Juoksukengät - mistä maasta juoksukenkämerkit tulevat?

Juoksun FB-ryhmässä kysyttiin äskettäin että "Nyt kun Usassa sekoillaan huolella, niin mitkä ovat ei-amerikkalaisia juoksukenkämerkkejä?". Valitettavasti ketjun kommentointimahdollisuus poistettiin aika nopeasti. Itseä kun on mietityttänyt ihan sama asia, ja nykyään kun isojen yhtiöiden omistussuhteet eivät ole ihan yksinkertaisia, olisi kiva saada listaus siitä, mistä maasta esimerkiksi juoksukenkämerkit ovat kotoisin. Kenkien fyysinen valmistus on toki lähes joka merkillä Kiinassa, ja valmistusprosessin selvitys alihankkijoineen olisi työläs selviteltävä. Valmistuskustannukset ovat kuitenkin juoksukenkien hinnasta vain murto-osa, brändistähän niissä paljon maksetaan. 

Päätin tehdä listauksen juoksukenkämerkkien kotimaista, ihan vaan tiedoksi, mitä sitten kukakin haluaa juoksukenkien ja -varusteiden hankinnassa huomioida. Jos listalta puuttuu joku merkki tai löydät virheen, niin kommentoi!

Japani

• Asics
• Mizuno

Kiina

• Salomon (Salomonin omistaa Amer Sports, joka on puolestaan Kiinalaisen Anta Sportsin tytäryhtiö)

Ruotsi

• Icebug

Saksa

• Adidas
• Puma

Suomi

• VJ Sarva

USA

• Altra
• Brooks
• Hoka
• Nike
• New balance 
• Under Armour

P.S. Itsehän olen paljon tykännyt käyttää Hokan kenkiä varsinkin polkujuostessa. Alkuvuodesta tilasin kuitenkin kolmet kengät Asicsilta, ja ainakin sileällä olen siirtynyt Asicsin Novablastin käyttäjäksi. Uudet polkukengät ovat vielä hakusessa. Luonnolisesti käytän juoksukengät aina "loppuun", eli toki kaapissa nyt olevilla kengillä juoksen niin kauan kun niissä on iskunvaimennusta ja kilometrejä jäljellä. 

Päivitin juoksukengät: Asics Novablast 4

Asics Novablast 2 saatu, uudet Novablast 4 juoksukengät ostettu itse!

Sain muutama vuosi sitten testiin Asicsin Novablast malliston juoksulenkkarit. Kirjoitin silloin blogiin kokemuksia kengistä. Olen juoksuharrastukseni alkuun suosinut Asicsin kenkiä, mutta Hokan tultua markkinoille siirryin enimmäkseen Hoka One One -juoksutossuihin. Olen kyllä vuosien varrella juossut monen eri merkin kengillä, ja kokeilen ja seuraan mielelläni eri juoksukenkämerkkien tarjontaa. Yllätyin Novablastien kimmoisuudesta ja niistä tulikin mulle pitkiskengät, joilla juoksin kaikki pyöräteille suuntautuneet pitkät lenkit. 

Juoksukenkiä valitessa mulla on nykyään pari tärkeää kriteeriä. Kaipaan ensinnäkin vaimennettua kenkää. Kymmenen vuotta nuorempana ja kymmenen kiloa kevyempänä saatoin juosta myös kevyesti vaimennetuilla lenkkareilla, mutta nykyään mm. polveni protestoivat heti, jos kengässä ei ole tarpeeksi vaimennusta. Toinen olennainen asia on kengän sopiminen omaan jalkaan, mikä kohdallani tarkoittaa lähinnä sitä, että tarvitsen kunnolla varvastilaa. Jalkani on päkiästä melko leveä, ja varpaani kaipaavat tilaa myös korkeussuunnassa.

Novablast 2 kokemuksia - pitkässä juoksussa kenkä meni rikki

Novablast 2 oli vaimennukseltaan ja leveydeltään mulle erittäin toimiva kenkä. Kimmoisuutensa ansiosta juoksemaan lähtö tuntui kevyeltä ja helpolta. Kengässä oli kuitenkin yksi huono puoli, joka alkoi haitata jo siinä kohtaa, kun olin juossut tossuilla noin 100 kilometriä. Varvastila oli liian matala, ja isovarpaiden kynnet kuluttivat kengän päällisen puhki. Tämä on mulla yleinen ongelma, ja olen vuosien varrella paikkaillut myös mm. Hokan Torrenteja sekä Salomonin tossuja. Olen käyttänyt paikkaamiseen liimattavaa kangaspaikkaa, mutta juoksukengissä paikat ovat pysyneet vaihtevasti, lähinnä kuitenkin huonosti. Kenkään tullut reikä on paikkailuista huolimatta kasvanut vähitellen. Kun varvas tulee kengästä läpi, alkaa se tuntua inhottavalta pidemmillä lenkeillä, ja onhan jatkuva paikkailu hyvin työlästäkin.

Tänä keväänä Novablast kakkosilla oli mittarissa 800 kilometriä ja totesin kenkien olevan roskiskamaa. Varpaiden kohdalta hajonneen päällisen lisäksi myös kantakupin pehmusteet ovat menneet rikki. 

Mietin pitkään uutta pitkiskenkää, ja kokeilinkin mm. Sauconyn tossuja. Kuitenkin kokeilemistani tossuista puuttui Asicsin "pomppukenkä"-fiilis, johon olin jo ehtinyt tottua. Hiukan varauksella päätin testata uusinta Novablastia ja tilasin Asicsin Novablast 4 mallin kokeiluun.

Asics Novablast 4 kokemuksia 

Kun sovitin Novablast nelosia ensimmäistä kertaa, mietin, oliko saman kokomerkinnän kenkä kuitenkin hiukan kakkosversiota isompi. Tuntuma vahvistui ensimmäisillä lenkeillä. Lisämillit on laitettu oikeaan paikkaan, sillä tässä versiossa varpaani mahtuvat paremmin kengän etuosaan!

Olen juossut Novablast 4 -mallilla nyt jo yli 200 kilometriä, ja voin rehellisesti sanoa, että kyseessä on yksi parhaista juoksukengistä, mitä olen kokeillut. Kun takana on pari sataa kilometriä, on kenkä muotoutunut omaan jalkaan ja uskallan sanoa jotain myös kengän kestävyydestä.

Päällinen on uusissa kengissä selvästi kestävämpää materiaalia. Mallissa on myös enemmän korkeutta varvasosastolla. Isovarpaani eivät ole kuluttaneet minkäänlaista kuoppaa kengän sisäpintaan, eikä näytä siltä, että joutuisin paikkaamaan tossuja. Juoksukenkien koko elinkaari on kuitekin merkitsevä asia kengän arvioinnissa. Mieluummin valitsen kenkiä, jotka kestävät hyvinä pidempään.

Novablast on vauhdikkaan näköinen juoksukenkä. Kenkä näyttää myös helposti kokoaan isommalta muhkean pohjan vuoksi. On makuasia, pitääkö tossua näyttävänä vai kohlona. Itselleni lenkkareiden ulkonäkö ei ole ykköskriteeri, mutta en myöskään ostaisi juoksukenkiä, joiden värit eivät miellytä silmää. Ostin Novablast 4:stä tummansini-turkoosin version, joka sopii mainiosti yhteen juoksuvaatekaappini värimaailman kanssa.

Toivon, että saan tossuilla juostua ainakin ensi vuoteen asti. Uusien juoksukenkien hankkiminen on aina vähän haastavaa, ja on kiva löytää hyvät kengät!

Millä kengillä juoksen nyt?

Minulta kysyttiin (ihan livenä), millä kengillä juoksen polkukisoja ja käytänkö erikseen jotain harjoituskenkää. Päätinkin kirjoittaa pienen postauksen siitä, millä kengillä juoksen nyt ja mitkä kengät juuri hankin itselleni. 

Postauksen verkkokauppalinkit ovat mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-10% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista. Asicsin kengät olen saanut testiin blogin kautta.

Polkujuoksukengät

Polkujuoksuilla olen jo parin vuoden ajan juossut Hoka One One -merkin Torrent-kengillä (mainoslinkki Partioaittaan). Olen tykännyt tosi paljon Torrenteista, joista mulla on ykkösversion tossut. Juoksin niillä esimerkiksi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan polkumaratonini. Ekat kengät olivat niin hyvät, että niillä puoli vuotta juostuani tilasin toiset eriväriset. Olen sittemmin käyttänyt kenkiä jonkun verran ristiin niin, että molemmille on kertynyt kilometrejä. Ekoilla Torrenteilla on mittarissa jo lähes 950 kilometriä ja toisilla lähes 650 kilsaa.

Luottotossut, Hokan Torrentit, ovat jo vähän reissussa rähjääntyneet.

Torrentit ovat vaimennetuista kengistä tunnetun Hokan kevyimmästä päästä ja tarkoitettu enemmän lyhyempiin kisoihin ja kevyemmille juoksijoille. Mulle on tullut jonkin verran lisää painoa ja tänä vuonna olenkin joutunut toteamaan, että polkulenkkien kasvaessa päälle kahdenkympin, ei kenkien vaimennus enää riitä, vaan juoksun jälkeen kärsin kipeistä polvista ja sääristä. Onhan kengillä jo kilometrejäkin, joten vaimennuskaan ei ole ihan uudenveroinen. Totesin jo keväällä, kun treenasin pitkään polkukisaan (DNS koronan vuoksi), että tarvitsisin uudet vaimennetummat kengät.

Uusien juoksukenkien hankinta on aina vähän arpapeliä ja tein harmikseni hutiostoksen loppukeväästä. Tilasin netistä itselleni aiemmin tuntemattoman merkin kengät, jotka vaikuttivat vaimennuksen puolesta hyviltä, mutta jouduin toteamaan ensimmäisen lenkin jälkeen, että ne eivät sopineetkaan omille jaloilleni. Jalkani on päkiästä melko leveä ja tarvitsen kengän, jossa on kunnon varvastila. Päätinkin nyt palata Hokan tossuihin, joissa on yleensä ollut minulle tarpeeksi leveä lesti. 

Tilasin seuraaviksi polkujuoksukengikseni Hokan Speedgoat 5 - mallin kengät (mainoslinkki Scandinavian Outdoorille). Keväällä Speedgoatit olivat koossani loppu, mutta nyt oli ilokseni tullut uusia tossuja vielä itselleni sopivammassa värissä! Olen päässyt testaamaan tossuja vasta kahdella lenkillä. Yllätyin vähän siitä, että malli on kapeampi kuin mihin olen tottunut. Hokan tossut vaativat mulla aina vähän sisäänajoa, sillä kenkä muotoutuu jalan mukaan ja muuttuu mielestäni mukavammaksi vasta muutaman kymmenen kilometrin juoksun myötä. Olenkin ihan luottavainen, että tossut tulevat olemaan hyvät. Valitsin Speedgoatit, koska niitä kehuttiin pitkien lenkkien kengiksi hyvällä vaimennuksella. Lisäksi kenkien pitäisi olla pitävät myös talvikeleillä ja hyvä vaihtoehto, jos ei halua käyttää nastalenkkareita.

Hokan Speedgoatit testissä polkulenkillä.

Sileän juoksukengät

Vaikka tykkään polkujuoksusta ja nyt syksyllä on tullut kisattuakin poluilla, suurimman osan lenkeistä juoksen kuitenkin sileällä. Lähistöltä ei löydy kovin pitkiä luontopolkuja, joten pyöräteillä juoksu on käytännöllisempää. Lenkit vievät vähemmän aikaa ja kotiovelta pääsee heti juoksemaan, joten enimmäkseen juoksen asfaltilla tai sorateillä. 

Suurimman osan asfalttilenkeistäni, varsinkin pitkistä, juoksen Asicsin Novablast 2 - mallin kengillä. Novablast on mainiosti vaimennettu kenkä ja viimeksi 16 kilometrin juoksun jälkeen suorastaan hämmästelin sitä, miten jalat eivät tuntuneet kipeytyneen tai rasittuneen, vaikka kyseessä oli syksyn pisin lenkki ja vielä kokonaan asfaltilla. Jos on taipumusta polvivaivoihin kuten mulla, on kiva, kun löytyy kengät, joilla pystyy juoksemaan pitkiä lenkkejä ilman kipua.

Kutsun Asicseja toisinaan pomppukengiksi, sillä niiden kimmoisuus on ihan eri levelillä muihin kenkiini verrattuna. Varsinkin, kun ne vetää tauon jälkeen jalkaan, huomaa, miten joustavat pohjat ovat. Novablast on ollut myös tarpeeksi leveälestinen, mutta varvastila saisi olla korkeussuunnassa tilavampi. Olin juossut kengillä vasta parisataa kilometriä, kun päällisessä oli jo reikä isovarpaan kynnen kohdalla. No, paikkasin kengät ja juoksut jatkuu, mutta kengät näyttävät nyt huomattavasti rönttöisemmiltä kuin tuossa kuvassa uutuuttaan hohtavina. 

Testissä Asics Novablast 2

                                                                                                                                Juoksukengät saatu.

Sain testiin Asicsin uuden Novablast 2 -mallin juoksukengät. Nyt kengille on kertynyt sen verran kilometrejä, että saatoin naputella arvion lenkkareista blogiin.

Ensivaikutelma kengästä oli, että "uu, bouncy", eli kenkä tuntui heti ensiaskelia juostessa hyvin kimmoisalta. Pohja on pehmeä samoin kuin joustava ja mukava päällinen ja hyvin pehmustettu on sisäosakin. Novablast 2 on tarkoittettu pronaatioltaan neutraalille astujalle ja sen droppi on 8 mm. Naisten mallin kenkä painaa noin 220 grammaa, eli kyse on kevyestä, mutta kuitenkin hyvin vaimennetusta juoksukengästä.

Novablast 2 kengän koko ja lesti

Juoksin aikanaan paljon Asicsin kengillä. Ensimmäisen maratonini kipittelin Asicsin Noosa-mallin kymppiversiolla. Nyt sattumalta alkusyksystä innostuin tuosta Noosan uusimmasta versiosta ja tilasin sen kokeiluun. Olisin mieluusti pitänyt karkkipussin väriset kengät, mutta malli oli jalkaani liian kapea. Kenkien kokeilu muistutti myös, että Asicsin kengät ovat pientä kokoa. 

Novablastia kehuttiin ennakkoon lestiltään leveämmäksi, mitä se onneksi olikin. Kenkä oli myös pituussuunnassa hiukkasen isompi kuin samankokoinen Noosa. Itse olen pyrkinyt siihen, että juoksukengät ovat mieluummin hiukan liian isot kuin liian naftit, niin välttää mm. varpaankynsien mustumisen pitkillä lenkeillä. Novablast on lestiltään sopivan tilava, mutta kenkä ei missään nimessä ole kokonumeroaan isompi, vaikka onkin ehkä muihin Asicseihin verrattuna hiukan tilavampi. Varvastilaa on leveyssuunnassa riittävästi, mutta itse olisin kaivannut myös kengän kärkeen hiukan lisää tilaa korkeussuunnassa. Päällinen on pehmeä ja joustava, joten ihan mukavasti varpaat kengässä voivat, mutta tiedän, että ennen pitkää isovarpaan kynsi kuluttaa mulla päällisen puhki. 

Ulkonäkö

Novablast kakkosessa kengän pohja jatkuu kantakupista vielä taaksepäin, joten pohjan pinta-ala on isompi mitä jalan koko. Tämä saa kengät myös näyttämään jalassa tavallista isommilta. On makuasia, näyttääkö tuo pohja omaan silmään coolilta ja lennokkaalta, vai kenties häiritseekö se, että kenkä näyttää kokoaan isommalta. Pohja näyttää joka tapauksessa vauhdikkaalta kuvionsa ansiosta ja pohjan kimmoisuus tulee tavallaan esiin jo ulkonäössä ennen kuin kenkiin saa tuntumaa.

Metallinhohtoinen väritys ja liukuväriyksityiskohdat tekevät Novablastista mielestäni hienon näköisen juoksukengän. Väreissä on saatavana monta vaihtoehtoa, ja itselläni ei ollut juuri edes väliä kengän värillä, kun moni vaihtoehdoista miellytti silmää. Omat vaaleansiniset tossuni ovat kauniit, joskin ne näissä syyskeleissä eivät säily uutuuttaanhohtavina kovin montaa lenkkiä.

Omia kokemuksia Novablastista

Olen juossut kengillä nyt lähes kuukauden ja hitusen päälle 80 kilometriä. Vaihtelen juoksukenkiä, joten en ole juossut läheskään kaikkia lenkkejä näillä Asicseilla. Aika nopeasti, ihan muutaman lenkin ja noin 20 kilometrin jälkeen totesin jo, että kenkä oli varsin mukava jalassa, ja uskalsin ottaa sen testiin myös pidemmille lenkeille. Olen juossut Novablasteilla nyt sekä lyhyitä lenkkejä että pitkiksiä, ja uskallan sanoa, että kyse on oikein toimivasta juoksukengästä kaikenlaisille lenkeille.

Novablast on selkeästi asfalttikenkä ja sen vaimennus riittää hyvin myös pitkille lenkeille kovalla alustalla. Oma juoksuvauhtini on sen verran hidas, etten osaa sanoa, toimiiko tossu kovissa vauhdeissa, mutta ainakin omilla hiukan vauhdikkaammilla vk-lenkeillä se on toiminut mainiosti. Kengän kimmoisuus tulee tietysti paremmin esiin nopeammassa menossa. 

Mielestäni Novablast 2 on hyvä yleiskenkä kaikenlaisille juoksulenkeille. Lesti on omalle, melko leveälle päkiälleni tarpeeksi leveä. Varvastila saisi olla hiukan korkeampi. Pohja on hyvin vaimennettu ja kimmoisa, joskin pohjan ulkonäkö ehkä jakaa mielipiteitä. Tulen taatusti juoksemaan näillä enemmänkin. Ainakin ensivaikutelma näin 80 kilometrin jälkeen on positiivinen!

Juoksetko aina samoilla kengillä? Ei ehkä kannattaisi.

Tovin mietin, että meneekö tuo otsikko liikaa klikkiotsikon puolelle...? "Oletko sinäkin aina käyttänyt juoksukenkiä väärin? Asiantuntija neuvoo, miten juokset oikein." :D No, menkööt nyt.

Pointtina postauksessa siis on, että kenkiä, myös juoksukenkiä, olisi hyvä olla muutamat (erilaiset), joita sitten vaihtelee. Jos käyttää päivästä toiseen samoja kenkiä, niin kengät kuluvat nopeammin ja jalat tottuvat liikaa samoihin kenkiin.

Jalat hikoilevat aina juoksulenkillä ja vaikka juoksukengät yleensä hengittävät hyvin, kengät jäävät lenkin jälkeen aina hiukan kosteiksi, vaikka ei olisikaan juossut sateessa tai vesilammikoissa. Lenkkareiden pitäisi antaa kuivua kunnolla aina ennen seuraavaa käyttöä, koska kosteus haurastuttaa kenkää ja edesauttaa hajujen ja muiden ällöttävyyksien syntyä.

Jos käyttää aina samoja kenkiä, jalat myös tottuvat vain niihin ja se voi laiskistaa jalan pieniä lihaksia. Kun vaihtelee hiukan erilaisia lenkkareita, jalat saavat vaihtelua. Toki voi olla niinkin, että jokin tietty malli vain tuntuu niin hyvältä, että haluaisi käyttää vain niitä. Silloin voi olla paikallaan jopa hankkia kaksi paria samoja kenkiä! Toiset popot saavat levätä, kun toiset ovat käytössä, ja jos käyttää toista paria hiukan enemmän, kengät myös kuluvat vähän eri tahtiin. Mulla on esimerkiksi suosikki-polkukengästäni, Hokan Torrentista, kaksi eri väristä versiota! Hiukan höpsöä, mutta halusin myös vaihtelua eriväristen kenkien myötä.

Oikeat urheilijat käyttävät yleensä harjoituslenkeillä vaimennetumpaa kenkää ja kisakenkänä on jokin mahdollisimman kevyt malli. Vaikka kuntojuoksijalla ei ole ihan hirveästi merkitystä siinä, painaako kisakenkä nyt 50 grammaa vähemmän kuin harjoituskenkä, ei ole lainkaan hassumpi idea hankkia muutama hiukan erilainen kenkäpari erityyppisiin harjoituksiin ja kisoihin. Varsinkin pitkiä lenkkejä silmälläpitäen kannattaa panostaa vaimennetumpaan kenkään, joka on myös tarpeeksi iso, sillä pitkillä juoksuilla jalka turpoaa ja lenkkarissa tulee olla kärjessä tarpeeksi tilaa, jotta varpaat mahtuvat kunnolla kenkään. Juoksukengissä voi olla siis myös erikokoisia pareja. Itsellä juoksukengät ovat pääosin kokoa 41,5, vaikka tavallisten kenkieni koko on noin 40. Kokonumeroita ei kannata liikaa tuijottaa, koska eri valmistajilla kenkien mitoitukset hieman vaihtelevat.

Polkujuoksuun kannattaa ehdottomasti hankkia polkujuoksukengät (mainoslinkki Scandinavian Outdoorille), koska ne ovat poluilla pitävämmät ja mukavammat kuin sileälle tarkoitetut lenkkarit. Maastoon tarkoitetut kengät kuitenkin kuluvat asfaltilla ja saattavat tuntua ikäviltä kovalla alustalla, joten jos ei juokse pelkästään poluilla, kannattaa olla myös sileän kengät.

Juoksukengät kuluvat käytössä. Nykyään materiaalit ovat sen verran kestäviä, että kulumista ei välttämättä silmämääräisesti huomaa, mutta kenkien iskunvaimennus on jo mennyt. Silloin kengät kannattaa vaihtaa uusiin, koska huonosti iskuja vaimentava ja painunut kenkä voi aiheuttaa vaivoja. Karkea nyrkkisääntö on, että juoksukenkien elinikä on noin 1000 kilometriä. Mutta kilometrimäärään vaikuttaa paljon paitsi itse kenkä, myös juoksija. Mitä enemmän juoksijalla on painoa ja/tai tarvetta vaimennukselle, sitä hanakammin kannattaa kenkää vaihtaa.

Vinkki: Juoksukenkien kilometrejä voi seurata, jos käyttää juoksujen tallennukseen sellaista sovellusta, missä on mahdollisuus lisätä lenkeille kengät. Esimerkiksi Garminilla on tämä ominaisuus, samoin juoksukellosta riippumattomassa Stravassa. Yleensä kengät pitää ensin lisätä jokainen pari erikseen sovellukseen, mutta kun tämän on tehnyt, on kenkien lisääminen yksittäisille lenkeille yhden klikkauksen päässä. Itse pidän tätä ominaisuutta tosi hyödyllisenä, kun vaihtelen paljon kenkiä, niin niiden kilometrejä olisi muuten vaikea seurata.

Itselläni on aika monet juoksukengät. Koska juoksen sekä asfaltilla että poluilla, kenkähyllystäni löytyy molemmille alustoille juoksukengät. Pidemmillä lenkeillä käytän vaimennetumpaa kenkää, jossa on iso varvastila, mutta joskus juoksen lyhyitä lenkkejä tarkoituksella kevyillä ja vähemmän tuetuilla kengillä, jotta jalat saisivat vaihtelua. Tykkään siitä, että minulla on useammat kengät kierrossa, koska silloin saa myös rauhassa miettiä uusien kenkien hankkimista eikä paniikissa tarvitse shoppailla siksi, että yksistä kengistä tulee varvas läpi. 

Viimeisimpänä todettakoon, että juoksukenkiä voi hankkia useamman parin myös ihan vaan siksi, että saa vaihtelua ja välillä on kiva hifistellä. :D 

Kesä-ALEn juoksuvaatetärpit

Kesäflunssa piti mua viikon verran poissa juoksupoluilta. Tylsistyminen yhdistettynä sähköpostiin kilahtaviin ilmoituksiin verkkokauppojen kesä-alen alkamisista on aika vaarallinen yhdistelmä. Pyrin pitämään ostossormen kurissa, mutta keräsin tähän postaukseen muutamia tärppejä alen juoksuvaatteista.

Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-10% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista.

Juoksutakkia ei kesällä juuri tarvita, ja siksi nyt voikin tehdä hyviä löytöjä alesta ja jemmata takin odottamaan syksyä. Alla listaus hyvistä ALE-löydöistä.

1. SOCin perusmallin edullinen juoksutakki. 
2. Adidaksen kivasti kuvioitu hupullinen takki.
3. Brooksin supertekninen ja pieneen pakkautuva laatutakki.
4. Erilaista ilmettä kaipaavalle Niken tekninen ja kevyt juoksutakki.

Toki myös kesäjuoksuihin löytyy alesta vaatetta ja varusteita. Itse tilasin hellelenkeille nämä Niken shortsit. Tykkään kesällä juosta lyhyissä shortseissa mieluummin kuin lyhyissä trikoissa, sillä istuvia trikoita, joiden lahkeet eivät rullaudu ylöspäin, on todella vaikea löytää. Se johtuu ehkä siitä, etten ole todellakaan polkujen hoikkareitisin juoksija. Mutta kevyet ja ilmavat shortsit toimivat tosi hyvin kesäjuoksuissa ja lisäksi niissä on taskut, joihin mahtuu hyvin puhelin ja avaimet.

Niken shortsit Sportamorelta.

Jos ei kaipaa taskuja kuten minä, vaan haluaa hellelenkeille mahdollisimman kevyet, ilmavat ja värikkäät shortsit, niin nämä Niken kesäiset pöksyt toimivat taatusti. Syystä tai toisesta nimenomaan Niken shortsit nousivat esiin kesäalessa, ehkä koska olen todennut ne istuviksi ja mukaviksi. Nämä pirteän väriset Niken perusshortsit ovat nyt puolella hintaa kivan edulliset.

Perusvaatteille, eli juoksutrikoille - ja topeille on aina käyttöä. Nämä New Balancen trikoot ovat reippaassa alennuksessa, niissä on kiva kuosi ja runsaasti taskuja. Näissä SOCin hihattomissa treenipaidoissa on puolestaan pirteät värit ja toimiva muotoilu.

Hokan Torrentit on toimineet mulla alkukesän polkulenkeillä erinomaisesti.

Kenkiä kannattaa toki myös alesta katsastaa. Mutta juoksukenkien suhteen en ole samanlainen tarjousten perässä juoksija kuin vaatteiden kanssa. Kenkien täytyy olla just eikä melkein, ja siksi olen yleensä valmis maksamaan niistä täyden hinnan. Ostin huhtikuun lopussa Hoka One One Torrentit Scandinavian Outdoorista, ihan normihinnalla, ja oli muuten loisto-ostos. Nyt kuitenkin myös nämä kengät ovat alessa, ja voin niitä lämpimästi suositella, jos on tarvetta uusille polkujuoksukengille!

Ovatko lukijat tehneet jo löytöjä kesän alennusmyynneistä?

Juoksukenkiä!

Kadehdin juoksijoita, jotka juoksevat saman mallin juoksukengillä vuodesta toiseen, vaihtaen vaan tossut uuteen, kun edellisissä on kilsat täynnä. Mä olen jo ainakin viitisen vuotta etsinyt täydellisiä, omaan jalkaan optimaalisia kenkiä, ja etsintä jatkuu edelleen. Mun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa juoksukengistä, erityisesti, kun olen hankkinut uusia tossuja, mutta jotenkin se on jäänyt. Tässä seuraa vihdoin paketti aiheesta omien jalkojeni ja kenkieni näkökulmasta.

Mulla on naiseksi aika isot jalat. Normi kengänkokoni on 40 ja juoksukengät ovat useimmiten kokoa 41,5. Jalkani on päkiästä leveä, mulla on normaali kantapää ja läskit varpaat. Ihan tosi juttu. Esimerkiksi balleriinoihin varpaani eivät meinaa mahtua ja juoksukengissä myös matala kärkiosa on ihan no-no. Leveän päkiän vuoksi kapeat mallit eivät myöskään minulle sovi. Iso osa juoksukengistäni onkin miesten malleja. Läheskään joka kivijalkakaupasta ei löydy naisten mallista kokoa tai sitten naisten malli on mulle jo lähtökohtaisesti liian kapea. Onneksi tykkään myös miesten kenkien värimaailmasta enemmän (inhoan pinkkiä), joten mulle ei ole mikään ongelma käyttää miesten kenkiä. Tosin vaikka käytössä on sekä miesten että naisten valikoima, ei sopivien kenkien löytäminen tunnu koskaan olevan helppoa. Usein muuten hyvä kenkä on mulle päkiästä kapea tai sitten päkiästä sopivan leveä tossu on kannasta liian leveä.

Vielä 10 vuotta sitten mulla oli tasan yhdet juoksukengät, Asicsin tossut, jotka olin löytänyt marketista huikealla alennuksella. Ennen noita kenkiä aloittelin juoksu-uraani lenkkareilla, jotka oli ostettu mulle yläasteella(!). Käytin noita Asicsin tossuja vuosikausien ajan. Tietysti en juossutkaan juuri ollenkaan nykyiseen verrattuna, mutta mulla ei myöskään ollut opiskelijana oikein varaa ostaa uusia tossuja. Kun kengistä alkoi happi loppua, ostin hätäpäissäni vaan jotkut tossut marketin alelaarista. Tossut olivat kolhot ja tönköt, mutta eivät kuitenkaan aiheuttaneet mitään jalkavaivoja.

Ekaa kertaa panostin juoksukenkiin 2013, kun treenasin ekalle puolikkaalle. Ostin samana keväänä kahdet tossut, Asicsin kevyet Zaracat ja Niken vaimennetut Vomerot. Tuolloin ajatuksena taisi olla, että tarvitsen vaimennetumman kengän puolikkaan treeneihin ja puolimaratonille. Vomeroilla juoksin ekan puolikkaan, mutta sain myös lonkkaani limapussin tulehduksen ja elämäni ensimmäistä kertaa jouduin luopumaan varpaankynsistäni. Lonkkaa parannellessa tulin siihen tulokseen, että mulle sopii ehkä kuitenkin paremmin kevyet, ei-niin vaimennetut tossut. Vomerot dumppasin lapsuudenkotiin, jossa olen niillä aina välillä juossut, ja todennut, ettei ne kyllä ole mun jaloille kovin hyvät.

2014 oli melkoinen kenkäshoppailuvuosi. Hankin New Balancen 890 -mallin popot ja juoksin niillä puolikkaan. Myöskin Asicsin Zaracoille hankin seuraajat, saman mallin päivitetyn version. Ostin myös kahdet Nike Freet, joilla olen juoksennellutkin, mutta enimmäkseen ovat olleet kävelykäytössä, työmatkoilla, reissussa, kaupungilla jne. NB:t juoksinkin aika loppuun, vaikka kenkien elämän ehtoopuolella vihdoin myönsin, että malli oli mulle päkiästä liian kapea. Tästä seurasi mm. säären etuosan kipua ja myös varpaiden kynnet saivat kärsiä.

Vuonna 2015 totesin sitten tarvitsevani maratonille ja maratontreeneihin hiukan tuetummat kengät. Olin aiemmin ajatellut, että vaikka jaloissani onkin ylipronaatiota, voisin silti juosta kevyillä neutraaleilla kengillä. Vaikka olen yrittänyt vahvistaa tukilihaksia salilla, ongelmana on silti varsinkin oikean jalan askellus sisäsyrjällä. Luin juoksijan kenkäklinikasta, että Asicsin Noosan pronaatiotuki on melko huomaamaton ja ohjaa askelta lähinnä sitten, kun juoksija väsyy. Ajattelin, että nuohan on kuin mulle tehdyt! Noosilla juoksinkin maratontreenit ja ekan maratonin. Kengät pelittävät mulla muuten tosi hyvin, mutta korkealle nouseva kantakuppi hankaa oikean jalan kehräsluuhun ja se on toisinaan tosi häiritsevää.

Asics Gel Noosa Tri 10

Viime vuonna ostin heti alkuvuonna kahdet kengät. Salomonin polkujuoksupopot sekä vauhdikkaaseen menoon New Balancen Vazee Pacet. Varsinkin nuo Salomonin Sense Mantrat ovat olleet tosi monipuoliset ja hyvät tossut, ja olenkin käyttänyt niitä lumilenkeillä, patikoinnissa ja polkujuoksussa siihen malliin, että loppuvuonna ostin toisetkin samanlaiset. Tänä vuonna jätin vanhemmat Mantrat lapsuudenkotiin ja otin käyttöön nuo uudet kengät. Nyt, kun olen juossut noilla uudemmilla tossuilla noissa kurakisoissa, niin eivätpä ne enää kovin uudenkarheilta tunnu... Vazee Pacet ovat olleet jaloissa vauhtilenkeillä, ja ne ovatkin tosi köykäiset, mutta sen vuoksi myös vähän heppoisen oloiset.

Niin puhtoiset Salomon Sense Mantra 3 tossut viime kesältä.

Samat tossut 4 kuukautta ja muutamaa mutaista polkukisaa myöhemmin.

Mietiskelin jo viime vuonna uusien pitkiskenkien hankkimista, mutta vaivojen myötä tarve jäi, kunnes aktivoitui taas alkusyksystä. Noosilla on takanaan noin 750 kilometriä ja mietin vaimennetumpien kenkien hankkimista. Sopivaan saumaan tuli mahdollisuus kokeilla Hoka OneOnen kenkiä ja paria mallia kokeiltuani päätin hankkia Clifton 4 -mallin kengät. Uusimpia tossujani olen sisään ajanut vasta parinkymmenen kilometrin verran, joten niistä en osaa vielä ihmeempiä sanoa.

Mulla on aktiivisessa käytössä nyt kahdet Salomon Sense Mantra kolmoset, Asicsin Zaracat sekä silloin tällöin NB Vazee Pacet vauhtilenkeillä ja Asicsin Noosa 10-tossut pitkiksillä. Nasturitkin on, ja niillä tulee joka talvi juostua hiukan. Pitkään tuntui, että Asicsin kengistä löytyi parhaiten omaan jalkaan sopivaa lestiä ja kenkää. Tosin olen huomannut, että useat mun Asicsit ovat menneet rikki kannan sisäpuolelta ja saattavat alkaa hiertää ennen kuin kilometrit kengissä ovat täynnä. Siksi olen katsellut myös muiden valmistajien kenkiä "sillä silmällä". Viime vuodesta lähtien olen ollut tosi tykästynyt noihin Salomonin kenkiin. Ne toimivat hyvin hiekkateillä, helpommilla poluilla ja lumella, joten olenkin juossut niillä vähän kaikenlaisia lenkkejä. Vauhtikengät ovat jääneet aika vähälle käytölle, mutta eiköhän niillekin vielä käyttöä tule.

New Balance Vazee Pace, vetoihin ja vauhtilenkeille.

Merkkailen Garmin Connectiin aina kulloisellakin lenkillä jalassa olleet tossut, jolloin ohjelma ynnäilee juoksukenkien kilometrit automaattisesti. Uusia tossuja harkitessani luen aina mielenkiinnolla arvosteluja kengistä ja aina tulee tsekattua Juoksijan kenkäkilinikasta tossujen ominaisuuksia. Mulla on ollut vähän huonona tapana hankkia uudet kengät siinä vaiheessa, kun vanhoissakin olisi vielä kilometrejä jäljellä, jolloin melkein loppuun asti juostut popot jäävät nurkkiin pyörimään, kun innostun kuitenkin enemmän uusista kengistä... Tykkään kyllä siitä, että mulla on kierrossa useita erilaisia kenkäpareja eri tarkoituksiin. En osaisi valita vain yksiä kenkiä ja juosta niillä kaikkia lenkkejä.

Huh, tästähän tulikin melkoinen maratonpostaus ja historiikki juoksukengistäni... Sellaista se on, kun jostain innostuu. :)

Juoksumessuilla ja Hokan kenkiä testaamassa

Käväisimpä tuossa lauantaina Vauhtisammakon juoksumessuilla. Harmi kyllä oma aikataulu oli sellainen, etten ehtinyt jäädä yhteislenkille, joten väliin jäi muiden bloggaajien moikkaamiset, kun piti jo kiirehtiä muualle.

Mulla olikin messuilla ensisijaisena agendana päästä testaamaan Hoka One Onen juoksutossuja. Poppis on Hokan lähettiläänä onnistunut luomaan tossuista niin unelmanpehmeän kuvan, että halusin päästä testaamaan kenkiä, josko ne sopisivat mullekin. Otin testiin Clifton 4 -mallin miesten tossut, sillä naisten mallissa ei ollut tarpeeksi isoa kokoa tarjolla. Ja kyllä, tossut olivat juuri niin pehmeät kuin oli kehuttukin. Kun leveä päkiä mahtui vaivoitta tossuihin ja varpaillakin tuntui olevan kunnolla tilaa. Harvoin juoksukengät tuntuvat noin mukavilta heti ensikokeilulla.

Kenkien lisäksi testattavana oli Suunnon kelloja, joita olivat esittelemässä bloggaajat Tanja ja Jarkko. Nappasin testilenkille mukaan sitten kellonkin, ja pääsin samalla kokeilemaan ensimmäistä kertaa ranteesta sykkeen mittaavaa laitetta. Kesti hetken oppia Suunnon kellon painikkeet ja logiikka, vaikka kello sinänsä helppokäyttöinen olikin. Testilenkin jälkeen päätin edelleen pysyä Garminin leirissä, mutta oli kiva päästä testaamaan rannesykemittausta tositoimissa ja verrata sitä oman kellon ja sykevyön lukemiin.

Hauskana yksityiskohtana; mulla puuttui kuun juoksutavoitteesta 3 kilsaa ennen testijuoksuja, niin otin sitten tilaisuudesta vaarin ja kirmailin kenkätestejä yhteensä tuon kolmen kilometrin verran. Kengät tekivät sellaisen vaikutuksen, että mun seuraavat pitkiskengät tulevat Hoka One Onelta. Yritän jostain löytää kokeiltavaksi vielä pronaatiotuetun Arahin ennen kuin teen valinnan lopullisesta mallista. Tällaiset testitapahtumat ovat kyllä kivoja, kun kenkiä pystyy havainnoimaan kunnolla niiden luontaisessa elinympäristössä! :)

Polkujuoksutapahtumassa

Jouduin miettimään tarkkaan, kirjoitanko tätä postausta ollenkaan, koska tapahtuma osoittautui pettymykseksi. Aina kun olen jostain juoksukisasta tai muusta häppeningistä kirjoittanut, ja hehkuttanut tapahtumaa, on innostus ollut ihan aitoa ja olen halunnut jakaa kivat fiilikset. Kun keväällä kirmasin ensimmäisen polkujuoksukisani minimaalisella polkujuoksukokemuksellani, olin superinnoissani ja sitä mieltä, että tätä pitää saada lisää. Mutta jos eilinen polkujuoksutapahtuma olisi ollut ensikosketus lajiin, niin enpä tiedä, olisiko innostus siitä saanut oikeasti kipinää vai hiipunut heti alkuunsa...

Osallistuin siis eilen Suomen ladun, Salomonin ja Intersportin järkkäämään polkujuoksutapahtumaan, joka oli osa laajempaa polkujuoksukiertuetta. Tapahtumassa esiteltiin ja sai testata Salomonin polkujuoksukenkiä. Lisäksi juostiin lyhyt polkujuoksulenkki ohjaajan johdolla. Miksi tapahtuma sitten oli pettymys, tässä syitä:

• Jo paikalle löytäminen osoitti haasteita. FB-tapahtuman karttalinkki vei väärään paikkaan, mutta onneksi olin paikalla hyvissä ajoin ja muutaman muun osallistujan kanssa huomasimme, että ohitsemme menee juoksijaporukkaa jonnekin ihan muualle. Tapahtuman jo alettua muutama porukka saapui vielä tuosta virheellisestä osoitteesta, joten tiedotus ei tältä osin mennyt ihan putkeen.
• Tapahtuma lupaili mm. tekniikkavinkkejä. Juoksuohjaaja antoi kaksi vinkkiä, nostakaa polvia ja huomioikaa lantio. Jos lenkin aikana tuli lisää vinkkejä, niitä ei kuulunut ainakaan porukan keskivaiheille, jossa itse olin.
• Juoksulenkki oli vain 2,7 km, mikä oli mielestäni ihan ok. Ilmeisesti pienelle matkalle oltiin haluttu vaihtelevuutta ja rankkaa maastoa, mutta itse jouduin miettimään, oliko reitti oikeasti turvallinen aloittelijoille. Useamman kerran mentiin rinteen päällä hyvin kapeaa uraa tai keskellä kivikkoa. Harha-askel olisi hyvinkin mahdollisesti johtanut siihen, että rinnettä tullaan alas päistikkaa. 
• Juoksulenkkiä suunnitellessa ei oltu otettu huomioon, että osallistujia voisi olla paljonkin. Nyt menimme jojo-liikettä tekevässä jonossa, ja useita ihan juostavia pätkiä oli tämän vuoksi pakko kävellä. Pari häiskää katsoi asiakseen ohitella jatkuvasti. En osaa sanoa, pitikö perää joku järjestäjistä, vai jätettiinkö viimeisenä tulevat oman onnensa ojaan. Ainakaan tästä ei sanottu mitään alkuinfossa. Toivottavasti kaikki osasivat pois metsästä...

Voi hyvin olla, että olen yksin pettymykseni kanssa, ja kaikilla muilla osallistujilla oli huisin kivaa. Kuulin kyllä jonossa juostessa myös paljon positiivisia kommentteja, joten toivottavasti muut osallistujat aidosti tykkäsivät polkulenkistä.

Testasin polkulenkillä Salomonin S-Lab Sense Ultraa. Kenkä toimi lenkillä mielestäni ihan ok, mutta lesti oli mulle liian kapea. Olihan se ihan kiva päästä testaamaan tuollaista professionaalimpaa polkujuoksukenkää. Kaikki osallistujat saivat myös yllärilahjana pehmojuomapullon, jolle varmasti tulee vielä käyttöä. Ja olihan se kiva päästä taas hiukan poluille kirmaamaan. Eli ihan täysi floppi tapahtuma ei suinkaan ollut. Kuitenkin sellainen fiilis jäi, että paremmalla suunnittelulla ja ennen kaikkea varmasti turvallisella reitillä kokemus olisi ollut kivempi.

Mieli halajaa poluille

Viime päivinä olen pyörinyt paljon blogeissa, joissa juostaan poluilla. Tuli sellainen olo, että polkujuoksemaan on päästävä. Olin jopa laittamassa ilmoittautumista yhteen polkujuoksukisaan, mutta sitten totesin, että ehkä voisin hiukkasen treenatakin ensin. :) Loppukevät on mielestäni aina ihanaa aikaa, kun luonto suorastaan räjähtää vihreyteen ankean talven jälkeen. Parhaiten kevään etenemistä näkee lenkeillä, ja näin huhti-toukokuussa olenkin usein juossut pitkiksiä luontokohteisiin kurkkaamaan kukkivia vuokkoja. Tänä vuonna vain lenkit ovat edelleen niin lyhyitä, että pyörin lähinnä samoissa maisemissa lähellä kotia. Ehkä siksi ajatus luonnossa juoksemisesta onkin nyt niin innostava, kun kaipaan uusia maisemia ja vaihtelua.

Polkujuoksu on mulle aika vierasta, sillä olen poikennut poluille vain satunnaisesti. Nyt päätin, että siihen tulee muutos! Jos sää vain sallii, niin voisin jo ensi viikolla pakata juoksurepun ja hypätä Ruissalon bussiin. Koska en ole vielä siinä kunnossa, että jaksaisin juosta ensin saarelle ja siellä poluilla, pitää siirtymiseen käyttää bussia. Saarelta löytyy ilmeisen paljon hienoja polkuja, mutta en ole vielä koskaan käynyt tammilehdoissa kirmaamassa. Olen juossut Ruissalossa vain juoksutapahtumissa ja silloin pyöräteitä pitkin. Nyt haluan kokeilla polkuja! Polkujuoksukengätkin multa jo löytyy, joten tulisi niillekin nyt tarkoituksenmukaista käyttöä.

Vuoden 2015 lopulla sain ensimmäistä kertaa päähäni, että olisi kiva kokeilla polkujuoksua. En varsinaisesti ajatellut tarvitsevani polkujuoksukenkiä, mutta koska mulla ei ole vaelluskenkiäkään, ajattelin, että polkukengät toimisivat varmaan patikoinnissakin. Mun jalka on päkiästä aika leveä, joten sopivia kenkiä on toisinaan vaikea löytää. Joku luonnehti Salomonin Sense Mantra 3 –mallin varvastilaa räpylöille sopivaksi, joten ajattelin, että näitä täytyy kokeilla. Kenkä istuikin mukavasti jalkaan ja ostin ne omakseni tammikuussa 2016, ajatuksena ajaa kengät hyvin sisään ennen maaliskuista Madeiran matkaa. Salomon luonnehtii Sense Mantra 3:sta ns. Citytrail-kengäksi, eli polkujuoksukengäksi, joka sopii niin kaupunkiin kuin kevyille poluillekin. Itse olen juossut Mantroilla paljon lumella, ja hangella kenkä onkin erinomaisen pitävä. Myös semi-liukkailla yllätyin iloisesti kengän pitävyydestä ja olen käyttänyt niitä myös työmatkoilla niillä keleillä, kun nasturit olisivat olleet liioittelua, mutta liukkaita paikkoja kuitenkin oli. Satunnaisilla polkukirmailuilla kenkä on myös pitänyt hyvin.

Kengissä on tosiaan kunnolla leveyttä päkiässä ja varpailla on hyvin tilaa. Kantapäästä kenkä kuitenkin istuu hyvin ja päällisen saa nauhoituksella melko hyvin kiristettyä. Salomonin kiristettävä oma nauhoitus on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se on miellyttävä ja nopea, mutta toisaalta päällistä ei pysty kiristämään eri osista eri tavoin kuten tavallisilla nauhoilla. Nauhoitus myös löystyy juostessa, mutta niin tekevät usein tavallisetkin nauhat, ja Salomonin kengät saa uudelleenkiristettyä todella vaivattomasti ja nopeasti, myös hanskat kädessä. Päällinen on miellyttävä ja pitää jonkin verran kosteutta, sade ei heti tule kengästä läpi. Mihinkään rymyjuoksuihin kenkä ei sovellu, sillä kunnon varvassuojaa tai vedeltä suojaavaa kalvoa ei näissä ole. Pohja ei näytä erityisen kuvioidulta, mutta kuten todettua, on mielestäni ollut hyvin pitävä. Kostealla kalliolla en ole ihan uskaltanut pohjan pitoon luottaa, mutta en ole liukastunutkaan. Madeiran poluilla, myös niillä hiukan mutaisilla ja lehtien peittämillä, kenkä piti todella hyvin. Postauksen kuvat ovat tuolta reissulta.

Vaikka en nyt mihinkään kisaan ilmoittautunutkaan, ajattelin kuitenkin mainostaa sivua http://www.trailrunning.fi/
Parilla klikkauksella löytyy listaus vuoden polkujuoksutapahtumista, ja muutama klikkaus lisää, niin hups, ilmoittautuminen on sisässä. Kesämmällä Turun seudulta löytyi monta kivalta vaikuttavaa tapahtumaa, joissa olisi aloittelijallekin sopivia matkoja. Taidampa nostaa tavoitteeksi osallistua johonkin niistä!

Yöjuoksulla

Joskus sitä saa ideoita, jotka jäävät mieleen kytemään ja muuttuvat vähitellen tavoitteiksi tai toteutettaviksi asioiksi, vaikka idean synnystä olisi reippaamminkin aikaa. Kaksi vuotta sitten kärvistelin H2Ö-festareilla epämukavissa ballerinoissa, jotka eivät sopineet ollenkaan keikkojen katseluun ja tuntien seisoskeluun. Lisäksi stressasin kotimatkasta, joka piti taittaa kahdella bussilla, joko viimeiseen tavalliseen bussiin kiirehtien tai sitten kalliin festaribussin ja yhtä lailla kalliin yöbussin yhdistelmällä. Näin parinkin miehen festarikenkinä lenkkarit, joten siitä se ajatus sitten lähti.

Ensimmäistä kertaa viime vuonna ja toistamiseen viime viikonloppuna juoksin siis festareilta kotiin. Molemmilla kerroilla sää oli lämmin ja selkeä, erinomainen juoksemiseen. Festarieleganssiin kuuluivat siis lenkkarit ja lyhyen hameen alle juoksutrikoot. Mukaan reppu, johon ylimääräiset vaatteet saisi yöllä tungettua ja joka kulkisi mukavasti juostessakin mukana.

Yksi syy siihen, että ostin pari vuotta sitten Nike Freet, oli juurikin päässä kytevä idea juosta kotiin erinäisistä tapahtumista. Yleensä käytän tossuja ihan työmatkojen kävelykenkinä ja matkoilla shoppailu- ja nähtävyyskierroksilla, sillä ne ovat todella hyvät jalassa ja kävellessä. Matkoilla yritän aina pakata kevyesti, joten Freet ovat silloin myös juoksukäytössä. Kengät ostettuani innostuin juoksemaan niillä normilenkkejäkin jonkun verran, testasin niitä jopa yhdellä pitkiksellä, mutta totesin, että vaimennus riittää mulle maksimissaan kympin lenkille.

Nyt viikonlopun H2Ö-festareilla nautin alkuillasta yhden drinksun, muuten pysyin alkoholittomissa juomissa. En normaalistikaan kauheasti juo, joten juoksua voi pitää ihan varteenotettavana kotimatkavaihtoehtona iltariennoista. Nyt otin eväsjuomaksi muumilimpparia, joka tosin oli niin sokerista, että vatsa ei siitä oikein tykännyt. Energiaa riitti kuitenkin hyvin 7 kilometrin kotimatkan juoksuun.

Kaupunki ei todellakaan nukkunut, vaikka juoksuni kulkikin Ruissalosta rautatieaseman ohi keskustan liepeillä. Reitti oli turvallinen, sillä jatkuvasti ohi meni liikennettä. Sää oli todella tyyni ja ilma oli hurjan kostea, olin kotiin päästyäni aivan hiessä! Polvi alkoi vihoitella viiden kilometrin kohdalla, ja tuntui ikävältä kotosalla hengaillessa ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana päivänä jalka oli kuitenkin lähes normaali, eikä kipua tuntunut. Muuten en sitten viime viikolla juossutkaan, joten tuo 7 kilometrin yöjuoksu toi kaivattua endorfiinihuumaa polven lepuutuksen jälkeen. Jos en kärsisi unihäiriöstä ja pyrkisi niin säännölliseen rytmiin, jossa menen aikaisin nukkumaan, olisi kivaa juosta useamminkin yöllä. Nyt kesäöiden lenkit jäävät harvinaisiksi kotimatkajuoksuiksi, mutta niissä on aivan omanlainen, kiva fiiliksensä!

Kelivaroitus

Työpaikan kahvipöydässä viime päivien puhutuin aihe on luonnollisesti ollut sää, tai tarkemmin järkyttävän liukas keli. Eilen aamulla kahlasin töihin kymmenen sentin vetisessä loskamössössä, mutta jo neljän jälkeen kotimatka oli paikoin kovaksi tallautuneen lumen muodostamaa jäätä. Tänään oli vielä liukkaampi keli, yök. En todellakaan ole mikään varmajalkainen gaselli, vaan lonkkavaivaiset mummotkin ohittavat minut, kun yritän köpötellä alas liukasta rinnettä. Inhoa liukkautta yli kaiken, ja joskus koen jopa ahdistusta, kun tiedän, että kotimatka kulkee aina erästä järkyttävän liukasta alikulkua.

Koska ainakin täällä Turussa on ollut liukkauden lisäksi todella märkää, olen nyt parina päivänä kulkenut työmatkat kumppareissa, ja sopivaksi katsomillani osuuksilla vetänyt saappaiden päälle Nordig Gripin nastat. Pito on ollut ihan hyvä, mutta jalkani eivät ole tykänneet sitten yhtään. Erityisesti päkiän alla olevat nastat tuntuvat älyttömästi saappaiden pohjan läpi, joten huomenna en aio enää kiduttaa jalkojani samalla virityksellä.

Tänään oli sitten lenkkipäiväkin. Nasturit alle ja lyhyelle (4km) hölkälle siis. Hyvä, että laitoin nastakengät, sillä vaikka kadut ja pyörätiet ovat paikoin sulat, oli tavallisella lenkkireitilläni kuitenkin todella liukasta. Mulla on Icebugin Anima2 nastalenkkarit, jotka ajavat asiansa, mutta ovat mielestäni paljon normikenkiä epämukavammat. Ennen kuin ostin nuo kengät, kokeilin myös paria muuta Icebugin mallia, mutta niillä tuntuma alustaan tuntui aivan olemattomalta, ja koska normisti käytän aika kevyitä kenkiä, oli ero normaalikenkään liian suuri. Animaan päädyin, koska sitä kehuttiin nastureiden vertailussa kevyeksi ja hyvin juostavaksi.

Mulla on molemmissa jaloissa hiukan ylipronaatiota, oikeassa enemmän kuin vasemmassa. Tuon oikean jalan kanssa on sellainen ongelma, että siitä on joskus nivelsiteet venähtäneet/revähtäneet, ja siksi nilkka joustaa liikaa sisäänpäin. Käytän kuitenkin lähes pääosin neutraaleja kenkiä, ja vain kahdella kengällä tämä on tuottanut joitain ongelmia. Valitettavasti nuo Animat ovat niistä toiset. Kenkiä suositellaan neutraalisti tai supinoivasti askeltaville, mutta itse kuvittelin nuo hankkiessani, että askellukseni olisi neutraalimpi kuin onkaan. Kuitenkin kengät ohjaavat askeltani sen verran sisäänpäin, että jos en kiinnitä jatkuvasti huomiota askellukseen, lonkkani kipeytyy ja bursiitin vaara kasvaa.

Kun olin nuo kengät hommannut, ja ekan lenkin jälkeen saanut jalkani ja lonkkani hyvinkin kipeiksi, yritin myydäkin niitä. Kun ostajaa ei ilmaantunut, päätin, että työmatkakäytössä voin niitä kuitenkin käyttää ja sitten, kun Turkuun tuli kunnon liukkaat, päätin yrittää juostakin niillä hiukan. Kengät eivät aiheuta vaivoja, jos juoksen selvästi päkiäpainotteisesti. Kun normaalisti olen enempi kanta-astuja, tuo on tietysti pidemmän päälle hiukan rasittavaa tuokin. Mutta lyhyet lenkit menevät toisaalta kivana tekniikkaharjoituksena, jossa tulee käyttöä sellaisille jalan lihaksille, jotka eivät normiaskelluksellani tee niin paljoa töitä. Joten eivät nuo nasturit suinkaan hukkaan ole menneet. :)

Salilla käynti ja erityisesti pakaratreenit vahvistvat niitä lihaksia, joiden tehtävä on estää jalkojen vippaaminen sisäänpäin. Siksipä minäkin noita treenaan. Nyt kun tammikuu on ollut mulla sellainen pienois-peruskuntokausi, on helmikuun tarkoitus olla salikausi. Toivottavasti juoksu- ja työmatkakelit kuitenkin paranevat, sillä vaikka saleilukin on kivaa, ei juoksua voita mikään.

Eettiset juoksukengät?

Ajattelin vinkata uusimman Kuluttaja-lehden (tänään ilmestynyt numero 6/2015) lenkkareiden eettisyys-vertailusta. Artikkeli on näin juoksukenkien suurkuluttajalle melko surullista luettavaa. Puolet vertailuun valituista urheilukenkävalmistajista ei vaivautunut vastaamaan kyselyyn ollenkaan, eikä vastanneiden firmojen vastuullisuudessakaan ole kehumista. Vähiten huono vaihtoehto on vertailun mukaan Adidas, jonka toimet ovat sentään oikeansuuntaisia, vaikkakin riittämättömiä.

Urheilukenkiä, kuten suunnilleen kaikkea muutakin isojen firmojen toimesta valmistettavaa päällepantavaa, tehdään pääosin Aasian halpatyömaissa. Lenkkareiden valmistuksessa työolot ovat pääosin paremmat kuin vaateteollisuudessa, mutta lenkkareiden osia valmistavat monet alihankkijat, joista kenkämerkki ei välttämättä itsekään tiedä juuri mitään. Ympäristövastuu on yleensä puutteellista ja työntekijät tekevät pitkiä päiviä minimaalisella palkalla huonoissa työolosuhteissa.

Vaikka yritysten toiminnan ympäristövaikutukset ja toiminnan eettisyyden varmistaminen eivät varsinaisesti kuluttajan vastuulla olekaan, voi tavallinen ostajakin tehdä paljon jo sillä, että lähestyy yritystä sähköpostitse ja kysyy mm. missä tuote on valmistettu, millainen on tehtaiden ympäristökuormitus ja millaiset työolot tehtailla on. Kun yritykset huomaavat asiakkaiden olevan kiinnostuneita näistä asioista, ne myös panostavat niihin.

Itse tunnen hieman huonoa omaatuntoa siitä, että en ole vielä kertaakaan kysellyt näitä asioita lenkkarivalmistajilta, vaikka pidänkin asiaa tärkeänä. Asia oli mielessä jo joskus yli vuosi sitten, kun luin kiinnostavasti vaateteollisuuden eettisyyteen pureutuvan Rinna Saramäen teoksen Hyvän mielen vaatekaappi. Nyt aion kuitenkin tehdä asialle jotain! Heti tämän postauksen jälkeen naputtelen Asicsille sähköpostia, jossa kysyn käyttämieni lenkkareiden valmistuksesta! Jos (parempi olisi vastata!) saan vastauksen, naputtelen aiheesta lisää sitten tänne blogiin, stay tuned!