sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Tammikuun taaperrukset

Lumessa tarpominen vaikutti otsikkoon, mutta jos ja kun katsoo kuukauden juoksukilometrejä, niin ei tämä tammikuu suinkaan mitenkään huono juoksukuu ollut!


Juoksua kertyi yhteensä 110 kilometriä ja olen lukemaan oikein tyytyväinen. Tavoitteena oli saada satanen täyteen ja lähdin sitä hakemaan aika etupainotteisesti. Ja hyvä niin, sillä parin päivän kovat pakkaset ja vaihtelevat lumi- ja jääkelit nyt loppukuusta kyllä lyhensivät lenkkejä. Onneksi ei ollut tarvettakaan juosta pitkiä lenkkejä enää loppukuusta. Jos saa kuun alkuun hyvin juostua, niin se rentouttaa tekemistä loppukuusta. Joskus se voi johtaa hurjiin kilometreihin ja toisinaan sitten tällaiseen tulokseen, jossa kilometrejä tulee maltillisesti, mutta olosuhteisiin nähden juoksulenkit ovat rentoja.


Juoksin tammikuussa vain kaksi pitkistä, ja ne kuukauden ensimmäisen kymmenen päivän aikana. 12 ja 14 kilometrin lenkit, ja niiden jälkeen pisimmät lenkit olivat 6 kilometrisiä! Lenkkien lyhentäminen ei ollut varsinaisesti harkittua, mutta viikonlopuille ei vain loppukuusta sopinut pidemmät lenkit ja kun kilometrien puolesta näytti hyvältä näinkin, en väkisin yrittänyt mahduttaa pitkiksiä juoksuohjelmaan. Seuraavasta pitkiksestä tulee kyllä varmaan kamala, kun olen nyt juossut vain lyhyitä lenkkejä.


En ole erityisemmin talven ystävä, mutta mukavasti nyt tammikuussa on ollut sellaisia talvikelejä, joita parhaiten siedän. Lumella on kiva juosta, samoin pikkupakkasissa. Onneksi liukkaita kelejä ei juuri ollut, juoksin vain yhden lenkin nastoilla ja lopuilla oli sen verran pitävä alusta, että sai juosta rennosti normikengillä.

Helmikuu on omassa kalenterissani kuukausista julmin. Liukkaita kelejä ja kilometrien keräilylle vähemmän päiviä kuin muissa kuukausissa. Täytyy toivoa, että pitkikset palaavat juoksuohjelmaan ongelmitta ja helmikuun kelitkin ovat juoksulle suosiollisia.

torstai 21. tammikuuta 2021

Staycation Naantalin kylpylässä

Kävimme kesäkaupunki Hangossa marraskuussa ja nyt oli vuorossa toinen kesäkaupunki keskellä tammikuun pakkasia! 

Kun joululoma meni tosi pienissä ympyröissä ja työt ovat alkuvuodestakin jatkuneet etänä, niin oli ihan hassunkurista olla yhtäkkiä taas ihmisten ilmoilla. Naantalin kylpylähotellin aula on iso ja siinä sisäänkirjautuessa tuli fiilis kuin ulkomailla olisi. :D Ehkä ihan hyvä ottaa välillä taukoa korona-kotoilusta, ettei höperöidy ihan kokonaan. Naantaliin oli kuitenkin helppo lähteä, kun se oli tuossa ihan vieressä, ja puheet kaupungin aurinkoisuudesta eivät ole ihan tuulesta temmattuja. Menomatkalla kun päästiin kunnan rajalle, niin aurinko tuli esiin pilvien takaa ja myös lähtöpäivänä saatiin nauttia todella upeasta aurinkoisesta talvikelistä.

Päädyimme Naantalin kylpylään, koska Hangon reissu oli kiva ja jotain vastaavaa irtiottoa arjesta on kiva tehdä nyt, kun ei pidemmälle pääse matkustamaan. Tarjoushinta houkutti ottamaan hieman paremman huoneen ja aikomus oli hyödyntää myös hotellin kuntosalia nyt, kun oma salini on kiinni.

Meillä oli Deluxe King-huone varattuna. Huone oli kiva, ylimmässä kerroksessa ja näteillä näkymillä. Isossa huoneessa oli oleskelelutilaa ja parveke, jota ei nyt saattuneesta säästä johtuen käytetty kuin parin valokuvan räpsimiseen. Kylpytakit olivat mukavan pehminkäiset ja muutenkin tunnelma viihtyisä. Miinusta tuli kuitenkin siitä, että käytävältä kuuluivat ihan kaikki äänet huoneeseen! Viereisistä huoneista sentään ei, mutta oven läpi tosiaan kuului ihan kaikki käytävillä puhuttu ja lasten juokseminen yms. Onneksi nyt ei koronan takia ollut mitään yöllä huoneisiinsa könynneitä juhlaporukoita, koska niihin olisi taatusti herännyt.

Kuntosali oli kylpylähotellin ainoa ruuhkainen paikka, ja siellä oli aika huono ilma. Koronatoimena desifiointiainetta oli onneksi jokapuolella ja asiakkaat myös käyttivät niitä ahkeraan.

Naantalin kylpyläpuoli oli iso, ja vaikka lauantai-iltana kylpemässä oli väkeä, oli siellä silti väljää ja hyvin mahtui uiskentelemaan. Erityisesti ulkoallas oli hieno kokemus -10 asteen pakkasessa ja tähtitaivaan alla. Ulkoaltaan lisäksi kylpylässä oli kaksi poreallasta sekä kaksi isoa uima-allasta, joissa molemmissa mahdollisuus hydrobiciin ja ainakin toisessa oli terapia-altaan ominaisuuksia. Tykkäsin kylpylästä ja vaikka paikalla tosiaan oli väkeä, oli myös tilaa ja omaa rauhaa. Jos vertaa kokemusta Hangon pikkuiseen kylpylään, niin kyllä Naantali vei voiton!

Koska nyt oltiin liikkeellä staycation-teemalla, nautimme kaikki ateriat hotellissa. Lounastimme kahvilassa ja lounas olikin positiivisen monipuolinen yllätys. Illallinen Rucola-bistrossa oli myös positiivinen kokemus, sillä puitteet olivat kivat ja ravintolassa oli koronan ansiosta väljää. Isot annokset pääsivät vähän yllättämään ja suosittelen kysymään etukäteen tarjoilijalta annoskokoja, ennen kuin tilaa useamman ruokalajin ja päätyy ähkyyn, jossa ei jaksa enää jälkiruokaa! Hotellin aamupala oli myöskin hyvä, joten reissulla tuli todellakin syötyä!

Mussuttamisen vastapainoksi teimme Naantalissa vielä pienen juoksulenkin lähtöpäivänä. Oli kirpakka, lähes -10 asteen pakkanen ja merenrannan puut ja pensaat säihkyivät lumisina auringonpaisteessa. Lähdimme kylpylältä merenrantaa pitkin pohjoiseen ja juoksimme takaisin asuinalueiden läpi. Veden äärellä on aina hieno juosta, vaikka vesi olisi jäässäkin, ja myös paluu puistojen ja pientaloalueen läpi pyörätietä pitkin oli kiva.

Naantalin kylpylän tarjontaan pääsee tutustumaan tästä linkistä. Linkki on mainoslinkki, mutta meidän yöpyminen oli ihan omalla rahalla ostettu eikä tämä ole yhteistyöpostaus.

perjantai 15. tammikuuta 2021

Talvijuoksua

Talvi! Sitä ei ole nyt voinut olla huomaamatta, jos vain on kurkistanut joko ulos tai iltalehtien sivuille. Lumi-inferno tai pelottavan kova pakkanen, tai sitten vain Suomen vuodenaikoihin melko perinteisesti kuuluva luminen talvikeli.

Jeps, itsekin olen käynyt lenkeillä ihan jo senkin takia, että olen saanut ottaa kuvia lumisesta winter wonderlandista ja fiilistellä pikkupakkasia. Talvi ei ole suosikkivuodenaikani, mutta talvikeleistä suosikkini on tällainen luminen keli. Nyt kun pakkaslukemat täälläkin painuivat -20 asteeseen, en ole käynyt kuin lyhyellä kävelylenkillä, mutta tuossa -10 kieppeillä teen vielä ihan normaalisti juoksulenkkejä.


Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka eivät talvijuoksua harrasta, sillä itsekin inhoan liukasta, kylmää ja pimeää. Juoksuharrastukseni alkutaipaleella en todellakaan juossut talvisin, eihän minulla ollut edes kunnon varusteita moiseen, ja ilman varustautumista ei talvijuoksusta tule oikein mitään. Lisäksi omaan ehkä maailman surkeimman tasapainon, ja liukkailla köpöttelen menemään kuin lonkkavaivainen mummo, siksipä talvikelit ovat olleet aina mulle haastavia.

Taisi olla talvi vuonna 2012, kun juoksin ensimmäistä kertaa ympäri vuoden, ja sen jälkeen olen vähitellen kartuttanut sekä kokemuksia talvijuoksusta että ympärivuotiseen juoksuun sopivaa juoksuvaatekaappia. Kerrospukeutuminen lienee kaikille jo tuttua, eli en ala siitä nyt kirjoitella itsestäänselvyyksiä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman sanan ihan omista kokemuksista ja ajatuksista talvijuoksun suhteen. Liikunta ja varsinkin juoksu lämmittää yllättävänkin paljon, mutta kesäkuteissa ei tule toimeen pakkaskeleillä. Tuulenpitävällä päällyskerroksella ja ihonmyötäisellä hengittävällä aluskerroksella pääsee kuitenkin yllättävän pitkälle. Tuohon väliin voi heittää melkein mitä tahansa, vaatteen ei tarvitse olla mitään superteknistä matskua, ainakaan lyhyemmillä lenkeillä. Kurkkaa tästä mun 10 vinkkiä talvijuoksuun. Vinkkien tarkoituksena on muistuttaa jutuista, joiden ansiosta talvijuoksu on mielelläämpää ja turvallisempaa.


Mulla ei ole mitään erityisen lämpimiä merinovillaisia aluskerrastoja tai erikseen mitään välikerroksen pukinetta, vaan johonkin -10 asteeseen asti pärjää mielestäni aika hyvin vetämällä päälle ohuet trikoot sekä pitkähihaisen juoksupaidan ja heittämälle päälle tuulitakin ja -housut. Juoksuhanskat, panta ja säärystimet ovat loistavia hankintoja, joilla voi säädellä hyvin pukeutumista säätilan mukaan. Pakkasella juostessa kannattaa suojata erityisesti kädet, jalat (nilkat!), kaula ja pään alue, yleensä kroppa pysyy äärialueita paremmin lämpimänä. Karseimmilla keleillä tekee sitten sellaisen lenkin, joihin varusteet ja oma fiilis riittää, talvijuoksussa pitää olla valmis joustamaan ohjelmasta olosuhteiden mukaan.


Viime vuosina olen kuitenkin alkanut palella lenkeillä useammin kuin ennen. Jos on sellainen vartalonmalli kuin minulla, niin reisiin ja peppuun on kertynyt jonkin verran rasvaa, ja nuo alueet kylmettyvät herkästi. Liekö ikääntyminenkin huonontanut kylmänkestävyyttä, koska tosiaan vähän nuorempana pärjäsi talvikeleillä vähemmillä vaatteilla kuin nykyään.

Nykyään kaipaan siis erityisesti reisien ja pepun suojaksi lisälämmikettä, eikä oikeanlaisten vaatteiden löytäminen ole ollut ihan itsestäänselvää. Facebook-ryhmässä vinkattiin, että toppahame toimii myös juoksulenkeillä. En ollut aiemmin osannut ajatella, että toppavaatteet voisivat toimia juostessakin, mutta tuo vinkki topatusta hameesta oli ihan loistava! Hame tuo lisälämmikettä lantion alueelle ilman, että sisäreisissä hankaa paksut vaatekerrokset. Toppahameita on erilaisia, aina nilkkapituisista ja untuvatäytteisistä taukohameista lyhyisiin ja hyvin kevyisiin hamosiin, jotka soveltuvat parhaiten juoksuun. 

Nostin tähän esittelyyn joululahjaksi saamani juoksuhameen, koska olen sitä nyt päässyt jo parin viikon ajan testaamaan. Toppahameen tuotelinkit ovat mainoslinkkejä, eli jos teet ostoksia linkin kautta, saan ostoksesta pienen komission. Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti.

Haglöfsin lyhyt toppahame toimii talvijuoksussa.


Sain tämän jouluna toivelahjana tämän Haglöfsin ultrakevyen talvihameen. Haglöfsin hame on lyhyttä ja kevyttä mallia, ja se pakkautuu myös pieneen tilaan. Hame painaa vain 100 grammaa, eli alle puolet siitä, mitä vastaavat hameet yleensä. Hameessa hyvää on myös sivussa oleva täyspitkä vetoketju sekä vetoketjullinen tasku. Jouduin miettimään kahden koon välillä aika pitkään. M-koko oli hiukan nafti, mutta L-koko selvästi iso. Hameessa on joustovyötärö, mutta ei säätömahdollisuutta esim. kiristysnyörein, joten otin tuon pienemmän koon. Nyt kun pakkaslukemissa mentiin reippaasti miinusasteille, niin hame oli kyllä hiukan kireä. Siinä kohtaa molemmistä päistä avautuvasta vetoketjusta oli hyötyä. Kun vyötäröä paksuunnuttivat trikoot ja tuulihousut sekä vielä housunkaulukseen tungettu talvijuoksupaita, ei hame kiristänyt, kun avasin vetoketjua vyötäröltä.


Lumi on alustana kivan pehmeä ja useimmilla normilenkkareilla tarpeeksi pitävä. Möykkelöiseksi jäätynyt sohjo, kiiltäväksi lanattu lumi tai ihan kunnon jää ovat sitten niitä haastavia alustoja, joille en oman surkean tasapainoni kanssa lähde yleensä ilman nastoja. Nastalenkkarit ovat pitävyydeltään ylivoimaiset, ja mikäli testejä on uskominen, Icebugit ovat pitävimmät - joskaan eivät ehkä juostavimmat - nastalenkkarit. Moni liputtaa Sarvojen puolesta, ja jos olisin nyt ostamassa nasturia, varmaan kokeilisin ensimmäisenä Sarvan kenkiä alle. Itse ostin nastoilla varustetut juoksukengät ties kuinka monta talvea sitten, ja pääsyin tuolloin Icebugin malliin. Mun jaloille tuo osoittautui sitten juostessa ei-ihan-niin-sopivaksi malliksi, mutta lyhyillä lenkeillä kenkä toimii, talvella en pitkiksiä juuri juoksekaan. Työmatkoilla kenkä on joinain talvina ollut ihan ehdoton, kun Turkuun osuu välillä hullun liukkaita aikoja. Joinain työaamuina olisin ilman nastureita varmaan vaan jäänyt kotipihalle uikuttamaan, kun joka suuntaan kävelytiet olivat vain kirkasta jäätä. Nastoja tarvitsee kuitenkin yllättävän harvoin, mutta silloin kun tarvitsee, ne ovat ihan ehdottomat. Tarkistin äsken Garminin tilastoista, ja olen hankkinut nuo mun nastalenkkarit 6 vuotta sitten, mutta juossut niillä vain 120 kilometriä. Siinä mielessä hankinta kannattaa, että ainakin sitten kaapissa on pitävät kengät kun niitä oikeasti tarvitaan!

Talvella turvallinen juoksu saattaa vaatia myös hiukan luovuutta. Silloin kun mulla ei vielä nastureita ollut, mutta keli oli liian liukas tavalliselle kengälle, keksin juosta läheistä puistoa ympäri. Puiston polut olivat nekin liukkaat, mutta juoksinkin polun vieressä lumisella nurmella. Alusta oli hiukan upottava, mutta ei ainakaan liukas! Noin 1,3 kilometrin mittainen kierros oli ihan hyvä juostava, ja enimmillään taisin tehdä yli 7 kilometrin lenkin vain kiertämällä tuota puistoa. Hulluilla on tunnetusti halvat huvit, joten lapsuudenkotini ympäristössä jalostin ideaa juosemalla ympäri peltoa, kun maalaismaisemissa mitään hienoja kaupunkilaispuistoja ole! Puitu ja lumella kuorrutettu viljapelto on sekin ihan hyvä juostava, sänkipelto lienee sitten vähän turhan möykkelöinen. Jos kotimaisemista löytyy laajat viljavainiot, voi kierrokselle saada ihan kunnolla pituutta, tuo "oma" pellonkirtolenkkini oli noin 800 metriä pituudeltaan. Lounais-Suomen vähälumisina, mutta liukkaina talvina nämä lenkit ovat mielestäni ihan varteenotettavia vaihtoehtoja.


Nyt on tosiaan ollut sekä aika kivoja talvikelejä että niitä hiukan haastavampia ulkoilusäitä. Olen joskus juossut myös yli 20 asteen pakkasessa, mutta nyt täällä luvattiin kovaa pakkasta vain pariksi päiväksi, joten jätän kovimmalla pakkasjaksolla juoksun väliin. Toivottavasti viikonlopuksi saadaan hiukan lauhempaa, tyyntä ja aurinkoista keliä, niin pääsee juoksemaan kunnon lumilenkkejä!

torstai 7. tammikuuta 2021

Uusia alkuja

Loppuvuodesta olin vähän väsynyt. Kun sain tonnin täyteen viime vuonna juostuja kilometrejä, ei mulla oikein ollut enää motivaatiota juosta. Kun uusi vuosi käynnistyi hienosti kolmen päivän vapaalla, tarjosi se hyvän startin juoksuvuoteen. Vaikka en ole nyt kummoisessakaan juoksukunnossa, mahdollisti kolmen päivän spurtti heti vuoden alkuun 20 kilometriä kohti tämän vuoden tavoitetta. Juoksuharrastuksen myötä kuukauden ja vuoden alkamisesta on tullut eritavalla merkityksellistä. Kilometrien keräys alkaa puhtaalta pöydältä aina kuun ja vuoden alussa ja se motivoi saamaan hyvän startin. 

Olen huomannut tässä vuosien saatossa, että olen enemmän aloittaja kuin loppuun saattaja. Innostun herkästi uusista jutuista. Homman saaminen valmiiksi, sen kanssa on vähän niin ja näin. Toisaalta juoksu on opettanut ihan uudenlaista pitkäjänteisyyttä. Olen innokas kilometritavoitteiden puolestapuhuja. Kertyvät kilometrit ovat konkreettisia ja ihan jokainen lenkki vie tavoitteeseen. Koko vuoden kilometritavoite opettaa pitkäjänteisyyttä ja palastelemaan tavoitetta pienempiin osiin.

En ole vielä määritellyt tämän vuoden juoksutavoitteita muuten kuin kilometrien osalta. Tavoittelen taas satasen kuukausia ja koko vuonna 1200 kilometrin juoksua. Viime vuonna kilpirauhasen liikatoiminta sotki tavoitteet ja lääkitys jatkuu osaltani edelleen, joten se tuo omat epävarmuustekijänsä juoksuvuoteen. Kisatavoitteet ja muut suunnitelmat tarkentuvat varmaan tässä vähitellen, mutta yritän pitää tämän vuoden väljänä, koska voi hyvinkin olla, että muu elämä myös sotkee hiukan juoksuja.

Aloitin nimittäin nyt vuoden alusta myös opiskelut työn ohella ja tarkoitus on suorittaa tänä vuonna ihan reippaanlaisesti opintopisteitä. Tämä se vasta hirvittääkin. Opiskeluajoista on jo aikaa, ja täytyy myöntää, etten ole koskaan erityisen hyvin hallinnut opiskelutekniikkaa ja omaa ajanhallintaa. Se juttujen loppuunsaattaminen on kovin usein jäänyt viimeiseen iltaan tai yöhön. Nyt tietysti yritän toimia fiksummin, jo ihan senkin takia, että koska käyn myös kokopäivätyössä, on pakkokin suunnitella ja aikatauluttaa opintoja niin, että aikaa niiden suorittamiseen on riittävästi. 

2020 ei ollut huono vuosi. Uskallan näin sanoa huolimatta siitä, että tosiaan sairastuin kilpirauhassairauteen ja koska korona. Silti oman elämän palikat olivat enimmäkseen mallillaan. Tältä vuodelta toivon kuitenkin enemmän tapahtumia, enemmän värejä ja uusia juttuja. Olkoon 2021 edeltäjäänsä parempi ja aktiivisempi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...