Ulko-Tammio Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa

Vain 6 km itärajalta Suomenlahdella on piskuinen Ulko-Tammion saari, jossa upea saaristoluonto yhdistyy sotahistoriaan. Ulko-Tammio kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon ja tuo puisto oli ennen tätä retkeä vielä käymättä. Itäisen Suomenlahden kansallispuistosta tuli minulle 25. vierailtu kansallispuisto!

Merellisiin kansallispuistoihin päästäkseen pitää useimmiten hommata venekyyti. Joissain puistoissa se on helpompaa kuin toisissa. Olimme siskoni kanssa varanneet Ulko-Tammion laivamatkan jo useita kuukausia aiemmin. Risteilyt myydään pääsääntöisesti loppuun, eli esimerkiksi hyvän sään kyttääminen ei olisi välttämättä onnistunut. Meillä kävi sään puolesta kuitenkin hyvä tuuri. Ulko-Tammion risteilypäivänä oli tyyni ja aurinkoinen keli, joten merimatka meni todella mukavasti. Menimme Ulko-Tammioon Merisetin risteilyllä Kotkasta. Laivamatkat kestivät n. 2h 15min suuntaansa, jolloin saaressa vierailuun oli aikaa 2,5 tuntia.

Ulko-Tammio on asumaton saari, mutta siellä on hyvin retkeilyrakenteita sekä mahdollisuuksia rantautua veneellä. Saarella on sotahistoriamenneisyys, kuten niin monella muullakin Itämeren saarella. Saarella kulkee polkuja ristiin rastiin. Viralliset reitit ovat sotahistoriapolku sekä luontopolku, jotka kulkevat osin samoja reittejä.

Me suuntasimme länsisatamasta ensin jännittävälle pätkälle tunnelin läpi ja sen jälkeen nousimme näkötorniin, joka sijaitsee maastossa tunnelin päällä. Tunneli on louhittu vuonna 1944, mutta jäänyt sodan loppuessa keskeneräiseksi. Kallioon louhittu väylä on noin 100 metriä pitkä ja tekee mutkan siten, että välillä on aivan pimeää. Kaiteesta kiinni pitämällä ja puhelimen taskulampulla kyllä pärjää.

Ulko-Tammio on "puhelinvapaa", mutta jouduin toteamaan polkujen opasteet sen verran heikoiksi, että reittiä oli parempi seurata karttasovelluksen kanssa. Ja toki tunnelissä tarvitsi taskulamppua sekä kuvia tuli räpsittyä koko ajan, joten se siitä puhelinvapaudesta... 

Suuntasimme näkötornin jälkeen askeleet kohti saaren eteläosaa kiertävälle luontopolulle. Ulko-Tammio on pieni saari, joten etäisyydet ovat lyhyitä. Silti risteilyllä saaressa olo aika oli melko lyhyt. Halusimme ehdottomasti ehtiä myös uimaan, joten polkua talsiessa tutkailimme koko ajan rantaviivaa selvittääksemme sopivimman uimapaikan. 

Aivan Ulko-Tammion eteläkärjessä on hienot silokalliot, ja erikoisuutena siellä kasvaa oranssinpunaista jäkälää. Kallioilta olisi ehkä paikoin päässyt uimaankin, mutta tuuli osui saaren etelä- ja länsipuolelle. Länsilaidalla luontopolku kulki sileitä kallioita pitkin, mutta me suuntasimme kapeimmalta kohdalta takaisin itärannalle uimista varten. 

Yritin jo ennen lähtöä selvittää Ulko-Tammion parasta uimarantaa, mutta yksiselitteistä vastausta ei löytynyt. Meistä ainakin vaikutti, että luontopolun varrella paras uimapaikka oli itärannan poukamassa. Pikkukivirannalla pohja oli paikoin hiekkainenkin. Vesi oli hyvin matalaa ja syveni vasta kallioluotojen luona. Vesi oli myös ihanan kirkasta ja lämmintä, ja oli ihana päästä uimaan! Kävelyllemme tuli mittaa vain n. 3,5 kilometriä, mutta aurinkoisessa kelissä siinä tuli kyllä kuuma. 

Ulko-Tammio oli kiva retkikohde, varsinkin näin hyvällä säällä.

Talviretki Väskin saareen

Tuntui vähän siltä kuin puoli Naantalia olisi ollut tänä viikonloppuna ulkoilemassa meren jäällä. Eikä ihme, sillä pakkasta oli "vain" 10-15 astetta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta lauantaina, kun mekin päätimme lähteä retkijuoksulle Väskin saareen.

Väski on Naantalin ulkoilusaari, jossa oli pitkään myös seikkailupuisto. Pari vuotta sitten rakenteet saarelta purettiin, mutta siellä on edelleen iso betonilaituri, saaren kiertävä metsäpolku sekä hiukan umpeenkasvanut uimaranta.

Naantalin edustalla kävi vilske, kun aurinkoisesta talvipäivästä nauttivia ulkolijoita oli liikkeellä kävellen, juosten, pyörillä, hiihtäen ja luistellen. Aurattuja retkiluisteluväyliä lähtee Naantalin rannasta kohti Väskiä mm. Taimon, kylpylän ja Nunnalahden ja vierasvenesataman rannasta.

Jäätä pitkin pääsee hauskasti samoihin kohteisiin kuin kesäaikaan suppailemalla. Mekin olemme käyneet pari kertaa sup-laudoilla Väskin saaressa. Nyt lähdimme liikkeelle Taimon rannasta, joka on kaikkein lähimpänä Väskiä. Suorinta reittiä matka on vain 2 kilometriä. Väskin laiturilla oli porukkaa nauttimassa eväitä, mutta me piipahdimme myös saaren poluilla ja juoksimme eteläreunan auringon sulattamia polkuja saaren lounaiskulman uimarannalle, jossa pidimme pienen evästauon.

Tauon jälkeen lähdimme takaisin päin kiertoreittiä ja kävimme kurkistamassa Kaurakaria, jossa on hauska lehmäpatsas korkean luodon päällä. Jää oli niin paksua, että saattoi huoletta kirmata suunnilleen mistä vain. Saarten ja luotojen rannoilla jää oli työntynyt osin pystyyn ja paikoin kirkkaamman jään pinnalla oli jänniä kuvioita, kuin pieniä lumikukkasia. 

Jäällä juoksu oli ehkä yllättävänkin raskasta, vaikka korkeuseroja ei tietenkään ole. Itse jää on todella kova alusta, jonka päällä muutaman sentin kerros pakkaslunta ei ihan kauheasti iskutusta pehmennä. Toisaalta alustassa on paljon pieniä epätasaisuuksia ja lumi muhjuaa kengän alla helposti milloin mihinkin suuntaan. Pienikin tuuli pääsee aukealla puhaltamaan esteettä. Onneksi vaatetta oli päällä tarpeeksi ja juostessa pysyi lämpimänä. Tuulen suojassa huomasi jo auringon lämmittävän kasvoja. Oli kiva talviretki!

Talviretki Kurjenrahkan kansallispuistoon

Kansallispuistoretkeni ovat ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olleet kesäaikana. Olen vähän sellainen hyvän sään retkeilijä ja lisäksi talvilomalla lähes aina mieluummin jossain lämpimässä paikassa. 

Talviretkiäkään en ole juuri lapsuuden jälkeen harrastanut, vaikka monena talvena on ollut toiveissa tehdä päiväretki jonnekin kivaan kohteeseen. Nyt oli sen verran pitkään kivaa lumista talvisäätä täällä lounaisrannikollakin, että idea talviretkestä otti lisää kierroksia. Ehdittiin sitten juuri ennen viikonlopun lauhtumista päästä talviretkelle lumisiin maisemiin.

Suuntasimme perjantaina Kurjenrahkan kansallispuistoon. En ole sielläkään kovin montaa kertaa käynyt, vaikka se on yksi lähimmistä kansallispuistoista. Kävelimme Savojärven kierroksen, joka on helppo ympyräreitti. Polku kulkee suurimman osan kierroksesta suoalueilla pitkospuilla ja kierroksella on vain pari metsäisempää pätkää. 

Lähdimme liikkeelle Kurjenpesän parkkipaikalta noin varttia yli kolme. Tiedossa oli, että päivänvaloa riittäisi vain noin tunnin verran, joten olimme varustautuneet otsalampuilla. Alla oli merinokerrasto ja päällä tuulenpitävä kerros, sekä repussa lisävaatetta ja eväitä.

Keli oli sikäli tosi kiva, että kireiden pakkasten jälkeen lämpötila oli nyt suunnilleen nollassa. Lauha sää ja sateet eivät olleet onneksi ehtineet vielä sulattaa lunta. Savojärven kierroksella saatiin kävellä mukavilla talvipoluilla eikä liukasta ollut kuin ihan paikoin. Suoluonto oli peittynyt valkeaan, mutta oranssit reittimerkit näkyivät hyvin polun varrella.

Lähdimme kiertämään Savojärveä myötäpäivään. Päivänvalossa ehdittiin nähdä Kuhankuonon rajakivi, joka on alueen seitsemän kunnan rajapaikassa. Rajakivelle johdatti leveä esteetön reitti, joka kohta vaihtui kapeampiin pitkoksiin. Reitin länsilaidalla pitkokset kulkevat suoalueen keskellä, kunnes kierroksen pohjoisosassa piipahdetaan metsäkaistaleella.

Kierroksen itäosa kulkee pidemmän matkaa Savojärven rantaa. Tuossa kohtaa päivä oli alkanut jo hämärtyä ja katseltiin sinertävää maisemaa otsalamppujen valossa. Lampuilla näki hyvin kulkea. Paikoin pitkoksia oli vaikea nähdä lumen alta ja muutaman kerran tuli astuttua harhaan tai jalka lipesi lumessa suon puolelle. Pudotusta tuli jonkun verran, mutta vältin kaatumisen. 

Kierroksen loppuun maasto hiukan kohoaa, mutta korkeuseroja ei muuten reitillä juuri ole. Kurjenpesällä ollaan joskus käyty uimassakin, mutta nyt reitti laiturille oli suljettu ja laituri käyttökiellossa (toki järvi oli myös jäässä... 😁). Matkaa Savojärven kierrokselle tuli noin 6,5 kilometriä ja meillä meni siihen aikaa hiukan päälle pari tuntia. Kurjenpesän tulipaikalla viritimme vielä valkean makkranpaistoa varten. Pimeässä illassa oli tunnelmallista istuskella nuotion loimussa.

Olin aika iloinen, kun tämä pieni talviretki saatiin toteutettua. Nyt täällä onkin jo aivan jäiset baanat, kiva kun päästiin retkelle vielä hyvän sään aikana. 

Parhaat merinot juoksuun ja arkeen

Kukaan muu on tuskin kiinnittänyt huomiota seikkaan, että viimeiset pari vuotta olen juossut ja retkeillyt lämpimillä keleillä todella usein samalla topilla! Kun pitää pakata matkalle monikäyttöistä vaatetta, joka toimii niin urheillessa kuin kaupungilla, on suosikikseni päätynyt merinovillainen toppi, jonka ostin jo joskus viitisen vuotta sitten ja joka on siitä asti ollut luottovaatteeni. 

Merinovilla on ollut tosi suosittu materiaali retkeilyssä jo vuosia. Itse suhtauduin siihen pitkään skeptisesti. Tavallinen lampaanvilla kutittaa minua (jopa villasukissa ohuemman alussukan läpi!) enkä ole sitä voinut juuri käyttää. Merinovillasta usein sanotaan, että se ei kutita. Olen kuitenkin kokeillut kyllä merinovillavaatteita, jotka kutisevat. Jos on herkkäihoinen, niin kyllä merinovillakin voi kutittaa. Kuitenkin, materiaaleja on erilaisia, ja olen nyt onnistunut löytämään joitain merinovillatuotteita, jotka eivät minuakaan kutita! Lisäksi muutama käyttökerta ja pesu pehmentää merinovaatteita, eli alkuun hiukan kutittanut voi muuttua ajan kanssa pehmeämmäksi. 

Usein merinovillaa suositellaan patikointiin, mutta se toimii myös juostessa. Vinkkaan tässä postauksessa omien kokemuksien perusteella merinovaatteita. Näkökulma on enemmän juoksussa kuin patikoinnissa, mutta mukana on myös ihan arkivaatteita ja suosikkivaatteeni toimivat niin liikunnassa kuin arkikäytössäkin. Juoksulenkeillä hikoilee sitten taas aivan selvästi enemmän kuin kävellessä, jolloin vaatteelta myös kaipaa hiukan eri ominaisuuksia. 

Postauksessa on mainoslinkkejä verkkokauppoihin. Mainoslinkit on merkitty tähdellä (*). Jos teet ostoksia mainoslinkin kautta, saan pienen komission ostoksesta. Nyt Black Fridayn myötä vinkkaan myös bf-alennuksista. Hyvälaatuiset merinovaatteet ovat kalliita, joten tarjoukset kannattaa hyödyntää.

*Merinotoppi ja hipster-alushousut sekä *lämpimät merinobokserit ovat North Outdoorilta. *Bridgerdalen merinosukat ovat luottotuotteeni talvijuoksuissa ja ne ovat nyt Black Friday - tarjouksessa. Kerrastopaidan syleilyssä ikisuosikkini *Supernaturalin ohut merinosekoitetoppi.

Kokemuksia merinovaatteista juostessa ja muussa liikunnassa

Merinovilla on siitä vinkeä materiaali, että sen pitäisi tuntua kylmällä lämpimältä ja lämpimällä kelillä viileältä. Urheiluvaatteissa merinovilla toimii myös siksi, että se ei ala haiskahtaa hieltä, ja lämmittää myös kostuessaan. Merinovilla on monien vaeltajien suosiossa, koska merinovaatteet voi vaellukseksella vain tuuletella, eikä mukaan tarvitse pakata montaa vaatekertaa. Merino on myös varsin kevyt materiaali ja hyvälaatuinen merinovaate tuntuu iholla pehmeältä (eikä tosiaan kutita).

Kuitenkin, juostessa tulee eri tavalla hiki kuin vaeltaessa. Olen huomannut, että juoksuun sopii parhaiten merinovillasekoitteet, eli vaatteet, joissa merinoa on yhdistetty tekniseen polyesteriin. Juoksussa tulee aina hiki, ja vaikka merinovilla tuntuisikin lämpimältä myös kosteana, juoksussa se kyllä kastuu ihan kunnolla, ja vaate muuttuu raskaammaksi. Kun villaan on sekoitettu teknistä materiaalia, kosteus haihtuu paremmin. 

Yllätyin siitä, että merinovaatteet toimivat myös kesähelteillä. Eivät kuitenkaan kaikki. Suosikkitoppini on 50/50 merinovillaa ja polyesteriä, ja siinä on aidosti molempien materiaalien parhaat puolet. Toppi on kevyt ja pehmeä iholla, hengittää hyvin ja siirtää kosteutta pois iholta. Olen juossut tuon topin kanssa jo ties kuinka monta pitkää lenkkiä ja juoksukisaa, sekä käyttänyt sitä patikoinnissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Suosikkitoppini on Supernatural-merkiltä, ja olen harmitellut, ettei tuollaisia toppeja ole enempää markkinoilla! Nyt bongasin hiukan vastaavan *Supernaturalin topin Scandinavian Outdoorin BF-alesta. 

Juoksussa käytettäviä merinovillavaatteita olen itse pessyt ihan ronskisti koneessa muiden urheiluvaatteiden kanssa. Jos vaate kastuu hiestä läpimäräksi, en halua vain tuulettaa sitä, vaan laitan sen kyllä pesuun. Polyesterisekoite tekee merinovaatteesta myös kestävämmän, jolloin se kestää paremmin myös jatkuvaa pesua.

Merinovillaiset alusvaatteet juoksuun ja urheiluun

Merinovillakerrasto on yksi talven käytetyimpiä juoksuvaatteita minulla! Ihonmyötäiset pitkät merinokalsarit mahtuvat myös talvitrikoiden alle. Aluspaita on myös niin mukava, että olen lähes tyystiin hylännyt talvikäytössä muut urheilupaidat. Merinokerrastossa suosin tosiaan polyamidi/polyesterisekoitetta, koska mielestäni se sopii paremmin korkean intensiteetin urheiluun kuten juoksuun. Juoksussa aluskerrasto saa myös olla aika ohut, kuten nämä *North Outdoorin pitkät kalsarit. Tätä Devoldin aluspaitaa kuvaillaan puolestaan seuraavasti: *"Rivakkaan liikuntaan sopiva paita hyödyntää merinovillan ja keinokuidun parhaat puolet. Merinovillan ansiosta et muutu jääkalikaksi vaikka pysähtyisit hetkeksi katselemaan maisemia. Tencel-kuitu auttaa siirtämään kosteutta iholta eteenpäin."

Lisälämmikkeenä minulla on talvella myös merinovillaiset polvipituiset pöksyt. Pyöräilyhousumitta tuo lisälämmikettä reisiin ja peppuun, jotka kylmettyvät herkimmin talvella. Minulla on *nämä North Outdoorin pöksyt, jotka ovat hiukan paksumpaa ja lämpimämpää neulosta ja siten toimivat hyvin lisälämmikkeenä pakkaskeleillä. North Outdoorilla on nyt koko valikoima alessa!

Talvisin käytän myös pelkästään merinovillaisia urheilusukkia juostessa. Täällä Lounais-Suomessa on usein aika vaihtelevat kelit, ja merinosukat toimivat niin loskassa kuin kovilla pakkasillakin. 

Ihan kaikki merinovaatteet eivät mielestäni toimi juoksussa. Hommasin merinovillaiset urheilurintaliivit, koska koin, että tavalliset urheilurintaliivit olivat talvikeleillä pidemmillä lenkeillä kylmät sen jälkeen, kun ne olivat kastuneet hiestä. Kokeilin muutamaa eri mallia ja ostin Icebreaker-merkin urheiluliivit, joissa toimivana juttuna oli hakaskiinnitys, säädettävät olkaimet ja mukava istuvuus. Liivit ovat 100 % merinoa ja se ei taida ihan toimia juostessa. Liivit eivät todellakaan ole kylmät, vaan tuntuvat helposti liian lämpimiltä. Lisäksi tuntuu, että juostessa liivit kastuvat tosiaan aivan läpimäriksi hiestä ja toisin kuin polyesterivaatteissa, nuo myös tuntuvat ihoa vasten märiltä. 

Merinovaatteet arjessa

Mulla on myös arjessa käytössä merinovaatteita. North Outdoorin AllDay 260 mekko on sisäpuolelta pehmeää bambua ja ulkopuoli neuloksesta on merinovillaa. Minulla on tuon malliston mekoista vaaleanvihreä kesäversio, jota ei ole enää saatavilla, mutta samaa materiaalia ja mukavuutta on mm. *tässä monikäyttöisessä mekossa. 

Olen tykännyt pitää mekkoa matkoilla, koska mekko pysyy pitkään raikkaan tuntuisena. Lisäksi taskut ovat tosi kätevät, ihan vaikka siinä, jos lompsii aamupalalle avainkortti ja puhelin taskuissa. Minulla oli viime vuoden kesällä mekko mukana 10 päivän Lapin reissulla ja käytin sitä siellä "kotimekkona" majoituksessa hengaillessa. En ihan heti keksi toista mekkoa ja materiaalia, joka olisi viikon päivittäisen käytön jälkeen vielä mukava laittaa päälle, eli tuossa merinon ominaisuudet pääsevät myös oikeuksiinsa. 

Ja tosiaan se alussa mainitsemani suosikkitoppini kulkeutuu mukana ihan joka reissulla, alla olevissa kuvissa olen reippaillut toppi päällä Madeiralla ja Sisiliassa. Juoksinpa sen kanssa myös Nuts Pyhällä!