torstai 11. elokuuta 2022

Pitkästä aikaa polkujuoksukisassa: Luolavuoren luukutus

Nyt tulee kuulkaas pitkän tauon jälkeen ihan oikea kisaraportti! 

Edellisestä omasta kisastartista on lähes vuosi ja Turun seudun polkujuoksukisasta vielä pidempi aika. Tälle syksylle Turku Trail Challenge elvytti parin koronavuoden jälkeen Turun seudun polkujuoksusarjan ja ensimmäinen kisa juostiin eilen Luolavuoren maisemissa.

Kesäkuun lopussa sairastamani koronan jäljiltä minulla on edelleen yskää ja vetämätön olo. Heinäkuussa en juossut juuri ollenkaan eikä elokuu ole alkanut juuri paremmissa merkeissä. Kisan alla olinkin hyvin epävarma olenko edes osallistumassa. Vinguin vielä saman päivän aamuna miesystävälleni, että mitä jos yskin siellä keuhkoni pihalle ja joudun keskeyttämään, se olisi kamalan noloa ja siellä voi olla tuttuja! Terveys edellä, toteaa juoksubloggaaja. :D

Kisassa oli tarjolla 7 km ja 14 km lenkit, joista pidemmällä juostiin sama reitti kahdesti. Itse en edes harkinnut pidempää matkaa, ja kun kisapäivän aamuna oli ihan hyvä olo, päätin lähteä juoksemaan, mutta maltilla. Ilta oli aurinkoinen ja lämmin, mutta onneksi ei sentään helteinen, sillä kuuma sää olisi tuonut lisää epävarmuustekijöitä matkaan. 

Kisaamaan lähti noin 150 juoksijaa. Ensin päästettiin matkaan 14 kilometrin menijät ja sitten oli meidän 7 kilometrin kisaajien vuoro. Asetuin suosiolla aivan porukan häntäpäähän. Reitti lähti heti paukusta jyrkkään ylämäkeen Luolavuoren kuntoreittiä ja pitkän mäen päällä siirryttiin kivikkoiselle polulle. Olin etukäteen miettinyt, että olenkohan kisassa viimeinen, mutta jo tuossa alkupätkällä jäi muutama juoksija taakse. Oli tavallaan helpottavaa tietää, ettei ihan porukan viimeisenä loikkinut poluilla.


Luolavuoren maastot ovat minulle entuudestaan tuttuja, mutta alueella risteilee niin paljon pikkupolkuja, että reitti kulki myös entuudestaan tuntemattomilla poluilla. 7 kilometrin matkalla oli paljon polkua ja hiukan kuntoreittiä, ja mäkiä riitti!

Ensimmäiset kolme kilometriä juoksin hyvin maltillista vauhtia ja edellä olevat selät pysyivät saman matkan päässä. Yskitti tosi vähän, mutta syke oli niin korkea, etten voinut juosta kovempaa. Puolimatkassa uskalsin hiukan nostaa vauhtia sykkeen siitä kohoamatta, ja edellä menevät tulivatkin sitten selkä edellä vastaan. 

Vähän puolimatkan jälkeen ohi paineli 14 km kärki lennokkaalla askeleella, ja loppumatkasta useampikin pitkänmatkalainen ohitti. Viisi kilometriä täyttyi Luolavuoren päällä raskaan nousun jälkeen. Sen jälkeen loppumatka oli kuitenkin alamäkivoittoinen ja kellotin loppuun kisan nopeimmat kilometrit. Viimeisellä kilometrillä nostin vielä vähän vauhtia ja maali tulikin yllättävän nopeasti vastaan. 

Juoksin kisan noin 56 minuuttiin, eli kyseessä on yksi hitaimmista polkukisoistani. Keli oli erinomainen ja polku täysin kuiva, mutta oma kuntotaso oli tuossa. Kisan jälkeen oli kauhea hiki, eikä naamani ole ehkä koskaan ollut yhtä punainen, mutta olin hyvillä mielin. Kaikkien epävarmuustekijöiden jälkeen sain kuitenkin nousujohteisen kisan ja hyvän mielen juoksun! Ja koska kisasarja jatkuu vielä kolmen kisan verran, jää niihin parannettavaa!

keskiviikko 3. elokuuta 2022

Retkeilyä Päijänteen kansallispuistossa

Tämän kesän kansallispuistoreissu suuntautui Päijänteen kansallispuistoon. Kansallispuisto sijaitsee Suomen toiseksi suurimman järven, Päijänteen eteläosissa ja on parhaiten saavutettavissa vesiteitse. Puisto on erityinen hienojen harjusaartensa ansiosta, jotka ovat syntyneet viimeisimmän jääkauden lopulla noin 11000 vuotta sitten. Alue kuuluu Salpausselkä Geoparkiin, joka sai tänä vuonna Unesco-kohteen statuksen.  Meillä oli jo viime vuodelta alla kiva suppailuretki Liesjärven kansallispuistoon, joten tälläkin kertaa pakkasimme sup-laudat auton takakonttiin. Ensimmäinen retkipäivä kuluikin suppaillen Kelventeen harjusaaren upeita rantavesiä pitkin. Toisena päivänä tutustuimme Pulkkilanharjuun patikoiden.


Kelvenne sup-lautaillen

Kelvenne on Suomen suurimpia harjusaaria. Harjusaaret, kuten Kelvenne, syntyivät viimeisimmän jääkauden jäätikkövirtojen kasaamasta ja lajittelemasta sorasta mannerjään vetäytyessä hitaasti luoteeseen. Saaren korkein kohta on noin 40 metriä järven pinnasta, ja saarella on lukuisia luonnonhiekkarantaisia poukamia.

Lyhyin ja suojaisin reitti Kelventeen saareen on Höyssalmen yli saaren pohjoispuolelta. Höysniemen itärannalla on kansallispuiston alueella pieni parkkipaikka aivan veden rajassa. Tie sinne on kyllä viimeisillä kilometreillä hyvin kapea ja kuoppainen, mutta muualta matka saareen olisi monikertaistunut. Nyt saatiin auto niin lähelle Kelvennettä kuin mahdollista, ja paikalla oli vielä pieni laituri, jossa sup-lautojen pumppaaminen sujui tuossa tuokiossa. 

Kelventeen saaren isoin yhtenäinen hiekkaranta on Isohieta, jossa on tulipaikka, käymälä ja laavu. Sinne mekin suuntasimme, mutta poikkesimme mennen tullen pienemmälle hiekkarannalle, jossa ei muita kulkijoita näkynyt. Matkaa Isohietan rannalle tuli yhteensuuntaan noin 2,5 kilometriä, ja kun kelikin oli lähes tyyni, oli se hyvin leppoisa melontamatka. 

Kelvenne on noin 8 kilometriä pitkä ja sen päästä päähän kulkee polku. Täytyy tunnustaa, että vaikka meilläkin oli aikomus hiukan kävellä, vei hieno aurinkoinen keli patikointihalut. Rantauduimmekin retkellä vain syömään eväitä, uimaan ja paistattelemaan päivää hietikoille, emmekä pukeneet edes kenkiä jalkaan saaren kamaralla. Kirkasvetiset luonnonhiekkarannat olivat lumoavia!

Päijänteen vesi oli todella kirkasta, ja hiekkapohjaa jatkui kymmeniä ellei satoja metrejä rannasta. Mainio uimapaikka siis. Paikoin veden alla näkyi myös isoja siirtolohkareita ja lähellä Höysniemen rantaa oli veneen hylky. Sup-laudalta näki syvälle pinnan alle ja bongasin myös yhden aivan jättimäisen kalan! Harmi kyllä siitä ei ole kuvatodisteita ja lajintunnistuskin jäi siinä suu auki hämmästellessä vajaaksi. Sup-lautailuun ja leppoisaan ranta-oleiluun Kelvenne oli loistovalinta!


Pulkkilanharju


Päijänteen kansallispuiston toinen merkittävä ja tunnettu maisemanähtävyys on harjusaarten jono Pulkkilanharju. Harjun päällä kulkee tie, ja saaret yhdistyvät toisiinsa siltoja pitkin. Pelkästään autonkin ikkunasta näkymät ovat hienot, mutta alueella kulkee myös kävelemisen arvoinen luontopolku.  Kelventeeseen verrattuna Pulkkilanharjun maaperä koostui selvästi raekooltaan isommasta aineksesta. Polku oli paikoin hyvin kivikkoinen ja rannat pikkukivirantoja. 


Luontopolku Pulkkilanharjulla on noin 2,5 kilometrin ympyräreitti, johon saa vielä lisää pituutta parin kilometrin lisälenkillä. Luontopolulla on hyvät opastaulut harjualueen syntyhistoriasta ja tietysti hienot maisemat sekä järvenrannassa että harjun päällä kulkiessa. Luontopolun varrella on myös suppakuoppaan syntynyt pieni suo. Me olimme taas innokkaampia uimaan kuin kävelemään, joten patikoimme vain tuon pienen luontopolun ja sen jälkeen suuntasimme järven rantaan suojan puolelle polskimaan. Kirkkaassa vedessä oli kiva uida, vaikka pikkukiviranta olikin hieman haastavampi paikka kahlata. 

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Köhäinen heinäkuu

En olisi uskonut, kun sain koronan kesäkuun loppupuolella, että koko heinäkuun juoksut menisivät samaan syssyyn. Alkuvuoden sairasteluissa juoksut jäivät vähäisiksi, mutta nyt tuli pohjat. Juoksin heinäkuussa vaivaiset 28 kilometriä. Surkeaa, kun en kuukaudessa saa edes normaaleja viikkokilometrejä kasaan!

Sairastin koronaa kunnolla viikon verran, mutta sain seuralaiseksi ikävän yskän, joka tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Väsymys on ollut myös poikkeuksellisen voimakasta. Olen kokeillut juoksua useamman kerran ja todennut kokeilulenkkien jälkeen, että kunto ei kestä vielä juoksua. Olo on ollut välillä suorastaan tuskainen, kun on tuntunut, että viikkojenkin jälkeen on vielä kipeä. Kurja tauti. Nyt ihan heinäkuun viimeisinä päivinä alkoi vihdoin tuntua olo normaalimmalta, mutta en ihan vielä uskalla sanoa, onko köhä kokonaan takanapäin.

Onneksi on kesä, ja paljon muutakin tekemistä, niin juoksemattomuus ei ole niin paljoa ehtinyt harmittaa. Olen lomaillut, reissannut, mökkeillyt, syönyt hyvin, pelannut lautapelejä, lukenut kirjoja, uinut, suppaillut, ottanut aurinkoa, istunut terassilla ja muutenkin nauttinut kesästä, vaikka säät ovatkin olleet varsin vaihtelevat.

Heinäkuun alussa piti juosta pitkä polkukisa Kainuu Traililla. Sen jäätyä väliin ja juoksukunnon romahdettua on ollut vaikea miettiä, vieläkö tälle vuodelle yrittää jotain juoksutavoitetta. Nyt elokuussa toivon, että olisin vihdoin terve ja pääsisin taas juoksemaan!

perjantai 22. heinäkuuta 2022

Suppailureittejä Naantalissa

Kerroin tuossa aiemmin, että hankimme viime kesäksi omat sup-laudat ja jo viime kesänä tuli retkeiltyä meloen. Naantalista löytyy kivoja suppailureittejä, joiden kartoittamista ollaan jatkettu tänä kesänä. Ajattelin nyt jakaa tässä muutaman kotikaupungin retkeilyreitin, jotka taittuvat helposti sup-laudalla.

Itse olen suppailijana vielä melko aloittelija ja nämä reitit ovat muutamien kilometrien mittaisia, jolloin vähäiselläkin kokemuksella pärjää hyvin ja retkeen ei mene koko päivää. Kannattaa silti kiinnittää huomiota säähän ja erityisesti tuulen suuntaan, sillä vastatuuleen melominen on huomattavasti raskaampaa kuin myötäiseen lipuminen. Kaikki reitit ovat merellä, jossa on muutakin vesiliikennettä. Naantalissa Nunnalahden uimarannalta voi vuokrata sup-laudan. Ja toki samalta rannalta voi lähteä oman laudan kanssa matkaan, kuten myös suunnilleen kaikilta muiltakin Naantalin rannoilta. Nunnalahden rannalta on melko sopiva matka Väskin ulkoilusaareen tai Härmälän rotkoon, kumpaankin on noin 2,5 km suuntaansa. 


Väskin saarelle sup-laudalla

Väskin saari on oiva suppailukohde, jos lähtee liikkeelle esimerkiksi Nunnalahden, Taimon tai kylpylän uimarannalta. Matkaa saareen on noin 3 kilometriä yhteen suuntaan. Melontareitillä on jonkin verran avointa vesialuetta, jossa tuulisella kelillä voi sup-laudan kanssa olla haastavampaa edetä. Melkein matkan varrella on pari isompaa luotoa, joista voi bongata lintujen lisäksi lehmän! Nimittäin Lehmäkarilla on hauska lehmäpatsas katselemassa merimaisemia. Väskin saareen pääsee sitten rantautumaan eteläkulman isolta laiturilta tai kiertämällä esimerkiksi luoteiskulman uimarannalle. 

Väski on Naantalin ulkoilusaari, jossa sijaitsi aiemmin seikkailupuisto. Suurin osa puiston rakenteista on vielä paikoillaan, mutta joitain, esimerkiksi näköalatorni, on laudoitettu kiinni. Osa temppuradoista ja muista saarelle rakennetuista meriseikkailun rekvisiitoista on kuitenkin vielä hyvässä kunnossa ja saaren voi kiertää polkua pitkin seikkailun rastipisteitä mukaillen. Polku on paikoin hiukan umpeenkasvanut. Saaren luoteiskulmalla on hiekkapohjainen uimaranta. Eväiden syöntiin hyvä paikka on esimerkiksi eteläpään laiturin läheisyydessä oleva merirosvolaivan keula, joka kuuluu seikkailupuiston rekvisiittaan.


Kuparivuori mereltä

Naantalin Kuparivuori on hieno näköalakallio, jota pääsee tutkimaan meren puolelta kivasti suppaillen. Jos lähtee esimerkiksi leirintäalueen rannasta, pääsee suppailemaan kokonaan Kuparivuoren rantaviivan. Ukko-Pekan sillan alla kulkevassa laivaväylässä käy melkoinen virtaus, mikä on hyvä ottaa huomioon, samoin se, että kapealla väylällä voi joutua odottamaan. Muuten vuoren viertä pääsee melomaan leppoisasti. Vanhan kaupungin rannan ja vierasvenesataman tienoilla voi olla myös ruuhkaista, joten jos ei tykkää meloa veneiden aallokossa, voi olla kiva kääntyä takaisin jo aiemmin. Me meloimme Kailon saareen asti. Kailon saari on parhaiten tunnettu Muumimaailmasta, mutta siellä on myös kiva pieni uimaranta sekä kioski, josta voi ostaa pientä syötävää ja juotavaa.


Suppaillen Härmälän rotkoon

Härmälän rotko sijaitsee Maskun ja Naantalin rajalla lähellä merenrantaa. Tietä pitkin Naantalista kertyy rotkolle kilometrejä noin 15, mutta meren yli matkaa tulee kirkonkulmalta vain noin 2,5 kilometriä, rotko on siis myös oiva päiväretkikohde sup-lautaillen. Väskin saari ja mantereella oleva rotko ovat melko lähellä toisiaan, joten jos haluaa tehdä pidemmän lenkin, voi nämä kohteet myös yhdistää. Mutta kannattaa huomioida, että molemmilla reiteillä joutuu melomaan melko avonaisella merellä Naantalinaukolla, jolloin tuuli vaikuttaa selvästi. Me meloimme Härmälän rotkoon menomatkalla myötäiseen ja paluumatkalla vastaiseen tuuleen, ja paluumatka vei yli kaksi kertaa niin paljon aikaa kuin menomatka. Vastaiseen ja sivutuuleen puskemisen todella tuntee hartioissa!

Aivan rotkon vieressä on pieni yksityiskäytössä oleva venelaituri. Venepaikat ovat kaikki varattuja, mutta tuskin kukaan pahastuu, jos laiturille nousee suplaudalla. Härmälän rotko itsessään on syvimmillään parikymmenen metrin pudotus näköalakalliossa. Mukaan kannattaa pakata kunnon kengät, niin pääsee kiipeämään kallion laelle rotkoa pitkin. Rotko on paikoin alle metrin levyinen ja sen pohjalta on hauska kuikuilla ylöspäin kapeaa sinitaivaan näkymää kohti. Hankalaan pudotuskohtaan kalliossa on laitettu portaat, joten kiipeilytaitoja reitillä ei tarvita. Kallion päälle pääsee myös helpompaa reittiä kallion takaa, jos ei halua kivuta rotkoa ylös. Ylhäällä kannattaa kyllä käydä, sillä sieltä on hienot näkymät merelle ja Naantaliin päin.




lauantai 16. heinäkuuta 2022

Getabergen - hieno luontopolku Ahvenanmaalla

Saaristomaisemat ovat kuuluneet mulla olennaisena osana kesälomaan jo usean vuoden ajan. Viime kesinä olen suunnannut useamman kerran Örön saarelle ja Ahvenanmaalle sekä satunnaisemmin mm. Saariston rengastielle, Nauvoon ja Isoonkariin. Tänä kesänä vuorossa oli parin vuoden tauon jälkeen reissu Ahvenanmaalle. Koska olimme liikkeellä autolla, oli helppo ajella saarta ristiin rastiin ja tutustua mm. saaren pohjoisosan luontoon Getabergenillä.

Olen aiemmin juossut Ahvenanmaalla kivoja reittejä mm. Bomarsundin luontopolulla ja Maarianhaminassa. Getan luontopolunkin olisi voinut juosta, mutta ihan laiskuuttani en viitsinyt pakata mukaan juoksureppua ja niinpä päätimme jo ennen lähtöä mennä kävellen. Päädyin patikoimaan hellemekossa ja rantakassi selässä, mutta onneksi laitoin sentään lenkkarit jalkaan, sillä polulla oli reippaasti nousuja ja laskuja, juurakkoa sekä kivikkoa. 



Getabergenin luontopolku


Getabergen eli Getavuori sijaitsee Ahvenanmaan pohjoisosassa. Getabergeniltä näkee kauas ja siellä on kahvila-ravintola. Alueella on myös näkötorni, frisbeegolfrata ja majoitusta. 
Ravintolan takaa lähtee luontopolku, jonka siis patikoimme. Polku oli noin 5,5 kilometrin mittainen ympyräreitti. Opasteet kulkevat polulla myötäpäivään, mutta ihan yhtä lailla polun voi patikoida myös vastapäivään. Kuten todettua, luontopolku on vaihtelevaa maastoa, joten kannattaa laittaa kunnon kengät ja valmistautua korkeuseroihin. Märällä kelillä polku voi olla ikävän liukas. 

Luontopolku kulkee kallioisessa maastossa matalien mäntyjen vierellä, mutta reitille osuu myös rehevämpiä pätkiä, joissa joutuu taiteilemaan juurakkoisessa rinteessä. Koilliskulmassa on pieni suoalue.


Puolivälissä reittiä, eli pohjoisrannikolla on mainio uimapaikka. Meillä osui hellesää, joten pakkasimme totta kai uimakamppeet mukaan ja pulahdimme mereen reitin pohjoiskulmalla. Pohjoisessa on myös hienot näkymät kallioiden laelta ja yhtä lailla mereltä päin katsottaessa kohtisuorana mereen tippuvat kalliot ovat hieno näky. Uimapaikan kohdalla pääsee veteen kuitenkin matalassa pikkukivirannassa. Rannalta on molempiin suuntiin tiedossa kipuamista takaisin Getabergenin korkeuksiin.



Djupviksgrottan - luolia ja kalliomuodostelmia


Vaikka luontopolku tarjoaakin hienoja näkymiä saaristoluontoon, erityisen siitä tekevät erikoiset kivimuodostelmat sekä useampi luola. Djupviksgrottan on alueen suurin ja tunnetuin luola, mutta pieneltä alueelta luontopolun läntisellä osuudella löytyy iso luolasto ja myös muita kalliomuodostelmia. 



Ahvenmaan kalliot ovat punaista graniittia, jolle on tyypillistä halkeilla ja lohkeilla isoina vaakasuorina paasina. Kallioihin on muodostunut luonnon luomia kiviportaita, halkeamia ja tasanteita. Joissain kohtaa näyttää siltä, kuin kattona oleva kalliopaasi voisi hetkenä minä hyvänsä romahtaa niskaan!

Viimeisimmän jääkauden tuotosta ovat valtavat kalliosta irronneet siirtolohkareet sekä silokalliot. Koko aluetta halkoo myös itä-länsisuuntainen rotko.

Lähempänä luontopolun päätä sijaitsee puolestaan pirunpelto, jota alueella retkeilevät ovat vuosien saatossa muovanneet uuteen uskoon. Kivistä on kasattu satoja ellei tuhansia kivikasoja, jotka reunustavat luontopolkua ja sulautuvat vähitellen pirunpeltoon.



Ahvenmaa on hieno luontokohde 


Olen kiertänyt Ahvenmaalla nyt kolme luontopolkua. Tämän Getan, jo mainitun Bomarsundin polun sekä Maarianhaminasta etelään olevan Nåtön pähkinälehtojen katveessa kulkevan luontopolun. On hienoa, miten pienelle saarelle mahtuu kolme noin erilaista luontopolkua, voin suositella kaikkia lämpimästi. Ahvenanmaa on oiva vierailukohde myös luonnossaliikkujalle, varsinkin, jos tykkää tällaisista vähän lyhyemmistä poluista joiden varrelta löytyy myös mainioita uimapaikkoja.





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...