maanantai 27. tammikuuta 2020

Hermoston ylikuormitustila

Tunnen itseni lopen uupuneeksi ja samalla käyn ylikierroksilla. Kuulostaako yhtään tutulta? Seuraavassa kappaleessa listausta epämääräisistä oireista, joista olen kärsinyt satunnaisesti aina silloin tällöin, mutta lähes jatkuvasti viime vuoden lopussa.

Rauhattomuus, levottomuus, keskittymisvaikeudet, uniongelmat, kohonnut leposyke, raajojen kylmyys, vatsavaivat, yöhikoilu, ärtyneisyys, aivosumu.

Oireet ovat sen verran epämääräisiä, etten ollut koskaan ajatellut niiden olevan selitettävissä yhdellä tekijällä. Kuitenkin, kun törmäsin termiin sympatikotonia, sympaattisen hermoston yliaktiivisuustila, löytyivät nämä kaikki oirelistalta. Muitakin oireita sympatikotoniassa on, mm. tällä sivulla on listattuna oireita.

Sympaattinen hermosto aktivoituu, kun ihmisen pitää olla valmis toimimaan, ja parasympaattinen hermosto puolestaan on aktiivinen levossa. Jos sympaattisen hermoston aktiivisuus jää ikään kuin päälle, esimerkiksi pitkittyneen stressin vuoksi, ollaan ongelmissa. Tällöin elimistö on koko ajan virittyneessä tilassa eikä ihminen saa levättyä kunnolla.


Loppuvuosi oli mulla töissä epätavallisen raskas. Enkä ollut työyhteisössä yksin ylikuormituksen kanssa. Tilannetta sen enempää avaamatta todettakoon, että koko tiimimme oli melkoisen kuormittunut ja joiltain osin tilanne töissä jatkuu edelleen. Tilanteeseen on kuitenkin reagoitu, ja meille on mm. järjestetty työnohjausta.

Itse reagoin tilanteeseen sillä, että stressasin työjuttuja todella paljon myös vapaa-ajalla ja uuvuin. Arki-illat ja viikonloput eivät enää riittäneet töistä palautumiseen. Mulla on aina ollut ongelmia nukkumisen kanssa, joten nytkin kärsin unettomuudesta. Jatkuva väsymys yhdistettynä olotilaan, jossa ei saa levättyä, on todella ikävä. Onneksi omalla kohdallani tiesin, että stressi johtui tällä kertaa pelkästään töistä, sillä muu elämä on mallillaan.

Joululomalla tuntui, että sain pitkästä aikaa levättyä kunnolla. Alkuvuosi on lähtenyt käyntiin hiukan takellellen, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Kuten aika tyypillisistä on, kirjoitan ylikuormittumisesta vasta nyt, kun olen huomannut tilanteen selvästi parantuneen.


Jouduin marras-joulukuussa toteamaan, ettei kroppani reagoi hyvin mihinkään kovempaan treeniin. Vähänkin vauhdikkaampi lenkki sai minut aivan ylivirittyneeksi, sydän hakkasi, olin mahdottoman levoton enkä pystynyt nukkumaan edes unilääkkeillä. Onneksi loppuvuosi oli juoksun suhteen melko tavoitteetonta aikaa, joten ei tarvinnutkaan treenata kovaa.

Kevyt liikunta myös onneksi edistää sympatikotoniasta parantumista. Yliaktiivista sympaattista hermostoa voi rauhoittaa myös syvähengitykseksellä ja erilaisilla rentoutusharjoituksilla. Nurinkurista on, että kun käy ylikierroksilla, rentoutuminen on todella vaikeaa ja pelkkä hengitykseen keskittyminen tuntuu vaativan paljon voimavaroja.

Olen toistaiseksi löytänyt sympatikotoniasta varsin vähän tietoa. Netistä aiheesta löytyy lehtiartikkeleita sekä omakohtaisia kokemuksia muista blogeista, eli lähteistettyä tietoa ei aiheesta juuri löydy. Kokemuksissa kuitenkin toistuvat samat oireet ja samat hoitomenetelmät. Joten näillä mennään ja myös uudenvuodenlupaukseni, pitää parempaa huolta itsestäni, tukee palautumistoimia.

2 kommenttia:

  1. Ihmiskeho on kyllä hurja kapistus, ei äkkiä uskoisi että monen erilaisen oireen taustalla voi olla yksi ja sama syy. Onneksi syy löytyi ja tiedät myös keinoja hoitaa asiaa! Jaksamista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Ja välillä voi olla epämääräisiä oireita ilman, että taustalla olisi niille oikein mitään syytä... Kiitos!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...