Noin 825 metriin kohoava Akramitis on Rodoksen toiseksi korkein vuori. Patikoinnille pääsee omatoimisesti käytännössä vain vuokra-autolla. Matka pohjois-Rodoksen lomakohteista kestää puolitoista tuntia, mutta matka on vaivan väärtti, sillä saaren luoteisosan vuoristoiset maisemat ovat aivan erilaiset kuin pohjoisemman osan tasaisena kumpuileva maasto. Vuoristoa hallitsee Rodoksen korkein huippu, Attavyros, joka kohoaa selvästi ympäröivää ylänköä korkeammalle paljaana kivikartiona yli 1200 metriin. Myös Attavyrokselle olisi voinut kiivetä, mutta reittiä kuvattiin kiviseksi, pitkäksi ja paahteiseksi sekä pituudesta johtuen hyvin raskaaksi ja vähän tylsäksikin, joten valitsimme mieluummin matalamman ja monimuoisemman Akramitiksen patikoinnin.
Vuoden 2023 suurissa maastopaloissa noin 12,6 prosenttia koko Rodoksen saaren pinta-alasta paloi. Tulipalot koettelivat laajoja metsä- ja pensaikkoalueita, ja niiden jälkiä näkee edelleen osassa Rodoksen luontoa. Myös Akramitisin patikointireitillä maaston palojäljet ovat paikoin selvästi näkyvissä. Palaneiden alueiden kasvillisuus palautuu vähitellen, mutta metsän uudistuminen on hidasta.
Akramitiksen patikointireitti
Akramitis-vuorelle voi nousta useaa eri polkua pitkin. Me valitsimme rengasreitin, jonka kuljimme vastapäivään. Näin reitin alkuun tuli jyrkkä nousu ja paluumatka kulki eri polkua pitkin. Reitti alkaa Monolithoksen ja Siannan välisen tien varrelta. Auton voi jättää tien sivuun reitin lähtöpaikan lähelle, mutta pysäköintitilaa on rajallisesti. Me lähdimme ajamaan majoituksestamme heti aamulla, jolloin olimme parkissa klo 10 maissa ja ensimmäisenä autona paikalla. Kohtasimme huipulta palatessa noin tusinan verran muita patikoijia, mutta parkkipaikoilla oli edelleen hyvin tilaa, kun sieltä lähdimme.
Retkelle kannattaa varata useampi tunti. Reitin pituus on reittivalinnasta riippuen noin 8–10 kilometriä, ja nousua kertyy yli 400. Kivikkoinen maasto, korkeuserot ja paikoin jyrkät osuudet hidastavat kulkua, samoin kuin hienojen maisemien valokuvaaminen, ainakin omalla kohdallani. :D
Valitsimme reittimme tarkoituksella niin, että jyrkin nousu mentiin ylöspäin. Nousu alkaa käytännössä heti parkkipaikalta ja korkeutta kertyy nopeasti. Maastopalojen jäljet näkyvät tällä osuudella selvästi. Aiemmin metsäisen maiseman paikalla on palaneita puita ja harvempaa kasvillisuutta, ja rinteessä näkee, kuinka voimakkaasti tuli on vaikuttanut maastoon.
Vaikka nousu on jyrkkä ja varsin kivikkoinen, se on silti suht helppo eikä korkeanpaikankammoisellekaan pelottava. Juomataukoja piti kyllä pitää noustessa varsin tiheään. Reitti on onneksi osin puitten varjossa, silti nousussa tuli hiki.
Akramitiksen huipulle
Rinteen päällä reitti jatkuu tasaisemmassa maastossa. Tasaisella osuudella polku on helppokulkuinen. Tälläkin reitillä on pieni kappeli, jonka pihamaalla on kaivo sekä alueella laiduntavien vuohien juottopaikka. Näimme pari vuohta, joitain perhosia sekä useita melkein päälle hyppäävää heinäsirkkaa.
Ylemmäs noustessa maisema avautuu ensin saaren sisäosia ja etelärannikkoa kohti samalla kuun puut ensin vähenevät ja sitten loppuvat. Akramitisin huippu kohoaa noin 825 metrin korkeuteen, ja sen ympäristö on paikoin kivikkoista ja avointa. Viimeiselle etapille huippuharjanteelle nousussa täytyi ottaa kädet avuksi, sillä nousu kulki isojen lohkareiden päältä. Tuokaan nousu ei ole korkeanpaikankammoiselle paha, sillä ylänkö nousun alla on tasainen eikä tuossa varsinaisesti tarvitse kiivetä. Kuitenkin, jos on paha korkeanpaikankammo, voi viimeinen pätkä huipulle tuntua aika jännittävältä, sillä sieltä avautuvat nyt näkymät sekä oikealle että vasemmalle ja pudotus länsirannikon suuntaan on jyrkkä. Rinne viettää kuitenkin loivemmin itään eikä reunalle ole pakko mennä.
Minulle tuo loppupätkä oli hiukan pelottava sillä äkkipudotukset saavat korkeanpaikankammoni aktivoitumaan. Polku on kivinen ja koko ajan pitää katsoa mihin astuu. Samalla yritin tiirailla, ettei polku vain menisi liian lähelle reunaa. Jälkikäteen voin todeta, että koko ajan oltiin kuitenkin useamman metrin päässä pudotuksesta turvallisemman itärinteen puolella niin, että itsekin halusin näköalapaikoissa vähän siedättää kammoani ja tiirailin hiukan näkymiä, kuitenkin hyvin turvallisella etäisyydellä reunasta.
Huipulla on vanha kivitönö, ja sen pihalta hieno näköala. Siitä hiukan eteenpäin on vielä harjanteen pää ja huipputötterö. Se oli sitten jo aivan reunalla. Huipulta avautuu laaja näkymä Rodoksen länsirannikolle ja Egeanmerelle. Kirkkaalla säällä merellä voi nähdä myös lähisaaria. Sisämaassa maisemaa hallitsevat Rodoksen vuoristot ja niiden väliset laaksot.
Me olimme jättäneet tämän patikoinnin reissun viimeiseen päivään, jolle oli luvattu aiempaa viikkoa pilvisempää säätä. Huipulle noustessa pilvet nousivat välillä reitille, mutta enimmäkseen näköala oli selkeä. Avoimella huippuharjanteella myös tuuli enemmän kuin alempana. Meidän reissullamme tarkeni kuitenkin hyvin pitää pienen evästauon ylhäällä.
Huiputuskuvissa voitte huomata klassisen kuvaparin: Kuvat joita minä otan puolisostani vs. kuvat joita hän ottaa minusta.
Paluu kiertävää reittiä pitkin
Huiputuksen jälkeen palasimme samaa reittiä kappelille asti ja sen jälkeen rengasreitin toista haaraa pitkin. Tämä läntinen kierros on ihan huomattavasti pidempi ja loivempi. Huipulle pääsisi myös melkein suoraan tieltä hyvin jyrkkää nousua. Mielestäni tämä meidän kierros ja reittivalinta oli toimivin vaihtoehto Akramitiksen patikoinnille.
Paluumatkan maisema ja maasto poikkesivat nousuosuudesta. Reitti kulki osittain metsäisemmillä alueilla sekä osin avoimempaa niittymäistä aluetta pienen harjanteiden väliin jäävän laakson pohjalla. Tuo laakso-osuus oli todella helppokulkuinen ja vaikka paluureitti on pidempi, tätä osuutta kulki selvästi nopeammin kuin kivikkoisempaa polkua.
Polku koukkaa harjanteen etelälaitaan ennen kääntymistä takaisin kohti tietä. Tuossa kohtaa on pieni kohta, jossa maisema avautuu alas etelärannikolle. Sen jälkeen aletaan laskeutua ja paikoin polku on kivinen sekä vaatii huolellista askellusta.
Palontorjuntaa varten rakennettu ajoura tuli vastaan reitin viimeisellä kilometrillä. Palouraa pitkin pääsisi oikaisemaan, mutta kartalla suora "tie" oli jyrkässä rinteessä ja kivet pyörivät jalan alla, joten oikaisu tuskin olisi kovin mielekäs.
Akramitis patikointikohteena
Akramitis on hyvä vaihtoehto patikoijalle, joka haluaa nähdä Rodoksen rantojen ja kylien lisäksi saaren vuoristoista luontoa. Reitillä yhdistyvät korkeuserot, kivikkoinen maasto, metsäosuudet ja laajat näkymät merelle. Vuoden 2023 maastopalojen jäljet tuovat maisemaan myös oman kerroksensa.
Aiemmin tekemämme Profitis Ilias - vuoren patikointi ja Akramitiksen patikointi täydensivät hyvin toisiaan. Profitis Iliaksella oli hienoa ainavihantaa lehtimetsää ja pala Rodoksen italialaishistoriaa. Akramitis oli karumpi ja näköalat olivat jylhemmät. Yllätyin siitä, että Akramitiksen reitillä noususumma jäi alle 500 metrin n. 470 metriin. Nousut olivat jyrkkiä, mutta aika paljon oli sitten myös tasaista. Pituutta patikoinnille tuli 9 kilometriä ja meillä meni kävelyyn taukoineen 4,5 tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti