Mitä kuuluu retkihaasteelle?

Kerroin blogissa huhtikuussa, että osallistun Retkihaaste 2017 -haasteeseen, ja yritän ruksia listalta parikymmentä kohtaa. Tässä tsekkaus siihen, missä haasteessa mennään:

52 retkihaastetta vuodelle 2017:
1. Retki lähimetsään. Toteutettu useamman kerran sekä Turussa että lapsuudenkodin maisemissa.
2. Retki kansallispuistoon.
3. Retki luontokohteeseen, jossa et ole aikaisemmin käynyt.
4. Retki luontokohteeseen, jossa on luola.
5. Retki luontokohteeseen, jossa on pitkospuut.
6. Retki luontokohteeseen, jossa on suo.
7. Retki luonnonsuojelualueelle. Kohdat 2-7 toteutuivat kaikki Kolin vaelluksella.
8. Retki luontokohteeseen, jossa on jääseinämä tai jäämuodostelmia.
9. Retki kohteeseen, jossa on kalliomaalaus.
10. Retki saareen. Kesällä retkeilin mm. Ruissalossa, Vepsässä ja Isokarissa, joten tämä tuli toteutettua moninkertaisesti.
11. Sieni-/marjaretki.
12. Retki lintutornille. Ruissalossa tuli myös kiivettyä lintutorniin polkujuoksulenkillä, vaikka se korkeanpaikankammoista hirvittikin. Myös Littoistenjärven luontopolulla kipusin lintutorniin.
13. Vietä yö ulkona -retki.
14. Lintubongausretki. Isonkarin reissulla tuli nähtyä mm. merikotkan pesä sekä merimetsojen tuhoama saari, joten lasken retken myös lintubongailuksi.
15. Retki luontokohteeseen, jota ystävä suositteli.
16. Retki luontokohteeseen, jota suositeltiin sosiaalisessa mediassa.
17. Retki luontokohteeseen, josta luit lehdestä tai kirjasta. Kohdat 15 -  17 kattavat ainakin Kolin reissun.
18. Retki metsään, jossa olet käynyt lapsena. Lapsuudenkodin maisemissa tämä on onnistunut vaivatta.
19. Retki luontopolulle, jonka nimi on kaunis.
20. Retki kodalle tai nuotiopaikalla, jossa syöt lämpimän ruoan. Kolin reissulla tuli kokkailtua vuokratupien nuotiolla useampana iltana, samoin Ryläyksen nuotiopaikalla kokkailtiin.
21. Retki luontokohteeseen, jossa on koski.
22. Kuppi kuumaa kuksasta -retki.
23. Retki luontokohteeseen, jossa olet jo pitkään halunnut käydä. Isokarin saari oli ehdottomasti tällainen.
24. Retki niitylle bongaamaan perhosia.

25. Jälkiä lumessa -retki.
26. Retki vesillä. Vepsän reissu varmaan lasketaan? Ehkä myös sup-lautailu Littoistenjärvellä voidaan laskea mukaan?
27. Retki luontokohteeseen, jossa on vanha puu.
28. Kotipaikkakuntaasi liittyvä luontokohde. Ruissalo, Vepsä yms.
29. Päiväretki luontoon. Toteutettu jo monesti.
30. Luontoretki, jossa patikoit yli 10 km. Toteutui myös Kolilla
31. Luontoretki samaan kohteeseensa neljänä eri vuodenaikana.
32. Retki omaan suosikkiluontokohteeseen
33. Retki luontokohteeseen, jonka teet yksin. Erityisesti polkujuoksut ovat olleet yksinretkeilyjä.
34. Retki luontokohteeseen, kun arki tuntuu raskaalta.
35. Retki luontokohteeseen, jossa on metsälampi.
36. Retki geokätkölle.
37. Retki auringonnousun aikaan.
38. Retki perinnemaisemissa.
39. Retki, jonka aikana opettelet tunnistamaan kasveja. Isossakarissa meillä oli opas, joka tutustutti myös paikallisiin kasveihin. Ehkä kaksi tai kolme päivää reissun jälkeen vielä muistin kasvien nimetkin...
40. Retki luontokohteeseen, joka on vähintään 120 metriä merenpinnan yläpuolella. Kolilla
41. Retki luontokohteeseen, jossa ylität sillan. Kolilla
42. Retki luontokohteeseen, jonka nimessä on eläin.
43. Ruskaretki
44. Retki jäälle.
45. Kerää luonnossa olevat roskat -retki
46. Retki luontokohteeseen, jossa pysähdyt aistimaan luontoa.
47. Retki, jolla havainnoit keväänmerkkejä. Ainakin tällä retkellä tuli bongattua loppukevään kasveja.
48. Retki sateella.
49. Retki luontokohteeseen, jossa haastat itsesi.
50. Retki luontokohteeseen, johon yhdistät lempiharrastuksesi. Polkujuoksut ja juoksut rannalle ovat olleet näitä.
51. Luontoretki keskellä kaupunkia. Lasken tuon Maarianhaminan matkajuoksun tällaiseksi!
52. Luontoretki teemapäivänä.

Ainakin näin laveasti tulkittuna olen siis ruksinut listalta jo 28/52 kohtaa! Ruskaretki odottaa vielä ruskaa. Retki jäälle voi hyvinkin jäädä toteuttamatta, sillä on erittäin epätodennäköistä, että tämän vuoden puolella tänne Lounais-Suomeen saadaan jääpeitettä yhtään mihinkään lampareeseen. Varmaan muutaman kohdan saan vielä rastittua, joten eiköhän 30 kohtaa tule täyteen tänä vuonna. Ei kun retkeilemään!

Kolilla: Herajärven pohjoispään kierros, osa 2

Tässä matkakertomusta loppumatkasta Herajärven pohjoispään kierroksella, eli etapit Herajärven itäpuolella. Vaelluksen alku-osuus löytyy, yllätys yllätys, osasta 1.

Kiviniemi - Lakkala - Ylä-Murhi 8 km (+ Pirunkirkko - Ylämurhi 4 km)

Meillä oli Kiviniemessä myös aamupala, joten lauantai-aamu oli osaltamme helppo. Mitään erityistä kiirettä matkaan ei myöskään ollut, koska seuraavaan yöpymispaikkaan olisi vain 8 kilometriä. Päivän patikointi alkoi Sikosalmen ylityksellä vetolautalla. En ollut moista vekotinta ennen nähnytkään, ja hanskat olivat tarpeen, kun kiskoimme kylmän veden kyllästämää ketjua. Matka jatkui helppoa polkua pitkin. Toisinaan tosin märkyys toi hidastuksia matkaan, kun lammikoiden yli piti taiteilla riukuja pitkin. Mun pohkeet olivat aika lailla jumissa eilisen päivän kipuamisista, vaikka olinkin yrittänyt hieroskella niitä saunassa. Päivä ei myöskään ollut lainkaan niin lämmin kuin perjantai, eli t-paitakeli oli muisto vain.

Polku kulki vesistön liepeillä ja toisen kerran ylitimme Herajärven siltaa pitkin. Lakkalan tilalla pidettiin pikku paussi ja todettiin, että helpommassa maastossa nelisen kilometriä oli mennyt huomattavasti helpommin ja nopeammin kuin edellisen päivän vaaroja ylös-alas kivutessa. Lakkalan jälkeen reitti kulki ihanan vihreän Törisevän suon kautta, ja alkoi pikkuhiljaa taas nousta. Kohta tultiinkin jo Pitkälammelle, joka oli nimensä veroinen, noin puoli kilometriä pitkä metsäjärvi.

Lauantain etapilla maasto oli selvästi helpompaa kuin Herajärven länsipuolella, joten olimme Ylä-Murhin tuvalla jo lounasaikaan. Sisko viritteli tulet nuotiopaikalla ja lounaan jälkeen siirryimme tupaan nauttimaan jälkiruokakahvit. Päivää oli vielä niin hyvin jäljellä, että päätimme kipitellä Ennallistajan polkua Pirunkirkon luolaa katsomaan. Matka oli noin 2 kilometriä suuntaansa ja kulki osan matkaa tietä pitkin, joten ilman kantamuksia se oli helppo keikaus. Pohkeiden lisäksi mun takareisissä oli päivän mittaan tuntunut pientä nappailua, joten paluumatkalla kirmasin muutaman avaavan juoksuvedon, ja niiden jälkeen venyttelin kunnolla. Juoksusta oli apua, eivätkä takareiden enää vaivanneet.

Ylä-Murhin tupa oli valoisa ja siellä oli jopa kamiina. Tupa lämpesi kamiinalla hyvin, mutta vesi ei alkanut kiehua sitten millään, joten keitimme Pitkälammesta haetut vedet sitten nuotiolla ja aamulla trangialla. Samaan pihapiiriin leiriytyi viiden saksalaisnuorukaisen ryhmä, joka oli hivenen huolestunut seuraavan päivän sade-ennusteesta. Poutasää oliisi viimeisenä vaelluspäivänämme vaihtumassa iltapäivällä rankkasateeseen.

Ylä-Murhi - Jauholanvaara - Mäkrävaara - Ukko-Koli 10 km

Iltapäivän sääennuste taisi olla se syy, joka herätti minut jo viiden jälkeen viimeisenä aamuna. Olin onneksi nukkunut paremmin kuin Ikolanahon tuvassa, sillä punkka oli sen verran pidempi, että sain jalkani suoraksi. Lähdimme aamupalan jälkeen vaeltamaan jo puoli kahdeksan maissa, sillä 10 kilometrin matkalla kiivettäisiin mm. Jauholan- ja Mäkränvaaroille, emmekä halunneet tarpoa juurakoissa sateessa.

Aamu oli mitä kaunein ja Pitkälampi aivan peilityyni. Jauholanvaaralta avautui näkymät sekä itään että länteen ja maasto oli helppoa kalliota ja mäntymetsää. Pidimme pienen breikin Havukanaholla ja jatkoimme siitä kohti Mäkrävaaraa. Aurinko meni vähitellen pilveen ja sää muuttui kylmemmäksi ja tuulisemmaksi, joten emme enempiä kuhnailleet. Nousu Mäkrälle ei ollut aivan suoraviivainen, vaan välissä tuli hauska suosyvänne, ja sitten matka jatkui kohti kuuluisaa siirtolohkaretta ja Edelfeltin maisemaa. Sisko alkoi jo vähän väsyä nousuun, mutta minusta oli kivaa kivuta ylös tasaista nousua, olin vaikeuksissa vasta vaaralta laskeutuessa. Laskuosuus olikin yksi vaelluksen hankalimmista, ja polvet olivat kovilla. Purolanaholla huokaisin helpotuksesta, sillä loppumatka Ukko-Kolille olisikin pelkkää nousua. :)

Kiersimme Kolin korkeimmat huiput, Paha-Kolin, Akka-Kolin ja Ukko-Kolin, ja heitimme Ukko-Kolin huipulla yläfemmat. Jess, selvisimme 40 kilometrin patikoinnista ja lukuisista vaaroista! Hotellilla olimme noin yhden maissa, ja oli iloinen yllätys, kun huoneemme olikin jo valmis. Kahdelta alkoikin sitten sade, joka yltyi iltapäivän mittaan melko rankaksikin, ei olisi ollut kivaa olla vielä vaeltamassa rankkasateen aikaan.

Sokos hotelli Kolilla parasta oli huoneessa olleet kaakaot ja kahvit sekä retkeilijöiden sauna. Suuntasimme saunaan heti murkinan jälkeen, ja oli ihanaa sipsutella hotellin kylpytakissa ja tossuissa saunaosastolle. Saunan jälkeen olimmekin jo ihan sippejä, mutta sauna rentoutti kivasti kivistäviä pohkeita, ja pehmoisassa sängyssä uni tuli nopsaan.

Kolilla: Herajärven pohjoispään kierros, osa 1

Hiphei, tässä matkakertomusta vaellusreissusta Kolille. Kiersimme siskon kanssa Herajärven pohjoispään kierroksen 25.5. - 28.5.2017. Tekstiä tuli sen verran, että oli pakko jakaa matkakertomus kahteen osaan. Tässä turinaa Herajärven länsipuolen etapeilta.

Vaellusreissu Kolille alkoi osaltamme noin 9 tunnin ajomatkalla halki Suomen. Saavuimme Luontokeskus Ukkoon noin neljän maissa iltapäivällä ja saimme etukäteen varaamiemme vuokratupien avaimet. Täytimme myös vesipullot ja saimme päivityksen reitin vesitilanteesta, joka ei oikein hääppöinen ollut. Useampikin kaivo oli käyttökiellossa, joten vedenottopaikkoja olisi vähänlaisesti vaellusreitin varrella.

Ukko-Koli - Ikolanaho 3 km (+ Ikolanaho - Puroranaho - Ikolanaho 3 km)

Sää onnistui yllättämään heti torstai-iltana. Ensinnäkin maastossa oli paikoin vielä lunta, ja toisekseen ilma oli kostean lämmin, noin 20 astetta. Täydessä vesilastissa ja kaikki lämpimät vaatteet kantamukseen sullottuna rinkan paino lähenteli varmaan 15 kiloa (ns. normipaino oli noin 12 kiloa). Ensimmäiseen yöpaikkaamme, Ikolanahon vuokratupaan, oli vain 3 kilometrin mittainen matka, mutta jo siinä alkoi hiukan hirvittää. En ollut päässyt testailemaan lainarinkkaa, ja kuuman kostea sää teki olon nihkeäksi jo parin kilometrin matkalla. Polkujen lumilaikutkin hirvittivät. Ukkonen jyrisi ja pian saimmekin ensimmäisen sadekuuron niskaamme.

Ikolanaholla heitimme rinkat tupaan, ja koska nuotiopaikalla oli porukkaa ruoanlaitossa, päätimme tehdä pienen patikan ilman kantamuksia vielä ennen sapuskaa. Kävelimme metsän läpi Purolanaholle, joka olisi reitillä edessä viimeisenä päivänä Mäkrävaaralta laskeutumisen jälkeen. Aholla olikin ihan reippaasti lunta ja tihkusateessa metsäpolun puunjuurakoilla liukastellessa vähän taas hirvitti. Edessä olisi 40 kilometrin vaellus, eikä mun fiilis todellakaan ollut erityisen luottavainen.

Ikolanaho - Myllypuro - Ryläys - Ikosenvaara - Sammakkovaara - Kiviniemi 16 km

Ikolanahon tupa oli ihan ok, mutta vieras ympäristö ja mulle liian lyhyt punkka, niin nukuin todella huonosti ja perjantai alkoi vähän nihkeästi. Päivän ensimmäinen tauko Myllypurolla piristi kummasti, kun sai vähän huuhdeltua naamaa ja käsiä kylmässä vedessä. Hyvää fiilistä toi myös auringonpaiste ja lämpenevä sää, ja saimmekin nauttia perjantaina jopa 16 asteen lämmöstä. Lyhythihaisella tarkeni oikein hyvin!

Ryläyksen kipuamisesta olin etukäteen lukenut kauhutarinoita, mutta ihan kiva nousuhan se oli. Alueella näkyi tiuhaan isoja muurahaispesiä, joista osa oli jo metsittymässä, joku jopa kokonaan sammaleen ja varpujen valtaama. Osassa pesistä taas kävi hurja kuhina. Ryläyksen kodalle ja taukopaikalle saavuttiin aika lailla odotusten mukaisesti ja siellä olikin jo porukkaa nuotion ääressä. Ruoanlaittovuorot vaihtuivat sujuvasti, ja saimme nopsaan lounaan keiteltyä sekä kiehautettua kahvivedet termokseen mukaan.

Ryläyksen kodan jälkeen kierrettiin katsomassa näköalaa ja kiviputousta ja jatkettiin vaellusta lounassapuskojen verran keventynein kantamuksin. Kohta alettiin siskon kanssa puhua, että nyt pitäisi löytää joku kiva paikka kaffepaussille, ja sellainen tulikin kuin tilauksesta seuraavan mutkan takaa! Ikosenvaaran ihastuttavissa maisemissa kahvi maistui erityisen hyvälle ja tässä vaiheessa fiilis olikin oikein hyvä.

Vaaralta laskeutuminen olikin sitten toinen juttu. Polku peittyi tämän tästä kaatuneiden puiden alle, joita piti kiertää milloin mistäkin. Huomasin, että vamma-polvi alkoi taas vähän vammailemaan laskeutumisessa ja eteneminen oli älyttömän hidasta. Paikoin oli myös melkoisen kosteaa ja kosteikkojen ylitykseen tarkoitetut pitkospuut olivat lahonneet lähes olemattomiin. Vähitellen matka alkoi jo painaa jaloissa ja ajatukset kääntyivät jo kohti Kiviniemeä ja siellä odottavaa aittamajoitusta sekä saunaa.

Olimme etukäteen siskon kanssa arvioineet, että matkantekomme olisi hidasta, mutta silti etanamainen eteneminen yllätti. Näin tottumattomalle vaeltajalle rinkan paino tuli hiukan puskista, enkä oikein päässyt kantamuksen kanssa sinuiksi. Juomavetemme alkoi huveta nopeammin kuin jäljellä olevat kilometrit. Sammakkovaaralta laskeutuminen sai polven kiukkuamaan entisestään niin, että jokainen alaspäin menty askel sai aikaan tuskanirvistyksen. Tuossa vaiheessa olimmekin siskon kanssa yksimielisesti sitä mieltä, että viimeinen 3 kilometriä mennään tietä pitkin ja jätetään Kolinvaara väliin. Vaihdoin jalkaan lenkkarit ja loppumatka tuntuikin suorastaan keveältä.

Kiviniemessä odotti sauna, johon pääsimme lähes suoraan. Aittamajoitus oli myöskin viihtyistä ja päärakennuksen hanasta tuli juomavettä, mitä luksusta! Mulla oli saunajuomaksi varattua Cokis Zeroa ja perjantain ilta-aurinko paistoi aittamme rappusille. Olo oli ihanan raukea ja fiilis hyvä. Yöpissalla käydessämme saimme myöskin seuraa isäntäperheen kissasta, joka tuli aamulla jopa aittaamme vierailulle. Hyvinkin selvästi kolliksi tunnistettavan kissan nimi oli siskoni mukaan Sylvi..?

Meillä meni tähän 16 kilsan etappiin sellaiset 8 tuntia aikaa, taukoineen. Eli vauhtimme oli huikeat 2 km/h, joka alitti jopa pessimistisimmät arviomme. Suunnilleen kerran tunnissa pidimme pienen juomatauon, ja pidemmät paussit sitten lounaalla ja iltapäiväkahvilla. Vaarojen kipuaminen ja laskeutuminen juurakoissa ja kivikoissa vain oli älyttömän hidasta, ja myös kosteat paikat piti ottaa tarkasti. Nautin kyllä jokaisesta nousumetristä, mutta laskeutuminen muuttui matkan edetessä ja polvien väsyessä aina vaikeammaksi. Pohkeet ja akillesjänteet olivat mulla kovilla, ja vietin tovin saunassa vain hieroskellen kipeitä lihaksia. Lauantai olisi ennakkoon meidän lyhyin vaelluspäivä, mutta kroppa tuntui jo aika nuutuneelta. Kuinka patikkareissu eteni Herajärven itäpuolella, siitä matkakertomuksen toisessa osassa. :)

Patikkaretki Aurajoen varrella - Retkihaaste 2017

Bongasin retkeilyhaasteen jo alkuvuodesta Jonnan blogista, mutta päätin tarttua haasteeseen vasta tämän Marikan postauksen myötä. Tajusin, että saan Kolin reissulla monta kohtaa haasteesta ruksittua, joten miksipä en lähtisi mukaan.

Elina Kynsijärven ja Henni Mustakorven ideoima Retkihaaste 2017 innoittaa lähtemään retkelle. Haasteen Facebook-sivu löytyy täältä. "Tervetuloa tutustumaan retkihaasteeseen 2017. Olemme kirjanneet vuodelle 52 retkihaastetta, joita on helppo soveltaa olit sitten retkeilyssä kokenut konkari tai luontoharrastuksesta hiljattain innostunut vasta-alkaja."

Tavoitteenani on saada vuoden aikana listalta parikymmentä kohtaa retkeiltyä, ehkä jopa puolet, jos oikein innostun. Postauksen lopusta löytyy tuo listaus 52 retkihaasteesta. Niistä tuli pääsiäisenä rastittua muutama, kun patikoimme miehen kanssa Aurajoen vartta yläjuoksulle. Ohitimme kuohuvan ja paikoin vielä jäähileisen Halistenkosken ja jatkoimme Virnamäen muinaismuistoalueelle ja poluille. Etsimme tuulensuojaisen paikan jokinäkymillä ja istuskelimme siinä tovin nauttien kahvia. Välillä aurinko pilkisteli pilvien lomasta, ja seuraavassa hetkessä taivaalta tipahtelikin pari lumihiutaletta. Oli mukava pikku retki!

52 retkihaastetta vuodelle 2017:
1. Retki lähimetsään.
2. Retki kansallispuistoon.
3. Retki luontokohteeseen, jossa et ole aikaisemmin käynyt.
4. Retki luontokohteeseen, jossa on luola.
5. Retki luontokohteeseen, jossa on pitkospuut.
6. Retki luontokohteeseen, jossa on suo.
7. Retki luonnonsuojelualueelle.
8. Retki luontokohteeseen, jossa on jääseinämä tai jäämuodostelmia.
9. Retki kohteeseen, jossa on kalliomaalaus.
10. Retki saareen.
11. Sieni-/marjaretki.
12. Retki lintutornille.
13. Vietä yö ulkona -retki.
14. Lintubongausretki.
15. Retki luontokohteeseen, jota ystävä suositteli.
16. Retki luontokohteeseen, jota suositeltiin sosiaalisessa mediassa.
17. Retki luontokohteeseen, josta luit lehdestä tai kirjasta.
18. Retki metsään, jossa olet käynyt lapsena.
19. Retki luontopolulle, jonka nimi on kaunis.
20. Retki kodalle tai nuotiopaikalla, jossa syöt lämpimän ruoan.
21. Retki luontokohteeseen, jossa on koski.
22. Kuppi kuumaa kuksasta -retki.
23. Retki luontokohteeseen, jossa olet jo pitkään halunnut käydä.
24. Retki niitylle bongaamaan perhosia.
25. Jälkiä lumessa -retki.
26. Retki vesillä.
27. Retki luontokohteeseen, jossa on vanha puu.
28. Kotipaikkakuntaasi liittyvä luontokohde.
29. Päiväretki luontoon.
30. Luontoretki, jossa patikoit yli 10 km.
31. Luontoretki samaan kohteeseensa neljänä eri vuodenaikana.
32. Retki omaan suosikkiluontokohteeseen
33. Retki luontokohteeseen, jonka teet yksin.
34. Retki luontokohteeseen, kun arki tuntuu raskaalta.
35. Retki luontokohteeseen, jossa on metsälampi.
36. Retki geokätkölle.
37. Retki auringonnousun aikaan.
38. Retki perinnemaisemissa.
39. Retki, jonka aikana opettelet tunnistamaan kasveja.
40. Retki luontokohteeseen, joka on vähintään 120 metriä merenpinnan yläpuolella.
41. Retki luontokohteeseen, jossa ylität sillan.
42. Retki luontokohteeseen, jonka nimessä on eläin.
43. Ruskaretki
44. Retki jäälle.
45. Kerää luonnossa olevat roskat -retki
46. Retki luontokohteeseen, jossa pysähdyt aistimaan luontoa.
47. Retki, jolla havainnoit keväänmerkkejä.
48. Retki sateella.
49. Retki luontokohteeseen, jossa haastat itsesi.
50. Retki luontokohteeseen, johon yhdistät lempiharrastuksesi.
51. Luontoretki keskellä kaupunkia.
52. Luontoretki teemapäivänä.