torstai 15. syyskuuta 2022

Suikkilan Suttauksessa sutimassa

Järkyttävä kaatosade piiskasi Turun seutua tuntikausien ajan Turku Trail Challengen kolmantena kisapäivänä. Tuijottelin päivällä huolestuneena ulkona näkyvän sateen muurin läpi maisemaa ja mietin, missäköhän kunnossa kisapolut olisivat sateen jäljiltä. Olisiko luvassa vain vähän vettynyttä metsäpohjaa vai vedettäisiinkö kisa kuralammikoissa liukastellen?

Suikkilan kisassa matkat ovat samat kuin syksyn aiemmissa TTC:n kisoissa, mutta nyt juostaisiin lyhyempää lenkkiä. 3,5 kilometrin lenkki kierrettäisiin seiskan kisassa kahdesti, ja pidemmällä matkalla sitten neljä kertaa. Tämä lisäsi entisestään epävarmuutta polkujen kunnosta. Aiemmissa kisoissa oli ollut porukkaa sadan osallistujan yli, joten kun niin moni jalkapari kuluttaa maastoa, voisi vettyneillä poluilla olla viimeisellä kierroksella vieläkin liukkaampaa. Olen ollut aina liukkaalla kelillä epävarma juoksija, joten siksikin asia mietitytti kovasti etukäteen.

Kisan starttiin mennessä sade oli jo loppunut ja aurinkokin pilkisteli. Kisapaikalla oli nyt selvästi vähemmän porukkaa kuin aiemmissa juoksuissa ja pidemmälle matkalle lähti vain kourallinen juoksijoita. Polut olivat onneksi myös hyvässä kunnossa pienestä märkyydestä huolimatta!


Lyhyemmälle matkalle lähti mukaan ihan kunnon joukko juoksijoita. Heti noin sadan metrin jälkeen reitti siirtyi pienelle polulle, joka oli mutainen, liukas, juurakkoinen ja kivikkoinen. Vauhti pysähtyi tuohon aivan täysin ja jälkijoukoissa lähteneenä joutui odottelemaan hyvän tovin, ennen kuin pääsi varsinaisesti juoksemaan. 

Reitti kulki Suikkilan metsässä pieniä mutkittelevia polkuja pitkin. Juurakkoa ja kivikkoa riitti, mutta metsänpohja ei ollut sateesta vettynyt oikeastaan ollenkaan, joten pahasti liukkaita paikkoja olivat vain muutamat kalliot sekä mutaiset ja ruohikkoiset pätkät. Juoksin samassa porukassa viime kisasta tutun samantasoisen juoksijan kanssa. Reittimerkinnät olivat hyvät, mutta aina helpompi juosta porukassa. Yksi isompi pummi kisaan osui, mutta onneksi juoksukaveri huuteli takaisin reitille. 

Täysin tapojeni vastaisesti aloitin kisan liian kovaa! Alkupätkä oli jotenkin hankala ja kun siitä selvittiin, tuntuivat jalat raskailta. Pidemmän matkan kärki meni ohi jo alle kilometrin juoksun jälkeen, mutta onneksi ohituksia ei ihan mahdottomasti ollut vaan kisassa sai kyllä keskittyä omaan juoksuun. Kovasta alkuvauhdista johtuen ohitimme edellä menneen kaksikon parin kilometrin kohdalla, mutta he kuittasivat sitten noin kilometriä myöhemmin.

Liian kova alku kostautui toiselle lenkille lähdettäessä. Jalat tuntuivat raskailta ja vaikka reitillä ei ollut isompia ylämäkiä, piti pienet tömpäreet ottaa kävellen. Pieni polku oli sen verran teknistä, että juoksuun piti koko ajan keskittyä ja sellaisia huilipätkiä ei oikeastaan ollut. Yksi kierros oli vain noin 3 kilometrin mittainen, mutta lyhyempi kisamatkakaan ei auttanut nostamaan vauhtia. Maaliin tultiin mutarallipätkän jälkeen, jossa piti vielä ottaa varovasti, eli mitään loppuvetoakaan ei oikein lähtenyt.


Reitti oli varmaan kisasarjan haastavin, mutta silti vähän harmitti, että keskivauhti painui aikaisempia kisoja hitaammaksi. Liian kova alkuvauhti kostautui. Onneksi on vielä yksi kisa jäljellä, siihen lähdetään parantamaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...