keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Joutilas joulukuu

Juoksin joulukuussa yhteensä 82 kilometriä. Ja nyt täytyy tunnustaa, että olisin hyvin ehtinyt juosta satasenkin täyteen, mutta jätin lenkkejä väliin ihan laiskuuttani. Tunsin myös oloni aika väsyneeksi ja sekin kannusti jättämään juoksuja vähemmälle. 

Syksy on ollut pimeä ja pitkä. Vaikka nyt syksyllä etätyöt ovatkin maistuneet ja hiljainen korona-arki ihan sopii minulle, on tässä ollut kuitenkin tosi monta kuukautta ilman lomaa. Ja ilman juuri mitään muuta kuin sitä arkea. Siksi tuntuikin, että olin todella loman tarpeessa joululoman alkaessa. En kuitenkaan lomallakaan ollut kovin energinen vaan pikemminkin aika flegmaattinen. Olin kuvitellut, että lomalla juoksentelisin enemmänkin, mutta suurin osa joulukuun kilometreistä tulikin jo kuun alkupuolella. Joululomalla keskityinkin syömiseen ja pelaamiseen.


Joulukuu oli muutenkin aika tapahtumaköyhä kuukausi. Etäpikkujouluista ei tainnut jäädä juuri mitään juoruiltavaa työpaikan (etä)kahvipöytiin ja muutenkin elämä oli aika hiljaista. Eipä se juurikaan haittaa, mutta olen huomannut, että nyt kun on ihmisten kanssa jutuissa, niin pää on aika lailla tyhjä. Mistä ihmeestä sitä juttelee, kun ei tee mitään eikä tapahdu mitään? Korona-arki on tyhjentänyt kalenterin aika tehokkaasti, mutta aika kuluu ihan kivasti löhöillessäkin. 

Eipä tänne blogiinkaan ole nyt juuri enempää jaariteltavaa. Siispä toivottelen pirskahtelevaa vuodenvaihdetta! Palaillaan ensi vuonna!

maanantai 21. joulukuuta 2020

Juoksusaavutusten suhteellisuus

Kipittelin viikonloppuna täyteen tuhat kilometriä tämän vuoden juoksuja. Joskus syyskuun loppupuolella, kun pystyin juoksemaan täysipainoisesti ensimmäistä kertaa kilpirauhassairauden toteamisen jälkeen, ynnäilin kilometrejä, ja tosesin, että tonni olisi saavutettavissa, jos vain loppuvuoden juoksut menisivät putkeen. Ja meniväthän ne. 

Täytyy olla tyytyväinen, että näinkin hankalan juoksuvuoden päätteeksi saa tonnin tauluun. Mutta.

Olen toki iloinen, että pääsin näihin lukemiin. Myös miesystäväni juoksi tänä vuonna yli tuhat kilometriä, ja hänelle tämä on ensimmäinen juoksuvuosi. Olen hänen saavutuksestaan älyttömän ylpeä. Jopa niin, että leivoin tonnikakun juoksujen kunniaksi. ;D

Minullekin ensimmäinen tonni oli ylpeyden arvoinen suoritus. Olen juossut ensimmäisen kerran tuhat kilometriä vuodessa vuonna 2013. Silloin se oli iso saavutus, ja jotain, jonka eteen tein tosissani syyskauden ajan töitä. Sen jälkeen tuhat kilometriä onkin tullut täyteen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta joka vuosi. Selkävaiva vei syksyllä 2016 minut elämäni pisimmälle juoksutelakalle ja tuon vuoden kilometrit jäivät lukemaan 780.

Tunnetusti vain nälkä kasvaa syödessä. Selkävaivojen jälkeen olin taas mainiossa juoksukunnossa ja tuntui luontevalta asettaa vuositavoite 1200 kilometriin, keskiarvo 100 kilometriä kuukaudessa on sekin mukavan pyöreä luku. Viime vuosi onnistui vielä olemaan niin huikea juoksuvuosi, ja ennätysvuosi 1437 juoksukilometrillä. Sen jälkeen tuhat kilometriä on vähän meh.

Juoksussa saavutuksen tunne on kovin suhteellista. Kun kyse on urheilulajista, jossa voi mitata ainakin matkaa ja aikaa, niin kyllähän sitä helposti tavoittelee joko kovempia kilometrejä tai nopeampia aikoja. Tai molempia. Itselleni kilometritavoite on sopinut mainiosti. Olen hidas juoksija, mutta kilometrit ovat armollisia. Ne eivät katso juoksunopeutta, vaan kertyvät myös niillä hissuttelulenkeillä. Toisaalta kilometrit ovat myös lahjomattomia, koska jokainen askel on itse otettava.


Ynnäilen tätä juoksuvuotta varmasti vielä tarkemmin myöhemmin. Nyt mielessä on päällimmäisenä se, että olihan tämän mulle aika lailla välivuosi. Ei maratonia, eikä edes puolikasta, kuten aina aiempina vuosina. Saavutinko oikeastaan mitään, mistä edes kannattaisi kirjoittaa?

Välillä on vaikea olla armollinen itselleen, vaan sitä vaatii itseltään liikoja. Tilanne oli kuitenkin, että juoksujen jäädessä tauolle olin hyvin sairas ja lääkäri määräsi minut liikuntakieltoon. Kuvittelin tosin silloin itse, että toipuminen olisi nopeampaa. Ihan hyvä, etten tiennyt, miten pitkään juoksukuntoon pääsemisessä kestäisi, sillä ajatus olisi ollut aika masentava. Kuitenkin nyt olen suht koht kunnossa. Edelleen vain tilanne on sikäli epävarma, että syön lääkkeitä kilpirauhasen liikatoimintaan, ja lääkitys jatkuu vielä pitkään ensi vuonnakin. Sen jälkeen katsotaan, onko tauti remissiossa vai palaako liikatoiminta heti, kun lääkitys päättyy. On hiukan vaikea katsoa luottavasti tulevaan, kun tuo on jossain vaiheessa edessä.

Olen vähän sellainen elämysnarkkari, joka kaipaa aina uusia kokemuksia, nähtävää ja koettavaa. Tämän vuoden tuhat juoksukilometriä ovat olleet lyhyitä lenkkejä enimmäkseen tutuissa maisemissa. Onneksi sain miesystävästä polkujuoksukaverin ja sitä kautta tuli tutustuttua myös uusiin hienoihin polkujuoksureitteihin. Ne ovat tarjonneet hienoja juoksuelämyksiä.

Jos pudottaisi pois ne kuukaudet, jolloin olin juoksutelakalla tai taapersin toipilaana, olen tänäkin vuonna juossut yli 100 kilsan kuukausia aina, kun olen ollut täydessä terässä. Siihenkin täytyy olla tyytyväinen. Ehkä kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siihen, että lähdin lenkille silloinkin, kun tiesin, etten vielä ole täysin kunnossa. Lähdin juoksemaan, vaikka tiesin, ettei se tuntuisi hyvältä. Tiesin, ettei juoksukunto nousisi ilmaiseksi. Elämysjuoksuja kaipaan, mutta juoksen myös silloin, kun ainoa saavutuksen tunne on tieto siitä, että sain sentään itseni liikkeelle. Siinä mielessä tästä tonnistakin voi olla ylpeä.

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Jouluhaaste: 24 kysymystä joulusta

Bongasin tällaisen blogeissa kiertävän jouluhaasteen ja nappasin sen omaan blogiin, vaikka minua ei kukaan haastanutkaan! (olen hieman epäinspiroitunut kirjoittamaan juuri nyt juoksusta...)



1. Lempijoululaulu?
Kuuntelen joka jouluna Raskasta joulua -levyjä. Noilta levyiltä suosikiksi on tullut Julen är här -biisi, koska olen kuunnellut sitä paljon juostessa. Kirjoittelin viime vuonna joulumuiston tuohon joululauluun liittyen.

2. Jouluelokuvasuosikkisi?
En ole katsonut kovinkaan montaa jouluelokuvaa, mutta on yksi, josta tykkään, eli Love Actually. Mulla on outo fictional crush tuon leffan elähtäneeseen rokkikukkoon (nolostumishymiö).

3. Paras jouluherkku?
Tämä on vähän erilainen herkku kuin varmaan monella. Meillä tehdään joka joulu itse italiansalaattia, ja se on mun ykkösherkku jouluna!

4. Missä vietät joulun tänä vuonna?
Lapsuudenkodissani.

5. Oikea vai muovinen joulukuusi?
Aito kuusi, naapurin metsästä tietysti kähvelletty. ;)

6. Mitä traditioita odotat eniten?
Kyllä se on aattopäivän jouluateria. Pidän myös siitä, kun talo hiljentyy ja itse käperryn sänkyyn lahjakirjan, suklaan ja italiansalaatin kanssa.

7. Milloin avaatte lahjat?
Jouluaattoiltana, sen jälkeen kun ollaan käyty hautausmaalla alkuillasta.

8. Kumpi on parempaa, lahjojen antaminen vai saaminen?
Tykkään kyllä molemmista. Yritän aina keksiä kaikille tarpeelliset ja saajan näköiset lahjat, ja on kiva onnistua löytämään jotain, joka oikeasti ilahduttaa. Mutta kyllä musta on myös ihana saada lahjoja, vaikkapa jotain sellaista, mistä tykkään, mutta jota en raaski itselleni ostaa.

9. Millainen paketoija olet?
Suunnitelmallinen. Mietin, mikä paperi ja nauha sopii juuri kyseiseen lahjaan. Lisäksi joulupakettini ovat aina tosi värikkäitä ja varmaan jonkun mielestä mauttomia.

10. Miltä perinteinen joulupaitasi näyttää?
En kyllä halua mitään punavihreää akryylineuletta jouluksi, ihan turhakkeita. Mutta minulla itseasiassa on joulupaita. Laitan aina jouluisin päälle edesmenneeltä äidiltäni jääneen pehmoisen harmaan neuleen. 

11. Ihanin joulumuisto lapsuudesta?
Kyllä se on koko jouluaaton tunnelma. Olen pienestä pitäen ollut se, joka koristelee kuusen aattoaamuna, taustalla joulupukin kuumalinja ja Lumiukko-piirretty. Sitten päivän mittaan tiivistyvä jännitys, kun odottaa, mitä illansuussa avattavista paketeista löytää.

12. Oudoimmat lahjat, joita olet saanut?
Tähän oli vaikea keksiä mitään. Ehkä joku Iittalan kynttilänjalka, joka ei ollut yhtään mun näköinen, mutta kuitenkin vähän kalliimpi tuollaiseksi sisustustuotteeksi, se oli käytännössä ongelmajätettä.

13. Mitä perinteitä haluat siirtää lapsellesi?
Ei lapsia, joten en myöskään pääse siirtämään perinteitä perinteisessä mielessä. Siskon lapsille on siirtynyt ainakin meidän perheen tapa viettää joulua yhdessä ja jouluruokien tärkeys.



14. Oletko koskaan tehnyt piparkakkutaloa?
Ehkä, en muista ihan varmasti. Pipareita leivotaan aina perheen kesken ennen joulua, mutta kun erilaisia muotteja on noin 40, ei siinä oikein enää kaipaa lisäksi piparitaloa.

15. Suosikkipuuhasi joululomalla?
Kirjojen lukeminen ja suklaan syönti on ollut perinteistä suosikkipuuhaa. Joinain vuosina olen myös pelannut koneella tosi innokkaasti. Samoin lautapelien pelaaminen on kivaa. Ja tietysti lenkillä käynti.

16. On jouluaatto, mitä kupissasi on?
Kupissa lienee kahvia ja lasissa Cocis zeroa.

17. Jos voisit ostaa ainoastaan yhden lahjan tänä vuonna, kuka sen saisi?
Ääh, tämähän on ihan mahdoton. En halua vastata.

18. Mitkä värit tekevät joulusi?
Punainen, vihreä ja kulta.

19. Mistä jouluperinteestä et pidä tai minkä skippaat?
Meidän perhe on ihan pakanoita, joten kaikki uskontoon liittyvä skipataan. Joulu on perinteinen perhejuhla, joka merkitsee talven pimeimmän ajan päättymistä ja tuo valoa kaamokseen, ja ruokineen ja lahjoineen aika maallinen juhla meille.

20. Oletko viettänyt joulua muualla kuin kotimaassasi?
En ole. En haaveile joulusta ulkomailla.

21. On jouluaterian aika, mitä lautasellasi on?
Sitä italiansalaattia, laatikoita, sallattia (eli rosollia), perunaa, piimäjuustoa, sienisalaattia.

22.Valkoiset vai värikkäät jouluvalot?
Valkoiset, näyttävät nätimmiltä.

23. Kummasta pidät enemmän, jouluaatosta vai -päivästä?
Jouluaatto on tärkeämpi. Se aloittaa joulun juhlinnan.

24. Mikä joulussa on parasta?
Ruoka, läheisten kanssa oleminen, rentoutuminen. Joulun tunnelma.

Haasteen saa napata omaan blogiin!

torstai 10. joulukuuta 2020

Korona-arki sekä rauhoittaa että puuduttaa

Kirjoittelin marraskuun koosteeseen, että joulukuussa mulla on pitkästä aikaa lomaa. Laskin jo viikkoja sitten päiviä lomaan ja samalla tajusin, että koko syksy on mennyt ilman ylimääräisiä vapaita. Olin säästänyt syyskaudelle lomapäiviä viikon matkaa varten, mutta kun korona vei sen, laitoinkin lomat joulun ympärille.

Syksy tuntuu nyt pitkältä ja pimeältä. Vapaapäivät keventävät arkea, ja nyt kun niitä ei ole ollut, on vähän sellainen fiilis, että syyskausi puuroutuu päiviksi ja viikoiksi, jolloin työ on ollut elämän pääasiallinen sisältö. Koska pandemian keskellä kaikenlainen sosiaalisuus ja reissaaminen on jäänyt, ovat arkipäivät usein hyvin samanlaisina toistuvina. 

Arki on kuitenkin ollut pääosin tosi hyvää myös tänä syksynä. Ei ehkä kovin tapahtumarikasta, mutta sellaista kotonaköllimistä pehmosukat jalassa, sohvalla läheisten kanssa lämpimissä tunnelmista. Etätyö on osaltaan helpottanut elämää hurjasti, varsinkin nyt, kun ei ole edes saanut lähteä minnekään. Elämä on ollut hiljaisempaa ja leppoisampaa, vaikka toki korona tuo mukanaan myös huolta ja epävarmuutta.

Mulla ei ole ollut ihan samanlailla virtaa tänä syksynä kuin monena aikaisempana vuonna. En ihan tavoita miksi, johtuuko se koronasta tai kilpirauhasongelmista vai mistä. Mutta ei se ole juuri haitannutkaan, kun ei ole juuri mitään menoja ollut. Voi olla, että jos olisi enemmän menoja, niin siitä saisi myös virtaa.

Olen tässä liikuntapaikkojen jälleen sulkeutuessa ollut kiitollinen siitä, että juoksua voi harrastaa missä ja milloin vain. Juoksuharrastus on tuonut myös kaivattua tuulettumista etätyöpäivien keskelle, kun ainakin kerran-pari viikossa on pystynyt yhdistämään lenkin lounastaukoon. Olen aina ollut huono lähtemään liikkumaan heti työpäivän jälkeen, tarvitsen siihen pienen hengähdystauon. Käypä joskus niinkin, että tunnen itseni duunin jälkeen niin väsyneeksi, että liikunta on jäänyt väliin. Lounastauolla lenkkeily vaatii vähän tehokkuutta ja suunnittelua, mutta palkitsee, kun pääsee ulos päivänvalossa. Lisäksi voi hyvällä omallatunnolla tehdä vain lyhyen lenkin. Tosin työmatkojen puuttuminen on vähentänyt arkiliikuntaa ihan älyttömästi, joten kokonaisaktiivisuus on ainakin mulla vähentynyt, vaikka juoksua kertyykin.

Nyt istun koneen ääressä glögi-mukillisen kanssa. Olen koko työpäivän ja nyt illan ollut samoissa verkkareissa ja aamutakki päällä. Tavallaan tosi ihanaa, rentoa olemista. Ja tavallaan vähän itseään toistavaa. Kyllä sitä haaveilee aktiivisemmasta arjesta, matkoista ja ystävien tapaamisesta. Mutta toisaalta myös nautin löhöilystä ja siitä, ettei tarvitse olla sosiaalinen.

Joulun lähestyminen on aina tarkoittanut mulle rauhoittumista. Voi sytyttää kynttilöitä ja nauttia kupposen kuumaa, ihan vain olla kotosalla. Huomaan nyt, että tähän syksyyn on sisältynyt aika paljon tuota rauhoittumista jo ennen joulukuuta. Silti odotan joululomaa, mutta en ehkä rauhoittuakseni, vaan jotta voisi tehdä hiukan aktiivisemmin jotain. Käydä ehkä hiukan useammin tai pidemmillä lenkeillä, lukea ja pelata. Ja haaveilla ehkä myös matkoista ja siitä, että voisi osallistua tapahtumiin ja nähdä ihmisiä.

maanantai 7. joulukuuta 2020

Pähkinäpolku ja Kerttulan luontopolku Raisiossa

Alkutalven lauhat säät ovat mahdollistaneet polkujuoksut sulilla poluilla vielä näin loppuvuodestakin. Päivänvalon aika on lyhyt ja taivas usein tasaisen harmaa, mutta valoisaan aikaan ulkoliikunta kuitenkin piristää. Marraskuun viimeisen viikonlopun polkulenkki suuntautui ennestään tuntemattomille poluille Raisioon. Alkutalven harmaus ei ihan tuo oikeutta hienoille polkujuoksumaastoille, ja paikoin polku oli myös aika huonokuntoinen märkyydestä johtuen. Mutta reitti oli kiva ja kuitenkin enimmäkseen hyväkuntoinen, joten tässä reittikuvausta ja polkusuosittelu!




Lähdimme juoksemaan Petäsmäestä huoltoaseman parkkikselta (ks. lenkin reittikartta yltä). Pieni pätkä asuinalueella ja sitten päästiin jo ulkoilureitille ja polulle, jossa olikin jo opasteet kohti Pähkinämäkeä. Mutaisen metsäpätkän jälkeen reitti kulki peltojen poikki ja ylitti junaradan ennen sukeltamista Pähkinämäen metsään. 



Pähkinäpolun alkuun noustiin Pähkinämäen majalle. Paikalla on varaustupa (jossa sauna) sekä kaikille avoin laavu ja nuotiopaikka. Pähkinäpolun luontopolku oli opaskyltin mukaan noin 3 kilometrin lenkki. Juoksimme luontopolun vastapäivään, ja se oli mielestäni parempi suunta näillä keleillä. Paikoin oli hyvin märkää ja mutaista. Vastapäivään jyrkimmät kalliot ja mutaiset paikat kuljettiin ylämäkeen ja helpompi maasto alamäkeen. Reitti oli hyvin merkitty ja varsinkin kallioiset osuudet olivat hienoja.




Polkuja pitkin pääsi kätevästi Pähkinämäeltä toiselle ympyräreitille eli Kerttulan luontopolulle. Tämä ympyräreitti oli rakennettu aivan asuinalueen kupeeseen, mutta sisälsi silti hyvin vaihtelevaa ja hyväkuntoista polkua, jolla oli kunnon opasteet. Polun varrella oli hienosti havainnollistettu merenpinnan korkeutta eri aikoina. Polulla oli myös pari näköalapaikkaa, joista pääsi mm. tiirailemaan Raision tehtaita yläilmoista. Kerttulan luontopolku oli hyvin hoidettu, mutta pikku pätkällä alueella tehtävien rakennustöiden vuoksi polku käytännössä katosi kosteikkoon.





Kun yhdistimme nämä kaksi luontopolkua ja niille johtavat polut, tuli lenkille pituutta yhteensä 12 kilometriä. Reitillä oli pitkospuita vain pari kertaa muutaman metrin pätkissä, mikä olikin hyvä, koska puut olivat liukkaita. Kallioillakaan ei onneksi ollut kuin muutama liukas kohta, joten lenkki sopi hyvin alkutalven pikkupakkasille.

maanantai 30. marraskuuta 2020

Marraskuiset kuulumiset

Lokakuussa sain vihdoin juostua kunnolla ja tunsin olevani taas kunnossa ensimmäistä kertaa kilpirauhasen liikatoiminnan toteamisen jälkeen. Onneksi sama fiilis jatkui myös marraskuussa ja pääsin tässäkin kuussa juoksemaan täysipainoisesti.

Juoksin marraskuussa yhteensä 110 kilometriä, ja olen lukemaan tosi tyytyväinen. En ole kuitenkaan vielä ihan sellaisessa juoksukunnossa kuin parhaimmillani. Marraskuussa tuli lenkkeiltyä suht tiuhaan, mutta pitkiksillä viivyin lyhyempiä kilometrejä. Kuun alkupuolella tuli juostua yksi 12 ja yksi 16 kilometrin lenkki, ja ihan kuun loppuun tuli vielä 12 kilometrin juoksu. Muuten olen juossut lähinnä lyhyitä 4 km lenkkejä. 

Usein toistuva lyhyt happihyppely onneksi auttaa kaamosväsymykseen. Silloin kun mieli tekisi vaan jäädä sohvanpohjalle koko illaksi, niin lyhyt lenkki aktivoi siihen malliin, että sen jälkeen jaksaa vielä tehdä jotain muutakin. Tai jos ei jaksakaan, niin ainakin voi hyvillä mielin hautautua peiton alle, kun on jo liikkunut.


Tänä syksynä olen jatkanut enimmäkseen etätöissä ja työskennellyt toimistolla suunnilleen päivän viikossa. Kesti yli puoli vuotta, että meillä saatiin etätöihin mobiili työaikaleimaus ja sen myötä mahdollisuus aidosti liukuvaan työaikaan. Mutta tuon myötä etätöistä on tullut vielä astetta mukavampia. Olen useampana työpäivänä pitänyt vähän pidemmän lounastauon ja käynyt lyhyellä lenkillä ennen syömistä. Päivänvalon aikaan lenkkeily piristää ihan erityisesti!

Muuten koronatilanne on vaikuttanut elämään lopulta aika vähän. Kotoilu on ollut minusta aina mukavaa, ja nyt on voinut hyvällä omallatunnolla viettää iltoja kotisohvalla muhien. Olisi kyllä ihanaa päästä matkalle jonnekin lämpimään tai edes pystyä suunnittelemaan reissua! Mutta tilanteelle ei nyt oikein voi mitään. Sentään vielä on päässyt tekemään pieniä reissuja kotimaassa. 



Marraskuu oli kelien puolesta hyvä juoksukuu. Lunta ei pahemmin näkynyt, mutta ei myöskään liukkautta. Joulukuussa mulla on taas lomaa. Koko syksy on menty ilman vapaata töistä ja olo on sellainen, että olen todellakin loman tarpeessa. Toivottavasti myös juoksut sujuvat edelleen joulukuussakin! 

perjantai 27. marraskuuta 2020

Black Fridayn täsmätärpit

Joululahjavinkkien postauksen jälkeen huomasin, että sähköpostiini kilahteli vielä lisää verkkokauppojen black friday - tarjouksia. Nostin tähän postaukseen täsmätärpit alennuspäivään. Nämä ovat sellaisia, jotka joko itse laitoin jo tilaukseen tai mitä mulla jo on - ihan aidosti siis suosittelen tuotteita!

Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-10% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista.

Ostin jo aamutuimaan itselle lahjakortin yhden yön hemmottelureissuun. Kohteeksi valikoitui Naantalin kylpylä, joka on valittu Suomen parhaaksi hotelliksi jo kahtena peräkkäisenä vuonna. En olen koskaan aiemmin käynyt siellä, mutta hyvän tarjouksen ja Hangossa vietetyn kivan reissun myötä ajattelin, että pitää kokeilla! Naantalin kylpylän Black Friday -tarjouksiin pääset suoraan tästä linkistä.

Tarvitsetko uusia ulkoiluvaatteita tai retkeilyvarusteita? Yhdessä suosikkikaupoistani, Scandinavian Outdoorilla, on todella paljon alennuksia. Tarjoukset näet tästä linkistä. Kun käytät ostoskorissa koodia BF2020, saat vielä  20% lisäalennuksen kaikista asuista & jalkineista ja melkein kaikista repuista & rinkoista.

Tuolta löytyy mm. oma valintani pitkille polkujuoksuille ja retkeilyyn, eli Salomonin 10-litran kevyt juoksureppu. Voit lukea kokemuksiani ja arvostelun repusta tästä postauksesta.

Juoksutakki löytyy neljässä pirteässä värissä Scandinavian Outdoorilta.

Toinen täsmävinkkini Scandinavian Outdoorille on superkevyt, tuulenpitävä, vettähylkivä ja pieneen pakkautuva juoksutakki. Mulla on noilla ominaisuuksilla varustettu Niken juoksutakki, ja olen jo jonkin aikaa etsinyt toista vastaavaa. Etsintää on hankaloittanut se, että olen kyllästynyt mustiin takkeihin, ja haluan jotain hieman värikkäämpää näitä kelejä piristämään. Nyt löytyi, nimittäin tämä mulle entuudestaan tuntemattoman Rab-merkin pirteissä väreissä oleva tuulitakki. Tilasin takin kokeiluun, sillä se oli saanut tosi hyvät arvostelut ja siinä oli kaiken lisäksi isot vetoketjutaskut.

Juoksutapahtumatkin ovat nyt alennuksessa! Varsinkin ensi vuoden kaupunkimaratonien sivut kannattaa nyt kurkata, sillä osallistumismaksusta voi saada isonkin alennusprosentin. Yleensä näin loppuvuodesta ostettuihin osallistumismaksuihin sisältyy vielä peruutusturva, joten turvallisin mielin voi hankkia itselleen juoksutavoitteen ensi vuodelle. Black Friday-tarjouksia löytyy tapahtumien somesta, itse bongasin tarjoukset ainakin Forssan Suvi-iltaan, Helsinki 10, Helsinki Halfmaratonille, Helsinki Maratonille ja Espoo Rantamaratonille. 

Sitten vielä tärkeä vinkki alennushuumassa shoppailuun. Vertaa tarjouksia! Hintaopas.fi on tehnyt oman hintavertailusivun Black Friday - tarjouksille. Tuolta pystyy nopeasti vertailemaan eri verkkokauppojen tarjoushintoja. Esimerkiksi juoksukellojen hintavertailua kannattaa tehdä, sillä malleissa ja hinnoissa on isoja eroja kauppojen välillä. Hintaopas on myös tutkinut kauppojen alennuksia ja sieltä löytyy tuotteiden hintahistoria.

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Joululahjat juoksijalle ja retkeilyyn

Marraskuinen aurinko on jo laskemassa ja on vuoden pimein aika. Marraskuun pimeyteen tuo ainakin mun arkeen valoa lähestyvän joulun odotus. Tykkään viettää joulua, leppoisasti läheisten kesken ja hyvän ruoan parissa. Tykkään myös antaa ja saadakin lahjoja. Pyrin hoitamaan lahjaostokset jo hyvissä ajoin ja mahdollisimman harkitusti, sillä turhaa tavaraa ei kukaan kaipaa.

Mulla on jo useampi joululahja hankittuna! Vielä kyttään kuitenkin black weekin ja black fridayn tarjouksia. Tänä vuonna olen aloittanut lahjojen hankkimisen hyvissä ajoin ennen joulua, sillä en halua joutua tilanteeseen, jossa pitäisi etsiä lahjoja viime hetken paniikissa. Veikkaan, että koronasta huolimatta kauppakeskuksissa on ruuhkaa lahjaostoksilla, ja siksi teen vielä aiempaakin mieluummin lahjahankinnat verkosta.

Kokosin tähän postaukseen lahjaideoita juoksuun ja retkeilyyn. 

Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen prosentin komissiota (n. 5-10% ostosten loppusummasta). Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti, ainoastaan linkin kautta tehdyistä ostoksista. 



Vaatteet talvilenkeille, juoksuun ja ulkoiluun


Ajankohtainen lahjaidea on hankkia toimivat juoksuvaatteet talvilenkeille. Juoksuun sopivat vaatteet toimivat myös muussa ulkoilussa, mutta juostessa kroppa pysyy tietysti paremmin lämpimänä kuin kävellessä. Talvella kannattaa suosia kerrospukeutumista!

Talvitrikoot ovat mielestäni parhaat juoksuhousut talvikeleille. Trikoot ovat tavallista paksummat ja niissä on pehmeä, lämpöä eristävä sisäpinta.

Varsinkin naisilla peppu ja reidet palelevat herkästi ulkoliikunnassa, vaikka muuten olisi lämmin. Juoksufoorumin fb-ryhmässä vinkattiin, että toppahame toimii myös juoksulenkeillä. Lyhyt hame on kätevä myös retkeillessä varsinkin taukopaikoilla. Tämä Haglöfsin malli on superkevyt ja siinä on sivussa kokopitkä vetoketju, jonka ansiosta hame on helppo pukea ja riisua.

Toppahame toimii myös talven juoksulenkeillä.


Buffihuivi on superkätevä ympäri vuoden, sillä se on monikäyttöinen toimien mm. kaulurina tai pipona. Huiveista löytyy erilaisia kuoseja ja materiaaleja erilaisiin tarpeisiin. Mulla on näitä eri väreissä ja hiukan eri malleilla, niin aina löytyy kaapista puhdas buffi lenkille ja retkelle!

Juoksu onnistuu ulkona ympäri vuoden, mutta toki talvi asettaa omat haasteensa urheiluun. Kurkkaa aikaisempi postaukseni 10 vinkkiä talvijuoksuun, jos sieltä löytyisi juttuja, joiden ansiosta juoksu talvella on miellyttävämpää!


Termospullo

Kylmän vuodenajan retkillä ihan ehdoton mukaan otettava juttu on kunnon termospullo. Kahvi tai tee maistuu superhyvältä ulkoilmassa ja kuuma juoma lämmittää tauolla. Termarien ykkösvalmistaja on Thermos, jonka erikoisteräs on kevyttä ja kestävää. Thermoksen pulloilla on 10 vuoden takuu ja niihin saa tarvittaessa ostettua erikseen vaihtokorkin, mikä lisää termarin käyttöikää. Minua viehättää Thermoksissa myös niiden metallinhohtoinen väri.


Thermoksen yhden hengen termari vetää 350 milliä. | Puolen litran termari on kätevä. | 750 ml riittää 2-3 hengelle. | Sarjan suurimman yksilön tilavuus on litran. |


Kirjavinkit

Kansallispuistot tutuiksi Suomi on melkoinen järkäle, joka esittelee kaikki Suomen 40 kansallispuistoa sekä valtion retkeilyalueet. Kirja on päivitetty kokoomateos vuosina 2018-2019 ilmestyneestä Kansallispuisto tutuiksi -kirjasarjasta.

Suomen upeimmat luontokohteet -teos esittelee mielenkiintoisia paikkoja ja luonnonnähtävyyksiä ympäri Suomen. Kirjasta voi bongata mm. kummallisia kiviä, vesiputouksia tai näköalapaikkoja. Esimerkiksi Turun saariston korkein kohta, Kasberget, löytyy kirjasta. Tuolla tuli itsekin vierailtua viime kesänä, enkä ennen tuota reissua tiennyt mitään Nauvon luontopoluista ja tuollaisesta näköalapaikasta! Tosi hyvä, että hienoja yksittäisiä luontokohteita nostetaan esiin, sillä niitähän Suomessa riittää!

Suomen upeimmat luontokohteet


Aineeton lahja


Hemmottelulahjakortti. Juoksijalle tosi passeli on lahjakortti esimerkiksi hierontaan tai kylpylään. Viime jouluna annoin toiselle siskolle lahjaksi Ruissalon kylpylän lahjakortin ja pääsin sitten siinä siivellä itsekin "hiihtoloma"reissulle kylpylään. Tuohon voi vielä yhdistää joko lenkin tai kuntosalin (sisältyy yleensä majoitukseen), niin tulee sekä liikuntaa että hemmottelua. Naantalin kylpylä on valittu Suomen parhaaksi hotelliksi jo kahtena peräkkäisenä vuonna. Ruissalon kylpylä on vanhempi ja hiukan kulunut, mutta toisaalta Ruissalo on aivan upea paikka varsinkin myöhään keväällä ja alkukesästä. Näissä molemmissa kylpylöissä on muuten tosi hyvät Black Friday -tarjoukset joka vuosi, joten kannattaa klikata sivuille perjantaina 27.11.!

Ruissalon kylpylässä helmikuussa. 

Retki kansallispuistoon. Olen jo useana jouluna antanut toiselle siskolleni lahjaksi patikointireissun kansallispuistoon. Tästä voi paketoida isomman tai pienemmän kokonaisuuden. Lähialueen puistoihin voi tehdä päiväretken, ja suunnitella valmiiksi kivan kävelyreitin taukopaikkoineen ja eväineen. Tai sitten voi tehdä matkan vähän kauemmas ja sisällyttää reissuun yöpymisen. Monien kansallispuistojen liepeiltä löytyy myös tasokasta hotellimajoitusta, jos haluaa panostaa.

Juoksutapahtuman osallistuminen. Vielä parempi, jos lahjanantaja lähtee kaveriksi juoksemaan. Jo mietintävaiheessa kannattaa hiukan tsekata tapahtuman aikataulua ja paikan päälle saapumista yms. käytännön juttuja, jotta lahjatapahtumasta muodostuu varmasti mieluisa.

torstai 19. marraskuuta 2020

Hanko - kesäkaupunki marraskuussa

Jos korona ei olisi vienyt matkasuunnitelmia mennessään, olisi nyt marraskuussa nautittu viikko etelän lämmöstä Madeiran maisemissa. Kun tuo ei nyt toteutunut, tehtiin viikonloppumatka Hankoon - sen etelämmäs ei tällä kertaa päästy!

Miksi lähteä kesäkaupunkiin marraskuussa? No miksi ei. :D Marraskuussa tuskin mikään eteläisen Suomen kohde on parhaimmillaan, mutta ihan staycationia omilla kulmillakaan ei haluttu. Matkustuksessa ainakin mulle on tärkeää nähdä uusia paikkoja, ja Hangossa ei ole aiemmin tullut käytyä. Se oli sopivalla etäisyydellä Turusta ja kaupungista näytti löytyvät hyvä hotelli, kylpylä ja ruokapaikkoja.

Koska teimme vain yhden yön reissun, valitsimme hiukan tyyriimmän majoituksen ja Regatta Spa Hotellin kylpyläpaketin. Ajattelimme, että olisi kiva tutustua Hankoon juoksulenkillä ja sen jälkeen pulahtaa kylpemään.

Juoksulenkille oli parikin kivaa vaihtoehtoa. Aivan Hangon eteläkärjessä kulkeva Tulliniemen luontopolku oli toinen vaihtoehto. Itse valitsin kuitenkin etelärantoja pitkin kulkevat luontopolut ja ulkoilureitit, koska merituuli tuntui niin kovalta ja jäätävältä. Tuulen vaikutuksen huomasikin lenkillä ihan selvästi. Tuulisilla osuuksilla joutui välillä oikein puskemaan kylmää viimaa vasten ja lenkin jälkeen oli selvästi väsyneempi kuin kilometrien puolesta olisi pitänyt olla.


Tuo Hangon etelärannan alue on tosi hieno. Parin kilometrin verran hiekkarantoja, kallioinen niemi, jossa Rakkauden polku -niminen luontopolku Hiidenkirnuineen sekä luonnonsuojelualue, jossa hienolla tavalla pystyi näkemään merenrantahietikon muuttumisen ensin rantaniityksi ja vähittäisen metsittymisen. Paluumatka huvila-alueen halki tarjosi tuulensuojaa sekä näköaloja huviloihin. Hangon Kylpyläpuiston huvila-alue on rakentunut merikylpylän ympäristöön ja vanhimmat huvilat ovat 1800-luvun lopulta. Alueella sijaitsee myös Hangon vanha Casino, joka toimii nykyään kesäravintolana.

Kylpylä oli ehkä hieman tavallisuudesta poikkeava, sillä runsaiden uimamahdollisuuksien sijaan altaita on vain kaksi: täyspitkä tavallinen uima-allas, sekä terapia-allas. Saunojakin on vain kaksi, allasalueen höyrysauna ja suihkutilojen yhteydessä oleva tavallinen sauna. Uima-altaissa oli ehkä haettu sitä, että kylpylä toimisi samalla uimahallin korvikkeena, mutta kylpylävieras taitaa useimmiten kyllä odottaa saavansa hieman enemmän kylpeä. Koska täysimittainen uima-allas ei erityisemmin kannusta lekotteluun ja rentoutumiseen, ja terapia-altaaseen mahtui noin kuusi henkilöä yhtä aikaa, on kylpylä saman tien täynnä, jos vieraita on tusinan verran. Normaalihintainen kylpyläkäynti olisi ollut 25 euroa henkilö, joka tuntuu kyllä tosi isolle summalle ottaen huomioon, mitä rahalla saa. Kylpyläkäynti oli silti ihanan rentouttava, koska olimme liikkeellä hiljaiseen aikaan ja paikalla oli vain kourallinen ihmisiä.

Itse hotelli oli hieno ja huoneessa oli hyvät sängyt. Myös aamiainen oli monipuolinen ja runsas, tosin monet ruoat loppuivat välillä kesken, vaikka tila ei ollut läheskään täynnä. Lopulta fiilis sekä hotellista että kylpylästä oli, että ihan hieno, mutta kyllä hiukan ylihintainen. Olisin odottanut tällä hinnalla enemmän. 

Syömässä kävimme rantamakasiineissa ravintola Origossa. Makasiinit on kunnostettu hienosti ja alueelta olisi löytynyt useampikin ruokapaikka. Origon ruoka oli hyvää ja ravintoa oli mukavan lämmin ja tunnelmallinen.

Hankoon voisi tehdä uuden visiitin kesäaikaan, jolloin eteläkärjen luontopolulla olisi varmaan vähän vähemmän jäätävää ja upeita hiekkarantoja pääsisi toden teolla hyödyntämään. 

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Kaamosväsymys - mikä siihen auttaa?

Kaamosväsymys ja kaamosmasennus. Noin 10-30% suomalaisista kärsii talvikuukausina kaamosväsymyksestä ja noin 1% kokee kaamosmasennusta. Varsinkin lievemmistä oireista kärsivien määrä on tosi iso!

Toiset ihmiset ovat herkempiä väsymään pimeään vuodenaikaan. Itse kuulun tähän porukkaan. Inhoan talvea ja olen aina talvikuukausina selvästi väsyneempi, alakuloisempi ja saamattomampi kuin kesällä. Kesä ja aurinko antavat sitten vastaavasti minulle valtavasti energiaa. Jaksan valoisana ja lämpimänä vuodenaikana ihan eri tavalla kuin talvella. Välillä minusta tuntuu, että käyn auringonvalolla, sillä tykkään poikkeuksellisen paljon ottaa aurinkoa ja olla kesällä ulkona. 

Ennen juoksuharrastusta talvet olivat minulle ihan tuskaa. Hautauduin sisälle epäsosiaalisessa mielentilassa, mielellään suklaalevyn kera. Juoksun myötä ulkoilu kuuluu elämääni myös talvikuukausina, mutta ulkoilun lisäksi olen löytänyt myös muita kaamosta helpottavia juttuja. Tässä muutama vinkki, jotka mulla toimivat, ja joiden toimivuudesta löytyy myös tutkittua tietoa.



 

Kirkasvalolamppu

Tässä tutkitusti ja myös omien kokemuksien perusteella toimiva keino. Kaamosmasennuksen ja kaamosoireilun tehokkain hoito on talvikuukausien aikana otettu valohoito, kertoo Terveyskirjasto.

Kirkasvalohoidossa yksinkertaisesti oleskellaan aamuisin 30-90 minuuttia kirkasvalolampun edessä silmät auki. Kirkasvalolampuissa käytetään valkoisia loisteputkivaloja, joista ultraviolettisäteily on suodatettu pois ja valo on voimakkuudeltaan isompi kuin normaaleissa lampuissa. Kirkasvalohoidon vaikutus ilmenee noin viikon käytön jälkeen ja valohoitoa on syytä jatkaa useamman viikon ajan, vaikka koko talven pimeän ajan!

Ostin itse kirkasvalolampun vuonna 2013. Tuo talvi olikin ensimmäinen, jolloin juoksuharrastus jatkui läpi talvikuukausien - ehkä yhteensattumaa tai sitten ei. Satsasin heti kunnon lamppuun ja mulla on edelleen käytössä tuo sama Innosol Rondo -kirkasvalolamppu. Siihen ei ole tarvinnut edes vaihtaa loisteputkea ja se on kulkenut mukana jo kolmessa muutossakin. Suosittelen lämpimästi hankkimaan vastaavan lampun!

Juon yleensä aamukahvit lampun ääressä, ja vapaapäivinä saatan istuskella siinä pidempäänkin. Satunnaisesti käytettynä kirkasvalo ei tunnu juuri vaikuttavan, mutta pidemmällä jaksolla se tasaa vuorokausirytmiä, helpottaa heräämistä ja myös nukahtamista. Kirkasvalo aamuisin lopettaa melatoniinin, eli pimeähormonin erittymisen, ja auttaa siten päiväväsymystä poistavasti. Se myös tasapainottaa kehon toimintaa siten, että iltaisin voi olla helpompi nukahtaa, kun kehon melatoniinin tuotanto toimii paremmin.


 

D-vitamiini

Tiesithän, että suurin osa suomalaisista hyötyy talvikuukausina D-vitamiinilisästä? Kesäkuukausina päivän D-vitamiiniannoksen saa oleskelemalla auringossa päivittäin noin 15 minuutin ajan. Suomen leveysasteilla aurinko paistaa riittävän korkealta vain noin huhtikuusta syyskuuhun ja D-vitamiinia pääsee muodostumaan lähinnä keskipäivän auringossa.

D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi ravinnosta, sillä sitä on merkittävästi vain kalassa. Suomessa lisätään D-vitamiinia nestemäisiin maitotuotteisiin sekä levitteisiin. Tästä  huolimatta D-vitamiinivalmisteiden käyttöä suositellaan, jos ravinto ei koostu vähintään puolesta litrasta vitaminoitua maitoa päivittäin, vitaminoiduista rasvalevitteistä ja kalasta ainakin kahdesti viikossa. 

Itsehän olen kesän lapsi ja rakastan aurinkoa! Kesällä tankatut D-vitamiinivarastot kuitenkin ehtyvät 1-2 kuukaudessa. Ennen kuin tajusin tämän, ihmettelin joka vuosi, miksi kesällä ja alkusyksystä riitti energiaa, joka ehtyi vuoden pimeimpään aikaan mennessä eikä noussut taas ennen seuraavaa kesälomaa. Nyt, kun syön suunnilleen syyskuusta alkaen D-vitamiinilisää, jaksan paljon paremmin. Vitamiinilisiä on markkinoilla paljon erilaisia, mutta esimerkiksi tämä Sana-solin vitamiini on sekä annostukseltaan sopiva että hinnaltaan huokea, ja siinä ei ole mitään ylimääräistä. (Mainoslinkki Hyvinvoinnin.fi -verkkokauppaan)

Mediassa on ollut viime vuosina paljon juttua D-vitamiinista ja eri tahot markkinoivat omia valmisteitaan. Luotettavaa tietoa voi olla vaikea löytää. Kannattaa muistaa, että tieteellinen tieto on aina tutkittua eikä perustu yksittäisten henkilöiden tuntemuksiin. Siksi myös ravintosuosituksia ei tuosta vaan muuteta, vaan ne perustuvat uusimpaan saatavilla olevaan tutkittuun tietoon. Tämän hetken käsityksen mukaan 100 mikrog D-vitamiinia on aikuisille turvallinen päiväannos, mutta annoskoot vaihtelevat. 

Lisää tietoa D-vitamiinista löytyy mm. Terveyskirjastosta.

Aurinkoloma

Tämä yhdistää kaksi edellistä, eli reissulla saa sekä valohoitoa että D-vitamiinia. Aurinkoloman vaikutukset näkyvät ainakin kahden viikon ajan reissun jälkeen, mutta voivat jatkua pidempäänkin, jos aurinkoa on saanut tankattua kunnolla. Nyt korona-talvena toteutus haastavaa ellei mahdotonta. :(

Yksi mun viime vuosien parhaista ideoista oli lähteä yksin juoksulomalle alkuvuonna 2019. Sain tankattua aurinkoa sekä juostua sulalla alustalla silloin, kun täällä Suomessa kahlattiin loskassa ja liukasteltiin jäällä. Toiveissa on toteuttaa vastaava reissu vielä joskus.


Liikunta

Tutkitusti myös liikunta ja erityisesti ulkoliikunta lievittää kaamosoireita. Ja näin mullakin. Mutta mulla alkoi onnistua ympärivuotinen liikunta vasta, kun ymmärsin alkaa tankata talvisin deetä ja hankin kirkasvalolampun. Yhdessä näillä onkin paras ja toisiaan tukeva vaikutus!

Kirjoitin viimeksi mun vinkkejä talvilenkeille. Kurkkaa nuo 10 vinkkiä talvijuoksuun, niin juoksu sujuu kaamosaikaankin!

___________________________________________

Terveellinen ruokavalio, sosiaaliset suhteet ja muutenkin terveelliset elämäntavat toki auttavat myös kaamosväsymykseen, mutta kannattaa osata olla itselleen armollinen. Jos kaamos väsyttää, ei tarvitsekaan aina jaksaa. On kuitenkin kurjaa, jos jaksaminen on puolet vuodesta huonoa, silloin arjesta tulee sellaista päivästä toiseen taaperrusta. Siksi kannattaakin yrittää satsata omaan hyvinvointiin ja testata, olisiko vaikka kirkasvalolampusta tai vitamiinilisästä hyötyä!

tiistai 10. marraskuuta 2020

10 vinkkiä talvijuoksuun

Talvi - mikä ihana syy jäädä sohvanpohjalle. Vaikka inhoankin talvea - kylmää, pimeää ja liukkautta - olen silti jo useamman vuoden juossut vuoden ympäri ulkona säällä kuin säällä. Toki talvikuukausina määrät ovat pääosin olleet pienempiä, mutta varsinaisesti talvikeli ei ole mikään syy jättää juoksuharjoittelua. Lenkkejä voi harventaa ja lyhentää, ja keskittyä enemmän lihaskuntoharjoitteluun ja kehonhuoltoon. Kuitenkin paras tuntuma juoksuun säilyy vain juoksemalla. Sisäjuoksu ei ole myöskään mun juttu. En ole päässyt sinuiksi juoksumaton kanssa ja muutenkin pitkien matkojen juokseminen sisätiloissa ei tunnu yhtään kivalta. Maisemien vaihtuminen, raitis ilma ja onnistumisen tunne siitä, että saa itsensä ylös, ulos ja lenkille, ne tuovat juoksuun hyvää fiilistä talvellakin.

Myös polkujuoksu onnistuu talvella. Lumisille tai jäisille poluille voi lähteä nastakengillä ja mielellään vähän leppoisemmalla vauhdilla. Paksummat sukat ja säärisuojat jalkaan, niin hangessakaan ei tule jaloilla kylmä. Toisin kuin sulan maan polkujuoksukengissä, voi talvella käyttää myös kalvollista kenkää, joka suojaa varpaita kastumiselta ja kylmettymiseltä. Tai sitten voi hankkia vedenpitävät sukat, jos juoksee loskassa tai muuten kosteilla poluilla.

Tämä kuva on tammikuulta 2019. Silloin täällä on viimeksi ollut kunnon talvikelit!

Tässä kymmenen vinkkiä, joilla talvijuoksu on mielekkäämää ja turvallisempaa. Postaus sisältää mainoslinkkejä.

  • Liukkaus on hyvän talvijuoksufiiliksen vihollinen numero 1. Lumella on yleensä hyvä juosta, mutta kengissä on eroja pitävyydessä lumisella alustalla. Nastakengät ovat ainoat, jotka pitävät jäällä kunnolla. Omaan jalkaan sopivat nasturit löytää vain kokeilemalla. Jos ei löydä sopivia nastureita, niin vaihtoehtoina ovat myös kenkien päälle viritettävät nastat sekä kenkiin kiinnitettävät irtonastat.
  • Kerrospukeutuminen kannattaa. Tämä on monelle varmasti itsestäänselvyys, mutta sen enempää ali- kuin ylipukeutuminenkaan ei ole järkevää. Lenkillä saa ja pitääkin olla hiukan vilpoinen suunnilleen ensimmäisen kilometrin ajan. Uloin kerros tuulenpitävä, alin kerros hengittävä ja kosteutta iholta siirtävä. Välikerros tarpeen mukaan.
  • Asusteilla voi säätää lämpötilan mukaista pukeutumista noin +-5 astetta. Buffi kaulaan, juoksuhanskat käteen ja päähän panta tai pipo, niin tarkenee selvästi paremmin.

  • Kovilla pakkasilla paleltuvat herkimmin naama, korvalehdet sekä kropasta reidet. Ylimääräisenä kerroksena villahousut tai juoksuhame auttavat alakropan suojaamisessa. Pipon pitää peittää myös korvalehdet ja buffin voi vetää leuan ja nenän suojaksi. Naamaa voi olla hankala suojata, mutta jos on hyvin kylmänarka, apu voi löytyä kommandopiposta.
  • Kylmä hengitysilma aiheuttaa monille ongelmia. Nenän kautta hengitettäessä ilma lämpenee hiukan, mutta juostessa voi olla mahdotonta hengittää nenän kautta. Suun edessä buffi auttaa. Jos sinulla on astmaa tai pakkasilman hengittäminen tuntuu erityisen pahalta, niin kuuntele kroppaasi ja jätä pahimmilla pakkasilla juoksut väliin.
  • Lumi pysyy poissa juoksukengistä esimerkiksi säärystimien ja gaiterien avulla. Gaiterit viritetään suojaamaan nilkkaa siten, että remmi kulkee jalan alta ja suoja kiinnitetään kenkään.
  • Jos sukat kastuvat juostessa, liike lämmittää varpaita jonkin verran, eli lyhyellä lenkillä ei tarvitse huolestua. Pidempää lenkkiä ei kannata tehdä, jos jalat kastuvat heti lenkin alkuun. Vedenpitäviä sukkia kannattaa testata, varsinkin jos juoksee talvella poluilla tai muuten märällä. Linkissä Scandinavian Outdoorin valikoima vedenpitävistä urheilusukista, niitä löytyy runsaasti erilaisia ja eri hintaluokissa!
  • Vaihda kotona kuivat vaatteet, ota lämmin suihku ja juo kuumaa, niin lämpenet kunnolla pakkaslenkin jälkeen.
  • Näe ja tule nähdyksi! Hyvän otsalampun kanssa lenkit pimeässäkin onnistuvat. Heijastimet ja heijastavat juoksuvaatteet ovat talvella ihan must.Heijastinliivi Partioaitan verkkokaupassa | Heijastinvaljaat - kevyet ja hyvin säädettävät (linkki Scandinavian Outdoorille) |

  • Hyvä vinkki ympärivuotiseen juoksuun on se, että suunnittelee etukäteen lenkkipäivät kalenteriin ja tekee juoksemaan lähdöstä rutiinin. Näin juoksemaan lähtö on helpompaa myös huonolla kelillä. Säätila kannattaa ottaa huomioon, ja tehdä suunnitelmista sen verran väljiä, että lenkkiä voi kelin mukaan lyhentää tai hidastaa.

Turun talvi on aika lailla samanlainen kuin Suomen kesä, lyhyt ja vähäluminen. :D Vielä täällä Lounais-Suomessa ei ole ollut kunnon talvea, vaan viikonlopun alla oli lähes 15 astetta lämmintä. Tänään oli ensimmäistä kertaa hiukan pakkasta ja tienpinnat kuurassa, mutta tuskin tästä vielä talvikelit alkaa. Mutta talvi voi yllättää muutkin kuin autoilijat, joten laitoin nyt jo vinkit jakoon!

keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Katariinanlaakso, Rauvola ja Vaarniemi - hienoja luontopolkuja

Nyt kun olen päässyt syksyn mittaan juoksemaan kunnon lenkkejäkin, on samalla tullut viikonloppuisin kierrettyä Turun alueen polkujuoksureittejä. Tässä esittelyssä eteläisen Turun ja Kaarinan alueen polkuverkostoa. Jutun lopussa on kartta viime viikonlopun lenkiltä ja lähes 13 kilometrin polkupitkikseltä.

Hyvä lähtöpaikka tämän alueen poluille löytyy Uittamon melontakeskuksen liepeiltä. Katariinanlaakson luontopolun alussa on iso parkkialue, ja myös paikallisbussin numero 13 päätepysäkki. Jos haluaa juosta tuonne, niin keskustasta päin tullessa Luolavuoren ja Ispoisten metsissä kulkee myös hyviä polkuja.



Katariinanlaakso

Katariinanlaaksossa on kiva, noin 3 kilometrin luontopolku, joka kulkee lehtimetsässä meren läheisyydessä. Tuolla bongaa aina oravia ja lintuja, mutta luontopolku on myös todella suosittu ulkoilijoiden keskuudessa ja siellä on aina muita ihmisiä. 

Katariinanlaakson luontopolku on onneksi leveä ja sitä huolletaan. Opastaulut kertovat alueen luonnosta. Alueelta voi löytää myös isoja siirtolohkareita, joista kerrotaan jos jonkinmoista tarinaa 1500-luvun historiasta. Kivien tarinoihin voi tutustua tarkemmin tästä linkistä.

Katariinasta reitti jatkuu Harittuun ja siellä kulkee ulkoilureitti, jota pitkin pääsee aina Lausteelle ja Pääskyvuoreen asti. Olen juossut tuota reittiä lukuisat kerrat, se on mainio pitkisreitti. Kuitenkin, jos haluaa juosta polkuja, pitää etsiä hoidetun ulkoilureitin sijaan ensin Rauvolanlahden pitkospuut ja jatkaa niiltä Kaarinan puolelle.





Rauvola

Rauvolanlahti on rehevöitynyt merenlahti, ja peltomaisemasta löytyy niin lehmien laidun kuin kaupunkilaisten viljelypalstojakin. Peltojen läpikin kulkee polkuja, mutta virallinen ulkoilureitti ja luontopolku kulkee pitkospuilla kaislojen keskellä. En nyt voi sanoa inhoavani noita pitkospuita, mutta aina mulla on niissä hankalaa. Vaikka pitkospuita on tänäkin vuonna uusittu, niissä on irtonaisia lautoja ja sellaisia, jotka kivasti kelluvat meressä... 

Tuolla on todella harvoin kuivaa, vaan pitkospuut ovat lähes aina märät, mutaiset ja liukkaat. Olen tosi kehno juoksemaan niillä, joten meno on aina hidasta taaperrusta. Silti en juuri koskaan koukkaa toista reittiä! Mutta on hyvä tietää, että noita pitkospuita ei ole pakko mennä, vaan Haritun ulkoilureitiltä pääsee polkua ja tietä pitkin myös Vaarniemeen, ja tuokin reitti on kiva! Olen aina juossut noilla tienoilla niin, että mennessä köpöttelen Rauvolanlahden pitkokset ja paluun teen sitten maalaismaisemassa peltojen kautta.






Vaarniemi

Vaarniemessä on luonnonsuojelualue, luontopolkujen reitistö, kunnon portaat, näköalatorni, taukopaikkoja penkkeineen sekä tulipaikka ja laavu. Luontopolun varrella on opastauluja ja näkymät varsinkin kallion laelta ja näkötornista ovat hienot. Portailla, näkötornissa ja laavulla on usein porukkaa, mutta kun luontopolkua jatkaa itäänpäin, saa yleensä tehdä loput kierroksesta ihan rauhassa.

Noin neljän kilometrin kierros toimii hyvin myös itsenäisenä retkikohteena, mutta jos sen yhdistää pidempään polkujuoksuun tai patikointiin, saa lenkkiin Vaarniemen myötä reippaasti korkeuseroja sekä paljon teknistä polkua. Itse tykkään mennä reittiä vastapäivään niin, että ensin noustaan portaat, kurkataan näkötorni ja sitten jatketaan eteläistä luontopolkua kohti itää ja Sauhuvuoren huippua. Tuolla osuudella on melkoisia korkeuseroja ja laskut ovat jyrkkiä, mutta polku oli nyt marraskuun alussakin vielä hyvässä kunnossa ja siksakkaamalla laskut menevät turvallisesti.

Paluu luontopolun itäkärjestä tulee vastapäivään kiertäessä tasaisemmassa maastossa, mutta polkujuoksu ei tuolla pätkällä ole yhtään sen helpompaa! Juurakkoja nimittäin riittää, samoin hiukan kiviä ja mutaisia osuuksiakin. Polku kulkee enimmäkseen kallion alarinteessä kaltevalla alustalla, joten tarkkana saa olla. Vaarniemen lenkki onkin mielestäni tosi mainio harjoituspaikka, kun haluaa hiukan haastaa itseään polkujuoksussa!





___________________________________

Alla vielä kartta viime viikonlopun juoksureitistä, joka yhdistää nämä alueen polut ja palaa lähtöpisteeseen pyöräteitä, polkupätkiä ja ulkoilureittejä pitkin (tästä pikku pätkä on kartan ulkopuolella). Postauksen kuvat ovat alueelle suuntautuneilta polkujuoksulenkeiltä vuosien varrelta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...