tiistai 31. tammikuuta 2023

Tunti liikuntaa päivässä tammikuussa

Vuosi alkoi liikunnan puolesta haasteella, josta mietin heti alkuun, etten tule siitä selviämään. Tavoitteena oli liikkua tammikuussa 30 tuntia. Jollekin ehkä normi, mulle kyllä iso haaste! Käytännössä liikuntaa tulisi keskimäärin tunti päivässä. Olin jäljessä haasteessa aina jonnekin tammikuun 20. päivään asti, eli melkoisesti tuli kirimistä heti alkukuusta pienen flunssan myötä. No, loppukirin ansiosta pääsin lopulta haasteen maaliin jo 29. päivä, mutta koska olen tällainen "kerta kiellon päälle" -ihminen, niin piti liikkua vielä tänään, jotta täyteen tuli 31 tuntia ja tosiaan se keskimäärin tunti joka päivä!

Olen toteuttanut vastaavaa liikuntahaastetta aiemmin kahdesti omassa marrasputkessa. Marraskuun haasteessa olen liikkunut vähintään 30 minuuttia jokaisena kuun päivänä. Verrattuna tähän tuo haaste on ollut sekä helpompi että vaikeampi. Helpompi, koska liikuntaa on vain tuo 30 min per päivä. Ja vaikeampi, koska haastetta on täytynyt toteuttaa nimenomaan joka päivä. Joskus päivät ovat vain niin täynnä, että puolikin tuntia on haastava järjestää - se on vaatinut aikaisia aamulenkkejä tai myöhäisillan joogaa. Vaikka keskimäärin tunti päivässä on ollutkin iso haaste, on siinä auttanut se, että on voinut liikkua silloin kun huvittaa ja vastaavasti pitää lepopäiviä.

Liikunta on koostunut eniten juoksusta, toiseksi eniten joogasta ja kolmanneksi voimaharjoittelusta. Innostuin jo loppuvuonna tekemään HIIT-tyyppistä kotitreeniä ja olen jatkanut sekä pidentänyt noita treenejä alkuvuonna. Joogaan olen tykästynyt aiempien liikuntahaasteiden myötä. Siitä saa kätevästi palauttavaa liikuntaa ja venyttelyä, jota olen tupannut laiminlyömään. Tosin, kun joogaa oli nyt yli 2 tuntia viikossa, alkoi se jo vähän puuduttaa. Vaikka kehoa huoltava liikunta tekee hyvää, jaksan paljon mieluummin juosta paljon kuin tehdä paljon jotain muuta liikuntaa.

Juoksua kertyi yhteensä 112 kilometriä, joka on oikein hyvin ottaen huomioon tammikuun kelit ja muun liikunnan. Kaikki lenkit ovat olleet peruskestävyystreenejä, mikä on tietysti edistänyt parhaiten minuuttien kertymistä, mutta kertyihän kilometrejäkin kivasti. Tammikuu oli harvinaisen lämmin ja pidin siitä, että ison osan lenkkejä sai juosta sulalla alustalla. Toki kelit olivat hyvin vaihtelevia, ja tässä kuussa tuli juoksua paitsi sulalla, myös lumella ja jäisellä baanalla. Juoksin enimmäkseen lyhyitä lenkkejä, mutta pari yli kympin pitkistäkin tuli mukaan ohjelmaan.

Kuukauden kovan liikuntasaldon myötä olen huomannut sekä juoksukunnon kohentumista että kehon vetreytyneen joogan myötä. Toisaalta osaltaan olen aivan yhtä jäykkä kuin ennen tammikuutakin, eli ei tässä mitään ihmeitä ole tapahtunut. Helmikuussa en aio jatkaa vastaavaa, sillä varsinkin jooga alkoi jo kyllästyttää. Olisi hyvä jaksaa joogaa kerran pari viikossa ja noita kotitreenejä aion myös jatkaa viikottain helmikuussakin. Juoksu luonnollisesti jatkuu. Helmikuu on tunnetusti juoksukuukausista julmin, joten toivotaan pitäviä kelejä!

sunnuntai 29. tammikuuta 2023

Reissuja ja juoksutaukoja - vuosi 2022 pakettiin

Ällistyttävän aikaisin - viime vuosiin verrattuna - tulee nyt vuosikooste viime vuodesta. Monena vuonna en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa koostetta, tai sitten olen halunnutkin ottaa vähän etäisyyttä edelliseen vuoteen ennen sen summaamista ja kooste on tullut kirjoitettua vasta joskus maaliskuussa. Nyt voisi todeta, että vuosi 2022 oli kyllä tapahtumarikas, mutta pohjavireeltään sen verran seesteinen, että sen voi jo tässä kohtaa paketoida tämän postauksen myötä. 

Viime vuonna tuli - parin hiljaisemman koronavuoden jälkeen - matkailtua jonkin verran, kun takana oli kolme koronarokotusta ja matkailun rajoitukset pääosin poistuneet. Tämän koosteen teemana on siis juoksun lisäksi matkailu.

Vuosi 2022 alkoi varsin alavireisesti. Kilpirauhasen liikatoiminnan lääkitys päättyi loppuvuonna 2021 ja noin kahden kuukauden ajan siitä kilpirauhasarvot laukkasivat kohti liikatoimintaa. Arvojen nopea muutos toi mukanaan rajut liikatoiminnan oireet, vaikka arvot pysyivätkin viitteiden sisällä. En tiennyt, että noin voi käydä, ja olisi varmasti helpottanut oloa, jos olisin saanut kuulla, että oireet voivat johtua tosiaan siitä, että arvot ovat nopeassa muutoksessa. Normaalisti terveellä arvojen muutos on hyvin vähäistä, kun taas minulla arvot muuttuivat todella paljon vain muutaman kuukauden aikana. Helmikuun lopulla arvot vihdoin tasaantuivat ja samalla oireet jäivät pois. Liikatoiminta ei siis palannut, vaan kilpirauhaseni rauhoittui ja en joutunut enää kärsimään sairauden tai sen lääkityksen aiheuttamista ongelmista.

Samaan syyssyyn tammikuussa jouduin vielä hampaanpoistoon ja poistokuoppa tulehtui eli sain ns. alveoliitin. Jouduin syömään noin kolmisen viikkoa särkylääkkeitä, ennen kuin kuoppa alkoi vihdoin parantua. Oli aika raju kokemus. Vuosi alkoikin pitkillä juoksutauoilla. 

Helmikuun viimeiseksi viikoksi matkustimme Ylläkselle viettämään hiihtolomaa. Olin epävarma, jaksaisinko sairastelujen myötä juuri siellä liikkua, mutta onneksi olo alkoi kohentua juuri sopivasti reissuun. Ulkoilin matkalla joka päivä ja patikointikilometrejä kertyi kivasti. Itsehän en osaa lasketella enkä juuri hiihtääkään, joten liikuin vain ilman suksia. Reissun kokokohtiin kuului lumikenkien kokeilu ja niillä Pirunkurun ponnistuksen tarpominen. Talvinen Lappi oli hieno kokemus, en ollut sitten teini-iän siellä käynytkään. 

Maaliskuun alusta pystyin vasta aloittamaan säännölliset juoksuharjoittelut. Kun kilpirauhaslääkityksen myötä oli joutunut lenkkeilemään ikään kuin käsijarru päällä, niin nyt oli parin vuoden jälkeen normaalitilanne juoksun suhteen. Kunto oli tietysti painunut alemmas ja lihaskato vaikuttaa sekin juoksuun, mutta parin vuoden tauon jälkeen pystyin vihdoin treenaamaan täysipainoisesti. Keväällä juoksin ensin ensimmäisen 20 kilometrin lenkin sitten vuoden 2019 ja siitä matkat vielä pitenivät. Ensimmäinen noin pitkä lenkki oli todella raskas, mutta yllättävänkin nopeasti palauduin siitä ja seuraavat pitkikset menivät jo helpommin.

Pääsiäisenä tuli piipahdettua Lontoossa, jossa kevät oli paljon Suomea pidemmällä. Muutaman päivän reissulla oli lenkkarit mukana ja käytiin aamulenkillä Hyde Parkissa. Hiukan tuo reissu, vaikka lyhyt olikin, toi lisäkuormitusta huhtikuulle ja lyhensin hiukan suunnitellusta juoksuohjelmasta lenkkejä, jotta olisi ollut enemmän aikaa palautumiselle.

Olimme miehen kanssa ilmoittautuneet Kainuu Trailille, jossa heinäkuun alussa olisi minun ollut tarkoitus juosta 38 kilometrin polkujuoksu. Sitä silmällä pitäen juoksuohjelmassa oli toukokuun lopussa 30 kilometrin pitkis poluilla. Harjoituslenkki oli vuoden pisin ja tietysti rankin treeni, mutta pystyin juoksemaan 32 kilometrin lenkin ja olin todella iloinen saavutuksesta. Se kertoi, että kilpirauhassairaus oli takanapäin ja olin päässyt taas juoksukuntoon!

Kesäkuun alkupuolella olisi ohjelmassa ollut toinen tuollainen selvästi pidempi harjoituslenkki, mutta se jäi tekemättä, kun toinen jalkani kipeytyi. Kävin lääkärissä, kun parissa viikossa jalka ei tullut paremmaksi ja sain diagnoosiksi plantaarifaskiitin. Siitä ei pahemmin tullut blogiin kirjoiteltua, kun juoksutavoitteet menivät mönkään toisesta syystä... Kesäkuun lopussa sairastuimme miehen kanssa molemmat koronaan ja siinä meni kohtaa Kainuu Trailista tuli DNS.

Koronatauti ei tullut mielestäni kovin pahana, mutta olin selvästi kipeämpi kuin normiflunssassa. Noin viikon sairastamisen jälkeen oireet alkoivat väistyä, mutta minulle jäi sitkeä yskä, joka vaivasi lopulta yli kaksi kuukautta! :( Tuohon tulikin sitten ensin pidempi yhtäjaksoinen juoksutauko ja sitten vielä pidempi ajanjakso, jolloin en pystynyt treenaamaan kuin korkeintaan puolitehoilla.

Kesäloma meni kivasti onneksi, sillä normaaleissa arjen toimissa ja kevyessä liikunnassa yskä ei vaivannut, mutta juoksulenkeillä kävin harvakseltaan ja hissuksiin. Lomalla tuli reissattua pari päivää Ahvenanmaalla ja käveltyä kiva luontopolku saaren pohjoisosassa. Kotimaisemissa suppailtiin Härmälän rotkolle ja melottua tuli myös Päijänteen kansallispuistossa ihanaan Kelventeen saareen. Loman lopuksi tuli vielä piipahdettua Tallinnassa, jossa sielläkin tuli testattua kaupungin juoksupolkuja ja hiekkaranta. Jos alkukesä meni koronataudin myötä vähän hiljaisesti, niin loppukesään tuli sitten reissattua senkin edestä!

Alkusyksystä laitoin lapun rintaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Turun seudun polkujuoksusarja elvytettiin parin koronavuoden tauon jälkeen Turku Trail Challengen myötä. Syksyllä oli neljä polkujuoksucupin osakilpailua, joissa kaikissa juoksin seitsemän kilometrin kisan. Kunto ei tuossa kohtaa ollut paras mahdollinen ja kisat olivat tuloksellisesti aika meh. Parasta olikin nähdä paikallisia polkujuoksukavereita ja päästä kisafiilikseen pitkästä aikaa. Kirjoittelin kisarapsat jokaisesta osakilpailusta:

Vaikka viime vuonna tuli tosiaan reissattua, vuoden matkailukohokohta on selkeä; Madeiran matka loka-marraskuun vaihteessa. Koronavuosina olisin halunnut Madeiralle jo useamman kerran, matkakin oli kerran vai peräti kahdesti varattuna, mutta peruuntui. Olikin mahtavaa päästä vihdoin vihreälle saarelle, johon oli rakastunut aiemmilla reissuilla. Madeira oli juuri niin elämyksellinen kuin muistinkin, ja saarta tuli reissattua ristiin rastiin. Matkan innoittamana tuli myös blogattua ahkerasti ja reissupostauksia kertyikin jonkin verran:

Intro Madeiran levadoihin: patikointi Balcoesin näköalapaikalle
Levada do Caldeirao Verde - patikointi vihreään kattilaan 
Ponta de Sao Lourencon patikointi Madeiran itäkärjessä 
Porto Monizin merivesialtaat - hieno päiväretkikohde 
Pico do Arieiro ja Madeiran korkeimpien huippujen patikointi - joka jäi kesken! 
Levada do Alecrim & Lagoa do Venton kiertoreitti 



Alkusyksyn polkujuoksukisojen myötä juoksukunto nousi taas, mutta Madeiran matkan jälkeen tuntui, että juoksuinto ei ollut enää kovin korkealla. Vietin enemmän aikaa tietokoneella Valheim-pelissä kuin lenkkipoluilla. Loppuvuoden ainoana tavoitteena oli juosta täyteen tuhat vuosikilometriä. Se täyttyikin joulukuun alkupuolella. Sen jälkeen hölkkäilin vuoden loppuun täysin ilman tavoitteita.

Juoksuvuosi 2022 oli juoksutaukojen katkoma ja kesän pääkisa jäi väliin koronataudin vuoksi. Olin iloinen kevään onnistuneesta harjoituskaudesta, joka huipentui kolmenkympin polkujuoksuun. Toukokuu erottuukin viime vuoden juoksukuukausissa kovimpana treenikautena todella pitkään aikaan. Useampia satasen kuukausikilometrejäkin tuli juostua, mutta vastapainona on sitten tosiaan noita kuukausia, jolloin juoksua kertyi vain muutaman lenkin verran. Juoksuja kertyi yhteensä 1051 kilometrin verran, mutta kilometrit jakautuivat vuoden mittaan kovin epätasaisesti.


P.S. Tässä postauksessa vain muutama edustava kuva viime vuodelta. Kun kävin läpi kuvakirjastoja, löysin huomattavasti enemmän ei niin edustuskelpoisia kuvia. Sellaisia, joista kuvanottohetkellä olen todennut, että juu, en todellakaan julkaise tuota. Ja nyt julkaisin ne instassa. :D Muistetaan nauraa itsellemme tänäkin vuonna!

sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Treenivuosi on lähtenyt hyvin käyntiin

Mainitsin viime postauksessa, että olin vähän epähuomiossa klikannut urheilusovelluksessa itselleni haasteen, jossa pitäisi liikkua tammikuun aikana peräti 30 tuntia. Tuossa on todellakin haastetta, ja olen ollut koko alkuvuoden tavoitetta jäljessä. 

No, en ota tuosta liikoja paineita, koska kokonaisuutena treenivuosi on lähtenyt tosi hyvin käyntiin. Ihan alkuvuodesta kärsin pienestä nuhasta, mutta se on nyt takanapäin. Juoksulenkit ovat olleet onnistuneita ja kilometrejä on kertynyt ihan kivasta. Kelit ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että juoksu on kulkenut. Ensin oli pitävää lumikeliä ja nyt lumi suli pois niin vauhdilla, että liukasta oli käytännössä vain pari päivää.

Nyt viikonloppuna tuli juostua vuoden ensimmäinen yli kympin lenkki. Olimme Ruissalon kylpylässä yhden yön, ja ennen altaisiin sukeltamista juoksimme poluilla n. 11 kilometrin lenkin. Oli hassua juosta tammikuun puolivälissä lähes kokonaan sulalla alustalla. Mutta myös tosi kivaa, että polut olivat hyvässä juoksukunnossa. Tuo oli itselleni myös vuoden ensimmäinen polkulenkki, enimmäkseen olen juossut vain pyöräteitä. 

Juoksun lisäksi olen kerännyt liikuntaminuutteja kotona tehtävällä voimatreenillä sekä joogalla. Jooga on laji, josta innostun aina ajoittain, kun kaipaan juoksun vastapainoksi jotain kehoa huoltavaa liikuntaa. Voimatreeni on puolestaan HIIT-tyyppinen treeni, jossa on hyppyjä ja kehon isoja lihasryhmiä aktivoivia liikkeitä, kuten kyykkyjä ja punnerruksia. 

On kiva saada reipas alku vuodelle. Muutaman kerran juoksu-urani aikana olen ajatellut, että tästä tulee kaikkien aikojen juoksuvuosi. Sitten on yleensä käynyt niin, että onkin tullut jotain loukkaantumista tai sairastumista ja se siitä supervuodesta sitten. Nyt en siis ajattele noin. Parasta vain mennä päivä kerrallaan ja iloita siitä, että treeni kulkee juuri nyt. 

perjantai 6. tammikuuta 2023

Vuosi alkaa nollasta

Vuoden alku on luonnollisesti elämäntapamuutosten aikaa. Vielä kymmenen vuotta sitten kaikki lehdet julkaisivat laihdutusohjelmiaan. Nyt laihduttamisesta puhuminen on epämuodikasta, mutta moni elämäntapamuutos siihen kuitenkin tuntuu tähtäävän. 

Kalenterivuodet, kuukaudet ja viikot ovat osin keinotekoisesti määriteltyjä ajanjaksoja. Kalenterivuoden alkaminen vuoden pimeimmän ajan ja talvipäivänseisauksen jälkeen tuo kuitenkin vuoden alkuun jonkinlaista uutta toivoa ja valon lisääntymistä sen lisäksi, että vuosiluku vaihtuu. Joskus vuoden vaihtuminen voi tarkoittaakin konkreettista uuden lehden kääntymistä elämässä. Usein käy kuitenkin niin, että lupaukset vaihtuvat haaveiksi helmikuussa ja viimeistään kevään puhjetessa ovat tyystin unohtuneet.

Siksi kalenterissa kannattaisikin olla useampia nollapäiviä. Jos jotain tavoittelee, kannattaa tavoite jakaa osiin ja ajanjaksoihin. Tavoitteen pilkkominen ensin kuukausittaisiin välitavoitteisiin ja kuukauden sisällä viikoittaiset tavoitteet tuovat jatkuvuutta tekemiseen. 


Jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus. Tuo kuulostaa ehkä yltiöpositiiviselta mietelauseelta, mutta on myös totta. Sitä voi suunnitella ja toivoa vaikka mitä, mutta suunnitelmat vie lopulta maaliin se, että tänään tekee. Kaikissa ajanjaksoissa tänään on se tärkein päivä. Tänään voi olla lenkkipäivä tai sitten lepopäivä. Kummastakin voi itseään onnitella, sillä treenin ja levon yhteensovittaminen on se mikä tuo mukanaan kehityksen. 

Mitattavat tavoitteet ovat lahjomattomia, mutta vaa'an lukemia en voi suositella tavoittelemaan, niihin kun ei aina pysty omalla toiminnallaan edes vaikuttamaan. Itse kerään vuodesta toiseen juoksukilometrejä. Kilometrit ovat lahjomattomia, sillä jokainen metri on itse juostava. Toisaalta kilometrit ovat myös armollisia, sillä matka karttuu riippumatta juoksunopeudesta, omasta painosta tai motivaatiosta, kunhan vain lähtee sinne lenkille.

Olen huomannut vuosien saatossa, että olen paljon innokkaampi aloittamaan asioita kuin saattamaan niitä loppuun. Se koskee niin vuoden juoksutavoitetta, koulutehtäviä kuin kosmetiikkapurkkejakin. Onneksi olen myös tullut tietoiseksi tästä. Juoksu on myös opettanut minulle pitkäjänteisyyttä. Olen nykyään paljon parempi myös saattamaan loppuun aloittamani projektit. Tätä on auttanut myös tavoitteiden asettaminen realistiselle tasolle. 

Uuden liikuntaharrastuksen tai muun hyvän elämäntavan aloittamisessa mieli tuppaa karkailemaan lopputulokseen, kenties hoikempaan olemukseen tai parempaan kuntoon. Lupauksia tehdessä tulee helposti kuviteltua liikoja omasta jaksamisesta. On turha miettiä, miten paljon jokin kuviteltu ihanneminä jaksaisi liikkua, jos todellinen arkiminä on jo ihan uuvuksissa arjen pyörityksestä. Tavoitteissa kannattaa mieluummin mennä realismi kuin ihanne edellä. Mieti, mitä jaksat tehdä silloin, kun arki väsyttää ja aseta tavoite mieluummin liian alas. Tavoitteen saavuttaminen motivoi jatkamaan, toisin kuin se, että jää heti jälkeen. 



Ennen vuodenvaihdetta klikkasin Stravassa sen enempää ajattelematta itselleni Fresh Start -haasteen, jossa tavoitteena on kellottaa 30 tuntia liikuntaa tammikuussa. Vasta tämän vuoden puolella tajusin, että hyvänen aika sentään, sehän tarkoittaa tuntia päivässä! Juoksu on kylmillä ja liukkailla keleillä toki hidasta taaperrusta, mutta en silti saa tarpeeksi tunteja juoksusta. Harmillisesti vielä vuoden alkua hidasti vanhan vuoden puolella alkanut flunssa, joka tuntuu pitkittyneen. Pitkien lenkkien sijaan olenkin nyt ottanut tauon jälkeen ohjelmaan taas joogaa. Kaiken liikunnan ei tarvitse eikä pidäkään olla hikistä ja hengästyttävää. Liukkaalla juoksu jäykistää kroppaa, samoin kuin päivittäinen tietokoneella työskentely. Jooga toimii hyvänä vastapainona tälle. 

Vaikka olen ollut vuoden ensimmäisen viikon nuhainen, enkä ole päässyt juoksemaan niin paljon kuin suunnittelin, olen silti liikkunut lähes joka päivä! Tästä on hyvä jatkaa kohti vuoden ensimmäisiä tavoitteita!

lauantai 31. joulukuuta 2022

Joulukuun lumilenkit

Joulukuu onnistui olemaan poikkeuksellisen luminen kuukausi täällä lounaisessa Suomessa. Täällä on kovin harvoin tähän aikaan vuodesta pysyvämpää lumipeitettä, mutta nyt meni lähes koko joulukuu lumi maassa! 

Lumi on pitävä juoksualusta, mutta harmi kyllä välillä käytiin plussan puolella, jolloin lumen sijaan joutui juoksemaan jäisellä alustalla. En tykkää liukkaista keleistä sitten yhtään, joten onneksi niitä ei kovin paljoa sentään ollut. Silti kuun juoksut jäivät melko vähäisiksi. Minulla ei ollut joulukuulle oikein enää juoksutavoitteita, paitsi saada 1000 kilometriä juoksua täyteen tänä vuonna. Kun se täyttyi, en jaksanut enää keräillä kilometrejä pitkillä lenkeillä, vaan kävin vain lyhyillä happihyppelyillä. Nyt ihan kuun loppuun tuli vielä flunssaoireita, joten päätin vuoden pieneen juoksutaukoon. Joulukuussa kilometrejä kertyi yhteensä 69, eli aika vaatimattomat kilometrit tähän vuoden loppuun.

Nyt täällä sataa vettä ja lumi on sulanut ihan kuun viime päivinä kokonaan pois. Laitetaan siis mieluummin kuvitukseksi alkukuun lumisia maisemia! Pirskahtelevaa vuodenvaihdetta!





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...