Juoksukalenterista löytyi onneksi lähialueen tapahtuma, josta itselläni oli hyvät muistot. Kolme vuotta sitten juoksin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kokonaisen maratonini Kaarinan syysmaratonilla. Päätin siis lähteä nyt samaan tapahtumaan kannustamaan juoksijoita. Kaarinassa maratonilla kierretään sama lenkki neljä kertaa, joten se on tavallaan myös yleisöystävällinen tapahtuma, mutta kuitenkin sen verran pienimuotoinen, että reitin varrelle ei kovin paljon ihmisiä eksy.
Omalla maratonilla mieleen jäi erityisesti viimeisten kilometrien kannustus, ja päätinkin nyt ajoittaa saapumiseni siten, että kokonaisen maratonin juoksijat olisivat viimeisellä kierroksella. Laskeskelin vielä, että bongaisin ne juoksijat, jotka juoksevat maratonia yli neljään tuntiin.
Tänä vuonna keli oli hiukan eri kuin kolme vuotta sitten ja jo bussia odotellessani mietin, että jäädynköhän pystyyn. Lämmintä oli vain muutama aste, mutta pahin oli jäätävä viima. Kaarinan reitillä on paljon avoimia paikkoja, ja mietin maratoonareita, jotka joutuisivat puskemaan kalseaan vastatuuleen, hrrrr.
Hyppäsin bussista siinä vaiheessa, kun juoksijoita alkoi näkyä pyörätiellä. Olin varustautunut termosmukillisella kahvia sekä pussillisella glukoosipastilleja. Ensin mainittu itselleni ja lisäenergia maratoonareille. Kahvia hörppien kävelin maratonreittiä juoksijoita vastaan. Pirteän oloista porukkaa, hämmästelin siinä 39 ja 40 kilometrilätkän kohdalla. Vastaan tuli pian 4 tunnin jänis - shortseissa, hurjaa. Pysähdyin 38,5 kilometrin huoltopisteelle hetkeksi. Se oli tuulelle alttiissa paikassa, ja huollon katos olikin kuulemma lähtenyt litomaan pitkin peltoa heti pystytyksen jälkeen. Hyvä, ettei satanut, sillä huoltopisteen mimmeillä ei ollut mikään helppo päivä viimassa värjötellessä.
Jatkoin reittiä vielä vastapäivään 38 kilometripylvään luo ja siitä ohi. Nyt juoksijoita tuli vastaan harvakseltaan ja monella näkyi matka jo painavan hiukan jaloissa. 4:30 jäniksen etu- ja takajoukoissa tuli enemmän juoksijoita ja hyvin tuntui olevan virtaa. Tarjosin glukoosipastilleja halukkaille ja hetken aikaa heiluttelin askartelemaani kylttiäkin, tosin kohmeisin sormin toimiminen oli niin haastavaa, että pian heitin kyltin reppuun ja aloin miettiä kotiin päin kirmaamista.
Olin aika hyytynyt kylmässä kelissä, mutta päätin odotella vielä hetkisen, ja hyvä niin, sillä päivän mieleenpainuvimmat kohtaamiset tulivat tuossa vaiheessa. Juoksin muutaman sadan metrin pätkän yhtä matkaa naisen kanssa, joka taivalsi 30. maratoniaan! Mieletön saavutus, huh! Hänen jälkeensä kestikin tovin, ennen kuin seuraava juoksija putkahti näkyviin. Mutta onneksi odotin vielä tuota juoksijaa, sillä nyt pääsin juoksemaan puolisen kilometriä mimmin kanssa, joka oli ensimmäisellä maratonillaan. Hän oli 2 kuukautta aiemmin päättänyt lähteä Kaarinan Syysmaratonille juoksemaan, koska täyttäisi seuraavana päivänä neljäkymmentä. Upeaa, kun päättää jotain tuollaista ja sitten toteuttaa sen, niin rohkeaa ja inspiroivaa! Hyvää syntymäpäivää sinulle maratoonari!!!
Tuossa vaiheessa olin tullut juoksijoiden matkassa takaisin juomapisteelle, ja siitä lähdinkin tovin kuluttua hölkkäilemään kohti Turkua ja kotia. Muutaman kilometrin jälkeen aloin vihdoin lämpiämään ja saatoin riisua ylimääräisiä vaatteita reppuun. Jalat tuntuivat kuitenkin ihmeen jäykiltä, kai kylmä kangisti, eikä juoksu ollut mitenkään helppoa. 12 kilometrin jälkeen oli ihana päästä kotiin ja lämpimään suihkuun.
Tämä oli hauska kokemus. Suosittelen kaikille, suoritatte sitten juoksuhaastetta tai ette, kokeilemaan joskus juoksutapahtumaan osallistumista katsomon puolelta. Isojen kisojen karnevaalitunnelmaan on helppo heittäytyä, mutta tällaisessa pienemmässä tapahtumassa on myös puolensa. Kannustaja keskellä autiota peltotietä voi tuoda väsyneelle maratoonarille pienen piristysruiskeen ja helpottaa hetkeksi taivallusta, tai näin ainakin toivon. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti