maanantai 20. toukokuuta 2024

Kuuvan lenkki Ruissalossa - ihana alkukesän vihreys!

Kävin noin kuukauden tauon jälkeen juoksemassa Ruissalossa. Tänä aikana oli tullut kesä! Puissa oli tammia lukuun ottamatta jo ihan kunnon lehdet, ja tuomenkukat tuoksuivat, kun juoksin Kuuvan lenkin Ruissalon saaren eteläisimpään niemennokkaan. 

Lähdin liikkeelle Saaronniemestä, jossa on iso maksuton parkkipaikka sekä Fölin bussilinjan numero 8 päätepysäkki. Saaronniemessä on myös iso ja mukava uimaranta sekä kahvila. Kävinkin ennen lenkkiä Villa Saarossa kahvilla ja lenkin jälkeen uimassa. :) Ehdin viime viikolla jo useamman kerran mereen uimaan Naantalissa, mutta Saaronniemessä vesi oli paljon kylmempää! Sentään oli lämmennyt talven avantouinneista, mutta eipä vedessä oikein kauaa huvittanut polskia.

Kun lähtee kohti Kuuvaa Saaronniemen parkkipaikalta, pääsee menomatkalla kokemaan monimuotoista polkua. Ruissalon polut ovat helppoja osin siksi, että käytännössä vain talvikuukausina on märkää ja silloinkin pitkoksilla melkko helppoa menoa. Näin toukokuussa vähäsateisen jakson jälkeen polut olivat todella kuivia ja mäntymetsässä jo paahteinen tuoksu. 

Tämä reitti on siitä kiva, että lukuunottamatta Kuuvannokan pistoa, kyseessä on ympyräreitti. Paluumatka Kuuvasta Ruissalontielle on tosin enimmäkseen hiekkapohjaista kävelytietä ja sellaisenaan tosi helppoa menoa. Se sopi minulle, sillä kärsin edelleen piriformis-vaivasta, ja olen juossut hyvin vähän. Tämä juoksu olikin toukokuun ensimmäinen kympin lenkki. Paluumatka ei helppoudesta huolimatta ole ollenkaan tylsä, vaan reitti kulkee mm. ihastuttavan pitsihuvilan ja sen omenapuiden ohitse. Paluumatkan polkua reunustaa myös kielojen matto. Kielot eivät vielä kukkineet, ehkä ensi viikolla on niiden aika. 




tiistai 30. huhtikuuta 2024

Hiljainen huhtikuu

Huh, meinasin unohtaa koko kuukausikoosteen! Olen niin vähän kirjoittanut blogiin, että oli jäädä ihan epähuomiossa väliin tämä. Onneksi vielä ei ole kiire vappurientoihin, niin ehdin muutaman rivin naputella. 

Maaliskuun koosteessa toivoin kevään etenevän vihdoin ja pääseväni eroon sitkeästä juoksua haitanneesta alaselän/pakaran jumista. No eipä toteutuneet nämä toiveet! Huhtikuun keleissä ei juuri ollut hurraamista ja ties kuinka monta takatalvea kerkesi tuiskuta ennen kuin nyt loppukuusta vihdoin kevät alkoi kunnolla edetä. Jumista en myöskään ole päässyt eroon, mutta olen juossut siitä huolimatta. Lenkit ovat vain olleet suht lyhkäisiä.

Juoksin huhtikuussa 110 kilometriä. Minimitavoitteena ollut 100 kilometriä ylittyi selvemmin kuin aikaisemmin tänä vuonna, mutta lukemat ovat silti melko alhaiset. Viime vuonna huhtikuussa juoksin yli 160 kilometriä. Toivoin pääseväni juoksemaan tässä kuussa jo vähän pidempiä lenkkejä, mutta selkäjumin kanssa en halunnut kuitenkaan ottaa riskejä ja niinpä kuun pisimmät lenkit olivat kympin mittaisia. Vaikka juoksin monena viikkona viisikin lenkkiä, ei lyhyillä juoksuilla juuri kilometrejä kerätä. 


Tässä kevättalvella on tullut käytyä jonkun verran Ruissalossa juoksemassa. Polut ovat olleet enimmäkseen jäisiä, joten olen juossut lenkkini vielä toistaiseksi kävelyteillä. Reissuilla on tullut myös käytyä uimassa. Ensin avannossa ja sitten jäiden lähdettyä kylmäuimassa. Vielä on matkaa siihen, että tulisi rantakelit, mutta nyt huhtikuun viimeisellä kerralla kahlasin hiekkarannalta uimaan. :D Postauksen kuvat ovatkin noilta uintireissuilta. 

torstai 25. huhtikuuta 2024

Tämän vuoden tavoitteista ja tämän hetken vaivoista

Alkuvuosi on ollut hiljaiseloa täällä blogissa. Reissupostauksia naputtelin kyllä, mutta juoksuharjoittelusta en ole kirjoittanut juuri ollenkaan kuukausikoosteita lukuunottamatta. 

Kerroinkin maaliskuun koosteessa, että olin saanut riesakseni selkävaivan. Ja edelleen tuo alaselkäjumi haittaa niin juoksuja kuin muutakin elämää. Oikeastaan jumi on enimmäkseen oikeassa pakarassa, piriformiksen tiennoilla, mutta on jotenkin soveliaampaa puhua selkä- kuin berberijumista. :D Ja myös alaselkä on jumissa, samoin kuin käytännössä oikea jalka.

Jumi ei ole estänyt juoksuja, eikä tunnu pahentuvan juoksusta, päinvastoin. Kuitenkin, kun juoksulihakset ovat jumissa, ei ihan kauheasti huvita treenata muuten kuin kuntoutus ja kunnon ylläpito mielessä. Niinpä lenkit ovat olleet varsin lyhyitä ja leppoisia. Ainoana tavoitteenani on ollut saada sata kilometriä juoksua kuussa kasaan.

Eniten selkäjumi tuntuu istuessa ja se ei tykkää pitkään istumisesta. Mitä olen tässä keväällä tehnyt? No istunut todella paljon koneen ääressä. Minun oli tarkoitus aloittaa gradua tänä keväänä, mutta eipä sekään ole kauheasti edennyt. Hiukan nurinkurisesti olen vältellyt muita kirjoitushommia, kuten vaikka blogia, sillä ajatuksella että keskittyisin opintoihin. 

Kun lähdin tähän juoksuvuoteen, mietin ensimmäiseksi tavoitteeksi juosta vähemmän kuin viime vuonna. Juoksin viime vuonna ennätyksellisen paljon, joten tuon tavoitteen täyttäminen ei liene vaikeaa. Ja kyllä, ennätysvuoden kooste puuttuu myös blogista. Sen yritän kuitenkin jossain vaiheessa vielä naputella, vaikka älyttömästi myöhässä. 

Koska olen nyt ollut jo pari kuukautta sen verran jumissa, etten ole voinut tehdä kehittävää treeniä, olenkin asettanut tämän vuoden tavoitteet myöhemmälle. Olen miettinyt kahta juoksukisaa elo-syyskuussa. Voi olla, että tänä vuonna en yritä maratonia, vaan juoksen kaksi puolimaratonia, mutta noista jälkimmäisen osalta maratonkin voisi olla mahdollinen. Se edellyttäisi kuitenkin varsin nopeaa vaivoista kuntoutumista ja sen myötä juoksumatkojen pidentämistä. Joten katsotaan nyt. Vielä en ole mihinkään ilmoittautunut, mutta kiinnostaisi kovasti kokea itselle kaksi aivan uutta kisaa.

Tässäpä näitä kuulumisia. Huomenna olen menossa jumin kanssa lääkäriin, ja postissa odottaisivat uudet juoksukengät. Toivottavasti näiden myötä kuntoutus etenisi ja voisin kirjoitella taas juoksukuulumisiakin vähän useammin!

sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Maaliskuun maltilliset juoksut

Maaliskuun kuukausikilometrit jatkoivat alkuvuoden linjaa. Minimitavoitteena ollut 100 kilometriä ylittyi juuri ja juuri. Juoksin maaliskuussa 102 kilometriä. 


Teneriffan lomalta saatua treenipiikkiä en päässyt hyödyntämään ihan toivotulla tavalla. Minulla oli joku pieni jumi, joka paheni kuun mittaan. Lopulta toinen jalka ja alaselkä olivat jokseenkin poissa pelistä ja varasin vihdoin tälle viikolle ajan kiropraktikolle. Ihan vielä ei tunnu siltä, että jumi olisi poissa, mutta toivottavasti jumppailujen ja venyttelyjen myötä se katoaa. 

Ihan valtavaa treeni-intoakaan ei ole ollut. Olen usein juossut maaliskuussa jo pidempiä lenkkejä ja nostanut määriä talvikuukausista. Mutta nyt talvi jatkui lähes koko maaliskuun varsin tylsillä keleillä, jotka eivät nekään innostuneet kasvattamaan juoksumääriä. Erityisesti pitkikset ovat koko alkuvuoden puuttuneet käytännössä juoksuohjelmasta. Maaliskuussa juoksin pari kympin lenkkiä ja pisin lenkki oli 12 kilometriä nyt loppukuusta, 

Olisi kiva, jos huhtikuussa kevät vihdoin etenisi. Toivoisin myös löytäväni enemmän juoksuintoa myös kasvattaa pitkän lenkin pituutta ja sitä myötä myös enemmän kilometrejä. 

torstai 28. maaliskuuta 2024

Sombrero de Chasna, mukava ympyräreitti ja patikointi Teneriffalla Sombrero-vuoren laelle

Meillä oli Teneriffalla kahdessa pätkässä auto vuokralla. Otimme vuokra-auton vielä viimeiselle päivälle ennen kotiinpaluuta, niin saimme sillä kuskattua itsemme ja matkalaukut lentokentälle. Lisäksi halusimme tehdä vielä yhden patikoinnin Teiden kansallispuistossa. Tällä kertaa suuntasimme hieman tuntemattomammalle reitille, joka kuitenkin oli varsin mukava rengasreitti Teiden kalderan etelälaidalla. 


Miten vaellusreitille pääsee?

Sombrero de Chasnan patikointi lähtee TF-21-tien varresta n. 8 kilometriä Vilaflorin kylästä pohjoiseen. Reitille pääsee järkevästi vain autolla. Polun alussa on vanhan kivirakennuksen raunioita ja tilaa muutamalle autolle. Jos parkkitilaa ei siinä ole, voi auton viedä parkkiin Las Lajasin retkeilyalueelle hiukan yli kilometrin päähän. Johtuen ehkä siitä, että oli vähän vilpoisampi ja pilvinen päivä, saimme auton parkkiin aivan polun alkuun. Polun alku löytyy tästä Google Maps -linkistä.

Sombrero de Chasna on saanut nimensä siitä, että kauempaa tasalakinen vuori näyttää etäisesti hatulta. Vuori on jännän näköinen, kun sen seinämät näyttävät lähes pystysuorilta, ja voisi kuvitella, että sinne olisi vaikea päästä. Pohjoisreunalta on kuitenkin varsin helppo kiivetä ylös vuoren laelle. Sombrero de Chasnaa ei tule kuitenkaan sekoittaa El Sombrero -vuoreen, joka on samannäköinen kivimöntti vain joidenkin kilometrien päässä. Siinä missä Chasnalle pääsee helposti kävellen, vaatii El Sombrero kiipeilytaitoa ja köysiä.

Nämä pyöreät vuoret ovat syntyneet, kun niiden kovempi kivilaji, punainen basaltti, on kestänyt eroosiota paremmin kuin vuorta ympäröivä kiviaines. Tämä patikointi oli siitä hauska, että olimme aikaisemmin kävelleet Paisaje Lunarin reitin, josta on näkymä Sombrero de Chasnalle, ja tältä patikoinnilta puolestaan pääsee kurkkaamaan alas Teiden kalderan reunavuorilta kohti Roques de Garciaa, josta olin lähtenyt Pico Viejon reitille. Näistä patikoinneista syntyi monipuolinen kuva Teiden kansallispuiston eteläosista.


Patikointireitti Sombrero de Chasnalle

Patikointi nousee heti päätieltä lähdettäessä jyrkästi, ja kohta ollaankin jo korkealla tien yläpuolella nousemassa vielä ylemmäs harvassa kanarianmäntymetsikössä. Polku kulkee lyhyen matkaa alussa ja lopussa samaa reittiä, mutta sitten polku kääntyy kohti Teiden kalderaa ja muuttuu ympyräreitiksi. Suositeltu kulkusuunta on myötäpäivään, jolloin jyrkimmät osuudet mennään ylöspäin. 

Tälle patikoinnille osui pilvinen päivä, mutta menomatkalla aurinko vielä ajoittain pilkisteli. Reitti kulkee sellaisella korkeudella (yli 2 kilometrissä), että usein ollaan pilvien yläpuolella, mutta meidän retkellämme pilvet nousivat reitille ja niinpä patikoimmekin ison osan matkaa pilvessä. Nousun aikana Sombrero de Chasna näkyi reitillä vain ajoittain ja jos siitä halusi kuvan, piti vielä väijyä hetkeä, jolloin pilvet väistyisivät. Pilvessä tuli nousumetreistä huolimatta hiukan kylmä, ja lyhyen evästauon lisäksi pysähdyimme vähän ennen puolimatkaa lisäämään vaatetta.


Kun reitti saapui Teiden kalderan eteläreunalle, metsä harveni ja puut hävisivät kohta kokonaan. Edessä oli muutama pätkä jyrkkää nousua, joista viimeinen päättyi reunalle aivan pystyruoraan pudotukseen. Huh, mikä näköalapaikka! Patikointi on muuten korkeanpaikankammoiselle tosi leppoisa, mutta tuossa kohtaa vedin henkeä kerran jo toisenkin. Teiden kansallispuiston poikki kulkeva tie kulki tasangolla noin 500 metriä alempana ja kaldera aukesi näköalapaikalta niin oikealle kuin vasemmallekin. Pilvet ikään kuin valuivat takaamme alaspäin kalderan rinteitä ja edessä Teiden rinteilläkin oli pilviä.

Reitti kulki lyhyen matkaa aivan kalderan ja jyrkänteen reunaa. Osuus oli minulle hiukan liian jännittävä, mutta onneksi rinne on toiseen suuntaan sen verran loiva, että oli helppo kulkea tuo osuus myös alempana turvallisen matkan päässä reunasta. Sombrero de Chasnan huipulle kulkeva osuus kulkeekin sitten hyvin tasaisena ylängöllä isojen pensaiden lomassa. 

Itse nousureitti Sombreron tasaiselle laelle vaatii hiukan kiipeilyä kivenlohkareelta toiselle. Nousu on kuitenkin hyvin lyhyt eikä sinänsä korkeanpaikankammoiselle pelottava. Vuoren laki on puolestaan aivan tasainen eikä sieltä ole runsaiden pensaiden vuoksi mitään jyrkännenäkymiäkään. Noustessamme huipulle ylös vuorille nousevat pilvet olivat saavuttaneet meidät ja näkyvyys ylhäällä oli vain joitain kymmeniä metrejä. Meitä vastaan oli tullut muutamia kulkijoita, mutta saimme olla huipulla aivan kahdestaan. Sumussa tunnelma oli oikeastaan aika romanttinen. :)

Pilvessä oli kuitenkin sen verran vilpoista, että alaspäin patikoiti meni huomattavasti vauhdikkaammin kuin ylös. Tarkkana sai välillä olla, kun reitti oli kivikkoinen ja louhikkoinen. Maisemia ei pilvestä näkynyt, mutta oma tunnelmansa oli siinä, että näkyvyys oli vain joitain metrejä ja vaikka laskeutuminen oli kohtalaisen loivaa, välillä rinne vain katosi sumuun. 

Takaisin autolla olimme noin 7 km patikoituamme. Nousua reitillä kertyi hiukan yli 400 metriä. Vaikka nousu ei missään kohtaa ole erityisen jyrkkää, tuntui se kuitenkin hiukan jaloissa. Tämäkin reitti kulkee päälle 2000 metrin korkeudessa. Sombrero de Chasnan patikointi oli tällaiseksi melko lyhyeksi reitiksi varsin monipuolinen. Nousua, laskua, erilaisia maisemia ja pieni kipuaminen huipulle. Jo pelkästään näkymät Teiden ylätasangolle olivat retken arvoisia.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...