Heinäkuun reippailut

Heinäkuussa pääsin vihdoin tauon jälkeen juoksemaan. Kilpirauhasen liikatoiminnan toteamisen jälkeen olin juoksukiellossa, kunnes arvot alkoivat asettua viitteisiin ja syke laski normaalille tasolle. 

Täysipainoisesti en ole vielä päässyt juoksemaan. Aloitin melko varovasti juoksut, ja kunto on selvästi huonompi nyt kuin keväällä. Sitä pitäisi rakentaa uudestaan, mutta en ole juurikaan asiaa ajatellut, vaan juossut vain fiiliksen mukaan lyhyitä lenkkejä. Yhteensä kilometrejä kertyi heinäkuussa 46.

Viime vuonna heinäkuu oli mun koko vuoden kovin juoksukuu. Juoksin vuosi sitten 167 km, ja se tuntui tulevan kuin itsestään lomailun lomassa. Eivät ole vuodet veljiä keskenään... Onneksi pääsin tänäkin vuonna lomailemaan täysipainoisesti, vaikka juoksu ei vielä oikein sujunutkaan. Olen päässyt löhöilemään lapsuudenkotiini ja mökille, reissaamaan ja patikoimaan. Kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttanut Basedow on oireillut hiukan silmäongelmina, mutta ei onneksi niin pahasti, että lomasuunnitelmia olisi pitänyt muuttaa.

Nyt heinäkuun lopulla tuli vähän enemmänkin reippailtua, kun kävin patikointireissuilla Nauvossa sekä Teijon kansallispuistossa. Patikointia kertyi yhteensä parisenkymmentä kilometriä. No, viime heinäkuun lukemista pudotus oli noin puoleen, mutta semmoista se nyt on. Oli kuitenkin kiva päästä näkemään uusia paikkoja patikoiden! 

Elokuussa pitänee miettiä vähän säännöllisempää juoksua ja nousujohteista ohjelmaa, niin toivottavasti pääsen vähitellen taas juoksukuntoon! 

Korona-ajan matka Tallinnaan

Ennen tätä kesää en ollut koskaan käynyt Tallinnassa. Kun Viro oli ensimmäisiä maita, joihin matkailu vapautui korona-rajoitusten jälkeen, päätimme tehdä kesäreissun eteläisen naapurimaan pääkaupunkiin. Ja täytyy sanoa, että hyvin valittu kohde! Tallinna oli hieno paikka vierailla näin kesäaikaan, ja heinäkuussa korona-aika näkyi sekä laivoilla että kaupungissa mukavana väljyytenä.

Kuulin etukäteen, että yleensä Tallinnan lautoilla on ruuhkaisaa ja istumapaikkaa on vaikea saada. Nyt matkaan lähtijöitä oli kuitenkin molempiin suuntiin vain kourallinen. Helsingistä lähdettäessä laivan brunssi-buffassa oli runsaasti tilaa ja sama väljyys näkyi kannella, tax freessa ja yleisissä tiloissa. Turvavälejä ei tosin noudatettu oikein missään, mutta käsidesiä oli joka nurkassa tarjolla ja brunssiruokia joko tarjoiltiin tai otettiin omilla ottimilla siten, että muihin matkustajiin ei ollut kontaktia.

Myös Tallinnassa oli kuulemma väljää normaaliin kesään verrattuna. Poissa olivat oppaan lipun perässä kulkevat turistilaumat eikä missään ollut ruuhkaa. Suomea kuuli paljon, mutta muun maalaisia matkailijoita ei juuri ollut. En ole tainnut koskaan olla historiallisessa kaupunkikohteessa, jossa olisi päässyt näin mukavasti kiertelemään nähtävyyksiä ilman muita ihmisiä. Korona taisi näkyä myös ainakin joidenkin ruokapaikkojen hinnoissa, ja reissussa tulikin syötyä hyvin. Olimme matkalla kaksi yötä ja hotellimme oli hyvällä paikkaa vanhassa kaupungissa. Vanha kaupunki levittäytyi ympärillä ja Viru-keskukseen oli kuitenkin matkaa vain puolisen kilometriä.

Tykästyin erityisesti Tallinnan vanhaankaupunkiin. Vanhakaupunki on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1997 ja se on yksi parhaiten säilyneitä keskiaikaisia kaupunkikokonaisuuksia. Vanhakaupunki jakaantuu Toompean mäellä sijaitsevaan linnoitusosaan eli yläkaupunkiin sekä hieman myöhemmällä ajalla linnan ympärille muodostuneeseen alakaupunkiin.

Alakaupungissa oli runsaasti sokkeloisia kapeita mukulakivikatuja sekä pieniä ja hiukan isompia aukioita, kirkkoja ja museoita. Yläkaupungissa oli hyvin säilyneitä linnoituksen torneja, korkeita muureja ja näköalapaikkoja moneen suuntaan. Itse ihastuin erityisesti yläkaupungin linnoituksiin ja hienoihin näkymiin.

Vierailimme myös Telliskiven ns. nousussa olevalla trendialueella. Telliskivi on vanhalle teollisuusalueelle muotoutunut taiteilijoiden suosima boheemi alue, josta löytyy taiteen lisäksi hyviä ravintoloita ja designputiikkeja. Jännä alue, jossa kannattaa nostaa katse kengänkärjistä teollisuushallien seinämaalauksiin!

Oli kiva päästä vierailemaan Tallinnassa nyt, kun siellä oli mukavan väljää ja edullista. Sääkin suosi kolmen päivän minilomaa, ja näin kesäaikaan suosittelen pysähtelemään paljon pieniin kuppiloihin juomalle tai jäätelölle!

Lomamoodissa

Taidan olla ihan surkea juoksubloggaaja, kun ensin oon viikkoja juoksematta ja sitten kun pääsen palaamaan lenkkipoluille, en edes jaa sitä blogiin! 

Mutta näin iloisesti on asiat, olen taas päässyt juoksemaan ja olo alkaa olla ihan normaali. Kilpirauhasen liikatoiminta on rauhoittunut ja lääkitys on tehonnut mulla poikkeuksellisen nopeasti. Vähän jänskättää, kääntyykö liikatoiminta lääkityksen myötä pian vajaatoiminnalle, kun ilmeisesti mun kroppa reagoi lääkkeeseen aika voimakkaasti. 

Nyt on kuitenkin loma ja mieli hyvä. Ekan lomaviikon sää oli kyllä aika kurja, joka päivä satoi! Tällä viikolla on ollut parempaa säätä ja päästiin pikku reissuunkin. 

Loma jatkuu ja blogi päivittyy epäsäännöllisesti. Kuulumisia kannattaakin kurkata instan puolelta, sieltä seurantaan @taivaanrannanjuoksija

Kummallinen kesäkuu

Sairaskertomus-postaukset jatkuvat... Tässä vierähtikin sitten kokonainen kalenterikuukausi juoksematta. Olin kovasti toivonut, että pääsisin jo kesäkuussa juoksupoluille, mutta toisin kävi.

Kilpirauhasen liikatoimintaan olen nyt syönyt lääkkeitä kuukauden päivät ja se on itse asiassa rauhoittumassa. Sain myös erikoislääkärillä diagnoosin. Liikatoiminnan aiheuttaa mulla Basedow-niminen autoimmuunisairaus. Basedown laukaisee usein stressi, jos siihen on perinnöllinen taipumus, ja näin kävi minullekin. Olin viime vuoden lopulla työasioista kovin stressaantunut ja se jäi sillä tavoin päälle, etten tainnut missään vaiheessa oikein palautua vaan kävin ylikierroksilla, kunnes toukokuussa älysin mennä asian kanssa työterveyteen ja siellä labroissa näkyikin selvä kilpirauhasen liikatoiminta. Valitettavasti tuosta Basedowsta en pääse enää eroon, vaikka liikatoiminta saataisiinkin lääkkeillä kuriin. Edessä on 1-1,5 vuotta lääkitystä ja sen jälkeen parhaassa tapauksessa sairaus on remissiossa, mutta saattaa uusia. Mulla on vasta-aineita sekä kilpirauhasen liika- että vajaatoimintaan, joten suurella todennäköisyydellä se tulee vaikuttamaan mun elämään ja terveyteen jatkossakin.

Kesäkuun alussa mulla alkoi kuumeilu, jonka luulin johtuvan kilpirauhasesta tai sen lääkityksestä. Mutta ilmeisesti siihen onkin joku muu syy, ja olen aika kysymysmerkkinä täällä.

Olen nyt kuitenkin voinut sen verran paremmin, että kaipuu juoksemaan on kova. Miesystäväni innostui korona-aikaan enemmänkin juoksemisesta, ja ehdimme tehdä joitain pitkiksiä yhdessä ennen kuin liikatoiminnan oireet veivät mun juoksukunnon. Hän on kuitenkin jatkanut lenkkeilyä ja juoksi eilen puolimaratonin. Mun sieluun vähän sattuu, etten päässyt mukaan. 

Toisaalta kesäkuuhun on mahtunut myös paljon hyviä päiviä. Viime viikolla mulla oli jo selvästi parempi olo, ja useamman työpäivän päätteeksi pakkasin uimakamppeet reppuun ja painelin rannalle. Jos keväällä etätyö tuntui ajoittain jopa hieman ankealta, nyt kesäkuussa on ollut tosi kiva tehdä töitä etänä. Työpäivän päättyessä on jo kotona ja pääsee paljon nopeammin vaikkapa juuri uimaan. 

Varovasti toivon, että heinäkuussa pääsisin jo juoksemaan. Pitää vain aloittaa kevyesti ja kroppaa kuunnellen. 

Kuumeilua ja muita kuulumisia

En erityisemmin haluaisi naputella tänne blogiin mitään sairauskertomuksia... Toisaalta avoin linjani kärsii, jos olen hissukseen, ja sitä suurempi on selittely blogitauolta palatessa. Joten tässä viime aikojen kuulumisista muutama rivi.

Olen ollut pari viikkoa kuumeessa. Parin päivän kuumeilun jälkeen en vielä päässyt mihinkään tutkimuksiin, viikon jälkeen otettiin labrakokeita ja mm. koronatesti. Joka oli negatiivinen. Enpä sitä epäillytkään, mutta hyvä että otettiin, koska ei olisi ollut ollenkaan kivaa pelätä läheisten tartuttamista yms. Mitään oikeaa syytä tuolle kuumeilulle ei ole selvinnyt. Terveyskirjaston Pitkittynyt kuume-artikkelissa mainitaan mahdolliseksi syysksi myös kilpirauhasen liikatoiminta, joten siitä sen kai sitten täytyy johtua...

Kuumeiluni on ollut sellaista, että lämpä on noussut ja laskenut ja välillä on ollut kuumeettomia jaksoja. Viime viikolla ravasin labrassa ja lääkärissä, mutta loppuviikosta alkoi olla parempi olo ja maanantaina palasin (etä)töihin. Lämpöilyä on edelleen ollut, mutta nyt se näyttäisi olemaan vähenemään päin.

Helle ja kuumeilu ei ollut ihan kivoin mahdollinen yhdistelmä. Onneksi särkylääkkeillä olin sen verran toimintakykyinen, että jaksoin mm. lähteä uimaan. En ole koskaan ennen ollut kylmän veden ystävä, mutta nyt viileä uimavesi oli juuri sitä mitä kaipasin. Muuten kesäsäistä nauttiminen on mennyt vähän ohi. Toivon todella, että kun kesälomani vihdoin alkaa heinäkuun puolivälissä, olisi vielä hyviä säitä ja pääsisin niistä nauttimaan. Olen aina ennen tykännyt hulluna kesästä ja helteistä, joten tällainen syö naista.

Luonnollisesti juoksupoluille palaaminen ei ole vielä läheskään ajankohtaista ja olen ollut niin kipeänä, ettei ole edes tehnyt mieli juoksemaan. Saattaakin hyvin olla tervehtymisen merkki, että tänään olen tuntenut kaipuuta juoksua kohtaan. Toivottavasti kilpirauhaslääkitys alkaisi kohta tehota ja pääsisin hissukseen taas liikkumaan.

Kukkakuvien myötä toivottelen hyvää juhannusta lukijoille!