Joenkielisen reitti lähtee samalta parkkipaikalta kuin muutkin Lemmenjoen kävelyreitit (jos ei ota jokivenekyytiä). Reitti on 16 kilometriä pitkä ja siinä noustaan Joenkielisen tunturin huipulle. Tiedossa oli siis varsin raskas reissu. Edellisten päivien patikoinnin jälkeen oli kuitenkin kiva päästä juoksemaan ja ajatuksena oli, että vaikka mentäisiin rentoa retkijuoksua, aikaa menisi huomattavasti vähemmän kuin kävellen. Reitin ohjeellinen kävelyaika on 8-9 tuntia, ja halusimme suoriutua nopeammin, kun samana päivänä piti vielä ehtiä pyykkäämään ja pakkaamaan kotimatkaa varten.
Reitti suositellaan kierrettäväksi myötäpäivään. Lähdimme hölkkäämään polkua aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä. Ensimmäiset pari kilometriä polku oli leveä, mutta varsin kivikkoinen ja juurakkoinen ja hiukan mietitytti, kuinka raskas reissu oikein olisikaan edessä. Reitti sivusi muutamia soita, mutta nyt oli superkuivaa, eivätkä kengät kastuneet missään vaiheessa. Normivuonna reitillä on kuulemma paikoin varsin märkää.
Olimme juosseet muutaman kilometrin, kun säikäytimme aivan polun vieressä muutaman kanalinnun. Kauhean pulputuksen saattelemina linnut kipittivät hiukan kauemmaksi, jääden kuitenkin varvikkoon ihmeteltäviksi. Taisivat olla riekkoja.
Noin 4 kilometrin jälkeen polku kääntyi kohti länttä ja kapeni selvästi. Reitti kulki Juurakkojoen vieritse ja päältä sekä ohitti hienon kodan. Tunturit alkoivat näkyä edessäpäin, vaikka polku kulkikin enimmäkseen tasaisena ja mukavan juostavana.
Vähän ennen seitsemän kilometrin täyttymistä alkoi sitten nousuosuus tunturiin. Vähitellen puusto muuttui männiköstä koivikoksi kunnes saavuttiin puurajalle. Joenkielisen tunturi kohoaa 534 metriin. Nousu ei missään kohtaa ollut erityisen haastava, vaan se nousi melko tasaisen loivana ja polku oli helppokulkuinen ihan kivikkoiselle huipulle asti.
Joenkielisen huipulla pidimme ihan kunnon evästauon ja ihailimme näköaloja, jotka jatkuivat kauas joka suuntaan tunturin laelta. Huipulla tuuli, mutta oli myös reissun lämpimin päivä ja lämpö kohosi hellelukemiin. Tuossa kelissä tarkeni hyvin.
Laskuosuus kulki pienen pätkän tunturin lakea viistosti alas, kunnes alkoi laskeutua jyrkemmin. Samalla avautui näkymä Lemmenjoen laaksoon. Lasku ei ollut missään kohtaa erityisen jyrkkä, mutta juokseminen oli tosi haastavaa erittäin kivikkoisessa maastossa.
Laskuosuus jatkuu kolmisen kilometriä. Polku on varsin möykkelöinen ja juoksuyritykset olivat poukkoilevia. Kun laskuosuus loppuu, reitti siirtyy kulkemaan harjuosuudella, jossa juostiin pitkiä pätkiä harjun päällistä. Tämä osuus oli tosi hieno! Harju oli paikoin varsin kapea ja korkea, jolloin polun molemmin puolin oli jyrkät pudotukset. Kuivuuden vuoksi koivujen lehdet olivat monin paikoin kellastuneet ja tippuneet lehdet täplittivät maastoa.
Nuts Pyhän juoksussa kipeytynyt selkä alkoi tosissaan vaivata minua jossain kympin kohdalla. Kokeilin kääntää juoksurepun etupuolelle ja mieskin juoksi välillä molempien reppujen kanssa. Lopulta päädyin riisumaan rintaliivit ja se auttoi eniten, pystyin ottamaan repun itselleni ja juoksemaan reitin loppuun. Viimeiset kilometrit olivat samaa polkua kuin Lemmenjoen luontopolun reitillä, joten siinä ei enää kauheasti maisemia katseltu.
Takaisin parkkipaikalla olimme 16 kilometriä mittarissa ja hiukan yli 4 tuntia lähdön jälkeen. Nousua tuli n. 450 metriä. Joenkielisen kierros sopi polkujuoksuun tietyin varauksin. Paikoin reitti oli niin kivikkoinen, ettei juoksu onnistunut, ja toki nousu tunturin huipulle meni kävellen. Tasaisilla pätkillä pääsi kuitenkin välillä hyvään juoksurytmiin ja ainakin tekniikkatreeniä tuli kiitettävästi. Tasaisella on myös paljon aika samanlaista maastoa, jolloin on kiva juosta ja ihailla maisemia sitten hitaammilla pätkillä sekä tunturin huipulla. Joenkielisen kierros oli hieno reitti monipuolisessa maastossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti