Tammikuun talvijuoksut

Tammikuulle minulla oli vain yksi juoksutavoite - saada kasaan sata kilometriä juoksua. Arvelin tavoitteen olevan melko helppo, kun viime vuoden lopusta juoksumääriin tulisi iso pudotus. Ja kyllähän kilometrit tulivatkin kasaan aika lailla iisisti, vaikka huonoja juoksukelejä riitti. Juoksin tammikuussa yhteensä 106 kilometriä. Enemmänkin olisi helposti tullut, mutta valitsin juosta mieluummin vain lyhyitä lenkkejä ja helppoja treenejä. 

Viime vuoden marraskuussa liikuin tosi paljon, pidin oman marrasputken ja pelkästään juoksua tuli 140 kilometriä. Joulukuu ei ollut niin liikunnallinen, mutta muun elämän kiireitä riitti ja juoksu oli edelleen tavoitteellista 120 kilometrin ylittyessä. Tammikuun ajattelin tuovan muassaan kaivattua lepoa. Liikuntamääristä ja yöunista huomaakin, että tässä kuussa olen keskittynyt enemmän lepäämään kuin lenkkeilemään.

Ihan hyvä, että tavoite oli tässä kuussa alhaalla, sillä juoksukelit olivat ajoittain ihan perseestä. Vuosi alkoi kovilla pakkasilla, ja viimeinen kolmannes meni liukkailla baanoilla. Siinä välissä tuli jossain kohtaa puoli metriä lunta, ja esimerkiksi kuun ainoan yli kympin lenkin juoksin osittain umpihankea auraamattomilla pyöräteillä. Juoksen ulkona vuoden ympäri, ja omalla tavallaan kelit tuovat tietysti vaihtelua lenkkeihin, mutta tässä kuussa olisi kyllä kelvannut sellainen pitävä lumikeli pikkupakkasessa tämän sekametelisopan sijaan. Postauksen kuviksi valitsin alkukuun nättien lumipäivien lenkkikuvia.  

Juoksu kovilla pakkasilla

Uuden vuoden juoksukelit eivät toistaiseksi ole olleet erityisen hyvät. Tammikuun ensimmäisen viikon kovat pakkaset ovat varmasti karkottaneet monta juoksijaa pois lenkkipoluilta, ja nyt lyhyen lauhemman jakson jälkeen ennusteissa on taas kylmempiä kelejä. 

Jotkut tykkäävät kertoa juoksun säässä kuin säässä olevan vain asenne- ja pukeutumiskysymys. Ihan näin ei kyllä mielestäni ole. Jotkin perussairaudet voivat estää kylmässä urheilun ja on muutenkin hyvin yksilöllistä, miten kroppa reagoi koviin pakkasiin. Pukeutumisella ei pysty vaikuttamaan esimerkiksi hengitysilman lämpötilaan. 

Kovalla pakkasella myös pukeutuminen on yleensä haastavampaa. Pakkasella juostessa pitäisi pukeutua siten, että ensimmäisen kilometrin ajan on vähän vilu, mutta sitten liikunta lämmittää kroppaa niin, että loppulenkki menee mukavasti. Liian lämpimästi tai kylmästi pukeutuminen ei lämpimämmillä keleillä ole niin iso ongelma, ja liikunta kehittää hyvin kroppaan lämpöä vielä silloin, kun pakkasta on yksinumeroisia asteita. Mutta mitä kylmempää on, sitä vaikeammaksi menee vaatettaa itsensä sopivasti erityisesti äärialueiden osalta. Myös esim. reidet ja takamus jäähtyvät herkemmin joillain ihmisillä ja berberin pitämisessä lämpimänä voi olla haasteita. Juostessa huurustuva hengitysilma aiheuttaa omat kommervenkkinsä, samoin hikoilu. Jos on liikaa päällä ja lenkin alkuun hikoilee reippaasti, alkavat hiestä märät vaatteet jossain kohtaa tuntua kalseilta. Pukemalla märkänäkin lämmittävää merinoa aluskerrokseen voi tätä jonkin verran välttää. 

Itse olen juossut myös näillä alkuvuoden yli -20 asteen pakkasilla. Minulla kylmä hengitysilma ei aiheuta ongelmia, joten voin hyvin juosta kylmälläkin. Jos pakkasta olisi vain päivä tai pari, pitäisin pakkaspäivät lepopäivinä, mutta kun kylmä jakso jatkuu viikonkin, juoksen jotakuinkin normaalilla rytmillä 3-4 kertaa viikossa. Olen kuitenkin juossut vain lyhyitä lenkkejä ja hidasta vauhtia. 

Pukeutumisen olen kokenut isona haasteena pakkaslenkeillä. Juoksuvaatteiden kerrostamisella en ole saanut itseäni pidettyä tarpeeksi lämpimänä ja olenkin käyttänyt uloimpana kerroksena esim. paksumpia vaellushousuja. Jos on vähänkin tuullut, kasvot ovat kärsineet kylmää ja olen vetänyt buffihuivin ihan silmien alle lämmittämään poskia. Huivi tosin jäätyy lämpimän ja kostean hengitysilman vuoksi. Pakkasilla itsensä toppaaminen on mielestäni hirveän työlästä ja se vähän laskee juoksufiilistä, mutta itselleni on tärkeää pitää yllä rutiinia vaikka sitten lyhyiden lenkkien muodossa. 

Listasin joulukuussa 10 vinkkiä talvijuoksuun. Ne pitävät paikkansa kovillakin pakkasilla, mutta mitä kylmempää on, sitä enemmän kannattaa kuunnella kroppaa ja keventää juoksuohjelmaa tarvittaessa. Itse toivon lämpimämpiä kelejä, sillä alkukuusta juoksumäärät ovat jääneet varsin vähäisiksi, ja pisin lenkkini on toistaiseksi alle kympin. 

Valoa kohti

Talvipäivänseisaus on minulle omalla tavallaan merkityksellinen päivä. Vuoden lyhyimmän päivän jälkeen aletaan mennä taas kohti valoa ja kesää. Koska en pidä talvesta, lupaus keväästä on kiva asia, vaikka todellisuudessa sydäntalvi onkin vasta edessäpäin. Täällä lounaisimmassa Suomessa talvisimmat kuukaudet ovat yleensä tammi- ja helmikuu. Silti valon lisääntyminen pikkuhiljaa piristää.

Tänä talvena marras-joulukuu ovat olleet epätavallisen kylmiä ja lumisia. Ihan kiva, että on ollut lunta, mutta kylmyydestä en tykkää sitten yhtään. Marraskuussa juoksin joitain pidempiä lenkkejä yli 10 asteen pakkasessa. Pukeutuminen pakkaslenkeille tuo oman haasteensa juoksuharjoitteluun. Pitäisi pukeutua siten, että ensimmäisen kilometrin ajan on vähän vilu, mutta sitten liikunta lämmittää kroppaa niin, että loppulenkki menee mukavasti. Käytännössä olen tuossa onnistunutkin, mutta jos juoksen yli 1,5 tunnin lenkkejä, alkaa yleensä loppulenkistä taas paleltaa. Juostessa tulee aina hiki, ja jossain kohtaa alkaa kylmettyä. 

Juoksuharjoitteluni on ollut marras-joulukuussa käytännössä pelkkää määräharjoittelua. Marrasputkessa alkanutta yläkropan kotitreeniä olen jatkanut joulukuussakin. Marraskuu oli mainio juoksukuukausi, mutta joulukuusta en voi sanoa samaa. 

Joulukuun ensimmäinen puolisko oli haastava. Opinnoissa oli kurssien viimeistelyjä, ja useampi harjoitustyö ja seminaariesitys piti saada samaan aikaan valmiiksi. Töissä oli pikkujoulut (ranccaa!) ja toki ihan töitäkin piti tehdä. Joku flunssapöpökin kävi sotkemassa suunnitelmia. 

Nyt alkoi onneksi loma, ja toivottavasti saan vielä loppuvuonna kirittyä hiukan kilometrejä. Muutama päivä oli ihan superliukas lumien sulaessa, mutta nyt tätä naputellessa ulkona tuiskuaa ja tänään lenkillä pysyi onneksi ihan hyvin pystyssä ilman nastojakin.

Loppuvuonna keskityn jouluun läheisten kanssa, rentoon lomailuun ja tietysti juoksuun. Valoisaa ja lämmintä joulua!

Vinkit talvijuoksuun ja juoksijan joululahjat!

Olen antanut blogissa vinkkejä talvijuoksuun ennenkin, ja tässä on käytännössä esiteltynä samat vinkit kuin vuosien takaisessa postauksessa. Nämä ovatkin vuosien saatossa hyväksi havaittuja keinoja tehdä talvijuoksusta mukavaa. Nostin vinkkeihin mukaan muutaman poiminnan juoksijalle sopivista lahjavinkeistä, jos joku etsii vielä pukinkonttiin sopivaa lahjaa! Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä (*).

• Liukkaus on hyvän talvijuoksufiiliksen vihollinen numero 1. Lumella on yleensä hyvä juosta, mutta kengissä on eroja pitävyydessä lumisella alustalla. Nastakengät ovat ainoat, jotka pitävät jäällä kunnolla. Omaan jalkaan sopivat nasturit löytää vain kokeilemalla. Jos ei löydä sopivia nastureita, niin vaihtoehtoina ovat myös kenkien päälle viritettävät nastat sekä kenkiin kiinnitettävät irtonastat.
• Kerrospukeutuminen kannattaa. Tämä on monelle varmasti itsestäänselvyys, mutta sen enempää ali- kuin ylipukeutuminenkaan ei ole järkevää. Lenkillä saa ja pitääkin olla hiukan vilpoinen suunnilleen ensimmäisen kilometrin ajan. Uloin kerros tuulenpitävä, alin kerros hengittävä ja kosteutta iholta siirtävä. Välikerros tarpeen mukaan. Itse olen viimeisimpinä talvina luottanut merinovillaan alusasuna, merino pitää lämpimänä ja tuntuu myös hikisellä iholla miellyttävältä. 

*Icebreakerin pehmoinen merinoaluspaita (Mainoslinkki: Partioaitta)

• Kylmä hengitysilma aiheuttaa monille ongelmia. Nenän kautta hengitettäessä ilma lämpenee hiukan, mutta juostessa voi olla mahdotonta hengittää nenän kautta. Suun edessä buffi auttaa. Jos sinulla on astmaa tai pakkasilman hengittäminen tuntuu erityisen pahalta, niin kuuntele kroppaasi ja jätä pahimmilla pakkasilla juoksut väliin.
• Asusteilla voi säätää lämpötilan mukaista pukeutumista noin +-5 astetta. Buffi kaulaan, juoksuhanskat käteen ja päähän panta tai pipo, niin tarkenee selvästi paremmin.

*Buffi-huivit ovat tosi monikäyttöisiä ja aina hyvä lahjaidea. (Mainoslinkki: Scandinavian Outdoor. Kuva: Buff)

• Kovilla pakkasilla paleltuvat herkimmin naama, korvalehdet sekä kropasta reidet. Ylimääräisenä kerroksena villahousut tai juoksuhame auttavat alakropan suojaamisessa. Pipon pitää peittää myös korvalehdet ja buffin voi vetää leuan ja nenän suojaksi. Naamaa voi olla hankala suojata, mutta jos on hyvin kylmänarka, apu voi löytyä kommandopiposta.
• Lumi pysyy poissa juoksukengistä esimerkiksi säärystimien ja gaiterien avulla. Gaiterit viritetään suojaamaan nilkkaa siten, että remmi kulkee jalan alta ja suoja kiinnitetään kenkään.
• Jos sukat kastuvat juostessa, liike lämmittää varpaita jonkin verran, eli lyhyellä lenkillä ei tarvitse huolestua. Pidempää lenkkiä ei kannata tehdä, jos jalat kastuvat heti lenkin alkuun. *Vedenpitäviä sukkia kannattaa testata, varsinkin jos juoksee talvella poluilla tai muuten märällä. (Linkissä Scandinavian Outdoorin valikoima vedenpitävistä urheilusukista, niitä löytyy runsaasti erilaisia ja eri hintaluokissa.)
• Vaihda kotona kuivat vaatteet, ota lämmin suihku ja juo kuumaa, niin lämpenet kunnolla pakkaslenkin jälkeen.
• Näe ja tule nähdyksi! Hyvän otsalampun kanssa lenkit pimeässäkin onnistuvat. Heijastimet ja heijastavat juoksuvaatteet ovat talvella ihan must.

*Nämä heijastinvaljaat ovat nyt Scandinavian Outdoorilla tarjouksessa alle vitosella!

• Hyvä vinkki ympärivuotiseen juoksuun on se, että suunnittelee etukäteen lenkkipäivät kalenteriin ja tekee juoksemaan lähdöstä rutiinin. Näin juoksemaan lähtö on helpompaa myös huonolla kelillä. Säätila kannattaa ottaa huomioon, ja tehdä suunnitelmista sen verran väljiä, että lenkkiä voi kelin mukaan lyhentää tai hidastaa.

Talvella juoksu on minulle määräharjoittelua

Juoksublogissani puhun ajoittain hyvin vähän juoksusta. Se ei tarkoita, ettenkö kävisi lenkillä. Juoksuharjoitteluni vain tuppaa näin talviaikaan olemaan varsin simppeliä ja juoksuohjelmassa lähes ainoa variaatio on lenkkien pituus. 

Talvikuukaudet ovat mainiota aikaa peruskunnon kohottamiseen. Juoksuharjoittelussa tämä tarkoittaa ylläpitävää treeniä ja pohjakunnon rakentamista. Juoksuohjelmassa olisi hyvä olla säännöllisesti myös nopeusharjoittelua, mutta peruskuntotreeniä eli pk-treeniä tulisi olla noin 80% harjoittelusta. Talvella voi olla mielekästä nostaa tuota osuutta vieläkin korkeammaksi, varsinkin, jos liukas keli hankaloittaa nopeustreeniä.

Ennen kuin innostuin juoksemaan ympäri vuoden, inhosin ulkoilua talvella. En pidä pimeästä enkä kylmästä. Juoksen talvisin mieluiten valoisaan aikaan. Arkisin tätä rajoittaa tietysti työ, mutta etätyöt ovat tehneet minusta lounastaukolenkkeilijän. Lounastauolla ei millään ehdi juosta kovin pitkään, joten siksi arkena lenkkini ovatkin lyhyitä, 4-6 km pituisia. 

Viikonlopun pitkis kuuluu vakiona lähes jokaisen juoksijan ohjelmaan. Tässä alkuvuonna pitkikseni ovat olleet vain inasen yli 10 kilometrin lenkkejä. Kevään mittaan tarkoitus on pidentää pitkää lenkkiä. Arkijuoksuilla otan puolestaan sulan maan aikaan ohjelmaan yhden vauhdikkaamman lenkin.

Pelkkä määräharjoittelu pk-sykkeillä ei ole pidemmän päälle kovin kehittävää, vaan juoksuvauhtia pitäisi varioida, jos tavoitteena on kunnon kohoaminen. Näin alkuvuonna pyrinkin yksinkertaisella juoksutreenillä vain rakentamaan pohjakuntoa. Olen iloinen siitä, että nykyään juoksen talven ympäri, kelissä kuin kelissä ja saan kilometrejä kerättyä!

Tunti liikuntaa päivässä tammikuussa

Vuosi alkoi liikunnan puolesta haasteella, josta mietin heti alkuun, etten tule siitä selviämään. Tavoitteena oli liikkua tammikuussa 30 tuntia. Jollekin ehkä normi, mulle kyllä iso haaste! Käytännössä liikuntaa tulisi keskimäärin tunti päivässä. Olin jäljessä haasteessa aina jonnekin tammikuun 20. päivään asti, eli melkoisesti tuli kirimistä heti alkukuusta pienen flunssan myötä. No, loppukirin ansiosta pääsin lopulta haasteen maaliin jo 29. päivä, mutta koska olen tällainen "kerta kiellon päälle" -ihminen, niin piti liikkua vielä tänään, jotta täyteen tuli 31 tuntia ja tosiaan se keskimäärin tunti joka päivä!

Olen toteuttanut vastaavaa liikuntahaastetta aiemmin kahdesti omassa marrasputkessa. Marraskuun haasteessa olen liikkunut vähintään 30 minuuttia jokaisena kuun päivänä. Verrattuna tähän tuo haaste on ollut sekä helpompi että vaikeampi. Helpompi, koska liikuntaa on vain tuo 30 min per päivä. Ja vaikeampi, koska haastetta on täytynyt toteuttaa nimenomaan joka päivä. Joskus päivät ovat vain niin täynnä, että puolikin tuntia on haastava järjestää - se on vaatinut aikaisia aamulenkkejä tai myöhäisillan joogaa. Vaikka keskimäärin tunti päivässä on ollutkin iso haaste, on siinä auttanut se, että on voinut liikkua silloin kun huvittaa ja vastaavasti pitää lepopäiviä.

Liikunta on koostunut eniten juoksusta, toiseksi eniten joogasta ja kolmanneksi voimaharjoittelusta. Innostuin jo loppuvuonna tekemään HIIT-tyyppistä kotitreeniä ja olen jatkanut sekä pidentänyt noita treenejä alkuvuonna. Joogaan olen tykästynyt aiempien liikuntahaasteiden myötä. Siitä saa kätevästi palauttavaa liikuntaa ja venyttelyä, jota olen tupannut laiminlyömään. Tosin, kun joogaa oli nyt yli 2 tuntia viikossa, alkoi se jo vähän puuduttaa. Vaikka kehoa huoltava liikunta tekee hyvää, jaksan paljon mieluummin juosta paljon kuin tehdä paljon jotain muuta liikuntaa.

Juoksua kertyi yhteensä 112 kilometriä, joka on oikein hyvin ottaen huomioon tammikuun kelit ja muun liikunnan. Kaikki lenkit ovat olleet peruskestävyystreenejä, mikä on tietysti edistänyt parhaiten minuuttien kertymistä, mutta kertyihän kilometrejäkin kivasti. Tammikuu oli harvinaisen lämmin ja pidin siitä, että ison osan lenkkejä sai juosta sulalla alustalla. Toki kelit olivat hyvin vaihtelevia, ja tässä kuussa tuli juoksua paitsi sulalla, myös lumella ja jäisellä baanalla. Juoksin enimmäkseen lyhyitä lenkkejä, mutta pari yli kympin pitkistäkin tuli mukaan ohjelmaan.

Kuukauden kovan liikuntasaldon myötä olen huomannut sekä juoksukunnon kohentumista että kehon vetreytyneen joogan myötä. Toisaalta osaltaan olen aivan yhtä jäykkä kuin ennen tammikuutakin, eli ei tässä mitään ihmeitä ole tapahtunut. Helmikuussa en aio jatkaa vastaavaa, sillä varsinkin jooga alkoi jo kyllästyttää. Olisi hyvä jaksaa joogaa kerran pari viikossa ja noita kotitreenejä aion myös jatkaa viikottain helmikuussakin. Juoksu luonnollisesti jatkuu. Helmikuu on tunnetusti juoksukuukausista julmin, joten toivotaan pitäviä kelejä!

Lumikenkäilyä Ylläksellä: Pirunkurun ponnistus

Hiihtolomaviikko Ylläksellä, mutta en osaa hiihtää. Siinä lähtökohdat etsiä muutamia kivoja talviretkeilyreittejä sekä tutustua lumikenkäilyyn.

En ole mikään talviurheilija, vaikka liimaudunkin tv:n ääreen aina, kun sieltä tulee ampumahiihtoa ja juoksen talvellakin ulkosalla. Mutta hiihtänyt olen viimeksi yli 20 vuotta sitten, samoin laskettelua olen kokeillut vain pari kertaa teini-ikäisenä. Halusin silti lähteä mukaan laskettelureissulle Ylläkselle, koska talvinen Lappi on hieno ja viime visiitistä oli todella pitkä aika. Reissulla tuli oiva tilaisuus kokeilla lumikenkäilyä ja tutustua siten tunturimaisemiin.

Vuokrasin lumikengät kahtena päivänä. Hinta sauvojen kanssa oli parikymppiä per päivä ja jos olisi ottanut useamman päivän putkeen, olisi hinta ollut edullisempi. Sauvat kannattaa vuokrata kenkien mukana, sillä esimerkiksi suksisauvat ovat lumikenkäilyyn liian pitkän, lumikengillä sauvan pituus saa olla lyhyempi ja lisäksi pituuden säädettävyydestä on hyötyä.

Ylläksellä on huollettuja talvipolkuja, joista monilla pystyy hyvin etenemään ihan kengilläkin. Hankea oli meidän vierailullamme kuitenkin noin metrin verran, kinoksissa enemmänkin, joten polkujen ulkopuolella patikointi olisi ollut jotakuinkin mahdotonta. Myös lumikengillä upposi lumeen, mutta ei ihan niin pahasti.

Pirunkurun ponnistus lumikengillä

Pirunkurun ponnistus on noin 8 kilometrin ympyräreitti Yllästunturin pohjoispuolella Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Jättämällä auton Sahatien päähän pysäköintialueelle pääsee autolta suoraan reitille. Reitti kannattaa kiertää vastapäivän niin, että ensin patikoi Kesänkijärven rantaa, sitten ylös Pirunkurua ja takaisin tulee patikointireittiä ylhäällä tunturissa olevan Tahkokurun kodan kautta.

Ensimmäinen osuus Kesänkijärven rantaa oli niin kovapohjainen, että lumikengät olivat siinä turhat. Niimpä lompsimmekin ensimmäiset tasaiset kaksi kilometriä lumikenkiä kantaen ja poikkesimme ennen Pirunkurua vielä Kesängin keitaalla hörppäämässä kuumaa juomaa.

Sitten alkoikin ponnisteluosuus, kun kiinnitimme lumikengät jalkoihin ja aloitimme nousun Pirunkurua pitkin kohti Kesänkitunturin kahta huippua. Nousua tulee reippaasti, 500 metriä noin 1,5 kilometrin matkalla ja paikoin rinne on varsin jyrkkä. Siinä missä sulan maan aikaan kurun yläosa on rakkakivikkoa, talvisaikaan kaikkea peittää sileä lumipeite. Moni oli kulkenut reittiä kengillä, ja paljon näkyi myös koloja, joihin oli upottu polvea myöten. Varsinkin tuossa nousun loppuosassa lumikengistä oli selvästi hyötyä ja niillä kulku keveämpää, vaikka nousu laittoikin puuskuttamaan.

Ylempää rinteestä avautuu upea maisema alas Kesänkijärvelle ja etelämmässä olevien tuntureiden huipuille. Siinä missä järven rannassa oli ollut koleampaa, rinteellä oli lämmin. Aurinko paistoi saaden lumen kimmeltämään ja taivaan hehkumaan syvän sinisenä. 

Tunturin laella puhalsi hiukan tuuli, mutta oli onneksi melko tyyni päivä. Aukeassa maisemassa tuuli on kovettanut lumen pinnan aaltomaiseksi ja harvat puut olivat lumella kuorrutettuja. Reitti kulkee Kesänkitunturin huippujen välissä ja lähtee vähitellen kaartamaan kohti Tahkokurua puiden lisääntyessä. Tällä osuudella huomasi, että reitti oli harvemmin kuljettu ja tamppaamattomissa kohdissa lumeen hiukan upposi. 

Kun pääsimme lähemmäs Tahkokurun kotaa, saavutimme myös edellä kulkeneen seurueen, joilla oli selvästi meitä enemmän vaikeuksia lumeen uppoamisen kanssa. Heilläkin oli lumikengät, joten kaipa kenkien kantavuudessa on aika isojakin eroja. Kota on umpikota, joka tarjosi kivasti suojaa yli 10 asteen pakkasellakin. 

Evästauon jälkeen jatkoimme matkaa. Meillä oli puhelimessa reittikartta ja huomasimme gps-palluramme menossa väärään suuntaan. Arvelimme vain missanneemme pienemmälle polulle kääntymisen ja kenkäilimme sitä kohti umpihangessa. Vaan kuinkas kävikään... Polkua ei maastosta missään kohtaa löytynyt. Gps kertoi meidän olevan välillä polun oikealla, välillä vasemmalla puolella ja välillä ihan suoraan reitilläkin, mutta tarvoimme aivan umpihangessa. Lumi oli pehmeää ja upottavaa ja sitä oli paikoin reippaasti yli metrin. Lumikengistä huolimatta upposimme välillä reittä myöten hankeen. Emme olleet hädissämme, olimme koko ajan kartalla, mutta aika nopeasti tuli selväksi, ettei reittiä ollut tänä talvena juuri kuljettu ja olisi pitänyt vain suosiolla valita pidempi paluumatka. Tovin umpihangessa tarvottuamme suuntasimme kohti tuota pidempää reittiä ja sieltä tampattu polku löytyikin. Viimeinen pätkä takaisin autolle olikin helppoa rallattelua.

Suosittelen siis lumikenkäillessäkin valitsemaan tampatun reitin, vaikka kartta kuinka kertoisi suunnitellun polun menevän jossain muualla! En tiedä, oliko meidän reissumme aikaan poikkeuksellisen paljon lunta, sillä lueskelin reiteistä etukäteen ja aiempina talvina polkua oli kyllä joku mennyt. 

Pirunkurun ponnistus oli kuitenkin mainio tutustuminen lumikenkäilyyn ja Lapin kansallispuistomaisemaan talviasussaan. Taukopaikkoja oli sopivasti ja itse Pirunkuru aivan upea. Reitti oli mukavan vaihteleva kulkiessaan järven rannalla kurun kautta tunturien laelle ja sitten taas tihentyvässä metsikössä takaisin lähtöpisteeseen. Kiva päiväretki Ylläksen maisemissa!

Talvi tuli... ja meni.

Tässä joulukuun alkupuoliskolla on täällä Lounais-Suomessa saanut "nauttia" lähes kaikista mahdollisista talvikeleistä. Lunta ei ole tosin paljoa ollut, mutta on ollut kovia pakkasia, pikkupakkasia, kuivaa, märkää, pitävää talvikeliä ja sitten taas tosi liukasta. 

Juoksujen suunnitteluun vaihtelevat olosuhteet tuovat omat hankaluutensa. Kävin lenkillä myös kovilla pakkasilla, mutta tein vain lyhyitä ja kevyitä lenkkejä. Pari kertaa kävi mielessä, onko mielekästä käyttää pukemiseen lähes yhtä pitkä aika kuin lenkkiin, kun metsästin sopivaa vaatetta kaapeista ja vedin trikookerroksia toistensa päälle. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että mulla ei pakkanen käy henkeen, joten voin käydä juoksemassa jopa -20 asteen pakkasilla. Toki tuossa kelissä pukeutuminen on haastavaa. Aina joku osa kehoa kärsii kylmyydestä, vaikka juoksu saisi hikoilemaankin. 

Liukkaus on itselleni kinkkisempi puoli talvijuoksussa. Inhoan liukkautta ja koko kroppa jäykistyy, kun huomaan jalkojen alla jäätä. Kävi tuuri, kun täällä oli lauantaina vielä pitävä lumikeli ja sai juosta pitkiksen jännittämättä. Sunnuntaina alkoi sitten sulaa ja paikoin oli jo juoksubaanat ihan jäässä. Nyt toivonkin, että saataisiin kunnolla plussaa ja jäät sulaisivat pois ennen kuin seuraavat talvikelit taas saapuvat.

No mutta, tarkoitus ei ollut tulla pelkästään puhumaan säästä. Olen kirjoitellut talivjuoksusta useasti vuosien varrella. Nostin tähän postaukseen pari tärppiä viime talvilta. Jos kaipaat vinkkejä talvikelien juoksuun, niin kurkkaa nämä postaukset:

Mun kokemuksia ja pohdintoja talvijuoksusta.

10 vinkkiä talvijuoksuun.

Talvipolut - polkujuoksu talvella.

Talven parhaat juoksuhousut.

Kyllä se talvi sieltä taas tulee, mutta sitä odotellessa pääsee onneksi juoksemaan taas sulalla alustalla! Postauksen kuvat ovat muuten lauantain lenkiltä, joka koukkasi Muumimaailman kautta. Nyt tuo viikonlopun pieni lumipeite on enää muisto vain.

Liikuntavinkit korona-ajan talvilomalle

Ensi viikko on hiihtolomaviikko täällä Lounais-Suomessa ja pitkästä aikaa vaikuttaa siltä, että saattaa jopa olla hiihtokelit! Tosin eikös useamman pakkasviikon jälkeen lämpötila olekin nyt äkkiä kääntymässä plussalle viikonlopun aikana. Jospa lumi ei kuitenkaan heti sulaisi ja saataisiin vesisateen sijaan vaikka lisää lunta ja pikkupakkasia. 

Nyt korona-aikana kun ei pääse reissuun eikä sisäliikuntapaikkoihin, voi olla vaikea äkkiä keksiä tekemistä ulkona. Vaikka en itse nyt lomaile, niin ajattelin kuitenkin heittää muutaman vinkin ulkoliikuntaan. Sellaisiin lajeihin, joissa turvavälit on helppo pitää. Ja nämä ovat nimenomaan sellaisia, joita pystyy toteuttamaan ilman sen kummempaa panostusta eli lähiliikuntaa ja ilmaisvinkkejä!

Hiihtäminen

Hiihto lienee itsestäänselvyys hiihtolomaliikunnaksi, mutta tiesitkö, että jos ei omista suksia, niin useassa kaupungissa toimii suksivuokraamoja, joista saa lainaksi koko paketin ladulle. Turussa toimii suksivuokraamo Impivaaran hiihtolatujen yhteydessä.

Luistelu ja retkiluistelu

Kaukalot pysyvät toivottavasti kunnossa, vaikka lämpötila nyt nouseekin. Jos jääkentillä luistelu on liian ruuhkaista, niin hyvä vaihtoehto on retkiluistelu meren jäällä. Luonnonjäällä tietysti aina varovaisuus ja järki mukana! Naantalissa on panostettu retkiluisteluun ja luistella voi sekä Luolalanjärvellä että merellä Väskin saaren ympäristössä. Samassa linkissä on infoa myös kaupungin lainaamista retkiluistimista.

Polkujuoksu

Talvijuoksua poluilla kannattaa kokeilla, vaikkei olisi aiempaa kokemusta polkujuoksusta. Talvipolut ovat hyvässä kunnossa täällä Turun seudulla. Polkujuoksu lumisessa metsässä on jopa helpompaa kuin kesällä, kun juurakot ja kivet ovat peittyneet tasaiseen lumeen. Kurkkaa aiemmat postaukseni 10 vinkkiä talvijuoksuun sekä talvipoluilla! Tässä myös Turun talvipoluille reittivinkki, joka on mahdollista hyödyntää vain tällaisena talvena, kun meri on kunnolla jäässä!

Lumikenkäily

Jos ei halua juosta eikä hiihtää, voi metsään lähteä myös lumikenkien kanssa. Matalan kynnyksen lumikenkien kokeiluun voi tarjota paikallinen kirjastosi, sillä lumikenkiä saa lainaksi mm. useammasta Vaski-kirjastosta.

Perinteinen eväsretki

Onpa alla sitten sukset, lumikengät, luistimet tai polkujuoksupopot, niin perinteinen eväsretki kannattaa aina! Mukaan kannatta pakata lämpimämpää taukovaatetta ja tietysti ne herkut eväät. Jos kohteena on laavu ja tulipaikka, voi eväät kypsentää retkellä, mutta suosituilla reiteillä voi olla myös ruuhkaa nuotiopaikoilla. Isompi ruokatermos toimii myös hyvin lämpimien eväiden kanssa ja kahvi maistuu aina mainiolta ulkoilmassa. Kurkkaa tästä juttu toimivista termoksista!

Polkujuoksua meren jäällä ja Hirvensalossa

Upean aurinkoisen laskiaissunnuntain kunniaksi suuntasimme tänään polkujuoksemaan meren jäälle. Kävin jäällä juoksemassa jo viime viikonloppuna, ja nyt halusin toteuttaa ideani juosta jäätä pitkin johonkin saareen! 

Hirvensalon saareen johtaa mantereelta vain yksi silta, mutta pitkän pakkasjakson ansiosta Hirvensaloon pääsi nyt suoraan Uittamon poluilta Pitkäsalmen yli. Olen käynyt usein juoksemassa Uittamolla ja Katariinanlaaksossa, mutta Hirvensalo on minulle varsin vieras. 

Nyt katsoin etukäteen kartasta, että sopivasti vain kivenheiton päässä Uittamon uimarannalta kulkisi pieni luontopolku Hirvensalon kaakkoiskulmassa. Kesällä luontopolulle päästäkseen pitäisi juosta pitkät pätkät tietä, mutta hienon jäätilanteen ansiosta se oli nyt ihan eri lailla saavutettavissa!

Jäälle oli muodostunut jo melkoinen polku- ja latuverkosto. Ilman polkuja jäälläkin olisi ollut raskaampi juosta, sillä pieni lumikerros sekä upotti että paikoin luisti jään päällä. Juoksureittiä piti siis hiukan miettiä jopa tasaisella meren jäällä ja piti myös tarkkailla, ettei kompastunut pilkkiavantoon. Menimme jäälle Uittamon tanssipaviljongin kohdalta ja nousimme saareen venevalkaman kohdalta. 

Hirvensalon luontopolku oli merkitty sinisin Paavonpolun merkein ja se kulki kivaa reittiä lehti- ja mäntymetsässä poiketen myös asuinalueen keskelle. Siirryimme luontopolulta takaisin meren jäälle uimarannan kohdalta ja juoksimme tuossa kohtaa suunnilleen kohtisuoraan vastarannalle Katariinan luontopolulle. Poikkesimme paluumatkalla vielä Uittamon polkuja pitkin Ispoisten uimarannalle, jossa oli laskiaisen kunniaksi reippaasti porukkaa ja pistetty kioskikin pystyyn. Välipalan jälkeen tuosta oli hyvä jatkaa viimeiset kilometrit kohti kotia.

Oli todella hauskaa juosta jäällä ja sellaista reittiä, jota ei edes pysty juoksemaan kuin tällaisina talvina, jolloin jää kantaa kunnolla. Jäällä oli hyvä juosta, ei yhtään liukasta eikä luonnollisesti yhtään mäkiä. :D Polkujuoksun metsäisämpi osuus oli sekin helppoa polkua. Näin lumisena talvena poluilla on itse asiassa helpompi juosta kuin kesällä, sillä kaikki juurakot ja kivet peittyvät tasaisen lumipinnan alle. 

Talvipoluilla

En ole talvikeleillä kovin paljoa juossut poluilla. Tänä viikonloppuna tuli kuitenkin poikettua myös metsään ja totesin, että myös polkujuoksu onnistuu näillä keleillä mainiosti! Metsäpoluilla oli pehmeää lunta, mutta polut olivat jo sen verran tallatut, ettei juoksu ollut yhtään sen raskaampaa kuin ulkoilureiteilläkään.

Polkujuoksu talvella edellyttää katsomaan varusteet vielä hiukan tarkemmin kuin kesäkeleillä. Turvallisuus ja mukavuus on ykkösasia vaatteissa ja varusteissa. Varsinkin, jos lähtee pitkälle polkulenkille, kannattaa mieluummin ottaa hiukan ylimääräistä kantamusta reppuun kuin niin, että jos jotain sattuisi, on keskellä metsää pakkasessa vähissä vaatteissa. Toisaalta talvella on helppoa löytää asuinalueiden liepeiltä koiranulkoiluttajien ja peurojen polkuja eikä edes tarvitse lähteä kauas kotoa nauttiakseen talvisen metsän hienoista polkujuoksumaisemista.

Talvijuoksu on kivaa, kun on tarpeeksi vaatetta ja tarkoituksenmukaiset pukineet. Kerrospukeutumisen lisäksi kannattaa suosia asusteita, joiden avulla voi säädellä asun lämpötilaa tarpeen mukaan. Jopa -10 asteessa voi välillä tulla niin lämmin, että kauluksen vetoketjun avaaminen tai hanskojen riisuminen on tarpeen. Polkujuoksuun kannattaa laittaa jalkaan säärystimet tai gaiterit, niin lumi pysyy poissa kengistä ja helposti kylmettyvät akillesjänteet saavat lisäsuojaa.

Jäisille poluille nastalenkkarit ovat ihan ehdottomat, mutta lumisella alustalla tavalliset polkujuoksukengät toimivat hyvin. Alamäissä joutuu välillä liukumaan juoksun sijaan, ja välillä saattaa liukastuakin, mutta lumi tarjoaa myös pehmeän alustan pyllähtää. Lumen peittämä polku on alustana kuitenkin paljon tasaisempi kuin juurakkoiset ja kivikkoiset kesäpolut ja polkujuoksu voi olla talvella jopa fyysisesti kevyempää kuin kesäkeleillä.

Jos haluaa haastetta, voi kokeilla umpihankijuoksua. Mitä paksumpi hanki, sitä raskaampaa touhua, mutta usein myös todella hauskaa pienissä määrin. Umpihankijuoksu toimii hyvänä lajinomaisena voimaharjoituksena, mutta pitkille lenkeille se on liian uuvuttavaa. Ja jos juoksee metsässä, voi lumen alta paljastua ikäviä yllätyksiä, joten maltti mukana.

Täällä Turussa myös meren jäälle oli jo muodostunut melkoinen polkuverkosto. Olen haaveillut, että olisi hienoa juosta mantereelta johonkin pikku saareen, mutta en vielä tänä viikonloppuna lähtenyt tuota toteuttamaan, vaan pysyttelin rannan lähelle muodostuneella polulla, jonka turvallisuudesta olin varma. Jäillä liikkuessa kannattaa mieluummin olla liian varovainen kuin uhkarohkea.

Nyt on ollut niin hyviä talvikelejä, että suurimmalle osalle kuntoreiteistä on ajettu ladut. Toivottavasti on kaikille selvää, että ladulle ei mennä kävelemään eikä juoksemaan. Itse en omista suksia ja olen hiihtänyt viimeksi joskus lukioikäisenä. Pysyttelen siis talvella pääosin pyöräteillä juoksulenkeillä. Polkujuoksu tarjoaa kuitenkin talvellakin kivaa vaihtelua lenkkimaastoihin. 

Talvijuoksua

Talvi! Sitä ei ole nyt voinut olla huomaamatta, jos vain on kurkistanut joko ulos tai iltalehtien sivuille. Lumi-inferno tai pelottavan kova pakkanen, tai sitten vain Suomen vuodenaikoihin melko perinteisesti kuuluva luminen talvikeli.

Jeps, itsekin olen käynyt lenkeillä ihan jo senkin takia, että olen saanut ottaa kuvia lumisesta winter wonderlandista ja fiilistellä pikkupakkasia. Talvi ei ole suosikkivuodenaikani, mutta talvikeleistä suosikkini on tällainen luminen keli. Nyt kun pakkaslukemat täälläkin painuivat -20 asteeseen, en ole käynyt kuin lyhyellä kävelylenkillä, mutta tuossa -10 kieppeillä teen vielä ihan normaalisti juoksulenkkejä.

Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka eivät talvijuoksua harrasta, sillä itsekin inhoan liukasta, kylmää ja pimeää. Juoksuharrastukseni alkutaipaleella en todellakaan juossut talvisin, eihän minulla ollut edes kunnon varusteita moiseen, ja ilman varustautumista ei talvijuoksusta tule oikein mitään. Lisäksi omaan ehkä maailman surkeimman tasapainon, ja liukkailla köpöttelen menemään kuin lonkkavaivainen mummo, siksipä talvikelit ovat olleet aina mulle haastavia.

Taisi olla talvi vuonna 2012, kun juoksin ensimmäistä kertaa ympäri vuoden, ja sen jälkeen olen vähitellen kartuttanut sekä kokemuksia talvijuoksusta että ympärivuotiseen juoksuun sopivaa juoksuvaatekaappia. Kerrospukeutuminen lienee kaikille jo tuttua, eli en ala siitä nyt kirjoitella itsestäänselvyyksiä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman sanan ihan omista kokemuksista ja ajatuksista talvijuoksun suhteen. Liikunta ja varsinkin juoksu lämmittää yllättävänkin paljon, mutta kesäkuteissa ei tule toimeen pakkaskeleillä. Tuulenpitävällä päällyskerroksella ja ihonmyötäisellä hengittävällä aluskerroksella pääsee kuitenkin yllättävän pitkälle. Tuohon väliin voi heittää melkein mitä tahansa, vaatteen ei tarvitse olla mitään superteknistä matskua, ainakaan lyhyemmillä lenkeillä. Kurkkaa tästä mun 10 vinkkiä talvijuoksuun. Vinkkien tarkoituksena on muistuttaa jutuista, joiden ansiosta talvijuoksu on mielelläämpää ja turvallisempaa.

Mulla ei ole mitään erityisen lämpimiä merinovillaisia aluskerrastoja tai erikseen mitään välikerroksen pukinetta, vaan johonkin -10 asteeseen asti pärjää mielestäni aika hyvin vetämällä päälle ohuet trikoot sekä pitkähihaisen juoksupaidan ja heittämälle päälle tuulitakin ja -housut. Juoksuhanskat, panta ja säärystimet ovat loistavia hankintoja, joilla voi säädellä hyvin pukeutumista säätilan mukaan. Pakkasella juostessa kannattaa suojata erityisesti kädet, jalat (nilkat!), kaula ja pään alue, yleensä kroppa pysyy äärialueita paremmin lämpimänä. Karseimmilla keleillä tekee sitten sellaisen lenkin, joihin varusteet ja oma fiilis riittää, talvijuoksussa pitää olla valmis joustamaan ohjelmasta olosuhteiden mukaan.

Viime vuosina olen kuitenkin alkanut palella lenkeillä useammin kuin ennen. Jos on sellainen vartalonmalli kuin minulla, niin reisiin ja peppuun on kertynyt jonkin verran rasvaa, ja nuo alueet kylmettyvät herkästi. Liekö ikääntyminenkin huonontanut kylmänkestävyyttä, koska tosiaan vähän nuorempana pärjäsi talvikeleillä vähemmillä vaatteilla kuin nykyään.

Nykyään kaipaan siis erityisesti reisien ja pepun suojaksi lisälämmikettä, eikä oikeanlaisten vaatteiden löytäminen ole ollut ihan itsestäänselvää. Facebook-ryhmässä vinkattiin, että toppahame toimii myös juoksulenkeillä. En ollut aiemmin osannut ajatella, että toppavaatteet voisivat toimia juostessakin, mutta tuo vinkki topatusta hameesta oli ihan loistava! Hame tuo lisälämmikettä lantion alueelle ilman, että sisäreisissä hankaa paksut vaatekerrokset. Toppahameita on erilaisia, aina nilkkapituisista ja untuvatäytteisistä taukohameista lyhyisiin ja hyvin kevyisiin hamosiin, jotka soveltuvat parhaiten juoksuun. 

Nostin tähän esittelyyn joululahjaksi saamani juoksuhameen, koska olen sitä nyt päässyt jo parin viikon ajan testaamaan. Toppahameen tuotelinkit ovat mainoslinkkejä, eli jos teet ostoksia linkin kautta, saan ostoksesta pienen komission. Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti.

Haglöfsin lyhyt toppahame toimii talvijuoksussa.

Sain tämän jouluna toivelahjana tämän Haglöfsin ultrakevyen talvihameen. Haglöfsin hame on lyhyttä ja kevyttä mallia, ja se pakkautuu myös pieneen tilaan. Hame painaa vain 100 grammaa, eli alle puolet siitä, mitä vastaavat hameet yleensä. Hameessa hyvää on myös sivussa oleva täyspitkä vetoketju sekä vetoketjullinen tasku. Jouduin miettimään kahden koon välillä aika pitkään. M-koko oli hiukan nafti, mutta L-koko selvästi iso. Hameessa on joustovyötärö, mutta ei säätömahdollisuutta esim. kiristysnyörein, joten otin tuon pienemmän koon. Nyt kun pakkaslukemissa mentiin reippaasti miinusasteille, niin hame oli kyllä hiukan kireä. Siinä kohtaa molemmistä päistä avautuvasta vetoketjusta oli hyötyä. Kun vyötäröä paksuunnuttivat trikoot ja tuulihousut sekä vielä housunkaulukseen tungettu talvijuoksupaita, ei hame kiristänyt, kun avasin vetoketjua vyötäröltä.

Lumi on alustana kivan pehmeä ja useimmilla normilenkkareilla tarpeeksi pitävä. Möykkelöiseksi jäätynyt sohjo, kiiltäväksi lanattu lumi tai ihan kunnon jää ovat sitten niitä haastavia alustoja, joille en oman surkean tasapainoni kanssa lähde yleensä ilman nastoja. Nastalenkkarit ovat pitävyydeltään ylivoimaiset, ja mikäli testejä on uskominen, Icebugit ovat pitävimmät - joskaan eivät ehkä juostavimmat - nastalenkkarit. Moni liputtaa Sarvojen puolesta, ja jos olisin nyt ostamassa nasturia, varmaan kokeilisin ensimmäisenä Sarvan kenkiä alle. Itse ostin nastoilla varustetut juoksukengät ties kuinka monta talvea sitten, ja pääsyin tuolloin Icebugin malliin. Mun jaloille tuo osoittautui sitten juostessa ei-ihan-niin-sopivaksi malliksi, mutta lyhyillä lenkeillä kenkä toimii, talvella en pitkiksiä juuri juoksekaan. Työmatkoilla kenkä on joinain talvina ollut ihan ehdoton, kun Turkuun osuu välillä hullun liukkaita aikoja. Joinain työaamuina olisin ilman nastureita varmaan vaan jäänyt kotipihalle uikuttamaan, kun joka suuntaan kävelytiet olivat vain kirkasta jäätä. Nastoja tarvitsee kuitenkin yllättävän harvoin, mutta silloin kun tarvitsee, ne ovat ihan ehdottomat. Tarkistin äsken Garminin tilastoista, ja olen hankkinut nuo mun nastalenkkarit 6 vuotta sitten, mutta juossut niillä vain 120 kilometriä. Siinä mielessä hankinta kannattaa, että ainakin sitten kaapissa on pitävät kengät kun niitä oikeasti tarvitaan!

Talvella turvallinen juoksu saattaa vaatia myös hiukan luovuutta. Silloin kun mulla ei vielä nastureita ollut, mutta keli oli liian liukas tavalliselle kengälle, keksin juosta läheistä puistoa ympäri. Puiston polut olivat nekin liukkaat, mutta juoksinkin polun vieressä lumisella nurmella. Alusta oli hiukan upottava, mutta ei ainakaan liukas! Noin 1,3 kilometrin mittainen kierros oli ihan hyvä juostava, ja enimmillään taisin tehdä yli 7 kilometrin lenkin vain kiertämällä tuota puistoa. Hulluilla on tunnetusti halvat huvit, joten lapsuudenkotini ympäristössä jalostin ideaa juosemalla ympäri peltoa, kun maalaismaisemissa mitään hienoja kaupunkilaispuistoja ole! Puitu ja lumella kuorrutettu viljapelto on sekin ihan hyvä juostava, sänkipelto lienee sitten vähän turhan möykkelöinen. Jos kotimaisemista löytyy laajat viljavainiot, voi kierrokselle saada ihan kunnolla pituutta, tuo "oma" pellonkirtolenkkini oli noin 800 metriä pituudeltaan. Lounais-Suomen vähälumisina, mutta liukkaina talvina nämä lenkit ovat mielestäni ihan varteenotettavia vaihtoehtoja.

Nyt on tosiaan ollut sekä aika kivoja talvikelejä että niitä hiukan haastavampia ulkoilusäitä. Olen joskus juossut myös yli 20 asteen pakkasessa, mutta nyt täällä luvattiin kovaa pakkasta vain pariksi päiväksi, joten jätän kovimmalla pakkasjaksolla juoksun väliin. Toivottavasti viikonlopuksi saadaan hiukan lauhempaa, tyyntä ja aurinkoista keliä, niin pääsee juoksemaan kunnon lumilenkkejä!