Talviretki Väskin saareen

Tuntui vähän siltä kuin puoli Naantalia olisi ollut tänä viikonloppuna ulkoilemassa meren jäällä. Eikä ihme, sillä pakkasta oli "vain" 10-15 astetta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta lauantaina, kun mekin päätimme lähteä retkijuoksulle Väskin saareen.

Väski on Naantalin ulkoilusaari, jossa oli pitkään myös seikkailupuisto. Pari vuotta sitten rakenteet saarelta purettiin, mutta siellä on edelleen iso betonilaituri, saaren kiertävä metsäpolku sekä hiukan umpeenkasvanut uimaranta.

Naantalin edustalla kävi vilske, kun aurinkoisesta talvipäivästä nauttivia ulkolijoita oli liikkeellä kävellen, juosten, pyörillä, hiihtäen ja luistellen. Aurattuja retkiluisteluväyliä lähtee Naantalin rannasta kohti Väskiä mm. Taimon, kylpylän ja Nunnalahden ja vierasvenesataman rannasta.

Jäätä pitkin pääsee hauskasti samoihin kohteisiin kuin kesäaikaan suppailemalla. Mekin olemme käyneet pari kertaa sup-laudoilla Väskin saaressa. Nyt lähdimme liikkeelle Taimon rannasta, joka on kaikkein lähimpänä Väskiä. Suorinta reittiä matka on vain 2 kilometriä. Väskin laiturilla oli porukkaa nauttimassa eväitä, mutta me piipahdimme myös saaren poluilla ja juoksimme eteläreunan auringon sulattamia polkuja saaren lounaiskulman uimarannalle, jossa pidimme pienen evästauon.

Tauon jälkeen lähdimme takaisin päin kiertoreittiä ja kävimme kurkistamassa Kaurakaria, jossa on hauska lehmäpatsas korkean luodon päällä. Jää oli niin paksua, että saattoi huoletta kirmata suunnilleen mistä vain. Saarten ja luotojen rannoilla jää oli työntynyt osin pystyyn ja paikoin kirkkaamman jään pinnalla oli jänniä kuvioita, kuin pieniä lumikukkasia. 

Jäällä juoksu oli ehkä yllättävänkin raskasta, vaikka korkeuseroja ei tietenkään ole. Itse jää on todella kova alusta, jonka päällä muutaman sentin kerros pakkaslunta ei ihan kauheasti iskutusta pehmennä. Toisaalta alustassa on paljon pieniä epätasaisuuksia ja lumi muhjuaa kengän alla helposti milloin mihinkin suuntaan. Pienikin tuuli pääsee aukealla puhaltamaan esteettä. Onneksi vaatetta oli päällä tarpeeksi ja juostessa pysyi lämpimänä. Tuulen suojassa huomasi jo auringon lämmittävän kasvoja. Oli kiva talviretki!

Talviretki Kurjenrahkan kansallispuistoon

Kansallispuistoretkeni ovat ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olleet kesäaikana. Olen vähän sellainen hyvän sään retkeilijä ja lisäksi talvilomalla lähes aina mieluummin jossain lämpimässä paikassa. 

Talviretkiäkään en ole juuri lapsuuden jälkeen harrastanut, vaikka monena talvena on ollut toiveissa tehdä päiväretki jonnekin kivaan kohteeseen. Nyt oli sen verran pitkään kivaa lumista talvisäätä täällä lounaisrannikollakin, että idea talviretkestä otti lisää kierroksia. Ehdittiin sitten juuri ennen viikonlopun lauhtumista päästä talviretkelle lumisiin maisemiin.

Suuntasimme perjantaina Kurjenrahkan kansallispuistoon. En ole sielläkään kovin montaa kertaa käynyt, vaikka se on yksi lähimmistä kansallispuistoista. Kävelimme Savojärven kierroksen, joka on helppo ympyräreitti. Polku kulkee suurimman osan kierroksesta suoalueilla pitkospuilla ja kierroksella on vain pari metsäisempää pätkää. 

Lähdimme liikkeelle Kurjenpesän parkkipaikalta noin varttia yli kolme. Tiedossa oli, että päivänvaloa riittäisi vain noin tunnin verran, joten olimme varustautuneet otsalampuilla. Alla oli merinokerrasto ja päällä tuulenpitävä kerros, sekä repussa lisävaatetta ja eväitä.

Keli oli sikäli tosi kiva, että kireiden pakkasten jälkeen lämpötila oli nyt suunnilleen nollassa. Lauha sää ja sateet eivät olleet onneksi ehtineet vielä sulattaa lunta. Savojärven kierroksella saatiin kävellä mukavilla talvipoluilla eikä liukasta ollut kuin ihan paikoin. Suoluonto oli peittynyt valkeaan, mutta oranssit reittimerkit näkyivät hyvin polun varrella.

Lähdimme kiertämään Savojärveä myötäpäivään. Päivänvalossa ehdittiin nähdä Kuhankuonon rajakivi, joka on alueen seitsemän kunnan rajapaikassa. Rajakivelle johdatti leveä esteetön reitti, joka kohta vaihtui kapeampiin pitkoksiin. Reitin länsilaidalla pitkokset kulkevat suoalueen keskellä, kunnes kierroksen pohjoisosassa piipahdetaan metsäkaistaleella.

Kierroksen itäosa kulkee pidemmän matkaa Savojärven rantaa. Tuossa kohtaa päivä oli alkanut jo hämärtyä ja katseltiin sinertävää maisemaa otsalamppujen valossa. Lampuilla näki hyvin kulkea. Paikoin pitkoksia oli vaikea nähdä lumen alta ja muutaman kerran tuli astuttua harhaan tai jalka lipesi lumessa suon puolelle. Pudotusta tuli jonkun verran, mutta vältin kaatumisen. 

Kierroksen loppuun maasto hiukan kohoaa, mutta korkeuseroja ei muuten reitillä juuri ole. Kurjenpesällä ollaan joskus käyty uimassakin, mutta nyt reitti laiturille oli suljettu ja laituri käyttökiellossa (toki järvi oli myös jäässä... 😁). Matkaa Savojärven kierrokselle tuli noin 6,5 kilometriä ja meillä meni siihen aikaa hiukan päälle pari tuntia. Kurjenpesän tulipaikalla viritimme vielä valkean makkranpaistoa varten. Pimeässä illassa oli tunnelmallista istuskella nuotion loimussa.

Olin aika iloinen, kun tämä pieni talviretki saatiin toteutettua. Nyt täällä onkin jo aivan jäiset baanat, kiva kun päästiin retkelle vielä hyvän sään aikana. 

Tammikuun talvijuoksut

Tammikuulle minulla oli vain yksi juoksutavoite - saada kasaan sata kilometriä juoksua. Arvelin tavoitteen olevan melko helppo, kun viime vuoden lopusta juoksumääriin tulisi iso pudotus. Ja kyllähän kilometrit tulivatkin kasaan aika lailla iisisti, vaikka huonoja juoksukelejä riitti. Juoksin tammikuussa yhteensä 106 kilometriä. Enemmänkin olisi helposti tullut, mutta valitsin juosta mieluummin vain lyhyitä lenkkejä ja helppoja treenejä. 

Viime vuoden marraskuussa liikuin tosi paljon, pidin oman marrasputken ja pelkästään juoksua tuli 140 kilometriä. Joulukuu ei ollut niin liikunnallinen, mutta muun elämän kiireitä riitti ja juoksu oli edelleen tavoitteellista 120 kilometrin ylittyessä. Tammikuun ajattelin tuovan muassaan kaivattua lepoa. Liikuntamääristä ja yöunista huomaakin, että tässä kuussa olen keskittynyt enemmän lepäämään kuin lenkkeilemään.

Ihan hyvä, että tavoite oli tässä kuussa alhaalla, sillä juoksukelit olivat ajoittain ihan perseestä. Vuosi alkoi kovilla pakkasilla, ja viimeinen kolmannes meni liukkailla baanoilla. Siinä välissä tuli jossain kohtaa puoli metriä lunta, ja esimerkiksi kuun ainoan yli kympin lenkin juoksin osittain umpihankea auraamattomilla pyöräteillä. Juoksen ulkona vuoden ympäri, ja omalla tavallaan kelit tuovat tietysti vaihtelua lenkkeihin, mutta tässä kuussa olisi kyllä kelvannut sellainen pitävä lumikeli pikkupakkasessa tämän sekametelisopan sijaan. Postauksen kuviksi valitsin alkukuun nättien lumipäivien lenkkikuvia.  

Juoksu kovilla pakkasilla

Uuden vuoden juoksukelit eivät toistaiseksi ole olleet erityisen hyvät. Tammikuun ensimmäisen viikon kovat pakkaset ovat varmasti karkottaneet monta juoksijaa pois lenkkipoluilta, ja nyt lyhyen lauhemman jakson jälkeen ennusteissa on taas kylmempiä kelejä. 

Jotkut tykkäävät kertoa juoksun säässä kuin säässä olevan vain asenne- ja pukeutumiskysymys. Ihan näin ei kyllä mielestäni ole. Jotkin perussairaudet voivat estää kylmässä urheilun ja on muutenkin hyvin yksilöllistä, miten kroppa reagoi koviin pakkasiin. Pukeutumisella ei pysty vaikuttamaan esimerkiksi hengitysilman lämpötilaan. 

Kovalla pakkasella myös pukeutuminen on yleensä haastavampaa. Pakkasella juostessa pitäisi pukeutua siten, että ensimmäisen kilometrin ajan on vähän vilu, mutta sitten liikunta lämmittää kroppaa niin, että loppulenkki menee mukavasti. Liian lämpimästi tai kylmästi pukeutuminen ei lämpimämmillä keleillä ole niin iso ongelma, ja liikunta kehittää hyvin kroppaan lämpöä vielä silloin, kun pakkasta on yksinumeroisia asteita. Mutta mitä kylmempää on, sitä vaikeammaksi menee vaatettaa itsensä sopivasti erityisesti äärialueiden osalta. Myös esim. reidet ja takamus jäähtyvät herkemmin joillain ihmisillä ja berberin pitämisessä lämpimänä voi olla haasteita. Juostessa huurustuva hengitysilma aiheuttaa omat kommervenkkinsä, samoin hikoilu. Jos on liikaa päällä ja lenkin alkuun hikoilee reippaasti, alkavat hiestä märät vaatteet jossain kohtaa tuntua kalseilta. Pukemalla märkänäkin lämmittävää merinoa aluskerrokseen voi tätä jonkin verran välttää. 

Itse olen juossut myös näillä alkuvuoden yli -20 asteen pakkasilla. Minulla kylmä hengitysilma ei aiheuta ongelmia, joten voin hyvin juosta kylmälläkin. Jos pakkasta olisi vain päivä tai pari, pitäisin pakkaspäivät lepopäivinä, mutta kun kylmä jakso jatkuu viikonkin, juoksen jotakuinkin normaalilla rytmillä 3-4 kertaa viikossa. Olen kuitenkin juossut vain lyhyitä lenkkejä ja hidasta vauhtia. 

Pukeutumisen olen kokenut isona haasteena pakkaslenkeillä. Juoksuvaatteiden kerrostamisella en ole saanut itseäni pidettyä tarpeeksi lämpimänä ja olenkin käyttänyt uloimpana kerroksena esim. paksumpia vaellushousuja. Jos on vähänkin tuullut, kasvot ovat kärsineet kylmää ja olen vetänyt buffihuivin ihan silmien alle lämmittämään poskia. Huivi tosin jäätyy lämpimän ja kostean hengitysilman vuoksi. Pakkasilla itsensä toppaaminen on mielestäni hirveän työlästä ja se vähän laskee juoksufiilistä, mutta itselleni on tärkeää pitää yllä rutiinia vaikka sitten lyhyiden lenkkien muodossa. 

Listasin joulukuussa 10 vinkkiä talvijuoksuun. Ne pitävät paikkansa kovillakin pakkasilla, mutta mitä kylmempää on, sitä enemmän kannattaa kuunnella kroppaa ja keventää juoksuohjelmaa tarvittaessa. Itse toivon lämpimämpiä kelejä, sillä alkukuusta juoksumäärät ovat jääneet varsin vähäisiksi, ja pisin lenkkini on toistaiseksi alle kympin. 

Valoa kohti

Talvipäivänseisaus on minulle omalla tavallaan merkityksellinen päivä. Vuoden lyhyimmän päivän jälkeen aletaan mennä taas kohti valoa ja kesää. Koska en pidä talvesta, lupaus keväästä on kiva asia, vaikka todellisuudessa sydäntalvi onkin vasta edessäpäin. Täällä lounaisimmassa Suomessa talvisimmat kuukaudet ovat yleensä tammi- ja helmikuu. Silti valon lisääntyminen pikkuhiljaa piristää.

Tänä talvena marras-joulukuu ovat olleet epätavallisen kylmiä ja lumisia. Ihan kiva, että on ollut lunta, mutta kylmyydestä en tykkää sitten yhtään. Marraskuussa juoksin joitain pidempiä lenkkejä yli 10 asteen pakkasessa. Pukeutuminen pakkaslenkeille tuo oman haasteensa juoksuharjoitteluun. Pitäisi pukeutua siten, että ensimmäisen kilometrin ajan on vähän vilu, mutta sitten liikunta lämmittää kroppaa niin, että loppulenkki menee mukavasti. Käytännössä olen tuossa onnistunutkin, mutta jos juoksen yli 1,5 tunnin lenkkejä, alkaa yleensä loppulenkistä taas paleltaa. Juostessa tulee aina hiki, ja jossain kohtaa alkaa kylmettyä. 

Juoksuharjoitteluni on ollut marras-joulukuussa käytännössä pelkkää määräharjoittelua. Marrasputkessa alkanutta yläkropan kotitreeniä olen jatkanut joulukuussakin. Marraskuu oli mainio juoksukuukausi, mutta joulukuusta en voi sanoa samaa. 

Joulukuun ensimmäinen puolisko oli haastava. Opinnoissa oli kurssien viimeistelyjä, ja useampi harjoitustyö ja seminaariesitys piti saada samaan aikaan valmiiksi. Töissä oli pikkujoulut (ranccaa!) ja toki ihan töitäkin piti tehdä. Joku flunssapöpökin kävi sotkemassa suunnitelmia. 

Nyt alkoi onneksi loma, ja toivottavasti saan vielä loppuvuonna kirittyä hiukan kilometrejä. Muutama päivä oli ihan superliukas lumien sulaessa, mutta nyt tätä naputellessa ulkona tuiskuaa ja tänään lenkillä pysyi onneksi ihan hyvin pystyssä ilman nastojakin.

Loppuvuonna keskityn jouluun läheisten kanssa, rentoon lomailuun ja tietysti juoksuun. Valoisaa ja lämmintä joulua!

Vinkit talvijuoksuun ja juoksijan joululahjat!

Olen antanut blogissa vinkkejä talvijuoksuun ennenkin, ja tässä on käytännössä esiteltynä samat vinkit kuin vuosien takaisessa postauksessa. Nämä ovatkin vuosien saatossa hyväksi havaittuja keinoja tehdä talvijuoksusta mukavaa. Nostin vinkkeihin mukaan muutaman poiminnan juoksijalle sopivista lahjavinkeistä, jos joku etsii vielä pukinkonttiin sopivaa lahjaa! Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä (*).

• Liukkaus on hyvän talvijuoksufiiliksen vihollinen numero 1. Lumella on yleensä hyvä juosta, mutta kengissä on eroja pitävyydessä lumisella alustalla. Nastakengät ovat ainoat, jotka pitävät jäällä kunnolla. Omaan jalkaan sopivat nasturit löytää vain kokeilemalla. Jos ei löydä sopivia nastureita, niin vaihtoehtoina ovat myös kenkien päälle viritettävät nastat sekä kenkiin kiinnitettävät irtonastat.
• Kerrospukeutuminen kannattaa. Tämä on monelle varmasti itsestäänselvyys, mutta sen enempää ali- kuin ylipukeutuminenkaan ei ole järkevää. Lenkillä saa ja pitääkin olla hiukan vilpoinen suunnilleen ensimmäisen kilometrin ajan. Uloin kerros tuulenpitävä, alin kerros hengittävä ja kosteutta iholta siirtävä. Välikerros tarpeen mukaan. Itse olen viimeisimpinä talvina luottanut merinovillaan alusasuna, merino pitää lämpimänä ja tuntuu myös hikisellä iholla miellyttävältä. 

*Icebreakerin pehmoinen merinoaluspaita (Mainoslinkki: Partioaitta)

• Kylmä hengitysilma aiheuttaa monille ongelmia. Nenän kautta hengitettäessä ilma lämpenee hiukan, mutta juostessa voi olla mahdotonta hengittää nenän kautta. Suun edessä buffi auttaa. Jos sinulla on astmaa tai pakkasilman hengittäminen tuntuu erityisen pahalta, niin kuuntele kroppaasi ja jätä pahimmilla pakkasilla juoksut väliin.
• Asusteilla voi säätää lämpötilan mukaista pukeutumista noin +-5 astetta. Buffi kaulaan, juoksuhanskat käteen ja päähän panta tai pipo, niin tarkenee selvästi paremmin.

*Buffi-huivit ovat tosi monikäyttöisiä ja aina hyvä lahjaidea. (Mainoslinkki: Scandinavian Outdoor. Kuva: Buff)

• Kovilla pakkasilla paleltuvat herkimmin naama, korvalehdet sekä kropasta reidet. Ylimääräisenä kerroksena villahousut tai juoksuhame auttavat alakropan suojaamisessa. Pipon pitää peittää myös korvalehdet ja buffin voi vetää leuan ja nenän suojaksi. Naamaa voi olla hankala suojata, mutta jos on hyvin kylmänarka, apu voi löytyä kommandopiposta.
• Lumi pysyy poissa juoksukengistä esimerkiksi säärystimien ja gaiterien avulla. Gaiterit viritetään suojaamaan nilkkaa siten, että remmi kulkee jalan alta ja suoja kiinnitetään kenkään.
• Jos sukat kastuvat juostessa, liike lämmittää varpaita jonkin verran, eli lyhyellä lenkillä ei tarvitse huolestua. Pidempää lenkkiä ei kannata tehdä, jos jalat kastuvat heti lenkin alkuun. *Vedenpitäviä sukkia kannattaa testata, varsinkin jos juoksee talvella poluilla tai muuten märällä. (Linkissä Scandinavian Outdoorin valikoima vedenpitävistä urheilusukista, niitä löytyy runsaasti erilaisia ja eri hintaluokissa.)
• Vaihda kotona kuivat vaatteet, ota lämmin suihku ja juo kuumaa, niin lämpenet kunnolla pakkaslenkin jälkeen.
• Näe ja tule nähdyksi! Hyvän otsalampun kanssa lenkit pimeässäkin onnistuvat. Heijastimet ja heijastavat juoksuvaatteet ovat talvella ihan must.

*Nämä heijastinvaljaat ovat nyt Scandinavian Outdoorilla tarjouksessa alle vitosella!

• Hyvä vinkki ympärivuotiseen juoksuun on se, että suunnittelee etukäteen lenkkipäivät kalenteriin ja tekee juoksemaan lähdöstä rutiinin. Näin juoksemaan lähtö on helpompaa myös huonolla kelillä. Säätila kannattaa ottaa huomioon, ja tehdä suunnitelmista sen verran väljiä, että lenkkiä voi kelin mukaan lyhentää tai hidastaa.

Talvella juoksu on minulle määräharjoittelua

Juoksublogissani puhun ajoittain hyvin vähän juoksusta. Se ei tarkoita, ettenkö kävisi lenkillä. Juoksuharjoitteluni vain tuppaa näin talviaikaan olemaan varsin simppeliä ja juoksuohjelmassa lähes ainoa variaatio on lenkkien pituus. 

Talvikuukaudet ovat mainiota aikaa peruskunnon kohottamiseen. Juoksuharjoittelussa tämä tarkoittaa ylläpitävää treeniä ja pohjakunnon rakentamista. Juoksuohjelmassa olisi hyvä olla säännöllisesti myös nopeusharjoittelua, mutta peruskuntotreeniä eli pk-treeniä tulisi olla noin 80% harjoittelusta. Talvella voi olla mielekästä nostaa tuota osuutta vieläkin korkeammaksi, varsinkin, jos liukas keli hankaloittaa nopeustreeniä.

Ennen kuin innostuin juoksemaan ympäri vuoden, inhosin ulkoilua talvella. En pidä pimeästä enkä kylmästä. Juoksen talvisin mieluiten valoisaan aikaan. Arkisin tätä rajoittaa tietysti työ, mutta etätyöt ovat tehneet minusta lounastaukolenkkeilijän. Lounastauolla ei millään ehdi juosta kovin pitkään, joten siksi arkena lenkkini ovatkin lyhyitä, 4-6 km pituisia. 

Viikonlopun pitkis kuuluu vakiona lähes jokaisen juoksijan ohjelmaan. Tässä alkuvuonna pitkikseni ovat olleet vain inasen yli 10 kilometrin lenkkejä. Kevään mittaan tarkoitus on pidentää pitkää lenkkiä. Arkijuoksuilla otan puolestaan sulan maan aikaan ohjelmaan yhden vauhdikkaamman lenkin.

Pelkkä määräharjoittelu pk-sykkeillä ei ole pidemmän päälle kovin kehittävää, vaan juoksuvauhtia pitäisi varioida, jos tavoitteena on kunnon kohoaminen. Näin alkuvuonna pyrinkin yksinkertaisella juoksutreenillä vain rakentamaan pohjakuntoa. Olen iloinen siitä, että nykyään juoksen talven ympäri, kelissä kuin kelissä ja saan kilometrejä kerättyä!

Tunti liikuntaa päivässä tammikuussa

Vuosi alkoi liikunnan puolesta haasteella, josta mietin heti alkuun, etten tule siitä selviämään. Tavoitteena oli liikkua tammikuussa 30 tuntia. Jollekin ehkä normi, mulle kyllä iso haaste! Käytännössä liikuntaa tulisi keskimäärin tunti päivässä. Olin jäljessä haasteessa aina jonnekin tammikuun 20. päivään asti, eli melkoisesti tuli kirimistä heti alkukuusta pienen flunssan myötä. No, loppukirin ansiosta pääsin lopulta haasteen maaliin jo 29. päivä, mutta koska olen tällainen "kerta kiellon päälle" -ihminen, niin piti liikkua vielä tänään, jotta täyteen tuli 31 tuntia ja tosiaan se keskimäärin tunti joka päivä!

Olen toteuttanut vastaavaa liikuntahaastetta aiemmin kahdesti omassa marrasputkessa. Marraskuun haasteessa olen liikkunut vähintään 30 minuuttia jokaisena kuun päivänä. Verrattuna tähän tuo haaste on ollut sekä helpompi että vaikeampi. Helpompi, koska liikuntaa on vain tuo 30 min per päivä. Ja vaikeampi, koska haastetta on täytynyt toteuttaa nimenomaan joka päivä. Joskus päivät ovat vain niin täynnä, että puolikin tuntia on haastava järjestää - se on vaatinut aikaisia aamulenkkejä tai myöhäisillan joogaa. Vaikka keskimäärin tunti päivässä on ollutkin iso haaste, on siinä auttanut se, että on voinut liikkua silloin kun huvittaa ja vastaavasti pitää lepopäiviä.

Liikunta on koostunut eniten juoksusta, toiseksi eniten joogasta ja kolmanneksi voimaharjoittelusta. Innostuin jo loppuvuonna tekemään HIIT-tyyppistä kotitreeniä ja olen jatkanut sekä pidentänyt noita treenejä alkuvuonna. Joogaan olen tykästynyt aiempien liikuntahaasteiden myötä. Siitä saa kätevästi palauttavaa liikuntaa ja venyttelyä, jota olen tupannut laiminlyömään. Tosin, kun joogaa oli nyt yli 2 tuntia viikossa, alkoi se jo vähän puuduttaa. Vaikka kehoa huoltava liikunta tekee hyvää, jaksan paljon mieluummin juosta paljon kuin tehdä paljon jotain muuta liikuntaa.

Juoksua kertyi yhteensä 112 kilometriä, joka on oikein hyvin ottaen huomioon tammikuun kelit ja muun liikunnan. Kaikki lenkit ovat olleet peruskestävyystreenejä, mikä on tietysti edistänyt parhaiten minuuttien kertymistä, mutta kertyihän kilometrejäkin kivasti. Tammikuu oli harvinaisen lämmin ja pidin siitä, että ison osan lenkkejä sai juosta sulalla alustalla. Toki kelit olivat hyvin vaihtelevia, ja tässä kuussa tuli juoksua paitsi sulalla, myös lumella ja jäisellä baanalla. Juoksin enimmäkseen lyhyitä lenkkejä, mutta pari yli kympin pitkistäkin tuli mukaan ohjelmaan.

Kuukauden kovan liikuntasaldon myötä olen huomannut sekä juoksukunnon kohentumista että kehon vetreytyneen joogan myötä. Toisaalta osaltaan olen aivan yhtä jäykkä kuin ennen tammikuutakin, eli ei tässä mitään ihmeitä ole tapahtunut. Helmikuussa en aio jatkaa vastaavaa, sillä varsinkin jooga alkoi jo kyllästyttää. Olisi hyvä jaksaa joogaa kerran pari viikossa ja noita kotitreenejä aion myös jatkaa viikottain helmikuussakin. Juoksu luonnollisesti jatkuu. Helmikuu on tunnetusti juoksukuukausista julmin, joten toivotaan pitäviä kelejä!

Lumikenkäilyä Ylläksellä: Pirunkurun ponnistus

Hiihtolomaviikko Ylläksellä, mutta en osaa hiihtää. Siinä lähtökohdat etsiä muutamia kivoja talviretkeilyreittejä sekä tutustua lumikenkäilyyn.

En ole mikään talviurheilija, vaikka liimaudunkin tv:n ääreen aina, kun sieltä tulee ampumahiihtoa ja juoksen talvellakin ulkosalla. Mutta hiihtänyt olen viimeksi yli 20 vuotta sitten, samoin laskettelua olen kokeillut vain pari kertaa teini-ikäisenä. Halusin silti lähteä mukaan laskettelureissulle Ylläkselle, koska talvinen Lappi on hieno ja viime visiitistä oli todella pitkä aika. Reissulla tuli oiva tilaisuus kokeilla lumikenkäilyä ja tutustua siten tunturimaisemiin.

Vuokrasin lumikengät kahtena päivänä. Hinta sauvojen kanssa oli parikymppiä per päivä ja jos olisi ottanut useamman päivän putkeen, olisi hinta ollut edullisempi. Sauvat kannattaa vuokrata kenkien mukana, sillä esimerkiksi suksisauvat ovat lumikenkäilyyn liian pitkän, lumikengillä sauvan pituus saa olla lyhyempi ja lisäksi pituuden säädettävyydestä on hyötyä.

Ylläksellä on huollettuja talvipolkuja, joista monilla pystyy hyvin etenemään ihan kengilläkin. Hankea oli meidän vierailullamme kuitenkin noin metrin verran, kinoksissa enemmänkin, joten polkujen ulkopuolella patikointi olisi ollut jotakuinkin mahdotonta. Myös lumikengillä upposi lumeen, mutta ei ihan niin pahasti.

Pirunkurun ponnistus lumikengillä

Pirunkurun ponnistus on noin 8 kilometrin ympyräreitti Yllästunturin pohjoispuolella Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Jättämällä auton Sahatien päähän pysäköintialueelle pääsee autolta suoraan reitille. Reitti kannattaa kiertää vastapäivän niin, että ensin patikoi Kesänkijärven rantaa, sitten ylös Pirunkurua ja takaisin tulee patikointireittiä ylhäällä tunturissa olevan Tahkokurun kodan kautta.

Ensimmäinen osuus Kesänkijärven rantaa oli niin kovapohjainen, että lumikengät olivat siinä turhat. Niimpä lompsimmekin ensimmäiset tasaiset kaksi kilometriä lumikenkiä kantaen ja poikkesimme ennen Pirunkurua vielä Kesängin keitaalla hörppäämässä kuumaa juomaa.

Sitten alkoikin ponnisteluosuus, kun kiinnitimme lumikengät jalkoihin ja aloitimme nousun Pirunkurua pitkin kohti Kesänkitunturin kahta huippua. Nousua tulee reippaasti, 500 metriä noin 1,5 kilometrin matkalla ja paikoin rinne on varsin jyrkkä. Siinä missä sulan maan aikaan kurun yläosa on rakkakivikkoa, talvisaikaan kaikkea peittää sileä lumipeite. Moni oli kulkenut reittiä kengillä, ja paljon näkyi myös koloja, joihin oli upottu polvea myöten. Varsinkin tuossa nousun loppuosassa lumikengistä oli selvästi hyötyä ja niillä kulku keveämpää, vaikka nousu laittoikin puuskuttamaan.

Ylempää rinteestä avautuu upea maisema alas Kesänkijärvelle ja etelämmässä olevien tuntureiden huipuille. Siinä missä järven rannassa oli ollut koleampaa, rinteellä oli lämmin. Aurinko paistoi saaden lumen kimmeltämään ja taivaan hehkumaan syvän sinisenä. 

Tunturin laella puhalsi hiukan tuuli, mutta oli onneksi melko tyyni päivä. Aukeassa maisemassa tuuli on kovettanut lumen pinnan aaltomaiseksi ja harvat puut olivat lumella kuorrutettuja. Reitti kulkee Kesänkitunturin huippujen välissä ja lähtee vähitellen kaartamaan kohti Tahkokurua puiden lisääntyessä. Tällä osuudella huomasi, että reitti oli harvemmin kuljettu ja tamppaamattomissa kohdissa lumeen hiukan upposi. 

Kun pääsimme lähemmäs Tahkokurun kotaa, saavutimme myös edellä kulkeneen seurueen, joilla oli selvästi meitä enemmän vaikeuksia lumeen uppoamisen kanssa. Heilläkin oli lumikengät, joten kaipa kenkien kantavuudessa on aika isojakin eroja. Kota on umpikota, joka tarjosi kivasti suojaa yli 10 asteen pakkasellakin. 

Evästauon jälkeen jatkoimme matkaa. Meillä oli puhelimessa reittikartta ja huomasimme gps-palluramme menossa väärään suuntaan. Arvelimme vain missanneemme pienemmälle polulle kääntymisen ja kenkäilimme sitä kohti umpihangessa. Vaan kuinkas kävikään... Polkua ei maastosta missään kohtaa löytynyt. Gps kertoi meidän olevan välillä polun oikealla, välillä vasemmalla puolella ja välillä ihan suoraan reitilläkin, mutta tarvoimme aivan umpihangessa. Lumi oli pehmeää ja upottavaa ja sitä oli paikoin reippaasti yli metrin. Lumikengistä huolimatta upposimme välillä reittä myöten hankeen. Emme olleet hädissämme, olimme koko ajan kartalla, mutta aika nopeasti tuli selväksi, ettei reittiä ollut tänä talvena juuri kuljettu ja olisi pitänyt vain suosiolla valita pidempi paluumatka. Tovin umpihangessa tarvottuamme suuntasimme kohti tuota pidempää reittiä ja sieltä tampattu polku löytyikin. Viimeinen pätkä takaisin autolle olikin helppoa rallattelua.

Suosittelen siis lumikenkäillessäkin valitsemaan tampatun reitin, vaikka kartta kuinka kertoisi suunnitellun polun menevän jossain muualla! En tiedä, oliko meidän reissumme aikaan poikkeuksellisen paljon lunta, sillä lueskelin reiteistä etukäteen ja aiempina talvina polkua oli kyllä joku mennyt. 

Pirunkurun ponnistus oli kuitenkin mainio tutustuminen lumikenkäilyyn ja Lapin kansallispuistomaisemaan talviasussaan. Taukopaikkoja oli sopivasti ja itse Pirunkuru aivan upea. Reitti oli mukavan vaihteleva kulkiessaan järven rannalla kurun kautta tunturien laelle ja sitten taas tihentyvässä metsikössä takaisin lähtöpisteeseen. Kiva päiväretki Ylläksen maisemissa!