Sup-lautojen hankkimisesta 5 vuotta - kannattiko?

Meillä on ollut ilmatäytteiset omat sup-laudat jo viiden vuoden ajan! Tänä kesänä ensimmäinen suppailuretki tapahtui poikkeuksellisen myöhään kesällä, kun vasta tällä viikolla kaivoimme laudat ensimmäistä kertaa varastosta. Säät eivät oikein ole suosineet, on ollut kylmää ja erityisesti tuulista niin, ettei suppailuretkiä ole voinut suunnitella. Tällä viikolla kuitenkin retki onnistui, ja lähdimme tutustumaan Maisaareen suppaillen Naantalin Rymättylän eteläosista, josta matkaa kertyi yhteen suuntaan hiukan yli 2 kilometrin verran. 

Ennen lautojen hankkimista tuli tehtyä kauheasti tuotevertailuja ja päädyimme keskihintaisiin Aqua Marinan lautoihin. Minä, puolisoni ja siskoni hankimme kaikki erimalliset laudat samalta valmistajalta. Valitsimme laudat suunnitellun käytön perusteella: tekisimme todennäköisesti muutaman tunnin päiväretkiä laudoilla. Kirjoitin sup-latutojen hankinnasta ja kokemuksista tässä postauksessa.

Olemme käyttäneet lautoja niin lähiseudulla kuin pidemmälle suuntautuneilla retkilläkin. Naantalissa olemme tehneet retkiä mm. Väskin saareen ja Härmälän rotkolle. Turussa olemme suppailleet mm. Ruissalossa ja viimeisimpänä suppailimme Maisaareen. Kansallispuistoretkillä on suppailtu Liesjärven kansallispuistossa sekä Päijänteen kansallispuistossa Kelventeen saareen. Mökkirannasta on suppailtu lähisaarille tai laudat ovat olleet muuten hupikäytössä. Laudat ovat myös matkustaneet auton takakontissa mm. Ahvenanmaalla ja Isojärven kansallispuistoon ilman, että niitä olisi reissulla käytetty. Suppailu on sen verran sääherkkä laji, että aina suunniteltuja retkiä ei olekaan toteutettu.

Omat sup-laudat ovat mahdollistaneet retkiä sellaisiin saariin ja kohteisiin, joihin olisi muuten ollut hankala päästä. Laudan pumppaaminen vie vain n. 15-20 minuuttia, joten retkelle voi lähteä oman aikataulun mukaan. Merellä ollaan pari kertaa suppailtu pienessä aallokossakin, ja istuen laudat ovat turvallisia, mutta vähääkään kovemmalla tuulella ei merelle kannata lähteä. Noin 2-3 kilometrin matka yhteen suuntaan on ollut aika leppoista menoa suppailuretkellä, jossa olemme meloneet johonkin kohteeseen, viettäneet siellä aikaa ja meloneet takaisin autolle. Yhteen suuntaan tuo 2-3 kilometriä menee noin 30-60 minuutissa kelistä riippuen, joten retket on ollut helppo sen puolesta järjestää. Etäisyyksiä olen mitannut etukäteen karttapalveluista, jotta ei tulisi ikäviä yllätyksiä ja jaksaminen loppuisi kesken! Helposti matkat voisi tuosta vielä tuplata niin, että yli 5 kilometrin matkakin laudalla menisi mukavasti, mutta toistaiseksi olemme valinneet lähempänä lähtöpaikkaa olevia kohteita.

Laudat maksoivat noin 500 euroa kappale, joten tähän mennessä niiden kustannus on ollut noin 100 euroa per vuosi. Kaikki kolme sup-lautaa ovat vielä täysin ehjiä, joten toivottavasti edessä on vielä käyttövuosia. Jos vertaa kustannuksia vaikka lähiuimarannan sup-lautavuokraan, joka on noin kympin tunti, niin mikään rahansäästö oman laudan hankkiminen ei ole. Omat sup-laudat ovat kuitenkin mahdollistaneet retkiä paikkoihin, joihin ei muuten olisi päässyt lainkaan, ja elämyksille on mahdoton laittaa hintalappua!

Eilisen Maisaaren retken myötäkin voi sanoa, että sup-lautojen hankkiminen kannatti! Joka vuosi on löytynyt joku uusi retkikohde, jonne on kiva meloa, ja jonkun verran ollaan retkeilty myös samoihin paikkoihin tässä lähiseudulla. Suppailu sopii mainiosti niihin kesäpäiviin, jolloin retkeily polkujuosten tai kävellen olisi turhan kuumaa. Suppailu sopii loistavasti juoksijalle ja istumatyöläiselle. Core ja selän sekä hartioiden lihakset saavat hyvää harjoitusta. Maiseman näkee ihan eri vinkkelistä vesiteitse liikuttaessa ja uimaan pääsee pulahtamaan aina halutessaan. Postauksen kuvat ovat Maisaaren retkeltä.

Suppailuretki Kukkarokivelle - Suomen suurin siirtolohkare?

Jos vielä näin loppukesästä lähtee Ruissalon Saaronniemestä suppailemaan, hyvä retkikohde on Kukkarokivi (kivi on rauhoitettu lintujen pesintään heinäkuun loppuun asti). Kukkarokivi on hämmentävän iso siirtolohkare, joka nököttää meressä Ruissalon luoteisrannikolla. 

Kukkarokivi on saanut nimensä höpsön jättiläistarun mukaan, jonka voi lukea vaikka tästä Ilta-Sanomien artikkelista. Todellisuudessa siirtolohkareet on kuljettanut paikoilleen viimeisen jääkauden aikana Suomea peittänyt kilometrien paksuinen jää, joka laajentumisvaiheessa repi kalliosta irti kiviä ja kuljetti niitä joskus kauaksikin. Jään sulaessa lohkareet jäivät paikoilleen ja huonosti maisemaan sopivina möhkäleinä saivat tietysti mielikuvituksen laukkaamaan. Kukkarokivi on Suomen suurin näkyvissä oleva siirtolohkare.

Matka Saaronniemen uimarannalta on noin 1,5 kilometriä, eli suppailuretkeksi matka on aika lyhyt. Lyhyin reitti Kukkarokivelle olisi koirauimarannalta, vain muutama sata metriä, mutta siitä ei oikein retkeä tulisi, joten suosittelen lähtemään vähän kauempaa matkaan. Laivaväylä kulkee Saaronniemen editse, ja esimerkiksi Naantalista lähtevät Finnlinesin isot laivat kulkevat siitä, joka kannattaa ehkä huomioida retken aikataulussa. 

Me kävimme tutustumassa Kukkarokiveen suppaillen ja vasta kiven luona tajusimme, että isosta siirtolohkareesta lohjenneet palaset muodostavat kiven ympäristöön kuin pienen käytävä-luolaston. Ison lohkareen lipan alle on jännittävä lipua suppilaudalla ja yhden lohjenneen palasen ja ison Kukkarokiven väliin on muodostunut myös kapea sola. 

Kukkarokivi on tosiaan valtavan suuri, ja sen vierellä tuntee olonsa pieneksi. Nyt, kun uimavedet ovat vielä tosi lämpimiä, melontaretki kivelle kannattaa! Kuvat puhukoot puolestaan. 

Retkeilyä Päijänteen kansallispuistossa

Tämän kesän kansallispuistoreissu suuntautui Päijänteen kansallispuistoon. Kansallispuisto sijaitsee Suomen toiseksi suurimman järven, Päijänteen eteläosissa ja on parhaiten saavutettavissa vesiteitse. Puisto on erityinen hienojen harjusaartensa ansiosta, jotka ovat syntyneet viimeisimmän jääkauden lopulla noin 11000 vuotta sitten. Alue kuuluu Salpausselkä Geoparkiin, joka sai tänä vuonna Unesco-kohteen statuksen.  Meillä oli jo viime vuodelta alla kiva suppailuretki Liesjärven kansallispuistoon, joten tälläkin kertaa pakkasimme sup-laudat auton takakonttiin. Ensimmäinen retkipäivä kuluikin suppaillen Kelventeen harjusaaren upeita rantavesiä pitkin. Toisena päivänä tutustuimme Pulkkilanharjuun patikoiden.

Kelvenne sup-lautaillen

Kelvenne on Suomen suurimpia harjusaaria. Harjusaaret, kuten Kelvenne, syntyivät viimeisimmän jääkauden jäätikkövirtojen kasaamasta ja lajittelemasta sorasta mannerjään vetäytyessä hitaasti luoteeseen. Saaren korkein kohta on noin 40 metriä järven pinnasta, ja saarella on lukuisia luonnonhiekkarantaisia poukamia.

Lyhyin ja suojaisin reitti Kelventeen saareen on Höyssalmen yli saaren pohjoispuolelta. Höysniemen itärannalla on kansallispuiston alueella pieni parkkipaikka aivan veden rajassa. Tie sinne on kyllä viimeisillä kilometreillä hyvin kapea ja kuoppainen, mutta muualta matka saareen olisi monikertaistunut. Nyt saatiin auto niin lähelle Kelvennettä kuin mahdollista, ja paikalla oli vielä pieni laituri, jossa sup-lautojen pumppaaminen sujui tuossa tuokiossa. 

Kelventeen saaren isoin yhtenäinen hiekkaranta on Isohieta, jossa on tulipaikka, käymälä ja laavu. Sinne mekin suuntasimme, mutta poikkesimme mennen tullen pienemmälle hiekkarannalle, jossa ei muita kulkijoita näkynyt. Matkaa Isohietan rannalle tuli yhteensuuntaan noin 2,5 kilometriä, ja kun kelikin oli lähes tyyni, oli se hyvin leppoisa melontamatka. 

Kelvenne on noin 8 kilometriä pitkä ja sen päästä päähän kulkee polku. Täytyy tunnustaa, että vaikka meilläkin oli aikomus hiukan kävellä, vei hieno aurinkoinen keli patikointihalut. Rantauduimmekin retkellä vain syömään eväitä, uimaan ja paistattelemaan päivää hietikoille, emmekä pukeneet edes kenkiä jalkaan saaren kamaralla. Kirkasvetiset luonnonhiekkarannat olivat lumoavia!

Päijänteen vesi oli todella kirkasta, ja hiekkapohjaa jatkui kymmeniä ellei satoja metrejä rannasta. Mainio uimapaikka siis. Paikoin veden alla näkyi myös isoja siirtolohkareita ja lähellä Höysniemen rantaa oli veneen hylky. Sup-laudalta näki syvälle pinnan alle ja bongasin myös yhden aivan jättimäisen kalan! Harmi kyllä siitä ei ole kuvatodisteita ja lajintunnistuskin jäi siinä suu auki hämmästellessä vajaaksi. Sup-lautailuun ja leppoisaan ranta-oleiluun Kelvenne oli loistovalinta!

Pulkkilanharju

Päijänteen kansallispuiston toinen merkittävä ja tunnettu maisemanähtävyys on harjusaarten jono Pulkkilanharju. Harjun päällä kulkee tie, ja saaret yhdistyvät toisiinsa siltoja pitkin. Pelkästään autonkin ikkunasta näkymät ovat hienot, mutta alueella kulkee myös kävelemisen arvoinen luontopolku.  Kelventeeseen verrattuna Pulkkilanharjun maaperä koostui selvästi raekooltaan isommasta aineksesta. Polku oli paikoin hyvin kivikkoinen ja rannat pikkukivirantoja. 

Luontopolku Pulkkilanharjulla on noin 2,5 kilometrin ympyräreitti, johon saa vielä lisää pituutta parin kilometrin lisälenkillä. Luontopolulla on hyvät opastaulut harjualueen syntyhistoriasta ja tietysti hienot maisemat sekä järvenrannassa että harjun päällä kulkiessa. Luontopolun varrella on myös suppakuoppaan syntynyt pieni suo. Me olimme taas innokkaampia uimaan kuin kävelemään, joten patikoimme vain tuon pienen luontopolun ja sen jälkeen suuntasimme järven rantaan suojan puolelle polskimaan. Kirkkaassa vedessä oli kiva uida, vaikka pikkukiviranta olikin hieman haastavampi paikka kahlata. 

Suppailureittejä Naantalissa

Kerroin tuossa aiemmin, että hankimme viime kesäksi omat sup-laudat ja jo viime kesänä tuli retkeiltyä meloen. Naantalista löytyy kivoja suppailureittejä, joiden kartoittamista ollaan jatkettu tänä kesänä. Ajattelin nyt jakaa tässä muutaman kotikaupungin retkeilyreitin, jotka taittuvat helposti sup-laudalla.

Itse olen suppailijana vielä melko aloittelija ja nämä reitit ovat muutamien kilometrien mittaisia, jolloin vähäiselläkin kokemuksella pärjää hyvin ja retkeen ei mene koko päivää. Kannattaa silti kiinnittää huomiota säähän ja erityisesti tuulen suuntaan, sillä vastatuuleen melominen on huomattavasti raskaampaa kuin myötäiseen lipuminen. Kaikki reitit ovat merellä, jossa on muutakin vesiliikennettä. Naantalissa Nunnalahden uimarannalta voi vuokrata sup-laudan. Ja toki samalta rannalta voi lähteä oman laudan kanssa matkaan, kuten myös suunnilleen kaikilta muiltakin Naantalin rannoilta. Nunnalahden rannalta on melko sopiva matka Väskin ulkoilusaareen tai Härmälän rotkoon, kumpaankin on noin 2,5 km suuntaansa. 

Väskin saarelle sup-laudalla

Väskin saari on oiva suppailukohde, jos lähtee liikkeelle esimerkiksi Nunnalahden, Taimon tai kylpylän uimarannalta. Matkaa saareen on noin 3 kilometriä yhteen suuntaan. Melontareitillä on jonkin verran avointa vesialuetta, jossa tuulisella kelillä voi sup-laudan kanssa olla haastavampaa edetä. Melkein matkan varrella on pari isompaa luotoa, joista voi bongata lintujen lisäksi lehmän! Nimittäin Lehmäkarilla on hauska lehmäpatsas katselemassa merimaisemia. Väskin saareen pääsee sitten rantautumaan eteläkulman isolta laiturilta tai kiertämällä esimerkiksi luoteiskulman uimarannalle. 

Väski on Naantalin ulkoilusaari, jossa sijaitsi aiemmin seikkailupuisto. Suurin osa puiston rakenteista on vielä paikoillaan, mutta joitain, esimerkiksi näköalatorni, on laudoitettu kiinni. Osa temppuradoista ja muista saarelle rakennetuista meriseikkailun rekvisiitoista on kuitenkin vielä hyvässä kunnossa ja saaren voi kiertää polkua pitkin seikkailun rastipisteitä mukaillen. Polku on paikoin hiukan umpeenkasvanut. Saaren luoteiskulmalla on hiekkapohjainen uimaranta. Eväiden syöntiin hyvä paikka on esimerkiksi eteläpään laiturin läheisyydessä oleva merirosvolaivan keula, joka kuuluu seikkailupuiston rekvisiittaan.

Kuparivuori mereltä

Naantalin Kuparivuori on hieno näköalakallio, jota pääsee tutkimaan meren puolelta kivasti suppaillen. Jos lähtee esimerkiksi leirintäalueen rannasta, pääsee suppailemaan kokonaan Kuparivuoren rantaviivan. Ukko-Pekan sillan alla kulkevassa laivaväylässä käy melkoinen virtaus, mikä on hyvä ottaa huomioon, samoin se, että kapealla väylällä voi joutua odottamaan. Muuten vuoren viertä pääsee melomaan leppoisasti. Vanhan kaupungin rannan ja vierasvenesataman tienoilla voi olla myös ruuhkaista, joten jos ei tykkää meloa veneiden aallokossa, voi olla kiva kääntyä takaisin jo aiemmin. Me meloimme Kailon saareen asti. Kailon saari on parhaiten tunnettu Muumimaailmasta, mutta siellä on myös kiva pieni uimaranta sekä kioski, josta voi ostaa pientä syötävää ja juotavaa.

Suppaillen Härmälän rotkoon

Härmälän rotko sijaitsee Maskun ja Naantalin rajalla lähellä merenrantaa. Tietä pitkin Naantalista kertyy rotkolle kilometrejä noin 15, mutta meren yli matkaa tulee kirkonkulmalta vain noin 2,5 kilometriä, rotko on siis myös oiva päiväretkikohde sup-lautaillen. Väskin saari ja mantereella oleva rotko ovat melko lähellä toisiaan, joten jos haluaa tehdä pidemmän lenkin, voi nämä kohteet myös yhdistää. Mutta kannattaa huomioida, että molemmilla reiteillä joutuu melomaan melko avonaisella merellä Naantalinaukolla, jolloin tuuli vaikuttaa selvästi. Me meloimme Härmälän rotkoon menomatkalla myötäiseen ja paluumatkalla vastaiseen tuuleen, ja paluumatka vei yli kaksi kertaa niin paljon aikaa kuin menomatka. Vastaiseen ja sivutuuleen puskemisen todella tuntee hartioissa!

Aivan rotkon vieressä on pieni yksityiskäytössä oleva venelaituri. Venepaikat ovat kaikki varattuja, mutta tuskin kukaan pahastuu, jos laiturille nousee suplaudalla. Härmälän rotko itsessään on syvimmillään parikymmenen metrin pudotus näköalakalliossa. Mukaan kannattaa pakata kunnon kengät, niin pääsee kiipeämään kallion laelle rotkoa pitkin. Rotko on paikoin alle metrin levyinen ja sen pohjalta on hauska kuikuilla ylöspäin kapeaa sinitaivaan näkymää kohti. Hankalaan pudotuskohtaan kalliossa on laitettu portaat, joten kiipeilytaitoja reitillä ei tarvita. Kallion päälle pääsee myös helpompaa reittiä kallion takaa, jos ei halua kivuta rotkoa ylös. Ylhäällä kannattaa kyllä käydä, sillä sieltä on hienot näkymät merelle ja Naantaliin päin.

Aloittelijan kokemuksia suppailusta yhden kesän jälkeen

Ostettiin miesystävän ja siskon kanssa vuosi sitten keväällä omat sup-laudat. Olen kokeillut sup-lautailua aiemmin vuokratulla sup-laudalla ja kirjoittanut lajista jo vuosia sitten blogiinkin. Tuo juttu mun ensikosketuksista sup-lautaan löytyy tämän linkin takaa. Kokosin nyt tähän postaukseen mun kokemuksia suppailusta ja ilmatäytteisistä sup-laudoista. En ole mikään asiantuntija, mutta yhden kokonaisen kesän jälkeen tuntuu, että kokemusta on kertynyt sen verran, että voin jotain vinkkejä jakaa. Nyt kun ilmat ovat vihdoin kääntyneet kesäisemmiksi, on vinkeille kohta käyttöä!

Ilmatäytteisen sup-laudan hankinta

Innostuttiin hankkimaan omat laudat, koska haluttiin, että olisi mahdollisuus suppailla missä ja milloin vain. Samasta syystä hankittiin ilmatäytteiset laudat. Sup-laudat ovat yli kolmimetrisiä, eli kiinteän laudan kuljettaminen vaatii käytännössä aina auton ja siihen kattotelineen. Ilmatäytteisen sup-laudan mukana tulee kantoreppu ja pumppu. Setti painaa noin kymmenen kiloa ja on suunnilleen rinkan kokoinen, eli periaatteessa laudan saa kuljetettua pidemmän matkan vaikka kävellenkin. Käytännössä kantoreppu on hiukan hankalan mallinen, mukaan tulee toki muutakin tavaraa ja mm. pumppu pitää saada jonnekin suppailun ajaksi, joten myös ilmatäytteisen laudan kuljetus on helpointa autolla. Tyhjänä ilmatäytteisen laudan tilantarve on toki selvästi pienempi kuin kiinteän laudan.

Kun oltiin hankkimassa lautoja, selvitin, millaiset ovat hyvän (ilmatäytteisen) sup-laudan ominaisuudet. Tässä tiivistettynä pieni lista:

• Laudan maksimi kantokyky saisi olla n. 140 kg ja siitä ylöspäin, vaikka suppailija painaisikin tuosta vain puolet. Laudat, joiden kantokyvyksi luvataan vain 100 kiloa, ovat heppoisia ja voivat taipua kevyemmänkin ihmisen alla.
• Laudan paksuus saisi olla 15 cm tai enemmän.
• Noin 80 cm leveä lauta on tarpeeksi vakaa aloittelijallekin. Kapeammat ja teräväkärkiset laudat ovat kiikkerämpiä, mutta mahdollistavat reippaamman menon. 

Laudan kaveriksi kannattaa hommata vedenpitävä dry bag, sillä väkisinkin kaikki laudalla oleva saa vähintään pärskeitä. Ilmatäytteisen laudan pumppaaminen täyteen vie noin 10-15 minuuttia ja toimii ihan hyvänä treeninä sekin. Ihan lyhyttä kokeilua varten laudan pumppaaminen tuntuu työläältä, mutta useamman tunnin retkeilyssä se on vain pieni alkujumppa.

Miten suppailussa pääsee alkuun?

Kuten itsekin tein, niin suosittelen kokeilemaan sup-lautailua ensin vuokralaudalla. Tosi monella rannalla on nykyään mahdollisuus vuokrata lauta eikä hinta ole kovin kallis. 

Jos haluaa sup-laudan koko kesäksi omalle mökille tai haluaa tehdä retkiä oman aikataulun ja kartan mukaan, niin laudan osto voi olla hyvä vaihtoehto. Selvittelin etukäteen hiukan hintoja ja suosituksia. Halvimmat, parin sadan laudat ovat saaneet lähinnä huonoja arvioita, mutta yli tonnin laudat tuntuivat hirveän kalliilta, vaikka niitä kehuttiinkin. Päädyimme Aqua Marinan keskihintaisiin sup-lautoihin, ja tietysti jokaiselle erilainen lauta. Mulla on Beast, miehellä Fusion ja siskolla Vapor. Ollaan oltu lautoihin tyytyväisiä.

Laudan päälle on enemmän kuin suositeltavaa mennä aina alkuun polvillaan. Kun olo tuntuu vakaalta ja alla on tarpeeksi vettä, niin noustaan varovasti seisomaan. Jos tuntuu, että tasapaino pettää, niin takaisin polvilleen. Alkuun voi tuntua, että jalat tutisevat, mutta jo muutaman suppailukokemuksen jälkeen laudalla seisominen muuttuu helpommaksi. Laudat ovat keskenään erilaisia, eri lautaa vaihdettaessa aina alkuun voi tuntua siltä, että tasapainoa pitää vähän hakea. 

Oikea paikka olla laudalla on helppo tunnistaa, sillä sup-laudalla seistään suunnilleen kantokahvan kohdalla. Jalat noin hartioiden levyisessä haara-asennossa, polvista joustaen. Muutenkin kehon luonnollinen rentous on suositeltavaa, sillä jäykkänä tasapaino katoaa herkemmin ja olo on epämukava. Laudalta voi tahallaan tiputtautua alkuun pari kertaa, niin tulee se hoidettua eikä sitä tarvitse turhaan jännittää.

Meloessa mela viedään veteen laudan etuosassa ja nostetaan jalkojen kohdalla ylös. Liike lähtee keskivartalosta ja selästä, ei käsistä, eli joustetaan polvista ja kumarrutaan eteenpäin. Rauhallista lipumista voi harjoittaa suoremmassa, mutta jos haluaa vauhtia, koko kroppa pitää ottaa mukaan.

Miksi suppailu on kivaa?

Suppaillessa tasapaino vahvistuu ja saa hyvän core-treenin. Mulla on surkea tasapaino, jonka toivoin suppaillessa vahvistuvan. Siksi vähän yllättikin, miten helppoa laudalla on pysyä pystyssä. En ole itse pudonnut laudalta kertaakaan, mutta olen aika hanakasti melonut istuen tai polvillaan aina, kun aallokkoa on ollut enemmän. Istuen melonta on muuten ihan hyvä vaihtoehto silloin, kun reitille osuu avoimempi vesialue ja tuuli nostattaa aallokkoa. Meno on huomattavasti vakaampaa ja siten vauhdikkaampaa kuin epävarmasti seisten.

Sup-lauta mahdollistaa vesiretken melko vaivattomasti. Melojan lisäksi laudalle mahtuu hyvin dry-bag, johon voi pakata pyyhkeen, vaihtovaatetta ja evästä. Alkuun kannattaa kokeilla suppailua lähellä omaa kotirantaa, mutta se käy äkkiä tylsäksi. Melominen useamman kilometrin päähän ei ole erityisen raskasta ainakaan tyynellä kelillä, että ei muuta kuin kotiranta perän puolelle ja menoksi!

Vesiteitse näkee maisemaa eri tavalla ja voi poiketa kohteisiin, joihin ei muuten pääse. Me suppailimme viime kesänä mm. asumattomille pikkusaarille sekä Väskin saareen, joka on Naantalin edustalla oleva ulkoilusaari. Saariin rantauessa kannattaa huomioida lintujen pesimisaika ja kiertää pesimispaikat kaukaa, jotta ei häiritse lintuja!

Suppailu sopii loistavasti juoksijalle ja istumatyöläiselle. Core ja selän sekä hartioiden lihakset saavat hyvää harjoitusta. Luonnossa liikkuminen on aina rauhoittavaa, ja suppaillessa on luontevaa pulahdella välillä uimaan.