Kun saavuimme Pyhä-Häkkiin, satoi aivan kaatamalla. Odottelimme tovin sateen laantumista autossa parkkipaikalla, mutta kun samana päivänä piti vielä ajaa monen tunnin kotimatkakin, emme ihan mahdottoman kauaa halunneet odotella. Päätimme kuitenkin lähteä liikkeelle ilman reppuja (jotka eivät olisi pitäneet vettä) ja patikoida vain lyhyen reitin ilman evästaukoja. Mastomäen polku sopi tähän suunnitelmaan, sen pituus olisi noin 3,5 kilometriä ja kävelyn jälkeen voisimme syödä eväät katoksessa parkkipaikan vieressä.
Pyhä-Häkki on tunnettu erityisesti vanhasta metsästä. Iäkkäimmät puut ovat satoja vuosia vanhoja ja reissulla tuli opittua mm. sellainen fakta, että männyn kaarnasta tulee ns. kilpikaarnaa (eli kilpikonna-kuvioista kaarnaa) vasta parin sadan vuoden iässä. Pyhä-Häkin vanhimmat ja isoimmat puut ovat aloittaneet kasvunsa 1500-luvulla. Suurimmat puut kansallispuistossa on nimetty mielikuvituksellisesti nimillä Vanha iso puu ja Uusi iso puu. Mastomäen polku kulkisi uudemman ison puun vierestä ja vanhemmalle olisi pieni pisto reitiltä.
Pyhä-Häkin polut lähtevät kaikki parkkipaikalta aivan asfalttitien vierestä. Polut oli merkitty hyvin erivärisin täplin. Parkkipaikan kyljessä oli katos luontotauluineen, wc sekä kaivo.
Kun lähdimme mastomäen reitille, polku oli alkuun enemmänkin puro, niin paljon vettä siinä virtasi. Heti ensimmäisellä kilometrillä tuli todettua, ettei kaikkia isoja lammikoita pystynyt millään kiertämään, vaikka polku oli leveä. Selkeä polku johti ensin Uudelle isolle puulle, joka on ajoituksen mukaan aloittanut kasvunsa 1641. Siitä pienen matkan päässä oli Vanha iso puu, joka oli aloittanut kasvunsa 1618 ja alkanut kelottua 2004. Vanha iso puukin on vielä pystyssä ja molemmat isot puut ovat n. 25 metriä korkeita.
Vielä muutama vuosi sitten minulla ei ollut lainkaan sadekelin varusteita, ja olen kyllä edelleen mieluummin hyvän sään retkeilijä. Nyt minulla kuitenkin oli kuoritakki ja sadehame, joilla pärjäsi oikein hyvin. Polku oli sen verran märkä, että kengät ja sukat kyllä kastuivat, mutta ne sai vaihdettua kuiviin sitten kävelyn jälkeen. Sade taukosi hetkeksi noin tunnin kävelyn jälkeen ja polkukin oli ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen kuivempi.
Mastomäen polulla oli suunnilleen kolme yhtä pitkää etappia, joista ensimmäinen kilometrin pätkä kulki vanhassa mäntymetsässä. Isojen puiden jälkeen Mastomäen polku kääntyi kulkemaan metsän halki kohti pohjoista, kun pidemmät reitit jatkuivat vielä suoraan. Tämä osuus polusta oli ehkä hieman pienempää polkua, mutta reitti oli edelleen todella selkeä ja hyvin merkitty. Metsässä oli vanhojen mäntyjen lisäksi hiukan korkeita koivuja ja haapojakin. Isoja kelopuita näkyi niin polun vieressä pystyssä kuin maahan kaatuneinakin tarjoten asuinpaikan moninaiselle eliöstölle.
Takaisin parkkipaikan kulmalle saavuttiin noin 3,5 kilometriä mittarissa. Mastomäen polulla ei ole taukopaikkoja, ja sateessa ei oltaisikaan pysähdytty, joten syötiin eväät katoksen alla kävelyn jälkeen.
Pyhä-Häkki oli säästä huolimatta hieno kokemus! Tällaista vanhaa metsää on kuitenkin tosi harvassa. Isot männyt ja lukuisat kelopuut herättivät ihastusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti