Rauhattomuus, levottomuus, keskittymisvaikeudet,
uniongelmat, kohonnut leposyke, raajojen kylmyys, vatsavaivat, yöhikoilu,
ärtyneisyys, aivosumu.
Oireet ovat sen verran epämääräisiä, etten ollut koskaan
ajatellut niiden olevan selitettävissä yhdellä tekijällä. Kuitenkin, kun
törmäsin termiin sympatikotonia, sympaattisen hermoston yliaktiivisuustila,
löytyivät nämä kaikki oirelistalta. Muitakin oireita sympatikotoniassa on, mm.
tällä sivulla on listattuna oireita.
Sympaattinen hermosto aktivoituu, kun ihmisen pitää olla valmis toimimaan, ja parasympaattinen hermosto puolestaan on aktiivinen levossa. Jos sympaattisen hermoston aktiivisuus jää ikään kuin päälle, esimerkiksi pitkittyneen stressin vuoksi, ollaan ongelmissa. Tällöin elimistö on koko ajan virittyneessä tilassa eikä ihminen saa levättyä kunnolla.
Loppuvuosi oli mulla töissä epätavallisen raskas. Enkä ollut työyhteisössä yksin ylikuormituksen kanssa. Tilannetta sen enempää avaamatta todettakoon, että koko tiimimme oli melkoisen kuormittunut ja joiltain osin tilanne töissä jatkuu edelleen. Tilanteeseen on kuitenkin reagoitu, ja meille on mm. järjestetty työnohjausta.
Itse reagoin tilanteeseen sillä, että stressasin työjuttuja todella paljon myös vapaa-ajalla ja uuvuin. Arki-illat ja viikonloput eivät enää riittäneet töistä palautumiseen. Mulla on aina ollut ongelmia nukkumisen kanssa, joten nytkin kärsin unettomuudesta. Jatkuva väsymys yhdistettynä olotilaan, jossa ei saa levättyä, on todella ikävä. Onneksi omalla kohdallani tiesin, että stressi johtui tällä kertaa pelkästään töistä, sillä muu elämä on mallillaan.
Joululomalla tuntui, että sain pitkästä aikaa levättyä kunnolla. Alkuvuosi on lähtenyt käyntiin hiukan takellellen, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Kuten aika tyypillisistä on, kirjoitan ylikuormittumisesta vasta nyt, kun olen huomannut tilanteen selvästi parantuneen.
Jouduin marras-joulukuussa toteamaan, ettei kroppani reagoi hyvin mihinkään kovempaan treeniin. Vähänkin vauhdikkaampi lenkki sai minut aivan ylivirittyneeksi, sydän hakkasi, olin mahdottoman levoton enkä pystynyt nukkumaan edes unilääkkeillä. Onneksi loppuvuosi oli juoksun suhteen melko tavoitteetonta aikaa, joten ei tarvinnutkaan treenata kovaa.
Kevyt liikunta myös onneksi edistää sympatikotoniasta parantumista. Yliaktiivista sympaattista hermostoa voi rauhoittaa myös syvähengitykseksellä ja erilaisilla rentoutusharjoituksilla. Nurinkurista on, että kun käy ylikierroksilla, rentoutuminen on todella vaikeaa ja pelkkä hengitykseen keskittyminen tuntuu vaativan paljon voimavaroja.
Olen toistaiseksi löytänyt sympatikotoniasta varsin vähän tietoa. Netistä aiheesta löytyy lehtiartikkeleita sekä omakohtaisia kokemuksia muista blogeista, eli lähteistettyä tietoa ei aiheesta juuri löydy. Kokemuksissa kuitenkin toistuvat samat oireet ja samat hoitomenetelmät. Joten näillä mennään ja myös uudenvuodenlupaukseni, pitää parempaa huolta itsestäni, tukee palautumistoimia.
Sympaattinen hermosto aktivoituu, kun ihmisen pitää olla valmis toimimaan, ja parasympaattinen hermosto puolestaan on aktiivinen levossa. Jos sympaattisen hermoston aktiivisuus jää ikään kuin päälle, esimerkiksi pitkittyneen stressin vuoksi, ollaan ongelmissa. Tällöin elimistö on koko ajan virittyneessä tilassa eikä ihminen saa levättyä kunnolla.
Loppuvuosi oli mulla töissä epätavallisen raskas. Enkä ollut työyhteisössä yksin ylikuormituksen kanssa. Tilannetta sen enempää avaamatta todettakoon, että koko tiimimme oli melkoisen kuormittunut ja joiltain osin tilanne töissä jatkuu edelleen. Tilanteeseen on kuitenkin reagoitu, ja meille on mm. järjestetty työnohjausta.
Itse reagoin tilanteeseen sillä, että stressasin työjuttuja todella paljon myös vapaa-ajalla ja uuvuin. Arki-illat ja viikonloput eivät enää riittäneet töistä palautumiseen. Mulla on aina ollut ongelmia nukkumisen kanssa, joten nytkin kärsin unettomuudesta. Jatkuva väsymys yhdistettynä olotilaan, jossa ei saa levättyä, on todella ikävä. Onneksi omalla kohdallani tiesin, että stressi johtui tällä kertaa pelkästään töistä, sillä muu elämä on mallillaan.
Joululomalla tuntui, että sain pitkästä aikaa levättyä kunnolla. Alkuvuosi on lähtenyt käyntiin hiukan takellellen, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Kuten aika tyypillisistä on, kirjoitan ylikuormittumisesta vasta nyt, kun olen huomannut tilanteen selvästi parantuneen.
Jouduin marras-joulukuussa toteamaan, ettei kroppani reagoi hyvin mihinkään kovempaan treeniin. Vähänkin vauhdikkaampi lenkki sai minut aivan ylivirittyneeksi, sydän hakkasi, olin mahdottoman levoton enkä pystynyt nukkumaan edes unilääkkeillä. Onneksi loppuvuosi oli juoksun suhteen melko tavoitteetonta aikaa, joten ei tarvinnutkaan treenata kovaa.
Kevyt liikunta myös onneksi edistää sympatikotoniasta parantumista. Yliaktiivista sympaattista hermostoa voi rauhoittaa myös syvähengitykseksellä ja erilaisilla rentoutusharjoituksilla. Nurinkurista on, että kun käy ylikierroksilla, rentoutuminen on todella vaikeaa ja pelkkä hengitykseen keskittyminen tuntuu vaativan paljon voimavaroja.
Ihmiskeho on kyllä hurja kapistus, ei äkkiä uskoisi että monen erilaisen oireen taustalla voi olla yksi ja sama syy. Onneksi syy löytyi ja tiedät myös keinoja hoitaa asiaa! Jaksamista! :)
VastaaPoistaNäinpä! Ja välillä voi olla epämääräisiä oireita ilman, että taustalla olisi niille oikein mitään syytä... Kiitos!
PoistaHej. Miten voit nykyään? Itselläni Pots, posturaalinen ortostaattinen takykardia syndrooma, joka on autonomisen hermoston säätelyhäiriö. Triptyl 10mg ja hypoloc 5mg auttaa minua pärjäämään, mutta täysin oireeton en ole.
VastaaPoistaHei Erika ja kiitos kommentistasi! Mulla paljastui myöhemmin kilpirauhasen liikatoiminta, ja hermoston ylikuormitus on kulkenut käsi kädessä sen kanssa. Liikatoiminnan oireisiin sain myös betasalpaajaa, mutta se ei sopinut mulle ollenkaan. Nyt, kun liikatoiminta on mulla remissiossa, niin myös hermosto on rauhallisempi, mutta välillä tulee kyllä sydämen lisälyöntejä ja muita sympatikotonian oireita.
PoistaYritän kiinnittää huomiota palautumiseen, teen syvähengitysharjoituksia, en tee iltaisin mitään rasittavaa ja elän hyvin säännöllisesti. Eli mitään ihmelääkkeitä en ole löytänyt, vaan ihan arjen rauhoittamisella yritän pitää hermostoni rauhallisena.