Lumikenkäilyä Ylläksellä: Pirunkurun ponnistus

Hiihtolomaviikko Ylläksellä, mutta en osaa hiihtää. Siinä lähtökohdat etsiä muutamia kivoja talviretkeilyreittejä sekä tutustua lumikenkäilyyn.

En ole mikään talviurheilija, vaikka liimaudunkin tv:n ääreen aina, kun sieltä tulee ampumahiihtoa ja juoksen talvellakin ulkosalla. Mutta hiihtänyt olen viimeksi yli 20 vuotta sitten, samoin laskettelua olen kokeillut vain pari kertaa teini-ikäisenä. Halusin silti lähteä mukaan laskettelureissulle Ylläkselle, koska talvinen Lappi on hieno ja viime visiitistä oli todella pitkä aika. Reissulla tuli oiva tilaisuus kokeilla lumikenkäilyä ja tutustua siten tunturimaisemiin.

Vuokrasin lumikengät kahtena päivänä. Hinta sauvojen kanssa oli parikymppiä per päivä ja jos olisi ottanut useamman päivän putkeen, olisi hinta ollut edullisempi. Sauvat kannattaa vuokrata kenkien mukana, sillä esimerkiksi suksisauvat ovat lumikenkäilyyn liian pitkän, lumikengillä sauvan pituus saa olla lyhyempi ja lisäksi pituuden säädettävyydestä on hyötyä.

Ylläksellä on huollettuja talvipolkuja, joista monilla pystyy hyvin etenemään ihan kengilläkin. Hankea oli meidän vierailullamme kuitenkin noin metrin verran, kinoksissa enemmänkin, joten polkujen ulkopuolella patikointi olisi ollut jotakuinkin mahdotonta. Myös lumikengillä upposi lumeen, mutta ei ihan niin pahasti.

Pirunkurun ponnistus lumikengillä

Pirunkurun ponnistus on noin 8 kilometrin ympyräreitti Yllästunturin pohjoispuolella Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Jättämällä auton Sahatien päähän pysäköintialueelle pääsee autolta suoraan reitille. Reitti kannattaa kiertää vastapäivän niin, että ensin patikoi Kesänkijärven rantaa, sitten ylös Pirunkurua ja takaisin tulee patikointireittiä ylhäällä tunturissa olevan Tahkokurun kodan kautta.

Ensimmäinen osuus Kesänkijärven rantaa oli niin kovapohjainen, että lumikengät olivat siinä turhat. Niimpä lompsimmekin ensimmäiset tasaiset kaksi kilometriä lumikenkiä kantaen ja poikkesimme ennen Pirunkurua vielä Kesängin keitaalla hörppäämässä kuumaa juomaa.

Sitten alkoikin ponnisteluosuus, kun kiinnitimme lumikengät jalkoihin ja aloitimme nousun Pirunkurua pitkin kohti Kesänkitunturin kahta huippua. Nousua tulee reippaasti, 500 metriä noin 1,5 kilometrin matkalla ja paikoin rinne on varsin jyrkkä. Siinä missä sulan maan aikaan kurun yläosa on rakkakivikkoa, talvisaikaan kaikkea peittää sileä lumipeite. Moni oli kulkenut reittiä kengillä, ja paljon näkyi myös koloja, joihin oli upottu polvea myöten. Varsinkin tuossa nousun loppuosassa lumikengistä oli selvästi hyötyä ja niillä kulku keveämpää, vaikka nousu laittoikin puuskuttamaan.

Ylempää rinteestä avautuu upea maisema alas Kesänkijärvelle ja etelämmässä olevien tuntureiden huipuille. Siinä missä järven rannassa oli ollut koleampaa, rinteellä oli lämmin. Aurinko paistoi saaden lumen kimmeltämään ja taivaan hehkumaan syvän sinisenä. 

Tunturin laella puhalsi hiukan tuuli, mutta oli onneksi melko tyyni päivä. Aukeassa maisemassa tuuli on kovettanut lumen pinnan aaltomaiseksi ja harvat puut olivat lumella kuorrutettuja. Reitti kulkee Kesänkitunturin huippujen välissä ja lähtee vähitellen kaartamaan kohti Tahkokurua puiden lisääntyessä. Tällä osuudella huomasi, että reitti oli harvemmin kuljettu ja tamppaamattomissa kohdissa lumeen hiukan upposi. 

Kun pääsimme lähemmäs Tahkokurun kotaa, saavutimme myös edellä kulkeneen seurueen, joilla oli selvästi meitä enemmän vaikeuksia lumeen uppoamisen kanssa. Heilläkin oli lumikengät, joten kaipa kenkien kantavuudessa on aika isojakin eroja. Kota on umpikota, joka tarjosi kivasti suojaa yli 10 asteen pakkasellakin. 

Evästauon jälkeen jatkoimme matkaa. Meillä oli puhelimessa reittikartta ja huomasimme gps-palluramme menossa väärään suuntaan. Arvelimme vain missanneemme pienemmälle polulle kääntymisen ja kenkäilimme sitä kohti umpihangessa. Vaan kuinkas kävikään... Polkua ei maastosta missään kohtaa löytynyt. Gps kertoi meidän olevan välillä polun oikealla, välillä vasemmalla puolella ja välillä ihan suoraan reitilläkin, mutta tarvoimme aivan umpihangessa. Lumi oli pehmeää ja upottavaa ja sitä oli paikoin reippaasti yli metrin. Lumikengistä huolimatta upposimme välillä reittä myöten hankeen. Emme olleet hädissämme, olimme koko ajan kartalla, mutta aika nopeasti tuli selväksi, ettei reittiä ollut tänä talvena juuri kuljettu ja olisi pitänyt vain suosiolla valita pidempi paluumatka. Tovin umpihangessa tarvottuamme suuntasimme kohti tuota pidempää reittiä ja sieltä tampattu polku löytyikin. Viimeinen pätkä takaisin autolle olikin helppoa rallattelua.

Suosittelen siis lumikenkäillessäkin valitsemaan tampatun reitin, vaikka kartta kuinka kertoisi suunnitellun polun menevän jossain muualla! En tiedä, oliko meidän reissumme aikaan poikkeuksellisen paljon lunta, sillä lueskelin reiteistä etukäteen ja aiempina talvina polkua oli kyllä joku mennyt. 

Pirunkurun ponnistus oli kuitenkin mainio tutustuminen lumikenkäilyyn ja Lapin kansallispuistomaisemaan talviasussaan. Taukopaikkoja oli sopivasti ja itse Pirunkuru aivan upea. Reitti oli mukavan vaihteleva kulkiessaan järven rannalla kurun kautta tunturien laelle ja sitten taas tihentyvässä metsikössä takaisin lähtöpisteeseen. Kiva päiväretki Ylläksen maisemissa!