Lähdimme aamun vuoroveneellä Njurkulahdesta. Aamuvene kulkee vain elokuun puoliväliin saakka, jonka jälkeen alkusyksyllä pääsee veneilemään vielä iltaveneellä, mutta päiväretkellä pitäisi silloin kävellä joen varsi toiseen suuntaan kokonaan. Veneeltä jokivarren maisemat ja joen menderöinnin näkee ihan eri tavalla. Meille osui upea tuuleton ja aurinkoinen päivä, joten jokiveneen kyydissä oli kiva nauttia maisemista.
Menimme veneen päätepysäkille Kultahaminaan, jonne matka kesti noin 1,5 tuntia. Matkan aikana piti kolme kertaa hypätä pois veneestä ja kävellä pieni pätkä rannalla, kun vene ajettiin kosken yli tyhjänä. Lemmenjoella ei ollut satanut viikkokausiin, joten joen vesi oli alhaalla.
Lemmenjoen kultaa on kaivettu jo ennen kansallispuiston perustamista - ja kaivetaan edelleen. Kultahaminassa suuntasimme ensin Lemmenjoen kulta-alueelle tutkimaan kullan ensimmäisen löytöpaikan. Pidimme siellä evästauon, sillä aamupalasta oli jo aikaa. Matkaa tuli Kultahaminan laiturilta lähes 2 km, mutta oli mielenkiintoista päästä kurkkaamaan kullankaivuupaikkoja. Tämä osuus patikoinnista kulki ylös alas polveillen mäntykankaalla ennen laskeutumista joen penkereelle.
Palattuamme Kultahaminaan aloitimme kävelyn kohti Ravadasköngästä, josta olimme varanneet paluumatkan kyydin iltaveneellä. Tätä polkua oli eräässä blogissa kehuttu joen varren patikoinnin kauneimmaksi osuudeksi. Polku kulki aivan joen rannassa ja maisemat Lemmenjoelle olivat tosiaan upeat. Vastarannan maisema peilautui tyynen joen pinnasta niin, että kuvista oli paikoin vaikea kertoa, kumpi puoli oli heijastus ja kumpi aito maisema! Ruskaa ei vielä ollut, mutta kuivuus oli värittänyt joitain puita keltaisiksi. Harmaat kiviseinät ja jokeen asti vyöryneet kivivyöryt taustoittivat vihreän ja keltaisen sävyissä hohtavaa maisemaa.
Joen vesi oli todella kirkasta. Koskipaikoissa pohjan kivet näkyivät veden alta selvästi. Aurinko meni ajoittain pilveen, joka oli helpotus kuumassa kelissä kävellessä, mutta kun aurinko paistoi, maiseman värit suoraastaan hehkuivat.
Polku lähti kohoamaan rinnettä pitkin pois joen rannasta sivujoen kohdalla. Vuolas puro kuohusi rinteessä kivien välissä. Ylempänä sivujoen ylitti silta, mutta nyt kun oli kuivaa, pääsi joen yli myös kiviä pitkin. Alhaalla Lemmenjoen rannalla olisi ollut taukopaikka, mutta pidimme evästauon ylhäällä sivujoen kohistessa vieressä.
Nyt polku kulki kauempana joesta mäntykangasmetsässä. Enimmäkseen tasaisena, paikoin hiukan juurakoita ja kivikoita. Keloja oli valtavasti, ja maisema oli toki nättiä, mutta jokivarren maisemiin verrattuna tämä pätkä oli hivenen tylsä. Helppokulkuisen pätkän käveli melko vauhdilla, paitsi silloin, kun polun varressa valtavat mustikat pakottivat pysähtymään toviksi, jotta sai pari kourallista marjoja syötyä.
Ravadasköngäksellä polku laskeutuu taas aivan jokirantaan pitkiä metalliportaita pitkin. Ravadasköngäksellä on useampi upea vesiputous, joiden pauhu peitti alleen kaikki muut äänet. Alue on rauhoitusosaa, jossa maaston kulumisen vuoksi ei saa poiketa merkityltä polulta.
Putouksia pääsee polkuakin pitkin katsomaan myös ylempää. Pidimme koskella pienen evästauon ja kävelimme sitten vielä tuon pienen lisälenkin. Kävelyn päätteeksi mittarissa oli 10 kilometrin patikka ja 300 nousumetriä.
Koska illan vuoroveneen lähtöön oli vielä yli pari tuntia aikaa, pulahdimme uimaan venelaiturin vierestä. Lemmenjoen vesi oli näin elokuun puolivälissä varsin lämmintä. Uinti virkisti ihanasti hikisen päivän jälkeen! Vuorovenettä odotellessa tuijottelimme Ravadaskongästä, natustelimme viimeisiä eväitä ja rakentelimme käpylehmiä. Kaikkea sitä tulee tehtyä, kun puhelimessa ei ole kenttää! :D
Veneajelu takaisin Njurkulahteen kesti hiukan lyhyemmän aikaa kuin meno. Jouduimme hyppäämään veneestä pois yhdessä koskessa, toisen kosken menimme veneen kyydissä myötävirtaan ongelmitta.
Päivä oli aika pitkä, aamuveneen lähtiessä kympiltä ja iltaveneen saapuessa takaisin iltakasilta. Mutta oli sen arvoista! Joen maisemat näki aivan eri tavalla veneen kyydissä sekä yläjuoksulla patikoiden. Kävely oli raskas, mutta monipuoliset ja kertakaikkisen upeat maisemat olivat ehdottomasti retken arvoisia! Lemmenjoki näytti meille parhaat puolensa aurinkoisella retkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti