torstai 1. syyskuuta 2022

Polkujuoksukisassa: Runosmäen revittely

Turku Trail Challenge jatkui elokuun viimeisenä päivänä Turun Runosmäen maisemissa. Olin menossa seitsemän kilometrin matkalle, kuten kisasarjan ensimmäisessäkin kisassa Luolavuoressa.

Lämmin elokuu kääntyi aivan viimeisinä päivinä hyytävän pohjoistuulen ansiosta syksyiseksi. Ennen kisaa keli tuntuikin ihan jäätävältä. Vaihdoin hihattoman topin pitkähihaiseen ja katselin huolestuneena taivaalle kertyviä tummia pilviä. 

Kisa alkoikin vähän jähmeästi, kun kohmeiset jalat eivät meinanneet nousta polulla. Juoksijoita oli yhteensä noin satakunta, joista pienempi porukka lähti tuplamatkalle ja suurin osa oli juoksemassa lyhyempää kisaa. Jäin aivan porukan häntäpäähän, mutta heti ensimmäisten satojen polkumetrien aikana piti kuitenkin ohittaa, mutta sitten saikin määrätä oman vauhdin koko loppukisaksi.

Olin kuullut etukäteen, että reitillä olisi paljon kalliota. Laitoin jalkaan vanhemmat polkujuoksukengät, jotka pitävät hyvin avokalliolla. Jalka kuitenkin luisti heti alkumatkasta pari kertaa märän juuren päällä ja se toi juoksuun vähän lisäjännitystä. Vähitellen juoksun rytmi alkoi onneksi löytyi. Tuntui kuitenkin aika raskaalta, eikä ihme, sillä edellinen nopeustreeni oli ollut kolme viikkoa aiemmin juostu kisa enkä tässä välissä ole kovin paljoa kilometrejä kerännyt. Juoksu tuntui jopa tahmeammalta kuin elokuun alussa. Yllätyksekseni alkoi myös hiukan yskittää. Ei kai tuo yskä nyt enää voi koronasta johtua?!? Näköjään sitä tulee edelleen kun on tarpeeksi kovatehoinen harjoitus.

Vaikka tuntuikin raskaalta, ei vauhti ollut erityisen kova. Siitä huolimatta meinasin pari kertaa juosta harhaan, kun reitillä oli tiukkoja käännöksiä. Onneksi noissa kohdissa oli muitakin juoksijoita porukassa, niin kukaan ei harhautunut pahasti reitiltä. 

Siinä missä Luolavuoren kisassa oli pidempiä raskaita nousuja, ei Runosmäessä ollut erityisen tiukkoja nousuja kuin yksi. Silti mentiin vähän koko ajan pientä tömpärettä ylös alas. Reitti kulki paljon pienillä poluilla, kivikkoisessa ja kallioisessa maastossa. Alun liukastelun jälkeen aloin matkan edetessä luottaa kenkään paremmin ja vaikka paikoin oli märkää, oli onneksi enimmäkseen pitävä alusta.

Juoksin sopivasti vuorovedolla kanssakisaajan matkassa jonnekin yli neljään kilometriin asti. Siinä tuli laskuvoittoinen osuus, jossa oma juoksu alkoi tuntua pikkaisen helpommalta ja vähitellen juoksukaveri jäi. Samaan aikaan kuitenkin pidemmän matkan kärki pyyhälsi ohitse. Kisan ainoa iso nousu oli viiden kilometrin täyttymisen jälkeen ja katselin epäuskoisena, miten minut ohittanut kisan kolmonen katosi rinteen päälle hurjaa vauhtia. Itse punnersin mäkeä ylös jalat hapoilla. Tuon mäen jälkeen loppu olikin onneksi aika helppoa. Kauan edelläni maaliin tullut miesystävä oli kannustamassa viimeisellä kilometrillä ja onnistui nappaamaan pari kuvaakin. Loppukiri jäi tekemättä, kun en tajunnut maalin jo häämöttävän ja siinä kohtaa olisi ollut vielä voimia kiristää vauhtia.

Juoksin aavistuksen hitaammin kuin ensimmäisessä kisassa, vaikka loppuaikani olikin alle 55 minuutin, sillä kellossa oli vain 6,4 kilometriä maalin jo koittaessa. Tuntuma oli myös, että nyt oli raskaampi juoksu. Kuumakin tuli, vaikka ennen kisaa oli ihan jäässä. Vaikea pukeutua oikein, kun lämpötila laski parissa päivässä niin reippaasti.

Reitti oli tosiaan aika kiemurainen ja pientä sekä teknistä polkua. Aika kiva reitti, jossa täytyi koko ajan keskittyä. Oli kiva juosta kisaa porukassa ja muutenkin tuli tavattua juoksututtuja pitkästä aikaa. Toivottavasti nähdään parin viikon päästä seuraavassa kisassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...