Paluu Örön saarelle

Viime kesänä ihastuin Örön saareen niin, että tiesin heti haluavani vierailla saarella toistekin. Onneksi tänäkin kesänä lomasäät olivat suotuisat ja pääsin vierailemaan uudestaan saarella ihanassa auringonpaisteessa ja lämpimässä kelissä. Örön saaren yhteyksistä, palveluista, historiasta ja luonnosta voi lukea tarkemmin osoitteessa https://www.visitoro.fi/

Öröön pääsee Kemiönsaarelta Kasnäsin satamasta, jossa hyppäsimme Wilson Charterin Sissel-laivan kyytiin. Edestakainen merimatka kustansi 28 euroa henkilöltä. Paikan laivaan sai varattua ja maksettua kätevästi netissä osoitteessa https://www.wilsoncharter.fi/

Örö on siitä jännä paikka, että se oli sata vuotta suljettuna ja puolustusvoimien käytössä ennen avautumista matkailijoille vuonna 2015. Saarella onkin jos jonkinmoista tykkipatteria ja edelleen joitain armeijan hallussa olevia alueita, joihin ei saa patikoida.

Örö on minun silmissäni ensisijaisesti luontokohde, johon paras tapa tutustua on jalkaisin. Saaren pohjoinen ja eteläinen luontopolku tarjoavat lyhyellä matkalla todella upeita maisemia ja hämmästyttävän paljon erilaista luontoa. Rantaniityillä kasvaa harvinaisia kasveja ja ne tarjoavat myös kukkaloistoa keskikesällä.

Saari on sen verran iso, että keskiosissa kasvaa ihan kunnon metsää. Merenrannat taas ovat kivikkoa, silokalliota tai luonnonhiekkarantaa. Pohjoinen luontopolku halkoo laidunaluetta ja polulla joutuu väistelemään lehmänläjiä. Ennemmin tai myöhemmin jossain puiden seassa näkyykin sarvet ja kävelijä kohtaa saarella laiduntavan ylämaankarjan.

Korkeuseroja ei juuri saarelta löydy. Örön eteläkärki taitaa kohota kaikkein korkeimmalle, ja siellä tulee luontopolullekin hiukan nousuja ja laskuja. Eteläiseltä näköalakalliolta voi bongata Bengtskärin majakan horisontissa. Eteläisen luontopolun varrella pääsee myös ylittämään riippusillan.

Saavuttuamme noin tunnin merimatkan jälkeen saarelle suuntasimme Örön satamasta kasarmialueelle ja sieltä ensin pohjoiselle luontopolulle, joka kulki pohjoiskärkeen saaren itärantaa. Tällä pätkällä polun varrella kasvoi niittykasveja ja polku kulki laidunalueen halki.

Takaisin kohti etelää jatkoimme saaren länsirantaa. Länsirannalla oli useampikin hieno hiekka- ja kivikkoranta. Rantaan oli kasautunut myös kunnon kerros simpukankuoria, todella erikoinen näky! Rantakivikossa kasvoi merikaalia ja värikkäitä kukkakasveja ja merinäkymät olivat hienot.

Sopivassa kohtaa pulahdimme mereen uimaan ja jatkoimme sitten kohti etelää. Luontopolku kulkee pienen matkaa pitkin saarta halkovaa vanhaa mukulakivitietä. Tiet on osuvasti nimetty: Pitkä ikävä tie ja Lyhyt ikävä tie. Tosin jalan kulkiessa mukulakivet eivät tuntuneet mitenkään erityisen ikäviltä ja maisemat olivat tälläkin pätkällä hienot. Eteläkärjestä matka jatkui eteläistä luontopolkua seuraten takaisin kasarmialueelle.

Molemmat luontopolut yhteensä kävelemällä saa matkamittariin noin 10 – 12 kilometriä patikointia riippuen siitä, kuinka paljon löytää ihmeteltävää suorimman reitin ulkopuolelta. Viime vuoden Mennään metsään - polkujuoksukiertueen yhteislenkillä kiersimme myös luontopolut ja juoksua kertyi kymmenisen kilometriä. 

Bongasimme patikoinnin lomassa ympäristötaidetta ympäri saaren. Pohjoisrannalla hiekan seasta pilkisti kultaisia palleroita, jotka olivat saaneet muotonsa korallien ja siementen inspiroimana. Otin jäkikäteen hiukan selvää saaren taideprojektista, ja siitä voi lukea lisää täältä.

Saarella on satamakahvila sekä kasarmialueella ravintola. Satamasta sai kahvin lisäksi pizzaa ja burgereita. Ravintolassa oli buffetlounaan lisäksi ala carte lista, jonka sapuskat kyllä maistuivat patikoinnin päätteeksi.

Päivä Örössä oli mulle yksi kesäloman kohokohtia. Luonto tarjosi hienoja maisemia ja ihmeteltävää koko patikoinnin matkalta. Saaren historiasta kertovat tykit ja puolustusrakennelmat olivat nekin vaikuttavia. Örö on loistava päiväretkikohde. Molemmat luontopolut ehtii kulkea, kunhan kävelytahti on sopivan reipas, ja sen lisäksi ehtii kyllä uimaan, syömään ja pullakahvillekin. Olen selvästikin ihastunut Öröön, sillä mietin jo, että voisikohan sitä ensi kesänä vaikka yöpyäkin saarella. :)