Vuosi 2018 - eli miten juoksu auttoi selviämään elämän karikoista

Olen kirjoittanut juoksuvuosikoosteita menneestä vuodesta aina alkuvuodesta, mutta tällä kertaa postaus on lojunut luonnoksissa tuhottoman pitkään. Ajattelin, että on mahdoton kirjoittaa vain juoksusta. Vuosi 2018 oli sellaista vuoristorataa, että yksityiselämän kuperkeikat heijastuivat vahvasti myös tänne blogin puolelle. Kaikki tapahtunut vaikutti juoksuihin ja toisaalta juoksun vaikutus muuhun elämään ja omaan jaksamiseen korostui. Tällä kertaa vuosikoostetta olikin astetta haastavampi naputella ja siispä turinoin tässä juoksun lisäksi vähän muustakin.

Vuoden alkuun olin superinnoissani Juoksuhaasteesta. Sitten kävi kuitenkin jotain odottamatonta, kun työkaverin yllättävä kuolema laittoi koko työyhteisön sekaisin. Samoihin aikoihin parisuhteeseen tuli kriisi, joka johti eroon yli 11 vuoden suhteen jälkeen helmikuun alussa. Koin tärkeäksi pitää juoksun osana elämää ja arkea järkyttävien tapahtumien keskellä, koska koin saavani juoksusta valtavasti voimia henkisen jaksamisen tueksi. Mutta aika sekaisinhan elämä oli, kun lyhyellä aikataululla piti etsiä uutta asuntoa ja räpiköidä jotenkin eteenpäin elämässä.

Maaliskuun alussa muutin uuteen asuntoon ja kuun loppupuolella vietin viikon Teneriffalla siskon kanssa. Siinä oli niin paljon kaikenlaista, että juoksut jäivät aika vähäisiksi, eikä murheitakaan ollut oikein aikaa vatvoa.

Huhtikuussa huomasin, että saatoin hetkeksi pysähtyä eikä arki ollut pelkkää to do -listaa, mutta se ei oikeastaan ollut henkisen hyvinvoinnin kannalta välttämättä hyvä asia. Elämä ei tuntunut kovin mielekkäältä, enkä oikein saanut juoksustakaan sitä hyvänolon tunnetta, mihin olin tottunut. Kuun lopulla päätin lähteä Paimio Trailille, vaikka tiesin, etten oikeastaan ollut oikein missään juoksukunnossa. Mutta onneksi tuosta sain kipinää jatkaa juoksuja tavoitteellisemmin ja kunto alkoi taas nousta.

Toukokuussa juoksin taas Turku Trail Cupin polkujuoksukisassa Länsikeskus Traililla. Meni jo paremmin kuin Paimiossa ja paransin aikaani vuoden takaisesta juoksusta. Toukokuun lopulla tuli kuitenkin vastaan vielä yksi vastoinkäyminen ja kesäkuu alkoi mielialan puolesta hyvin mollivoittoisesti. Hissukseen edistymistä kuitenkin tapahtui, ja yritin juosta niin paljon kuin pystyin, koska tiesin sen auttavan. Kesäkuusta tuli kilometrien puolesta todella kova juoksukuu, ja olen ihan satavarma, että juoksumäärä vaikutti paljon siihen, että mieliala vihdoin kääntyi nousuun.

Viime vuoden positiivisin käänne kävikin siinä kesä-heinäkuun taitteessa. Kyse ei tällä kertaa ollut mistään yksittäisestä asiasta, vaan yksinkertaisesti huomasin päivänä eräänä vain voivani hiukan paremmin. Ja äkkiä tajusinkin voivani huomattavasti paremmin, suorastaan hyvin. Heinäkuu olikin valtavan positiivinen kuukausi vaikean kevään taaperruksen jälkeen. Nautin kesälomasta ja helteistä. Kävin uimassa lähes joka päivä ja tein lomareissuja saaristoon. Elämä oikeasti hymyili.

Kesäloman loppuun pääsin mukaan Mennään metsään -yhteislenkeille Örön saareen sekä Selkämeren kansallispuistoon. Nuo polkujuoksut olivat ihan huippukivoja tapahtumia ja kesän mieleenpainuvimpia juoksuja!

Elokuussa muutin taas ja lomaltapaluu väsytti. En jaksanut juosta ihan samalla lailla kuin lomalla, ja huomasin taas olevani hiukan väsynyt. Paavo Nurmen puolikas meni vähän puolivaloisesti, mutta enpä jaksanutkaan välittää mistään aikatavoitteista. Syksy oli kuitenkin tosi kiva, kun polkujuoksukisat Maariassa, Hirvensalossa ja Parmaharjulla menivät hyvällä fiiliksellä ja hyvässä seurassa.

Tiesin jo syksyllä, että selvästikin elämä hymyilee leveiten silloin, kun mulla on mielekästä tekemistä (johon juoksu sisältyy) ja jotain projektia työn alla. Vuosikilometritavoite 1000 kilometriä tuli täyteen jo lokakuussa ja juoksuhaasteestakaan ei paljoa puuttunut, joten halusin marraskuulle jotain uutta haastetta. Keksin itselleni oman marrasputken, ja liikuin marraskuussa joka päivä vähintään 30 minuutin ajan. Samalla tuli kokeiltua myös hiukan tavallistuudesta poikkeavaa kuntoilua. Kuukauden liikuntaputki oli hieno saavutus ja kokemus, mutta oli myös kiva relata joulukuussa ilman tavoitteita ja hölkkäillä vain kevyet kilometrit.

Juoksin viime vuonna 1224 kilometriä, joka on vain 40 kilometriä vähemmän kuin ennätysvuonna 2015, jolloin kipittelin maratonin. Alkuvuonna yllättäen kuperkeikkaa heittänyt elämä alkoi vähitellen löytää uusia uomia ja jo kesällä elämä alkoi hymyillä. Juoksuharrastus siirtyi mulla yhä enemmän poispäin tavoitteellisesta treenistä, ja sen tilalle tuli elämysjuoksua sekä runsaasti terapialenkkeilyä. Monin tavoin viime vuosi oli yksi parhaista juoksuvuosistani. Paljon tapahtumia ja hienoja juoksukokemuksia. Kun muuten oli vaikeaa, juoksu oli helppoa, ja juoksun ansiosta vaikeudetkin helpottuivat.

Joulukuun juoksutauot

Joulukuusta tuli vuoden vähäjuoksuisin kuukausi. Mainion marrasputken jälkeen kantapääni kipuili ja olin viikon verran telakalla. Toinen juoksutauko tuli joulun alle, kun sain syksyn ensimmäisen flunssan ja olin taas viikon juoksematta. Joulukuussa kilometrejä kertyi vain 47.

Tuossa välissä sain kuitenkin juostua täyteen 1200 kilometriä tämän vuoden juoksuja sekä juoksuhaasteen viimeiset haastekohdat. Niinpä osasin kerrankin suhtautua ihmeen lungisti juoksutaukoihin, ainoastaan pistesuunnistuksen väliin jääminen joulun alla vähän harmitti.

Joulukuulle olin jättänyt juoksuhaasteesta kohdat 13. Juokse vauhtileikittelylenkki sekä 35. Tee juoksutekniikkaharjoitus. Halusin jättää loppuvuoteen joitan helpompia haasteita, mutta molemmat haastekohdat kertovat myös siitä, että juksuharjoitteluni on useimmiten melko kaavamaista. Koska en ole tottunut tekemään tekniikkaharjoituksia, ne ovat tosiaan jääneet tekemättä koko vuonna. Juoksuhaasteen oli tarkoituskin tuoda harjoitteluun monipuolisuutta tai ainakin herättää pohtimaan, mitä kaikkea juoksun saralla voi kokeilla. Tekniikkaharjoituksen tein keskellä 6 kilometrin lenkkiä ja sen jälkeen mietinkin hiukan hämilläni, että miksi ihmeessä en tee harjoituksia useammin. Ehkäpä ensi vuonna...

Joulukuu ei ole koskaan ollut mulle mikään paras mahdollinen liikuntakuukausi, ja nyt sairastelujen myötä tuntui ihan hyvältä jättää juoksuja väliin. Keskityin parantumiseen ja joulunviettoon, ja koska vuoden tavoitteet olivat nätisti pulkassa, saatoin tehdä sen myös hyvällä omalla tunnolla.

Nyt täällä Turussa on aivan kaamea keli, sillä kevyenliikenteenväylät ovat aivan jäisiä. Joulunvietossa pääsin juoksemaan lapsuudenkotini metsissä, ja poluilla pysyi helposti pystyssä. Suunnitelmissa on korkata uusi juoksuvuosi heti uudenvuodenpäivänä, joten nyt toivon vuoden vaihteen myrskyn tuovat liukkauden tilalle pitävämpää keliä. Tämän vuoden yhteenvetoa ja ensi vuoden tavoitteita kirjoittelen sitten uuden vuoden puolella. Pirskahtelevaa vuodenvaihdetta lukijat!

Juoksuhaaste 2018: 40/40!

Tämä vuosi muodostui hyvin erilaiseksi kuin mitä juoksuhaastetta suunnitellessani kuvittelin. Kaikenlaisista vaikeuksista huolimatta mulle oli koko ajan selvää, että juoksut jatkuvat ja pyrin suorittamaan juoksuhaastetta pikku hiljaa vuoden mittaan.

Juoksuhaaste 2018 on nyt paketissa ja kaikki 40 kohtaa suoritettuna! Huh! Tarkoituksella säästin joulukuulle pari haastetta, mutta nyt nekin on juostu. Tässä postauksessa käyn läpi vuoden mittaan napsittuja haasteita, jotka ovat olleen erityisen haastavia, mieleenpainuvia tai muuten vain maininnan arvoisia. Kaikki juoksuhaasteen 40 kohtaa on listattuna täällä.

Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppamatka.

Toteutin tämän kohdan maaliskuussa hiukan erikoisemmalla tavalla, sillä juoksin työmatkastani osan Aurajoen jäällä! Kokemus oli jännittävä ja hiukan pelottavakin, mutta siitä jäi hauska muisto ja olipahan erilainen työmatka! Samalla reissulla tuli kuitattua toinenkin kohta haasteesta: Lähde lenkille aamulla auringon noustessa.

Tee nähtävyyskierros juosten. Tämän voi toteuttaa yhtä hyvin matkoilla kuin omalla kotipaikkakunnallakin. 

Tein kesälomareissun Ahvenanmaalle, ja matkaohjelmassa oli retki Bomarsundin rauniolinnakkeelle. Koska tiesin alueella kiertävän juostavia polkuja, tein nähtävyyskierroksen juosten. Oli yksi niistä heinäkuun upeista hellepäivistä, joten nautin täysillä merimaisemista, auringosta ja juoksun jälkeisestä uinnista.

Lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille.

Elokuun alussa pääsin mukaan Mennään metsään -polkujuoksukiertueelle ja osallistuin Saaristomeren yhteislenkille. Mennään metsään -yhteislenkillä Örössä oli upea keli, mahtavat maisemat ja mainio yhteishenki polkujuoksuporukassa. Yksi kesän ikimuistoisimmista päivistä tämäkin.

Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin.

Lokakuun lopussa järjestettiin Kaarinan syysmaraton ja menin paikalle, en juoksemaan vaan kannustamaan. Oli hienoa päästä tsemppaamaan maratoonareita viimeisille kilometreille. Kaarinassa oli jäätävän kylmää, mutta kokemuksesta jäi hyvä fiilis.

Moni kohta juoksuhaasteessa oli sellainen, ettei niitä olisi tullut toteutettua ilman haastetta. Esimerkiksi juoksulenkki ilman elektroniikkaa, ihan kauheaa! Enkä tiedä, olisinko Cooperiakaan uskaltautunut juoksemaan. Mutta onneksi haasteen innoittamana juoksin, koska totesin, ettei se niin kamalaa ollutkaan.

Juoksin yöllä heinäkuun lopussa, kun lupailtiin hienoa kuunpimennystä. Kuu oli pilvessä, mutta oli hassunkurista, miten puolenyön maissa lenkkipolulla oli hirveä ryysis, kun ihmiset kokoontuivat korkeille paikoille nähdäkseen edes vilauksen kuusta.

Jotkut haasteet olivat helppoja ja toteutuivat itsestään osana normaalia juoksuohjelmaa. Heti vuoden alkuun pääsin juoksemaan monesti lumessa ja pakkasessa. Juoksin rannalle monen monituista kertaa kesällä ja samoin polkujuoksulenkkejä tuli tehtyä ties kuinka monta. Juoksutapahtumiin osallistuin myös useasti vuoden aikana. Radallakin tuli käytyä osana puolimaratontreenejä. Juoksublogeja luen ihan jatkuvasti ja kommentoinkin, vaikka välillä tuntuu, ettei keksi mitään fiksua sanottavaa, vaikka mieli tekisi kommentoida enemmänkin. Juoksutavoitteita tuli vuoden aikana asetettua ja kivasti ne toteutuivatkin, viimeisimpänä nyt tämä juoksuhaaste. Täytyy olla tyytyväinen saavutukseen!

Neljän vuodenajan juoksuhaaste

Juoksuhaasteen viimeisenä kohtana on haaste 40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina. Mulla on vielä muutama haaste jäljellä, mutta tämä kohta tuli suoritettua jo pari viikkoa sitten.

Juoksuhaastetta suunnitellessa en todellakaan osannut ennakoida, että muuttaisin vuoden aikana kahdesti. Samalla lenkkireitit menivät uusiksi. Onneksi jotain pysyi, eli lapsuudenkodin lenkkimaisemat. Kuvissa oleva järvi sijaitsee pitkisreitilläni ja tulipa siellä käytyä kesällä uimassakin.

Yksi juoksuharrastuksen hienoista puolista on se, että lenkeillä näkee vuodenkierron niin konkreettisesti. Jokaisessa vuodenajassa on oma kauneutensa.

Kannustamassa Kaarinan Syysmaratonilla

Juoksuhaasteestani oli vielä suorittamatta kohta 27. Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin. Tämä jäi loppuvuoteen osittain siksi, että osallistuin itse niin moneen juoksukisaan tänä vuonna. :)

Juoksukalenterista löytyi onneksi lähialueen tapahtuma, josta itselläni oli hyvät muistot. Kolme vuotta sitten juoksin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kokonaisen maratonini Kaarinan syysmaratonilla. Päätin siis lähteä nyt samaan tapahtumaan kannustamaan juoksijoita. Kaarinassa maratonilla kierretään sama lenkki neljä kertaa, joten se on tavallaan myös yleisöystävällinen tapahtuma, mutta kuitenkin sen verran pienimuotoinen, että reitin varrelle ei kovin paljon ihmisiä eksy.

Omalla maratonilla mieleen jäi erityisesti viimeisten kilometrien kannustus, ja päätinkin nyt ajoittaa saapumiseni siten, että kokonaisen maratonin juoksijat olisivat viimeisellä kierroksella. Laskeskelin vielä, että bongaisin ne juoksijat, jotka juoksevat maratonia yli neljään tuntiin.

Tänä vuonna keli oli hiukan eri kuin kolme vuotta sitten ja jo bussia odotellessani mietin, että jäädynköhän pystyyn. Lämmintä oli vain muutama aste, mutta pahin oli jäätävä viima. Kaarinan reitillä on paljon avoimia paikkoja, ja mietin maratoonareita, jotka joutuisivat puskemaan kalseaan vastatuuleen, hrrrr.

Hyppäsin bussista siinä vaiheessa, kun juoksijoita alkoi näkyä pyörätiellä. Olin varustautunut termosmukillisella kahvia sekä pussillisella glukoosipastilleja. Ensin mainittu itselleni ja lisäenergia maratoonareille. Kahvia hörppien kävelin maratonreittiä juoksijoita vastaan. Pirteän oloista porukkaa, hämmästelin siinä 39 ja 40 kilometrilätkän kohdalla. Vastaan tuli pian 4 tunnin jänis -  shortseissa, hurjaa. Pysähdyin 38,5 kilometrin huoltopisteelle hetkeksi. Se oli tuulelle alttiissa paikassa, ja huollon katos olikin kuulemma lähtenyt litomaan pitkin peltoa heti pystytyksen jälkeen. Hyvä, ettei satanut, sillä huoltopisteen mimmeillä ei ollut mikään helppo päivä viimassa värjötellessä.

Jatkoin reittiä vielä vastapäivään 38 kilometripylvään luo ja siitä ohi. Nyt juoksijoita tuli vastaan harvakseltaan ja monella näkyi matka jo painavan hiukan jaloissa. 4:30 jäniksen etu- ja takajoukoissa tuli enemmän juoksijoita ja hyvin tuntui olevan virtaa. Tarjosin glukoosipastilleja halukkaille ja hetken aikaa heiluttelin askartelemaani kylttiäkin, tosin kohmeisin sormin toimiminen oli niin haastavaa, että pian heitin kyltin reppuun ja aloin miettiä kotiin päin kirmaamista.

Olin aika hyytynyt kylmässä kelissä, mutta päätin odotella vielä hetkisen, ja hyvä niin, sillä päivän mieleenpainuvimmat kohtaamiset tulivat tuossa vaiheessa. Juoksin muutaman sadan metrin pätkän yhtä matkaa naisen kanssa, joka taivalsi 30. maratoniaan! Mieletön saavutus, huh! Hänen jälkeensä kestikin tovin, ennen kuin seuraava juoksija putkahti näkyviin. Mutta onneksi odotin vielä tuota juoksijaa, sillä nyt pääsin juoksemaan puolisen kilometriä mimmin kanssa, joka oli ensimmäisellä maratonillaan. Hän oli 2 kuukautta aiemmin päättänyt lähteä Kaarinan Syysmaratonille juoksemaan, koska täyttäisi seuraavana päivänä neljäkymmentä. Upeaa, kun päättää jotain tuollaista ja sitten toteuttaa sen, niin rohkeaa ja inspiroivaa! Hyvää syntymäpäivää sinulle maratoonari!!!

Tuossa vaiheessa olin tullut juoksijoiden matkassa takaisin juomapisteelle, ja siitä lähdinkin tovin kuluttua hölkkäilemään kohti Turkua ja kotia. Muutaman kilometrin jälkeen aloin vihdoin lämpiämään ja saatoin riisua ylimääräisiä vaatteita reppuun. Jalat tuntuivat kuitenkin ihmeen jäykiltä, kai kylmä kangisti, eikä juoksu ollut mitenkään helppoa. 12 kilometrin jälkeen oli ihana päästä kotiin ja lämpimään suihkuun.

Tämä oli hauska kokemus. Suosittelen kaikille, suoritatte sitten juoksuhaastetta tai ette, kokeilemaan joskus juoksutapahtumaan osallistumista katsomon puolelta. Isojen kisojen karnevaalitunnelmaan on helppo heittäytyä, mutta tällaisessa pienemmässä tapahtumassa on myös puolensa. Kannustaja keskellä autiota peltotietä voi tuoda väsyneelle maratoonarille pienen piristysruiskeen ja helpottaa hetkeksi taivallusta, tai näin ainakin toivon. :)

Supertehokas syyskuu

Selasin tuossa Garmin Connectista kuukauden juoksuja, ja onnittelin itseäni huomatessani, että syyskuussa tuli juostua todella monipuolisia lenkkejä ja Juoksuhaasteestakin sain useamman kohdan hoidettua. Juoksin tässä kuussa 128 kilometriä, eli syyskuu nousi vuoden kolmanneksi kovimmaksi juoksukuukaudeksi.

Muutin elokuun lopussa ihka omaan asuntoon, ja olen kotiutunut kuukaudessa hämmästyttävän hyvin. Töissä on ollut tosi kiireistä, kuten mulla aina tähän aikaan vuodesta. Siitä huolimatta en ole tehnyt pitkää päivää kuin ihan pari kertaa. Hommia on jäänyt vähän rästiin, joo, mutta nyt tuntuu, että ratkaisu oli oikea, sillä olen ehtinyt juosta hyvin ja laittaa kotiakin siinä sivussa. Syyskuu on ollut hämmentävän tehokas.

Kuukausi alkoi todella kivasti Maaria Traililla, jossa juostiin Turku Trail Cupin syyskauden avauskisa sateisessa säässä, mutta kaikin puolin onnistuneesti ja hyvällä fiiliksellä. Tietyllä tapaa sain tuosta polkukisasta sellaisen tosi hyvän onnistumisen fiiliksen, joka jäi elokuiselta Paavon puolikkaalta uupumaan. Hyvin menneestä juoksusta sain heti lisäboostia juoksutreeneihin.

Juoksuintoa ei vähentänyt edes kuun alkupuolella käynyt haaveri. Ensimmäistä kertaa pannutin polkulenkillä ja sitten olikin kyynärvarsi vähän auki. Koska olen mielestäni keskimääräistä kömpelömpi koikkelehtija, olenkin odottanut, koska oikein tupeksin itseni nurin metsässä. Nyt vähän sattui, mutta onni onnettomuudessa, loukkasin käden enkä jalan, mitään ei mennyt rikki ja haava on parantunut hyvin. Oli hieman extreemimpi kokemus kaivaa omasta kyynärpäästä neulasia ja pikkukivi. o.O Kunnon bloggaajana nappasin tietysti naarmusta kuvan heti, kun olin saanut itseni kaivettua turpeesta. :D

Juoksuhaasteesta sain syyskuussa napsittua seuraavat haastekohdat:

• Juokse 400 metriä kovaa ja ota aikaa: Olen juossut radalla jo monesti tänä vuonna, ja 400 metrin vetoja, mutta en ole koskaan testannut juosta ratakierrosta kovaa. Juoksin lämppäriksi yhden kahden minuutin ratakierroksen, mutta en tiedä, oliko se virhe, tai olisiko pitänyt palautella pidempään sen jälkeen. Aloitin kovan nelisatasen liian kovaa ja vauhti hyytyi loppua kohti, aika 1:33. Tulipahan tehtyä.
• Juokse mäkivetoja.
• Juokse Cooperin testi: Etukäteen pelätyin haaste ei ollutkaan lainkaan paha! Lähdin tasaista 4:50 km-tahtia ja lopussa pyrin kiristämään mitä pystyin. Vain viimeinen minuutti tuntui oikeasti pahalta. Saavutin tavoitteeni, joka oli 2500 metriä!

Lisäksi olen ehtinyt tutustumaan uusiin lenkkimaastoihin ja juoksemaan vähän vanhoillakin kulmilla. Syyskuun juoksut päättyivät kuten alkoivatkin, eli polkujuoksukisaan. Eilinen Hirvensalo Trail oli hyvin mäkinen ja paikoin haastavakin, mutta juoksu sujui hyvin ja jäi taas hyvä fiilis. Syyskuu oli kaikin puolin mainio juoksukuu!

Miksi bloggaan?

Blogin kolmevuotissynttäreitä vietettiin 20.8.2018. Aiemmilta vuosilta hyväksi havaittuun tapaan unohdin autuaasti koko asian, kunnes pari päivää jälkeenpäin havahduin miettimään, että koskas ne blogisynttärit oikein olivatkaan. Samalla aloin pohdiskella syitä blogin pidon taustalla ja olen niitä tässä hissukseen naputellut ylös.

Aloitin blogin alkusyksystä 2015, koska kaipasin lisämotivaatiota maratonille treenaamiseen. Jo ennen oman blogin perustamista luin jonkin verran juoksublogeja. Oman blogin myötä on ollut kuitenkin kivempi kommentoida ja seurata aktiivisemmin muita juoksijoita. Olen aina ollut tiedonjanoinen luonne, ja jos jostain innostun, hankin lähes ensitöikseni asiasta käsiini mahdollisimman paljon luettavaa. Blogeista olen saanut vertaiskokemuksia, inspiraatiota ja tietoa juoksuharrastuksen tueksi. Toivon myös omalla blogillani voivani tuoda jotain lisäarvoa muille juoksijoille.

Blogin kautta juoksuharrastukseen on tullut myös yhteisöllisyyttä. Lenkkeily on ainakin mulle epäsosiaalista puuhaa, aikaa itselle ja mahdollisuus tuulettaa päätä raikkaassa ulkoilmassa. Harrastuksen sosiaalinen puoli painottuukin mulla someen ja juoksutapahtumiin. Bloggaaminen on yhteisöllistä, kun sekä kirjoittelee että lukee ja kommentoi blogeja, ja vähitellen muista bloggaajista tulee ”tuttuja”. Vaikka kirjoittaisi lähinnä vain juoksusta, tulee se kirjoittaja kuitenkin ajan kanssa myös persoonana esiin sieltä tekstien takaa. Blogini on pieni enkä sitä juurikaan markkinoi, ja onkin ollut aina iso ja iloinen yllätys, jos joku on livenä tunnustanut lukevansa blogiani tai seuraavansa instaani.

Rakastan kisaraportteja! Niitä lukiessa tulee aina hinku osallistua itsekin, on kyse sitten pikajuoksun tai ultramatkan kisaraportista. Kisaraporttien kirjoittelu on myös kivaa, koska silloin itsellekin jää muisto juoksutapahtumasta ja vuosien varrelle kertyneitä kisajuoksuja voi muistella rapsoja lukemalla.

Yksi tärkeä syy blogin aloitukseen oli myös se, että halusin omalla esimerkilläni kertoa, miten liikunnallisesti lahjattomasta entisestä sohvaperunastakin voi tulla juoksija. Vielä kymmenen vuotta sitten ajatus puolimaratonin juoksusta olisi ollut mulle ihan absurdi juttu. Nykyään pyrin olemaan sellaisessa kunnossa että 21 kilometrin juoksu onnistuisi koska vaan tarvittaessa. Eihän se nyt niin pitkä matka ole. ;)

Nykyään juoksu on niin luonteva ja olennainen osa elämääni, että harvemmin tulee enää verrattua itseään tai elämäänsä siihen aikaan, kun ei vielä liikkunut. Olen kuitenkin huomannut, että monella ei-liikkuvalla on nyt minusta samanlaisia käsityksiä kuin itselläni oli silloin sohvaperuna-aikana liikunnallisista ihmisistä. Eli herkästi ihmiset kuvittelevat, että tonnin vuodessa juokseva on "aina" ollut liikunnallinen tai että juoksuharrastus on jotenkin hirveän työläs ja aikaavievä. Ennen kuin pääsin kunnolla sisälle juoksuharrastukseen, en oikein koskaan ymmärtänyt liikunnallisia ihmisiä. En välttämättä nytkään ymmärrä vaikkapa joukkuelajeista innostuneita, enkä edelleenkään pidä itseäni liikunnallisena, mutta jossain määrin maailmankuvanikin on laajentunut juoksun myötä.

Miksi postaan tämän kuukausi blogisynttärien jälkeen? Koska olen monin tavoin laiska ja saamaton. Välillä kivatkin jutut jäävät toteuttamatta, koska en vain saa aikaiseksi. Tunnen monin tavoin itseni edelleen mukavuudenhaluiseksi sohvaperunaksi. Olenkin hämmästyttänyt itseäni kymmeniä, ellei satoja kertoja juoksuharrastuksen aikana sillä, että näin laiskasta ja mukavuudenhaluisesta ihmisestä on kehittynyt juoksija, joka lähtee lenkille säällä kuin säällä ja usein silloinkin, kun ei millään huvittaisi. Taustalla täytyy olla aito intohimo juoksuun ja vahva tunne siitä, että olen todella löytänyt oman lajini. Juoksuvuosien varrella juoksuharrastuksesta on todella tullut myös osa omaa identiteettiä ja löydän vähän enemmän itseäni jokaisen juoksulenkin myötä.

Nyt minua kiinnostaisi kovasti kuulla palautetta teiltä lukijoilta. Miksi juuri sinä luet blogiani? Toivoisitko postauksia jostain tietystä aiheesta? Ja jos bloggaat itse, niin miksi bloggaat?

P.S. Juoksin tänään Cooperin testin ensimmäistä kertaa sitten kouluvuosien. Juoksuhaasteesta kammoksuin etukäteen kaikkein eniten Cooperia, ja nyt ihmettelen miksi. Tiesin kuntotasoni, lähdin liikkeelle tavoitevauhtia ja juoksin 12 minuuttisen suunnitelman mukaan. Vain viimeinen minuutti tuntui oikeasti pahalta. Ja saavutin tavoitteeni, tulos 2500 metriä!

5 syytä skipata mäkivedot

Mäkitreenit, onko juoksuohjelmassa mitään yhtä paljon vastenmielisyyttä herättävää harjoitusta? (Paitse ehkä se Cooper...). Mitä jos vain jättäisi mäkivedot väliin? Tässä viisi hyvää(?) syytä skipata mäkitreenit:

1. Hapottaa, hengästyttää, hikoiluttaa. Lihakset voivat tulla kipeiksi ja kropassa taatusti tuntuu ihan eri tavalla kuin tasaisella pk-hölköttelylenkillä.

2. Jos valitset vähänkin vilkkaamman mäkiosuuden, ja juokset sitä ylös alas, saat taatusti ohikulkijoilta kummeksuvia katseita.

3. Varsinkin pitkissä mäkivedoissa viimeisillä rundeilla tuntuu pahalta, joskus ihan kammottavalta.
- Pyörrynkö ennen kuin pääsen mäen päälle?
- Vai oksennanko pyörtymisen sijaan?
- Mitä jos pyörryn, alan sitten oksentaa ja tukehdun siihen?

4. Jos juoksukisa menee penkin alle, voit aina syyttää väliin jääneitä mäkitreenejä.

5. Jos kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti alatkin tykätä mäkivedoista ja hehkutat niiden tehokkuutta juoksukamuillesi, kaverit eivät kuitenkaan ymmärrä ja pitävät sinua ärsyttävän yltiöpositiivisena.

Tänään suoritin juoksuhaasteesta kohdan 7. juokse mäkivetoja. Spurttasin lyhyen ja jyrkän mäen päälle polkua pitkin 8 kertaa, noin 25 sekunnin vetoja. Oli aika kivaa. :D

P.S. Kuvan orava ei liity.

Juoksuhaaste: ota itsestäsi kuva kun juokset

Tiedättehän sanonnan hullujen huveista? Niin, no... :D

Ainakin juoksuhaasteesta tuli tänä kesänä kuitattua kohta 17 useamman kerran!

PNM2018: puolivaloinen puolimaraton

Paavo Nurmi Marathon juostiin eilen ja olin mukana jo kuudetta kertaa peräkkäin puolimaratonilla.

Kesällä ja puolikkaan treeneistä tänne naputellessani kerroin tähtääväni elämäni toisen kerran alle kahden tunnin. Tuo suunnitelma otti hiukan lämää jo heinäkuun lopun helteillä, kun pitkikset jäivät väliin ja lenkit olivat muutenkin flegmaattista laahustamista kunnon terävöittämisen sijaan. Viimeiset pari viikkoa ennen juoksua olin jatkuvasti vähän nuutunut ja söin mitä sattuu, joten viimeistelykään ei mennyt ihan putkeen. Kisapäivää edelsi vielä parin päivän tukkoinen ja kurkkukipuinen olo, ja mietin, että olenkohan tulossa kipeäksi tai onko mulla jotain allergiaa. Lisäksi selkäni alkoi taas jumitella ja yritin vielä juoksua edeltävänä yönä makoilla hierontapallon päällä.

Ennen kisaa päätinkin luopua parin tunnin tavoitteesta ja pyrkiä noin 2:05 loppuaikaan. Lähtö oli tuttuun tapaan hirveän ruuhkainen ja samoin ensimmäiset kilometrit ison juoksijamassan keskellä. Ensimmäiset seitsemän kilometriä menivät silti ihan suunnitelman mukaan. Ei tarvinnut edes kelloa vilkuilla, kun nakutin nätisti tasavauhtisia alle kuuden minuutin kilometrejä. Edes satama-alueella puhaltanut vastatuuli ei pahemmin haitannut. Ainoa, mikä haittasi, oli vuotava nenä! Ilmeisesti mulla todella on jotain allergiaa, sillä en muista koskaan puolikkaalla räkineeni noin paljon. Viehättävää... :D

Seiskan jälkeen alkoivat Ruissalon mäet. Etukäteen arvelin, että olematon voima- ja mäkitreeni näkyisi mäissä ja niinhän se menikin. Vauhti hidastui ja porukkaa painoi ohi. Selässä myös tuntui, että keskivartalotreenit on jääneet tekemättä. Mäkien jälkeen tulikin sellainen vaihe, kun tuntemusten mukaan vauhti pysyi, mutta kello kertoi askeleen hidastuvan. Piti tehdä töitä, että pysyin porukan tahdissa.

 

Päivä oli hyvin aurinkoinen ja lämpöäkin oli joku +23. Lämpö ei kyllä millään lailla haitannut mun juoksua, mutta kaadoin taas varmuuden vuoksi joka juomapisteellä vettä niskaan. 11,5 kilometrin juomapisteellä kaadoin täyden mukillisen selkään sillä seurauksella, että sain juosta loppumatkan märillä shortseilla. :D Samaisella juomapisteellä nautittu geeli piristi matkaa mukavasti jonnekin 15 kilometrin hujakoille.

Siitä alkoivatkin sitten pienet ongelmat. Vasempaan sääreen ulkosyrjälle polven alle ilmaantui kipua, joka paheni ihan muutaman sadan metrin matkalla niin, että oli pakko pysähtyä venyttelemään. Seuraavien kilometrien aikana jouduin pysähtymään yhteensä kolmasti, sillä venyttely auttoi vain hetkellisesti. Venytellessä ohi menneet sain kiinni kunnes jouduin taas pysähtymään. Se oli hiukan turhauttavaa, vaikka tuossa vaiheessa olinkin jo unohtanut kaikki aikatavoitteet.

Ennen viimeistä juomapistettä päätin, etten pysähdy enää ennen sitä, kun venyttely auttoi vain hetkellisesti ja kohta taas klenkkasin kipeän jalan kanssa. 17,8 kilometrin juomapisteellä kävelin ja päätin hetken mielijohteesta kaataa myös vettä kipeän jalan päälle. Niin sain sitten kenkänikin märiksi, kun kaikki vaatteet olin jo kastellut. :D No, ehkä tuo jopa auttoi, sillä terävä kipu vaimeni jomotukseksi ja pystyin juoksemaan taas paremmin. Tuo kipu tuntui kuitenkin siltä, että se on jossain jänteen kiinnityskohdassa ja/tai lihaksessa, eli en uskonut mitään menevän rikki, kun jatkoin juoksua.

Kun maaliin oli enää pari kilometriä, olin jo aika piipussa. Pitkisten puute kyllä näkyi ja yllättävät jalkaongelmat olivat vähän vieneet juoksufiilistä. En oikein jaksanut enää pahemmin ympärilleni katsella vaan raahustin menemään katse tiukasti katuun maalatussa sinisessä reittiviivassa. Vasta muutama sata metriä ennen maalia ryhdistäydyin ja nostin vauhtia loppukiriin, kun kuulin kuuluttajan kertovan, että 2:10 täyttyisi pian. Tarkkailin kelloa ja sainkin bruttoajaksi tasan 2:10! Nettoaika oli sitten 2:08 ja muutama sekunti siihen päälle.

Kolmeen vuoteen oli ensimmäinen Paavon puolikas, kun pääsin juoksemaan ilman mitään isompaa vaivaa. Pieniä hankaluuksia olikin sitten, ja vähän sellainen puolivillainen olo jäi juoksusta. Vielä kuukausi ennen juoksua kuvittelin olevani jopa ennätyskunnossa, mutta lopulta hitaammin olen juossut vain 2016 helle-puolikkaalla ja viime vuonna juuri vaivoista kuntoutuneena. Toisaalta musta on viime vuosina kuoriutunut enempi fiilisjuoksija ja aikatavoitteet eivät ole enää niin tärkeitä. Nyt en missään vaiheessa juossut omilla rajoillani ja olisin voinut pakottaa itseni nopeampaan menoon, mutta ei vaan huvittanut. Ja kai se on ihan ok.

Etukäteen jokirantaan yhä enemmän uudistunut reitti hiukan mietitytti, kun kaupungissa oli samaan aikaan useampi häppeningi ja jokirantakin täynnä porukkaa. Liikenteenohjaajat hoitivat kuitenkin hommansa mallikkaasti ja nostan peukkua uudistuneelle reitille!

Reitin varrella tuli bongattua useampikin tuttu ja joka kerta kannustus piristi ja toi lentoa askeleeseen. Mieleen jäi myös pirteä naisporukka, joilla oli kisan parhaat kannustuskyltit. "Huomenna voi olla vähän outo olo." Ja kyllä, niin on! Jalat ovat kipeät, ihan kuin olisin juossut vuoden pisimmän lenkin. Ai niin, hups, niinhän se tulikin juostua. Samalla tuli kuitattua Juoksuhaasteesta kohta 6: juokse vähintään puolimaraton mittainen matka. Jess!

Aikaisempien vuosien Paavo Nurmi Marathonin puolikkaiden kisarapsat löytyvät tästä:
PNM 2013: Ensimmäinen puolimaratonini
PNM 2014: Puolimaratonin ennätysjuoksu
PNM 2015: Huonosti valmistautuneena nihkeä puolikas
PNM 2016: Helteessä juostu puolimaraton
PNM 2017: Paluu puolikkaalle vaivojen jälkeen

Puoli vuotta juoksuhaasteessa

Vuosi on puolessavälissä ja Juoksuhaaste 2018 on kulkenut mukana lenkeillä pitkin alkuvuotta. Tässä listaus jo saavutetuista haasteista:

• Juokse pakkassäällä.
• Juokse lumessa.
• Juokse niin hitaasti, että rasitus ei ole kävelyä kovempaa.
• Tee polkujuoksulenkki.
• Osallistu juoksutapahtumaan.
• Juokse joka päivä yhden kalenteriviikon ajan.
• Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppamatka.
• Juokse vähintään tunnin ajan sellaista vauhtia, että pystyt puhumaan puuskuttamatta.
• Ota itsestäsi kuva kun juokset.
• Tervehdi vastaantulevaa toista juoksijaa.
• Poikkea entuudestaan tuntemattomalle polulle ja juokse katsomaan mihin se johtaa. 
• Juokse rannalle.
• Venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla. Ohjeita löytyy esim. täältä.
• Lue ja kommentoi juoksublogia.
• Yhdistä juoksuharjoitus johonkin toiseen liikuntaan. Mene esimerkiksi lenkiltä suoraan uimaan tai tee pyörälenkin päälle kevyt juoksuharjoitus.
• Tee eväsretki juosten. Pysähdy lenkillä syömään eväitä ja katselemaan maisemia.
• Juokse radalla.
• Lähde lenkille aamulla auringon noustessa.
• Aseta itsellesi juoksutavoite ja juokse tavoitteeseen!
• Pidä juoksupäiväkirjaa vähintään viikon ajan.
• Tee luontohavaintoja lenkillä. Kuuntele linnun laulua, katsele kasveja, havainnoi vuoden kiertoa luonnossa.

21/40 saavutettu, eli aika lailla vuoden kierron mukaan olen näitä napsinutkin! Jäljellä olevissa haasteissa on pari kinkkisempää kohtaa:

Juokse Cooperin testi: Ajatuskin tästä etoo. En ole kouluaikojen jälkeen juossut Cooperia, vaikka juoksuharrastuksen myötä se onkin käynyt välillä mielessä. Olen vain niin mukavuusalueella lenkkeilevää tyyppiä, että 12 minuutin rypistys tuntuu ajatuksena kamalalle. Suustani ei koskaan tule lausetta ”on niin kiva saada itsestään kaikki irti”. Kuitenkin kyseessä on vain 12 minuutin juoksu, joten pitäähän tämä saada suoritettua!

Juokse paljain jaloin ja Juokse takaperin (ja ole varovainen!): Näissä riittänee lyhyen matkan kokeilu, mutta silti ovat jääneet suorittamatta, koska toteutus vaatisi hiukan enemmän fundeeraamista kuin peruslenkkeily. Kokeilin joskus männävuosina juosta puoli kilometriä paljain jaloin, ja se meni ihan ok. Olisikohan liian vaarallista yhdistää nämä ja juosta avojaloin takaperin? 

Juokse lenkki ilman, että mukanasi on yhtään elektroniikkaa. Ei puhelinta, ei juoksukelloa, ei musiikkisoitinta.: Tämä on kyllä paha! Onko sitä edes oikeasti juossut, jos matkaa ei mittaa kellolla?!? 

Mitenkäs muilla on mennyt juoksuhaaste tähän mennessä?

Luontohavaintoja lenkeillä

Juoksuharrastuksen myötä olen alkanut havainnoida vuoden kiertoa ja luontoa ihan eri tavalla kuin ennen. Varsinkin leppoisammalla lenkillä pysähtelen usein katselemaan kukkia, bongaan eläimiä ja kiinnitän muutenkin huomiota ympäröivään luontoon. Polkujuostessa luonto on vielä lähempänä kuin kaupunkilenkeillä, mutta toisaalta polut vaativat eri lailla juoksuun keskittymistä. Onneksi juoksen yleensä poluillakin hissukseen ja usein pysähtelen kuvailemaan ympäristöä. Tässä vuoden ensimmäisen puolikkaan luontohavaintoja kuvina.

Kuviin tulleiden elikoiden lisäksi olen tämän vuoden lenkeillä nähnyt myös näädän, supikoiran, oravia ja useampiakin lintuja. Myös Juoksuhaasteen osio numero 39 tuli luontohavaintojen myötä suoritettua.