sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Joulukuun juoksutauot

Joulukuusta tuli vuoden vähäjuoksuisin kuukausi. Mainion marrasputken jälkeen kantapääni kipuili ja olin viikon verran telakalla. Toinen juoksutauko tuli joulun alle, kun sain syksyn ensimmäisen flunssan ja olin taas viikon juoksematta. Joulukuussa kilometrejä kertyi vain 47.

Tuossa välissä sain kuitenkin juostua täyteen 1200 kilometriä tämän vuoden juoksuja sekä juoksuhaasteen viimeiset haastekohdat. Niinpä osasin kerrankin suhtautua ihmeen lungisti juoksutaukoihin, ainoastaan pistesuunnistuksen väliin jääminen joulun alla vähän harmitti.


Joulukuulle olin jättänyt juoksuhaasteesta kohdat 13. Juokse vauhtileikittelylenkki sekä 35. Tee juoksutekniikkaharjoitus. Halusin jättää loppuvuoteen joitan helpompia haasteita, mutta molemmat haastekohdat kertovat myös siitä, että juksuharjoitteluni on useimmiten melko kaavamaista. Koska en ole tottunut tekemään tekniikkaharjoituksia, ne ovat tosiaan jääneet tekemättä koko vuonna. Juoksuhaasteen oli tarkoituskin tuoda harjoitteluun monipuolisuutta tai ainakin herättää pohtimaan, mitä kaikkea juoksun saralla voi kokeilla. Tekniikkaharjoituksen tein keskellä 6 kilometrin lenkkiä ja sen jälkeen mietinkin hiukan hämilläni, että miksi ihmeessä en tee harjoituksia useammin. Ehkäpä ensi vuonna...


Joulukuu ei ole koskaan ollut mulle mikään paras mahdollinen liikuntakuukausi, ja nyt sairastelujen myötä tuntui ihan hyvältä jättää juoksuja väliin. Keskityin parantumiseen ja joulunviettoon, ja koska vuoden tavoitteet olivat nätisti pulkassa, saatoin tehdä sen myös hyvällä omalla tunnolla.


Nyt täällä Turussa on aivan kaamea keli, sillä kevyenliikenteenväylät ovat aivan jäisiä. Joulunvietossa pääsin juoksemaan lapsuudenkotini metsissä, ja poluilla pysyi helposti pystyssä. Suunnitelmissa on korkata uusi juoksuvuosi heti uudenvuodenpäivänä, joten nyt toivon vuoden vaihteen myrskyn tuovat liukkauden tilalle pitävämpää keliä. Tämän vuoden yhteenvetoa ja ensi vuoden tavoitteita kirjoittelen sitten uuden vuoden puolella. Pirskahtelevaa vuodenvaihdetta lukijat!

perjantai 21. joulukuuta 2018

Mitä juoksuun meni rahaa vuonna 2018?

Puhutaanpa taas rahasta! Tarkkana taloudenpitäjänä listaan ylös menoni, ja tässä postauksessa katsaus vuoden 2018 juoksumenoihin.

Juoksuvaatteet

2 pitkähihaista juoksupaitaa: 27e
Talvitrikoot: 38e
2 urheilutoppia: 16e
Juoksutakki: 33e
Urheilurintsikat: 8e
3 lyhytvartiset juoksusukat: 6e
2 juoksuhanskat: 10e

Kaikki tänä vuonna ostamani juoksuvaatteet olivat enemmän tai vähemmän alennuksessa. Kadonneen paidan tilalle ostamaani pitkähihaista juoksupaitaa lukuunottamatta vaatteet olivat sellaisia "nice to have" -ostoksia, "must have" -kamppeiden sijaan. Mutta koska kaikki vuoden aikana ostetut vaatteet ovat olleet jo lukuisat kerrat käytössä, ne ovat olleet hyvä lisä juoksuvaatekaappiin. Hihattomat urheilutopit olivat sellainen ostos, joita ostin samantien 2 samanlaista, kun halvalla sai, mutta kesällä näitä kiertää käytössä ja pesussa jatkuvasti, eivätkä vie paljon tilaa. Viime vuonna hankitut ja hyväksi havaitut talvitrikoot saivat kaverikseen toiset samanlaiset, sillä onhan se kätevää, että kaapissa on toiset, jos toiset ovat vaikka pesussa. Juoksutakki oli heräteostos, kun Niken Impossibly light jacket oli huikeassa alennuksessa. Superkevyt takki on ollut yksi syksyn suosikkejani, ja pakkaan sen taatusti myös matkoille mukaan. Kaikki siis mielestäni ihan hyviä ja tarpeellisia ostoksia.

Juoksuvarusteet:

Lidlin juoksureppu: 10e
Otsalamppu: 12e

Kumpikin ostos sieltä valikoimien edullisimmasta päästä, eikä välttämättä kaikkein laadukkaimpia. Tarvitsin uuden juoksurepun ja Lidlissä sattui olemaan tarjolla, joten päätin testata, onko reppu mistään kotoisin. Hintaansa nähden ihan ok reppu. Otsalamppua mulla ei aiemmin ollut ja päädyin ostamaan edullisen lampun yksinkertaisesti, koska en jaksanut ottaa selvää hintavampien lamppujen ominaisuuksista. Ajattelin, että tuolle kevyelle lampulle on kuitenkin käyttöä, vaikka joskus satsaisinkin vielä toiseen, paremmin polkujuoksuun soveltuvaan otsalamppuun.


Juoksutapahtumat:

Forssan Suvi-illan Maraton, joka jäi väliin, mutta jonka olin jo maksanut: 37e
Paavo Nurmi puolimaraton: 39e
Hirvensalo Trail: 10e
Turku Street-O, 1 osakilpailu:9e

Huomaatte varmaan, että juoksin useammassa tapahtumassa kuin mitä tähän on listattu. Yhteistyön kautta sain osallistumiset Paimio Trailille, Länsikeskus Trailille, Maaria Trailille sekä Parmaharju Trailille. Joku saattaa nyt ajatella, että bloggaajat vaan saavat kaikkea ilmaiseksi, joten avaan yhteistyökuviota hiukan. Vastineeksi starttipaikasta olen kirjoittanut tapahtumista juttuja trailrunning.fi -sivustolle sekä tietysti kisarapsat tänne omaan blogiin. Jos laskisi juttujen kirjoituksesta saadun tuntipalkan tapahtumien osallistumismaksujen perusteella, niin sehän jäisi todella alhaiseksi. Eli rahan takia en todellakaan juttuja ole kirjoittanut, vaan yhteistyökuvio on ollut vain mukava lisä juoksutapahtumaan.

Muut:

Energiageelit & muuta syötävää pitkiksille: n. 30€
Kinesioteipit: 20e
Matkustus polkujuoksemaan: n. 80€

Tänä vuonna tuli reissattua juoksemaan enemmän kuin aiempina vuosina, mutta matkakulut pysyivät edelleen hyvin kohtuullisina.


Summa summarum:
Juoksuvaatteet 138e
Juoksuvarusteet 22e
Juoksutapahtumat 95e
Muut 130e
Yhteensä 385e

Kirjoittelin viime vuonna juoksuun menneistä pennosista ensimmäistä kertaa. Viime vuoteen verrattuna tänä vuonna rahaa meni selvästi vähemmän, sillä vuosi sitten ostin uuden juoksukellon sekä juoksukengät. Tänä vuonna en ostanut ollenkaan kenkiä, sillä käytössä olevissa tossuissa oli vielä tarpeeksi kilometrejä edessä. Ensi vuonna tarvitsen ainakin uudet polkukengät, eli kenkäshoppailuja on luvassa vuoden tauon jälkeen taas. Tänä vuonna juoksu oli mulle mielestäni hyvinkin halpa harrastus. :)

Mitenkäs muilla? Ynnäilettekö menojanne ja mitä menee juoksuun rahaa?

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Juoksuhaaste 2018: 40/40!

Tämä vuosi muodostui hyvin erilaiseksi kuin mitä juoksuhaastetta suunnitellessani kuvittelin. Kaikenlaisista vaikeuksista huolimatta mulle oli koko ajan selvää, että juoksut jatkuvat ja pyrin suorittamaan juoksuhaastetta pikku hiljaa vuoden mittaan.

Juoksuhaaste 2018 on nyt paketissa ja kaikki 40 kohtaa suoritettuna! Huh! Tarkoituksella säästin joulukuulle pari haastetta, mutta nyt nekin on juostu. Tässä postauksessa käyn läpi vuoden mittaan napsittuja haasteita, jotka ovat olleen erityisen haastavia, mieleenpainuvia tai muuten vain maininnan arvoisia. Kaikki juoksuhaasteen 40 kohtaa on listattuna täällä.

Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppamatka.

Toteutin tämän kohdan maaliskuussa hiukan erikoisemmalla tavalla, sillä juoksin työmatkastani osan Aurajoen jäällä! Kokemus oli jännittävä ja hiukan pelottavakin, mutta siitä jäi hauska muisto ja olipahan erilainen työmatka! Samalla reissulla tuli kuitattua toinenkin kohta haasteesta: Lähde lenkille aamulla auringon noustessa.


Tee nähtävyyskierros juosten. Tämän voi toteuttaa yhtä hyvin matkoilla kuin omalla kotipaikkakunnallakin. 

Tein kesälomareissun Ahvenanmaalle, ja matkaohjelmassa oli retki Bomarsundin rauniolinnakkeelle. Koska tiesin alueella kiertävän juostavia polkuja, tein nähtävyyskierroksen juosten. Oli yksi niistä heinäkuun upeista hellepäivistä, joten nautin täysillä merimaisemista, auringosta ja juoksun jälkeisestä uinnista.


Lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille.

Elokuun alussa pääsin mukaan Mennään metsään -polkujuoksukiertueelle ja osallistuin Saaristomeren yhteislenkille. Mennään metsään -yhteislenkillä Örössä oli upea keli, mahtavat maisemat ja mainio yhteishenki polkujuoksuporukassa. Yksi kesän ikimuistoisimmista päivistä tämäkin.



Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin.

Lokakuun lopussa järjestettiin Kaarinan syysmaraton ja menin paikalle, en juoksemaan vaan kannustamaan. Oli hienoa päästä tsemppaamaan maratoonareita viimeisille kilometreille. Kaarinassa oli jäätävän kylmää, mutta kokemuksesta jäi hyvä fiilis.



Moni kohta juoksuhaasteessa oli sellainen, ettei niitä olisi tullut toteutettua ilman haastetta. Esimerkiksi juoksulenkki ilman elektroniikkaa, ihan kauheaa! Enkä tiedä, olisinko Cooperiakaan uskaltautunut juoksemaan. Mutta onneksi haasteen innoittamana juoksin, koska totesin, ettei se niin kamalaa ollutkaan.

Juoksin yöllä heinäkuun lopussa, kun lupailtiin hienoa kuunpimennystä. Kuu oli pilvessä, mutta oli hassunkurista, miten puolenyön maissa lenkkipolulla oli hirveä ryysis, kun ihmiset kokoontuivat korkeille paikoille nähdäkseen edes vilauksen kuusta.

Jotkut haasteet olivat helppoja ja toteutuivat itsestään osana normaalia juoksuohjelmaa. Heti vuoden alkuun pääsin juoksemaan monesti lumessa ja pakkasessa. Juoksin rannalle monen monituista kertaa kesällä ja samoin polkujuoksulenkkejä tuli tehtyä ties kuinka monta. Juoksutapahtumiin osallistuin myös useasti vuoden aikana. Radallakin tuli käytyä osana puolimaratontreenejä. Juoksublogeja luen ihan jatkuvasti ja kommentoinkin, vaikka välillä tuntuu, ettei keksi mitään fiksua sanottavaa, vaikka mieli tekisi kommentoida enemmänkin. Juoksutavoitteita tuli vuoden aikana asetettua ja kivasti ne toteutuivatkin, viimeisimpänä nyt tämä juoksuhaaste. Täytyy olla tyytyväinen saavutukseen!

tiistai 11. joulukuuta 2018

Istuttaisko glögille?

Heippa sinne ruudun toiselle puolelle! Lähtisitkö hetkeksi kanssani juomaan kupposen kuumaa? Tarjolla on ainakin glögiä, kahvia ja teetä, voi vapaasti valita mieleisensä juoman. Itse ajattelin testata inkivääriglögiä!

Jos nyt istuttaisiin glögillä, niin kertoisin, että marrasputken jälkeen on ollut kiva keskittyä vähän muihinkin juttuihin. Liikunnat ovat olleet tauolla myös siksi, että kantapääkivun vuoksi olin viikon verran telekalla juoksuhommista. Viikonloppuna kantapää vielä hiukan tuntui, mutta nyt se on jo lähes normaali ja pääsen taas juoksemaankin, jee!


Jos istuttais kahvilla, niin kertoisin myös, että viime viikolla oli työpaikan pikkujoulut ja oli kertakaikkisen hauskat juhlat. Olin mukana juhlia suunnittelevassa työryhmässä, pikkujoulunäytelmässä sekä vetämässä tietovisaa, joten kaikenlaisia vastuitakin illan aikana oli. Mutta kaikki meni hienosti ja varsinkin loppuillasta juhlatunnelma oli katossa. Sopivasti hippaaminen osui tuohon telakkaan, niin eipä edes haitannut, että juhlista toipumiseen meni pari päivää. ;)


Jos istuttais teellä, niin juttelisin mun jouluvalmisteluista ja kertoisin panostavani tänä vuonna erityisesti aineettomiin lahjoihin. Tavaraa vain tarpeeseen, eli ensisijaisesti pukinkonttiin päätyy hyvinvointia ja hemmottelua tarjoavia lahjakortteja. Toivon itsekin hierontalahjakorttia, sillä kävin tuossa marrasputken lomassa myös hieronnassa, ja tekipä hyvää.

Vielä sellaisesta jutusta voisin vihjata, että olen aika innoissani suunnittelmassa jo ensi vuodelle juoksuja ja matkoja. Ajatus pidemmästä polkukisasta on alkanut kiehtoa todenteolla, joten suunnitelmissa on, että alkukesästä kokeilisin poluilla noin puolikkaan mittaista matkaa ja syksyllä sitten maratonmatkaa. Hui! Jännittää hiukan, että mitenköhän onnistuu ja miten treenata. Matkailusuunnitelmia olen myös miettinyt aika lailla ja yksi reissu on jo varattukin, kun maaliskuun alkupuolella lähden siskojeni kanssa Ampumahiihdon MM-kisoihin Östersundiin. Hiukan erilainen kisamatka!

Olipa kivaa, kun istahdit kanssani kuuman juoman ääreen! Kerro toki kuulumisia! Ja mitäs tykkäsit tällaisesta postauksesta?

tiistai 4. joulukuuta 2018

Mystinen kantapääkipu

Olen saanut urheilla tämän vuoden pääosin fyysisesti terveenä. Vanhat vaivat ovat ajoittain hiukan kolottaneet (apua, kuulostan 80-vuotiaalta!), mutta olen osannut hoitaa niitä, enkä ole joutunut telakalla.

Ihan marrasputken loppuun tuli kuitenkin aivan yllättäen alkanut kipu oikeassa kantapäässä. Vaiva alkoi viime viikon torstaina. Perjantaina kantapää oli niin kipeä, että kävely töihin laittoi melkein huutamaan tuskasta. Menin silti salille, eikä vaiva hankaloittanut merkittävästi lihaskuntotreeniä, mitä nyt olin jo valmiiksi nuutunut, kun kävely teki niin kipeää.

Odotin, että kipu olisi viimeistään viikonloppuna poistunut, mutta ei. Koska kannalla astuminen sattuu, olen yrittänyt kävellä päkiöillä ja sekös on saanut pohkeet jumiin. Lisäksi vain toisessa jalassa oleva vaiva on saanut minua ikävästi vinoon.

Diagnosoin vaivan kantapään rasvapatjan kipeytymiseksi / tulehdukseksi. Monien veikkaama plantaarifaskiitti ei ole kyseessä, sillä siitä mulla on aiempaa kokemusta ja kipu on nyt selkeästi eri paikassa, suoraan kantapään alla eikä jänteen kiinnittymiskohdassa. Kipu tuntuu kävellessä tai yleensäkin aina, kun varaan painoa kantapäälle, eli kivuliaaksi ja vaikeaksi menee kaikenlainen toiminta tällä hetkellä.

Mystiseksi vaivan tekee se, etten ole keksinyt, mistä se johtuu ja mikä siihen auttaisi. Marrasputkessa liikuin toki paljon, mutta juoksumäärä oli kuitenkin vain 104 kilometriä kuun aikana, joten ainakaan juoksusta vaiva on tuskin saanut alkunsa. Itse veikkaan, että vaiva sai jotenkin alkunsa liukkaalla kelillä ja ehkä kenkävalinnallakin oli osuutensa. Vaivaa edeltävänä päivänä olin työmatkalla, jolloin tuli käveltyä ja seisoskeltua koko päivä matalakantaisilla nilkkureilla. Tosin työpäivän jälkeen kävin myös lenkillä, joten vaikea sanoa, mistä vaiva sai alkunsa.

Ikävää on se, että kipu ei ole merkittävästi hävinnyt, vaikka olen nyt kulkenut työmatkatkin bussilla. Olen yrittänyt hoitaa kantapäätä kylmällä sekä venyttelemällä jumiutuneita pohkeita. Tänään on tainnut ensimmäistä kertaa tuntua, ettei kanta olisi niin kipeä kuin aiempina päivinä. On ollut tosi tylsää siirtyä marrasputkesta telakalle, joten toivottavasti kipu nyt menisi ohitse ja pääsisin pian taas juoksemaan!

perjantai 30. marraskuuta 2018

Miten meni marrasputki?

Ihmiskokeet ovat kiehtovia. Mutta koska on epäeettistä kokeilla muilla ihmisillä, pitää kokeet suorittaa käytännössä itsellään. Tällä kertaa testasin kuukauden ajan omaa marrasputkea, jossa liikuin joka päivä vähintään 30 minuuttia työmatkojen päälle. Huh, nyt tämä kokeilu on paketissa! #omamarrasputki on nyt siis onnistuneesti takana.


Lähdin kuukauteen innolla, ja heti ensimmäisenä päivänä suuntasin salille yli puolen vuoden tauon jälkeen. Salitreenit kahdesti viikossa oli yksi kuukauden tärkeimmistä tavoitteista, ja se toteutui. Kävin salilla yhteensä 9 kertaa. Tein sekä jalka- että yläkropan treeniä ja molemmissa tuli selvää kehitystä vain kuukaudessa. Toki kehitystä tapahtui varmaan ensisijaisesti siksi, että edellisestä salitreenistä oli niin pitkä aika.

Olin ajatellut, että juoksumäärät saisivat jäädä maltillisiksi, vaikka lenkkejä varmasti tulisikin tehtyä useasti. Alkukuusta tein kuitenkin kaksi 16 kilometrin pitkistä, joten juoksumääräkin nousi hyviin lukemiin ja juoksin yhteensä 104 kilometriä kuukauden aikan.


Suurimmat haasteet olivat ajankäytöllisiä. Erityisesti ryhmäliikunnan kokeilu tuntui haasteelliselta, kun piti olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Töistä kotiin ja nopea sapuska, sitten kamat kasaan ja kohti kuntokeskusta. Liikunnan jälkeen kotiin, suihkuun ja kohta kello olikin jo niin paljon, että nukkumaanmenoaika oli kohta käsillä. Välillä on ihan kivaakin, että päivät ovat täynnä, mutta useimpina päivinä kaipaan myös sellaista omaa rauhoittumisaikaa sohvannurkassa.

Kuukauden aikana liikuntaan meni aikaa yhteensä 25 tuntia. Täytyy sanoa, että kun laskin luvut yhteen, yllätyin, koska kokonaisaika oli noin pieni! Alle tunti päivässä! Tavoitteenahan oli liikkua vähintään puoli tuntia, mutta tein mm. kolmena viikonloppuna parin tunnin pitkiksen. Lopulta aikaa ei sitten kulunutkaan niin paljon, kuin ehkä kuvittelin. Toki tässä pitää huomioida, että esim. 45 minuutin salitreeni edellyttää meno-paluuta (kävellen) salille, kahta vaatteiden vaihtoa, suihkua jne., joten yhteen treeniin kuluu tietysti selvästi enemmän aikaa kuin mitä varsinaiseen liikuntaan menee. Kotitreenit ja juoksulenkit ovat tietysti ajankäytöllisesti helpompia järjestää.


Kuukauteen mahtui muutama lajikokeilukin, kun kokeilin ryhmäliikuntaa ja pistesuunnistusta. Kävin kahdessa eri jumpassa kuukauden aikana, ja totesin sen, jonka jo tiesinkin, eli ryhmäliikunta ei ole mun juttu. Mutta pistesuunnistus Turku Street O:ssa oli huisin hauskaa! Harmillisesti en ole tuon kerran jälkeen päässyt kokeilemaan toiseen kertaan, vaikka kisoja olisi joka viikko. Loppukuusta lajikokeiluihin ei oikein ollut enää intoa, mutta kiva, että tämän verrankin tuli kokeiltua.
Kotitreenit olivat joka kerta lihaskuntoa yhdistettynä kehonhuoltoon, ja ne tekivät kyllä hyvää tuolla hikiliikunnan joukossa. Netistä löytyy kivasti kotona tehtäviä joogaohjelmia ja joitain liikkeitä olen tehnyt myös kirjallisten ohjeiden pohjalta.

Kuukauden liikuntapäivät jakaantuivat seuraavasti:
13 x juoksulenkki
9 x kuntosali
4 x kotitreeni
2 x ryhmäliikunta
1 x kävelylenkki
1 x pistesuunnistus

Päivitin joka päivä instaan liikunnat. Etukäteen ajattelin, että se motivoisi tekemään, kun asiasta pitää myös julkisesti raportoida. Lopulta koin päivittäisen kuvaamisen ja somettamisen kuitenkin enemmän työläänä kuin motivoivana. Toki oli ihan hauskaakin miettiä, millaisen päivityksen sitä tekisi, mutta joka päivä ei runosuoni millään pulpunnut. Ja marraskuun pimeydessä hyvien (tai edes jonkinlaisten) kuvien saaminen oli haastavaa sekin. Mä en ehkä vain ole sellainen ihminen, joka tykkäisi tai jaksaisi raportoida jatkuvasti someen, ja se oli suurin syy, miksi instan päivitys tuntui vähän työläältä.

 

Mielenkiintoinen kokeilu. Päivittäinen liikunta toi hyvää oloa ja ryhtiä arkeen, mutta tuntui toisinaan myös kuormittavalta ja ajankäytöllisesti haastavalta. Olen tyytyväinen, että sain liikuttua melko monipuolisesti ja hiukan kokeiltua uuttakin. Salitreeniä ja kehonhuoltoa olin kaivannutkin, ja tarkoitus on jatkaa niitä loppuvuonnakin. Juoksumäärät saavat joulukuussa tippua, mutta juoksuhaaste on tarkoitus laittaa pakettiin. Joulukuussa ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin rauhoittua kohti joulua.

tiistai 27. marraskuuta 2018

Pakkas- ja lumilenkeillä

Viikonloppuna saatiin tänne Lounais-Suomeen ihanan kuuraisia ja aurinkoisia pakkaspäiviä. Ja nyt maanantaina satoi ensilumi!

Talvijuoksu sujuu oikeilla varusteilla mainiosti kelissä kuin kelissä. Kirjoittelin vuosi sitten vinkkejä talvijuoksuun, ne kannattaa tsekata, jos ei ole jo rutinoitunut talvijuoksija!

Juoksin tuossa neljä päivää putkeen, kunnes tänään oma marrasputkeni jatkui vaihteeksi salitreenillä. Tässä muutama kuva viime päivien lenkeiltä.



 




tiistai 20. marraskuuta 2018

Joululahjavinkkejä juoksijalle

Marraskuun pimeyteen tuo ainakin mun arkeen valoa lähestyvän joulun odotus. Tykkään viettää joulua, mieluiten kiireettömästi perheen kanssa hyvän ruoan äärellä. Tykkään myös antaa ja saadakin lahjoja. Monet ahdistuvat joulun kaupallisuudesta, ja varmasti ahdistuisin itsekin, jos tunkisin joulun alla kauppojen ryysikseen. Pyrin kuitenkin hoitamaan lahjaostokset jo hyvissä ajoin ja mahdollisimman harkitusti, sillä turhaa tavaraa ei kukaan kaipaa.

Juoksijalle on onneksi melko helppo keksiä toimivia lahjoja, sillä vaatteet ja varusteet kuluvat käytössä ja niitä pitää säännöllisesti uusia. Kirjoitin viime vuonna postauksen juoksijan lahjavinkeistä. Nuo vinkit ovat edelleen toimivia, ja tässä postauksessa esittelen hiukan yksilöidympiä lahjavinkkejä.

Joululahjavinkit juoksijalle

Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-8% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista.

Lahjavinkit polkujuoksijalle ja matkajuoksijalle


Juoksureppu on must, jos aikoo juosta vähänkään pidempää polkulenkkiä. Metsään kannattaa aina ottaa mukaan puhelin ja vettä, sekä mahdollisesti myös lisäenergiaa ja vaatetta. Mielestäni noin 10 litran juoksureppu on sopivan kokoinen moneen tarkoitukseen. Itse pidän myös siitä, että repun olkahihnoissa on taskut esim. pehmopullolle ja puhelimelle, koska silloin reppua ei tarvitse riisua saadakseen tarpeelliset tavarat heti esille. Tämä Salomonin reppu pehmopulloineen vaikuttaa aika täydelliselle setille.

Jos tykkää juosta kesällä rannalle niin kuin minä, pitää joko pakata todella kevyesti tai satsata vähän isompaan reppuun. Tämä 20 litran reppu vetää hyvin pyyhkeen, vaihtovaatteet ja eväätkin. Tavallisen froteepyyhkeen sijaan mukaan kannattaa pakata joko tekninen urheilupyyhe tai ohut ja nopeasti kuivuva hamam tai fouta. Olen itse ihastunut näihin turkkilaisiin pyyhkeisiin, sillä ne ovat loistavia rantapyyhkeitä, kuivuvat nopeasti ja pakkaantuvat pieneen tilaan sekä vain paranevat lukuisten pesujen myötä.

Tänä vuonna ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen polkujuoksukirja, kirjoittajina Heikki Hamunen ja Hannu Airila. Kirja sisältää hyviä perusvinkkejä aloittelevalle polkujuoksijalle ja kirjasta löytyy myös runsas kattaus polkujuoksureittejä ympäri Suomen.

Lahjavinkit pimeään vuodenaikaan


Pimeällä otsalamppu helpottaa kummasti lenkkeilyä niin poluilla kuin kaduillakin. Lisäksi lamppua voi muutenkin käyttää niin matkoilla kuin arjessakin, joten se on monikäyttöinen lahja. Mulla ei ole kovin paljoa kokemuksia otsalampun kanssa juoksemisesta, eikä mitään kokemuksia noista paremmista ja hintavammista lampuista. Mulla on itselläni tämä Stadiumin lamppu, joka on ihan sieltä hintahaitarin alapäästä. Olen kuitenkin tykännyt lampusta, sillä se on kevyt, valon kulmaa voi säätää ja kirkkausasetuksia on kaksi, mutta polkujuoksuun tämä lamppu on liian heppoinen.

Heijastimet juoksuvaatteissa ovat pimeällä kirjaimellisesti loistavat. Kirjoittelin jo aikaisemmin syksyllä talveen sopivista juoksutrikoista. Nyt verkkokauppojen valikoimat ovat vielä täydentyneet uusilla tuotteilla. Tämä juoksutakki vaikuttaa lämpimältä, tuulenpitävältä ja heijastavalta, eli on täydellinen valinta talvikeleille. Hyväksi havaituista SOCin talvijuoksutrikoista löytyy myös tuulenpitävä versio, joilla voi taatusti juosta talven kylmimpinäkin päivinä lämpimänä. Näissä Sportamoren talvitrikoissa on myös hyvät heijastimet ja ne ovat nyt alessa.


Jos talvijuoksuun haluaa tummien värien sijaan värikkäämpää päällepantavaa, vaihtoehtoja ei kovin paljoa ole. Tämä valkoinen juoksutakki heijastinyksityiskohdilla on erottuva ja tyylikäs, ja hintakaan ei päätä huimaa. Kari Traan pirteän oranssi takki on nyt myös hyvässä alennuksessa ja tekniset yksityiskohdat on takissa hiottu huippuunsa.

Maratonille ja pidemmille matkoille treenaavan lahjavinkit


Kun aletaan treenata puolikkaalle pidempiä matkoja, mukaan lenkeille pitää ottaa myös juomaa ja lisäenergiaa. Juoksurepussa nämäkin kulkevat luonnikkaasti, mutta jos haluaa kevyempää kantamusta, juomaliivi tai juomapullovyö ovat hyviä lahjavinkkejä. Salomonin juomaliivit ovat huippuunsa viriteltyjä ominaisuuksiensa puolesta, mutta se näkyy kyllä myös hinnassa. Hyvän juomapullovyön saa myös vähän pienemmällä budjetilla.

On yksilöllistä, millaista lisäenergiaa tykkää tankata pitkillä lenkeillä ja kisoissa. Vaihtoehtoja riittää, on urheilujuomaa, energiageelejä ja nykyään myös erilaisia energianamuja. Näitä löytyy ihan perus ruokakaupoista, ja parin euron geelin voi hyvin laittaa juoksijan pakettiin bonuslahjana. :)

Maratonharjoittelu vaatii ensisijaisesti aikaa ja aikataulutusta. Paras lahja treenaajalle saattaakin olla ajan antaminen tai muu aineeton lahja. Voisitko vahtia lapsia pitkiksen ajan tai luvata kokata kunnon pasta-aterian maratoonarille? Juoksijalle sopivia aineettomia lahjoja ovat myös lahjakortit hierontaan tai vaikkapa kylpylään.

___________________________________________________________________

Mitäs lukijoiden lahjatoiveista löytyy? Itse toivon lahjaksi (kuten joka joulu) ainakin juoksusukkia sekä hierontalahjakorttia. Harkitsen myös itseni lahjomista äkkilähdöllä johonkin lämpimään ja sulalle juoksualustalle, mutta katsotaan nyt, tuleeko haaveista suunnitelmia... :)

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Eksymässä lähiöön - kokeilussa Street O!

Kaupunkisuunnistus, pistesuunnistus, rogaining, street orienteering eli tuttavallisemmin Street O. Mulla oli jonkinlainen käsitys näistä termeistä ja muutama juoksukaveri on näistä joskus maininnut, mutta selkeää käsitystä hommasta ei ollut. Niinpä lähdin aikalailla ummikkona tänään kokeilemaan pistesuunnistusta.

Päivän tapahtuma oli osa Turku Street-O -sarjaa. Tapahtuman sivuilla kerrotaan seuraavaa: kyseessä on pistesuunnistus, jossa on 1 tunti aikaa kerätä mahdollisimman paljon pisteitä. Rasteja on 30 kpl ja rastit on pisteytetty. Rastit sijaitsevat pääosin katujen varrella. Leimaus tapahtuu vastaamalla kartan takana olevaan kysymykseen ko. rastipisteestä näkyvästä yksityiskohdasta.

Pakollisina varusteina oli otsalamppu ja permanenttitussi, jollaisen kävinkin shoppaamassa matkalla kisapaikalle.

Näine alkutietoineni siis hiippailin tänään päivän tapahtuman lähtöpaikalle. Kertamaksu oli 7 euroa ja Emit-laitteen (leimauslaite) vuokra oli 2 euroa siihen päälle. Emitin alkuleimausta vastaan sain kartan ja sitten alkoikin ihmettely. Toisilta rasteilta olisi saanut isomman pistemäärän kuin toisilta, mutta en välittänyt nyt niistä. Koko aivokapasiteetti meni suunnistuskartan hahmottamiseen ja itseni paikallistamiseen kartalla.


Tapahtumaan saattoi lähteä joustavasti 1,5 tunnin ajan sisällä. Itse lähdin matkaan noin vartin päästä aloitusajasta. Koska muista otsalamppupäistä oli kiistatonta hyötyä rastien löytämisessä, oli fiksumpaa lähteä melko pian tapahtuman startin jälkeen. Päästyäni (kirjaimellisesti) kartalle, löysin kaksi ensimmäistä rastia melko helposti. Mutta sitten käännyinkin sokkelomaisella Vasaramäen omakotitaloalueella väärästä kulmasta ja jouduin hetkeksi eksyksiin. Pyrin olemaan hermostumatta, palasin takaisin omaa reittiäni ja keskityin kartan tutkimiseen.

Pienen eksymisen jälkeen homma alkoikin sujua ja aloin hahmottaa karttaa ja sen mittakaavaa paremmin. Koin fiksuimmaksi strategiaksi pysytellä melko lähellä lähtö- ja maalialuetta sen sijaan, että olisin lähtenyt kartan reuna-alueille. Rastit olivat enimmäkseen katualueella ja pyrin myös juoksemaan mieluummin katuja pitkin kuin oikomaan ja eksymään. Yhden poikkeuksen tein valitsemalla reitikseni hautausmaan viertä kulkevan polun. Reittivalinta alkoi hiukan epäilyttää, kun polku olikin paikoin hyvin liukas ja vaikeasti hahmotettavissa otsalampun valossa. Onnekseni ohitseni juostiin juuri tuolla polkupätkällä ja peesissä oli paljon helpompaa tulla.

 

Kun kelloni näytti aikaa 48 minuuttia, kilometrejä oli kertynyt 5 ja päätin hakea vielä yhden vähän kauempana sijaitsevan rastin, joka oli kuitenkin helposti löydettävissä. Rallattelin kunnon reipasta juoksua rastille ja sieltä kohti maalia. Olin ajatellut, että noin 6 kilometriä olisi realistinen matkatavoite, ja maalissa kellossa oli 6,5 kilometriä, eli aika hyvin olin arvioinut. Aikaakin jäi parisen minuuttia alle tunnin.

Kisan jälkeen rastien vastaukset pitää itse syöttää saman illan aikana nettilomakkeelle. Poimin kymmenen rastia kolmestakymmenestä. Enempäänkin olisi varmasti ollut saumaa, samoin erilaisella reittivalinnalla kerätä enemmän niitä rasteja, joilta sai enemmän pisteitä. Nyt ensimmäisellä kerralla kaikenlainen taktikointi jäi kyllä puuttumaan, ja vasta kotona katsoin, miten rasteista olisi oikein saanut pisteitä. :D

Mutta olipahan kuulkaa koukuttavaa puuhaa. Kun homma lähti sujumaan, niin oli huisin hauskaa löytää rasteja! Varsinkin tunnin loppupuoliskolla reititin itseäni melko selville ja suorille katuosuuksille ja sain myös juosta kunnolla. Jälkikäteen jäi ehkä hiukan kismittämään, etten yhtään katsonut rastien pisteitä ja suunnitellut reittiä sen mukaan, mutta luulempa, että kokeilen lajia vielä uudestaankin, ehkä sitten olen paremmin kartalla heti alkuun! 

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Lajikokeilussa Barre Move

Ryhmäliikunta ei ole yhtään mun juttu. Tai näin olen ainakin ajatellut jo vuosikaudet. Kävin joskus parikymppisenä muutaman kerran jossain ryhmäliikunnassa, mutta innostus lopahti aina muutaman kerran jälkeen. Juoksuharrastuksen myötä en ole uhrannut juuri ajatustakaan idealle, että kokeilisin vielä joskus jotain ryhmäliikuntaa.

Oman marrasputken myötä mulle tuli kuitenkin mieleen, että putkessa olisi mahdollisuus testata juttuja, joita ei normaalissa juoksupainotteisessa liikuntakalenterissani ole. Googlettelin mahdollisuuksia ja löysin läheisen kuntokeskuksen tutustumismahdollisuuden ja erilaisia ryhmäliikuntatunteja.

Tänään hipsin siis keskuksen Barre Move –tunnille. Nimi ei sanonut mulle yhtään mitään ryhmäliikuntakalenterissa, mutta tarkemmat tiedot kertoivat seuraavaa: ”Barre Move -tunnilla yhdistyvät klassinen baletti, jooga sekä toiminnallinen harjoittelu. Tehokas, mutta lempeä tapa harjoituttaa hyvää ryhtiä, voimaa, liikkuvuutta ja tasapainoa. Edistää kehontuntemusta ja kehonhallintaa. Et tarvitse aikaisempaa balettitaustaa, vaan tunti sopii kaikille.” Tunti oli kehonhuolto-kategoriassa, joten ajattelin sen sopivan hyvin juoksun ja voimaharjoittelun lomaan.

Tunnilla tehtiin joitain baletin perusliikkeitä yhdistettynä muihin kehonhallintaa harjoittaviin liikkeisiin. Musiikki (lähinnä poppia) ohjasi tunnin kulkua ja ohjaaja neuvoi lähes kaikista liikkeistä sekä helpomman että vaativamman version.


Ainakin tällä Barre Move -tunnilla iso osa liikkeistä harjoitti reisilihaksia ja jonkin verran myös pakaroita, pohkeita ja vatsoja. Mulla oli berberi jo valmiiksi jumissa maanantain salitreenistä, joten liikkeet kyllä tuntuivat, vaikka tunti ei missään nimessä ollut rankka. Tunnilla sai päälle hyvin kevyen hien, mutta kuntoa tunti ei vaatinut ja oli muutenkin mielestäni sopiva liikuntaa vasta aloitteleville. 

Veikkasin jo etukäteen, että alati omiin jalkoihini kompuroivana ja erittäin epäsulokkaana ihmisenä baletti ei olisi mun juttu. Ja kyllä, tunsinkin itseni tunnilla vähän norsuksi posliinikaupassa. :D Onneksi tunnilla ei ollut koreografioita tai erityisen monimutkaisia liikesarjoja, sillä mulla vaan on aivan liian monta vasenta jalkaa. En tiedä baletista mitään, mutta suurin osa tunnista oli mielestäni balettiliikkeitä ja toiminnallista harjoittelua. Vasta viimeiset pari biisiä tehtiin joogaa, joka olikin ainoa tuntikuvauksessa mainittu laji, josta mulla oli kokemusta.


Löysin tunnilla taatusti reisilihakseni, mutta en core-lihaksia ainakaan niin kuin ehkä olisin toivonut. Barre Move varmasti kehittäisi tasapainoa ja ryhtiä, jos sitä alkaisi harrastaa. Tunti oli mielestäni aloittelijaystävällinen, mutta en ollut ainoa, jolla oli hieman vaikeuksia tasapainon ja liikesarjojen kanssa, joten lajista saisi varmaan enemmän irti käymällä tunneilla säännöllisesti.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Neljän vuodenajan juoksuhaaste

Juoksuhaasteen viimeisenä kohtana on haaste 40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina. Mulla on vielä muutama haaste jäljellä, mutta tämä kohta tuli suoritettua jo pari viikkoa sitten.

Juoksuhaastetta suunnitellessa en todellakaan osannut ennakoida, että muuttaisin vuoden aikana kahdesti. Samalla lenkkireitit menivät uusiksi. Onneksi jotain pysyi, eli lapsuudenkodin lenkkimaisemat. Kuvissa oleva järvi sijaitsee pitkisreitilläni ja tulipa siellä käytyä kesällä uimassakin.










Yksi juoksuharrastuksen hienoista puolista on se, että lenkeillä näkee vuodenkierron niin konkreettisesti. Jokaisessa vuodenajassa on oma kauneutensa.

torstai 1. marraskuuta 2018

#omamarrasputki

Tiedättekö, mikä on marrasputki? Pikkujoulukaudesta huolimatta kyse on vähän terveellisemmästä putkesta, jossa tarkoituksena on juosta marraskuussa joka päivä. Idean tarkoituksena on kannustaa juoksijoita ulkoilemaan vuoden synkimpänä ajanjaksona. Säännöt ovat yksinkertaiset, juostaan joka päivä ulkona vähintään 25 minuutin ajan.

Mietin viime vuonna marrasputkeen osallistumista, mutta silloin sain ikäväkseni sitkeän flunssan juuri lokakuun lopussa. Putki kaatui ennen kuin oli alkanutkaan. Tänä vuonna suurin osa mun juoksutavoitteista täyttyi jo ennen marraskuuta, joten ajatus päivittäisestä juoksusta ei nyt tuntunut kovin motivoivalta. Ja täytyy myös katsoa kokonaisuutta, sillä syksyllä liikunnoistani on puuttunut kehonhuolto ja voimaharjoittelu lähes tyystiin. Niihin olisi nyt hyvä satsata, ja mieluummin vähentää juoksua.

Lokakuinen auringonlasku.

Joten siitä se ajatus sitten lähti. Toteutan tässä kuussa ihan oman marrasputken. Liikun joka päivä työmatkojen päälle vähintään 25 minuuttia. Liikunta voi olla juoksua, kuntosalia, joogaa, ihan mitä vain. Tavoitteena on mennä salille tauon jälkeen, ja treenata siellä kahdesti viikossa. Ajatuksena on myös yrittää saada kalenteriin mahtumaan jokunen lajikokeilu ja muu liikunta, jota ei juuri ole tullut tehtyä.

Koska marraskuu kuitenkin on pahuksen ankea kuukausi, mietin, etten voi ihan luottaa siihen, että jaksan liikuntaputkea joka päivä ilman lisämotivaatiota. Siksipä heitän tavoitteen julkiseksi tänne blogiin. Ja sen lisäksi asetan tavoitteeksi päivittää joka päivä instaan sen päivän liikunnat. En lupaa mitään huikeaa kuva-ilotulitusta, vaan niitä puhelimella kesken treenin räpsittyjä hömelöjä otoksia, joita tähänkin asti, mutta toivon saavani tätä kautta lisäboostia haasteen suorittamiseen. Instagramista minut löytää nimellä @taivaanrannanjuoksija

Tästä alkaa siis #omamarrasputki, katsotaan kuukauden päästä, miten kävi!

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Lokakuun löpinät

Lokakuu on usein ollut mulla mainio juoksukuu, mutta tänä vuonna oli ehkä hiukan väsymystä jo havaittavissa varsinkin nyt loppukuusta. Kelit kyllä suosivat juoksua, ja erityisesti alkukuusta syksyinen luonto esitteli parhaita puoliaan ja lenkit menivät mukavasti ruskaa ihastellessa.

Töiden puolesta ajanjakso on ollut kiireinen, ja se näkyi vähän täällä blogimaailman puolellakin vähän hiljaiselona. Selkäni on myös vähän jumitellut, enkä ole oikein ehtinyt tai jaksanut tehdä kehonhuoltoa kiireiden keskellä.

Parmaharjun huipulla. Kuva: Antti Suonpää, Turku Trail Cup.

Kuun puolessa välissä juoksin kympin Parmaharju Traililla ja samalla tuo oli tavallaan kauden päätös mulle, vuoden viimeinen lappujuoksu. Päivä jäi mieleen yhtenä syksyn parhaista, sillä juoksu meni hienosti ja vielä illallakin oli kivaa ohjelmaa. Tosin seuraavalla viikolla iski pieni haikeus. Kun tavoitteet alkavat tämän vuoden osalta täyttyä ja superkivoja juoksuja sisältänyt Turku Trail Cup päättyi, tuli vähän tyhjä olo. Ja saman tien ajatus siitä, että marraskuun harmauteen pitää keksiä jotain uutta kivaa, joka pitää liikuntamotivaatiota yllä.

Lokakuussa kertyi juoksukilometrejä tasan 100. Kuun alussa täyttyi yksi mun koko vuoden tavoitteista, kun sain täyteen tuhat kilometriä tämän vuoden juoksuja. Sen jälkeen juoksumäärät ovatkin vähän vähentyneet, enkä aseta loppuvuodelle enää tavoitteita kilometrien suhteen. Juoksutavoitteena loppuvuonna on saada Juoksuhaaste pakettiin! Marraskuulle asetan sitten vähän erilaisen liikuntatavoitteen, mutta siitä lisää huomenna. :)

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Kannustamassa Kaarinan Syysmaratonilla

Juoksuhaasteestani oli vielä suorittamatta kohta 27. Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin. Tämä jäi loppuvuoteen osittain siksi, että osallistuin itse niin moneen juoksukisaan tänä vuonna. :)

Juoksukalenterista löytyi onneksi lähialueen tapahtuma, josta itselläni oli hyvät muistot. Kolme vuotta sitten juoksin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kokonaisen maratonini Kaarinan syysmaratonilla. Päätin siis lähteä nyt samaan tapahtumaan kannustamaan juoksijoita. Kaarinassa maratonilla kierretään sama lenkki neljä kertaa, joten se on tavallaan myös yleisöystävällinen tapahtuma, mutta kuitenkin sen verran pienimuotoinen, että reitin varrelle ei kovin paljon ihmisiä eksy.

Omalla maratonilla mieleen jäi erityisesti viimeisten kilometrien kannustus, ja päätinkin nyt ajoittaa saapumiseni siten, että kokonaisen maratonin juoksijat olisivat viimeisellä kierroksella. Laskeskelin vielä, että bongaisin ne juoksijat, jotka juoksevat maratonia yli neljään tuntiin.


Tänä vuonna keli oli hiukan eri kuin kolme vuotta sitten ja jo bussia odotellessani mietin, että jäädynköhän pystyyn. Lämmintä oli vain muutama aste, mutta pahin oli jäätävä viima. Kaarinan reitillä on paljon avoimia paikkoja, ja mietin maratoonareita, jotka joutuisivat puskemaan kalseaan vastatuuleen, hrrrr.

Hyppäsin bussista siinä vaiheessa, kun juoksijoita alkoi näkyä pyörätiellä. Olin varustautunut termosmukillisella kahvia sekä pussillisella glukoosipastilleja. Ensin mainittu itselleni ja lisäenergia maratoonareille. Kahvia hörppien kävelin maratonreittiä juoksijoita vastaan. Pirteän oloista porukkaa, hämmästelin siinä 39 ja 40 kilometrilätkän kohdalla. Vastaan tuli pian 4 tunnin jänis -  shortseissa, hurjaa. Pysähdyin 38,5 kilometrin huoltopisteelle hetkeksi. Se oli tuulelle alttiissa paikassa, ja huollon katos olikin kuulemma lähtenyt litomaan pitkin peltoa heti pystytyksen jälkeen. Hyvä, ettei satanut, sillä huoltopisteen mimmeillä ei ollut mikään helppo päivä viimassa värjötellessä.


Jatkoin reittiä vielä vastapäivään 38 kilometripylvään luo ja siitä ohi. Nyt juoksijoita tuli vastaan harvakseltaan ja monella näkyi matka jo painavan hiukan jaloissa. 4:30 jäniksen etu- ja takajoukoissa tuli enemmän juoksijoita ja hyvin tuntui olevan virtaa. Tarjosin glukoosipastilleja halukkaille ja hetken aikaa heiluttelin askartelemaani kylttiäkin, tosin kohmeisin sormin toimiminen oli niin haastavaa, että pian heitin kyltin reppuun ja aloin miettiä kotiin päin kirmaamista.


Olin aika hyytynyt kylmässä kelissä, mutta päätin odotella vielä hetkisen, ja hyvä niin, sillä päivän mieleenpainuvimmat kohtaamiset tulivat tuossa vaiheessa. Juoksin muutaman sadan metrin pätkän yhtä matkaa naisen kanssa, joka taivalsi 30. maratoniaan! Mieletön saavutus, huh! Hänen jälkeensä kestikin tovin, ennen kuin seuraava juoksija putkahti näkyviin. Mutta onneksi odotin vielä tuota juoksijaa, sillä nyt pääsin juoksemaan puolisen kilometriä mimmin kanssa, joka oli ensimmäisellä maratonillaan. Hän oli 2 kuukautta aiemmin päättänyt lähteä Kaarinan Syysmaratonille juoksemaan, koska täyttäisi seuraavana päivänä neljäkymmentä. Upeaa, kun päättää jotain tuollaista ja sitten toteuttaa sen, niin rohkeaa ja inspiroivaa! Hyvää syntymäpäivää sinulle maratoonari!!!


Tuossa vaiheessa olin tullut juoksijoiden matkassa takaisin juomapisteelle, ja siitä lähdinkin tovin kuluttua hölkkäilemään kohti Turkua ja kotia. Muutaman kilometrin jälkeen aloin vihdoin lämpiämään ja saatoin riisua ylimääräisiä vaatteita reppuun. Jalat tuntuivat kuitenkin ihmeen jäykiltä, kai kylmä kangisti, eikä juoksu ollut mitenkään helppoa. 12 kilometrin jälkeen oli ihana päästä kotiin ja lämpimään suihkuun.

Tämä oli hauska kokemus. Suosittelen kaikille, suoritatte sitten juoksuhaastetta tai ette, kokeilemaan joskus juoksutapahtumaan osallistumista katsomon puolelta. Isojen kisojen karnevaalitunnelmaan on helppo heittäytyä, mutta tällaisessa pienemmässä tapahtumassa on myös puolensa. Kannustaja keskellä autiota peltotietä voi tuoda väsyneelle maratoonarille pienen piristysruiskeen ja helpottaa hetkeksi taivallusta, tai näin ainakin toivon. :)

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Suuri selkävaivasaaga

Pitkäaikaisemmat lukijat ehkä muistavatkin, että olin loppuvuonna 2016 pitkään telakalla selkävaivan vuoksi. Nyt kun tuosta ajasta on jo kaksi vuotta, päätin naputella koosteen vaivasta; sen synnystä, epämääräisistä diagnooseista ja siitä, miten pääsin selkävaivasta vihdoin eroon.

Motivaatio tähän postaukseen syntyi - valitettavasti - taas jumiutuneesta selästä. Sillä isolla erolla parin vuoden takaiseen, että nyt tiedän, miksi selkä menee jumiin ja mikä siihen auttaa. Selkävaivassa pahinta oli se, että se paheni hoidosta huolimatta (tai vääränlaisen hoidon seurauksena), ja meni todella pitkään, ennen kuin toimivat hoitokeinot löytyivät.


2016 loppuvuoden harvoista blogipostauksista paistaa läpi valtava turhautuminen vaivan diagnosointiin ja hoitoyrityksiin. Toivonkin, että tästä postauksesta voisi saada apua ja tietoa omien vaivojen hoidon tueksi. Korostan, että vaivat ovat aina yksilöllisiä. Jollekin saattaa lääkärissä löytyä heti oikea diagnoosi ja toimiva hoito. Joku toinen joutuu ehkä sitten minun tavoin kyseenalaistamaan ja etsimään itse hoitoa vaivaan. Ja ikävä kyllä kolmannen kohdalla voi käydä niin, ettei syytä tai toimivaa hoitoa vaan tunnu löytyvän.

Omalla kohdallani kaikki alkoi, kun satutin polveani kesäkuussa 2016. (Sivuhuomautuksena, en tiedä polvenkaan osalta, mikä siinä oikein on vikana, mutta sen kanssa pärjäilen myös.) Kesällä 2016 polvi oli kuitenkin pitkään kipeä ja pidin välillä sen vuoksi myös taukoa juoksusta. Lopputulema sen suhteen oli ja on edelleen kuitenkin se, että vaikka polvi ei kaikesta liikunnasta tykkää, sen kanssa voi kuitenkin juosta, eikä se mene siitä pahemmaksi.

Kesän aikana kipeä oikea polvi oli kuitenkin ilmeisesti muuttanut askellustani siten, että alkusyksystä selkäni kipeytyi. Tai oikeastaan kipu oli alkuaan outoa juilimista oikean pakaran ylöosassa. Kipuja ilmaantui pitkän seisomisen, seisoskelun, kävelyn tai pidemmän juoksulenkin jälkeen. Jossain vaiheessa alkoi tuntua myös, että istuminen pahensi vaivaa enkä saanut sitä millään venytyksillä pois. Syyskuun puolivälissä juiliminen muuttui teräväksi hermokivuksi ja tuntui, että jalka lähtee pois alta. Tuolloin menin ensimmäistä kertaa lääkäriin selkävaivan vuoksi.

Ensimmäinen saamani diagnoosi oli välilevyperäinen iskias. Selkääni ei koskaan kuvattu, joten en voi varmuudella sanoa, etteikö välilevyissäni jotain olisi pielessä. Mutta myöhemmin olen todennut, että todennäköisemmin vaiva johtui SI-nivelestä ja lihasten kireydestä. Iskiashermo oli siis pinteessä kyllä, mutta vaivan aiheuttajaa ei tuolloin diagnosoitu oikein. Sain reseptin särkylääkkeisiin ja lihasrelaksantteihin sekä lähetteen työfysioterapeutille.


Särkylääkkeistä ei juuri tuntunut olevan apua, mutta niitä määrättiin aina runsaasti. Hämmennyin jollain tavalla joka kerta, kun lääkkeistä kysyttiin, että eikö niistä tosiaan ollut apua. Kyllähän ne vaikuttivat siten, että kivut olivat vähäisempiä, mutta eivät ne edistäneet millään lailla mun parantumista. Onko se onnistunut hoitotulos, että hoidetaan pelkkää oiretta (kipua) mutta ei selvitetä vaivan syytä eikä potilas myöskään parane? Söin kuukausikaupalla särkylääkkeitä ilman, että toimintakykyni olisi yhtään parantunut. Itse asiassa selkä meni syyskuusta joulukuuhun kokoajan vain huonompaan suuntaan, vaikka söin koko ajan lääkkeitä.

Työfyssari näki jaloissani pituuseroa, joka oli hämmentävä tieto, sillä käydessäni joitain vuosia aiemmin muutaman kerran fysioterapiassa lonkan bursiitin jälkeen, ei tuolloin hyvin perusteelliselta vaikuttanut fyssari ollut sanonut mitään sen suuntaistakaan. Kysyin varovasti, voisiko jalkojen pituusero olla seurausta vaivoista, mutta työfysioterapeutti oli sitä mieltä, että pituusero olisi ollut mulla aina. Ihmettelin kuitenkin asiaa jälkikäteen, kun myös hierojani sanoi asiasta, eikä hänkään ole sitä koskaan ennen maininnut. Lueskelin sitten myöhemmin netistä, että esimerkiksi SI-nivelen jumi voi aiheuttaa lantion kallistumista ja tehdä jalkoihin toiminnallista pituuseroa.

Työfysioterapeutilta sain kosolti jumppaohjeita, mutta niistä ei tuntunut olevan juuri apua. Pikemminkin tuntui, että liikkeet aiheuttivat kipua enkä kokenut saaneeni tarpeeksi ohjausta, jotta olisin osannut tehdä niitä oikein. Syksyn mittaan vaiva paheni ja kävin vielä muutaman kerran työfyssarilla. Jossain vaiheessa tämä totesi, että mun kaikki selän lihakset olivat aivan jumissa ja suositteli kääntymään hierojan puoleen. Tragikoomisen tilanteesta teki, että olin juuri käynyt hierojalla ja kokeillut sitäkin vaivaan jo usean viikon ajan.

Lääkkeistä, jumpasta ja hieronnasta huolimatta menin siis koko ajan enemmän jumiin ja hermopinne vaivasi lähes jatkuvasti. Lopulta en pystynyt enää nukkumaankaan kivun kanssa, jolloin sain taas reseptin vahvempiin kipulääkkeisiin.

Työkaverin suosituksesta kävin kolmasti naprapaatilla ja sain sieltä pientä apua vaivaan. Naprapaattikin lähinnä jumppautti minua, mutta totesi samalla, että osa työfyssarin määräämistä liikkeistä oli suorastaan vahingollisia ja osa ei toiminut toivotulla tavalla, koska en osannut tai kivun takia pystynyt tekemään liikkeitä oikein.


Marraskuun lopussa 2016 olin siinä tilanteessa, että vaivan vuoksi oli pakko jäädä parin viikon sairaslomalle. En ollut pystynyt enää juoksemaan ollenkaan ja muukin liikunta oli vain vaivan jumppauttamista. Kaverin suosituksesta kokeilin seuraavaksi kiropraktikkoa. Ensimmäinen hoitokerta tuotti aivan jäätävän hoitokivun alaselkään, mutta sen jälkeen jalkojeni pituusero oli korjattu ja lantioni suorassa. Eli pituusero oli kuin olikin toiminnallinen. Kiropraktikko oli sitä mieltä, että vaivani johtui SI-nivelen toimintahäiriöstä. Olin aluksi hieman skeptinen, mutta kun vaiva alkoi ihan oikeasti helpottaa muutaman käynnin jälkeen, tajusin vihdoin löytäneeni toimivan avun kipuihin! Kiropraktikon hoidosta yksityiskohtaisemmin voit lukea tästä postauksesta.

Alkuvuodesta 2017 aloitin varovasti taas juoksuharjoittelua, ja samaan aikaan sain kutsun terveysaseman fysioterapiaan, johon sain aikanaan syksyllä lähetteen. Tällä kertaa löytyikin fyssarin kanssa yhteinen sävel samantien. Fysioterapeutti oli kanssani samaa mieltä siitä, että vaiva on johtunut SI-nivelestä ja lihaksista eikä suinkaan välilevyongelmista. Sain taas jumppaohjeita, mutta tällä kertaa niiden tarkoituksena oli vahvistaa niveltä tukevia lihaksia siten, ettei toimintahäiriöitä enää ilmaantuisi.  

Jumppailun ja kiropraktikon avulla tulin vähitellen kuntoon ja lopulta 2017 pääsin myös juoksemaan ihan täysipainoisesti. Jälkikäteen harmitti, että syksyllä vain mussutin särkylääkkeitä kuin karkkia ja vaiva meni vain huonompaan suuntaan, kun se olisi ollut hoidettavissa paljon helpommin silloin. En tiedä SI-nivelen toiminnasta juuri muuta kuin mitä fyssari minulle selitti ja mitä olen netistä löytynyt, mutta ilmeisesti tuon pienen nivelen lukkiutuminen oli saanut lantioni vinoon. Iskiashermo oli pinteessä, mutta todennäköisemmin selän ja pakaran lihaskireyden vuoksi. Koko alaselän ja lantion toiminta oli ikäänkuin jumissa siihen asti, että nivel saatiin mobilisoitua kiropraktikon käsittelyssä.


Kuten kerroin jo tämän romaanin alussa, polvikipu vaivaa edelleen ajoittain. Ehkä siitä syystä en ole päässyt myöskään ihan kokonaan eroon selkävaivasta. Toisinaan alaselässä nelikulmainen lannelihas menee jumiin ja silloin viimeistään huomaan, että pitää jumppailla, käydä hierojalla tai käsitellä itse alaselkää ja pakaroita hierontapallolla.

Selkä on tosiaan taas viime viikkoina oireillut. Taustalla on pitkät päivät töissä ja työstressi. Kun stressaan, tiedostamatta jännitän lihaksia ja kun sitä jatkuu pitkään, kroppa ei palaudu lepohetkinä tarpeeksi. Matkustuspäivät ja pitkään istuminen koneen ääressä ovat myrkkyä, johon vastalääkkeeksi olisi pitänyt nauttia enemmän kehonhuoltoa. Nyt päätin pelata varman päälle ja kävin sekä kiropraktikolla että ostin hierontaan 5 kerran kortin. Myös tukilihasten jumppaa yritän tehdä jatkossa säännöllisemmin. Tiedän, että jo ensi viikolla selkä on oireeton, sillä olen nyt oppinut toimimaan vaivan kanssa ja tiedän, mikä siihen auttaa.


Kaksi vuotta sitten tähän aikaan mietin, pystynkö koskaan enää juoksemaan kunnolla. Olen tänä vuonna pystynyt juoksemaan täysipainoisesti ympäri vuoden ja tunnen olevani kaikin puolin hyvässä kunnossa. Pitkälle telakalle johtavat vaivat ovat kamalia, ja toimivan hoitokeinon löytäminen voi viedä aikaa. Kuntoutus on rankkaa työtä. Mutta sitten kun itsensä saa taas kuntoon, osaa arvostaa terveyttä paljon enemmän. Kun muistelen, miten kaksi vuotta sitten en mitään muuta halunnut niin paljon kuin palata lenkkipoluille, tulee kurjallakin säällä juoksemaan lähtemisestä hyvä fiilis. :)

Postauksen kuvissa Paavo Nurmi Stadionin köynnökset hehkuvat syksyn väreissä. En tiedä, sopivatko ne nyt tämän jutun kuvitukseksi, mutta halusin jakaa tämän syysauringossa hehkuvan näyn kanssanne!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...