Keksin ex-tempore itselleni ensimmäiselle kesälomaviikolle haastavan reissun ja päätin patikoida Ahvenanmaan halki. Pitkät kävelyt ovat aina kiehtoneet minua ja olen lukenut tarinoita esimerkiksi Euroopan pitkiltä pyhiinvaellusreiteiltä. Minua kiinnosti vaeltaa jokin pidempi matka, mutta siten, että pääsisin aina yöpymään majataloon tai hotelliin. Ahvenanmaalla tuo mahdollistui helposti, vaikka varailin majoituksia alle viikkoa ennen reissua.
Tutustuin St. Olav Waterwayhin, eli Pyhän Olavin merireittiin. Pyhiinvaellusreitti kulkee Savonlinnasta aina Norjan Trondheimiin asti, ja siitä merireitin osuus on Turun tuomiokirkolta Ahvenanmaan länsilaidalle. Koska Naantalista oli helppo lähteä lautalla Långnäsiin, valitsin itselleni käveltäväksi reitin Ahvenanmaan halki Långnäsistä Eckeröön.
Matkaa tulisi lyhyintä reittiä tietä pitkin n. 60 kilometriä, mutta pyhiinvaellusreitillä kilometrejä tulisi selvästi enemmän. Tiesin, että joutuisin hiukan oikomaan, jotta päivämatkat olisivat tehtävissä. Pyhiinvaellusreitti suuntaisi Jomalaan, useita kilometrejä Maarianhaminasta pohjoiseen, mutta itse yöpyisin Maarianhaminan pohjoislaidalla. Majoitusvarausten lisäksi en suunnitellut reittiä mahdottomasti etukäteen. En arjessa juuri kävele muutamaa kilometriä pidempiä matkoja ja juoksutkin olivat olleet pisimmillään kympin lenkkejä, joten tiesin, että 20+ km päivämatkat tulisivat olemaan haaste.
Päivä 1: Lumparlandin halki
Ensimmäisenä päivänä patikoin Lumparlandin saaren halki. Långnesista lähdettäessä ennen Manner-Ahvenanmaata on kaksi isoa saarta, Lumparland ja Lemland, jotka yhdistyvät toisiinsa sujuvasti tiellä. Käytin oppaana St. Olav Waterwayta, eli reittini seuraili Pyhän Olavin meritien pyhiinvaellusreittiä. Lähdin aamulaivalla Naantalista ja Långnesin satamassa taisin olla ainoa jalkaisin kulkeva laivasta pois jäänyt matkustaja. Laiva oli satamassa kolmen maissa, joten aikataulu rajasi päivämatkaa ja samalla yöpymisvaihtoehtoja. B&B Amalia oli satamasta suorinta reittiä 8 km ja pyhiinvaellusreittiä 11-12 km päässä, joten se valikoitui majoitukseksi.
Långnäsistä lähdettäessä pyhiinvaellusreitti erkani heti alkuunsa päätiestä ja reitti kulki pikkuteitä perinteisessä maalaismaisemassa Lumparlandin kirkonkylään, jonka jälkeen jatkoin patikointia vielä pyörätietä ja maantien laitaa.
Teiden varsilla kasvoi paljon luonnonkukkia sinisistä kelloista pikkuorkideoihin. Meren rantaa oli lyhyesti siirryttäessä saarelta toiselle. Pyhiinvaellusreitillä pysähdys oli Lumparlandin kirkolla, joka on Ahvenanmaan vanhin puukirkko ja hienon vanhan hautausmaan vieressä sekä meren rannalla.
12 km meni varsin joutuisaan ja saavuin reippain mielin ensimmäisen yön majoitukseen Amaliaan. Minulla oli pikkuruinen huone talon yläkerrassa jaetulla kylpyhuoneella. Samassa pihapiirissä oli niin limonaditehdas kuin suklaapuotikin ja kokonaisuus oli varsin idyllinen. Amaliassa oli myös erinomainen aamupala.
Päivä 2: Lemlandsledeniä Lemlandin halki ja Maarianhaminaan
Etukäteen pisin päivämatka, johon lähdin kuitenkin tosi hyvällä fiiliksellä ja reippaana. Olavinreitti seuraili Lemlandsleden-vaellusreittiä ja lähdin patikoimaan pyhiinvaellusreittiä. Kylätiet vaihtuivat pian polkuun ja metsätiepätkiin, mutta reittimerkkejä oli tiheässä ja polkua oli pääosin helppo seurata. Maasto ei kylläkään ollut helppoa, sillä reitti kiipesi eteläisen Ahvenanmaan korkeimmalle kohdalle Bistorpsbergetille 77 metriin ja kulki paikoin hyvinkin kivikkoisessa maastossa. Polkureitti kulki Bistorpsgrottanin eli -luolan läpi sekä useampien isojen pirunpeltojen vieritse. Varvikossa polku pieneni ajoittain lähes olemattomiin ja tällä osuudella oli myös ryteikköistä hakkuuaukeaa ja melkoista punkkipusikkoa. Olikin pieni helpotus, kun polkuosuus päättyi ja pääsi taas metsätien kautta kylätielle ja Lemlandin kirkolle.
Olin etukäteen varautunut siihen, että kävelisin koko matkan, mutta ehkä hiukan toivonut, että voisin myös juosta. Jalassani oli hyvin sisäänajetut juoksukengät, joilla en koskaan juostessa ole saanut rakkoja. Patikoidessa molempien jalkojen kantapäihin alkoi kuitenkin tulla rakot samoin kuin pariin varpaaseen. Pidettyäni Lemlandin kirkonkylällä lounastauon päätinkin vaihtaa juoksuun. Loppumatkan menisin suorinta reittiä pyörätietä ja ajattelin juoksun tuoman erilaisen kuormituksen säästävän jalkoja. Hiukan epäilytti, miten n. 6 kilon repun kanssa juoksu sujuisi, mutta sehän sujui varsin hyvin. Oli kivaa vaihteeksi juosta ja matka eteni pyörätietä pitkin kivan joutuisasti.
Matkalla kohti neljän päivän reissun puoliväliä ja Maarianhaminaa reitillä oli vielä Lemströmin kanaali hoidettuine puistolalueineen. Maarianhaminan liepeillä kurvasin ensimmäiselle uimarannalle ja pääsin vilvoittamaan kipeitä jalkojani meriveteen. Siitä oli vielä pari kilometriä majoitukseen ja tuon pätkän kävelin sitten läpsyissä paljain varpain.
Tämän päivän reitti oli koko reissun hienoin ja vaihtelevin, tosin myös varsin raskas. Päivämatkaa kertyi 25 kilometriä. Ensin patikoin 12 km polkuja ja maalaisteitä, sitten juoksin 11 km pyörätietä ja lopuksi vielä kävelin 2 km.
Päivä 3: Maarianhaminasta Hammarlandin kirkonkylään
Kolmas päivä valkeni sateisena. Tulossa olisi taas yli 20 km päivämatka, mutta enimmäkseen pyörätietä. Viivyttelinkin lähdön kanssa, jotta aamun sadealue ei kastelisi minua heti alkuunsa ja poistuin majoituksestani Maarianhaminan pohjoislaidalta vasta puoliltapäivin.
Päivämatka olisi lyhyintä reittiäkin sen verran pitkä, että poikkesin siltä vain lyhyesti. Pidin lounastauon Ramsholmenin luonnonsuojelualueella, joka oli vain muutaman kilometrin päässä Maarianhaminasta. Ramsholmenissa oli tunnelmallisia pähkinäpuulehtoja sekä kukkien kirjomia perinneniittyjä.
Sen jälkeen vuorossa olikin lähinnä suoraa ja puuduttavaa pyörätietä kosteassa ja painostavassa säässä. Olin paikannut jalkojeni rakot, mutta kävely tuntui silti epämukavalta. Jalkaterät tuntuivat hikisiltä ja turvonneilta, lonkassa vihloi ajoittain ja selkäkin oli jumissa. Kävely tuntui etenevän hi-taas-ti ja pyörätie edessä näytti loputtomalta. Långträsk-järven kohdalla (on muuten pitkä järvi) totesin, että en jaksa enää kävellä! Pesin ja kuivasin jalat, vaihdoin sukat ja vaihdoin juoksuksi.
Juoksu tuntui tuossa kohtaa paljon kävelyä helpommalta. Vauhti oli hidas, mutta ainakin matka eteni ja jalkoihin ei sattunut lainkaan niin paljon. Pian alkoi sataa, mutta sekin oli oikeastaan vain kiva juttu, sillä heti oli hiukan viileämpää eikä niin painostavaa. Minulla oli mukana sadehame ja kertakäyttöinen hupullinen sadeviitta, jonka alle myös reppuni mahtui hyvin. En halunnut pukea sadevarusteita heti ensipisaroista, vaan kääräisin ensin repun sadehameeseen. Vasta sateen yltyessä heitin sadeviitan päälleni, siinä vaiheessa olin tosin jo kastunut litimäräksi.
Sateessa juoksu eteni ihan kivasti, vaikka toki kengät kastuivat ja märkien lasien läpi ei nähnyt kovin tarkasti. Loputtomalla suoralla pyörätiellä ei tosin tarvinnutkaan suunnistaa. Kohta saavuin Hammarlandin kylään ja tein koukauksen kirkolle. Siitä olikin enää pari kilometriä majoitukseeni.
Päivämatka oli 23 km, josta 14,8 km kävelin ja 8,2 km juoksin.
Päivä 4: Eckerön saaren halki kohti vaelluksen päätepistettä
Viimeinen vaelluspäivä ja Eckeröhön olisi lyhyintä reittiä vain 12 km. En tietenkään valinnut lyhyintä reittiä. 😁
Jalat olivat edellisistä päivistä rasittuneet, mutta mieli oli edellistä päivää pirteämpi. Olin saanut jalkoihini rakot kävellen, joten päätin viimeisenä päivänä vain suosiolla juosta koko matkan. Aikaa olisi kuitenkin sen verran paljon, että hölkkäsin ihan kävelyvauhtia ja menin pyhiinvaellusreittiä suorimman tien sijaan.
Olin järjestänyt sillä lailla kätevästi, että puolisoni tuli Ahvenanmaalle myös mun viimeisenä retkipäivänä ja vielä autolla. Niinpä minun ei tarvinnut murehtia enää jalkojen kestävyyttä ja siirtymisiä tämän päivän jälkeen.
Päivä oli harmaa ja tuulinen, ja ajoittain vettä tihuutteli. Edessä päin alkoi kuitenkin näkyä pilvien lomasta sinitaivasta kun lähestyin reitin päätepistettä. Edellisten päivien yli 20 km päivämatkojen jälkeen matka tuntui lyhyeltä. Lopulta päivämatkaksi tuli 15 km, joka on kuitenkin mun koko vuoden pisin juoksumatka.
Reitti päättyi Eckerön satamaan ja postitalolle. Hölkkäsin lauttasatamaan asti, vaikka siellä ei varsinaisesti mitään nähtävää ollutkaan, ja palasin sitten postitalon liepeille uimarannalle.
Matkaa kertyi neljän päivän aikana yhteensä 75 kilometriä, joista 41 km kävelin ja 34 km juoksin. Vuoden aiempiin liikuntoihin verrattuna tämä oli melkoinen ponnistus. Jalat kipeytyivät enemmän kävelystä, mikä tuli vähän yllätyksenä. Juoksumäärät vasta yllättivätkin, kun olin etukäteen ajatellut käveleväni koko matkan. Oli mielenkiintoista tehdä tällainen reissu!
