Voivatko eritasoiset juoksijat harjoitella yhdessä? Viisi vinkkiä, miten se onnistuu!

Ystävänpäivän kunniaksi kirjoitus yhdessä treenaamisesta! 

Kahden samantasoisen juoksijan on todennäköisesti helppoa löytää mahdollisuuksia tehdä yhdessä treeniä. Jos juoksuvauhdit ovat suunnilleen samat ja kumpikin pystyy juoksemaan pidempiäkin matkoja, voi lenkille lähteä niin, että juoksu on molemmille suunnilleen samalla rasitustasolla. 

Mutta entä jos haluaisi juosta ystävän tai puolison kanssa, joka on selvästi eritasoinen juoksija mitä itse on? Mitä jos toinen on aivan aloittelija ja toinen harrastanut juoksua jo kymmenen vuotta? Jos toinen jaksaa juosta maksimissaan vitosen ja toiselle maraton on perusmatka? Juoksuvauhdeissakin voi olla minuuttien erot kilometriajoissa. Ihan pelkkä pituusero voi vaikuttaa siihen, että samanlainen lenkki on rasitukseltaan selvästi erilainen eri juoksijoille.

Jos eritasoiset juoksijat haluavat juosta yhdessä, se on täysin mahdollista ja parhaimmillaan tosi kivaa yhdessä tekemistä. Kannattaa kuitenkin jutella ja sopia yhdessä, mikä on lenkeillä tavoitteena, miten pitkään ja millaista vauhtia juostaan. Esittelen tässä postauksessa viisi vinkkiä, joiden avulla eritasoiset juoksijat voivat harjoitella yhdessä!

Vinkki 1: Juoksuohjelman kannattaa olla yksilöllinen, vaikka juokseekin osan lenkeistä yhdessä

Jos noudattaa jotain juoksuohjelmaa, ei sitä kannata edes yrittää siirtää suoraan toiselle juoksijalle. Edes kahden samantasoisen juoksijan ei kannata yrittää noudattaa täsmälleen samanlaista ohjelmaa. Jokaisella on omat arjen kiireet ja kalenterit, joihin juoksuohjelma pitää sovittaa. Muut menot, levon määrä ja vaikka ravinnon tarve ovat yksilöllisiä asioita. 

Kaksi eritasoista juoksijaa voi tietysti juosta yhdessä silloin, kun se kummankin ohjelmaan sopii. Kummallakin voi olla samanlaisia harjoituksia ohjelmassaan, ja silloin yhteistreenit voivat olla parhaimmillaan kivaa yhteistä aikaa kunnon kohotuksen parissa! On kuitenkin hyvä muistaa, että jos ohjelmassa on vaikka kahden tunnin pitkis, se voi toisella tarkoitaa 12 ja toisella 20 kilometrin lenkkiä.

Vinkki 2: Jos juoksuvauhdit poikkeavat paljon toisistaan, kannattaa mennä hitaamman ehdoilla

Yksi haastavimmista yhteensovitettavista asioista on hyvin erilaiset juoksuvauhdit. Sama vauhti voi toisella tarkoittaa vauhtikestävyysalueen lenkkiä ja toisella kevyttä pk-treeniä. Mielestäni kannattaa mennä mieluummin hitaamman ehdoilla, koska kovempi juoksija hyötyy taatusti kevyestä treenistä, mutta ylikova harjoitus hitaammalle voi olla aivan liian rankka ja tappaa yhteisjuoksuinnostuksen kerrasta. On kuitenkin hyvä muistaa, että samalla vauhdilla tehty treeni on toiselle huomattavasti kevyempi kuin toiselle, ja tämä on hyvä ottaa huomioon mm. palautumisajassa ja seuraavaa juoksua mietittäessä. 

Kaverin kanssa juostessa on yleensä kiva rupatella niitä näitä ja silloin vauhti asettuu toivottavasti luontevasti tasolle, jossa pystyy puhumaan puuskuttamatta. Tuo kolmen peen sääntö on hyvä yhteislenkeille, silloin vauhti pysyy tarpeeksi maltillisena. 

Se, että mennään hitaamman ehdoilla, ei tarkoita, että hän juoksisi koko ajan edellä. Esimerkiksi tuulisessa kelissä kovempitasoisen juoksijan on fiksuakin juosta edellä tarjoamassa takanatulijalle peesihyötyä. Tätä voi joutua hiukan harjoittelemaan ja kannattaa opetella kommunikoimaan myös lenkeillä.

Vinkki 3: Koko lenkkiä ei tarvitse juosta yhdessä

Olemme miesystäväni kanssa tehneet kymmeniä lenkkejä siten, että juoksemme yhdessä vain osan matkaa. Mies on nykyään minua selvästi parempi juoksija ja hän pystyy samassa ajassa juoksemaan pidemmälle kuin minä. Teemme usein niin, että lähdemme lenkille yhdessä ja menemme hitaamman eli minun vauhtiani. Jossain kohtaa juoksua sitten mies lähtee esimerkiksi lisälenkille kovempaa vauhtia. Loppulenkistä tai viimeistään päätepisteessä tiemme kohtaavat taas. Saamme juoksuseuraa ja mies hyötyy siitä, että joku himmaa vauhtia alkulenkistä, jolloin hän malttaa juosta tarpeeksi hitaasti.

Vinkki 4: Valitse juoksulokaatio sellaiseksi, että se mahdollistaa variaatiot

Varsinkin polkujuoksu tarjoaa kuntoilun lisäksi hienoja maisemia ja juoksuelämyksiä. Retkeilyjuoksussa ei kannata miettiä vauhteja, vaan tosiaan mennä hitaamman ehdoilla ja pitää aina sopivassa paikassa kuvaus- tai evästaukoja. 

Voisiko lenkkireitti lähteä ja päättyä sellaiseen paikkaan, jossa toinen juoksija voi viettää aikaa silloin, kun toinen jatkaa vielä juoksua? Tämä voi mahdollistaa hyvinkin erilaiset lenkit siten, että on sekä yhteistä aikaa että kumpikin saa tehtyä juuri itselle sopivan treenin. Joskus yhteiseksi tekemiseksi voi riittää, että mennään samalla kyydillä samaan paikkaan juoksemaan. Ruissalo on yksi meidän suosikkikohteista. Kesällä ollaan juostu siellä yhdessä esimerkiksi niin, että juostaan ensin yhdessä joku lenkki, ja sitten minä menen uimaan ja aurinkoon lojumaan, kun mies jatkaa juoksua vielä toisen samanlaisen rundin. Talvella täytyy tietysti ottaa huomioon se, että hikisissä urheiluvaatteissa tulee helposti kylmä, jos toista joutuu odottelemaan. Silloin voi mennä yhteiskyydillä vaikka jonkin kivan kahvilan liepeille, jolloin ensiksi juoksunsa valmiiksi saanut pääsee odottelemaan toista sisätiloihin.

Juoksuradalle voi myös lähteä yhdessä tekemään ihan omia treenejä. Kumpikin kiertaa rataa omaan tahtiinsa ja aluksi sekä lopuksi voi lätistä keskenään. Juoksuradalla jäniksestä voi kuitenkin olla yllättävänkin iso etu. Jos kovempi juoksija pystyy ja haluaa, voi hän pyrkiä sovitulla vauhdilla vetämään hitaampaa kohti ennätysaikoja. 

Vinkki 5: Ilmoittautukaa yhdessä juoksutapahtumaan!

Juoksutapahtumat ovat aina kivoja, mutta varsinkin, jos lähteminen jännittää, niin kaverista on paljon apua! Lähtötohinat eivät jännitä ihan niin paljon, kun saa höpötellä toisen kanssa, ja kisan jälkeen vasta onkin kivaa käydä juoksua läpi yhdessä!

Samaan tapahtumaan treenaaminen myös asettaa kummankin juoksuohjelmalle selkeän tavoitteen, jolloin treenaaminen maistuu. Matkat voi taittaa yhdessä ja jos lähtee kauas, saa siitä kivan retken yhdessä. 

Tänään kannattaa muuten bongailla somesta juoksutapahtumien ystävänpäivätarjouksia! Ilmoittautumalla nyt voi päästä kaverin kanssa kaksi yhden hinnalla juoksemaan.

Talvella juoksu on minulle määräharjoittelua

Juoksublogissani puhun ajoittain hyvin vähän juoksusta. Se ei tarkoita, ettenkö kävisi lenkillä. Juoksuharjoitteluni vain tuppaa näin talviaikaan olemaan varsin simppeliä ja juoksuohjelmassa lähes ainoa variaatio on lenkkien pituus. 

Talvikuukaudet ovat mainiota aikaa peruskunnon kohottamiseen. Juoksuharjoittelussa tämä tarkoittaa ylläpitävää treeniä ja pohjakunnon rakentamista. Juoksuohjelmassa olisi hyvä olla säännöllisesti myös nopeusharjoittelua, mutta peruskuntotreeniä eli pk-treeniä tulisi olla noin 80% harjoittelusta. Talvella voi olla mielekästä nostaa tuota osuutta vieläkin korkeammaksi, varsinkin, jos liukas keli hankaloittaa nopeustreeniä.

Ennen kuin innostuin juoksemaan ympäri vuoden, inhosin ulkoilua talvella. En pidä pimeästä enkä kylmästä. Juoksen talvisin mieluiten valoisaan aikaan. Arkisin tätä rajoittaa tietysti työ, mutta etätyöt ovat tehneet minusta lounastaukolenkkeilijän. Lounastauolla ei millään ehdi juosta kovin pitkään, joten siksi arkena lenkkini ovatkin lyhyitä, 4-6 km pituisia. 

Viikonlopun pitkis kuuluu vakiona lähes jokaisen juoksijan ohjelmaan. Tässä alkuvuonna pitkikseni ovat olleet vain inasen yli 10 kilometrin lenkkejä. Kevään mittaan tarkoitus on pidentää pitkää lenkkiä. Arkijuoksuilla otan puolestaan sulan maan aikaan ohjelmaan yhden vauhdikkaamman lenkin.

Pelkkä määräharjoittelu pk-sykkeillä ei ole pidemmän päälle kovin kehittävää, vaan juoksuvauhtia pitäisi varioida, jos tavoitteena on kunnon kohoaminen. Näin alkuvuonna pyrinkin yksinkertaisella juoksutreenillä vain rakentamaan pohjakuntoa. Olen iloinen siitä, että nykyään juoksen talven ympäri, kelissä kuin kelissä ja saan kilometrejä kerättyä!

Tunti liikuntaa päivässä tammikuussa

Vuosi alkoi liikunnan puolesta haasteella, josta mietin heti alkuun, etten tule siitä selviämään. Tavoitteena oli liikkua tammikuussa 30 tuntia. Jollekin ehkä normi, mulle kyllä iso haaste! Käytännössä liikuntaa tulisi keskimäärin tunti päivässä. Olin jäljessä haasteessa aina jonnekin tammikuun 20. päivään asti, eli melkoisesti tuli kirimistä heti alkukuusta pienen flunssan myötä. No, loppukirin ansiosta pääsin lopulta haasteen maaliin jo 29. päivä, mutta koska olen tällainen "kerta kiellon päälle" -ihminen, niin piti liikkua vielä tänään, jotta täyteen tuli 31 tuntia ja tosiaan se keskimäärin tunti joka päivä!

Olen toteuttanut vastaavaa liikuntahaastetta aiemmin kahdesti omassa marrasputkessa. Marraskuun haasteessa olen liikkunut vähintään 30 minuuttia jokaisena kuun päivänä. Verrattuna tähän tuo haaste on ollut sekä helpompi että vaikeampi. Helpompi, koska liikuntaa on vain tuo 30 min per päivä. Ja vaikeampi, koska haastetta on täytynyt toteuttaa nimenomaan joka päivä. Joskus päivät ovat vain niin täynnä, että puolikin tuntia on haastava järjestää - se on vaatinut aikaisia aamulenkkejä tai myöhäisillan joogaa. Vaikka keskimäärin tunti päivässä on ollutkin iso haaste, on siinä auttanut se, että on voinut liikkua silloin kun huvittaa ja vastaavasti pitää lepopäiviä.

Liikunta on koostunut eniten juoksusta, toiseksi eniten joogasta ja kolmanneksi voimaharjoittelusta. Innostuin jo loppuvuonna tekemään HIIT-tyyppistä kotitreeniä ja olen jatkanut sekä pidentänyt noita treenejä alkuvuonna. Joogaan olen tykästynyt aiempien liikuntahaasteiden myötä. Siitä saa kätevästi palauttavaa liikuntaa ja venyttelyä, jota olen tupannut laiminlyömään. Tosin, kun joogaa oli nyt yli 2 tuntia viikossa, alkoi se jo vähän puuduttaa. Vaikka kehoa huoltava liikunta tekee hyvää, jaksan paljon mieluummin juosta paljon kuin tehdä paljon jotain muuta liikuntaa.

Juoksua kertyi yhteensä 112 kilometriä, joka on oikein hyvin ottaen huomioon tammikuun kelit ja muun liikunnan. Kaikki lenkit ovat olleet peruskestävyystreenejä, mikä on tietysti edistänyt parhaiten minuuttien kertymistä, mutta kertyihän kilometrejäkin kivasti. Tammikuu oli harvinaisen lämmin ja pidin siitä, että ison osan lenkkejä sai juosta sulalla alustalla. Toki kelit olivat hyvin vaihtelevia, ja tässä kuussa tuli juoksua paitsi sulalla, myös lumella ja jäisellä baanalla. Juoksin enimmäkseen lyhyitä lenkkejä, mutta pari yli kympin pitkistäkin tuli mukaan ohjelmaan.

Kuukauden kovan liikuntasaldon myötä olen huomannut sekä juoksukunnon kohentumista että kehon vetreytyneen joogan myötä. Toisaalta osaltaan olen aivan yhtä jäykkä kuin ennen tammikuutakin, eli ei tässä mitään ihmeitä ole tapahtunut. Helmikuussa en aio jatkaa vastaavaa, sillä varsinkin jooga alkoi jo kyllästyttää. Olisi hyvä jaksaa joogaa kerran pari viikossa ja noita kotitreenejä aion myös jatkaa viikottain helmikuussakin. Juoksu luonnollisesti jatkuu. Helmikuu on tunnetusti juoksukuukausista julmin, joten toivotaan pitäviä kelejä!

Reissuja ja juoksutaukoja - vuosi 2022 pakettiin

Ällistyttävän aikaisin - viime vuosiin verrattuna - tulee nyt vuosikooste viime vuodesta. Monena vuonna en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa koostetta, tai sitten olen halunnutkin ottaa vähän etäisyyttä edelliseen vuoteen ennen sen summaamista ja kooste on tullut kirjoitettua vasta joskus maaliskuussa. Nyt voisi todeta, että vuosi 2022 oli kyllä tapahtumarikas, mutta pohjavireeltään sen verran seesteinen, että sen voi jo tässä kohtaa paketoida tämän postauksen myötä. 

Viime vuonna tuli - parin hiljaisemman koronavuoden jälkeen - matkailtua jonkin verran, kun takana oli kolme koronarokotusta ja matkailun rajoitukset pääosin poistuneet. Tämän koosteen teemana on siis juoksun lisäksi matkailu.

Vuosi 2022 alkoi varsin alavireisesti. Kilpirauhasen liikatoiminnan lääkitys päättyi loppuvuonna 2021 ja noin kahden kuukauden ajan siitä kilpirauhasarvot laukkasivat kohti liikatoimintaa. Arvojen nopea muutos toi mukanaan rajut liikatoiminnan oireet, vaikka arvot pysyivätkin viitteiden sisällä. En tiennyt, että noin voi käydä, ja olisi varmasti helpottanut oloa, jos olisin saanut kuulla, että oireet voivat johtua tosiaan siitä, että arvot ovat nopeassa muutoksessa. Normaalisti terveellä arvojen muutos on hyvin vähäistä, kun taas minulla arvot muuttuivat todella paljon vain muutaman kuukauden aikana. Helmikuun lopulla arvot vihdoin tasaantuivat ja samalla oireet jäivät pois. Liikatoiminta ei siis palannut, vaan kilpirauhaseni rauhoittui ja en joutunut enää kärsimään sairauden tai sen lääkityksen aiheuttamista ongelmista.

Samaan syyssyyn tammikuussa jouduin vielä hampaanpoistoon ja poistokuoppa tulehtui eli sain ns. alveoliitin. Jouduin syömään noin kolmisen viikkoa särkylääkkeitä, ennen kuin kuoppa alkoi vihdoin parantua. Oli aika raju kokemus. Vuosi alkoikin pitkillä juoksutauoilla. 

Helmikuun viimeiseksi viikoksi matkustimme Ylläkselle viettämään hiihtolomaa. Olin epävarma, jaksaisinko sairastelujen myötä juuri siellä liikkua, mutta onneksi olo alkoi kohentua juuri sopivasti reissuun. Ulkoilin matkalla joka päivä ja patikointikilometrejä kertyi kivasti. Itsehän en osaa lasketella enkä juuri hiihtääkään, joten liikuin vain ilman suksia. Reissun kokokohtiin kuului lumikenkien kokeilu ja niillä Pirunkurun ponnistuksen tarpominen. Talvinen Lappi oli hieno kokemus, en ollut sitten teini-iän siellä käynytkään. 

Maaliskuun alusta pystyin vasta aloittamaan säännölliset juoksuharjoittelut. Kun kilpirauhaslääkityksen myötä oli joutunut lenkkeilemään ikään kuin käsijarru päällä, niin nyt oli parin vuoden jälkeen normaalitilanne juoksun suhteen. Kunto oli tietysti painunut alemmas ja lihaskato vaikuttaa sekin juoksuun, mutta parin vuoden tauon jälkeen pystyin vihdoin treenaamaan täysipainoisesti. Keväällä juoksin ensin ensimmäisen 20 kilometrin lenkin sitten vuoden 2019 ja siitä matkat vielä pitenivät. Ensimmäinen noin pitkä lenkki oli todella raskas, mutta yllättävänkin nopeasti palauduin siitä ja seuraavat pitkikset menivät jo helpommin.

Pääsiäisenä tuli piipahdettua Lontoossa, jossa kevät oli paljon Suomea pidemmällä. Muutaman päivän reissulla oli lenkkarit mukana ja käytiin aamulenkillä Hyde Parkissa. Hiukan tuo reissu, vaikka lyhyt olikin, toi lisäkuormitusta huhtikuulle ja lyhensin hiukan suunnitellusta juoksuohjelmasta lenkkejä, jotta olisi ollut enemmän aikaa palautumiselle.

Olimme miehen kanssa ilmoittautuneet Kainuu Trailille, jossa heinäkuun alussa olisi minun ollut tarkoitus juosta 38 kilometrin polkujuoksu. Sitä silmällä pitäen juoksuohjelmassa oli toukokuun lopussa 30 kilometrin pitkis poluilla. Harjoituslenkki oli vuoden pisin ja tietysti rankin treeni, mutta pystyin juoksemaan 32 kilometrin lenkin ja olin todella iloinen saavutuksesta. Se kertoi, että kilpirauhassairaus oli takanapäin ja olin päässyt taas juoksukuntoon!

Kesäkuun alkupuolella olisi ohjelmassa ollut toinen tuollainen selvästi pidempi harjoituslenkki, mutta se jäi tekemättä, kun toinen jalkani kipeytyi. Kävin lääkärissä, kun parissa viikossa jalka ei tullut paremmaksi ja sain diagnoosiksi plantaarifaskiitin. Siitä ei pahemmin tullut blogiin kirjoiteltua, kun juoksutavoitteet menivät mönkään toisesta syystä... Kesäkuun lopussa sairastuimme miehen kanssa molemmat koronaan ja siinä meni kohtaa Kainuu Trailista tuli DNS.

Koronatauti ei tullut mielestäni kovin pahana, mutta olin selvästi kipeämpi kuin normiflunssassa. Noin viikon sairastamisen jälkeen oireet alkoivat väistyä, mutta minulle jäi sitkeä yskä, joka vaivasi lopulta yli kaksi kuukautta! :( Tuohon tulikin sitten ensin pidempi yhtäjaksoinen juoksutauko ja sitten vielä pidempi ajanjakso, jolloin en pystynyt treenaamaan kuin korkeintaan puolitehoilla.

Kesäloma meni kivasti onneksi, sillä normaaleissa arjen toimissa ja kevyessä liikunnassa yskä ei vaivannut, mutta juoksulenkeillä kävin harvakseltaan ja hissuksiin. Lomalla tuli reissattua pari päivää Ahvenanmaalla ja käveltyä kiva luontopolku saaren pohjoisosassa. Kotimaisemissa suppailtiin Härmälän rotkolle ja melottua tuli myös Päijänteen kansallispuistossa ihanaan Kelventeen saareen. Loman lopuksi tuli vielä piipahdettua Tallinnassa, jossa sielläkin tuli testattua kaupungin juoksupolkuja ja hiekkaranta. Jos alkukesä meni koronataudin myötä vähän hiljaisesti, niin loppukesään tuli sitten reissattua senkin edestä!

Alkusyksystä laitoin lapun rintaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Turun seudun polkujuoksusarja elvytettiin parin koronavuoden tauon jälkeen Turku Trail Challengen myötä. Syksyllä oli neljä polkujuoksucupin osakilpailua, joissa kaikissa juoksin seitsemän kilometrin kisan. Kunto ei tuossa kohtaa ollut paras mahdollinen ja kisat olivat tuloksellisesti aika meh. Parasta olikin nähdä paikallisia polkujuoksukavereita ja päästä kisafiilikseen pitkästä aikaa. Kirjoittelin kisarapsat jokaisesta osakilpailusta:

Luolavuoren luukutus

Runosmäen revittely

Suikkilan suttaus

Mälikkälän mätkäys

Vaikka viime vuonna tuli tosiaan reissattua, vuoden matkailukohokohta on selkeä; Madeiran matka loka-marraskuun vaihteessa. Koronavuosina olisin halunnut Madeiralle jo useamman kerran, matkakin oli kerran vai peräti kahdesti varattuna, mutta peruuntui. Olikin mahtavaa päästä vihdoin vihreälle saarelle, johon oli rakastunut aiemmilla reissuilla. Madeira oli juuri niin elämyksellinen kuin muistinkin, ja saarta tuli reissattua ristiin rastiin. Matkan innoittamana tuli myös blogattua ahkerasti ja reissupostauksia kertyikin jonkin verran:

Intro Madeiran levadoihin: patikointi Balcoesin näköalapaikalle
Levada do Caldeirao Verde - patikointi vihreään kattilaan 
Ponta de Sao Lourencon patikointi Madeiran itäkärjessä 
Porto Monizin merivesialtaat - hieno päiväretkikohde 
Pico do Arieiro ja Madeiran korkeimpien huippujen patikointi - joka jäi kesken! 
Levada do Alecrim & Lagoa do Venton kiertoreitti 

Alkusyksyn polkujuoksukisojen myötä juoksukunto nousi taas, mutta Madeiran matkan jälkeen tuntui, että juoksuinto ei ollut enää kovin korkealla. Vietin enemmän aikaa tietokoneella Valheim-pelissä kuin lenkkipoluilla. Loppuvuoden ainoana tavoitteena oli juosta täyteen tuhat vuosikilometriä. Se täyttyikin joulukuun alkupuolella. Sen jälkeen hölkkäilin vuoden loppuun täysin ilman tavoitteita.

Juoksuvuosi 2022 oli juoksutaukojen katkoma ja kesän pääkisa jäi väliin koronataudin vuoksi. Olin iloinen kevään onnistuneesta harjoituskaudesta, joka huipentui kolmenkympin polkujuoksuun. Toukokuu erottuukin viime vuoden juoksukuukausissa kovimpana treenikautena todella pitkään aikaan. Useampia satasen kuukausikilometrejäkin tuli juostua, mutta vastapainona on sitten tosiaan noita kuukausia, jolloin juoksua kertyi vain muutaman lenkin verran. Juoksuja kertyi yhteensä 1051 kilometrin verran, mutta kilometrit jakautuivat vuoden mittaan kovin epätasaisesti.

P.S. Tässä postauksessa vain muutama edustava kuva viime vuodelta. Kun kävin läpi kuvakirjastoja, löysin huomattavasti enemmän ei niin edustuskelpoisia kuvia. Sellaisia, joista kuvanottohetkellä olen todennut, että juu, en todellakaan julkaise tuota. Ja nyt julkaisin ne instassa. :D Muistetaan nauraa itsellemme tänäkin vuonna!

Treenivuosi on lähtenyt hyvin käyntiin

Mainitsin viime postauksessa, että olin vähän epähuomiossa klikannut urheilusovelluksessa itselleni haasteen, jossa pitäisi liikkua tammikuun aikana peräti 30 tuntia. Tuossa on todellakin haastetta, ja olen ollut koko alkuvuoden tavoitetta jäljessä. 

No, en ota tuosta liikoja paineita, koska kokonaisuutena treenivuosi on lähtenyt tosi hyvin käyntiin. Ihan alkuvuodesta kärsin pienestä nuhasta, mutta se on nyt takanapäin. Juoksulenkit ovat olleet onnistuneita ja kilometrejä on kertynyt ihan kivasta. Kelit ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että juoksu on kulkenut. Ensin oli pitävää lumikeliä ja nyt lumi suli pois niin vauhdilla, että liukasta oli käytännössä vain pari päivää.

Nyt viikonloppuna tuli juostua vuoden ensimmäinen yli kympin lenkki. Olimme Ruissalon kylpylässä yhden yön, ja ennen altaisiin sukeltamista juoksimme poluilla n. 11 kilometrin lenkin. Oli hassua juosta tammikuun puolivälissä lähes kokonaan sulalla alustalla. Mutta myös tosi kivaa, että polut olivat hyvässä juoksukunnossa. Tuo oli itselleni myös vuoden ensimmäinen polkulenkki, enimmäkseen olen juossut vain pyöräteitä. 

Juoksun lisäksi olen kerännyt liikuntaminuutteja kotona tehtävällä voimatreenillä sekä joogalla. Jooga on laji, josta innostun aina ajoittain, kun kaipaan juoksun vastapainoksi jotain kehoa huoltavaa liikuntaa. Voimatreeni on puolestaan HIIT-tyyppinen treeni, jossa on hyppyjä ja kehon isoja lihasryhmiä aktivoivia liikkeitä, kuten kyykkyjä ja punnerruksia. 

On kiva saada reipas alku vuodelle. Muutaman kerran juoksu-urani aikana olen ajatellut, että tästä tulee kaikkien aikojen juoksuvuosi. Sitten on yleensä käynyt niin, että onkin tullut jotain loukkaantumista tai sairastumista ja se siitä supervuodesta sitten. Nyt en siis ajattele noin. Parasta vain mennä päivä kerrallaan ja iloita siitä, että treeni kulkee juuri nyt.