein muuta kuin pilata kisan, joten en taida tehdä nyt muuta kuin yrittää parhaani mukaan kuntouttaa koipea.


Olin ilmoittautunut Kainuu Traililla 38 kilometrin matkalle. Toukokuun lopussa juostu kolmenkympin lenkki poluilla valoi uskoa siihen, että tuo matka kyllä menisi. Nyt jalkavaivan myötä pitää tavoitetta kuitenkin punnita uudestaan. Vaikka olisin kovasti halunnut juosta tuon 38 kilometriä ja uskon, että kevään hyvien treenien ansiosta siitä selviäisinkin, tuo tämä viimeisten viikkojen treenaamattomuus ja vamma liikaa epävarmuustekijöitä muassaan. Jos jalka ärtyisi matkalla, en mitenkään voisi klenkata sen kanssa yli kolmeakymmentä kilometriä. 

Katsoin tänään polkujuoksutapahtuman ohjeita ja hätkähdin, kun huomasin, että sarjanvaihto on mahdollista tehdä vain huomiseen mennessä. En voi siis enää puntaroida osallistumista ja matkaa ihan kisan alle, vaan päätös oli tehtävä saman tien. Päätin siis vaihtaa matkaa 21 kilometriin. 

Puolimaraton poluilla ei ole pikku juttu sekään, mutta verrattuna 38 kilometriin on matka selvästi helpompi. Tosin puolikasta juostaan yleensä selvästi vauhdikkaammin kuin pidempiä matkoja, ja itse en ole tehnyt yhtään nopeusharjoittelua koko vuonna. Jos pääsen kisaamaan ja jos pääsen maaliin, uskon nimeni löytyvän siis aivan matkan häntäpäästä. Oman kommervenkkinsä kisamatkaan tuo se, että miesystäväni on juoksemassa kisassa 55 kilometriä. Jos olisin itse juossut pidemmän matkan, en joutuisi odottelemaan häntä maalissa tuntikausia niin kuin nyt. Mutta nämä ovat pieniä murheita. Isoimpana tietysti mietityttää, pääsenkö yleensäkään lähtöviivalle ja maaliin. 

En ole koskaan juossut polkukisassa puolimaratonia, toivotaan, että pääsen kokemaan sen nyt!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Mystinen kantapääkipu (vol. 2)

Huoh. Itku lyhyestä ilosta tai jotain sinne päin. Harmillisesti kantapääni kipeytyi juuri pitkän lenkin alla ja mainiosti sujuneisiiin juoksuihin tulee nyt jonkinlainen tauko. Mulla on ollut samanlainen vaiva joskus vuosia aiemminkin, ja mahtoikohan tulla nyt ihan samasta syystä... 

Viimeksi vaiva ilmoitti itsestään, kun olin joutunut päivän seisoskelemaan kovapohjaisilla kengillä. Nyt kipu tuli festareiden jälkimainingissa! Älkää lapset juhliko, se on vaarallista. Sinänsä lohdullista, ettei kipu taida johtua juoksusta, mutta ehkä sitäkin enemmän sapettaa, että nyt en voi vaivan vuoksi juosta! Kantapää siis kipeytyi illan aikana, kun olin seisoskellut pitkään ja kipu tuntuu suoraan kantapään alla sekä ehkä inasen ulkosyrjällä.

Mulla olisi ollut tänään juoksuohjelmassa viimeinen pitkä lenkki ennen Kainuu Trailia. Se jäi nyt tekemättä. Lähdin juoksemaan, mutta palasin kotiin jo 7 kilometriä mittarissa. Siinäkin oli jo liikaa... Käytännössä jo lenkin alusta asti kinasin itseni kanssa, onko tässä juoksussa mitään järkeä. Oli selvää, ettei ollut, mutta koska olen toisinaan kovin typerä, en meinannut sitä uskoa. Mielessä pyöri liikaa se, että lenkin väliin jääminen tuhoaisi harjoitusohjelmani ja ensi viikon tiukka ohjelma, joka ei sallisi toista mahdollisuutta pitkälle lenkille. Näitä vatvoessa en kääntynyt heti kotiin vaan jatkoin sen verran pidemmälle, että joka askeleella sattui. Siinä kohtaa jo tyhmempikin tajuaa palata kotiin.

Tekstistä varmaan käy ilmi, että sapettaa. Mutta ei nyt voi muuta kuin toivoa, että vaiva hellittää hyvissä ajoin ennen Kainuu Trailia ja pääsen vielä jokusen harjoituslenkin juoksemaan ennenkin. 



perjantai 3. kesäkuuta 2022

Bloggaaminen kannattaa aina

Bongasin aamutuimaan Lenkillä-blogista, että tänään on blogiperjantai! Haaste kolahti, ja äkkiä blogi-ideoista tyhjä pääni pohdiskelikin seuraavaa tekstiä.

Lukeminen kannattaa aina, on tuttu mainoslause ja halusin tällä tekstillä tuoda esiin, miksi minusta kannattaa sekä lukea että kirjoittaa blogia!

Monet seuraamistani juoksublogeista ovat vuosien varrella hiljentyneet, mutta onneksi Lenkillä ja muut edelleen suositut ja päivittyvät blogit todistavat, etteivät blogit ole kuolleet. Sosiaalinen media on siirtynyt yhä enemmän kuviin ja videoihin, ja välillä tuntuu, ettei kukaan jaksaisi enää lukea pitkiä tekstejä. Paitsi minä ja onneksi myös muut, sillä edelleen löytyy paljon lukijoita, jotka pitävät enemmän blogiteksteistä kuin lyhyistä videoista,  joita some on nykyään pullollaan.

Vaikka oma keskittymiskykyni on heikentynyt internetin myötä, tykkään edelleen lukea pitkiä tekstejä ja seurata blogeja. Seuraan luonnollisesti muitakin juoksublogeja, vaikka en välttämättä ihan joka postausta lue. En suinkaan kuvittele olevani täysinoppinut juoksun saralla, mutta kuitenkin oma tietämys juoksusta on vuosien varrella karttunut ja esimerkiksi harjoitusohjelmani teen itse. Silti aina kun kurkkaan johonkin juoksublogiin, löydän sieltä jotain mielenkiintoista tiedonmurusta. Minusta on sääli, jos vaikkapa kisaraportit kirjoitetaan nykyään mieluummin instaan tai faceen, koska niissä tekstin määrä on kovin rajallinen ja näkyvyys niin hetkellinen. Blogit tarjoavat alustan, josta on helppo hakea tietoa ja muiden kokemuksia vielä kuukausia ja vuosia jälkeenpäinkin. Esimerkiksi omalle ensimmäiselle maratonille valmistautuessa luin ensikertalaisten kisaraportteja suurella innolla. Polkujuoksukisojen rapsat ja reittikuvaukset ovat myös todella arvokkaita ensimmäistä kertaa uusiin maastoihin suunnatessa.


Toinen aihe, joka blogeissa ei lakkaa kiinnostamasta ovat matkajutut. Seuraavaa reissua suunnitellessa omakohtaiset kokemukset kohteesta tuovat aina erilaisen näkökulman kuin matkaoppaat. Joskus jokin bloggaajalle käynyt hauska sattumus voi olla hyvinkin arvokas tieto pakkauslistaa tehdessä tai muuten matkaa suunnitellessa. Esimerkiksi mieleen on jäänyt, että Monemvasian linnoituskylän vierailulle ei kannata laittaa jalkaan kovapohjaisia sandaaleja, koska kivetyt kadut ja portaat ovat niillä liukkaita. Tällaisen pienet yksityiskohdat blogien matkajutuissa herättävät paikat eloon.

Monemvasia-tarinat ovat Karkkipäivä-blogia kirjoittavan Sannin käsialaa. Karkkipäivä-Sanni on kirjoittanut viime vuosina myös somesta parikin kertaa fiksuja ja pohdiskelevia tekstejä, ja on ollut ilo huomata, että hänen kommenttiboksissaan lukijat kertovat seuraavansa edelleen blogeja ja etsivänsä myös uutta luettavaa kuvatykityksen sijaan. Olen itsekin miettinyt suhtautumistani someen Karkkipäivän tekstien myötä.

Pääsin jokin aika sitten juttelemaan yhden lempikirjailijani, Johanna Sinisalon kanssa. Hän kertoi osanneensa lukea ja kirjoittaa jo hyvin nuorena. Hän oli huomannut, että kirjoittaessaan tarinoita niissä oli se jokin, joka näkyi omaperäisyytenä ja välittyi lukijallekin. Huomatessaan omaavansa lahjoja kirjoittamiseen hän alkoi hioa taitoa ja kehittyi entisestään. Itse en koe, että olisin kirjoittajana erityisen lahjakas. Olen lukenut todella paljon siinä iässä, jossa kielelliset taidot kehittyvät ja sen ansiosta osaan kyllä kirjoittaa koherenttia ja kieliopillisesti oikeaa tekstiä. En vain mielestäni ole kovin taitava siirtämään lennokkaita ajatuksiani kirjalliseen muotoon, vaan tekstini on aina jotenkin latteampaa kuin toivoisin. Minulla on vilkas mielikuvitus ja lapsena haaveilin kirjailijan urasta. Kuitenkin, kun olen yrittänyt jotain tarinoita kirjoittaa, minusta on joka kerta tuntunut, etten yksinkertaisesti saa paperille sitä samaa taikaa, joka kertoo tarinoita pääni sisällä. Kirjoittaminen on minulle kuitenkin luonteva itseilmaisun muoto ja blogin pitäminen on ollut antoisaa siksikin, että se on antanut kannustimen kirjoittaa säännöllisesti. Kun viime vuonna tein opintoja, huomasin, että olen harjaantunut kirjoittajana myös työvuosien aikana, ehkä osittain juuri blogin ansiosta. En ehkä ole lahjakas kirjoittaja luonnostani, mutta se ei tarkoita, ettenkö voisi koko ajan kehittyä ja myös nauttia kirjoittamisesta. Eihän minulla juoksuunkaan mitään lahjakkuutta ole, mutta silti tässä vain mennään jo kymmenettä vuotta tuhannen vuosikilometrin tahtia ja nautitaan juoksusta!


Lenkillä-blogin Elina kertoo omassa Blogiperjantain jutussaan, että "Bloggaajan kannattaa tarttua mieleen tuleviin ajatuksiin samoin kuin tartuin kauniiseen hetkeen kesäisessä Helsingissä. -- Tuskin mikään idea, ajatus tai jutunaihe on turha tai liian vähäpätöinen kerrottavaksi." Päätin noudattaa neuvoa saman tien tällä tekstillä! :)

Lisää Blogiperjantai-tapahtumasta Facebookissa.

tiistai 31. toukokuuta 2022

Tavoitteellinen toukokuu

Huhtikuun lopussa toivoin toukokuusta ehjää treenikuukautta, sillä mulla oli kovat tavoitteet tälle kuulle. Juoksin huhtikuussa vuoden ensimmäisen kahdenkympin lenkin ja toukokuussa oli tarkoitus juosta useampi pitkä lenkki ja testata kuun lopussa kuntoa peräti kolmenkympin juoksulla. Hiukan hirvitti lähteä tähän treenikuukauteen, mutta nyt voin todeta, että hyvin meni!

Juoksin toukokuussa yhteensä 162 kilometriä. Se on huikea määrä ja jää vain 10 kilometriä mun kuukausienkasta. Määrän nosto alkuvuodesta on ollut melkoinen ja olen tosi tyytyväinen, että kroppa on kestänyt treeniä hyvin ja olen palautunut pitkistä lenkeistä aikataulussa aina ennen seuraavaa pidempää lenkkiä.

Toukokuun viimeisenä lauantaina juoksin 32 kilometrin lenkin, joka toimi samalla kenraaliharjoituksena Kainuu Trailin 38 kilometrin kisaan. Polkujuoksukisaan on toki vielä yli kuukausi aikaa, mutta toimiva juoksuohjelma on ollut mulla sellainen, jossa pisimmät harjoituslenkit juostaan viisi ja kolme viikkoa ennen kisaa. Nyt tämä lenkki viisi viikkoa ennen oli pisin lenkki, jonka aion juosta ennen Kainuu Trailia ja kokemus oli hyvin rohkaiseva. Olin pahuksen hidas, mutta sillä ei varsinaisesti ole väliä, sillä en tähtää kisassa mihinkään tiettyyn aikaan vaan haluan vain juosta kisan maaliin. Sen verran koville tuo kolmikymppinen otti, että sen jälkeen jätin juoksut loppukuuksi eli peräti kolme lepopäivää tuli tähän! Tuo kolme päivää taisikin olla maaliskuun alusta alkaen pisin juoksutauko, eli viimeiset kolme kuukautta treenit on kulkeneet juuri niin kuin pitää.

Kovat kilometrit eivät toki pelkillä pitkiksillä tule, vaan olen pystynyt juoksemaan myös mainioita viikkokilometrejä ja 4-10 kilometrin pk-lenkkejä pitkiksien lomassa. Koko kuukausi (kuten lähinnä koko alkuvuosi) onkin ollut peruskuntoa kohottavaa määräharjoittelua. En ole turhaan rasittanut itseäni nopeustreeneillä, mutta mäkitreenejä olisi voinut olla ohjelmassa enemmän, nyt mäkiharjoituksia tuli vain pari. Siinä onkin petrattavaa kesäkuussa. Lähden nyt hyvillä mielin kesäkuuhun ja kisavalmistautumiseen. :)

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Tavoitepaljastus!

Viikonloppuna tuli taas juostua pidemmälle kuin yli 2,5 vuoteen. Juoksuohjelmassa oli 30 kilometrin lenkki poluilla, mutta ylitin sen ja juoksinkin 32 kilometriä! Nyt kun tämän kevään pisin treenilenkki on takana, uskallan paljastaa, mihin tavoitteeseen juoksuohjelmani tähtää.

Olen ilmoittautunut Hossan kansallispuistossa juostavaan Kainuu Trailiin 38 kilometrin matkalle! Vuodenvaihteessa vielä melkoisen utopistiselta tuntunut tavoite onkin kevään mainioiden juoksujen myötä muuttunut ihan realistiseksi. 


Useampi läheisistäni on pitänyt tavoitetta aika kovana, kun on kuullut kisasuunnitelmastani. Itsekin olin hiukan epäuskoinen vielä alkuvuonna, että mitäköhän hommasta tulee. Olen käytännössä pystynyt treenaamaan kunnolla vasta maaliskuun alusta alkaen, toki taustalla oli viime vuoden tasaiset satasen kuukausikilometrit ja jollain tasolla pysynyt kunto. Kilpirauhasen liikatoiminnan ja sen lääkityksen jälkeen ilmassa oli kuitenkin paljon kysymysmerkkejä. Nyt olo on kuitenkin varma ja hyvä. Olen päässyt juoksemaan ihan ohjelmani mukaan, toukokuussa vähän ylikin, ja viiden viikon päässä oleva kisa tuntuu nyt täysin mahdolliselta juosta maaliin. Toivottavasti en nyt jinxaa mitään sanomalla asian ääneen... Paljon voi vielä sattua ennen kisaa, mutta toivon kovasti, että pääsen juoksemaan terveenä kuten tähänkin asti.


Tein tämän kevään juoksuohjelman siten, että pisin lenkki olisi juuri tässä viisi viikkoa ennen kisaa. Ennen tätä kolmikymppistä olen juossut kolme kertaa kahdenkympin lenkin, joista yhden poluilla. Polkujuoksuun menee enemmän aikaa kuin sileän juoksuun, mutta se on onneksi kropalle armollisempaa. Kaikki pitkät polkutreenit olen juossut Ruissalossa. Ruissalon etuna on ollut kuivat ja hyväkuntoiset polut ja helppous rakentaa eri pituisia lenkkejä. Olemme miehen kanssa lähteneet juoksemaan yhdessä ja hän on jossain kohtaa nostanut vauhtia ja juossut pidempää lenkkiä mitä minä, kuitenkin niin, että olemme lenkin päätepisteessä suunnilleen samoihin aikoihin. 


Ruissalon polut ovat hyvistä puolista huolimatta kuitenkin melko helppoja ja nousumetrejä ei siellä ihan kauheasti kerry. Hossassa luvassa on reippaasti enemmän nousua. Mäkitreenit ovat jääneet melko vähäisiksi, koska olen panostanut lähinnä määräharjoitteluun. Seuraavan kuukauden aikana yritän saada vielä jalkoihin lisää voimaa ja sen verran mäkitreeniä, että selviäisin Kainuu Trailin nousuista kunnialla.

Kun treenasin Nuuksio Classicin polkumaratonia varten, tein varsin toimivan juoksuohjelman kohti pitkää polkukisaa. Kainuu Traililla matka on neljä kilometriä vaille maratonin, mutta se vaatii ihan samanlailla treeniä kuin täysmaratonkin, eroa ei niin paljoa ole. Juoksin Nuuksion polkumaratonin aikaan 6h 35min. Nyt en ole noin hyvässä kunnossa, eli luvassa on hidasta taaperrusta Hossan poluilla. Kisassa on onneksi todella armolliset suoritusajat, eli cut off -aikaa ei kauheasti tarvitse miettiä. Jos jotain, niin ehkä tulee ensimmäistä kertaa kisan viimeinen sija. o.O No, sitäkin on turha spekuloida näin yli kuukausi ennen juoksua.


Nyt, kun juoksuohjelman pisin lenkki on onnistuneesti takanapäin, alkaa innostus nousta. Hossan kansallispuisto on minulle uusi tuttavuus, mutta mitä ilmeisemmin luvassa on upeita maisemia ja kivaa polkua. Miesystäväni aikoo juosta kisassa ensimmäisen ultramatkansa, 55 kilometriä, paljastettakoon sekin nyt. On kiva lähteä yhdessä reissuun, mutta kyllä se lisää jännitystä, että toivoo myös toiselle hyvää juoksua. Toivotaan, että pysytään terveinä ja päästään matkaan heinäkuun alussa!

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Aloittelijan kokemuksia suppailusta yhden kesän jälkeen

Ostettiin miesystävän ja siskon kanssa vuosi sitten keväällä omat sup-laudat. Olen kokeillut sup-lautailua aiemmin vuokratulla sup-laudalla ja kirjoittanut lajista jo vuosia sitten blogiinkin. Tuo juttu mun ensikosketuksista sup-lautaan löytyy tämän linkin takaa. Kokosin nyt tähän postaukseen mun kokemuksia suppailusta ja ilmatäytteisistä sup-laudoista. En ole mikään asiantuntija, mutta yhden kokonaisen kesän jälkeen tuntuu, että kokemusta on kertynyt sen verran, että voin jotain vinkkejä jakaa. Nyt kun ilmat ovat vihdoin kääntyneet kesäisemmiksi, on vinkeille kohta käyttöä!


Ilmatäytteisen sup-laudan hankinta

Innostuttiin hankkimaan omat laudat, koska haluttiin, että olisi mahdollisuus suppailla missä ja milloin vain. Samasta syystä hankittiin ilmatäytteiset laudat. Sup-laudat ovat yli kolmimetrisiä, eli kiinteän laudan kuljettaminen vaatii käytännössä aina auton ja siihen kattotelineen. Ilmatäytteisen sup-laudan mukana tulee kantoreppu ja pumppu. Setti painaa noin kymmenen kiloa ja on suunnilleen rinkan kokoinen, eli periaatteessa laudan saa kuljetettua pidemmän matkan vaikka kävellenkin. Käytännössä kantoreppu on hiukan hankalan mallinen, mukaan tulee toki muutakin tavaraa ja mm. pumppu pitää saada jonnekin suppailun ajaksi, joten myös ilmatäytteisen laudan kuljetus on helpointa autolla. Tyhjänä ilmatäytteisen laudan tilantarve on toki selvästi pienempi kuin kiinteän laudan.

Kun oltiin hankkimassa lautoja, selvitin, millaiset ovat hyvän (ilmatäytteisen) sup-laudan ominaisuudet. Tässä tiivistettynä pieni lista:

  • Laudan maksimi kantokyky saisi olla n. 140 kg ja siitä ylöspäin, vaikka suppailija painaisikin tuosta vain puolet. Laudat, joiden kantokyvyksi luvataan vain 100 kiloa, ovat heppoisia ja voivat taipua kevyemmänkin ihmisen alla.
  • Laudan paksuus saisi olla 15 cm tai enemmän.
  • Noin 80 cm leveä lauta on tarpeeksi vakaa aloittelijallekin. Kapeammat ja teräväkärkiset laudat ovat kiikkerämpiä, mutta mahdollistavat reippaamman menon. 
Laudan kaveriksi kannattaa hommata vedenpitävä dry bag, sillä väkisinkin kaikki laudalla oleva saa vähintään pärskeitä. Ilmatäytteisen laudan pumppaaminen täyteen vie noin 10-15 minuuttia ja toimii ihan hyvänä treeninä sekin. Ihan lyhyttä kokeilua varten laudan pumppaaminen tuntuu työläältä, mutta useamman tunnin retkeilyssä se on vain pieni alkujumppa.



Miten suppailussa pääsee alkuun?


Kuten itsekin tein, niin suosittelen kokeilemaan sup-lautailua ensin vuokralaudalla. Tosi monella rannalla on nykyään mahdollisuus vuokrata lauta eikä hinta ole kovin kallis. 

Jos haluaa sup-laudan koko kesäksi omalle mökille tai haluaa tehdä retkiä oman aikataulun ja kartan mukaan, niin laudan osto voi olla hyvä vaihtoehto. Selvittelin etukäteen hiukan hintoja ja suosituksia. Halvimmat, parin sadan laudat ovat saaneet lähinnä huonoja arvioita, mutta yli tonnin laudat tuntuivat hirveän kalliilta, vaikka niitä kehuttiinkin. Päädyimme Aqua Marinan keskihintaisiin sup-lautoihin, ja tietysti jokaiselle erilainen lauta. Mulla on Beast, miehellä Fusion ja siskolla Vapor. Ollaan oltu lautoihin tyytyväisiä.

Laudan päälle on enemmän kuin suositeltavaa mennä aina alkuun polvillaan. Kun olo tuntuu vakaalta ja alla on tarpeeksi vettä, niin noustaan varovasti seisomaan. Jos tuntuu, että tasapaino pettää, niin takaisin polvilleen. Alkuun voi tuntua, että jalat tutisevat, mutta jo muutaman suppailukokemuksen jälkeen laudalla seisominen muuttuu helpommaksi. Laudat ovat keskenään erilaisia, eri lautaa vaihdettaessa aina alkuun voi tuntua siltä, että tasapainoa pitää vähän hakea. 

Oikea paikka olla laudalla on helppo tunnistaa, sillä sup-laudalla seistään suunnilleen kantokahvan kohdalla. Jalat noin hartioiden levyisessä haara-asennossa, polvista joustaen. Muutenkin kehon luonnollinen rentous on suositeltavaa, sillä jäykkänä tasapaino katoaa herkemmin ja olo on epämukava. Laudalta voi tahallaan tiputtautua alkuun pari kertaa, niin tulee se hoidettua eikä sitä tarvitse turhaan jännittää.

Meloessa mela viedään veteen laudan etuosassa ja nostetaan jalkojen kohdalla ylös. Liike lähtee keskivartalosta ja selästä, ei käsistä, eli joustetaan polvista ja kumarrutaan eteenpäin. Rauhallista lipumista voi harjoittaa suoremmassa, mutta jos haluaa vauhtia, koko kroppa pitää ottaa mukaan.



Miksi suppailu on kivaa?


Suppaillessa tasapaino vahvistuu ja saa hyvän core-treenin. Mulla on surkea tasapaino, jonka toivoin suppaillessa vahvistuvan. Siksi vähän yllättikin, miten helppoa laudalla on pysyä pystyssä. En ole itse pudonnut laudalta kertaakaan, mutta olen aika hanakasti melonut istuen tai polvillaan aina, kun aallokkoa on ollut enemmän. Istuen melonta on muuten ihan hyvä vaihtoehto silloin, kun reitille osuu avoimempi vesialue ja tuuli nostattaa aallokkoa. Meno on huomattavasti vakaampaa ja siten vauhdikkaampaa kuin epävarmasti seisten.

Sup-lauta mahdollistaa vesiretken melko vaivattomasti. Melojan lisäksi laudalle mahtuu hyvin dry-bag, johon voi pakata pyyhkeen, vaihtovaatetta ja evästä. Alkuun kannattaa kokeilla suppailua lähellä omaa kotirantaa, mutta se käy äkkiä tylsäksi. Melominen useamman kilometrin päähän ei ole erityisen raskasta ainakaan tyynellä kelillä, että ei muuta kuin kotiranta perän puolelle ja menoksi!

Vesiteitse näkee maisemaa eri tavalla ja voi poiketa kohteisiin, joihin ei muuten pääse. Me suppailimme viime kesänä mm. asumattomille pikkusaarille sekä Väskin saareen, joka on Naantalin edustalla oleva ulkoilusaari. Saariin rantauessa kannattaa huomioida lintujen pesimisaika ja kiertää pesimispaikat kaukaa, jotta ei häiritse lintuja!

Suppailu sopii loistavasti juoksijalle ja istumatyöläiselle. Core ja selän sekä hartioiden lihakset saavat hyvää harjoitusta. Luonnossa liikkuminen on aina rauhoittavaa, ja suppaillessa on luontevaa pulahdella välillä uimaan. 



sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Takaisin kuntoon! (Vaikka ei ilman huolia...)

Blogia tai instaa seuraavat eivät varmastikaan ole välttyneet vinkunaltani, kun ole tuskaillut kilpirauhasen liikatoiminnan ja sen lääkityksen kanssa viimeiset kaksi vuotta. Kun lääkitys loppui viime vuoden lopussa, en oikein edes uskaltanut toivoa juoksukunnon palaavan vaikka siihen oli vihdoin mahdollisuus. Nytkin pelkään, että jinxaan hyvin menneen kevään sillä että kerron asioista ääneen. Uskallan nyt kuitenkin sanoa, että olen nyt paremmassa juoksukunnossa kuin saatoin vuoden alussa toivoa. 

Koko sen aikaa kun söin lääkitystä kilpirauhasen liikatoimintaan jouduin treenaamaan kuin käsijarru päällä. Juoksulenkeillä noin 12 kilometrin kohdalla vastaan tuli seinä, ja myös nopeustreenit olivat suurimman osan aikaa mahdottomia. Silti huomasin usein ajattelevani, että jos vain puskisin tuota rajoitinta vastaan, jos vain yrittäisin kovemmin, niin ehkä pystyisinkin juoksemaan kuten ennen lääkitystä. Todellisuudessahan kyllä puskin ja yritin kerta toisensa jälkeen yli sen, mihin kroppa sillä hetkellä pystyi. Juoksin yli 12 kilometrin lenkkejäkin, vaikka jaloista oli jo kaikki voima mennyt, keräsin satasen kuukausikilometrejä joka kuukausi viime vuonna ja onnistuin jopa juoksemaan yhden kisan onnistuneesti maaliin. Mutta jouduin myös jättämään yhden kisan kokonaan väliin, keskeyttämään toisen rytmihäiriöiden takia, testijuoksu päättyi pettymyksen kyyneliin ja monesti lenkin jälkeen koko loppupäivän olin niin kipeä, että hyvä kun jaksoin sängystä nousta. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi yrittänyt.

Tämän kevään juoksut vihdoin ovat antaneet minulle synninpäästön. Ilman lääkitystä ja tasaantunein kilpirauhasarvoin pystyn oikeasti nostamaan kuntoani. Jalkojeni lihakset vahvistuvat lenkeistä, ja seinä siirtyy harjoittelulla aina vain kauemmaksi. Lääkityksen aikana en olisi voinut tehdä mitään, mikä olisi parantanut tuloksiani. Vasta nyt pystyn harjoittelemaan kuten terveenä, nousujohteisesti ja niin, että kunto oikeasti kasvaa. Kahden vuoden jälkeen tuntuu pieneltä ihmeeltä, että kroppa oikeasti reagoi treeniin ja pystyn noudattamaan progressiivista juoksuohjelmaa. Lihaskato ja kunnon lasku sairastamisen aikana ovat tosiasioita, jotka korjaantuvat hitaasti, mutta nyt olen toiveikas.

Täysin 100% kunnossa en tunnu nytkään olevan. Olen usein poikkeuksellisen väsynyt ja joitain oireita on edelleen ajoittain. Ja alati huolissaan olevana tietysti mietin, että mitä jos sairaus palaa tai mitä kilpirauhaseni hiljalleen hiipuu, jolloin edessä on vajaatoiminta. Kummatkin ovat mahdollisia seuraamuksia ja en vain osaa olla murehtimatta tulevaa.

Kirjoitin maaliskuussa seuraavasti: "Maaliskuun juoksuista jäi kokonaisuudessaan hyvä fiilis ja nyt oli tosiaan tämän vuoden ensimmäinen kunnon treenikuukausi samoin kuin ensimmäinen kunnon treenijakso kilpirauhassairauden lääkityksen päättymisen jälkeen. Toivottavasti kunto nyt lähtee tästä nousuun!" Nyt tuntuu aika huikealta, että tuo toive todella toteutui! Juoksin noin 2,5 vuoden tauon jälkeen ensimmäisen 20 kilometrin lenkin. Nyt toukokuussa olen juossut jo kertaalleen 22 kilometrin lenkin sekä 20 kilometrin lenkin poluilla nyt viikonloppuna. Eivät nuo pitkät juoksut mitään rutiinia ole, mutta on lähes hämmästyttävää, miten pystyn nyt moisiin matkoihin, joista ei viimeiseen pariin vuoteen ole voinut edes haaveilla. 

Nyt keväällä polkulenkit ovat olleet juoksuharjoittelun suola ja sokeri, ja odotan innolla, että pääsen tekemään jatkossa mm. mäkiharjoittelua poluilla. Polkujuostessa kevään etenemisen luonnossa todella huomaa ja tuon tuosta bongaa metsälenkeillä kukkia tai oravia kevätpuuhissaan. Postauksen kuvat ovatkin viikonlopun polkupitkikseltä Ruissalosta! Kävin lenkin päätteeksi myös heittämässä talviturkin ja se oli kylmää kyytiä se.



sunnuntai 8. toukokuuta 2022

42 kilometrin viikko - riittäisikö tämä maratontreeniksi?

Olen joskus kuullut sanottavan, että juoksukisan läpäistäkseen pitäisi pystyä juoksemaan saman verran treeniviikolla kuin mikä kisan pituus on. Eli maratonin läpipääsy vaatisi noin 42 kilometrin viikkoja. 

Juoksin tällä viikolla tuon maratonkilometrejä vastaavan lukeman - ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Maratonin maaliin pääsy taitaisi vaatia useampaa samanlaista viikkoa, mutta väitteessä on sikäli perää, että näillä treenimäärillä pystyy jo lähtemään pitkään kisaan. Ainakin jos tavoitteena on vain päästä maaliin. 

Treenimielessä ei ole järkevää juosta niin pitkiä lenkkejä kuin kisassa, koska ne ovat harjoituksiksi usein liian kuormittavia. Puolimaratonin pystyy juoksemaan maaliin, jos on treeneissä juossut noin 15 kilometriä ja maratontreeniksi riittää hyvin maksimissaan 30 kilometrin lenkit. Olen itse juossut ennen kumpaakin maratoniani kaksi 30 kilometrin pitkistä ja samalla treeniohjelmalla miesystäväni läpäisi myös ensimmäisen maratoninsa. Olen sijoittanut pitkät lenkit juoksuohjelmaan vähintään 3 viikkoa ennen kisaa, jotta niistä ehtii palautuakin. 

Maratonille treenatessa olen pyrkinyt saamaan juoksuohjelmaan muutaman 50 kilometrin viikon, mutta samoin juossut selvästi kevennetyn viikon noin joka neljäs viikko. Koko aikaa ei voi treenata kovaa. Nuo 50 kilometrin viikot eivät ole mitenkään itsestään selviä arjen kiireissä ja kun vielä olen hidas juoksija - niihin ei yksinkertaisesti meinaa riittää aikaa. Siksi onkin hyvä tiedostaa, että vähän vähempikin riittää ja juoksuharjoittelussa pitää ottaa huomioon elämän kokonaiskuormitus.

Puolimaratontreeneissä en ole koskaan tyytynyt parinkymmenen kilometrin viikkoihin, mutta olen sitä mieltä, että jo 30 kilometriä viikossa riittää hyvin puolikkaan treenikaudelle. Puolimaratonilla vauhtikestävyys näyttelee isompaa osaa kuin pidemmillä matkoilla ja silloin treenissä on ollut mukana enemmän nopeusharjoittelua.

Olen koko kevään juossut vain hitaita lenkkejä. Kaksi vuotta kilpirauhasen liikatoimintaa on tuonut juoksuvauhtiani alas noin minuutin per kilometri samalla, kun painoni on noussut useita kiloja. Muutoksia on välillä vaikea hyväksyä. Nyt, kun alkuvuoden sairastelujen jälkeen olen kuitenkin päässyt juoksemaan terveenä, on kehitys ollut ilahduttavaa. Juoksin vasta maaliskuussa vuoden ensimmäisen kympin, ja nyt olen juossut jo kaksi 20 kilometrin lenkkiä! En ole vielä maratonkunnossa, mutta kunhan pysyn terveenä, uskon että pystyn vakiinnuttamaan vähitellen juoksumäärät tälle tasolle, ja sitten voisi jo uskaltautua johonkin kisaan...

lauantai 30. huhtikuuta 2022

Huhtikuun hippailut

Huhtikuussa jatkui maaliskuusta alkanut hyvä treenikausi, tosin ei ihan yhtä suoraviivaisesti. Reissu ja muun elämän kiireet muovasivat juoksuohjelmaa ja tarvitsin palautumiseen enemmän aikaa kuin olin etukäteen osannut ajatella.

Kuukauden alkupuolella juoksin vihdoin 20 kilometrin lenkin - ensimmäistä kertaa 2,5 vuoteen! Lenkistä palautuminen kesti pidempään mihin olin tottunut, mutta sellaista se on nyt ollut kilpirauhassairauden myötä. Tuon pitkiksen jälkeen keventelin seuraavan viikon; juoksin pari 4 kilometrin matalasykkeistä lenkkiä ja viikonlopun pitkiksen vain 12 kilometrin mittaisena.

Jatkoin huhtikuussa maaliskuussa aloitettua juoksuohjelmaa, mutta hiukan piti tinkiä kilometreistä, että jäi enemmän aikaa palautumiselle. Pääsiäinen toi kaivatun breikin töistä, mutta juoksuja hiukan haittasi se, että pyörähdimme Lontoossa. Matkalla tuli tehtyä 8 kilometrin aamulenkki juosten Hyde Parkiin ja sen lisäksi tallusteltua Lontoota ristiin rastiin niin, että jalat olivat reissun jälkeen ihan puhki. Muutenkin (lento)matkustus on elimistölle rasitus, joten reissun jälkeen piti taas kiinnittää extrahuomiota palautumiseen ja karsin sen vuoksi hiukan juoksuja.

Kilometrejä kertyi huhtikuussa 121, joten pääsin tavoitteeseeni! Juoksin kuun loppuun yhden "ylimääräisen" pitkän lenkin, koska olin aiemmin hiukan karsinut kilometrejä palautuakseni. Tämä sopi lopulta juoksuohjelmaan hyvin. Huhtikuussa juoksinkin selvästi vähemmän lenkkejä kuin maaliskuussa (14 lenkkiä vs. maaliskuun 20 lenkkiä), mutta juoksujen keskipituus kasvoi niin, että kilometrejä kertyi saman verran.

Nyt toivon toukokuusta ehjää ja hyvää juoksukuukautta, polkujuoksua, mäkitreenejä ja kasvavia kilometrimääriä. Tänään on tankattu pizzalla ja vappumunkeilla, joten heti huomenna starttaavat toukokuun juoksut!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Kevätpäivitystä juoksuvaatteisiin

Huomaan, että mulla näin keväällä alkaa yhtä aikaa auringonvalon kanssa kiinnostaa kevyemmät juoksuvaatteet, ja vastaavasti syksyn alkaessa sihtailee juoksutakkeja ja talvitrikoita. 

Lisääntyvän valon myötä sitä tuntuu myös kaipaavan päälle värikkäämpää vaatetta, kun talvella tummat urheiluvaatteet tuntuvat mukavammilta. Tosin musta alaosa toimii vuodenajasta toiseen - niissä on eniten vaihtoehtoja ja mustaan on helppo yhdistää värikkäämpiä yläosia. Kokosin tähän postaukseen muutamia kivoja löytöjä kotimaisista vastuullisista urheiluvaatekaupoista

Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-10% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista. 

Juoksupaita kevääseen

Yksi monipuolisimmista juoksuvaatteista on pitkähihainen tekninen paita. Jos lämmintä on +10 tai enemmän, en ainakaan itse kaipaa enää juoksutakkia vaan mieluummin juoksen hengittävämmän paidan kanssa. Kylmempiin keleihin ja jos tuulee, valitsen paksumman trikoopaidan, jossa on korkea vetoketjukaulus. Jos meinaa tulla liian lämmin, niin kauluksen avaamalla saa hyvin säädettyä pukeutumista.

Odlon pirteä juoksupaita korkealla vetoketjukauluksella (linkki: Scandinavian Outdoor)

Ohut pitkähihainen toimii kylmällä säällä juoksutakin alla ja lämpimämmällä yksinään. Tykkään itse käyttää useimmin joko hihatonta toppia tai pitkähihaista paitaa, t-paidat eivät ole suosikkejani. Jos on vilpoisampaa, niin pitkähihainen suojaa käsivarsia ja toimii hyvin myös polkujuostessa suojana raapivilta oksilta. Jos taas on niin lämmin, että käsivarret haluaa jättää paljaaksi, niin toppi takaa parhaan liikkumavapauden ja kainalot tuulettuvat paremmin. Juoksurepun kanssa kannattaa tosin valita sellainen paitamalli, joka suojaa hartioita repun hihnojen hankaukselta. Tässä teknisessä pitkähihaisessa on kivasti värivaihtoehtoja ja lisäksi avaintasku hihassa! Itse ainakin kaipaan juoksuvaatteisiin usein lisää taskuja.

Juoksuhousut kevääseen ja kesään

Jos haluaa kevään kunniaksi muun kuin mustan väriset trikoot, niin esimerkiksi nämä Odlon trikoot ovat mielestäni tosi kivan väriset. Ostin itse viime vuonna saman sarjan juoksutakin, koska ihastuin tuohon sinivihreään väriin ja kuviointiin. Jos taas haluaa mustan alaosan, niin esimerkiksi nämä Patagonian juoksutrikoot on valmistettu kierrätystä materiaalista ja niissä on viilentävät verkko-osiot.

Capri-pituiset trikoot ovat toimivat keväällä ja kesällä. Näissä Salomonin trikoissa on vielä useampi tasku! (Linkki Scandinavian Outdoorille)

Capri-pituiset trikoot toimivat kivasti, kun keli alkaa lämmetä ja niille on käyttöä niin keväällä kuin kesälläkin. Capreissa polvet ovat suojassa oksilta, jos tykkää juosta poluilla, mutta ne ovat täyspitkiä trikoita vilpoisammat. 

Ostin viime kesäksi Salomonin juoksushortsit ja olen tykännyt niistä tosi paljon. Juoksin ja retkeilin niillä paljon kesällä ja syksyllä Kreetan reissulla. Kirjoittelin juoksushortseista enemmän tässä postauksessa. Noita samoja shortseja ei taida enää saada, mutta voin suositella Salomonin shortseja, ja esimerkiksi nämä vaikuttavat hyviltä poksyiltä.

torstai 21. huhtikuuta 2022

Lontoo: viisi vinkkiä!

Terkut Lontoosta! Olimme pääsiäisenä muutaman päivän minilomalla Lontoossa ja tämä oli mulle jo viides kerta kaupungissa. En ole mikään suuri kaupunkilomien ystävä, mutta jostain syystä olen viehättynyt Lontooseen. Kaupungin tunnelma on jotenkin maanläheinen (suurkaupungiksi) ja koen Lontoon jotenkin "helpoksi" matkakohteeksi, kun asiat hoituvat englannilla ja metrolla on niin kätevä liikkua paikasta toiseen.

Viidennen Lontoon matkani kunniaksi kokosin tähän viisi vinkkiä kaupunkilomalle. Varsinkin, jos ei ole aiemmin käynyt Lontoossa, niin kannattaa kurkata tämä vinkit! Vastaan myös mielelläni, jos on jotain kysyttävää aiheesta!


1. Käytä tovi hotellin valintaan

Hotellit Lontoossa ovat kalliita ja huoneet pieniä. Keskihintaisissa hotelleissa on suurta vaihtelua laadussa ja osa paikoista on aivan järkyttäviä murjuja. Pienet, vanhoissa taloissa olevat hotellit ovat persoonallisia ja niistä voi tehdä löytöjä, mutta kannattaa varautua mm ohuisiin seiniin ja olemattomaan vedenpaineeseen suihkussa.

Hotelliarvioita kannattaa todellakin lukea, sillä tähtiluokitus ei kerro vielä juuri mitään. Lukemissani arvioinneissa on kerrottu milloin homeisista seinistä milloin luteista, eli todellakin kannattaa kurkata arviot ennen kuin varaa. Ja arvioita lukiessa kannattaa olla myös terveen skeptinen. Jos hotelli on saanut paljon viiden tähden arvosteluja geneerisillä teksteillä, ne eivät välttämättä ole aitoja. Yleensä aidot arviot ovat yksityiskohtaisia ja harvoin pelkästään positiivisia. Myös jos useammassa arviossa kritisoidaan samaa seikkaa, kuten vaikkapa metroäänteen kolinaa hotellissa, pitää kritiikki useimmiten paikkansa. Mutta kuten sanottua, hotellit ovat kalliita ja usein jostain joutuu tinkimään majoitusta varatessaan.


2. Käytä metroa ja maksa omalla maksukortilla

Lontoon metro on kätevä tapa liikkua kaupungissa. Lontoossa on maailman vanhin metro ja osa asemista on jo itsessään näkemisen arvoisia. Joukkoliikenteeseen voi hommata päivälippuja tai Oyster-cardin, mutta niistä ei tarvitse huolehtia, jos käytössä on lähimaksullinen maksukortti. Omalla kortilla leimataan aina metroaseman sisään- ja ulostuloporteilla ja veloituksessa on päivä- ja viikkomaksimit. Kortilta veloitetaan aina alhaisin summa, esimerkiksi yhdellä päivämatkalla kertamaksu, mutta kun päiväkohtainen maksimi tulee täyteen, ei lisämatkoista makseta enää erikseen. Päivämaksimi oli euroissa noin kympin luokkaa. Sama maksuväline käy myös Lontoon punaisissa kaksikerrosbusseissa. Lisätietoja löytyy tästä linkistä (englanniksi). Bonusvinkki: Jos Lontoon metroverkko kiinnostaa, niin kannattaa ottaa lukulistalle Neil Gaimanin Neverwhere, jonka luettuaan on hauska bongailla asemia undergroundilla liikkuessa!



3. Vieraile kaupungin eri osissa

Lontoon eri alueet ovat keskenään hyvin erilaisia ja niissä näkyy historian kerrokset. Kannattaa oikeasti hyödyntää metroa ja suhailla kaupunginosasta toiseen. Ja jos käy useammin, niin valita hotelli aina eri osasta kaupunkia. Itse olen majoittunut kahdesti Bloomsburyssa, jossa lähellä on British Museum ja runsaasti kirjakauppoja, Earls Courtissa, josta on suora yhteys Heathrowlle ja paljon hyviä ruokapaikkoja, Paddingtonissa, joka on aivan Hyde Parkin kulmalla sekä Victoriassa, josta on nopea yhteys Gatwickille ja lyhyt matka Buckinghamin palatsille.

Oxford Streetin ostoskadulta voi poiketa Sohon pikkukujille tai Covent Cardenin torialueelle. Myös vähän kauemmas ydinkeskustan turistinnähtävyyksistä kannattaa lähteä, esimerkiksi Notting Hilliin antiikkimarkkinoille tai Camdenin värikkääseen vaihtoehtokulttuurien sekamelskaan.



4. Käy museoissa

Iso osa Lontoon museoista on ilmaisia, lukuun ottamatta mm. Tower of Londonia, jossa kannattaa silti käydä. Ilmaisuus rohkaisee kuitenkin poikkeamaan vaikka lyhyemmäksikin aikaa muun kaupungin kiertelyn lomassa. Esimerkiksi British Museum on niin laaja, ettei sitä oikein kertavierailulla otetakaan haltuun. Nyt korona-aikana vierailua pitää sen verran plänätä, että vierailuun pitää varata aika, jotta väkimäärä pysyisi aisoissa. Varauksen voi tehdä kunkin museon omilla sivuilla.



5. Mene puistoon

Lontoossa on aivan ihania puistoja, joissa voi bongailla kauniita kukkaistutuksia, lintuja ja oravia. Nurmikolla voi myös paistatella päivää tai nauttia eväitä ja se on myös paikallisten suosiossa. Hyde Park on puistoista suurin ja sen sekä Kensington Gardensin kiertämällä saa jo ihan kunnon juoksulenkinkin. St. James Park erottaa toisistaan Westminsterin, jossa on mm. Big Ben sekä Buckinghamin palatsin, joten nämä nähtävyydet kannattaa yhdistää puistokävelyyn. 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...