Retkeilykelit sen kuin paranevat kevään mittaan, joten ajattelin vihdoin naputella valmiiksi luonnoksissa roikkuneita matkakertomuksia viime kesältä.
Viime kesän kansallispuistoretki suuntautui Teijon kansallispuistoon ja vietimme siellä siskon kanssa pari päivää patikoiden. Yövyimme Mathildedalissa ja ruukkikylä oli myös näkemisen arvoinen paikka. Siellä oli historiaa, alpakoita ja hyvää syötävää tarjolla, eli hieman hemmottelua patikointipäivien lomaan.
Ensimmäiselle retkipäivälle osui hyvin epävakainen sää. Mulla ei yksinkertaisesti ole sateenpitäviä retkeilykamppeita, koska en ole pitänyt niiden hankkimista vaivan väärttinä. Täytyy tunnustaa, että vaikka olen jokasään juoksija, olen vain hyvänsään patikoija. Koska olen patikoinut lähinnä päiväretkiä joko lämpimissä maissa tai Suomessa kesäaikaan, ei kunnon sadeasulle ole yksinkertaisesti ollut tarvetta, enkä ole kokenut edes mukavaksi lähteä sellaisiin keleihin, jossa vedenpitäville varusteille olisi tarvetta. Nytkin kyse oli onneksi vain lämpimästä kesäsateesta, mutta ukkoskuurot toivat mukanaan sen verran runsaat sateet, että se hiukan vaikutti patikointiimme.
Suunnitelmissamme oli kiertää ensin pikkuinen Totin luontopolku ja suunnata siitä pidemmälle Sahajärven kierrokselle. Odottelimme Totin parkkipaikalla tovin sateen taukoamista ja saimmekin kierroksen tehtyä ilman kastumista. Sahajärven kierroksella taivas kuitenkin repesi ja siinä kohtaa, kun vesi tippui hiuksista ja tursusi varpaiden välistä kenkien sisällä, päätimme suunnata takaisin autolle tienlaitaa pitkin ja lyhentää kierrosta hiukan. Sää ei onneksi latistanut tunnelmaa ja ehdimme hyvin mm. syödä eväät reissulla! Kierroksen lyhentäminen tarkoitti vain sitä, että olimme hiukan aikaisessa majapaikassamme ja pääsimme tutustumaan Mathildedaliin paremmin.
Teijon kansallispuiston retkeilyreiteistä, parkkipaikoista ja muusta olennaisesta löytyy hyvin tietoa luontoon.fi -sivustolta. Yleisoppaaksi Suomen kansallispuistoissa retkeilyyn suosittelen Jouni Laaksosen kirjaa Retkeilijän kansallispuistot (mainoslinkki Adlibrikselle). Kirjassa on kattavasti esitelty kaikkien Suomen kansallispuistojen luontoa sekä kulttuurihistoriaa. Retkien suunnittelun apuna on kartta, saapumis- ja pysäköintiohjeet sekä reittikuvauksia. Lisäksi jokaisen puiston kohdalla kerrotaan erikseen, mikäli alueesta on saatavilla ulkoilukartta. Tässä postauksessa pienet tunnelmapalat Teijon reissumme ensimmäisen patikointipäivän reiteistä.
Totin luontopolku
Totin luontopolku on vain noin 1,5 km pituinen ympyräreitti Sahajärven luoteislaidalla. Luontopolku kulkee koko matkan vanhan Teijon kartanon maastoissa ja kartanon omistajat ovat vuosien saatossa istuttaneet alueelle vierasperäisiä kasveja, jotka nyt rehottavat villeinä. Polun keskivaiheilla kasvaa valtoimenaan alppiruusuja ja myötäpäivään tehdyn kierroksen loppupuolella vastaan tulee komeita pyökkipuita. Reitillä on solisevia puroja, pähkinäpensaslehtoja sekä vesiputouksia, siltoja ja kiviportaita. Luontopolku onkin lyhyeksi patikoinniksi hauskan monimuotoinen ja erilainen elämys.
Sahajärven kierros
Sahajärven kierros on yhteensä noin 9 kilometrin pituinen lenkki. Jätimme auton Laviakallon parkkipaikalle, ja epävakaisen sään ansiosta mietimme jo lähtiessä, että kierrämme reittiä vastapäivään, niin pääsemme vaijerilosseilla heti kierroksen alkuun Kalasuntin saareen ja voimme pitää siellä evästauon.Sahajärven kierroksen erikoisuus ovatkin juuri nuo Kalasuntin salmen vaijerilossit, joiden avulla pääsee sulan veden aikaan saareen, jossa on mm. laavu ja tulipaikka. Tuon osuuden jälkeen polku on monimuotoista metsäpolkua, avokalliota ja pieniä suoalueita. Meidän retkellämme alkoi melko pian sataa ja pieni ripottelu muuttui aivan kaatosateeksi, kun olimme patikoineen reittiä kolmisen kilometriä. Siinä kohtaa päätimme, ettemme kierrä koko reittiä vaan palaamme autolle nopeinta tietä. Jätimme väliin Nenustannummen kierroksen lisälenkin sekä Sauruntien pohjoispuolen reitin ja lompsimme Sauruntietä autolle. Se oli ihan hyvä ratkaisu litimärissä tamineissa. Matkaa tälle patikoinnille kertyi kuitenkin noin 6,5 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti