Hidasta palautumista

Kainuu Trailin jälkeen Garminin juoksukelloni antoi palautumisajaksi 4 päivää, joka taitaa olla pisin tuossa kellotaulussa näkemäni palautumisaika.

Heti kisan jälkeen jalat olivat aivan muussia ja lihaskivut pahenivat vielä hissukseen ainakin vuorokauden. Viivästynyt lihaskipu on yleensä pahimmillaan noin 2 päivää treenin jälkeen, mutta väittäisin, että mulla pahin vaihe oli tuossa kohtaa mennyt onneksi jo ohi. Ensimmäinen yö kisan jälkeen oli todella hankala, edes särkylääkkeillä ei meinannut saada nukuttua. Lisäksi nukahtamista haittasi se, että juuri nukahtamisen hetkellä sitä olikin äkkiä kompastumassa juureen tai kiveen juoksupolulla ja siitä hätkähti hereille. Tätä kävi ainakin pari kertaa ennen kuin uni tuli. Kroppa oli jäänyt vielä juoksemaan, vaikka olisi pitänyt jo nukkua. :D

Sunnuntaina ajelimme kotiinpäin yli 10 tuntia, ja matka meni yllättävänkin helposti. Ensimmäisillä pysähdyspaikoilla Hossasta etelään ajaessa satuimme samaan aikaan huoltoasemille kanssajuoksijoiden kanssa. Ai mistä tiesimme heidän olleen kisaamassa? No kävelytyylistä! Oli helppo bongata muita juoksijoita, kun kaikilla oli sama vaivalloinen vaappuminen ja kahvilan tuolistanousun vaikeus.

Viime viikon puolivälissä minulla alkoi kesäloma. Olin fiksuna tyttönä ajatellut, että voin hyvin olla alkuviikon vielä töissä, kun en kisaväsymyksessä kuitenkaan jaksaisi lomailla. Ensimmäisen pienen juoksulenkin juoksin sitten ekana lomapäivänä vasta. En laskenut, mutta vahvasti veikkaan, että Kainuu Trailin jälkeen tullut neljän päivän juoksutauko oli tämän vuoden pisin. Aika huikean hienosti lopulta treenit ennen kisaa menivät ja sitä kautta onnistunut juoksu kisassa.

Ennen Kainuu Trailia vihoitellut polvi on edelleen hiukan kenkunnut, vaikka olikin itse kisassa varsin hissukseen. Kävin sunnuntaina meriretkellä Isokarin majakkasaareen. Majakan noin 170 porrasta eivät tuottaneet vaikeuksia ylöspäin, mutta alaspäin laskeutuessa jouduin välillä astumaan alas vain toisella jalalla kipeää polvea säästääkseni. Postauksen kuvat ovat tuolta reissulta. Tuokin retki oli enimmäkseen hyvin palauttava, leppoisaa tallustelua saaren luontopolulla ja uimista kirkkaassa vedessä. 

Mitään kisan jälkeistä bluesia ei ole tullut, kaiketi siksi, kun seuraava pitkä polkujuoksu on vain kahden kuukauden päässä. Nuuksiossa matkana on maraton, enemmän korkeuseroja ja haastavampaan polkua. Treenit on tarkoitus hissukseen aloitella tässä siten, että heinäkuun lopulla juoksumäärät nousisivat taas kunnon lukuihin. Tuo polvi vähän mietityttää. Jos olisin reipas ja järkevä, tekisin polvea tukevaa treeniä joka viikko ennen seuraavaa kisaa. Koska kuitenkin olen laiska ja saamaton, veikkaan, että jumppaan sitä kesällä ehkä kolme kertaa ja sitten taas panikoin kisan alla.

Kainuu Trailista jäi hyvin menneen juoksun ja koko matkan jälkeen hyvä fiilis. Nyt lomailun lomassa olisi tarkoitus vähitellen käynnistellä juoksutreenejä. Tällä viikolla painotus on vielä kuitenkin palautumisessa ja löhöilyssä. :)

Kainuu Trail 38 km

Edellisen postauksen naputtelin menomatkalla Hossaan ja tätä aloittelin paluumatkalla. Kisaraportista tuli kuitenkin niin pitkä, että sain sen valmiiksi vasta näin 3 päivää kisan jälkeen. :)

Lauantaina juostiin järjestyksessään kolmas Kainuu Trail ja itse olin nyt ensimmäistä kertaa mukana tässä Hossan kansallispuiston maisemissa kirmattavassa polkujuoksukisassa. Meidän piti osallistua jo viime vuonna, mutta aivan kisan alla sairastuimme koronaan. 

Viime vuonna kisa juostiin kovassa helteessä, nyt oli todella viileää, vain noin 12 astetta lämmintä ja paikoin myös tuuli kylmästi. Ennen kisaviikonloppua oli myös satanut melkoisesti, mutta kävi hyvä tuuri, kun kisapäivänä ei vihmonut vettä ja polutkin olivat todella hyvässä kunnossa, märkää ei ollut.

Saavuimme perjantai-iltana Hossaan ja yövyimme lähellä kisakeskusta. Kisa-aamu oli silti tosi aikainen, sillä Tuomaksen 55 kilometriä lähti kello kahdeksan ja oma 38 kilometrin starttini oli yhdeksältä. Toisaalta aamulla ei ollut pahemmin aikaa hermoilla, vaan kaikki energia meni siihen, että sai edes vähän aamupalaa alas. Reppu oli pakattu jo edellisenä iltana. Aikomuksenani oli nauttia Noshtin energianamuja 4 kilometrin välein, juoda vettä ja puputella välillä myös suolaisia nachoja. Viileä keli aiheutti hiukan päänvaivaa juoksuvaatteiden osalta. Päädyin laittamaan pitkät trikoot sekä lyhythihaisen paidan. Pakkasiin reppuun eväiden ja pakollisten varusteiden lisäksi myös vaihtosukat, -urheilurintsikat ja -paidan, jotka kulkivat koskemattomina maaliin asti. Kisakeskuksessa saattelin Tuomaksen matkaan 55 kilometrin kisaan ja sitten itsellä olikin tunnin verran aikaa ennen omaa starttia. Söin siinä vähän ja tarkistin vielä, että kaikki tarvittava oli repussa.

0 - 5 km

Matkaan lähdettiin aivan Hossan luontokeskuksen nurkilta. 38 kilometrin kisan osallistujia oli vain viitisenkymmentä ja kaikki näyttivät varsin kokeneilta polkujuoksijoilta. Asetuin ryhmän häntäpäähän, sillä tiesin olevan porukan hitaimpia. Etukäteen minulla ei ollut juuri mitään aikatavoitetta. Nuuksiossa olen juossut polkumaratonin aikaan 6h 35 min, mutta siitä oli aikaa neljä vuotta. Ja tuona aikana olin sairastunut vakavasti sekä nostanut juoksukunnon uudelleen nollasta sille tasolle, että nyt saatoin yleensäkin lähteä tällaiseen pitkään polkukisaan. 

Kisan alku oli todella helppoa baanaa. Kun juoksijoita oli noinkin vähän, juoksijoiden nauha kasvoi heti pitkäksi ja porukoita alkoi muodostua. Lähdin omalle kuntotasolleni melko reippaasti liikkeelle. En mitenkään yltiöpäistä vauhtia, mutta sellaista reipasta polkuravia. Koska maasto oli helppoa, pääsi juoksun rytmiin nopeasti kiinni. Kellotin alkuun koko kisan nopeimpia kilometrejä. Tuossa kohtaa olisi ollut helppo luulla, että koko 38 kilometriä menisi samalla höökillä.

5 - 10 km

Vitosen täyttyessä otettiinkin luulot pois, kun vastaan tuli ensimmäinen kunnon ylämäki. Reitti kulki polveillen harjun päällä siten, että juostiin sekä ala- että ylämäkeä jonkin verran. Tällä pätkällä alusta asti peesissä juosseita meni pari ohi, kun tuntui, että mäet olivat mulle aavistuksen haastavampia. Kiristin myös kenkiä, koska erityisesti alamäissä liian löysällä oleva kenkä oli ihan mahdoton juostava.

Aika pian vastaan tuli kuitenkin jo kisan eka huoltopiste n. 8,8 km kohdalla. Huoltopisteellä taisin ohittaa pari tyyppiä, kun vauhdikkaasti vain täytin juomapullon ja nakkasin suuhun pari sipsiä jatkaen nopeasti matkaa. Huollon jälkeen juostiin pieni pätkä hiekkatietä ennen siirtymistä takaisin polulle.

10 - 15 km

Kympin täytyttyä matka jatkui hienoissa järvimaisemissa. Niitä ei kuitenkaan pystynyt pahemmin ihailemaan, sillä polku meni varsin kapeaksi ja polulle kaatuneita puita riitti. Polun päällä olevia puunrunkoja oli paikoin niin tiheässä, että ihan kuin laji olisi vaihtunut äkkiä satasen aitoihin! Olin tyytyväinen pitkiin trikoihini paikoin vähän ryteikköisellä osuudella. 

Kun tuo pätkä päättyi, saavuttiin Somerjoen varteen ja vuorossa oli nyt upeat joenrantamaisemat. Tämä pätkä olikin sitten puolestaan todella tekninen. Tiheä, korkealle nouseva juurakko ja kivikko teki juoksusta koikkelehtivaa ja kuluttavaa. En tiedä, olisiko haastava maasto kannattanut ottaa hitaammin.

15 - 20 km

Hiukan ennen 15 km täyttymistä 38 km reitti kääntyi jo takaisinpäin pidempien matkojen jatkaessa suoraan. Edellisten kilometrien höykytyksen jälkeen oli helpotus, kun polku muuttui selvästi helpommaksi ja vuorossa oli loivasti alamäkeen polveileva osuus.

Mutustelin vähän reippaammin energiaa 16 kilometrissä ja päätin tietoisesti juosta helppoa pätkää vähän vauhdikkaammin. Mietin kyllä, mahdankohan juosta loppumatkalta jalkoja alta. Mutta ajattelin, että viimeisillä kilometreillä maasto tulisi olemaan sen verran polveilevampaa, että nyt kannattaisi nauttia tasaisesta juoksubaannasta.

Noin 18,2 km kohdalla oli seuraava huolto, sama piste kuin ensimmäinen, eli nyt huoltoon saavuttiin hiekkatietä pitkin. Tankkasin vain pari sipsiä, mutta kävin vessassa. Silti huoltoon ei mennyt muutamaa minuuttia kauempaa ja siitä polku jatkuikin helppona soraistettuna reittinä, joten vauhti pysyi varsin hyvänä.

20 - 25 km

Kahdenkympin täyttymisestä tuli tosi hyvä fiilis! Tiesin, että nyt olen yli puolenvälin ja vaikka matkaa oli tietysti ihan älyttömästi vielä jäljellä, niin mulla oli luottoa siihen, että selviäisin maaliin. Olin juossut aika tasaista vauhtia, toki maaston muodot huomioiden, ja vauhti oli yllättänyt itseni. Kello kertoi, että loppuajan olisi mahdollista painua alle kuuden tunnin, joka oli kyllä kovempi aika kuin mitä olisin villeimmissä kuvitelmissakaan uskonut. Hossan polut olivat ehkä aavistuksen helpommat mitä olin etukäteen ajatellut. Erityisesti alamäet olivat tosi juostavia ja se osittain mahdollisti sen, että vaikeista pätkistä huolimatta kilometrivauhti pysyi hyvänä. 

Väsymys alkoi kuitenkin hiipiä kroppaan. Poluilla oli jonkin verran juurakoita, ja tuntui että jalka jää kiinni juuriin vaikka ne olivatkin ihan matalia. Yritin ottaa hiukan enemmän energiaa ja keskittyä menoon, jotta en tupeksisi itseäni nurin. 

25 - 30 km

Kainuu Trailin kisamatkat oli suunniteltu sillä tavoin kivasti, että kaikilla matkoilla juostiin pitkiä pätkiä samaa reittiä. 55 ja 78 kilometrin juoksijoita menikin silloin tällöin ohi. Omalla matkalla viimeinen huolto, josta sai syötävää, oli 25,5 kilometrin kohdalla. Kuten muillakin huoltopisteillä, otin kourallisen sipsejä huollossa. Olin laskenut, että vesi riittäisi hyvin maaliin asti, enkä täyttänyt vesivarastoja kuin ekalla huoltopisteellä. On henkisestikin helpompi juosta, kun juomareppu kevenee kisan edetessä! 25 kilometrin huoltopisteellä oli niin kylmä tuuli, etten viipynyt siinä yhtään pakollista kauempaa. Muutenkin näillä kilometreillä alkoi matkanteko jo tosissaan painaa. Jalkoihin sattui ja alkoi olla mahdoton löytää juoksuasentoa, jossa ei sattuisi. 

Suunnilleen neljän tunnin ja 27 kilometrin täyttyessä kuulin takaa tutunkuuloiset askeleet. Tuomas oli saavuttanut minut eli hänellä oli mittarissa noin 44 kilometriä. Juoksimme hetken yhdessä ja toviksi kaikki kivutkin hävisivät. Kysyin, missä kohtaa Tuomas ajatteli mennä minusta ohi ja hän meinasi, että joko nyt tai sitten hän juoksee maaliin kanssani. Hänellä oli tavoitteena alittaa 7 tuntia ja koska siihen oli vielä kaksi tuntia aikaa, näytti siltä, että tavoite täyttyy. En halunnut häntä kuitenkaan hidastaa, vaan kehotin mieluummin lähtemään omaa vauhtia eteenpäin. Pian hän katosikin etuoikealle keveällä askeleella.

30 - 38 km

Kolmenkympin täyttyminen tuntui henkisesti isolta voitolta ja tunne siitä, että kyllä tässä maaliin juostaan vain vahvistui. Kunnes vastaan tuli kisan ehdottomasti pahin ylämäki. Epäuskoisena tuijotin jonnekin korkeuksiin kohoavaa kivikkoa. Jouduin pysähtymään mäessä kahdesti tasaamaan hengitystä ja siinä kohtaa tuntui, että eihän tästä tule mitään! Yritin natustella lisäenergiaa ja katselin, miten minua koko kisan peesannut tyyppi vetikin äkkiä ison kaulan edelleni. 

Kilometrit 30-32 olivat varmaan koko kisan vaikeimmat ja hitaimmat eikä siitä eteenpäinkään ollut helppoa. Jaloista tuntui olevan aivan puhti poissa ja ylämäet olivat todella vaikeita. Onnistuin taas saavuttamaan juoksijan, jonka kanssa olin mennyt yhtä matkaa koko kisan, mutta voi miten vaikeaa juoksu olikaan. Olisin halunnut juosta kovempaa, jotta maali olisi tullut vastaan nopeammin, mutta jalkani eivät yksinkertaisesti enää totelleet. Joka paikkaan sattui. Juttelimme siinä, että jalat ei toimi yhtään, mutta niin sitä kuitenkin matka eteni.  

Pari kilometriä ennen maalia sain jostain vielä virtaa nostaa hiukan vauhtia. Jos kisan alussa olin juossut selvästi alle kahdeksan minuutin kilometrejä, nyt vauhdin nosto tarkoitti, että juoksin sentään alle yhdeksän minuutin kilsoja. Reitti oli kelloni mukaan hiukan ylimittainen ja ainakin itsestä tuntui, että ne ylimääräiset sadat metrit olivat juurikin viimeisellä kilometrillä. 

Kuva: Mikko Turunen, Kainuu Trail

Maalissa! 

Kainuu Trailin reitillä oli tietysti yksi jyrkkä ylämäki vielä aivan viimeisillä sadoilla metreillä. Sen päällä joku kannustaja huuteli, että loppukiri, ja minä vastasin, ettei pysty! Maaliviivalla sentään jaksoin tuulettaa. :D Maalissa kävely oli vaivalloista, mutta fiilis aika hyvä. :) Juoksin 38 kilometriä loppuaikaan 5:52. Tuomaksen ensimmäinen ultra oli mennyt mainiosti ja 55 km taittui alle 6,5 tunnin.

Kisa oli minulle monella tapaa iso voitto. Juoksin pitkän polkukisan neljän vuoden tauon jälkeen. Olin yllättynyt vauhdistani, sillä pystyin juoksemaan kovempaa mitä ennakkoon arvelin. Annoin myös aika lailla kaiken itsestäni poluille. Hossan polut olivat hyvin juostavia ja kävelin kisassa tosi vähän, käytännössä vain pisimmät ja jyrkimmät ylämäet. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että onnistuin juoksemaan alamäet ja tasaiset pätkät hyvällä vauhdilla. 

Ennen kisaa olin huolissani vähän kaikesta. Harjoituslenkeillä kenkkuillut polvi tuntui jossain alamäessä ensimmäistä kertaa noin 13 kilometrin kohdalla ja sen jälkeen siinä oli joitain tuntemuksia muutaman kerran. Olin laittanut kinesioteipillä tukiteippaukset molempiin polviin, ja ehkä niistä oli apua, sillä polvet selvisivät reissusta yllättävän vähällä. Nyt muutama päivä kisan jälkeen tuntuu, että polvet ovat paremmat kuin ennen juoksua! Kisan jälkeen kyllä koko kroppaan sattui. Kisa meni tosi hyvin, ja mulla oli koko juoksun ajan hyvä fiilis. Samalla kärsin tuntikausia ja viimeisillä kilometreillä olo oli välillä tosi tuskainen. Pitkien matkojen ihanuus ja kurjuus tuli koettua. 

Kainuu Trail oli hyvin järjestetty tapahtuma. Polkujen merkkaus ja huolto toimi erinomaisesti. Hossan kansallispuisto oli aivan upea paikka ja juoksulla ehti nähdä paljon hienoja maisemia. Kisasta jäi hyvä fiilis ja reissu oli pitkän ajomatkan arvoinen!

Matkalla Hossaan

Kirjoitan tätä kuukausikoostetta reissun päältä. Hossaan on noin 10 tunnin ajomatka, joten eiköhän siinä ehdi hiukan kerrata mennyttä kesäkuuta. Postauksen kuvat ovat tosin juhannussuppailulta Kemiönsaaren maisemista. Ihan noin rennosti kuin kuvissa ei nyt oteta, vaan kisajännitys on melkoinen. :D

Kesäkuu oli juoksujen puolesta lähinnä valmistautumista Kainuu Trailiin. Viimeiset kaksi viikkoa ohjelma oli jo kevennetty. Kuun alkupuolella juoksin vielä melko pitkiä lenkkejä, yhden 26 kilometrin ja yhden 18 kilometrin lenkin. Muuten lenkit ovat olleet lyhyitä ja puolipitkiä hölkkiä ja pari kunnon mäkitreeniäkin mahtui kesäkuun ohjelmaan. 

Juoksua kertyi kesäkuussa yhteensä 136 kilometriä. Olin asettanut tavoitteeksi 140 kilometriä ja olisin sen saanut juostua täyteen kyllä, mutta himmailin viimeiset pari viikkoa suunniteltua enemmän ja priorisoin lepoa. Polveni kipeytyi kevään pisimmällä harjoituslenkillä ja on kiukunnut siitä asti. Olen yrittänyt lepuuttaa sitä mahdollisuuksien mukaan.

Muutenkin valmistautumiseen on kuulunut kaikenlaisia ylimääräisiä huolia. Uusimmissa labroissa kilpirauhasarvoni eivät olleet viitteissä. Sairastamani kilpirauhasen liikatoiminnan vuoksi arvoja kontrolloidaan säännöllisesti ja nyt ne olivat menneet huonompaan suuntaan. Otin tuosta tietysti aika lailla kierroksia. Asialle ei nyt mitään voi ja arvot eivät ole niin paljoa pielessä, että se estäisi minua lähtemästä juoksuun.

Kainuu Trail jännittää melkoisesti. Periaatteessa olen saanut treenit tehtyä ohjelman mukaan, joten kunnon pitäisi olla kohdillaan. Epävarmuustekijät kuitenkin pyörivät mielessä. Levollisuutta on mahdoton saavuttaa. 38 kilometriä poluilla on pitkä matka, jolla voi vielä sattua ja tapahtua monenmoista. Kisassa on nousua yli 1100 metriä ja olen nyt juossut joka kuukausi kasaan hiukan yli 2000 nousumetriä. Mäkitreeni on mulla perinteisesti jäänyt turhan vähäiseksi.

Juuri saamani tiedon mukaan keli Hossassa on polkujuoksuun oikeinkin hyvä. Etukäteen jännäsin hellettä, tällä viikolla vuorostaan sateita. Nyt näyttäisi kuitenkin tulevan melko viileä mutta sateeton päivä. Juoksukunnossa-Ansku on kisaamassa 55 kilometrillä ja saapunut pelipaikalle jo eilen. Miesystäväni on myös juoksemassa 55 kilometriä. Omaa jännitystä lisää vielä hänenkin puolestaan jännittäminen. Ihan kuin omassa kisassa ei olisi tarpeeksi! :D

Jotta koko postaus ei nyt menisi kisajännitystä vinkuessa, niin todettakoon, että kesäkuu tuntui varsin pitkältä kuukaudelta, jolloin pääsin jo nauttimaan kesästä vaikkei lomaa ollutkaan. Kuun alkuun olimme mökillä kivassa alle 10 asteen lämmössä, mutta silloinkin tuli saunottua ja uitua. Kun kelit lämpenivät, pääsi onneksi vapaapäivinä nauttimaan auringosta ja tekemään joitain suppailuretkiäkin. Postauksen kuvissa näkyvä Ölmosin ranta Kemiönsaarella oli muuten kiva retkipaikka, suosittelen!

1,5 viikkoa Kainuu Trailiin - kaikki voi vielä mennä pieleen

Tässä on yritetty viimeisin viikko aklimatisoitua kuumaan ilmanalaan. :D Se onkin onnistunut mainiosti, sillä viikonloppuna tuli ensin lauantaina suppailtua useita tunteja aurinkoisella merellä ja sunnuntaina vuorossa oli viimeinen pitkä lenkki ennen Kainuu Trailia ja lenkki tuli juostua myöskin hellekelissä. Tämän viikon alussa vuorossa oli vielä viimeinen mäkitreeni, ja siinä olikin huhkimista ja hikoilua. Kainuu Traililla ollaan juostu helteessä edellisenä kahtena vuonna, joten siihen on hyvä varautua totuttamalla kroppaa lämpimiin keleihin. 

Juoksin viimeisenä pitkänä lenkinä 18 kilometrin polkujuoksun. Kisassa pitäisi pystyä jatkamaan tuosta vielä 20 kilometriä, hiukan hirvittää. Luvassa on myös selvästi yli tuhat nousumetriä kisan aikana, joka on reippaasti yli sen, mitä olen nyt yksittäisillä lenkeillä juossut. Tuo 38 kilometrin kisa olisi mulle ensimmäinen pitkä polkukisa sitten syksyn 2019, eli edellisestä kerrasta on tosiaan aikaa. 

Tässä kohtaa ennen kisaa ei harjoittelulla pysty enää tekemään varsinaisesti mitään suorituksen parantamiseksi. Kisan voi kuitenkin sössiä juoksemalla liian kovia treenejä tai valmistautuminen voi muuten mennä pieleen viimeisten viikkojen aikana. Viimeiset 2 viikkoa ennen pitkää juoksukisaa kannattaa levätä ja pitää juoksukuntoa yllä kevyin treenein. Viimeisen pitkän lenkin voi juosta kaksi viikkoa ennen, mutta siinä vaiheessa ei enää juosta niitä pisimpiä pitkiksiä. Jos on aloitteleva juoksija, kannattaa mieluummin juosta viimeinen pitkis 3 viikkoa ennen ja lyhentää sen jälkeen lenkkejä selvästi.

Juoksuohjelmassa määrät ovat nyt vähentyneet jo selvästi ja ajatukset kääntyvät jo kohti kisaa. Kisaviikolla pari kevyttä ja lyhyttä lenkkiä pitää juoksutuntumaa yllä, mutta pääpaino tuolla viikolla on levossa ja syömisessä. Ja taatusti hermoilussa, vaikka sitä ei olekaan suunniteltu.

Tämän ja ensi viikon alun hommia on valmistautua kisaan myös haalimalla kasaan pakolliset varusteet sekä kisan aikaiset eväät, jos niitä ei kaapista jo valmiiksi löydy. Lähes kaikissa pitkissä polkujuoksuissa on pakollisia varusteita, joihin kuuluu Kainuu Traililla mm. avaruuslakana. Lisäksi kisassa kannetaan mukana kaikki omat juomiset ja syömiset, joten energiaa täytyy pakata mukaan runsaasti. Aion kisan aikana syödä Noshtin energianamuja ja juon vettä, sillä urheilujuoma ei sovi vatsalleni. Suolaakin tarvitaan, ja pakkaan mukaan suolaisia nachoja, joilla saa myös täytettyä vatsaa. Olen testannut niitä juostessa ja vatsa tuntuu kestävän nachoja, vaikka niissä onkin aika paljon myös rasvaa.

Toivotaan nyt, että ei mene pieleen, vaan viimeinen puolitoistaviikkoinen olisi rento ja pysyttäisiin terveenä!

Vuoden kovin treeniviikko (taas :D)

Saatan hieman toistaa itseäni, mutta nousujohteisen juoksukevään myötä näitä vuoden kovimpia treeniviikkoja tietysti tulee. En nyt kuitenkaan ole kirjoittanut aiheesta kuin vasta kerran aiemmin tässä postauksessa. Nyt viikkokilometrit nousivat jo 50 kilometriin, joka on minulle aika lailla maksimi, joten voi jopa olla, että tämä jää koko vuoden kovimmaksi juoksuviikoksi ainakin kilometrien puolesta. 

Kainuu Trailiin on kolme viikkoa aikaa. Tällä viikolla vuorossa oli viimeinen kisanomainen pitkä lenkki ja tosiaan kevään kovimmat kilometrit. Nyt kovimmat treeniviikot ovatkin takanapäin. Ensi viikolla tarkoitus on saada vielä kunnon kilometrit, mutta viimeiset kaksi viikkoa ennen kisaa kevennellään. 

Juoksin kolmisen viikkoa kolmenkympin lenkin poluilla. Polvi kipeytyi tuosta lenkistä ja nyt en halunnut juosta ihan yhtä pitkään säästääkseni polvea. Laskeskelin, että 26 kilometriä olisi riittävä mitta pitkikselle ja juoksin sen tämän viikon pitkänä lenkkinä. On hassua, miten henkisesti paljon kevyemmältä voi tuntua lähteä vain 4 kilometriä lyhyemmälle lenkille. Nyt tuntui jonnekin 16 kilometrin hujakoille asti tosi kevyeltä ja siinä kohtaa ajatus, että "maaliin" on vain 10 kilsaa tuntui suorastaan helpolle. Toki loppumatkasta oli jo väsynyt ja jalat kipuilivat, mutta tämä pitkis tuntui selvästi helpommalta kuin aiemmin juostu kolmekymppinen.

Kisassa lähden 38 kilometrin matkalle ja nämä kaksi "ylipitkää" pitkistä ovat toimineet kisanomaisina harjoituksina. Olen treenannut kuten maratonille, koska matka ei käytännössä sitä juuri lyhyempi ole.

Pitkät polkulenkit ovat juoksuohjelman avainharjoituksia, joihin olen pyrkinyt lähtemään levänneenä ja ehkä hiukan tankannutkin. Pitkiksillä olen testannut niin syömisiä kuin varusteitakin. Kainuu Trail juostaan heinäkuun ensimmäinen päivä. Olen aloittanut treenit kisaa varten käytännössä maaliskuun alusta, eli treenikautta tulee neljä kuukautta. Se on hyvä aika valmistautua pitkään polkujuoksuun, kun lähtökunto oli sellainen, että kuukaudessa tuli juoksua noin 100 kilometriä ja pisimmät lenkit olivat hiukan yli kymppejä. 

Pitkien lenkkien ja määräharjoittelun lisäksi ohjelmassa on ollut mäkitreenejä, mutta vain satunnaisesti nopeaa juoksua. Olen aina ollut hidas juoksija ja kilpirauhassairauden myötä hidastunut entisestään. Kisassa ainoa tavoitteeni on päästä maaliin, ajalla ei ole väliä. Kainuu Traililla maksimisuoritusajat ovat onneksi hyvin armollisia tällaiselle hitaalle polkutaapertajalle. 

Toukokuun treenit

Toukokuu alkoi Madeiran matkalla. Reissulla tuli patikoitua hiukan päälle 30 kilometriä ja juostua 16. Olin toivonut juoksevani hiukan enemmän, ehkä kaksikymppiä viikon aikana, mutta kivuttuani reippaat nousumetrit Levada dos Tornosin polkujuoksulla, päätin viimeisenä lomapäivänä löhötä altaalla lenkkeilyn sijaan. Viikko oli kuitenkin varsin liikunnallinen ja juoksujen patikointien lisäksi tuli jonkin verran tallusteltua turistina ympäriinsä. Patikointipostauksiakin on vielä pari tulossa!

Madeiran viikon lisäksi seuraavakin viikolla jäin juoksusuunnitelmista. Paluumatkamme oli ennakoitua mutkaisempi, kun paluukoneemme ei ensin päässyt laskeutumaan kovan tuulen takia ja sitten kun pääsimme vihdoin paluulennolle, joutui kone tekemään välilaskun Tanskaan, jossa vaihdettiin miehistöä. Vähäisten unien ja raskaan matkan vuoksi paluuviikon juoksutkin jäivät  hiukan suunniteltua vähäisemmiksi. 

Juoksin toukokuussa kuitenkin 144 kilometriä ja nousumetrejä kertyi taas kivasti yli tavoitellun 2000 metrin. Olin ennakkoon asettanut tavoitteen noin 140 kuukausikilometriin. Huhtikuuhun verrattuna juoksua tuli vähemmän, mutta toisaalta Madeiran matkalla tuli patikoitua sen verran, että kokonaiskilometrit nousivat toukokuussa 175 kilometriin. Voin olla kilometreihin tyytyväinen. 

Juoksin tässä kuussa vuoden pisimmän lenkin, 30 kilometrin polkujuoksun. Edellisen olinkin juossut vuosi sitten toukokuussa. Treeniohjelma tänä vuonna on aika pitkälti sama kuin viime vuonna. Hissukseen edetään juoksuohjelmassa niin, että Kainuu Traililla pystyisin juoksemaan 38 kilometrin matkan. Toivottavasti tänä vuonna päästään kisaamaan asti ja vielä maaliinkin viime vuoden pettymyksen jälkeen! Nyt kisaan on aikaa hiukan yli kuukausi ja treenimäärien tulisi olla korkeimmillaan. Toukokuun kaksi viimeistä viikkoa onkin tullut juostua paljon. Osittain paikkaamaan alkukuun vähäisiä kilometrejä ja osittain juuri kisaa silmällä pitäen. Kuun viimeiset päivät otin kuitenkin levon kannalta. 

Kolmenkympin lenkki otti voimille ja tuntui polvissa, ja siitä viikon päästä juoksin jo kahdenkympin lenkin poluilla. Olin kuvitellut, että se tuntuisi kevyemmältä, mutta mitä vielä, parikymppinen väsytti ehkä jopa enemmän kuin tuo pisin lenkki. Palautuminen pitkästä juoksusta oli varmaan vielä kesken, enkä tankannut hiilareita kuten ennen tuota pisintä lenkkiä. Tuossa huomaa selvästi, miten kisaan pitää lähteä sekä kunnolla levänneenä että kunnolla tankanneena. 

Kolmenkympin lenkillä totesin kahden kilometrin jälkeen, että olin valinnut liian vähän kangasta päälleni. Painijaselkäisessä topissa juoksureppu hinkutti paljasta ihoa vasten ja tajusin, että saisin hiertymiä, jos jatkaisin samalla varustuksella kymmeniä kilometrejä. Ei kun takaisin lähtöpisteeseen vaihtamaan paitaa. Mietin, että jos tekee virheitä juoksuun varustautumisessa, niin hyvä tehdä ne harjoituslenkillä eikä kisassa, eikä palaaminen juurikaan harmittanut. Koen tärkeäksi juosta ennen kisaa 1-2 tuollaista pitkää, kisanomaista harjoitusta, niin tulee testattua varusteita, juoksun aikana syömistä yms., jotta kisassa ei tule ikäviä yllätyksiä.

Toukokuun säät suosivat tänä vuonna. Kun nautimme Madeiralla ihanista yli 20 asteen lämmöistä, oli Suomessa tosi kylmä toukokuun alku ja tuli jopa lunta. Sää kääntyi sopivasti kotiinpaluun aikaan lämpimämmäksi. Pitkät lenkit tuli juostua erinomaisissa juoksukeleissä, mutta kolmenkympin lenkin jälkeen tuli sopivasti neljä lämmintä päivää, jolloin kävin joka päivä uimassa. Kylmä merivesi tuntui auttavan jalkojen palautumisessa. 

Kesäkuulle toiveena on vain pysyä terveenä ja ehjänä, jotta tänä vuonna päästäisiin Hossaan ja Kainuu Trailiin. Toki juoksutreenit jatkuvat varsinkin kesäkuun pari ensimmäistä viikkoa kovina, kunnes pitää kevennellä ennen kisaa. 

Vuoden (toistaiseksi) kovin treeniviikko

Takana on kevään kovin juoksuviikko ja olo vähän sen mukainen - kuin jyrän alle jäänyt. Onneksi mihinkään ei kamalasti satu, joten eiköhän tästä palauduta nopeasti. Ensi viikko on nimittäin vielä kova treeniviikko ennen kuin sitä seuraa kevennetty viikko. 

Madeiran matkalla tuli patikoitua paljon, yli 30 kilometriä, mutta juoksua kertyi vain 16 km. Siksi vähän hirvittikin tässä kohtaa juosta vuoden kovimmat kilometrit. Onneksi patikoinnistakin on hyötyä juoksuun, sillä se on mukavan matalasykkeistä, peruskuntoa ylläpitävää treeniä. 

Tämän viikon juoksutreenit tein silmälläpitäen Kainuu Trailia, jonne on nyt aikaa 6 viikkoa. Alkuviikosta mäkitunkkausta Hirvensalon laskettelurinteessä, helatorstaina leppoinen kymppi Turun Maarian altaan liepeillä hienolla polkureitillä, joka on tuttu Maaria Trailista. Ja viikon pääharjoituksena viikonlopun pitkis, joka oli koko vuoden pisin, 30 kilometriä. Juoksin lenkin Ruissalossa, ja vaikka polut siellä ovat melko helppoja, tuo pituus teki lenkistä tosi raskaan. Se oli kisanomainen harjoitus, jossa testasin syömisiä, juoksuvarusteita ja -vaatteita sekä tietysti omaa jaksamista ja kurjuudensietokykyä.

Laskettelurinteen kipuamiset ja ylipitkät polkulenkit eivät tietenkään ole helppoja treenejä, mutta nyt fiilis on aika hyvä, kun takana on vuoden kovimmat viikkokilometrit, 45 km juoksua ja lähes tonni nousua. Onnistunut harjoitusviikko siis, ja levon jälkeen kova treeni pitäisi näkyä kunnossa niin, että tulevina viikkoina kunto vielä nousee. Teen vielä toisen pitkän polkulenkin noin 3 viikkoa ennen kisaa. Mäkitreeni kuuluu nyt myös ohjelmaan viikkoittain ja pyrin juoksemaan mahdollisimman paljon poluilla.

Juoksen Kainuu Trailissa 38 kilometrin matkan. Nyt juostu 30 kilometrin pitkis on siihen nähden hiukan ylipitkä harjoitus, sillä hiukan lyhyemmilläkin treeneillä varmaan selviäisi kisasta. Itse tykkään kuitenkin juosta treeneissä kerran tai kaksi ennen kisaa tuollaisen lenkin, koska se antaa varmuutta siihen, että kisassa pitkä matka on mahdollista juosta onnistuneesti maaliin. Nyt en olisi kolmenkympin jälkeen todellakaan halunnut edes yrittää enää kahdeksaa lisäkilometriä, mutta vielä kuusi viikkoa treeniä ja eiköhän se mene, kunhan ei satu mitään yllättävää. Viime vuonna kun kisa peruuntui koronatartunnan takia, niin nyt todella toivon, että päästään Hossaan kisaamaan!

Kaksi isoa tavoitetta tälle vuodelle

Myönnän, olen toisinaan vähän taikauskoinen. Tiedän, että taikausko on höpönpöppöä, mutta aika monella urheilijalla on esimerkiksi kisavalmistautumisessa hassuja tapoja, jotka ovat luonteeltaan taikauskoisia. Jotkut esimerkiksi pitävät jotain vaatetta hyvän onnen tuojana, tai neuroottisesti tekevät valmistelut aina samassa järjestyksessä. Minulla taikausko liittyy siihen, että pelkään asioiden ääneen sanomisen jotenkin jinxaavan ne. 

Paljastin viime vuonna ison tavoitteeni vasta muutamia viikkoja ennen kisaa, vaikka olin ilmoittautunut tapahtumaan jo kuukausia aiemmin. Kerroin toukokuun lopussa, että olin ilmoittautunut Kainuu Trailille ja kirjoitin postauksessa seuraavasti: "Olen päässyt juoksemaan ihan ohjelmani mukaan, toukokuussa vähän ylikin, ja viiden viikon päässä oleva kisa tuntuu nyt täysin mahdolliselta juosta maaliin. Toivottavasti en nyt jinxaa mitään sanomalla asian ääneen... Paljon voi vielä sattua ennen kisaa, mutta toivon kovasti, että pääsen juoksemaan terveenä kuten tähänkin asti." Ja kuinkas sitten kävikään... Sairastuimme miehen kanssa molemmat koronaan juuri kisan alla ja reissu jäi tekemättä!

Nyt päätin kuitenkin kertoa juoksutavoitteistani ajoissa, enkä suostu uskomaan, että tavoitteiden ääneen lausuminen ne jotenkin kiroaisi. Jos jotain olen viime vuosien kilpirauhassairaudesta ja koronapandemiasta oppinut, niin sen, ettei elämää voi ennustaa. Voi vain toivoa, että kaikki käy hyvin.

Koska Kainuu Trail siirtyi viime vuodelta tälle kesälle, on se nyt kesän ensimmäinen tavoitteeni. Hossan kansallispuistossa on tarkoituksena juosta 38 kilometriä heinäkuun ensimmäinen päivä. 38 kilometriä on pisin matka sitten edellisen maratonini vuonna 2019. Koska kyseessä on taas polkujuoksu, eivät kilometrit kerro kaikkea, vaan kisan rankkuus riippuu enemmän maastosta ja tietysti myös juoksukelistä. Kaksi ensimmäistä Kainuu Trailia on juostu helteessä. 

Kun treenasin Nuuksio Classicin polkumaratonia varten, tein varsin toimivan juoksuohjelman kohti pitkää polkukisaa. Kainuu Traililla matka on neljä kilometriä vaille maratonin, mutta se vaatii ihan samanlailla treeniä kuin täysmaratonkin, eroa ei niin paljoa ole. Kevään juoksuohjelmani tähtääkin nyt siihen, että vähitellen pidennän pitkää lenkkiä. Maaliskuussa pyrin juoksemaan 16 kilometrin pitkiksen ja jos kelit sallivat, myös vuoden ensimmäisen 20 kilometrin lenkin. Siitä on pitkän lenkin matkaa tarkoitus vielä pidentää niin, että noin viisi viikkoa ennen kisaa juoksisin 30 kilometrin harjoituslenkin poluilla. 

Heinäkuun alkuun on vielä aikaa, mutta pitkään juoksuun treenaaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, siksi mietin juoksuohjelmaa jo nyt. Haluan myös ohjelman olevan sen verran väljä, että voin tarvittaessa keventää sitä, jos muu elämä kuormittaa.

Kainuu Trailiin tähtäävässä treenissä ajoitan pisimmät lenkit ohjelmaan noin viisi ja kolme viikkoa ennen kisaa. Pitkis poluilla on juoksuohjelman tärkein palikka ja nuo pisimmät lenkit ovat kisanomaisia harjoituksia, joissa testaan varusteita ja eväitä. 

Pitkien lenkkien lisäksi kevään juoksuohjelmaan on tarkoitus sisällyttää kunnolla mäkitreeniä. Suurin osa talven harjoittelustani on ollut kevyttä pk-treeniä, ja sitä ei tietenkään sovi unohtaa, eli suuri osa viikkokilometreistä pitäisi koko kevään ajan tulla kevyestä peruskestävyystreenistä.

Entäs sitten se toinen tavoite? No, mietin, että jos selviän maaliin tuosta 38 kilometrin polkujuoksusta, niin pystyn varmaan maratoniinkin. Sitä testataan sitten syyskuun alussa Nuuksio Classicilla. Nuuksiossa juoksin ensimmäisen polkumaratonini neljä vuotta sitten, ja miesystäväni juoksi siellä myös ensimmäisen maratoninsa. Kyseessä on siis tuttu tapahtuma, jonka järjestelyt tiedetään hyviksi. Myös ajankohta sopii muun elämän lomaan, joten ilmoittautuminen tapahtumaan tuli tehtyä lopulta melko lyhyen pohtimisen jälkeen.

Kainuu Trailin ja Nuuksio Classikin välissä on kaksi kuukautta. En ole koskaan juossut kahta pitkää kisaa samana vuonna, joten kisojen välissä olevan treenijakson aikataulutus on minulle uutta. 38 kilometrin juoksusta palautumiselle pitää varata ainakin pari viikkoa aikaa, joten juoksen tuossa välissä todennäköisesti vain yhden pitkän harjoituslenkin ja yritän pitää kuntoa yllä lyhyemmin lenkein. Tuota ehtii onneksi vielä miettiä!

Huh, nyt kun tavoitteet on lausuttu julki, alkoi jo jännittää.