Retkeilysuunnitelmia - kohteena kansallispuistot

Retkeilijän kansallispuistot -kirja saatu. 

Kuka muistaa vielä vuoden 2018 ja silloin kansallispuistoja kiertäneen Mennään metsään -polkujuoksukiertueen? Kiertueen ideana oli lisätä sekä polkujuoksun että kansallispuistojen tunnettuvuutta. Toimiva konsepti, sillä ainakin minä innostuin kansallispuistoista kiertueen myötä!

Olin mukana vain kahdella kiertueen yhteislenkillä, ja jäi harmittamaan, etten päässyt useammalle mukaan. Mieleen jäi erityisesti Helvetinjärven lenkki, koska fundeerasin pitkään, pääsisinkö sinne mukaan. Siitä se ajatus sitten lähti, eli reissusuunnitelma seuraavalle kesälle Helvetinjärvelle. Koska Seitsemisen kansallispuisto oli samalla suunnalla, laajeni matka suunniteltaessa lopulta kattamaan kaksi kansallispuistoa ja patikoinnit molemmissa. 

Olin toki vieraillut kansallispuistossa ennen polkujuoksujakin. Esimerkiksi keväällä 2017 tuli tehtyä useamman yön vaellus Kolilla. Mutta en ollut ajatellut meneväni juuri kansallispuistoon, vaan ihan vain yksittäiseen hienoon luontokohteeseen. Kiertueen myötä tajuntaan iski kuitenkin oivallus siitä, että kaikissa Suomen kansallispuistoissa on jotain erityistä nähtävää ja jokaisella on se oma juttu, miksi juuri se kohde on erityinen. Niinpä viime vuosina onkin tullut katseltua Suomen karttaa sillä silmällä, että minnekäs seuraava kansallispuistoreissu voisi suuntautua.

Retkien suunnitteluun oiva opas on uudistettu Retkeilijän kansallispuistot -kirja (mainoslinkki Adlibrikselle). Olin hankkimassa kirjaa siskolleni joululahjaksi muutama vuosi sitten, mutta harmikseni se oli kaupoista loppu. Ilahduttavasti kirjasta ilmestyi nyt uusi päivitetty painos ja sain siitä blogin kautta oman kappaleen, jolle tulee taatusti olemaan käyttöä! Kirjassa on kattavasti esitelty kaikkien Suomen kansallispuistojen luontoa sekä kulttuurihistoriaa. Retkien suunnittelun apuna on kartta, saapumis- ja pysäköintiohjeet sekä reittikuvauksia. Lisäksi jokaisen puiston kohdalla kerrotaan erikseen, mikäli alueesta on saatavilla ulkoilukartta.

Retkeilijän kansallispuistot -kirjaa on tullut selailtua viime päivinä ensi kesän retkiä suunnitellessa.

Viime vuonna loppukesästä teimme siskon kanssa patikointireissun Teijon kansallispuistoon, mutta häpeäkseni täytyy tunnustaa, että koronahässäkässä jäi tyystin reissusta kirjoittaminen. Sentään noista edelliskesän patikoinneista Seitsemisestä ja Helvetinjärveltä naputtelin matkakertomukset blogiin. Varsinkin jälkimmäinen oli juuri niin hieno kohde kuin olin ajatellutkin, vaihtelevaa maastoa ja luontoa piisasi päiväretkelle. 

Mennään Metsään -yhteislenkeillä pääsin tutustumaan Saaristomeren ja Selkämeren kansallispuistoihin juosten ja siinä oli oma elämyksensä, kun matkaa taittoi polkujuosten. Suomen isot polkujuoksutapahtumat sijoittuvat nekin kansallispuistoihin ja tarjoavat erilaisen tavan tutustua kohteeseen. Juoksin toistaiseksi ainoan polkumaratonini Nuuksiossa syksyllä 2019. Tuolla juoksulla tuli taatusti tehtyä pikavisiitti kaikkiin Nuuksion hienoimpiin kohteisiin.

Viime kesänä Etelä-Suomen puistoissa oli suorastaan ruuhkaista, ja siksi omat retket suuntautuivatkin mieluummin väljemmille seuduille. Jos tänä kesänä on odotettavissa samanlaista retkeilyintoa, niin Retkeilijän kansallispuistot -kirjasta löytyy puistojen jaottelua sen mukaan, ovatko ne suosittuja vai rauhallisia. Jos tietää olevansa liikkeellä ruuhka-aikaan (esim. viikonloput ovat arkea ruuhkaisempia) kannattaa ehkä suunnata johonkin rauhallisempaan kohteeseen.

Tänä kesänä on tarkoitus lisätä omaan ämpäriin ainakin kaksi kansallispuistoa. Olemme lähdössä taas siskon kanssa patikoimaan ja kohteena ovat Liesjärven ja Torronsuon maisemat. Kirjan lukeminen innosti myös muistelemaan viime kesän reissuja, joten enköhän naputtele niistäkin kohta juttua blogiin. Jospa saisin viime kesän matkakertomukset julki sentään ennen tämän kesän reissuja! 

Elokuun kooste

Elokuun ensimmäinen viikko oli mun viimeinen lomaviikko ja hyvä niin, sillä pääsin osallistumaan Mennään metsään -polkujuoksukiertueen yhteislenkeille. Juoksin mukana Saaristomeren ja Selkämeren lenkeillä. Tapahtumiin osallistuminen innosti myös seuraamaan kiertuetta somessa ja katsomaan videoita aiemmilta yhteislenkeiltä, joten elokuun alku meni mukavasti Mennään metsään -kuplassa.

Postauksen kuvat ovat Selkämeren yhteislenkiltä, kuvaaja Houman Taleghani.

Molemmat yhteislenkit olivat älyttömän kivoja tapahtumia ja puitteet olivat todellakin kunnossa. Örön saaren yhteislenkillä Saaristomerellä tuli nähtyä monenlaista luontoa ja historiallisia kohteita, ja totesin samantien, että saarelle pitää päästä käymään toistekin. Nurmeksen saaressa Selkämerellä juostu yhteislenkki tarjosi myös hienoja maisemia sekä kunnon polkujuoksua, jossa lisukkeena oli uintia niin kesken lenkin kuin sen jälkeenkin!

Mukavien polkujuoksujen jälkeen edessä olikin paluu arkeen ja täytyy myöntää, että käynnistymisvaikeudet olivat ihan huomattavia. Ensimmäinen viikko töissä meni huonosti nukkuen ja nuutuneena. Ennen kuin tajusinkaan, oli elokuun puoliväli ja Paavo Nurmi Marathonin puolikas juostavana. Totesin jo ennen puolimaratonia, että edeltävä kuukausi oli juoksujen puolesta ollut sen verran löysä, ettei mulla olisi mahdollisuutta juosta alle kahden tunnin. Päätinkin luopua aikatavoitteesta ja tavoitteena oli enemmänkin juosta ehjä juoksu ja päästä maaliin vuoden pisimmät kilometrit. Puolimaratonilla oli hiukan ongelmia, mutta maaliin tuli juostua jo kuudennen kerran putkeen, joten kaiketi lopputulos jäi positiivisen puolelle. 

Loppukuusta juoksut jäivät vähäisiksi, kun muu elämä vei niin paljon aikaa ja energiaa. Elokuussa kilometrejä kertyi yhteensä 94. En välittänyt kokonaiskilometreistä, mutta olisihan se ollut kiva saada satku täyteen. Ensi kuussa sitten. Koko vuoden kokonaiskilometrejä ynnätessä hämmennyin kuitenkin iloisesti, sillä tänä vuonna juostuja kilsoja on kasassa 850. Tonnin tavoite on jo tosi lähellä, joten jos ei mitään ihmeempää käy, kilometrit nousevat tänä vuonna kyllä nätisti päälle tuhannen. Huomenna vuorossa on Turku Trail Cupin syyskauden avaus Maaria Trail, jonne lähden taas höntsäilemään ja tavoitteena on pysyä pystyssä. :)

Mentiin metsään Selkämeren kansallispuistossa

Saaristomeren ja Örön jälkeen heti seuraavana vuorossa oli Selkämeri ja Nurmeksen saari. Viime viikolle tuli siis kaksi Mennään metsään -polkujuoksukiertueen yhteislenkkiä. Lauantain lenkki Raumalla oli 14 kilometrin mittainen ja toimi samalla viimeisenä pitkiksenä ennen Paavon puolikasta. Valittavana tapahtumassa oli myös lyhyempi 8 kilometrin taival.

Nurmes oli iso saari, josta pieni kaistale kuului Selkämeren kansallispuistoon. Yhteislenkille oli järjestetty venekuljetukset, mutta ilmeisesti tänä vuonna saareen ei aja säännöllisesti yhteysalusta. Mennään metsään tarjosikin nyt hienon tilaisuuden tutustua paikkaan, johon tuskin muuten tulisi lähdettyä.

Venekuljetuksen jälkeen ennen yhteislenkin lähtöä meillä oli hyvin aikaa tutustua lähtöpaikkana toimivaan Päivärannan tilaan ja sen tiluksiin. Tilalla oli lampaita, poneja, kanoja ja pehmoinen kani, jonka mielestä ruoho oli kovasti paljon parempaa häkin ulkopuolelta syötettynä. :)

Yhteislenkin reitti kulki alkuosassa Päivärannan tilalta laitumien ohi metsäpolkua saaren eteläosiin. Etelärannalta oli hienot näkymät merelle ja Kylmäpihlajan majakalle. Nurmeksen eteläosassa juostiin kallioilla ja hietikolla kunnes sukellettiin taas metsään.

Puolivälin jälkeen tarjoutui mahdollisuus käydä uimassa saaren länsirannan luonnonhiekkarantaisessa poukamassa. Vaikka helteet olivatkin väistyneet, hikihän juostessa tuli ja pulahdus mereen tuntui ihanalle! Meitä taisi olla viisi rohkeaa naista, jotka sukelsivat mereen toviksi polskimaan. Rannalta juoksu jatkui saaren luoteiskolkkaan, josta oli taas hienot merinäköalat kallioilta. Muutama rohkelikko kiipesi korkeaan merimerkkiin tiirailemaan maisemia.

Nurmeksennokasta juoksu jatkui metsässä koilisrannalle ennen viimeistä etappia takaisin Päivärantaan. Nurmes oli tosiaan iso ja metsäisä saari, ja suurin osa polkulenkistä juostiin havumetsän poluilla. Korkeuseroja ei ollut käytännössä ollenkaan ja polut olivat helppoja. Poluille oli kuitenkin kaatunut reippaasti puita ajan saatossa ja esteiden yli loikkiminen toi kivaa vaihtelua juoksuun.

Odottelimme lenkin ajan yllemme ukkosrintamaa ja sateita, mutta niitä ei tullut, joten selvisimme juoksusta kuivina (paitsi me uimarit). Juoksun jälkeen oli vielä mahdollisuus saunaan ja toiseen pulahdukseen. Matkaa pidemmälle lenkille kertyi 14,3 kilometriä ja oli kiva juosta pitkästä aikaa pitkis poluilla. Hauskaa oli taas, kuten kuvasta näkyy!

Nurmeksen lenkin reittikartta (pdf) on ladattavissa tästä linkistä, ja kaikkiin Mennään metsään -yhteislenkkeihin pääset tutustumaan täällä.

Mennään saareen: polkujuoksu Örön linnakesaarella

Tätä päivää olin odottanut, kun pääsisin vihdoin mukaan Mennään metsään -polkujuoksukiertueelle. Kun kiertue julkistettiin keväällä, katsoin jo valmiiksi, että Saaristomeren kansallispuistoon suuntautuva lenkki olisi must, sillä tykkään saaristosta, lenkki osuu mun lomaan ja Saaristomerihän on ihan lähellä. Paitsi että lopulta yhteislenkki olikin Örön saaressa 1,5 tunnin ajon ja 45 minuutin lauttamatkan päässä. Onneksi Turku Trail Runnerseista löytyi kyyti ja matkaseuralainen, sillä päivän polkujuoksu oli ehdottomasti kokemisen arvoinen!





Yhteislenkillä oli mahdollisuus juosta tai kävellä 5,5 tai 8 kilometrin reitit, mutta lopulta juoksijoista kaikki taisivat juosta kasin ja sen lisäksi vielä saaren eteläkärjen lisälenkin, jolloin matkaa kertyi lähes täysi kymppi. Saaristossa oli muutaman asteen verran vilpoisampaa kuin mantereella, mutta päivä oli silti helteinen ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta koko juoksun ajan. Onneksi Örön linnakesaarelta löytyi hyvät matkailupalvelut vesipisteineen, joten ennen ja jälkeen lenkin sai tankattua juotavaa ja syötävää.



Pitkä reitti kulki Örön linnakesaaren molemmat - sekä eteläisen että pohjoisen - luontopolut, ja reitillä nähtiin paitsi upeaa luontoa myös saaren historiasta kertovia komeita tykkipattereja. Puolustusvoimien hallussa ollut linnakesaari oli sata vuotta maihinnousukiellossa vuodesta 1915 alkaen ja avattiin matkailijoille kesällä 2015. Lisätietoja Örön saaren historiasta löytyy mm. täältä. Luontokohteena saari oli myös ainutlaatuinen ja sieltä löytyy kuulemma erikoisempia luontotyyppejä kuten paahdenummia ja hiekkarantoja harvinaisine kasveineen.



Mennään metsään -yhteislenkki lähti liikkeelle luontopolkujen alkukohdasta saaren itärantaa mukaillen. Jo lyhyen hölkän jälkeen bongasimme lehmälauman aivan polun vierestä. Juoksijajoukko hiukan säikäytti sarvipäisen ylämaankarjan edustajat, jotka siirtyivät samantien kauemmas pällistelemään puhelimillaan innokkaasti kuvia räpsiviä polkujuoksijoita. Laidunalueen läpi kulkevalla reitillä saikin väistellä lehmänläjiä, mutta muuten polku oli helppoa ja leveni ajoittain hiekkatieksi.



Saaren pohjoisosissa tutkailimme tykkejä ja linnoitusrakenteita lähietäisyydeltä sekä ihailimme merelle avautuvaa maisemaa. Etelään päin jatkettiin saaren länsirantaa, jossa polku kulki ajoittain hyvinkin kivikkoisena niin, että hankalalla alustalla vaihdettiin kävelyksi. Saaren keskiosissa oli myös metsäisiä osuuksia ja letkan kärkipää bongasi käärmeenkin! Kävelypätkistä huolimatta oli aivan mielettömän kuuma, ja kun pysähdyimme juomatauolle länsirannan upealle luonnontilaiselle hiekkarannalle, olisin mieluusti pulahtanut jo uimaan.




Helteestä huolimatta koko porukka jatkoi vielä saaren eteläosan lisälenkille. Eteläkärjessä oli lisää linnoitusraunioita, tykkejä ja näkymä Bengtskärin majakalle. Erikoisuutena ylitimme myös riippusillan! Eteläosassa oli myös kivannäköinen uimaranta, mutta juoksu jatkui vielä sen ohi takaisin kasarmialueelle, jossa laukkumme olivat säilytyksessä. Polkujuoksulle kertyi lopulta pituutta noin 9,8 kilometriä ja aikaa meni puolitoista tuntia (kuvaus- ja juomataukoineen). Juoksun jälkeen oli vielä hyvin aikaa ennen yhteysaluksen lähtöä takaisinpäin, joten itse vietin aikaa uiden, silokallioilla lekotellen ja lounastaen kanssajuoksijoiden seurassa.

Yhteislenkki ja Örön saari oli todella juoksemisen ja kokemisen arvoinen! Reitille mahtui monenlaista erilaista juoksualustaa ja maisemaa sekä erikoisuutena erilaisia tykkejä. Itse tykkäsin erityisesti hiekkarannoista, nummista sekä kallioista. Yhteislenkillä oli myös todella hyvä henki, polkujuoksijat ovat yhteisöllistä porukkaa, ja oli huippua höpötellä uusien tuttavuuksien kanssa reissulla. Lauantaina kutsuu heti perään toinen Mennään metsään -yhteislenkki ja Selkämeren kansallispuisto, toivottavasti siellä on odotettavissa yhtä kiva reissu!

Örön lenkin reittikartta (pdf) on ladattavissa tästä linkistä, ja kaikkiin Mennään metsään -yhteislenkkeihin pääset tutustumaan täällä.

Mennään metsään! Ilmainen polkujuoksukiertue!

Joko olet kuullut Mennään metsään -kampanjasta, joka tarjoaa polkujuoksua ympäri Suomen?

Mielestäni ihan mahtava juttu, joka tuo sekä kansallispuistoja että polkujuoksua näkyviin ja tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden kokeilla polkujuoksua - ilmaiseksi! Lisätietoja ja polkujuoksukiertueen aikataulu löytyy tästä Ylen jutusta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/04/mennaan-metsaan-polkujuoksukiertue-alkaa-ilmoittaudu-mukaan-nuuksion

Itse syynäsin heti jutun ilmestyttyä kalenteria "sillä silmällä", että mitä ja milloin täällä Lounais-Suomessa polkujuostaan. Harmillisesti Kurenrahkan kiertuepäivä osuu päällekkäin Länsikeskus Trailin kanssa, mutta elokuun alun Saaristomeri tulee olemaan must-juttu. Muutkin kohtuullisen etäisyyden päässä Turusta sijaisevat tapahtumat kiinnostavat jonkin verran. Juoksureittejä löytyy ympäri Suomen, ja vaikka ei taphtumiin pääsisikään, voi reittikartan ladata myös omaan käyttöön. Polkujuoksukartat voi ladata ja tulostaa 13.4 alkaen osoitteesta yle.fi/mennäänmetsään sekä sivustolta Luontoon.fi.

Kuka muu innostui ja on osallistumassa kiertueelle?