torstai 7. maaliskuuta 2024

Polkujuoksua Teneriffalla: helppo rengasreitti Teide-näkymin

Teneriffalla riehui laajoja maastopaloja syksyllä 2023. Olin alunperin ajatellut juosta Teiden kansallispuistossa saman reitin, jonka kävelimme siskoni kanssa 2018. Reitti Fortaletzalle oli kuitenkin osittain suljettu vielä helmikuussa 2024 palojen vuoksi. Löysin vaihtoehtoisen reitin samoilta seuduilta ja tässä nyt reittikuvaus tuosta ympyrälenkistä.


Bussilla Teiden kansallispuistoon


Teneriffalla on hyvä bussiverkosto ja matkustus on halpaa. Osoitteesta titsa.com löytyy infoa reiteistä, lipuista yms. 

Bussilla pääsee kätevästi Teidelle niin pohjoisesta kuin etelästäkin, tosin busseja kulkee vain yksi päivässä kumpaankin suuntaan. Itselläni on kokemuksia vain Puerto de la Cruzista lähtevästä bussista ja kun nytkin ajoituimme tuossa pohjoisrannikon kaupungissa, oli bussireitti jo entuudestaan tuttu. Nyt lähtiessäni tiesin jo aiemmilta reissuilta, että bussiin voi hypätä La Pazista, jossa hotellimmekin sijaitsi. Bussit tulevat usein toki täyteen jo Puerton asemalla, mutta ei hätää, sillä siinä kohtaa matkaan lähtee toinen bussi, joka poimii kyytiläiset välipysäkeiltä. Tästä syystä bussi voi olla reippaasti aikataulusta myöhässä pysäkillä, mutta liikkeelle voi lähteä turvallisin mielin, kun tietää, että bussiin kyllä mahtuu. 


Jos lähtee tälle reitille, voi jäädä pois Teiden kansallispuiston pohjoisreunalla El Portillossa tai Las Canadasissa. Teiden kansallispuisto on tosi laaja, ja näiltä kulmilta on noin 10 kilometriä Teiden köysirata-asemalle ja siitä vielä jokunen kilometri eteenpäin on bussilinjan päätepysäkki. Jos haluaa nähdä samalla reissulla useamman kohteen, kulkee kansallispuistossa myös oma bussilinja muutaman kerran päivässä eri kohteiden välillä. 


Helpohko rengareitti las Canadasin alueella


Tällä reitillä on hyvänä puolena se, että kyseessä on rengasreitti, jolle pääsee useammalta kohtaa TF-21-tieltä. Liikkeelle voi lähteä El Portillon ravintolalta, vierailukeskukselta tai las Canadasin bussipysäkiltä, josta parin sadan metrin säteellä löytyy parikin ravintolaa. Lähtöpaikasta riippuen matkaa tulee noin 8-9 km. Reitti kiertää Montana Arenas Negras -kukkulan ja suosittelen kiertämään sen vastapäivään. Reitti on merkitty maastoon Sendero 2 -kyltein ja erottuu maastosta selvästi kivireunusteisena polkuna. 



Itse lähdin liikkeelle las Canadasin pysäkiltä. Yhdyspolku ympyräreitille lähtee heti ravintola Papillonin takaa. Arenas Negras -reitti kulkee länsilaidalla vanhaa hiekkatietä helppokulkuisena ja päätien suuntaisesti, kunnes lähtee itään kipuamaan laavahiekkarinnettä ja saapuu rotkon laidalle reitin kaakkoiskulmalle. Näköalat nousussa ovat hienot niin Teidelle kuin Teiden ylätasangollekin. Tuo nousu on hiukan raskas, siinä kivutaan alle kilometrin matkalla yli 200 metriä ja polku on paikoin jyrkkä. Nousu on kuitenkin myös melko lyhyt ja koko reitti enimmäkseen helppo ja tasainen tuon nousun jälkeen. 


Reitin itälaita kulkee kahden kukkulan välissä ja maasto on kuivaa sekä piikkipensaiden kirjomaa. Kun reitti saapuu koilliskulmaan, aukeaa näkymä pilvettömällä kelillä niin observatoriolle tai alas pohjoisrannikollekin. On aina upeaa, kun yli 2000 metrin korkeudessa voi nähdä meren alapuolella. Muuten kierroksen näkymiä hallitsee tietysti Teide, sekä muutama pieni kraateri.



Reitti laskettelee mukavan helposti kohti luoteiskulmaa ja El Portilloa. Portillon liepeillä näkyy tälläkin reitillä maastopalon jälkiä. Kävin vierailukeskuksella pitämässä pienen tauon. Siellä on ilmainen näyttely Teiden kansallispuiston geologiasta ja myöskin ilmainen, siisti vessa. Siitä jatkoin vielä takaisin lähtöpisteeseen, jossa minulla olikin sitten useampi tunti aikaa syödä ja odotella paluubussia.


Voin suositella tätä reittiä niin patikointiin kuin polkujuoksuunkin. Reitti on hyvä intro Teiden kansallispuiston maisemiin ja siihen, millaista on kuntoilla yli 2000 metrin korkeudessa. Polku on lyhyttä jyrkkää nousuosuutta lukuunottamatta hyvin juostava. Korkeanpaikankammoinen selviää mainiosti. Joku enemmän jännitystä hakeva saattaisi pitää reittiä tylsänä. Itselle tämä oli kuitenkin tosi kiva ensimmäinen polkujuoksu Teiden kansallispuistossa, ja tällainen lyhyt reitti oli helppo juosta myös siksi, ettei ollut stressiä bussiaikatauluista, vaikka pysähtelin tämän tästä ottamaan kuvia. 

torstai 29. helmikuuta 2024

Kaksijakoinen helmikuu

Hola! Terkut Teneriffalta! En ole täällä blogissa tai muutenkaan somessa matkasta huudellut, ja muutenkin tämä helmikuu on mennyt todellä vähäisellä sosiaalisen median käytöllä. Mitään erityistä syytä siihen ei ole, paitsi että on ollut muutakin tekemistä. :)

Helmikuu oli liikuntojen ja muun elämän puolesta hyvin kaksijakoinen. Alkupuoli kuusta meni jäisillä pyöräteillä liukastellessa, nyt loppukuusta löytyi sulaa baanaa täältä vähän etelämpää. Kuun alkupuolella oli myös vähän haipakkaa muussa elämässä; ihan hyviä, mutta kuitenkin kuormittavia juttuja. Juoksu ei ollut pääosassa. Täällä Teneriffalla sitä vastoin oli tarkoitus viettää rentoa kuntoilulomaa, ja siinä on pääosin onnistuttukin. 

Helmikuun juoksukelit Suomessa olivat jokseenkin karseat. Juoksin kaikki lenkit yhtä lukuunottamatta nastoilla. Nastalenkkarini eivät sovi jaloilleni erityisen hyvin, ja siksi en yleensä talvisin juokse niillä kuin tosi tarpeessa. Juoksin yhden kympin lenkin nastoilla kuun puolivälissä, ja sain jalkani siitä varsin kipeiksi. Muut lenkit olivatkin sitten lyhyitä. 

Täällä Teneriffalla olen päässyt polkujuoksemaan ja patikoimaan tosi hienoissa maastoissa. Korkeuserojen ja reippaan kävelymäärän vuoksi juoksukilometrit eivät kuitenkaan kertyneet erityisen helpolla. 

Asetin helmikuun tavoitteeksi juosta 100 km, ja saavutin tavoitteen. Juoksukilometrejä kertyi 101, joten ylimääräisiä lenkkejä en todellakaan tehnyt. Olettaen, että jossain kohtaa innostun taas enemmän blogin kirjoituksesta, reissupostauksia on varmaan tulossa, nyt palaan kuitenkin vielä vähän lomailemaan. 


perjantai 16. helmikuuta 2024

Sisilian kiertomatka: kaikki kohteet, retket, hinta, plussat ja miinukset

Ajattelin avata vielä yhden postauksen verran meidän viime syksyn Sisilian reissun kulkua hintojen ja omien kokemusten kautta. Samalla saan hyvän syyn tuupata eetteriin vielä kuvasatoa reissusta. Haluan myös antaa vielä parit retkivinkit, vaikka en näistä teekään omaa postausta. 

En ole aiemmin ollut tällaisella reissulla, jossa vaihdetaan majoitusta ja tukikohtaa parin päivän välein, mutta Sisiliaan tällainen kiertomatka sopi mainiosti. Esimerkiksi Madeira on niin pieni saari, että siellä pääsee helposti päiväretkeilemään ympäri saaren, vaikka majoittuisi vain pääkaupungissa. Sisilia on kuitenkin selvästi isompi ja tietkin ovat osin huonokuntoisemmat, joten jos haluaa nähdä eri puolia saaresta, tämän tyyppinen reissu toimii hyvin. 

Me lensimme Palermoon, joten kiertomatkamme alkoi sieltä ja kahden viikon jälkeen ajoimme saaren halki paluulennolle. Toinen vaihtoehto on lentää Cataniaan. Sisiliassa olisi paljon nähtävää, joten kahden viikon matkallakin täytyi tehdä karsintaa siitä, mitä ehtisimme nähdä ja kokea. Vuokra-auto oli aika ehdoton, mutta julkinen liikenne Sisiliassa toimii myös hyvin joidenkin siirtymien osalta. 


4 majapaikkaa kahdessa viikossa

Olimme ensin kolme yötä Palermossa. Palermon piipahduksesta on enemmän asiaa tässä postauksessa. Majoituimme Arte Bianca nimisessä pienessä aamiaismajoituksessa, ja voin suositella paikkaa Palermoon matkaajille. Sijainti keskusaseman ja usean paikallisbussireitin vieressä oli loistava. Tosin sijainnista johtuen myös liikenteen melu kuului hyvin selvästi huoneeseen. Palermo olikin vilkas kaupunki, jonka liikenne näyttäytyi ajoittain kaoottisena. Vanhan kaupungin upeiden rakennusten ja patsaiden vastapainoksi kaupungissa oli paikoin hyvin roskaista. Palermon majoitus oli kolmelta yöltä yhteensä 277 euroa, ja lisäksi otimme aamupalan, joka oli 7 euroa per henkilö/aamu.

Toinen majapaikkamme oli pohjoisrannikon Cefalu, jossa yövyimme neljä yötä aivan vanhankaupungin sydämessä isossa huoneistossa, jossa oli ihana kattoterassi ja aivan kammottava sänky. Asunnossa oli siis sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvänä puolena oli ehdottomasti hinta, sillä maksoime neljän yön majoituksesta vain 224 euroa. Majoituksesta ja mm. Cefalun juoksureiteistä kerroin tarkemmin tässä postauksessa. Cefalu oli kokonaisuutena tosi kiva paikka, ja nautin varsinkin pitkästä hienosta hiekkarannasta, kun vierailumme aikana lämpötila kohosi parina päivänä yli 30 asteeseen. Cefalussa myös vanhaakaupunkia vartoiva vuori, Rocca di Cefalu, oli ehdottomasti patikointiretken arvoinen paikka.

Siirryimme kolmanteen majapaikkaan Sisilian itärannikolle saatuamme vuokra-auton. Giardini Naxos valikoitui majapaikaksi sijaintinsa vuoksi, sillä sieltä oli helppo tehdä retkiä mm. tulivuori Etnalle sekä hienoon Taorminan pikkukaupunkiin. Giardini Naxoksen majoituksemme oli mielestäni koko reissun kivoin, sillä valoisa asunto oli aivan rantakadulla ja parvekkeelta oli hienot merinäköala. Viivyimme neljä yötä ja olisin mielelläni ollut vielä pidempäänkin! Majoitus oli myös hiukan hintavalmpi, mutta ei silti kallis, neljä yötä oli yhteensä 316 euroa. 

Olimme varanneet reissun majoitukset Booking.comin kautta. Kaikki majoitukset olivat yksityishenkilöiltä ja etukäteen hiukan mietitytti, olisikovatko asunnot luvatun kaltaisia. Kolme neljästä majoituksesta toimi hyvin, mutta viimeinen majoituksemme peruttiin saman päivän aamuna! Pienellä paniikilla yritimme etsiä korvaavaa asuntoa. Olimme alunperin menossa Sisilian kaakkoiskulmaan Ortigian saarelle, mutta sieltä oli vaikea löytää enää samalle illalle mitään kunnollista. Onneksi meillä oli vuokra-auto, sillä päädyimme ihan toiseen kaupunkiin. 


Yllätysvalinta viimeiselle etapille oli Avola, pieni rannikkokaupunki Syrakusasta etelään. Tarkemmin asiaa pohdittuamme Avola osoittautuikin todella mainioksi tukikohdaksi. Ortigiassa olisi ollut joko todella kallista tai todella hankalaa saada auto parkkiin, ja me olimme punkanneet jo Cefalussa keskellä pikkukujien sokkeloa. Avola tuskin on millään top10 Sisilian parhaat kaupungit -listalle, mutta se oli meille todella positiivinen yllätys. Autolla oli lyhyt matka lähiseudun historiallisiin kaupunkeihin, Ortigiaan, Notoon ja Ragusaan. Avolassa oli myös tosi kiva hiekkaranta ja rantakatu juostavaksi. Myös historiallinen keskusta isoine toreineen ja kirkkoineen oli vähintään yhtä nätti kuin monessa kuuluisammassa kaupungissa.

Majoituksemme oli hyvällä sijainnilla, mutta se oli ihmeisesti ollut jonkin aikaa tyhjillään, ja kun saavuimme, asunnossa leijui ummehtunut tuoksu, wifi ei toiminut ja suihkun viemäri ei vetänyt. Kontrasti edelliseen majoitukseen oli aika iso. :( Wifi ja suihku korjattiin heti seuraavana aamuna, ja maakellarin tuoksukin hiukan hälveni, kun vuoroin ikkunat olivat auki ja vuoroin ilmastointi päällä. Silti minulle jäi epäilys, että asunnossa saattoi olla hometta, enkä siksi halua linkata sitä blogiin ollenkaan, vaikka sijainti olikin mitä parhain... Avolan majoitus kustansi kolmelta yöltä 256 euroa.


Sisilian ihanat rannat

Jostain syystä en ajatellut Sisilian olevan varsinaisesti rantalomakohde, kun varailimme reissun majoituksia ennen matkaa. Ehkä kuvittelin, että lokakuun lopulla ei olisi enää rantakeliä, mutta olin väärässä! Merivesi oli lokakuussa todella lämmintä, ja meille osui muutenkin tosi hyvät säät. Parin viikon reissulla oli kyllä muutama sadepäivä, mutta ihmeellisesti ne osuivat juuri niihin päiviin, kun siirryimme paikasta toiseen. Pääsinkin siis nauttimaan täysillä Sisilian upeista rannoissa, joihin tässä vielä pieni katsaus.

Palermoon saapuessamme lämpötila kohosi päälle 30 asteen ja teimmekin päiväretken Mondello-rannalle, joka sijaitsee n. 10 kilometriä pohjoiseen Palermon keskustasta. Vaikka ei ollut sesonkiaika, ranta oli viikonloppuna varsin täynnä. Ranta oli kuitenkin nätti ja siisti, hienoa vaaleaa hiekkaa ja matala sekä pitkä uimaranta runsaine palveluineen. Ranta on kuitenkin myös Sisilian kalleimpia, ja aurinkotuolit sekä -varjo kahdelle kustansivat viikonloppuhinnoilla yhteensä 28 euroa. 

Seuraava kohteemme, Cefalu, on kuuluisa ja suosittu osittain juuri pitkän, hienohiekkaisen rantansa vuoksi. Cefalu oli rauhallisempi ja itseäni miellytti erityisesti se, että rantaklubilta sai aurinkotuolit aivan rantaviivalta. Kun lämpötila oli n. 33 astetta, oli luksusta maata aurinkotuolilla kahden metrin päässä merestä ja pulahtaa aina halutessaan lämpimiin aaltoihin. Cefalussa oli ison rannan lisäksi vanhankaupungin pikkuranta, jossa vietin tovin yhtenä päivänä. Hiekalle saattoi levittää pyyhkeensä maksutta, ja tilaa oli, mutta rantaklubilla kahden hengen paikan sai parillakympillä, ja yhden hengen paikka oli 15 euroa, joten suosin maksullista osaa rannasta niinä päivinä, kun viivyin rannalla pitkään.

Giardini Naxoksella oli myös piiitkä rantaviiva hiekkaa ja osittain pikkukiveä. Reissasimme Naxoksesta niin paljon, että rannalla tuli käytyä vain parina päivänä uimassa, joista toisella kertaa luin myös tovin kirjaa auringossa. Naxoksen rannalla olisi ollut myös muutama auki oleva rantaklubi, mutta en käyttänyt niiden palveluja. Pidin myös Giardini Naxoksen rannasta, vaikka siellä oli jonkin verran roskia, joita kahdella edellä mainitulla rannalla ei puolestaan ollut. 

Kaikilla kolmella ensimmäisellä rannalla auringossa lekottelua hivenen haittasivat kiertävät kaupustelijat sekä aasialaiset hierojanaiset, joista osa tuli suorastaan tyrkyttämään palvelujaan, vaikka heille olisi juuri 10 minuuttia aiemmin sanonut ei kiitos. Loppumatkan rannoilla ei tällaista tyrkytystä ollut.

Isola Bellan ranta Taorminan alapuolella poikkesi muista rannoista siinä, ettei se ollut hiekkaa vaan pikkukiviranta. Ranta oli todella ruuhkainen ja aallokossa oli haastavaa päästä uimaan kivikkoisella rannalla. Vaikka Isola Bella ja Taormina olivat vierailun arvoiset, itse ranta ei todellakaan ollut suosikkini Sisiliassa. 

Erikoisin paikka, jossa reissulla kävimme uimassa oli Ortigian saarella Syrakusan kyljessä. Ortigian saari on käytännössä iso linnoitus, sillä koko saaren kiertää reunamuuri, joka enimmäkseen kohoaa suoraan turkoosista merestä. Silti Ortigiassakin on useampi uimapaikka. Rantakaistaleita muurin ulkopuolella on muutama, ja niihin johtaa portaat. Eteläkärjessä on puolestaan muurin ulkopuolella iso kivi, josta on käyty uimassa jo vuosisatojen ajan. Nykyään kiven kylkeen on rakennettu auringonottolava ja ulkosuihkut. Tuo oli vinkeä paikka uida!


Myös viimeisessä majoituskohteessa Avolassa oli useampi ranta. Pieni hiekkaranta aivan majapaikkamme vieressä oli oikein mukava ja lokakuun lopussa myös hyvin rauhallinen. Avola vaikutti paikalta, jossa vilkkain sesonki varmasti eroaa syksystä selvästi, sillä laajat parkkipaikat ja isompi ranta kaupungin vanhan sataman kupeessa olivat vierailumme aikaan varsin autiot.


Etukäteen Sisilian rannoissa vähän jännitti, olisiko rannoilla roskaista, mutta pääosin oli varsin siistiä ja kaikkialla vesi oli todella kirkasta sekä lämmintä. Värikkäitä pikkukaloja näkyi varsinkin Isola Bellalla sekä Ortigialla. 

Muut retkikohteet ja vielä pari kaupunkia Sisiliassa

Patikointi Etnalla oli Sisilian matkalla mulle tärkeä kokemus. Näköalat olivat huikeat ja tulivuorelle kiipeäminen elämys. Vaikka patikoimme yli 2500 metrin korkeudessä, oli kävelytahti hidas ja retki ei millään lailla edellyttänyt kovaa kuntoa. Korkeanpaikankammon kanssakin retkellä pärjäsi hyvin. Etna oli parhaiten saavutettavissa vuokra-autolla ja ajomatka Giardini Naxoksesta selkeä ja mukava. 

Toinen luonnonnähtävyys, myöskin lyhyen matkan päässä Naxoksesta, oli Alcantaran jokialue ja rotko basaltteineen. 

Kiva patikointiretki oli myös nousu Rocca di Cefalulle. Cefalu oli muutenkin toimiva kaupunki vaikka pidempäänkin majoitukseen. Vanhankaupungin kujilla oli lukuisia putiikkeja ja ravintoloita ja myös rantakatu oli viehättävä. Rantaa riitti kilometrikaupalla ja kävelyteitä pitkin pääsi myös helposti Roccan toiselle puolelle rantaan.

Majoittuessamme Avolassa teimme sieltä retket Ortigiaan ja Notoon, ja Tuomas kävi Ragusan vuoristokaupungissa sillä aikaa, kun minä vietin lenkki- ja rantapäivää Avolassa. Ortigia oli jännä paikka, saari oli tosiaan käytännössä iso linnoitus, jonka kapeat kujat on päällystetty kivilaatoin historialla. 

Noto on kuuluisa barokkityylisistä rakennuksistaan ja viehättävästä keskustasta. Itse kun en arkkitehtuurista juuri mitään ymmärrä, niin loppumatkasta toinen toistaan hienommat vanhat kaupungit alkoivat kuitenkin omissa silmissä jo vähän toistaa itseään. Notossa hauskaa oli se, että vanhan kaupungin pääkadun varrella taisi olla 9 kirkkoa suunnilleen kilometrin matkalla!

Kun ajelimme takaisin Palermon lentokentälle, reittimme kulki Sisilian keskiosien halki. Siellä poikkesimme vielä linnoituskaupunki Ennaan. Enna on rakennettu vuoren laelle ja kohoaa selvästi muuta tasankoa ylemmäs. Vierailimme Ennassa rauniolinnoituksessa, josta olikin melkoiset näkymät. Erikoista Ennassa on vanhan ja modernin yhdistelmä, mm. jyrkänteen reunaan rakennetut kerrostalot. Erkoista on myös naapurikaupunki, joka on rakennettu viereiselle kukkulalle Ennan piirittäjien toimesta. 


Sisilian plussat ja miinukset

Sisiliassa minua ilahduttivat upeat rannat sekä niissä lämmin ja kirkas merivesi. Historiaintoilijalle saarella riitti valtavasti kohteita, itselle tuli jo ehkä vähän ähky. Vanhat kaupungit olivat näyttäviä, sokkeloisia, loisteliaita ja samalla ränsistyneitä. Osa vanhojen kohteiden autenttisuudesta varmaan kärsii suurista turistimassoista. Esimerkiksi Ortigian linnoituskaupunki oli upea, mutta nykyään myös varsin turistillinen.

Ruoka Sisiliassa oli loistavaa! Erityisesti mieleen jäivät pistaasin ja munakoison maut. Pizza oli takuuhyvää. Pasta Normasta tuli uusi ruokasuosikkini, yksinkertainen tomaatti-munakoisopasta täyteläisellä juustolla höystettynä. Nopea suolainen välipala, riisipallo arancini oli sekin herkullinen, maistoin siitäkin munakoisotäytteistä sekä pistaasi-juusto-täytteisiä versioita. Pistaasia oli myös saaren nimikkopastassa, suklaassa, jäätelössä ja aamupalalla syödyissä muhkeissa tuoreissa croisanteissa. Rakastan pistaasia, joten matka oli mainio makuelämys siinä suhteessa!

Pieni miinus reissuun tuli siitä, että Sisilia osoittautui aavistuksen kalliimmaksi kuin odotin. Ruoka ei ollut erityisen edullista, toki Suomen hintoja selvästi halvempaa. Rantaklubien aurinkotuolit olivat varsin hintavia. Parkkimaksut olivat melko kalliita, joka tosin on ihan hyvä, koska vanhojen kaupunkien kapeille kujille ei autoja mahtuisikaan. Majoituksissa oli sekä plussia että miinuksia. 

Liikennekulttuuri oli onneksi vain paikoin kaoottinen. Missään ei ajettu nopeusrajoitusten mukaan, mutta vain Palermossa näkyi vaarallisia ohituksia. Läheskään kaikkialla asiakaspalvelijat eivät puhuneet englantia, mutta onneksi italian kielessä mm. ruokasanasto on tosi helposti ymmärrettävää ja asiat sujuivat varsin hyvin vain muutamalla italian sanallakin. 

Tällainen kiertomatka oli mainio tapa tutustua Sisiliaan. Lokakuu oli erittäin hyvä aika vierailuun ja säät suosivat meitä. Muistelen reissua lämmöllä!

tiistai 30. tammikuuta 2024

Tammikuun talvijuoksut

Tammikuulle minulla oli vain yksi juoksutavoite - saada kasaan sata kilometriä juoksua. Arvelin tavoitteen olevan melko helppo, kun viime vuoden lopusta juoksumääriin tulisi iso pudotus. Ja kyllähän kilometrit tulivatkin kasaan aika lailla iisisti, vaikka huonoja juoksukelejä riitti. Juoksin tammikuussa yhteensä 106 kilometriä. Enemmänkin olisi helposti tullut, mutta valitsin juosta mieluummin vain lyhyitä lenkkejä ja helppoja treenejä. 

Viime vuoden marraskuussa liikuin tosi paljon, pidin oman marrasputken ja pelkästään juoksua tuli 140 kilometriä. Joulukuu ei ollut niin liikunnallinen, mutta muun elämän kiireitä riitti ja juoksu oli edelleen tavoitteellista 120 kilometrin ylittyessä. Tammikuun ajattelin tuovan muassaan kaivattua lepoa. Liikuntamääristä ja yöunista huomaakin, että tässä kuussa olen keskittynyt enemmän lepäämään kuin lenkkeilemään.

Ihan hyvä, että tavoite oli tässä kuussa alhaalla, sillä juoksukelit olivat ajoittain ihan perseestä. Vuosi alkoi kovilla pakkasilla, ja viimeinen kolmannes meni liukkailla baanoilla. Siinä välissä tuli jossain kohtaa puoli metriä lunta, ja esimerkiksi kuun ainoan yli kympin lenkin juoksin osittain umpihankea auraamattomilla pyöräteillä. Juoksen ulkona vuoden ympäri, ja omalla tavallaan kelit tuovat tietysti vaihtelua lenkkeihin, mutta tässä kuussa olisi kyllä kelvannut sellainen pitävä lumikeli pikkupakkasessa tämän sekametelisopan sijaan. Postauksen kuviksi valitsin alkukuun nättien lumipäivien lenkkikuvia.  


torstai 11. tammikuuta 2024

Juoksu kovilla pakkasilla

Uuden vuoden juoksukelit eivät toistaiseksi ole olleet erityisen hyvät. Tammikuun ensimmäisen viikon kovat pakkaset ovat varmasti karkottaneet monta juoksijaa pois lenkkipoluilta, ja nyt lyhyen lauhemman jakson jälkeen ennusteissa on taas kylmempiä kelejä. 

Jotkut tykkäävät kertoa juoksun säässä kuin säässä olevan vain asenne- ja pukeutumiskysymys. Ihan näin ei kyllä mielestäni ole. Jotkin perussairaudet voivat estää kylmässä urheilun ja on muutenkin hyvin yksilöllistä, miten kroppa reagoi koviin pakkasiin. Pukeutumisella ei pysty vaikuttamaan esimerkiksi hengitysilman lämpötilaan. 

Kovalla pakkasella myös pukeutuminen on yleensä haastavampaa. Pakkasella juostessa pitäisi pukeutua siten, että ensimmäisen kilometrin ajan on vähän vilu, mutta sitten liikunta lämmittää kroppaa niin, että loppulenkki menee mukavasti. Liian lämpimästi tai kylmästi pukeutuminen ei lämpimämmillä keleillä ole niin iso ongelma, ja liikunta kehittää hyvin kroppaan lämpöä vielä silloin, kun pakkasta on yksinumeroisia asteita. Mutta mitä kylmempää on, sitä vaikeammaksi menee vaatettaa itsensä sopivasti erityisesti äärialueiden osalta. Myös esim. reidet ja takamus jäähtyvät herkemmin joillain ihmisillä ja berberin pitämisessä lämpimänä voi olla haasteita. Juostessa huurustuva hengitysilma aiheuttaa omat kommervenkkinsä, samoin hikoilu. Jos on liikaa päällä ja lenkin alkuun hikoilee reippaasti, alkavat hiestä märät vaatteet jossain kohtaa tuntua kalseilta. Pukemalla märkänäkin lämmittävää merinoa aluskerrokseen voi tätä jonkin verran välttää. 

Itse olen juossut myös näillä alkuvuoden yli -20 asteen pakkasilla. Minulla kylmä hengitysilma ei aiheuta ongelmia, joten voin hyvin juosta kylmälläkin. Jos pakkasta olisi vain päivä tai pari, pitäisin pakkaspäivät lepopäivinä, mutta kun kylmä jakso jatkuu viikonkin, juoksen jotakuinkin normaalilla rytmillä 3-4 kertaa viikossa. Olen kuitenkin juossut vain lyhyitä lenkkejä ja hidasta vauhtia. 


Pukeutumisen olen kokenut isona haasteena pakkaslenkeillä. Juoksuvaatteiden kerrostamisella en ole saanut itseäni pidettyä tarpeeksi lämpimänä ja olenkin käyttänyt uloimpana kerroksena esim. paksumpia vaellushousuja. Jos on vähänkin tuullut, kasvot ovat kärsineet kylmää ja olen vetänyt buffihuivin ihan silmien alle lämmittämään poskia. Huivi tosin jäätyy lämpimän ja kostean hengitysilman vuoksi. Pakkasilla itsensä toppaaminen on mielestäni hirveän työlästä ja se vähän laskee juoksufiilistä, mutta itselleni on tärkeää pitää yllä rutiinia vaikka sitten lyhyiden lenkkien muodossa. 

Listasin joulukuussa 10 vinkkiä talvijuoksuun. Ne pitävät paikkansa kovillakin pakkasilla, mutta mitä kylmempää on, sitä enemmän kannattaa kuunnella kroppaa ja keventää juoksuohjelmaa tarvittaessa. Itse toivon lämpimämpiä kelejä, sillä alkukuusta juoksumäärät ovat jääneet varsin vähäisiksi, ja pisin lenkkini on toistaiseksi alle kympin. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...