torstai 31. elokuuta 2023

Elokuu oli vielä kesää

Olen monena vuonna jatkanut kesälomaani elokuun puolelle, kun lomia on pitänyt sopia limittäin muiden tiimiläisten kanssa. Tänä vuonna sain päättää loma-ajan vapaasti, mutta otin silti lomaa siten, että se jatkui vielä elokuun ensimmäisen viikon. Elokuu ON vielä kesäkuukausi, ja itse olen käynyt koko kuun vielä uimassa sekä nauttinut kesäkeleistä aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Tänä vuonna sää tosin oli elokuun alkuun ja loppuun kovin sateinen, mutta onneksi aurinkoisia kelejä osui myös viikonloppuihin.


Tuohon sateiseen viikkoon osui tämän kesän kansallispuistoreissu. Kuurosateiden vuoksi patikoinnit jäivät vähäisiksi, mutta pääsin piipahtamaan kahdessa itselleni uudessa kohteessa, Isojärven kansallispuistossa ja Puurijärvellä Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa

Elokuun juoksut menivät Nuuksion polkumaratoniin valmistautuessa. Elokuun ensimmäisellä viikolla sain kasaan kunnon kilometrit ottaen huomioon, että juoksin ensimmäisen lenkin vasta keskiviikkona.  Juoksin viimeisen extrapitkän lenkin kolme viikkoa ennen kisaa. Kolmenkympin lenkki oli ajallisesti tosi pitkä, mutta meni mielestäni paremmin kuin samanlainen lenkki toukokuussa. Tuntui, että myös palauduin lenkistä suht nopsaan. Samaisella harjoitusviikolla juoksin yhteensä 52 kilometriä, joka on tämän vuoden enkka. Vielä sitä seuraavalla viikolla tuli kunnon viikkokilometrit, 40 km. Viime viikolla jo keventelin ja viikkokilometrejä tuli 28. Tällä viikolla ohjelmassa oli enää pari lyhyttä ja hyvin kevyttä lenkkiä. Elokuussa kertyi juoksukilometrejä yhteensä 158, eli tästä tuli vuoden toiseksi kovin juoksukuu heti huhtikuun jälkeen. Saavutin myös nousumetritavoitteeni, joka tosin oli edelleen kovin vaatimaton esimerkiksi Nuuksiossa olevia nousuja ajatellen.


Tämä viikko olisi pitänyt keskittyä lähinnä lepoon ja syömiseen, mutta ihan optimaalisesti ei homma sujunut. Viikkoon osui kahden päivän työmatka aikaisine herätyksineen, joten lepoa en ole saanut läheskään tarpeeksi. Syönyt olen sitten senkin edestä, ilmaiset lounaat ovat kyllä maistuneet... Lisäksi pesukoneemme hajosi sopivasti alkuviikosta. Kahden juoksijan taloudessa urheiluvaatepyykkiä riittää, joten koneen lahoaminen kisaviikolla oli vähintäänkin ärsyttävää ja tuo omat haasteensa kisavaatteiden kokoamiseen.


Muita haasteita Nuuksion maratonin alla tuottaa ainakin sää! Tällä viikolla on satanut niin paljon, että polkujen kunto mietityttää. Olen kehno juoksemaan liukkailla poluilla, ja hyvänäkin päivänä hidas, joten märillä poluilla joudun lujille. Yksi jännitysnäytelmä on myös, selviävätkö mun kaikki varpaankynnet juoksusta... Tämän vuoden kaikilla pitkillä lenkeillä sekä Kainuu Trailissa on pari kynttä ottanut osumaa, ja varsinkin yksi näyttää hiukan heikolta. Silloin kun kymmenen vuotta sitten juoksin ekoja kertoja puolimaratoneja, pari kynttä vaihtoi ensin väriä ja sitten hiippakuntaa. Sen jälkeen panostin isompiin kenkiin ja parempiin sukkiin, ja kynnet ovat pysyneet varpaissa. Katsotaan, miten niille nyt käy...

Huomenna suuntaamme Nuuksioon ja polkumaraton on ohjelmassa lauantaina. Nyt jännittää!

perjantai 25. elokuuta 2023

Suppailuretki Kukkarokivelle - Suomen suurin siirtolohkare?

Jos vielä näin loppukesästä lähtee Ruissalon Saaronniemestä suppailemaan, hyvä retkikohde on Kukkarokivi (kivi on rauhoitettu lintujen pesintään heinäkuun loppuun asti). Kukkarokivi on hämmentävän iso siirtolohkare, joka nököttää meressä Ruissalon luoteisrannikolla. 

Kukkarokivi on saanut nimensä höpsön jättiläistarun mukaan, jonka voi lukea vaikka tästä Ilta-Sanomien artikkelista. Todellisuudessa siirtolohkareet on kuljettanut paikoilleen viimeisen jääkauden aikana Suomea peittänyt kilometrien paksuinen jää, joka laajentumisvaiheessa repi kalliosta irti kiviä ja kuljetti niitä joskus kauaksikin. Jään sulaessa lohkareet jäivät paikoilleen ja huonosti maisemaan sopivina möhkäleinä saivat tietysti mielikuvituksen laukkaamaan. Kukkarokivi on Suomen suurin näkyvissä oleva siirtolohkare.

Matka Saaronniemen uimarannalta on noin 1,5 kilometriä, eli suppailuretkeksi matka on aika lyhyt. Lyhyin reitti Kukkarokivelle olisi koirauimarannalta, vain muutama sata metriä, mutta siitä ei oikein retkeä tulisi, joten suosittelen lähtemään vähän kauempaa matkaan. Laivaväylä kulkee Saaronniemen editse, ja esimerkiksi Naantalista lähtevät Finnlinesin isot laivat kulkevat siitä, joka kannattaa ehkä huomioida retken aikataulussa. 

Me kävimme tutustumassa Kukkarokiveen suppaillen ja vasta kiven luona tajusimme, että isosta siirtolohkareesta lohjenneet palaset muodostavat kiven ympäristöön kuin pienen käytävä-luolaston. Ison lohkareen lipan alle on jännittävä lipua suppilaudalla ja yhden lohjenneen palasen ja ison Kukkarokiven väliin on muodostunut myös kapea sola. 

Kukkarokivi on tosiaan valtavan suuri, ja sen vierellä tuntee olonsa pieneksi. Nyt, kun uimavedet ovat vielä tosi lämpimiä, melontaretki kivelle kannattaa! Kuvat puhukoot puolestaan. 


lauantai 19. elokuuta 2023

2 viikkoa Nuuksion maratoniin - kaikki voi vielä mennä pieleen

Kirjoitin neljä vuotta sitten postauksen samalla otsikolla. Silloin polkumaraton meni mainiosti, joten toistetaan hyväksi havaittua kaavaa samanlaisella postauksella. Kun maratoniin on kaksi viikkoa aikaa, on treenit jo tehty. Viimeisen kahden viikon aikana kisan voi vielä pilata, mutta harjoittelulla ei enää juuri mitään tehdä kisan onnistumiseksi.

Olen saanut juostua edellisinä viikkoina ehjät ja laadukkaat treeniviikot. Edellisviikolla juoksin koko vuoden kilometrienkat - 52 viikkokilometriä. Tällä viikolla kilometrejä kertyi 40. Tästä alkaa keventely kohti Nuuksio Classicia. 


Juoksin viimeisen selvästi pitkän lenkin kolme viikkoa ennen kisaa, 30 kilometrin polkulenkkinä. Kesän alussa treenasin Hossan poluilla juostavaan Kainuu Trailin 38 kilometrin matkaan, ja silloin juoksin pisimmän lenkin jo noin kuusi viikkoa ennen kisaa ja sitten kolme viikkoa ennen matkana oli 26 kilometriä. Nyt minusta tuntui, että palauduin tästä kolmikymppisestä nopeammin kuin toukokuussa juostusta. Sen ansiosta uskalsin vielä tällä viikolla juosta ihan kunnon kilometrit ja myös kaksi hiukan pidempää lenkkiä, 16 ja 15 kilometrin pk-lenkit. Ennen kisaa juoksen enää lyhyempiä treenejä, joiden tarkoitus on pitää yllä juoksukuntoa ja virettä. Kisaviikolla lenkit lyhenevät entisestään ja silloin juoksen vain pari noin 4 kilometrin kevyttä lenkkiä.



Kainuu Trailin ja Nuuksio Classicin väliin jäi 9 viikkoa. Keväällä ajattelin, että tavoitteenani on pitää kuntoa yllä kisojen välissä, mutta en ajatellut, että tässä välissä saisin välttämättä juoksukuntoa kovin paljoa nostettua. Tavoitteena oli tehdä kunnolla treeniä jo Kainuu Trailia varten ja saatoin jopa kuvitella, että Nuuksiota varten ei kauheasti tarvitsisi harjoitella. No, eihän se niin mene ja tietysti kesälläkin piti juosta, jotta olen oikeasti maratonkunnossa syyskuun alussa. Kuitenkin loma-aikana tuli otettua hiukan kevyemmin. 

Olen joka kerta pidemmässä polkukisassa manannut mäkitreenien puutetta. Niin taatusti nytkin. Varsinkin kesälomalla mäkiä tuli juostua harvakseltaan. Olen juoksijanakin kovin mukavuudenhaluinen, ja raskaimmat treenit ovat niitä, jotka helpoiten skippaan muun elämän tieltä... Leppoisia pk-lenkkejä sitä vastoin olen juossut paaaljon ylimääräisiä. Nyt pitää vain tyytyä siihen, että nousumetrejä ei ole tullut kauheasti kerättyä ja uskoa, että jotenkin ne nousut saa könyttyä. 


Tällä viikolla olo on ollut hyvä ja juoksut ovat menneet kevyesti. Nyt pitää vain toivoa, että viimeinen pariviikkoinen menee hyvin ja ei tule mitään viime hetken sairastumisia. Jossain kohtaa alkaa sitten hermoilu ja siinä kohtaa sitä varmaan taas kuvittelee, ettei ole treenannut tarpeeksi. Kevään ja kesän juoksuohjelmaa kun katsoo, täytyy kuitenkin luottaa siihen, että olen neljän vuoden tauon jälkeen taas maratonkunnossa. 

sunnuntai 13. elokuuta 2023

Vuoden kovin treeniviikko - 3. kerta!

Kun Nuuksion polkumaratoniin on aikaa kolme viikkoa, onkin treenin kannalta optimaalista, että tähän tuli vuoden kovin juoksuviikko. Muun elämän kannalta ei niinkään optimaalista, kun samalla palasin loman jälkeen töihin ja viikolle kasaantui vielä muita vapaa-ajan menoja.



Maanantain rauhoitin töihin paluuseen, töiden jälkeen tosin ohjelmassa oli uimista ja lautapelailua, joka irrottikin kivasti ajatukset töistä. Sama juttu tiistaina, kun lopetin hiukan aikaisemmin ja suuntasin 13 kilometrin lenkille myrskysään rippeiden läpi. Hiukan satoi, ja yhdelle pidemmälle suoralle osui niin mahdoton vastatuuli, että kyyryssä yritin puskea tuulta vasten juoksuvauhdin tippuessa kävelyvauhtiin sykkeen samalla noustessa. Keskiviikkona oli vuorossa etätöiden lounastauolla lyhyt palauttava lenkki ja töiden jälkeen istuin kolme tuntia leffasssa karkkia mussuttaen - se toimi samalla hiilaritankkauksena pitkälle lenkille.



Pitkän lenkin juoksin viikonlopun sijaan jo perjantaina, sillä lauantaina vuorossa oli yhdet synttärikahvittelut ja keikalle meno. Tänään sunnuntaina juoksuohjelmassa oli vielä pieni palauttava hölkkä, joka päättyi uimaan pulahdukseen - uinti viilenevässä merivedessä helli väsyneitä jalkoja. Otin perjantaille lomapäivän, niin samalla ensimmäinen työviikko keventyi. Muutenkin tuli pehmeä lasku töihin, sillä kun piti kirmata juoksupoluille tai muihin menoihin, en voinut venyttää työpäiviä yhtään vaikka loman jälkeen hommia olikin kasaantunut.


Pitkä lenkki oli 30 kilometrin polkujuoksu Ruissalossa. Se toimi samalla viimeisenä ylipitkänä harjoituksena ennen Nuuksiota. Ruissalon polut ovat aika helpot, mutta yritin tehdä sellaisen reitin, jossa tulisi könyttyä mahdollisimman paljon mäkiä. Keli oli sateinen, joten polut olivat paikoin liukkaita. Olen arka juoksemaan liukkaalla kelillä ja lenkkiin meni aivan mahdottomasti aikaa. Menoa hidasti myös se, että alkuviikon myrskyssä kaatunut paljon puita ja poluille oli tippunut myös pienempiä oksia ja lehtiä matkantekoa hidastamaan. Postauksen kuvat ovat viikon pitkikseltä.



Juoksin tällä viikolla yhteensä 52 kilometriä. Se on tänä vuonna viikkokilometrien ennätys. Tällä viikolla täyttyi myös tuhat juostua kilometriä tänä vuonna. Elokuun yhdeksäs on aikaisin koskaan saavuttamani tonni. Vaikka nyt kesällä ei ole tullut treenattua ihan optimaalisesti, olen kuitenkin juossut määrällisesti paljon. Tämän juoksuviikon jälkeen tärkeimmät treenit Nuuksio Classiciin on tehty. 

lauantai 5. elokuuta 2023

Piipahdus Puurijärvelle

Sateisen kansallispuistoretken toisena päivänä päätimme Isojärven sijaan suunnata jo kotiin päin. Matkan varrelle osui sopivasti Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto, joka oli myös uusi puisto minulle. Puurijärvi sijaitsee Satakunnassa hiukan Huittisista pohjoiseen.


Kansallispuisto koostuu nimensä mukaisesti Puurijärvestä, joka on varsin umpeenkasvanut lintujärvi, sekä Isosuosta ja sen läheisistä soista. Kansallispuistossa on isoja rauhoitettuja alueita ja patikointipolut ovat varsin lyhyitä. Märällä kelillä päätimme jättää väliin pitkospuisen suoreitin.

Kävimme piipahtamassa Puurijärven lintutornilla. Polku tornille on alle kilometrin mittainen ja ensimmäiset 400 metriä siitä on esteetöntä, eli polku oli erittäin helppokulkuinen, tosin märkyydestä johtuen paikoin oli liukkaita paikkoja.

Puurijärvi on luontoon.fi:n mukaan 450 hehtaarin suuruinen ja Suomen runsaslintuisimpia järviä. Järvi on lähes kauttaaltaan yhtenäisen saraikon, ruovikon ja kortteikon peitossa. Järven rannoilla on luhtaniittyjä ja kosteita pensaikkomaita. Polku Kärjenkallion lintutornille kulkee lehmälaitumen halki. Lehmät tekevät maiseman hoitoa laiduntamalla rantaniityillä. 


Vierailumme ajankohta, elokuun alku, oli lintujen bongailun kannalta melko huono. Toisaalta saimme kävellä rauhassa ilman muita kulkijoita. Puurijärven lintutorni on 18 metriä korkea ja nähtävyys sinänsä. Rohkenin kiivetä torniin, sillä se oli erittäin tukevaa tekoa. Lintutornista olikin hienot näkymät umpeenkasvaneelle järvelle.


Onnistuimme epävakaisesta säästä huolimatta patikoimaan kastumatta lyhyen reitin. Pois päin ajaessa huristelimmekin sitten rankkasateen läpi. Puurijärvi-Isosuo oli aika lailla sopiva kohde tällaiselle "matkan varrella" piipahdukselle.

torstai 3. elokuuta 2023

Patikointia Isojärven kansallispuistossa

Olen perinteisesti käynyt joka kesä siskon kanssa tutustumassa johonkin uuteen kansallispuistoon. Eteläisen Suomen puistoja on vielä jokunen käymättä ja tällä kertaa suuntasimme Isojärven kansallispuistoon.

Isojärvi on syntynyt vanhaan rotkolaaksoon, ja se on paikoin hyvin syvä. Jos olisi ollut aurinkoinen ja hyvä keli, olisimme suppailleet Renusaareen. Nyt oli kuitenkin harmaa päivä ja tulossa oli iso sadealue sekä mahdollisia ukkoskuuroja, joten totesimme fiksummaksi jättää suppailun väliin. Lähestyvätn saderintaman vuoksi päätimme myös valita patikointiin lyhyen ja nopean reitin. Kävelimme kansallispuiston tunnuseläimen mukaan nimetyn Majavapolun.


Majavapolku oli helppokulkuinen reitti, jolla ei ollut juurikaan korkeuseroja. Märälläkin kelillä polku oli pitävä. Polun erikoisuutena ovat majavan ympäristöön jättämät jäljet. Polku kulkee vanhan majavapadon ja sen muodostaman patoaltaan vierestä. En ole aiemmin nähnyt majavapatoa, joten tuo oli veikeä nähtävyys.


Puolivälissä ympyräreittiä on pisto Isojärven rantaan, josta löytyy mm. tulipaikka ja laavu. Me natustelimme hiukan eväitä taukopaikalla ennen kuin jatkoimme kierroksen loppuun. Parin ylimääräisen polun myötä matkaa kertyi viitisen kilometriä. Majavapolun virallinen pituus on 3,8 km.


Kävimme myös vanhalla Heretyn metsätyömiesten kämpällä, jossa toimii nykyään kahvila. Isojärven historia on metsäsavottojen paikkana ja tästä muistona on metsäkämppiä ja välineistöä. Kävelimme myös pätkän Heretyn kämpältä lähtevää luontopolkua, mutta sateen alettua suuntasimme kohti majoituspaikkaa.


Isojärven kansallispuisto jäi mieleen metsäisenä puistona, jossa ei ihan mahdottomasti lopulta luonnonnähtävyyksiä ollut. Läheiset Helvetinjärven ja Päijänteen kansallispuistot ovat tehneet minuun huomattavasti suuremman vaikutuksen. Paremmassa säässä olisi ollut varmasti kiva päästä suppailemaan, sillä itse Isojärvi oli kauniin kirkasvetinen järvi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...