Vuosi alkoi koronalla

Niisk! Olen sairastanut koko alkuvuoden ja oireita on edelleen, eli vuosi ei ole lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla...

Puolisoni oli hiukan nuhainen ennen vuodenvaihdetta. Itse huomasin uudenvuodenpäivänä, että oloni oli nuutunut ja kurkku karhea, mutta pistin sen silloin vielä vähäunisen yön piikkiin. Kävin vuoden alkuun myös lenkillä, eikä siinä tuntenut oloani sairaaksi. Seuraavana päivänä olin kuitenkin jo kipeä.

Kun tauti tuntui ottavat lisää kierroksia muutaman päivän jälkeen, tein kotoa löytyneen testin, jossa koronaviiva piirtyikin tummanpunaisena. Oli yllätys, että puolisolla vain vähän oireita aiheuttanut tauti tulikin minulla paljon voimakkaampana. Sairastin noin viikon, ennen kuin vointi lähti kohenemaan, mutta edelleen olen köhäinen ja nenä on tukossa. Minulle ihan uutena oireena tuli myös hajuaistin menetys! Minulla on tosi herkkä nenä, ja mm. asuntonäytöillä olen haistanut kosteusvauriot aina selvästi. Yhtäkkiä en kuitenkaan haistanut yhtään mitään. Tungin nenääni niin kosmetiikkapurkkeihin kuin tuoksukynttiläänkin ilman, että aistin niistä mitään hajua. Todella jännä ja ärsyttävä oire. Hajuaistin puuttuminen on vaikuttanut myös makuaistiin. Rakastamani kahvi on maistunut erilaiselle, onneksi ei sentään pahalta.

Sairastaessa on tullut myös juoksutaukoa, ja varmaan tässä pitää ottaa tovi aika rauhallisesti liikuntojen suhteen. Hidas hölkkä ei juuri reipasta kävelyä rasittavampaa ole, joten uskaltauduin jo hiukan testaamaan juoksua lyhyellä ja hyvin kevyellä lenkillä, joka ei ainakaan pahentanut oloa. Toivottavasti toipuminen nyt etenee suotuisasti ja pääsen kohta juoksupoluille takaisin.

Juoksen silloin kun voin

Blogitauolta päivää. Kirjoitin lokakuun koosteessa pieleen menneestä viisaudenhampaan poistosta ja tilanne jatkui vielä marraskuussakin. Poistokuopan tulehduksen ja kahden antibioottikuurin myötä olin niin puhki, etten jaksanut sen enempää juosta kuin kirjoittaakaan siitä. 

Nyt olen päässyt jo juoksemaan, mutta elämä on ollut niin kiireistä, ettei blogille ole ollut aikaa. Sairaslomalla tekemättä jääneet työt, opinnot ja muut hommat ovat pitäneet kiireisenä. Olen yrittänyt ottaa juoksemiselle aikaa sopivissa väleissä, mutta lenkit ovat luonnollisesti olleet lyhyitä. Hiukan ylirasitusta on ollut ilmassa, mutta olen silti yrittänyt juosta silloin kun voin, koska hidas hölkkä voi parhaimmillaan vähentää stressiä ja siten edistää palautumista, vaikka jonkinlainen fyysinen rasitus onkin.

Niinpä tässä marraskuun alkupuolella olenkin juossut mm. työmatkalla, hoitokoiran kanssa ja etätyön lounastauoilla. Jos elämässä on kiirettä, priorisoin juoksun esimerkiksi siivoamisen ohi. Oikeastaan priorisoin vähän kaiken aina siivoamisen ohi, mutta pointtina siis se, että olen yrittänyt juosta silloin kun voin ja pitänyt sitä tärkeänä asiana. Esimerkiksi työmatkalla kävin päivän ohjelman jälkeen lenkillä ja sieltä palatessa hain itselleni ruokaa kaupasta sen sijaan, että olisin mennyt työkaverin kanssa ulos syömään. Koen hölkkälenkin rentouttavana ja minun on sen jälkeen parempi olo kuin jos olisin vaikka maannut hotellissa koko illan telkkaria katsoen.

Täällä olisi ollut todella hyvät juoksukelit keskimääräiseen marraskuuhun verrattuna. On ollut lämmintä ja aurinkokin on paistanut. Sateita on tullut vähän eikä ole ollut vielä yhtään liukasta. Siksi onkin vähän sääli, etten ole pystynyt hyödyntämään hyvää juoksukeliä täysipainoisesti. Mutta vähänkin on parempi kuin ei mitään. 

Seikkailu Sisiliassa alkaa

Oletteko katsoneet White Lotus -sarjaa? Sarjassa on vinksahtanut tunnelma mustalla huumorilla ryyditettynä. Siinä seurataan rikkaiden amerikkalaisten lomamatkaa luksushotellissa. Ensimmäinen kausi sijoittuu Havaijille. En mitenkään erityisesti innostunut ensimmäisestä kaudesta, sillä hahmot olivat pääosin vastenmielisiä eikä juonessa tuntunut olevan tarpeeksi koukkuja. Mutta toinen kausi oli mielestäni todella hyvä niin hahmokaartinsa kuin juonikuvioidenkin puolesta. Toisella kaudella myös musiikki ja järjettömän upeat maisemat tekivät katselusta mielenpainuvan. Toinen kausi sijoittuu Sisiliaan, ja siitä se ajatus sitten lähti…

Olimme viime vuonna loka-marraskuun taitteessa kaksi viikkoa Madeiralla. Matka ei ollut pelkkää lomaa, vaan teimme reissulla myös etänä töitä tai opintoja. Etähommat mahdollistivat pidemmän oleskelun kohteessa ilman, että jäin opinnoissa jälkeen ja puolison ei tarvinnut käyttää niin paljon lomapäiviä. Nyt lähdimme Sisiliaan hiukan samalla sabluunalla, tosin nyt vapaata aikaa on vielä enemmän.

Sisilia on iso saari, ja mahdoton ottaa kokonaan haltuun parin viikon reissulla. Halusimme kuitenkin nähdä laajasti eri osia saaresta, joten tällä reissulla majoitumme peräti neljässä eri kohteessa. Lentomme saapui Sisilian suurimpaan kaupunkiin, Palermoon, jossa majoitumme muutaman yön. Siitä suuntaamme pohjoisrannikkoa pitkin Cefalun pieneen kaupunkiin, jossa on pienen ja viehättäväksi kehutun vanhankaupungin lisäksi pitkä hiekkaranta. Sieltä otamme alle vuokra-auton, joka on käytössämme jälkimmäisen viikon. Seuraava majoitus on itärannikolla Giardini Naxoksen rantakaupungissa, josta on lyhyt matka tehdä päiväretkiä mm. Taorminaan ja Etna-tulivuorelle. Viimeisenä majoituspaikkana toimii kaakkoiskulman Syrakusa.

Sisilia tuntuu jännittävältä, hieman kaoottiselta, mutta hyvin kauniilta paikalta. Kiertomatkassa on omat kiemuransa, kun kaupunkia ja majoitusta vaihdetaan parin päivän välein. Majoitumme pienissä, yksityishenkilöiden ylläpitämissä huoneistoissa vanhoissa taloissa sokkeloisten kaupunkien kujilla. Sisilian liikennettä pidetään myös hyvin jännittävänä. Tästä tuleekin mielenkiintoinen seikkailu.

Reissupostauksia on luvassa blogiin hissukseen tulevien viikkojen aikana. Niitä odotellessa voi kuunnella White Lotuksen kakkoskauden soundtrackia. Ciao ciao!

Treenivuosi on lähtenyt hyvin käyntiin

Mainitsin viime postauksessa, että olin vähän epähuomiossa klikannut urheilusovelluksessa itselleni haasteen, jossa pitäisi liikkua tammikuun aikana peräti 30 tuntia. Tuossa on todellakin haastetta, ja olen ollut koko alkuvuoden tavoitetta jäljessä. 

No, en ota tuosta liikoja paineita, koska kokonaisuutena treenivuosi on lähtenyt tosi hyvin käyntiin. Ihan alkuvuodesta kärsin pienestä nuhasta, mutta se on nyt takanapäin. Juoksulenkit ovat olleet onnistuneita ja kilometrejä on kertynyt ihan kivasta. Kelit ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että juoksu on kulkenut. Ensin oli pitävää lumikeliä ja nyt lumi suli pois niin vauhdilla, että liukasta oli käytännössä vain pari päivää.

Nyt viikonloppuna tuli juostua vuoden ensimmäinen yli kympin lenkki. Olimme Ruissalon kylpylässä yhden yön, ja ennen altaisiin sukeltamista juoksimme poluilla n. 11 kilometrin lenkin. Oli hassua juosta tammikuun puolivälissä lähes kokonaan sulalla alustalla. Mutta myös tosi kivaa, että polut olivat hyvässä juoksukunnossa. Tuo oli itselleni myös vuoden ensimmäinen polkulenkki, enimmäkseen olen juossut vain pyöräteitä. 

Juoksun lisäksi olen kerännyt liikuntaminuutteja kotona tehtävällä voimatreenillä sekä joogalla. Jooga on laji, josta innostun aina ajoittain, kun kaipaan juoksun vastapainoksi jotain kehoa huoltavaa liikuntaa. Voimatreeni on puolestaan HIIT-tyyppinen treeni, jossa on hyppyjä ja kehon isoja lihasryhmiä aktivoivia liikkeitä, kuten kyykkyjä ja punnerruksia. 

On kiva saada reipas alku vuodelle. Muutaman kerran juoksu-urani aikana olen ajatellut, että tästä tulee kaikkien aikojen juoksuvuosi. Sitten on yleensä käynyt niin, että onkin tullut jotain loukkaantumista tai sairastumista ja se siitä supervuodesta sitten. Nyt en siis ajattele noin. Parasta vain mennä päivä kerrallaan ja iloita siitä, että treeni kulkee juuri nyt. 

Uutiset, sää ja mää

Keskeytämme Madeiran matkapostaukset säätiedotuksen vuoksi. On p*rkeleen kylmää ja pimeää! Noin. 

Pienoinen sääshokki oli kyllä palata lämpöisästä tähän Suomen marraskuuhun. Viime viikonloppuna oli vielä loistavat ulkoilusäät, mutta tällä viikolla ei ole tainnut näkyä aurinkoa ollenkaan. Ja kylmyys on vyörynyt tänne lounaiseen Suomeenkin, tänään oli mittarissa jo pakkasasteita.

Jos ei jo käynyt ilmi, niin Madeiran reissu oli onnistunut ja oli aivan ihanaa seikkailla saarella patikoiden sekä viettää aikaa myös ihan vain löhöillen hotellin allasalueella. Koska patikoinnit olivat niin hienoja ja kuvamateriaalia kertyi, olen myös innostunut naputtelemaan retkipostauksia oikein urakalla. Joko matkapostaukset kyllästyttävät..? Joku joskus on sanonut, että tykkää lukea blogistani reissupostauksia, joten rohkenen jatkaa vielä muutaman patikointitarinan verran... 

Itselle matkajutut blogeissa ovat aina kiinnostavia ja ennen Madeiran matkaa tuli etsittyä juttuja patikoinneista ja muista retkikohteista. Madeiralla patikointi on todella tärkeä osa saaren matkailua ja netistähän löytyy reittikuvauksia ja matkakertomuksia pilvin pimein. Silti koen, että suomeksi kirjoitetut omakohtaiset tarinat ovat arvokkaita. Kun etsin juttuja patikoinneista, niin englanniksi valitettavasti iso osa hakutuloksista on hakukoneoptimoituja ja mainoksilla kuorrutettuja. Tämä olisi sinänsä ihan ok, mutta parin stoorin kohdalla teksti oli niin geneeristä, että aloin epäillä, onko kirjoittaja edes käynyt kohteessa, josta on mainospostauksen rustannut! Pienen kielialueen etuna on se, että aidot matkakertomukset nousevat Googlen hakutuloksissa korkealle myös ilman optimointia. 

Marraskuu on jo yli puolenvälin, mutta kuun juoksuja on kertynyt vasta hiukan päälle 40 kilometriä. Minkäännäköistä marrasputkea ei ole täällä tehty. Juoksujen suhteen ei nyt ole oikein mitään tavoitetta, juoksen vain fiiliksen mukaan. Se voi kuulostaa mukavalle, mutta itselle sopii parhaiten se, että on jokin tavoite, jota kohti treenata. Sen ei tarvitse olla mikään haastava juttu, mutta kunhan on jotain, mitä tavoitella. Nyt ainoa tavoitteeni on juosta tänä vuonna 1000 kilometriä. Tonni on ollut mulla joskus vuositavoitteena, mutta paremman kunnon myötä tavoite on usein noussut 100 kilometriin kuussa ja 1200 kilometriin vuodessa. Tämä vuosi vaan on ollut sellainen, että juoksutaukoja on kertynyt ja niinpä tonnin tavoite on tälle vuodelle realistinen. Siitä ei nyt ihan mahdottomia puutu, eli aika löysästi saan juoksennella loppuvuonnakin...

Mietin tuossa, että en ole tainnut blogissa mainitakaan olevani tämän syksyn opintovapaalla. En tietenkään vuodata blogiin koko elämääni, vaan jaan täällä vain pienen osan kuulumisista ja pääosassa on juoksu, siihen liittyvät asiat, muu liikunta ja matkailu. Välillä voi sitten jäädä joitain olennaisiakin asioita elämästä jakamatta, vaikka ne eivät mitään salaisuuksia olisikaan... Ja välillä tuntuu, että kirjoitan blogiin asioista ja tunteistani kovin avoimestikin, avoimemmin kuin mitä vaikkapa työpaikan kahvipöydässä saatan höpistä. Fiiliksen mukaan tulee kyllä kirjoiteltua milloin mistäkin. Viime vuonna sain suoritettua avoimessa 50 opintopistettä eli kaksien perusopintojen verran, niin olin tänä vuonna hakukelpoinen maisteriohjelmaan, joka kiinnosteli. Pääsin sisään ja nyt olen tosiaan syksyn ajan tehnyt opintoja täyspäiväisesti. Opintovapaa osaltaan mahdollisti sen, että olimme kaksi viikkoa Madeiralla. Koko matka ei ollut lomaa, vaan miesystäväni teki töitä ja itse tein opintoja etänä muutamana päivänä reissussakin. Näin lomapäiviä ei kulunut ihan tolkuttomasti ja mulla kurssit etenivät matkasta huolimatta. Hiukan kyllä jäin jälkeen ja nyt on pitänyt yrittää kiriä. No, mikäs tässä on koneen ääressä istuskellessa, kun ulkona tulee pimeä jo neljältä eikä kylmyys innosta juurikaan ulkoilemaan sen lyhyen harmaan ajan aikana, kun aurinko on taivaanrannan yläpuolella...

Mikä tämän postauksen pointti mahtoi olla? Kirjoitella muitakin kuin matkakuulumisia... ja ehkä vältellä hetkeksi koulujuttuja. :D

Koronasta toipuessa juoksutauko jatkuu

Kesäloma! On vähän kurjaa, että aloitin loman vielä hiukan kipeänä, sillä en ole koronan jäljiltä vielä ihan täydessä terässä.

En missään kohtaa ollut kauhean kipeä, mutta jos vertaa tautia tavalliseen flunssaan, niin olen ollut aivan selvästi sairaampi. Jos  normiflunssa on mennyt ohi muutamassa päivässä, niin koronassa tuntui, että jokainen sairauden kesti sen pari päivää. Ensin oli pari päivää kurkku kipeä, sitten lihaskipua ja tukkoisuutta, sitten aivan julmetusti vuotava nenä ja nyt jatkuu yskä jo ties kuinka monennetta päivää. Raskasta tämmöinen sairastaminen.

Juoksun suhteen taitaa kestää pitkään että pääsen palaamaan samanlaisiin lenkkeihin kuin toukokuussa. Hyvin mennyt juoksukevät lässähti nyt kesän tullen aika lailla, kun ensin kantapääni kipeytyi ja sitten iski korona. Laskeskelin tuossa, että olen ollut kohta kuukauden juoksutauolla, nyyh. Muutaman kerran ehdin kokeilla juoksua ennen sairastumista, mutta kantapää oli vielä kipeä, joten lenkit jäivät lyhyiksi kokeiluiksi.

Negailun vastapainoksi täytyy sanoa, että on kuitenkin ihanaa, että on loma. Kesällä juoksutaukokin on jotenkin helpompi, kun on niin paljon kaikkea muuta puuhaa. Tosin tässä kesäreissujen lähestyessä alkaa ainakin itsellä säähysteria nousta. Kyttään sääennusteita tämän tästä, ikään kuin se varmistaisi hyvän kelin lomareissulle... Pitäisi oppia ottamaan rennosti myös sään suhteen!

Huhtikuun hippailut

Huhtikuussa jatkui maaliskuusta alkanut hyvä treenikausi, tosin ei ihan yhtä suoraviivaisesti. Reissu ja muun elämän kiireet muovasivat juoksuohjelmaa ja tarvitsin palautumiseen enemmän aikaa kuin olin etukäteen osannut ajatella.

Kuukauden alkupuolella juoksin vihdoin 20 kilometrin lenkin - ensimmäistä kertaa 2,5 vuoteen! Lenkistä palautuminen kesti pidempään mihin olin tottunut, mutta sellaista se on nyt ollut kilpirauhassairauden myötä. Tuon pitkiksen jälkeen keventelin seuraavan viikon; juoksin pari 4 kilometrin matalasykkeistä lenkkiä ja viikonlopun pitkiksen vain 12 kilometrin mittaisena.

Jatkoin huhtikuussa maaliskuussa aloitettua juoksuohjelmaa, mutta hiukan piti tinkiä kilometreistä, että jäi enemmän aikaa palautumiselle. Pääsiäinen toi kaivatun breikin töistä, mutta juoksuja hiukan haittasi se, että pyörähdimme Lontoossa. Matkalla tuli tehtyä 8 kilometrin aamulenkki juosten Hyde Parkiin ja sen lisäksi tallusteltua Lontoota ristiin rastiin niin, että jalat olivat reissun jälkeen ihan puhki. Muutenkin (lento)matkustus on elimistölle rasitus, joten reissun jälkeen piti taas kiinnittää extrahuomiota palautumiseen ja karsin sen vuoksi hiukan juoksuja.

Kilometrejä kertyi huhtikuussa 121, joten pääsin tavoitteeseeni! Juoksin kuun loppuun yhden "ylimääräisen" pitkän lenkin, koska olin aiemmin hiukan karsinut kilometrejä palautuakseni. Tämä sopi lopulta juoksuohjelmaan hyvin. Huhtikuussa juoksinkin selvästi vähemmän lenkkejä kuin maaliskuussa (14 lenkkiä vs. maaliskuun 20 lenkkiä), mutta juoksujen keskipituus kasvoi niin, että kilometrejä kertyi saman verran.

Nyt toivon toukokuusta ehjää ja hyvää juoksukuukautta, polkujuoksua, mäkitreenejä ja kasvavia kilometrimääriä. Tänään on tankattu pizzalla ja vappumunkeilla, joten heti huomenna starttaavat toukokuun juoksut!

Lontoo: viisi vinkkiä!

Terkut Lontoosta! Olimme pääsiäisenä muutaman päivän minilomalla Lontoossa ja tämä oli mulle jo viides kerta kaupungissa. En ole mikään suuri kaupunkilomien ystävä, mutta jostain syystä olen viehättynyt Lontooseen. Kaupungin tunnelma on jotenkin maanläheinen (suurkaupungiksi) ja koen Lontoon jotenkin "helpoksi" matkakohteeksi, kun asiat hoituvat englannilla ja metrolla on niin kätevä liikkua paikasta toiseen.

Viidennen Lontoon matkani kunniaksi kokosin tähän viisi vinkkiä kaupunkilomalle. Varsinkin, jos ei ole aiemmin käynyt Lontoossa, niin kannattaa kurkata tämä vinkit! Vastaan myös mielelläni, jos on jotain kysyttävää aiheesta!

1. Käytä tovi hotellin valintaan

Hotellit Lontoossa ovat kalliita ja huoneet pieniä. Keskihintaisissa hotelleissa on suurta vaihtelua laadussa ja osa paikoista on aivan järkyttäviä murjuja. Pienet, vanhoissa taloissa olevat hotellit ovat persoonallisia ja niistä voi tehdä löytöjä, mutta kannattaa varautua mm ohuisiin seiniin ja olemattomaan vedenpaineeseen suihkussa.

Hotelliarvioita kannattaa todellakin lukea, sillä tähtiluokitus ei kerro vielä juuri mitään. Lukemissani arvioinneissa on kerrottu milloin homeisista seinistä milloin luteista, eli todellakin kannattaa kurkata arviot ennen kuin varaa. Ja arvioita lukiessa kannattaa olla myös terveen skeptinen. Jos hotelli on saanut paljon viiden tähden arvosteluja geneerisillä teksteillä, ne eivät välttämättä ole aitoja. Yleensä aidot arviot ovat yksityiskohtaisia ja harvoin pelkästään positiivisia. Myös jos useammassa arviossa kritisoidaan samaa seikkaa, kuten vaikkapa metroäänteen kolinaa hotellissa, pitää kritiikki useimmiten paikkansa. Mutta kuten sanottua, hotellit ovat kalliita ja usein jostain joutuu tinkimään majoitusta varatessaan.

2. Käytä metroa ja maksa omalla maksukortilla

Lontoon metro on kätevä tapa liikkua kaupungissa. Lontoossa on maailman vanhin metro ja osa asemista on jo itsessään näkemisen arvoisia. Joukkoliikenteeseen voi hommata päivälippuja tai Oyster-cardin, mutta niistä ei tarvitse huolehtia, jos käytössä on lähimaksullinen maksukortti. Omalla kortilla leimataan aina metroaseman sisään- ja ulostuloporteilla ja veloituksessa on päivä- ja viikkomaksimit. Kortilta veloitetaan aina alhaisin summa, esimerkiksi yhdellä päivämatkalla kertamaksu, mutta kun päiväkohtainen maksimi tulee täyteen, ei lisämatkoista makseta enää erikseen. Päivämaksimi oli euroissa noin kympin luokkaa. Sama maksuväline käy myös Lontoon punaisissa kaksikerrosbusseissa. Lisätietoja löytyy tästä linkistä (englanniksi). Bonusvinkki: Jos Lontoon metroverkko kiinnostaa, niin kannattaa ottaa lukulistalle Neil Gaimanin Neverwhere, jonka luettuaan on hauska bongailla asemia undergroundilla liikkuessa!

3. Vieraile kaupungin eri osissa

Lontoon eri alueet ovat keskenään hyvin erilaisia ja niissä näkyy historian kerrokset. Kannattaa oikeasti hyödyntää metroa ja suhailla kaupunginosasta toiseen. Ja jos käy useammin, niin valita hotelli aina eri osasta kaupunkia. Itse olen majoittunut kahdesti Bloomsburyssa, jossa lähellä on British Museum ja runsaasti kirjakauppoja, Earls Courtissa, josta on suora yhteys Heathrowlle ja paljon hyviä ruokapaikkoja, Paddingtonissa, joka on aivan Hyde Parkin kulmalla sekä Victoriassa, josta on nopea yhteys Gatwickille ja lyhyt matka Buckinghamin palatsille.

Oxford Streetin ostoskadulta voi poiketa Sohon pikkukujille tai Covent Cardenin torialueelle. Myös vähän kauemmas ydinkeskustan turistinnähtävyyksistä kannattaa lähteä, esimerkiksi Notting Hilliin antiikkimarkkinoille tai Camdenin värikkääseen vaihtoehtokulttuurien sekamelskaan.

4. Käy museoissa

Iso osa Lontoon museoista on ilmaisia, lukuun ottamatta mm. Tower of Londonia, jossa kannattaa silti käydä. Ilmaisuus rohkaisee kuitenkin poikkeamaan vaikka lyhyemmäksikin aikaa muun kaupungin kiertelyn lomassa. Esimerkiksi British Museum on niin laaja, ettei sitä oikein kertavierailulla otetakaan haltuun. Nyt korona-aikana vierailua pitää sen verran plänätä, että vierailuun pitää varata aika, jotta väkimäärä pysyisi aisoissa. Varauksen voi tehdä kunkin museon omilla sivuilla.

5. Mene puistoon

Lontoossa on aivan ihania puistoja, joissa voi bongailla kauniita kukkaistutuksia, lintuja ja oravia. Nurmikolla voi myös paistatella päivää tai nauttia eväitä ja se on myös paikallisten suosiossa. Hyde Park on puistoista suurin ja sen sekä Kensington Gardensin kiertämällä saa jo ihan kunnon juoksulenkinkin. St. James Park erottaa toisistaan Westminsterin, jossa on mm. Big Ben sekä Buckinghamin palatsin, joten nämä nähtävyydet kannattaa yhdistää puistokävelyyn. 

Maaliskuussa juoksu maittoi

Juoksin maaliskuussa enemmän kuin tammi-helmikuussa yhteensä! Mikä ei tosin ollut erityisen vaikeaa, kun alkuvuonna sairastelujen vuoksi juoksut jäivät selvästi normaalista. 

Helmikuun lopulla olo alkoi jo olla suht normaali ja saatoin aloittaa tavoitteellisemman treenin heti maaliskuun alusta. Alkuvuonna kilpirauhasarvoni seilasivat lääkityksen lopettamisen johdosta, mutta kun ne vihdoin asettuivat, sen onneksi huomasi myös voinnissa. Juoksu kulkee nyt ihan eri tavalla kuin liikatoiminnan ja sen lääkityksen aikana. Pari vuotta tässä menikin. Liikatoiminta söi aika paljon lihaksia ja 1,5 vuotta lääkitystä vaikuttaa varmaan myös, eli en ole läheskään siinä kunnossa kuin ennen liikatoimintaa. Juoksun kanssa ei onneksi tarvitse aloittaa ihan nollasta, mutta on vaikea arvioida, mihin kroppani tällä hetkellä pystyy. Liikatoiminnan jäljiltä syke tuppaa nousemaan aika herkästi ja lihaskadon myötä jalat kipeytyvät lenkeistä selvästi totuttua enemmän. Ristiriitaiset fiilikset, kun iloitsen kyllä juoksemisen mahdollisuudesta ja siitä, että kahden vuoden jälkeen on vihdoin mahdollisuus juosta taas täysipainoisesti. Mutta taustalla painaa huoli mahdollisesta liikatoiminnan uusiutumisesta ja juoksukunto on selvästi heikompi mitä ennen sairastumista. Toivon kovasti, että saisin nyt vihdoin treenata terveenä.  

Maaliskuussa kertyi yhteensä 120 juoksukilometriä, joka on kyllä enemmän kuin uskalsin toivoa. Ehkä hiukan alkoi keulia siinä kohtaa, kun huomasin, että vihdoin pystyn taas juoksemaan. Nostin juoksumääriä viikoittain, siten että maaliskuun kovimmalla viikolla meni 35 kilometriä rikki. Se on kuitenkin vielä melko maltillinen määrä ja samoissa lukemissa olin esimerkiksi viime kesänä. 

Maaliskuussa pystyin myös ensimmäistä kertaa tänä vuonna juoksemaan yli kympin lenkkejä. Pitkiksillä tulikin kivasti kilometrejä, kun juoksin jokaisena viikonloppuna pitkän lenkin; 12km, 12km, 16km ja 12km. Noiden kahden viimeisen pitkän juoksun jälkeen jalat olivat kyllä kipeät ja jumissa. Pitäisi muistaa tehdä enemmän kehonhuoltoa ja tietysti täytyy tarkkailla vointia muutenkin. 

Maaliskuun juoksuista jäi kokonaisuudessaan hyvä fiilis ja nyt oli tosiaan tämän vuoden ensimmäinen kunnon treenikuukausi samoin kuin ensimmäinen kunnon treenijakso kilpirauhassairauden lääkityksen päättymisen jälkeen. Toivottavasti kunto nyt lähtee tästä nousuun!

Vuosi 2021 - mitä jäi mieleen

Joo, maaliskuu on yli puolivälin ja last year is so last season... Puolustuksekseni myöhäiselle vuosikoosteelle; naputtelin tekstin alkutahdit jo vuodenvaihteessa, mutta sitten oli terveysmurheita ja kun ne alkoivat hellittää, alkoi Ukrainan sota. Tuntuu hölmöltä vinkua omista - kuitenkin suhteellisen pienistä - terveysmurheista, kun varsin lähellä ihmiset joutuvat jättämään kotinsa ja sanomaan läheisille lopullisia jäähyväisiä. En juuri ota somessa kantaa ns. isoihin asioihin, mutta toisaalta tuntuu myös hölmöltä olla sanomatta mitään, jos puoli maailmaa kuohuu. Tämä blogi keskittyy kuitenkin omaan elämääni, juoksuihini ja muihin juttuihin, joista koen luontevaksi kirjoitella. Siispä päätin nyt vihdoin julkaista myös viime vuoden koosteen, kaikkine pikkuasioista vinkumisine.  

Tässä siis pieni katsaus vuoteen 2021 - juoksuihin ja muuhunkin. Mennään tällä kertaa kronologisessa järjestyksessä.

Vuoden alkuun aloitin uusia juttuja, opintoja töiden ohella ja juoksut starttasivat puhtaalta pöydältä maltillisin tavoittein. Viime vuoden alkuun oli huomattavasti paremmat juoksukelit kuin mitä nyt on ollut, ja juoksin tammi-helmikuussa nätisti hiukan päälle satasen kuukausikilometrejä. Aurinkoisina talvipäivinä poikkesin juoksemaan välillä poluille ja meren jäälle ja vuosi alkoi juoksun suhteen hyvissä merkeissä.

Kilpirauhasen liikatoiminta monine oireineen ja lääkityksineen vaikutti kuitenkin taustalla. Vuoden alkupuoliskolla iski uusi oire, rytmihäiriöt. Tietenkään ei ole mahdollista tietää varmasti, onko kilpirauhasen liikatoiminta sydänoireiden taustalla, mutta se tosiaan altistaa sydänsairauksille jopa vuosikymmeniä liikatoiminnan toteamisen ja hoidon jälkeen. Ekg:ssa näkyi sekä kammiolisälyöntejä että sydämen vasemman etuhaarakkeen katkos. Lisälyönnit ovat juurikin niitä, jotka aiheuttavat oireita. Rytmihäiriöitä tutkittiin ja ne onneksi todettiin hyvälaatuisiksi. Silti vaiva nostaa aina välillä päätään ja on joka kerta yhtä inhottava.

No, pystyin kuitenkin jatkamaan juoksuja ja kevät olikin oikeastaan viime vuoden parasta juoksuaikaa. Pystyin juoksemaan pidempiä lenkkejä ja tekemään myös nopeustreenejä. Retkeilyjuoksuilla tuli juostua kivoja polkuja ja polkujuoksut suuntautuivat milloin Ruissaloon milloin Lietoon. Myös opinnot edistyivät kivasti niin, että fiilis kesän korvalla oli hyvä. Hankimme sup-laudat miesystäväni ja siskoni kanssa ja alkukesän lämpimillä keleillä tuli kokeiltua ensi kertoja omalla laudalla suppailua. Suppailusta tulikin tosi kiva lisä retkeilyrepertuaariin ja tietysti ihan uusia retkeilyreittejä. 

Kesäkuussa vuorossa oli pitkästä aikaa juoksukisa. Lähdin Bodom Trailille vailla oikein minkäänlaisia odotuksia. Kisa oli raskas, mutta varsinkin jälkikäteen olen todennut, että se meni osaltani todella hyvin ottaen huomioon sen hetken kunnon ja kilpparilääkityksen. 

Olen aina nauttinut kesästä ja niin viime vuonnakin. Kesä sisälsi mökkeilyä, kotimaan matkailua, suppailua, juoksua, uintia, aurinkoa, kansallispuistoja ja myös uuteen asuinpaikkaan tutustumista, kun muutimme Naantaliin. Naantali on tietysti hieno kesäkaupunki, ja se näyttikin parhaat puolensa kesäkuukausina. Muutenkin tuli harrastettua kotimaanmatkailua. Matkakohteina oli jälleen kansallispuistoja, kun teimme siskon kanssa perinteisen patikointireissun. Patikointi tosin jäi toissijaiseksi ja enemmän liikuimme suppaillen Liesjärven maisemissa. Veden äärellä on ihanaa kesällä ja päiväretki Seiliin sekä yhden yön matka Öröön olivat aivan upeita reissuja loistokelissä. 

Loppukesästä sain taas ikäviä rytmihäiriöitä ja niiden vuoksi jouduin myös keskeyttämään yhden juoksukisan. Syytän työstressiä, sillä kun syyskuussa olin pidemmän aikaa opintovapaalla, olo taas tasaantui ollen melko hyvä taas koko loppuvuoden.

Alkusyksystä pääsin juoksutapahtumaan mukaan kannustus- ja huoltojoukkoihin, kun miesystäväni juoksi ensimmäisen maratoninsa Nuuksion poluilla. Juoksin itse samassa tapahtumassa ensimmäisen polkumaratonini 2019 ja oli kiva päästä kannustamaan tuttuihin maisemiin. Nyt kun retkeilin itse alueella kävelyvauhtia, pääsin hiukan paremmin katselemaan maisemia kuin omalla juoksulla. 

Syyskuussa päästiin myös pitkästä aikaa ulkomaille! Viimeiseen asti piti kyllä jännätä, toteutuuko matka, sillä tässä korona-aikana oltiin varattu reissuja jo pari kertaa aiemminkin ja ne peruuntuivat. Nyt matkakohde valikoitui osin sattumalta sieltä, minne yleensäkin pääsi ja missä tilanne oli hyvä. Kreeta osoittautui onneksi aivan ihanaksi paikaksi, jossa viikon päiville riitti tekemistä, mutta oli myös mahdollisuus rentoutua rannalla löhöten. Matkan kohokohta oli vaellus Samarian rotkossa ja myös tukikohtamme Rethymnon oli tosi kiva paikka!

Loppuvuosi meni osaltani vähän väsyneesti. Pusersin kasaan loppuja opintoja töiden ohella ja juoksun suhteen tavoitteena oli vain saada kasaan satanen kuussa. Marraskuussa yllätin itsenikin lähtemällä mukaan omaan marrasputkeen, mutta se toi onneksi jaksamista kiireen keskelle. Vähän oli stressiä läheisten terveyden kanssa, mutta onneksi asiat kääntyivät parempaan suuntaan jouluksi. Kilpirauhasen liikatoiminnan lääkitys loppui ja vuoden lopussa alkoikin jännääminen, olisiko sairaus remissiossa vai palaisiko se. 

Elämä kilpirauhasen liikatoiminnan kanssa on ollut todellista tasapainoilua. Lääkitys piti oireet enimmäkseen poissa, mutta lääkityksen myötä mm. lihasten aineenvaihdunta ei toimi kuten pitäisi. Stressi on superhaitallista ja voi viedä pois tasapainosta. Liikatoiminnalla ei juoksukunto kasva, mutta myös lääkitys torppaa kehityksen. Liika lääkitys voi tuoda muassaan kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Kun sairaus todettiin minulla vuonna 2020, en osannut odottaa, mitä tuleman piti. Koko viime vuoden vaikein asia oli minulle tuo kilpirauhassairaus, se vaikutti hyvin kokonaisvaltaisesti jaksamiseen.

Olen juossut parinkympin lenkin viimeksi vuonna 2019. Viime vuosi ei tuonut mukanaan toivottua juoksukunnon palautumista, vaan juoksin lääkityksen aiheuttaman "rajoittimen" kanssa koko vuoden. Siihen nähden voin olla todella ylpeä itsestäni. Saavutin kilometritavoitteet, juoksin joka kuussa vähintään satasen. Koko vuonna kilometrejä kertyi 1379. Se on uskomaton luku, sillä jäin ennätysvuodesta vain noin 50 kilometriä. Vaikka vuoteen liittyy juoksun suhteen paljon pettymyksiä ja vaikeita hetkiä, voin sanoa, että oikeastaan ylitin itseni.

Salaisuuteni oli lyhyissä ja tiheissä juoksuissa. Ilman koronaa ja etätöitä en varmastikaan olisi onnistunut. Juoksin usein etänä ollessa lounastauolla neljän kilometrin lenkin, siitä ehtii vielä pikasuihkuun ja kaapimaan lounaan kitusiin ilman, että saldo menee pahasti miinukselle. Sain juosta päivänvalossa ja usein. Myös opintoni etenivät aikataulussa ja vuoden lopussa opintopisteitä oli kasassa 51. Myös etäopinnoista saan kiittää koronaa. Siksi en voikaan sanoa, että viime vuosi olisi ollut minulle pandemian vuoksi raskas, kun tilanne itse asiassa mahdollisti sekä opiskelut että mainiot juoksukilometrit!

Vuoden suurimmat kohokohdat eivät liittyneet juoksuun, enkä saanut juoksusta ihan sellaisia onnistumisen elämyksiä kuin joskus olen saanut. Bodom Trailin onnistuminen taisi olla vuoden kohokohta juoksujen suhteen. Vuoden liikuntaelämykset olivatkin enemmän retkeilyyn keskittyviä, patikointia, suppailua ja matkailua. Huolimatta koronasta ja kilpirauhasen liikatoiminnasta, en voi sanoa oman vuoteni olleen raskas, vaan itse asiassa viime vuosi oli ihan hyvä. Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että pystyin juoksemaan ympäri vuoden ja elämä oli tasapainoista muuten.

Aiemmat vuosikoosteet löytyvät näistä postauksista:

• 2020 - kolmen koon koonti
• Elämyksellinen 2019 - miksi sitä on niin vaikea pukea sanoiksi?
• Vuosi 2018 - eli miten juoksu auttoi selviämään elämän karikoista
• Juoksuvuosi 2017
• Juoksuvuosi 2016
• Juoksuvuosi 2015

Terveisiä sairastuvalta

Kirjoitin viimeksi, että mulla oli varattu aika viisaudenhampaan poistoon helmikuun ensimmäisenä päivänä. Hammasoperaatio tulikin vastaan jo aiemmin ja yllättäen. Olin todella kipeä sekä heti hampaan poiston jälkeen että vielä kipeämpi, kun hammaskuoppa tulehtui. Juoksut ja kaikki muukin aktiivisuus oli tauolla pari viikkoa. 

Suunnittelinkin ottavani tämän vuoden alun kevyesti, mutta nyt tuli pakkolepoa kipeänä. Sairaana olo ei vastaa sitä, kun terveenä ollessa lepää ja palautuu. Esimerkiksi itsellä oli kipeänä leposyke normaalia korkeampi ja sykevälivaihtelu hyvin alhainen, ja molemmat kertovat huonosta palautumisesta. Juoksuharjoittelussa olisikin hyvä muistaa, että sairauden jälkeen pitää vielä levätä, eikä juoksutauon jälkeen saa yrittää kiriä menetettyjä kilometrejä.

Tammikuussa juoksin vain hitusen yli 49 kilometriä. Enpä muista, koska vuosi olisi alkanut noin pienillä kuukausikilometreillä. Mutta semmoista se joskus on.

Vuoden ensimmäiset juoksut

Kahden viikon blogitauon jälkeen onkin hyvä aloittaa näin mielikuvituksellisella otsikolla! :D

Juuh, myönnän heti alkuun, että runosuoni ei nyt oikein pulppua ja vuosi on alkanut väsyneissä merkeissä. En ole lähtenyt uuteen juoksuvuoteen innoissani kirmaten kuin laitumelle päässyt varsa vaan pikemminkin kuin liukkaalle juoksubaanalle eksynyt laiskanpulskea poni, joka mieluummin köllisi sisällä lämpimässä. 

Mietin jo vuodenvaihteessa, etten aseta alkuvuoteen mitään kummempia juoksutavoitteita. Kuten tuossa vuoden lopussa kerroin, kilpirauhaslääkitykseni loppui ja se tuo hiukan epävarmuutta elämiseen ja olemiseen. Ensimmäisissä laboratoriokokeissa kilpirauhasarvoni olivat menneet taas hiukan kohti liikatoimintaa ollen kuitenkin viitteissä. Niitä nyt seurataan, että palaako liikatoiminta heti kun lääkityksen vaikutus loppuu, vai kuuluisinko niihin onnellisiin, joilla liikatoiminta pysyy remissiossa jo ensimmäisen lääkitysjakson myötä. 

Toinen alkuvuoden juoksuja latistava tekijä on se, että joudun helmikuun ensimmäisenä viisaudenhampaan poistoleikkaukseen. Kauheaa, hirvittää jo nyt. Tuosta tulee noin viikon tauko liikuntaan, joten helmikuun kilometritavoitteet saa unohtaa ihan alkuunsa. Helmikuu on ollut aina mulle haastava kuukausi talvikelien puolesta, joten viikon taukoa ei noin vain kiritä enkä aio sitä edes yrittää. Niinpä olenkin miettinyt, että aloitan tavoitteellisemman juoksuharjoittelun vasta, kun olen selvinnyt tuosta hammasleikkauksesta. Siinä kohtaa olen ehkä viisaampi myös tuon kilpirauhasen liikatoiminnan suhteen, nyt sen tilannetta joutuu vielä jännäämään.

Sain viime vuonna suoritettua opintoja aivan suunnitelmieni mukaan. Vuosi sitten kirjoittelin aiheesta ja silloin opintojen suorittaminen työn ohella hirvitti. Aina ei ollutkaan helppoa ja olin ajoittain kuormittunut, mutta yllättävän kivasti opinnot kuitenkin sujuivat. Olen sellainen tyyppi, joka kaipaa aina jotain projektia ja opiskelut toivat sisältöä vuoteen, joka koronan vuoksi oli mm. sosiaaliselta elämältään melko hiljainen. Nyt ei kuitenkaan ole mitään erityisempää projektia tässä alkuvuonna, joten olen vähän tyhjäkäynnillä. Suunnitteilla ollut pieni viikonloppumatkakin peruuntui koronan myötä. 

Olen nyt juossut vain lyhyitä lenkkejä ilman mitään kilometritavoitteita. Se ei ole minulle lainkaan luonteenomaista, mutta koska olen tuntenut myös oloni varsin väsyneeksi, on tällainen rento hölkkäily sopinut olotilaan. Kelit ovat myös olleet vuoden alkuun vaihtelevat ja paikoin ihan kauheat liukkauden puolesta. Välillä on ihan ok juosta vähemmän ja säästää energiaa. Toivon kuitenkin, että vähän piristyisin, ehkä sitten vuoden juoksutavoitteetkin alkaisivat kirkastua!

Lomassa pitää olla sekä toimintaa että laiskottelua

Loma on loppumaisillaan, joten hiukan haikea fiilis, mutta olipa todella kiva loma! En ole kovin paljoa sometellut, vaikka monesta kesän kohteesta tai retkestä olisi saanut kyllä tarinoitua. Tässä tuleekin nyt pientä yhteenvetoa lomapuuhista.

Mulla oli pisin kesäloma ikinä, sillä olin 5 viikkoa pois töistä. Siitä oli tosin viikko palkatonta, kun tarkoituksena oli myös suorittaa opintoja. Lopulta tein lomalla vain yhden kurssin, mutta toki sekin on eteenpäin. Lomalla riitti kuitenkin tekemistä vaikka opinnot eivät kauheasti edistyneetkään.

Tykkään viettää mieluummin toiminnallista kuin löhölomaa. Toisaalta olen myös laiska, joten esimerkiksi mihinkään siivous- tai remppaprojekteihin en halua lomaani käyttää. Jaksan kyllä reissata ja tehdä juttuja, mutta tekemisen vastapainoksi pitää olla myös aikaa rentoutua oleillen. Parasta rentoutumista on mielestäni päästä irti töistä ja arjesta - siihen auttaa usein maisemanvaihdos ja kiva tekeminen. Toiminnallinen loma ei tarkoita, että pitäisi koko ajan olla menossa, mutta jos olisin vain kotona, niin seinät kaatuisivat takuulla päälle ja tuntuisi, että loma menee "hukkaan", jos ei tee mitään merkityksellistä. Loma-ajassa on mielestäni pointtina se, että on oikeasti aikaa tehdä juttuja ja reissata, kun työarjessa aika on yleensä kortilla.

Tämä kesäloma alkoi kansallispuistoreissulla siskon kanssa. Mielestäni loma on hyvä aloittaa pikku matkalla, niin saa saman tien etäisyyttä töihin ja normiarkeen. Vierailimme Liesjärvellä, Torronsuolla ja bonuskohteessa Saaren kansanpuistossa. Tammela Hämeessä on aika hieno paikka, kun siellä sijaitsee kahden kansallispuiston lisäksi tuo kansanpuistokin. 

Toiminnallisuus voi tällaisella laiskalla ihmisellä tarkoittaa myös hoitokissan viihdytystä, kahvittelua isolla kirkolla, juoksulenkkejä ja uimapaikkojen keräilyä, kuten loma jatkui tuon ensimmäisen reissun jälkeen. Lomaan kuului myös ulkona syömistä pitkän kaavan mukaan ja ilta-auringossa terassilla istuskelua. Ihmisjoukkoja tuli kuitenkin vältettyä ja kaikki reissut suuntautuivat väljille vesille.

Lomalla tuli tehtyä useampi reissu saaristoon. Olen asunut lähes koko ikäni lounaisrannikolla, mutta saaristo jaksaa silti olla kesästä toiseen yhtä hieno. Teimme päiväreissun Seilin saareen, joka olikin mielenkiintoinen päiväretkikohde ja helposti saavutettavissa. Seilin saaren historia on värikäs ja siellä on toiminut niin lepraparantola kuin mielisairaalakin ennen kuin tilat siirtyivät Saaristomeren tutkimuskeskuksen käyttöön. Muutama vuosi sitten saareen on tullut runsaasti uusia matkailupalveluita ja nykyään Seiliin kulkee useampikin yhteysalus.

Lomalla tuli vietettyä myös pari pätkää mökillä sekä vierailtua kahdesti päivän verran siskon mökillä. Mökillä laiskottelu ja toiminnalisuus vuorottelevat luonnostaan, kun tavalliset askareet, kuten saunan lämmitys ja ruoanlaitto vievät tavallista enemmän aikaa. Toisaalta uimaan voi käytännössä kieriä suoraan laiturilta auringonpaisteesta ja iso osa päivästä kuluu mainiosti vain ei-mitään tehden. Suppailu toi aurinkoisiin päiviin uuden ulottuvuuden, kun retkeilemään pystyi lähtemään vesiteitse! 

Tänä kesänä vierailin jo kolmannen kerran Örön saaressa Saaristomeren kansallispuistossa. Aiemmat jutut Öröstä löytvät näistä postauksista: Polkujuoksemassa Örön linnakesaarella & Paluu Öröön. Tällä kertaa olimme Örössä yötä vanhaan kasarmiin rakennetussa hotellissa. Olikin kiva, kun oli kunnolla aikaa koluta saarta ympäri. Örön luontopolut ovat kulkemisen arvoiset, saaristonäkymät upeat, linnoitukset jänniä ja silokalliot sopivat levähtämiseen ja meren katseluun. Täytyy sanoa, että Örö on yksi suosikkikohteistani Suomessa!

Loman viimeinen viikko meni kyllä enimmäkseen löhöillen. Luin kirjaa ja katsoin olympialaisia, ja kävin tietysti lenkillä. Meillä oli kyllä liput festareille, mutta Turun koronatilanne on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan ja tuli mahdollisuus siirtää liput ensi vuodelle, niin päätettiin jättää festarit väliin. Kakkosrokotteeseen ei ole pitkä aika, joten mieluummin sitä vielä välttelee väkijoukkoja. 

Ilman koronaakin olisin tuskin kesälomalla lähtenyt Suomen rajojen ulkopuolelle, sillä lomassa riitti ohjelmaa näin kotimaassakin. Tykkään lämpimästä ja aurinkoisesta, joten säätkin suosivat. Oli ihana loma!