Paras aika matkustaa Madeiralle?

Palataanpa hetkeksi edellisiin reissuihin Madeiralle ennen uusia reissupostauksia. Otsikon kysymystä pohdin itse viimeisen parin reissun ajoituksen kanssa ja tämä postaus tarjoaa siihen joitain näkemyksiä.

Madeiran ilmasto on ympäri vuoden hyvin miellyttävä. Atlantin ympäröimällä saarella päivälämpötila pysyttelee kahdenkympin kieppeillä talvikuukausinakin, eikä kesälläkään ole yleensä tukahduttavan kuumaa. Aika moni matkaopaskirja sanookin, että paras aika matkustaa Madeiralle on ympäri vuoden! Madeiran säässä ja luonnossa on kuitenkin pieniä vaihteluita vuodenkierron mukaan, ja ajattelin nyt kertoa omia kokemuksia Madeiran matkoilta ja vuodenaikojen vaikutusta siihen, mitä saarella kannattaa tehdä. 

Kokemuksia Madeiran matkoilta

Olen vieraillut Madeiralla neljästi, ja kirjoitan kokemuksia sekä omien matkojen perusteella että jokaista reissua edeltäneen tiedonhaun perusteella. On helpompi pakata fiksusti ja tehdä retkisuunnitelmia, kun tietää kohteen lähmpötiloista ja säästä, ja siksi olen joka kerta ennen matkaa yrittänyt selvittää sen vuodenajan säätä tarkemmin. 

Vaikka saaren ilmasto on tosiaan lempeä ja mukava, Madeiran sää on kuitenkin varsin vaihteleva. Sadekuurot ovat yleisiä, mutta kestävät usein vain hetken aikaa. Sateet ovat myös hyvin paikallisia. Jos vaelluspolulla vuoristossa sataa, voi olla, että linnuntietä vain muutaman kilometrin päässä rannikolla paistaakin aurinko täysillä. Sääennusteet ovat vähintäänkin epäluotettavia. 

Olen joka kerta majoittunut Funchalissa, tai tarkemmin Lidon turistialueella, joka sijaitsee Madeiran etelärannikolla. Sää siellä on saaren parhaita, eli aurinkoisia kelejä on ympäri vuoden enemmän kuin vuoristossa tai pohjoisrannikolla. Olen joka reissulla tehnyt reissuja myös vuoristoon ja todennut, että siellä lämpötila on selvästi viileämpi kuin etelärannikollla.

Madeira alkuvuodesta

Ensimmäistä kertaa lähdin Madeiralle alkuvuonna 2013 ilman mitään ennakko-odotuksia. Kyseessä oli äkkilähtö ja Madeira valikoitui kohteeksi osittain ihan sattumalta. Matka oli helmikuun alussa ja kävi tuuri, sillä koko viikon oli mukavan lämmintä (yli 20 astetta) ja vain yhtenä päivänä vähän satoi. 

Toisen kerran olin reissussa maaliskuussa 2016. Edelleen lämpötila oli oikein miellyttävä, mutta tällä kertaa viikon reissulla ripsi sadetta joka päivä. Kuurot olivat kuitenkin lyhyitä ja joka päivä saatiin myös aurinkoa.

Alkuvuoden matkoilla iltaisin on ollut sen verran viileää, että ulkona on tarvittu pitkälahkeisia housuja eikä takkikaan ole ollut yhtään liikaa. Päivisin aurinko on kyllä lämmittänyt niin, että hellevaatteissa on tarjennut, mutta merivesi on ollut niin kylmää, etten ollut käynyt Madeiralla lainkaan meressä uimassa ennen viime vuoden reissua!

Madeiran sää toukokuussa

Tänä vuonna suunta Madeiralle otettiin toukokuun alussa. Huhti-toukokuu on Madeiralla kukkaloiston aikaa. Huhtikuun lopulla alkaa jokavuotinen kukkafestivaali, jonka tapahtumat jatkuvat myös toukokuun puolelle. Jos haluaa matkustaa Madeiralle silloin, kun sää on varmimmin aurinkoinen, mutta ei liian kuuma, ja haluaa nauttia kukkaloistosta, on huhtikuu ja toukokuun alkupuoli parasta matkustusaikaa.

Toukokuun alussa kelit ovat melko varmasti yli 20 asteisia, vuoristoa lukuun ottamatta. Myös merivesi on jo lämmennyt ja samoin iltalämpötilat pysyvät mukavina, iltaisin ei enää tarvitse takkia! Sateet vähenevät talvikaudesta, mutta paikallisia sadekuuroja voi toki silti tulla. 

Keskikesän lähestyessä lämpötila nousee ja heinä-elokuussa Madeiralla on pääosin yli 25 astetta lämmintä. Sijainti Atlantilla toki viilentää, mutta Madeirankin lämpötilat ovat nousseet. Matkatoimistojen ilmoittamat keskilämpötilat ovat pääosin vuosien 1970-1990 lämpotiloja, joten jos niiden perusteella valitsee matkakohteen, voi kesäkuukausina tullakin kuumuus yllätyksenä. Loppukesästä ja alkusyksystä maastopaloja tapahtuu Madeirallakin. 

Madeira marraskuussa

Viime vuonna olimme Madeiralla kaksi viikkoa loka-marraskuun vaihteessa. Säätilastot kertoivat hyvin samanlaisista keskilämpötiloista mitä alkuvuonnakin. Keli oli kuitenkin selvästi erilainen kuin helmi-maaliskuussa. Syksyllä meri pitää ilman lämpimänä ja kosteana. Madeiralla ei ole varsinaista sadekautta, mutta varmaan kostein kuukausi on marraskuu. Silloin voi tulla myös rankkoja sadekuuroja.

Ilmankosteus pääsikin hiukan yllättämään. Olimme pakanneet siten, että pesisimme osan vaatteista reissun aikana. Vaatteet eivät kuitenkaan meinanneet kuivua sitten millään. Päädyimmekin käyttämään läheisen pesulan palveluja, sillä sinne saattoi viedä kassillisen pyykkiä ja hakea saman päivän iltana pestyt ja kuivat pyykit. Hintaa tälle lystille tuli 15 euroa, eli ei tullut kalliiksi. Voin suositella palvelua, jos sattuu matkustamaan Madeiralle ja ilmankosteus yllättää. Pesula oli Lidon hotellialueella Estrada Monumentalin varrella: https://www.juditaslaundrette.com/

Iltalämpötila pysyi tuolla loka-marraskuun matkalla myös noin 20 asteessa, eli illat ja yöt olivat miellyttävän lämpimiä eikä todellakaan tarvinnut takkia. Marraskuun loppupuolella alkavat illat kuitenkin jo selvästi viilentyä. Vuodenvaihteen molemmin puolin on kylmin aika Madeiralla. Silloin päivälämpotilat jäävät yleisesti pariinkymmeneen asteeseen ja iltaisin voi olla vilpoisaa.

Kannattaako Madeiralle matkustaa talvella / kesällä / keväällä / syksyllä?

Madeirahan on mulle ihan erityinen matkakohde. Ihastuin siihen tuolla ensivierailulla 10 vuotta sitten, ja se on paikka, johon mielelläni palaan. Madeira mielletään eläkeläiskohteeksi, ja sitähän se onkin, mutta ainakin itselle se ei ole millään lailla huono asia! Saari ei ole mikään rantakohde, ja yöelämä on erittäin hiljaista. Veikkaan, että eläkeläisiä viehättää Madeiran miellyttävän ilmaston lisäksi myös se, että saarella tuntuu olevan joka paikassa tosi siistiä ja turvallista. Ainoa vähemmän turvallinen asia on sitten nuo patikointipolut, joissa joka vuosi turisteille tapahtuu onnettomuuksia.

Minulle Madeira on ennen kaikkea patikointikohde ja luontokohde. Patikointi onnistuu kyllä ympäri vuoden, mutta talvikuukausina sää vuoristossa vaihtelee enemmän. Pilvisellä kelillä monelle reitille ei kannata lähteä jo ihan turvallisuuden takia. Maanvyörymiä tapahtuu varsinkin sateisina kausina. Myös kova tuuli voi olla esteenä avoimien vuoristoreittien patikoinneille, samoin kun rannikkoreiteillä. 

Pidin vuosi sitten syksyn lämmöstä, mutta ilmankosteus vähän yllätti. Toisaalta myös illat ja yöt olivat trooppisia ja sateisillakaan patikointipoluilla ei tullut kylmä. Tänä vuonna toukokuussa aurinko porotti jo tosi voimakkaasti, mutta toisaalta sääennusteita ei kauheasti tarvinnut kuikuilla, kun keli tuntui olevan koko ajan hyvä. Joka kerta Madeiran matkalla on jossain vaiheessa satanut, mutta kuurot ovat olleet myös enimmäkseen lyhyitä ja joka kerta on saanut nauttia myös aurinkoisista keleistä. Sään vaihtelut kannattaa ottaa huomioon, kun suunnittelee Madeiran matkaa, mutta kyllä opaskirjat ovat oikeassa siitä, että Madeiralle kannattaa matkustaa ympäri vuoden!

Madeiran matkajutut menneiltä vuosilta löytyvät näistä postauksista:

Patikointia Madeiralla 2016
Matkamuistoja Madeiran lomalta 2013
Intro Madeiran levadoihin: patikointi Balcoesin näköalapaikalle 2022
Levada do Caldeirao Verde - patikointi vihreään kattilaan 2022
Ponta de Sao Lourencon patikointi Madeiran itäkärjessä 2022
Porto Monizin merivesialtaat - hieno päiväretkikohde 2022
Pico do Arieiro ja Madeiran korkeimpien huippujen patikointi - joka jäi kesken! 2022
Levada do Alecrim & Lagoa do Venton kiertoreitti 2022

Nousu Madeiran korkeimmalle huipulle: Achada do Teixeira - Pico Ruivo 2023
Helppo levada Madeiralla: Levada do Rei 2023
Lyhyt patikointi Madeiran pohjoisosassa: Fanal - Fio 2023
Monten kasvitieteellinen puutarha - Levada dos Tornos 2023

Hotellisuositus Madeiralle 2023

Lyhyt patikointi Madeiralla: Fanal - Fio

Madeira onnistui yllättämään vielä neljännelläkin vierailulla. Joka kerta pienellä saarella on tullut vastaan uusia maisemia ja niin tälläkin kertaa.

Viimeksi kävin ensimmäistä kertaa Paul da Serran ylängöllä, joka on vuoristoisella saarella hämmentävän tasainen iso alue pilvien korkeudella tai niiden yläpuolella. Ylängöltä lähtee paljon vaellusreittejä, joista osa kulkee siellä ja osa laskeutuu laaksoihin vuorenrinteitä pitkin. Nyt tutustuimme pienellä kävelyllä Fanalin alueeseen Madeiran pohjoisrannikon yllä. Ajoimme pientä serpentiinitietä Funchalista ylängölle ja laskeuduimme keskusylängön pohjoista laitaa patikoinnin lähtöpaikkaan, metsänvartijan talolle.

Reitti lähtee ulkoilualueelta, jossa on mm. pöytiä ja grillipaikka. Ensin kiivetään isojen laakeripuiden välistä jyrkkiä portaita ja jyrkkää rinnettä rinteen laelle, josta avautuu huikeat näkymät pohjoisrannikolle. Meri siintää jossain kaukana alhaalla, kun tovi kävellään puutonta niittyä eteenpäin.

Tasainen niitty vaihtuu pian ylös alas polveilevaksi poluksi, joka kulkee ikivanhojen laakeripuiden vieritse. Puiden lomasta pilkistää meri alarinteeseen katsottaessa. Laakeripuiden oksilla kasvaa naavaa ja käpäläsaniaisia.

Puiselta alueelta reitti jatkuu pusikkoisena ja polun vieressä kasvaa yli kaksimetristä pensasmustikkaa. Reitin itäisimmässä nurkassa laskeudutaan hiukan alaspäin kohti upeaa näköalapaikkaa. Kukkivien pensaiden takana rinne katoaa tyhjyyteen ja kaukana alhaalla pohjoisrannikon tyrskyt iskevät mereen kurkotteleviin kallioihin.

Kierroksen paluumatka vaikuttaa alkuun hiukan tylsältä, kun se kulkee yli parimetrisen pusikon keskellä. Pian saavutaan kuitenkin tasangolle, joka ainakin meidän kävelymme aikana oli lehmien laitumena. Ainakin itselle kävely lehmien keskellä oli epätavallinen elämys. Porukassamme tiedettiin, että vasikoista pienin ei voinut olla paria päivää vanhempi. Lehmät eivät kulkijoista piitanneet sitten yhtään.

Lyhyt kierros päättyy samalle ulkoilualueelle, josta lähtikin, isojen laakeripuiden katveeseen. Alueelta voisi vielä jatkaa eteenpäin kraaterijärvelle, mutta se on suurimman osan vuodesta kuivillaan. Kierrokselle tuli mittaa noin 3,8 km.

Tämä pieni kävely sopii mainiosti ajelupäivän lomaan esimerkiksi matkalla Porto Monizin merivesialtaille. Mekin ajoimme patikoinnin jälkeen sinne ja pulahdimme altaisiin sekä söimme Porto Monizissa ennen paluuta saaren eteläpuolelle majapaikkaan.

Helppo levada Madeiralla: Levada do Rei

Levada do Rei, Kuninkaan levada, on yksi Madeirankävijän top10-patikoinneista. Tämä tasainen patikointi sijatsee lähellä Madeiran pohjoisrannikkoa ja tarjoaa sukelluksen vihreään satumetsään ja vesiputouksille. 

Levadalle pääseminen vaatii autoa, sillä lähtöön ei kulje busseja. Patikoinnille järjestetään myös valmisretkiä, joka voi olla hyvä vaihtoehto, mikäli porukasta kukaan ei halua ajaa mutkaisilla vuoristoteillä. Levada do Rein lähtöpisteessä on kiva kahvila-ravintola, jonka pihalla käyskentelee kanoja ja riikinkukkoja. Paikkaa kannattaa hyödyntää joko lähtiessä tai palatessa.

Patikointireitin numero on PR18 ja virallisesti reitti on yhteen suuntaan noin 5,3 km, todellisuudessa noin 6 kilometriä suuntaansa. Meidän vierailullamme Levada do Rei ei ollut mitenkään ruuhkainen, mutta ilmeisesti välillä reitti voi olla turhankin suosittu. Kapealla levadamuurilla on ajoittain vaikea ohittaa, joten väljyys oli hyvä asia. Reitti on sinne-ja-takaisin kävely ja kuten levadat yleensä, tasainen kävely.

Levada kulkee alkuun metsässä sinisarjojen reunustaessa polkua. Vähitellen kulku siirtyy vuoren kylkeen ajoittain kapealle levadamuurille. Lähes koko matkan polun vierestä voi kuitenkin bongailla erilaisia kukkia sekä kasveja kaikissa vihreän sävyissä. Paikoin koko vuorenkylki on peittynyt saniaisten mattoon.

Noin puolimatkassa kääntöpisteelle polku levenee toviksi parin metrin levyiseksi levadan vierellä. Tuossa kohtaa tulee kuitenkin myös sortuma, joka on vienyt mennessään sekä puolet polusta että jopa jyrkännettä reunustaneesta kivimuurista palan. Meidän retkellämme polku oli kuiva, mutta rankkasateiden aikaan ja jälkeen maanvyöryjä tapahtuu tälläkin reitillä. 

Polku kapenee taas loppumatkalle ja sitten edessä ovat reitin ehkä mieleenpainuvimmat osuudet. Levada kulkee ensin yhden lyhyen tunnelin läpi ja sen jälkeen vesiputouksen alta. Vesi ryöppyää suoraan polulle ja jalkansa saa asetella tarkkaan, jos haluaa säilyä kuivana, samoin pitää varoa matalalle laskevaa kalliota putouksen ohitettuaan. Vesiputous ruuhkauttaa reittiä, koska kaikki haluavat tietysti kuvia putouksesta!

Ennen kääntöpaikkaa aurinkoisessa mutkassa levada on päällystetty ja paikka sopiikin mainiosti evästaukoon. Itse kääntöpaikka on varjossa ja siellä on huonosti istumapaikkoja, varsinkin, jos reitillä on muitakin kulkijoita. Kääntöpaikalla on kuitenkin hieno koski ja jos haluaa kiivetä mutaista polkua vielä ylöspäin, löytyy sieltä vesiputouskin. Pysähtyessä eväiden syöntiin kannattaa tutkailla, tulisiko madeiranpeippo hakemaan eväsmurusia. 

Yhteen suuntaan patikointi oli noin 6 kilometriä ja paluu on tietysti samaa reittiä. Näköalat ovat tietysti pääosin samat, muta vesiputous ja tunneli ovat hiukan erilaisia toisesta suunnasta ja paluumatkalla avautuvat myös hienot näkymät pohjoisrannikolle.

Muutama kohta levadalla on hiukan ilmavampi ja vaijerikaiteen takaa lähtee kunnon pudotus. Rinteessä kasvaa kuitenkin koko ajan kasvillisuutta eikä se ole lainkaan niin jyrkkä kuin pahimmilla reiteillä. Pari kertaa avautuu näkymä kauas alas laaksoon. Korkeanpaikankammon kanssa levadalla pärjää mielestäni varsin hyvin.

12 kilometrin kävely levadan viertä menee melko sujuvasti, varsinkin kun paluumatkalla ei ehkä jaksa enää kuvata jokaista kukkaa tai mutkaa. Reitti on mielestäni varsin miellyttävä ja leppoisa, kuitenkin pituutta ja vaihtelevuutta on sen verran, ettei patikointi käy tylsäksi. Jollekin enemmän jännitystä hakevalle levada saattaa tuntua turhan yksitoikkoiselta, mutta itse suosittelen kyllä reittiä. Maisemat ovat kauniit, tunneli ja vesiputous ovat hauskoja välietappeja ja polun vierustan kasvillisuus suorastaan hehkuu eri vihreän sävyjä.

Nousu Madeiran korkeimmalle huipulle: Achada do Teixeira - Pico Ruivo

Madeiran korkeimpien huippujen patikointi jäi minulla viime vuonna kesken korkeanpaikankammon vuoksi. Nyt lähdimme yrittämään Madeiran korkeimmalle vuorelle toisesta suunnasta. Achada do Teixeirasta lähtevä reitti Pico Ruivolle on alle kolme kilometriä yhteen suuntaan ja kaikin puolin helpompi patikointi kuin Pico do Arieiron reitti. Kirjoitin viime vuonna Pico do Arieirolta lähteneestä patikoinnista tämän blogijutun.  Tällä kertaa kipuaminen Pico Ruivolle onnistui ongelmitta ja huipulla hymyilytti!

Achada do Teixeiraan pääsee vain autolla, mutta tällekin patikoinnille järjestetään paljon opastettuja retkiä, jos vuokra-auto ei ole vaihtoehto. Reitille ei suositella menemään sateella, kovalla tuulella tai kovin pilvisellä säällä, sillä vaikka reitti ei ole kapea, kulkee se kuitenkin tuulelle alttiilla harjanteilla nousten 1500 metristä aina Madeiran korkeimmalle kohdalle 1861 metriin.

Achada do Teixeirassa on kiva kahvila ja maksullinen wc. Reitti lähtee parkkipaikan kulmalta kipuamaan, ja heti ensimmäisten satojen metrien jälkeen aukeaa näkymä vuoristoon ja vuorien välisiin laaksoihin.

 

Reitti on leveä ja kivetty. Toukokuun alussa polun vierellä kukkii jos jonkinlaista kasvia. Keltakukkaiset pensaat peittävät paikoin maisemaa kuin keltaiset matot. Reitillä on hienoja näkymiä, mutta kapeimmillaankin harjanteet ovat varsin leveitä, varsinkin Pico do Arieiron reittiin verrattuna. Välillä mennään porrastettua polkua ylös alas, mutta enimmäkseen kulku on tietysti ylöspäin, ei kuitenkaan kovin jyrkästi.

Ennen huippunousua saavutaan polkujen risteykseen, johon tulee Arieiron huipulta johtava reitti. Siitä muutama kymmenen metriä ylöspäin on vielä kahvila ja maksullinen wc. Talvikaudella kahvila on suljettu, mutta toukokuun alussa siellä kävi melkoinen kuhina ja ruuhka. Se onkin kiva mahdollisuus varikkokäyntiin vielä ennen viimeistä nousua. 

Viimeinen nousu Pico Ruivon huipulle on varsin jyrkkä, mutta myös lyhyt. Polku kulkee porrastettuna rinteeseen, mutta tälläkään osuudella ei ole jyrkkiä pudotuksia. Koko reitti onkin korkeanpaikankammoiselle yllättävänkin leppoisa, ja aivan erilainen kuin toinen reitti. Pico Ruivon huipulla on kaksi tasannetta, joissa voi ihailla maisemia ennen laskeutumista takaisin alas. Alla olevassa kuvassa näkyy kahvila sekä leveää harjannetta kulkeva reitti Achada do Teixeiraan. Pilvet ovat juuri nousemassa reitille. Toisessa suunnassa näkyi pitkälle Madeiran vuoristoon ja vuorien väliseen laaksoon. 

Meille osui patikoinnille mainio sää. Funchalissa oli hyvin tuulinen päivä, mutta vuorella ei tuullut yhtään. Pääsimme nousemaan auringonpaisteessa ja huipulta näimme kauas. Paluumatkalla pilvet nousivat loppumatkasta peittämään maisemaa, mutta kylmä ei silti tullut. Pilvet luovat oman tunnelmansa reitille, mutta näköalojen takia kannattaa yrittää valita aurinkoinen päivä patikointtin.

 

Paikoin polun vieressä on maastopalojen jäljiltä pystyyn kuolleita puita ja pensaita, joiden oksat kurkottelivat aavemaisesti sumun seasta. Harmaiden runkojen vastapainona kukat hehkuivat paikoin keltaisena mattona rinteillä.

Reitti oli mielestäni tosi upea, ja oli niin kiva kävellä, kun ei tarvinnut jännittää, olisiko matkalla pelottavia paikkoja. Reitti oli edestakaisin noin 5,8 kilometriä ja nousua tuli hiukan yli 300 metriä. Patikointi oli tosi kiva ja nousumetrien ansiosta sitä tunsi kyllä päivän jälkeen kävelleensä.