Raskas kevät tuli jonkinlaiseen päätökseen toukokuussa, kun isäni menehtyi pitkän sairastelun jälkeen. Asiaa on vieläkin vaikea käsittää, luulen että suru tulee osin viiveellä.
Juoksin toukokuussa 102 kilometriä. Ajattelin, että kilometritavoitteen saavuttaminen ei olisi erityisen tärkeää. Loppukuusta kuitenkin totesin, että miksikäs ei, ja sitten juoksin satasen täyteen. Alkukuusta viikkokilometrit jäivät vaatimattomiksi. Loppukuusta juoksin sitten koko vuoden kovimmat viikkolukemat.
Kävin myös polkujuoksemassa pitkästä aikaa. Pitkään vaivannut polvi on edelleen kipeä ja olen epäröinyt poluille lähtöä osittain sen takia. Polvi ei tuntunut poluista kuitenkaan erityisesti ärtyvän. Ehkä pikemminkin pehmeä ja vaihteleva alusta toimivat paremmin.
Kesäkuussa juoksin myös 102 kilometriä, mutta tasaisemmin ja määrätietoisemmin kuin toukokuussa. Muutamia polkulenkkejä, ja hiukan pidempiä lenkkejä. Pisimmät lenkit touko-kesäkuussa olivat kuitenkin vain 10 kilometrin mittaisia.
Elvyttelen kaiketi blogia tässä pikkuhiljaa. Tällä viikolla alkoi kesäloma ja sen myötä on enemmän aikaa ulkoilulle ja reissuille.
