Suppailuretki Kukkarokivelle - Suomen suurin siirtolohkare?

Jos vielä näin loppukesästä lähtee Ruissalon Saaronniemestä suppailemaan, hyvä retkikohde on Kukkarokivi (kivi on rauhoitettu lintujen pesintään heinäkuun loppuun asti). Kukkarokivi on hämmentävän iso siirtolohkare, joka nököttää meressä Ruissalon luoteisrannikolla. 

Kukkarokivi on saanut nimensä höpsön jättiläistarun mukaan, jonka voi lukea vaikka tästä Ilta-Sanomien artikkelista. Todellisuudessa siirtolohkareet on kuljettanut paikoilleen viimeisen jääkauden aikana Suomea peittänyt kilometrien paksuinen jää, joka laajentumisvaiheessa repi kalliosta irti kiviä ja kuljetti niitä joskus kauaksikin. Jään sulaessa lohkareet jäivät paikoilleen ja huonosti maisemaan sopivina möhkäleinä saivat tietysti mielikuvituksen laukkaamaan. Kukkarokivi on Suomen suurin näkyvissä oleva siirtolohkare.

Matka Saaronniemen uimarannalta on noin 1,5 kilometriä, eli suppailuretkeksi matka on aika lyhyt. Lyhyin reitti Kukkarokivelle olisi koirauimarannalta, vain muutama sata metriä, mutta siitä ei oikein retkeä tulisi, joten suosittelen lähtemään vähän kauempaa matkaan. Laivaväylä kulkee Saaronniemen editse, ja esimerkiksi Naantalista lähtevät Finnlinesin isot laivat kulkevat siitä, joka kannattaa ehkä huomioida retken aikataulussa. 

Me kävimme tutustumassa Kukkarokiveen suppaillen ja vasta kiven luona tajusimme, että isosta siirtolohkareesta lohjenneet palaset muodostavat kiven ympäristöön kuin pienen käytävä-luolaston. Ison lohkareen lipan alle on jännittävä lipua suppilaudalla ja yhden lohjenneen palasen ja ison Kukkarokiven väliin on muodostunut myös kapea sola. 

Kukkarokivi on tosiaan valtavan suuri, ja sen vierellä tuntee olonsa pieneksi. Nyt, kun uimavedet ovat vielä tosi lämpimiä, melontaretki kivelle kannattaa! Kuvat puhukoot puolestaan. 

Lähimatkailua ja lomajuoksuja

Kesäloman alkuun on tullut retkeiltyä lähiseuduilla ja nautittua kesäkeleistä. Mietin, että pitäisi ehkä kirjata ylöskin joitain kivoja kohteita. Näin kesälomalla kun tuntuu olevan tavallista enemmän virtaa, sitä jaksaa retkeillä ja loman aikana tulee käytyä niin monessa kohteessa, että loppulomasta meinaa jo unohtaa alkukesän reissut! Tässä muutama matkavinkki saaristoon!

Isokarin majakkasaari

Viime postaukseen jo heitin kuvia päiväretkeltä Isokariin. Tämä oli kolmas kertani majakkasaarella, ja joka kerta on paistanut aurinko, vaikka mantereella olisi ollut pilvistä. Matka Isokariin taittuu Uudenkaupungin vierasvenesatamasta noin 1,5 tunnissa, ja päiväristeilyyn kuuluu opastettu kiertokävely, lounas sekä pääsy majakkaan. https://www.isokari.fi/

Majakka vietti juuri 190-vuotispäiväänsä, ja retkellä yksi hienoimmista jutuista onkin päästä kipuamaan ylös majakan huipulle asti! Korkeanpaikankammoiselle jännä paikka, mutta näin kolmannella kerralla ei itseäni ainakaan kauheasti hirvittänyt, varsinkin, kun huipulla ei onneksi ihan kauheasti tuullutkaan. Isokarin risteily on mielestäni tosi kiva päiväretkikohde. Mukaan kannattaa pakata myös uikkarit ja pyyhe, sillä vierailulla on parisen tuntia vapaata aikaa ja uimavesi saaren liepeillä on kirkasta ja virkistävää!

Korppoo - mainio päiväretkikohde lähellä Turkua

Saariston rengastien reitti on hieno, kiersimme sen kokonaan joitain vuosia sitten. Jos ei kuitenkaan halua kiertää koko reittiä, voi saariston tunnelmaan päästä jo Nauvossa tai Korppoossa. Nauvo on Turusta päin tultaessa vain yhden ja Korppoo kahden lyhyen lauttamatkan päässä. Lautat myös kulkevat tiheällä aikataululla, jolloin reissua ei tarvitse niin tarkkaan suunnitella kuin jos olisi kiertämässä koko rengastien.

Olemme tehneet Nauvoon päiväretken pari vuotta sitten, joten nyt oli vuorossa seuraava pitäjä. Korppoon keskusta on saariston rengastieltä hiukan syrjässä, mutta se on ehdottomasti vierailun arvoinen. Päiväretki Korppooseen sisälsi munkkikahvit Torikahvila Simpussa, uimaan pulahtelua Likholmin uimarannalla sekä maistuvan aterian Hjalmarsissa. Korppoon keskustasta löytyy myös mm. keskiaikainen kivikirkko pällisteltäväksi sekä pieniä putiikkeja. 

Lomajuoksuja

Kainuu Trailista on nyt kolme viikkoa aikaa ja Nuuksion polkumaratoniin puolestaan kuusi viikkoa. Olin suunnitellut palauttelevani Kainuu Trailin 38 kilometrin juoksun jälkeen parisen viikkoa, mutta jo viime viikolla tuli kuitenkin juostua 30 kilometriä. Eihän se yllä kovimpien harjoitusviikkojen lukemiin, mutta kuitenkin ihan kelpo viikkokilometrit. Tuntuu, että olen palautunut kisasta varsin hyvin, ja siksi tälle viikolle nostinkin viikkokilometrit jo neljäänkymmeneen. Juoksin tällä viikolla myös ensimmäisen kunnon pitkän lenkin kisan jälkeen, 20 kilometrin lenkin.

Olimme viikon mökillä ja oli aivan ihanaa päästä lenkiltä suoraan uimaan. Kilometrejä kertyi kivasti, mutta mäkitreeniä ei. Uudenkaupungin makeanvedenallasta kiertävällä hiekkatiellä on ajoittain hienot maisemat, ja eksoottisia kohteita kuten veneen vetopaikka tien yli - kiskoja pitkin voi nostaa veneen makeanvedenaltaasta mereen ja toisin päin. Mäkiä sitä vastoin ei löydy oikein hakemallakaan. Juoksemallani 20 kilometrin lenkillä nousua kertyi 130 metriä, paljon tasaisempaa baanaa on vaikea löytää. Mäkitreenit ovat siis lomajuoksuilla jääneet tekemättä. 

Juoksu ei ole nyt lomalla ollut pääosassa, vaan enemmän on tullut löhöiltyä, syötyä ja uiskenneltua. Pari leppoisaa suppailuakin on lomaan mahtunut. Tähän heinäkuulle tuli kuitenkin ilmoittauduttua aivan ex-tempore myös yhteen juoksukisaan! Saaristoreissut jatkuvat Örön saarella, ja sattumalta siellä järjestetään Örö run vierailun korvilla, joten pitihän siihen sitten ilmoittautua! Nyt juoksuun on enää viikko, mutta siitä ei löytynyt minkäänlaista infoa mistään, vain matka (10 km) on tiedossa! :D Jännityksellä odotan, mitäköhän juoksussa on luvassa. 

Lomailun lomassa blogi päivittyy epäsäännöllisesti, enkä ole kyllä muistanut instaakaan päivitellä. Katsotaan, josko loppulomasta innostaisi somettaa enemmän. 

Matkalla Hossaan

Kirjoitan tätä kuukausikoostetta reissun päältä. Hossaan on noin 10 tunnin ajomatka, joten eiköhän siinä ehdi hiukan kerrata mennyttä kesäkuuta. Postauksen kuvat ovat tosin juhannussuppailulta Kemiönsaaren maisemista. Ihan noin rennosti kuin kuvissa ei nyt oteta, vaan kisajännitys on melkoinen. :D

Kesäkuu oli juoksujen puolesta lähinnä valmistautumista Kainuu Trailiin. Viimeiset kaksi viikkoa ohjelma oli jo kevennetty. Kuun alkupuolella juoksin vielä melko pitkiä lenkkejä, yhden 26 kilometrin ja yhden 18 kilometrin lenkin. Muuten lenkit ovat olleet lyhyitä ja puolipitkiä hölkkiä ja pari kunnon mäkitreeniäkin mahtui kesäkuun ohjelmaan. 

Juoksua kertyi kesäkuussa yhteensä 136 kilometriä. Olin asettanut tavoitteeksi 140 kilometriä ja olisin sen saanut juostua täyteen kyllä, mutta himmailin viimeiset pari viikkoa suunniteltua enemmän ja priorisoin lepoa. Polveni kipeytyi kevään pisimmällä harjoituslenkillä ja on kiukunnut siitä asti. Olen yrittänyt lepuuttaa sitä mahdollisuuksien mukaan.

Muutenkin valmistautumiseen on kuulunut kaikenlaisia ylimääräisiä huolia. Uusimmissa labroissa kilpirauhasarvoni eivät olleet viitteissä. Sairastamani kilpirauhasen liikatoiminnan vuoksi arvoja kontrolloidaan säännöllisesti ja nyt ne olivat menneet huonompaan suuntaan. Otin tuosta tietysti aika lailla kierroksia. Asialle ei nyt mitään voi ja arvot eivät ole niin paljoa pielessä, että se estäisi minua lähtemästä juoksuun.

Kainuu Trail jännittää melkoisesti. Periaatteessa olen saanut treenit tehtyä ohjelman mukaan, joten kunnon pitäisi olla kohdillaan. Epävarmuustekijät kuitenkin pyörivät mielessä. Levollisuutta on mahdoton saavuttaa. 38 kilometriä poluilla on pitkä matka, jolla voi vielä sattua ja tapahtua monenmoista. Kisassa on nousua yli 1100 metriä ja olen nyt juossut joka kuukausi kasaan hiukan yli 2000 nousumetriä. Mäkitreeni on mulla perinteisesti jäänyt turhan vähäiseksi.

Juuri saamani tiedon mukaan keli Hossassa on polkujuoksuun oikeinkin hyvä. Etukäteen jännäsin hellettä, tällä viikolla vuorostaan sateita. Nyt näyttäisi kuitenkin tulevan melko viileä mutta sateeton päivä. Juoksukunnossa-Ansku on kisaamassa 55 kilometrillä ja saapunut pelipaikalle jo eilen. Miesystäväni on myös juoksemassa 55 kilometriä. Omaa jännitystä lisää vielä hänenkin puolestaan jännittäminen. Ihan kuin omassa kisassa ei olisi tarpeeksi! :D

Jotta koko postaus ei nyt menisi kisajännitystä vinkuessa, niin todettakoon, että kesäkuu tuntui varsin pitkältä kuukaudelta, jolloin pääsin jo nauttimaan kesästä vaikkei lomaa ollutkaan. Kuun alkuun olimme mökillä kivassa alle 10 asteen lämmössä, mutta silloinkin tuli saunottua ja uitua. Kun kelit lämpenivät, pääsi onneksi vapaapäivinä nauttimaan auringosta ja tekemään joitain suppailuretkiäkin. Postauksen kuvissa näkyvä Ölmosin ranta Kemiönsaarella oli muuten kiva retkipaikka, suosittelen!

Elokuussa paljon iltauinteja, vähän juoksua

Elokuu on ollut kiireinen. Kuun alkuun olin vielä lomalla ja tuli tehtyä parikin reissua vielä loppulomasta. Kävin suppailemassa Kelventeelle Päijänteen kansallispuistossa ja Tallinnassakin tuli pyörähdettyä yhden yön reissulla. Tallinnan reissulle osui hyvä sää ja menimme sielläkin rannalle! Myös vanhaakaupunkia oli kiva kierrellä kuten kuvista näkyy. 

Kun työt sitten alkoivat, hommia riitti ja viikonlopuissakin oli kaikissa jotain ohjelmaa. Tuntuukin vähän siltä kuin tässä kuussa olisi ollut normaalia enemmän päiviä, niin paljon on tullut kaikennäköistä puuhattua. Tosin kun tässä katselen ympärilleni kotisohvalla, niin mietin, että elokuussa emme ole tainneet siivota kertaakaan... Jostain se aika rientoihin on näköjään otettava. :D

Kuten tässä olen vinkunut, koronan jälkitauti kesti kohdallani pitkään. Kun vielä otetaan tämä vähän kiireisempi jakso mukaan, niin ei ihmekään, että juoksumäärät ovat jääneet aika vähäisiksi. Koen, että pystyn kyllä jo juoksemaan täysipainoisesti, mutta kunto on painunut alas ja vaatisi progressiivista treeniä nostaa juoksukuntoa. Se taitaa nyt jäädä ensi kuuhun, sillä vaikka olen elokuussa hiukan juossutkin, eivät treenimäärät ole kyllä kasvaneet. Pisin lenkkikin on ollut vain kahdeksankilometrinen.

Tässä kuussa pääsin kuitenkin todella pitkästä aikaa kisaamaan juoksupoluilla! Kuun alkuun juostiin Turku Trail Challengen ensimmäinen kisa, Luolavuoren luukutus. Tänään puolestaan oli vuorossa toinen osakilpailu, josta kisarapsa tulee myöhemmin. Yhteensä elokuussa kertyi juoksukilometrejä 69 kilometriä, eli ihan täysipainoinen juoksukuu ei tämä vielä ollut.

Yllätyslämpimät säät ovat olleet kivoja nyt loppukesästä ja mitä töiden ja muiden rientojen välissä on ehtinyt, on tullut käytyä uimassa ja nautittua terassikeleistä siellä terassilla. Uimavedet ovat olleet tosi lämpimiä! Iltalenkkien jälkeen tai kaupungilta tullessa on tarjennut hyvin pulahtaa laskevan auringon säteissä kimaltelevaan lämpimään veteen. Näitä iltauinteja kelpaa muistella kun säät kääntyvät syksyisempään suuntaan.

Helteitä ja hissuttelulenkkejä

Ihmeellinen loppukesän helleaalto! Hieman kismittää, että lomapäivät ehtivät jo loppua ja helteitä on joutunut katselemaan sisältä työpöydän äärestä. Onneksi viime viikonloppu tarjosi täyttä auringonpaistetta ja lämpimiä iltoja niin pääsi kunnolla nauttimaan kelistä vapaa-ajalla.

Kuumuus on hiukan verottanut yöunia. Meillä on kyllä ilmastointilaite, mutta se pitää sen verran kovaa hurinaa, että saattaa sekin häiritä unta. Töihin paluu on tietysti myös aikaistanut herätyksiä. Olenkin ollut vähän väsynyt. Nyt on alkanut vihdoin tuntua siltä, että koronan jälkeen vaivannut yskä alkaa olla takanapäin, joten sitä voisi nostaa juoksumääriä. Mutta en oikein ole jaksanut...

Olin tosi tyytyväinen, että pystyin juoksemaan tuon Turku Trail Challengen ensimmäisen kisan. Tuo polkujuoksucup onkin nyt ainoa juoksutavoite, mikä mulla on. Aion juosta jokaisessa kisassa lyhyemmän matkan, eli noin 7 kilometrin kisan. Ja tuskin treenaan oikein mitenkään kisoja silmällä pitäen. Yritän vain pikkuhiljaa nostaa juoksumääriä ja jatkan hitaita lenkkejä. Kisat saavat sitten toimia nopeustreeneinä.

Lenkit ovatkin nyt kuumilla ilmoilla olleet rauhallisia. On ollut ihanaa päättää juoksu rantaan ja pulahtaa saman tien uimaan. Viikonloppuna oltiin lauantaina juoksemassa Ruissalon poluilla. Juoksin itse 8 kilometriä, kun taas miesystäväni viihtyi poluilla kolmenkympin verran. Niinpä sainkin rauhassa nauttia auringosta Saaronniemen uimarannan laiturilla lojuen oman lenkin jälkeen. 

Mietin tuossa, että käytänköhän nyt näitä helteitä tekosyynä sille, etten oikein ole jaksanut juosta. Koronan jälkeen en ole käytännössä juossut vielä yhtään normaalia treeniviikkoa, mutta nyt voisi kunnon puolesta jo koittaa tiheämpää lenkkitahtia, vaikka pitäisikin vielä juoksulenkit lyhyinä. Kuitenkin tänäänkin jätin lenkin väliin kun olen nukkunut niin vähän alkuviikolla. 

Uskon kuitenkin, että juoksuinto tästä hissukseen nousee, ainakin jos nyt alkaa tuntua siltä, että olen vihdoin ihan kunnossa. Helteet ovat ihania, mutta mieluiten ne ottaisi kyllä loma-aikaan. Mutta ainakin nyt voi vielä nauttia lämpimistä uimavesistä, vaikka lenkin jälkeen ja muutenkin!

Retkeilyä Päijänteen kansallispuistossa

Tämän kesän kansallispuistoreissu suuntautui Päijänteen kansallispuistoon. Kansallispuisto sijaitsee Suomen toiseksi suurimman järven, Päijänteen eteläosissa ja on parhaiten saavutettavissa vesiteitse. Puisto on erityinen hienojen harjusaartensa ansiosta, jotka ovat syntyneet viimeisimmän jääkauden lopulla noin 11000 vuotta sitten. Alue kuuluu Salpausselkä Geoparkiin, joka sai tänä vuonna Unesco-kohteen statuksen.  Meillä oli jo viime vuodelta alla kiva suppailuretki Liesjärven kansallispuistoon, joten tälläkin kertaa pakkasimme sup-laudat auton takakonttiin. Ensimmäinen retkipäivä kuluikin suppaillen Kelventeen harjusaaren upeita rantavesiä pitkin. Toisena päivänä tutustuimme Pulkkilanharjuun patikoiden.

Kelvenne sup-lautaillen

Kelvenne on Suomen suurimpia harjusaaria. Harjusaaret, kuten Kelvenne, syntyivät viimeisimmän jääkauden jäätikkövirtojen kasaamasta ja lajittelemasta sorasta mannerjään vetäytyessä hitaasti luoteeseen. Saaren korkein kohta on noin 40 metriä järven pinnasta, ja saarella on lukuisia luonnonhiekkarantaisia poukamia.

Lyhyin ja suojaisin reitti Kelventeen saareen on Höyssalmen yli saaren pohjoispuolelta. Höysniemen itärannalla on kansallispuiston alueella pieni parkkipaikka aivan veden rajassa. Tie sinne on kyllä viimeisillä kilometreillä hyvin kapea ja kuoppainen, mutta muualta matka saareen olisi monikertaistunut. Nyt saatiin auto niin lähelle Kelvennettä kuin mahdollista, ja paikalla oli vielä pieni laituri, jossa sup-lautojen pumppaaminen sujui tuossa tuokiossa. 

Kelventeen saaren isoin yhtenäinen hiekkaranta on Isohieta, jossa on tulipaikka, käymälä ja laavu. Sinne mekin suuntasimme, mutta poikkesimme mennen tullen pienemmälle hiekkarannalle, jossa ei muita kulkijoita näkynyt. Matkaa Isohietan rannalle tuli yhteensuuntaan noin 2,5 kilometriä, ja kun kelikin oli lähes tyyni, oli se hyvin leppoisa melontamatka. 

Kelvenne on noin 8 kilometriä pitkä ja sen päästä päähän kulkee polku. Täytyy tunnustaa, että vaikka meilläkin oli aikomus hiukan kävellä, vei hieno aurinkoinen keli patikointihalut. Rantauduimmekin retkellä vain syömään eväitä, uimaan ja paistattelemaan päivää hietikoille, emmekä pukeneet edes kenkiä jalkaan saaren kamaralla. Kirkasvetiset luonnonhiekkarannat olivat lumoavia!

Päijänteen vesi oli todella kirkasta, ja hiekkapohjaa jatkui kymmeniä ellei satoja metrejä rannasta. Mainio uimapaikka siis. Paikoin veden alla näkyi myös isoja siirtolohkareita ja lähellä Höysniemen rantaa oli veneen hylky. Sup-laudalta näki syvälle pinnan alle ja bongasin myös yhden aivan jättimäisen kalan! Harmi kyllä siitä ei ole kuvatodisteita ja lajintunnistuskin jäi siinä suu auki hämmästellessä vajaaksi. Sup-lautailuun ja leppoisaan ranta-oleiluun Kelvenne oli loistovalinta!

Pulkkilanharju

Päijänteen kansallispuiston toinen merkittävä ja tunnettu maisemanähtävyys on harjusaarten jono Pulkkilanharju. Harjun päällä kulkee tie, ja saaret yhdistyvät toisiinsa siltoja pitkin. Pelkästään autonkin ikkunasta näkymät ovat hienot, mutta alueella kulkee myös kävelemisen arvoinen luontopolku.  Kelventeeseen verrattuna Pulkkilanharjun maaperä koostui selvästi raekooltaan isommasta aineksesta. Polku oli paikoin hyvin kivikkoinen ja rannat pikkukivirantoja. 

Luontopolku Pulkkilanharjulla on noin 2,5 kilometrin ympyräreitti, johon saa vielä lisää pituutta parin kilometrin lisälenkillä. Luontopolulla on hyvät opastaulut harjualueen syntyhistoriasta ja tietysti hienot maisemat sekä järvenrannassa että harjun päällä kulkiessa. Luontopolun varrella on myös suppakuoppaan syntynyt pieni suo. Me olimme taas innokkaampia uimaan kuin kävelemään, joten patikoimme vain tuon pienen luontopolun ja sen jälkeen suuntasimme järven rantaan suojan puolelle polskimaan. Kirkkaassa vedessä oli kiva uida, vaikka pikkukiviranta olikin hieman haastavampi paikka kahlata. 

Köhäinen heinäkuu

En olisi uskonut, kun sain koronan kesäkuun loppupuolella, että koko heinäkuun juoksut menisivät samaan syssyyn. Alkuvuoden sairasteluissa juoksut jäivät vähäisiksi, mutta nyt tuli pohjat. Juoksin heinäkuussa vaivaiset 28 kilometriä. Surkeaa, kun en kuukaudessa saa edes normaaleja viikkokilometrejä kasaan!

Sairastin koronaa kunnolla viikon verran, mutta sain seuralaiseksi ikävän yskän, joka tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Väsymys on ollut myös poikkeuksellisen voimakasta. Olen kokeillut juoksua useamman kerran ja todennut kokeilulenkkien jälkeen, että kunto ei kestä vielä juoksua. Olo on ollut välillä suorastaan tuskainen, kun on tuntunut, että viikkojenkin jälkeen on vielä kipeä. Kurja tauti. Nyt ihan heinäkuun viimeisinä päivinä alkoi vihdoin tuntua olo normaalimmalta, mutta en ihan vielä uskalla sanoa, onko köhä kokonaan takanapäin.

Onneksi on kesä, ja paljon muutakin tekemistä, niin juoksemattomuus ei ole niin paljoa ehtinyt harmittaa. Olen lomaillut, reissannut, mökkeillyt, syönyt hyvin, pelannut lautapelejä, lukenut kirjoja, uinut, suppaillut, ottanut aurinkoa, istunut terassilla ja muutenkin nauttinut kesästä, vaikka säät ovatkin olleet varsin vaihtelevat.

Heinäkuun alussa piti juosta pitkä polkukisa Kainuu Traililla. Sen jäätyä väliin ja juoksukunnon romahdettua on ollut vaikea miettiä, vieläkö tälle vuodelle yrittää jotain juoksutavoitetta. Nyt elokuussa toivon, että olisin vihdoin terve ja pääsisin taas juoksemaan!

Suppailureittejä Naantalissa

Kerroin tuossa aiemmin, että hankimme viime kesäksi omat sup-laudat ja jo viime kesänä tuli retkeiltyä meloen. Naantalista löytyy kivoja suppailureittejä, joiden kartoittamista ollaan jatkettu tänä kesänä. Ajattelin nyt jakaa tässä muutaman kotikaupungin retkeilyreitin, jotka taittuvat helposti sup-laudalla.

Itse olen suppailijana vielä melko aloittelija ja nämä reitit ovat muutamien kilometrien mittaisia, jolloin vähäiselläkin kokemuksella pärjää hyvin ja retkeen ei mene koko päivää. Kannattaa silti kiinnittää huomiota säähän ja erityisesti tuulen suuntaan, sillä vastatuuleen melominen on huomattavasti raskaampaa kuin myötäiseen lipuminen. Kaikki reitit ovat merellä, jossa on muutakin vesiliikennettä. Naantalissa Nunnalahden uimarannalta voi vuokrata sup-laudan. Ja toki samalta rannalta voi lähteä oman laudan kanssa matkaan, kuten myös suunnilleen kaikilta muiltakin Naantalin rannoilta. Nunnalahden rannalta on melko sopiva matka Väskin ulkoilusaareen tai Härmälän rotkoon, kumpaankin on noin 2,5 km suuntaansa. 

Väskin saarelle sup-laudalla

Väskin saari on oiva suppailukohde, jos lähtee liikkeelle esimerkiksi Nunnalahden, Taimon tai kylpylän uimarannalta. Matkaa saareen on noin 3 kilometriä yhteen suuntaan. Melontareitillä on jonkin verran avointa vesialuetta, jossa tuulisella kelillä voi sup-laudan kanssa olla haastavampaa edetä. Melkein matkan varrella on pari isompaa luotoa, joista voi bongata lintujen lisäksi lehmän! Nimittäin Lehmäkarilla on hauska lehmäpatsas katselemassa merimaisemia. Väskin saareen pääsee sitten rantautumaan eteläkulman isolta laiturilta tai kiertämällä esimerkiksi luoteiskulman uimarannalle. 

Väski on Naantalin ulkoilusaari, jossa sijaitsi aiemmin seikkailupuisto. Suurin osa puiston rakenteista on vielä paikoillaan, mutta joitain, esimerkiksi näköalatorni, on laudoitettu kiinni. Osa temppuradoista ja muista saarelle rakennetuista meriseikkailun rekvisiitoista on kuitenkin vielä hyvässä kunnossa ja saaren voi kiertää polkua pitkin seikkailun rastipisteitä mukaillen. Polku on paikoin hiukan umpeenkasvanut. Saaren luoteiskulmalla on hiekkapohjainen uimaranta. Eväiden syöntiin hyvä paikka on esimerkiksi eteläpään laiturin läheisyydessä oleva merirosvolaivan keula, joka kuuluu seikkailupuiston rekvisiittaan.

Kuparivuori mereltä

Naantalin Kuparivuori on hieno näköalakallio, jota pääsee tutkimaan meren puolelta kivasti suppaillen. Jos lähtee esimerkiksi leirintäalueen rannasta, pääsee suppailemaan kokonaan Kuparivuoren rantaviivan. Ukko-Pekan sillan alla kulkevassa laivaväylässä käy melkoinen virtaus, mikä on hyvä ottaa huomioon, samoin se, että kapealla väylällä voi joutua odottamaan. Muuten vuoren viertä pääsee melomaan leppoisasti. Vanhan kaupungin rannan ja vierasvenesataman tienoilla voi olla myös ruuhkaista, joten jos ei tykkää meloa veneiden aallokossa, voi olla kiva kääntyä takaisin jo aiemmin. Me meloimme Kailon saareen asti. Kailon saari on parhaiten tunnettu Muumimaailmasta, mutta siellä on myös kiva pieni uimaranta sekä kioski, josta voi ostaa pientä syötävää ja juotavaa.

Suppaillen Härmälän rotkoon

Härmälän rotko sijaitsee Maskun ja Naantalin rajalla lähellä merenrantaa. Tietä pitkin Naantalista kertyy rotkolle kilometrejä noin 15, mutta meren yli matkaa tulee kirkonkulmalta vain noin 2,5 kilometriä, rotko on siis myös oiva päiväretkikohde sup-lautaillen. Väskin saari ja mantereella oleva rotko ovat melko lähellä toisiaan, joten jos haluaa tehdä pidemmän lenkin, voi nämä kohteet myös yhdistää. Mutta kannattaa huomioida, että molemmilla reiteillä joutuu melomaan melko avonaisella merellä Naantalinaukolla, jolloin tuuli vaikuttaa selvästi. Me meloimme Härmälän rotkoon menomatkalla myötäiseen ja paluumatkalla vastaiseen tuuleen, ja paluumatka vei yli kaksi kertaa niin paljon aikaa kuin menomatka. Vastaiseen ja sivutuuleen puskemisen todella tuntee hartioissa!

Aivan rotkon vieressä on pieni yksityiskäytössä oleva venelaituri. Venepaikat ovat kaikki varattuja, mutta tuskin kukaan pahastuu, jos laiturille nousee suplaudalla. Härmälän rotko itsessään on syvimmillään parikymmenen metrin pudotus näköalakalliossa. Mukaan kannattaa pakata kunnon kengät, niin pääsee kiipeämään kallion laelle rotkoa pitkin. Rotko on paikoin alle metrin levyinen ja sen pohjalta on hauska kuikuilla ylöspäin kapeaa sinitaivaan näkymää kohti. Hankalaan pudotuskohtaan kalliossa on laitettu portaat, joten kiipeilytaitoja reitillä ei tarvita. Kallion päälle pääsee myös helpompaa reittiä kallion takaa, jos ei halua kivuta rotkoa ylös. Ylhäällä kannattaa kyllä käydä, sillä sieltä on hienot näkymät merelle ja Naantaliin päin.