sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ensimmäinen maraton: Kisaraportti

Hei, mä oon Anne ja mä oon maratoonari! :)

Ja asiaan. Tässä siis hyvinkin yksityiskohtainen raporttini ensimmäisestä kokonaisesta maratonistani Kaarinan syysmaratonilla 24.10.2015. Maratonaamuna herään viideltä, enkä hermostuksissani saa enää unta. No, nukuin sentään jonkun viisi tuntia, se on parempi kuin ei mitään, ja ainakaan en joudu syömään heti herättyäni, vaan nyt on hyvin aikaa nauttia aamupala. Kahvia ja aamupalasmoothie, joka ei meinaa mennä alas. Maha on ihan sekaisin, ja se tuntuu tietysti vähän ikävältä, mahtaakohan vaikuttaa suoritukseen...

Sisko saapuu ysin maissa, kun yritän vielä vetää leipää nassuun, mutta en saa ihan kaikkea syötyä. Mies ja sisko tulevat mukaan kisapaikalle, heillekin on tulossa pitkä päivä. Olen jo etukäteen antanut tarkat ohjeet siitä, mihin aikaan suunnilleen kierrän maratonin neljä kierrosta ja mitä milläkin kierroksella mulle pitää antaa. Kannustusjoukotkaan eivät siis pääse helpolla! Kisapaikalla Kaarinassa haen numerolapun, vaihdan kengät, moikkaan muutamaa tuttua ja hengailemme kisa-alueella. Ensin lähtevät kympin, sitten puolikkaan juoksijat. 10 minuuttia ennen lähtöä otan geelin ja vähän vettä, sitten käyn pissalla ja siirryn vähitellen lähdön tuntumaan. Lähdön aikaan on vielä melko kylmä, aamuyöstä on ollut pakkasta, ja ilma on selkeä, aurinko kuitenkin lämmittää mukavasti. Maratonille on ilmoittautunut 155 juoksijaa, meitä ensikertalaisia oli 23, jos muistan oikein.
Lähtö. Ensimmäinen kilometri menee hevosenkengän kierroksella. Olen 4:30 jäniksen takajoukoissa, kunnes tajuan, että hei, nyt mennään selvästi kovempaa, kuin mitä mun piti aloittaa. Jo kilometrin jälkeen porukka on selvästi hajonnut, mä annan jäniksen mennä, samoin kun edellä menevän noin 5 juoksijan porukan. Omaa vauhtia. Yritän miettiä, että nyt ei ole kiire mihinkään, tässä valmiissa maailmassa, ja yritän juosta vain sitä omaa vauhtia. Se on sitä helpompaa, mitä pidemmälle kilometrit etenevät, kun edellä menevä porukka ottaa etäisyyttä ja kuulen takanani vain saman juoksijan askeleet. Ekat kilometrit menevät 6:35 pintaan, hiukan kovempaa kuin piti, mutta siinä marginaalissa, mitä ajattelinkin juosta. Juon omasta juomapullosta 4 km kohdalla. Kilometrilaikat reitin varrella tulevat aina siten, että ensin on viimeisen kierroksen laikka ja viimeisenä ensimmäisen. Tässä vaiheessa mietin, miltäköhän tuntuu sitten, kun ohitan tuon 35 km laikan "oikeasti", tuntuu ihan hullulta, pystynkö oikeasti juoksemaan sinne asti. Vastaan tulee kierroksen ensimmäinen kunnon mäki, en tykkää, mutta hyvin se menee. Mulla on hiukan pissahätä ja mietin, joudunkohan käymään vessassa. Bongaan bajamajan ja totean, että kestän ainakin seuraavalle kierrokselle tähän. Pitkään takanani juossut mies ohittaa mut, ja otan ekan geelin 8 km kohdalla. 11 km kohdalla näen kannustusjoukot ensimmäistä kertaa ja huikkaan, että lämmin on, ja niin onkin, lämpötila on kohonnut 10 asteen pintaan ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, hikoilen ihan runsaasti.
12 km laikka, nyt pitää juosta enää se 30 km, minkä lenkin olen juossut jo kahdesti. Mahassa hiukan kuplii ja tuntuu vaikealta pysyä hyvässä rytmissä, juomapullovyö ei oikein pysy paikallaan ja jaloissa tuntuu hiukan jumitusta reisissä. 15 km kohdalla joku tulee takaa ja lujaa, maratonin kärki, ihan hullua vauhtia. Otan toisen geelin 15 km kohdalla. Juomapullovyö tuntuu aiheuttavan jumitusta alaselkään ja yläselässäkin tuntuu. Mietin, onko sykevyö huonosti. Sykevyö onkin hiukan mutkalla juuri jumin kohdalla, en saa sitä ihan kunnolla setvittyä paidan ja urheilurintsikoiden läpi, mutta auttaa se hiukan. Hiukan vaikeaa, hartiat jumissa, mutta sitten ajattelen, että nyt kone vasta lähtee käyntiin. Se auttaa, juoksu alkaa sujua. Ohitan minut kierros sitten ohittaneen miehen, enkä näekään häntä enää kisan aikana. Käyn pissalla ja päätän juoda seuraavalla juomapisteellä oikein kunnolla, lämmintä on.

Puolimatka ajassa 2:20. Kannustusjoukoille huikkaan, että jos hyvin menee, olen maalissa 4:45 ajassa. Saan kellon laturin ja MP3-soittimen. Laturi paikalleen ja kello juomapullovyöhön lataukseen. Geeli ja vettä, huoltopisteeltä otan vielä hyppysellisen rusinoita, saanpa jotain vatsan täytettä. Katson useamman kerran tyhjää rannettani, olen ehdollistunut kellon vilkuiluun, ja laitan sitten musaa, että olisi jotain viihdykettä. Kellon ollessa latauksessa se mittaa koko ajan, mutta näytöllä seisoo vain latausteksti, joten en näe tahtiani kellosta. Onneksi edellä juoksee pariskunta, joka pysyy suunnilleen samalla etäisyydellä, joten tasaisesti mennään. 24 km totean, että kerrankin mulla on ihan tyhjä pää, mahtavaa. Ohitan kolme nuorta miestä, yksi yrittää välillä juosta, muut kävelevät. 26 km kohdalla otan suolaa, pieni ripaus maistuu ihan hyvälle, mutta sitten pussista tulee vähän enemmänkin ja yääkh, ei tää suurina annoksina ole kovin hyvää, juon paljon vettä päälle. Noin 27 km kohdalla laitan kellon taas ranteeseen, ja onkin menossa hiukan hitaampi kilometri. Yritän kiristää, mutta ei oikein onnistu, ja kenkä hankaa hiukan kehräsluuta. No, enää 15 kilometriä, juoksen sen kyllä, kunhan ei enempää ala sattumaan. 28 km kohdalla geeli, ei maistu nää enää erityisen hyville. Edellä mennyt pariskuntaa joutuu pysähtymään 29 km kohdalla ja ohitan heidät, nyt edellä ei näy ketään. 30 km väliaika Garminin kilometrien mukaan 3:19, virallisen kilometrilaikan mukaan 3:20, hyvässä vauhdissa olen.
Heitän juomapullovyön kannustusjoukoille ja huikkaan, että kaikki hyvin, vähän väsyttää. Huoltopisteeltä suolakurkku ja rusinoita. Vikalle kierrokselle, jessjess. Kävelen huoltopisteen jälkeen, juon kunnolla mukista ja mutustelen syömisiä. Toisen vesimukin otan mukaan, ja se kulkeekin mukana puoli kilsaa, kunnes otan puolet kofeiinigeelistä, joka maistuukin ihan hirveälle. Ilman juomapullovyötä on letkeämpi juosta, saan virtaa liikenteenohjaajien tsempeistä ja kierros käynnistyy hyvissä fiiliksissä. Näen edellä pari selkää, ja tiedän jo, että otan nuo kiinni, mutta eipäs nyt hötkyillä. Oikeassa lonkassa alkaa tuntua kipua, hyvin samanlaista, kuin samaisen lonkan bursiitissa yli kaksi vuotta sitten. On siinä ollut aiemminkin hiukan tuntemuksia, mutta hei, niin on vähän kaikkialla muuallakin. Ohitan selät 33 km kohdalla, mutta lonkka juilii. Ohitan taas 34 km, joku joutuu kävelemään. 35 km kohdalla on vaikeaa, lonkka säteilee kipua reiden sivulle ja takareiteen. Näen edelläni taas selän, mutta en tiedä saavutanko sitä enää. Viimeisen kierroksen eka mäki, inhoan tätä mäkeä. Jo silloin, kun kävin testaamassa reitin, totesin, että tää on alkumatkan ikävin kohta. Siis onko tää vielä jotain hiton alkumatkaa, en kestä. Loput geelistä otan juomapisteellä 36 km kohdassa, voi jessus tää on kyllä hirveintä tauhkaa, mitä olen vapaaehtoisesti syönyt. Koska kävelen juomapisteellä, joudun tekemään ihan tosissani töitä, että kilometrin vauhti pysyy alle 7 minuutin, juoksuasento painuu kumaraan ja on tosi vaikeaa, tuleeko nyt se seinä, tämäpä mielenkiintoista. Ei tule seinää, saan taas jalat liikkumaan hiukan paremmin. Yllätysselkä ja toinenkin yllätys, kannustusjoukot ovat tulleet autolla 38 kilometrin kohdalle. Saan vettä ja kosolti virtaa, ja seuraavalla suoralla ohitan sitten kuitenkin edellä menevän naisen ja nyt pitkään edellä mennyt pariskuntakin on jo ihan lähellä, ohitan heidät 39 km kohdalla, samoin kävelevän miehen. Nyt edellä ei taas näy ketään. Reitin varrella on yllättäen kaksi tosi tsemppaavaa naista kannustamassa, ihan mahtavaa. Kaksi kilometriä jäljellä ja viimeinen pitkä ylämäki. Toimitsijamies kävelee mäen päältä vastaan ja juoksee kanssani mäen ylös ja toisella puolella alas. Kerron olevani ekalla maralla ja mies tsemppaa ihan loistavasti, ihan mahtavaa kannustusta! Äsken näkemäni kannustajamimmit ovat ajaneet jo seuraavaan käännökseen, huipputyyppejä! Kohta jäljellä on enää kilometri, katson kokonaisaikaani ja totean,että loppukirin paikka. Edellä näkyy kaukana vielä yksi selkä, saankohan sen kiinni. Kyllä vaan, puoli kilometriä ennen maalia teen viimeisen ohituksen. Loppu on vaikea, asento hajoaa, mutta saan pidettyä vauhdin ja jess, maalissa! Aika 4:40, olen tyytyväinen!
Maalin jälkeen saan mitalin ja myös söpön pikku pokaalin ensimmäisen maratonini kunniaksi, jee! Kannustusjoukot tuovat kukkia ja onnittelevat. Olo on ihan pöllämystynyt. Olen kohtuullisen hyvävoimainen, mutta jalat eivät oikein taivu. Maassa olevasta kassista pitäisi kaivaa jotain, joo ei onnistu, en kykene kyykistymään. Kävely sentään sujuu, eikä kenkiäkään ole pakko riisua. Palloilemme vielä hetken kisapaikalla. Olen tyytyväinen, mutta ihan pihalla, ja jalat ovat ihan pökkelöt. Hyvä fiilis!

Juoksin todella tasaisesti koko kisan ajan. Olin etukäteen päättänyt, että en anna kilometriaikojen nousta 7 minuutin yli, ja sen pidin. Kilometrivauhdit kyllä vaihtelivat, 6:26-6:58, mutta en sen enempää välittänyt noista, juomapisteillä meni aina aikaa ja helpoilla osuuksilla vauhdit nousivat. Viimeisen kilometrin juoksin alle 6 minuutin, eli voimia oli vielä, ja jälkikäteen mietin, että olisi ollut varaa varmaan pidempäänkin loppukiriin. Mutta turha sitä on miettiä, 5 km ennen maalia oli kuitenkin tosi vaikeaa, ja mieluummin näin, että maalissa ei ole ihan kuitti. Tasaisesta etenemisestä kertovat 5 km väliajat (Garminista):
5 km 33:01
10 km 1:06:01, edellinen 5 km 33:00
15 km 1:39:12, edellinen 5 km 33:11
20 km 2:12:37, edellinen 5 km 33:25
25 km 2:45:29, edellinen 5 km 32:52
30 km 3:18:58, edellinen 5 km 33:29
35 km 3:51:45, edellinen 5 km 32:47
40 km 4:25:37, edellinen 5 km 33:52

Kierroksen eka puolikas oli hiukan helpompi kuin jälkimmäinen. Viimeinen 3 kilometriä kierroksesta juostiin aina vastatuuleen, ja vaikka tuulta ei kisan alussa ollut nimeksikään, se hiukan yltyi päivän edetessä. Järjestelyt toimivat mielestäni hyvin, liikenteenohjaajat tsemppasivat joka kierroksella ja huoltopisteissä oli tarpeeksi mukeja. Yleisöä reitin varrella ei juuri ollut, muutama yksittäinen porukka. Hyvin sai juosta omaa tahtia, vaikka muutamia autoja reitillä kulki, hevokuljetuskin ohitti. Sää oli tosi upea, kannustusjoukotkin tykkäsivät, kun saivat olla ulkona mitä kauneimmassa syyssäässä.
Mulle parasta kisassa oli se, että pystyin tekemään ihan suunnitelmien mukaisen juoksun. Olin etukäteen ajatellut kisaa nimenomaan 4 kierroksen myötä, ja oli kivakin juosta samaa lenkkiä. Eka kierros hiukan himmaillen, ei saa juosta jalkoja alta. Toka kierros hiukan vapaammin, jos hyvältä tuntuu, voi vauhtia hiukan kiristää. Kolmas kierros ihan fiiliksen mukaan. Neljäs kierros sitten sitä vauhtia, mihin siinä vaiheessa vielä pystyy. Vikalla kiekalla ohitin ainakin kymmenen selkää, ja se oli kyllä mahtavaa. Vaikka en näissä mun vauhdeissa kilpaile kuin itseäni vastaan, niin olihan se ihan törkeän siistiä nähdä edellä menevät selät, ja sitten kilometrin päästä painaa niistä ohi! Kannustusjoukot olivat seuranneet mun etenemistä, ja kertoivat, että 4:30 jäniksen takana tuli porukkaa aika tiiviiseen tahtiin, mutta sitten oli ollut aina pidempi väli ennen seuraavia. Siinä seuraavassa porukassa mä olin sitten puolimatkasta lähtien noussut aina muutaman "sijan", kun he mut näkivät. 38 km kohdalla kannustusjoukot näkivätkin mun tekevän pari ohitusta ja maalissa he miettivät, että tuunkohan mä nyt sen porukan kärjessä maaliin. Ja tulinhan mä!

Otin geelejä tasaisesti, ekan 8 km, tokan 15 km, kolmannen 21,5 km, neljännen 28 km ja vikan puoliksi 32,5 km ja 35,5 km kohdalla. Hyvin riitti energiaa, välillä oli tosin hiukan nälkä, mutta paikkasin sitä vain rusinoilla. Oma juomapullovyö oli ihan hyvä, matka maalin kohdalla olevalta juomapisteeltä kierroksen ekalle pisteelle oli kuitenkin aika pitkä, yli 4 km. Sain vyöhön myös kellon laturin, joten siksikin se oli paikallaan, mutta oli kyllä paljon helpompi lähteä vikalle kierrokselle ilman sitä. Kisan aikana käytin paljon myös trikoiden taskussa ollutta huulirasvaa (olinkin unohtanut sen tuosta ed. postauksen listasta, lisäsin sen nyt siihen). Kun geeli teki aina suun tahmaiseksi, ja vauhdissa vesimukista juominen heitti osat vedestä aina pitkin naamaa, oli kivaa laittaa välillä huulirasvaa, ja se olikin yksi tärkeimmistä mukana olleista jutuista. Musasta sain kosolti virtaa 22 kilometristä eteenpäin. Garmin oli ihan korvaamaton, oli koko matkan ajan puuhaa, kun katsoin km-vauhteja ja väliaikoja. Sykkeitä en katsonut, aika tasaisia nekin olivat jälkeen päin tarkasteltuna, keskisyke 165. Kannustusjoukoista oli valtavasti apua, samoin toimitsijat tsemppasivat mahtavasti. Missään vaiheessa ei ollut sellaista oloa, ettenkö maaliin selviäisi. Puolimatkan jälkeen aloin kävellä juomapisteillä, muuten en kävellyt. Vaikka muutamia vaikeitakin hetkiä oli, meni juoksu kokonaisuutena mielestäni ihan loistavasti. Tästä jäi tosi hyvä fiilis :)

8 kommenttia:

  1. No vautsi, onnea hienosta suorituksesta!! Jotenkin koko kirjoituksesta kuvastuu kuinka maltoit mennä rauhallisesti, mutta silti suunnitelmien mukaan ja tosi hyvin koko ajan jaksaen. Ja loppukirikin vielä. Olisit varmaan jaksanut pidemmänkin matkan? Ja oletko ehtinyt miettiä mitä seuraavaksi, ultra kenties? ;) Onnea joka tapauksessa vielä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pidemmästä matkasta en kyllä tiedä, aika koville joutui jalat tässäkin. Nopeammin olisi ehkä mennyt, mutta olen tähänkin tyytyväinen. Seuraavaksi ehkä polkujuoksua ja retkeilyä, seuraavaa maraa ei ole suunnitteilla, pitää nyt ensin toipua tästä. :)

      Poista
  2. Onnea maratoonarille, sehän meni upeasti! Kannustusjoukoillesi terveisiä, tsemppasivat hienosti minuakin siinä 38 kilsan kohdalla. Ja mäkin muistan ne ihanat, kannustavat naiset loppumatkasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Välitän terveiset! Ne naiset oli kyllä kivoja, ois kiva päästä kiittämään heitä :)

      Poista
  3. Mahtava debyytti ja kiva raportti! Tästä kuvastuu juuri sellainen tasaisuus ja varmuus jota osasin odottaakin kirjoitustesi perusteella, kun on pohjatyöt kunnossa niin maraton ei ole mikään mahdoton savotta. Tosi kivaa että sulle jäi ekasta marasta noin hyvä fiilis, tuskin tuli mitään "ei koskaan enää" tunnetta? ;)

    Toivottavasti minäkin osaisin joskus juosta noin tasaista vauhtia, kadehdin tuollaista menoa jossa vauhti pysyy eikä tule katkeamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jäi tosiaan hyvin positiivinen fiilis ekasta maratonista. Jo eilen mietin, että hyvin voisin juosta vaikka kuukauden päästä toisen, mutta ajatus maratonille harjoittelusta ei tunnu lainkaan niin mukavalta kuin ajatus kisan juoksemisesta! :)

      Mä en tosiaan juossut mitään omaa maksimivauhtia, ja se oli mielestäni hyvä päätös, kun olin niin tuntemattomalla matkalla kuitenkin!

      Poista
  4. Onnittelut hienosta ajasta ja ennen kaikkea siitä, että maratonista jäi mukava olo! Olisinpa malttanut noudattaa noin viisasta vauhdinjakoa niin ei tarvitsisi tällä hetkellä potea pettymystä ja rasitusmurtumaa. http://vaarinjuoksija.blogspot.fi/
    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Voi harmi, että sulle tuli pettymys ja rasitusvamma, toivottavasti paranee nopsaan!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...