Yyteri Trail Run 12 km

Tämän vuoden ensimmäinen, ja todennäköisesti ainoa juoksukisa tuli juostua eilen Porissa. Bongasin ensimmäistä kertaa järjestettävän Yyteri Trail Runin jo keväällä, mutta ilmoittautuminen tapahtui vasta pari viikko ennen kisaa. Polvivaiva ja murheet ovat vähentäneet juoksutreenejä tänä vuonna ja siksi kisaan lähtö oli pitkään epävarmaa.

Yyteri Trail Runissa oli matkoina polkujuoksut 6 km ilman ajanottoa sekä "kisasarjat" 12 km ja 24 km. Osallistuin 12 km matkalle, ajattelin että se kyllä menisi, kun kuitenkin tänäkin vuonna olen juossut kympin lenkkejä poluilla ja sileällä, vaikka pitkät lenkit ovatkin jääneet uupumaan. Kaikki reitit kulkivat Yyterin Santojen lenkin ja 12 km reitti poikkersi myös Herrainpäivien lenkille ja 24 km juoksu vielä pidemmälle pohjoiseen rannikkoa pitkin. 

Juoksukeli oli suht suotuisa, pilvistä ja lämmintä, mutta ei kuumaa. Tuuli vain oli hyvin navakka ja pöllytti hiekkaa Yyterin vierailukeskuksen nurkilla, kun haimme numerolaput kisakansliasta. Tiesin etukäteen reitistä, että se olisi hyvin tasainen ja pitkä pätkä juostaisiin hiekkarannalla vesirajassa. Lähtijöitä oli muutamia kymmeniä, joista moni oli ensimmäisessä polkujuoksutapahtumassaan.

Lähdöstä juoksureitti kulki ensimmäiset pari kilometriä teillä sekä puisella kävelytiellä lankongilla. Juoksuvauhtini oli noilla ensimmäisillä kilometreillä 6:45 ja tiesin sen hiukan liian kovaksi, tuo on VK-lenkkieni vauhtia. Syke nousi ensimmäisen kilometrin jälkeen 165 tienoille.

Herrainpäivien poluilla tasainen alusta vaihtuikin isoihin juurakoihin ja kivikkoisiin polkuihin. Hiukan vaarallisesti muutamassa puussa tuli teräväpäisiä oksia juoksupolulle, joten piti katsella sekä alas että eteenpäin. Tuo pätkä oli aika kuluttava ja syke nousi päälle 170, jolloin oli pakko vähän himmailla. 

Kun rantaosuus alkoi, alkoi myös koko rannan mittainen vastatuulipätkä. Karkeasti arvioiden noin puolet reitistä mentiin Yyterin rantaviivaa pitkin ja koko tuon ajan vastatuulessa. Ranta oli paikoin märkää ja suht kovaa hiekkaa, paikoin alusta oli hyvinkin kalteva ja paikoin joutui juoksemaan pehmeässä hiekassa. Tuntui, että suht isokokoisena ja raskastekoisena juoksijana minulla oli tuolla pätkällä enemmän vaikeuksia kuin monella muulla. Juoksin noin puolet pätkästä yksin, mutta sitten onneksi naisporukka ohitti minut ja pääsin vihdoin peesiin. Edellä juoksijat tarjosivat kaivattua tuulensuojaa edes hiukan, joten laitoin koukun kiinni enkä päästänyt peesiä karkuun, vaikka välillä sykkeet nousivatkin. Tavallaan tuo rantapätkä oli tosi hieno, mutta kyllä myös älyttömän raskas!

Rannalta kun käännyttiin sisämaahan ja kohti maalia, vastassa oli 8 km huoltopiste. Jäin hetkeksi siihen juomaan ja pupeltamaan sipsiä, jolloin peesaamani naiskolmikko katosi metsään. Lähdin omaa tahtia juoksemaan hiekkapohjaista metsäpolkua, tällä kertaa onneksi tuulen suojassa. Olin todennut, että niillä n. 165 - 167 sykkeillä pystyin hyvin juoksemaan 2/3 kisasta, joten varmaan se onnistuisi loppumatkankin ajan.

Yllätyin, kun saavutinkin kohta naiskolmikon. Koska heidän tahdissaan sykkeet alkoivat laskea, piti kohta mennä ohi. Kohta juoksin yksin ja tuossa kohtaa haastavinta oli bongailla reittimerkkejä. Polku oli lyhyen pätkän kivan juostavaa neulaspolkua. Jotenkin oma meno oli kuitenkin ihan puskemista enkä päässyt rennosti rallattelemaan helpolla polulla. 

Kympin täyttymisen kohdalla polku koukkasi dyynialueen laitaan ja reitillä oli upottavia hiekkapätkiä. Pehmeä hiekka ja vähäiset reittimerkit hankaloittivat menoa ja muutaman kerran piti vaihtaa ylämäessä kävelyksi, vaikka olin etukäteen ajatellut nostaa vauhtia viimeisille kilometreille. Kohta onneksi edessä oli vielä viimeiset lankongit sekä pikku pätkä tarpomista rannan upottavassa hiekassa. Maalissa olin hiukan alle 1:27 ajassa.

Olin tyytyväinen siihen, että pystyin juoksemaan koko kisan omilla rajoillani. Aloitin ehkä hiukan liian kovaa, ja juoksu oli melkoista puskemista, mutta meni kokonaisuutena hyvin. Polvivaiva ei haitannut, mutta hiekassa tarpominen sai reidet ja takapuolen kipeytymään. Reitti oli omalla tavallaan helppo, mutta hiekkapätkät olivat hyvinkin raskaita ja pitkä osuus kovassa vastatuulessa oli iso haaste.

Oman juoksun jälkeen kävin meressä uimassa ja palasin reitin varteen odottamaan puolisoani, joka juoksi 24 kilometrin matkaa. Ohjasin myös juoksijoita oikealle reitille viimeisellä kilometrillä. Oli ehkä odotettavaakin, että ensimmäistä kertaa järjestetyssä tapahtumassa on pieniä kupruja, mutta paikoin reittimerkintöjä puuttui niin paljon, että todella moni eksyi. Esimerkiksi puolisoni ja samassa porukassa juosseet olivat palanneet pitkän pätkän takaisinpäin, kun reittimerkit puuttuivat. Ja valitettavasti joku taisi sitten taas vuorostaan oikaista ihan reippaastikin. Myös maalihuollossa oli käynyt joku kämmi, sillä vain osa juoksijoista sai maalissa lättyä. Ehdin itse syödä lätyn, mutta kun ohitin hetken kuluttua ruokapisteen, sitä purettiinkin jo pois. Osa 12 km ja kaikki 24 km juoksijat jäivät siis ilman maalihuoltoa. Myös matkan varren huoltopisteistä olivat syötävät loppuneet kesken. 

Näistä puutteista huolimatta tapahtumasta jäi ihan positiivinen mieli. Juoksin omilla rajoillani ja vähäisiin juoksuihin suhteutettuna ihan hyvän ajan. Puolisoni juoksi ihan hullun kovaa ja oli pitkän kisan kärkikymmenikössä. Yyterin polut olivat hyvin erilaiset kuin missään muualla ja onhan se nyt kivan hullua painaa menemään kilometrikaupalla meren rannalla ja upottavassa hiekassa!