Eksymässä lähiöön - kokeilussa Street O!

Kaupunkisuunnistus, pistesuunnistus, rogaining, street orienteering eli tuttavallisemmin Street O. Mulla oli jonkinlainen käsitys näistä termeistä ja muutama juoksukaveri on näistä joskus maininnut, mutta selkeää käsitystä hommasta ei ollut. Niinpä lähdin aikalailla ummikkona tänään kokeilemaan pistesuunnistusta.

Päivän tapahtuma oli osa Turku Street-O -sarjaa. Tapahtuman sivuilla kerrotaan seuraavaa: kyseessä on pistesuunnistus, jossa on 1 tunti aikaa kerätä mahdollisimman paljon pisteitä. Rasteja on 30 kpl ja rastit on pisteytetty. Rastit sijaitsevat pääosin katujen varrella. Leimaus tapahtuu vastaamalla kartan takana olevaan kysymykseen ko. rastipisteestä näkyvästä yksityiskohdasta.

Pakollisina varusteina oli otsalamppu ja permanenttitussi, jollaisen kävinkin shoppaamassa matkalla kisapaikalle.

Näine alkutietoineni siis hiippailin tänään päivän tapahtuman lähtöpaikalle. Kertamaksu oli 7 euroa ja Emit-laitteen (leimauslaite) vuokra oli 2 euroa siihen päälle. Emitin alkuleimausta vastaan sain kartan ja sitten alkoikin ihmettely. Toisilta rasteilta olisi saanut isomman pistemäärän kuin toisilta, mutta en välittänyt nyt niistä. Koko aivokapasiteetti meni suunnistuskartan hahmottamiseen ja itseni paikallistamiseen kartalla.

Tapahtumaan saattoi lähteä joustavasti 1,5 tunnin ajan sisällä. Itse lähdin matkaan noin vartin päästä aloitusajasta. Koska muista otsalamppupäistä oli kiistatonta hyötyä rastien löytämisessä, oli fiksumpaa lähteä melko pian tapahtuman startin jälkeen. Päästyäni (kirjaimellisesti) kartalle, löysin kaksi ensimmäistä rastia melko helposti. Mutta sitten käännyinkin sokkelomaisella Vasaramäen omakotitaloalueella väärästä kulmasta ja jouduin hetkeksi eksyksiin. Pyrin olemaan hermostumatta, palasin takaisin omaa reittiäni ja keskityin kartan tutkimiseen.

Pienen eksymisen jälkeen homma alkoikin sujua ja aloin hahmottaa karttaa ja sen mittakaavaa paremmin. Koin fiksuimmaksi strategiaksi pysytellä melko lähellä lähtö- ja maalialuetta sen sijaan, että olisin lähtenyt kartan reuna-alueille. Rastit olivat enimmäkseen katualueella ja pyrin myös juoksemaan mieluummin katuja pitkin kuin oikomaan ja eksymään. Yhden poikkeuksen tein valitsemalla reitikseni hautausmaan viertä kulkevan polun. Reittivalinta alkoi hiukan epäilyttää, kun polku olikin paikoin hyvin liukas ja vaikeasti hahmotettavissa otsalampun valossa. Onnekseni ohitseni juostiin juuri tuolla polkupätkällä ja peesissä oli paljon helpompaa tulla.

 

Kun kelloni näytti aikaa 48 minuuttia, kilometrejä oli kertynyt 5 ja päätin hakea vielä yhden vähän kauempana sijaitsevan rastin, joka oli kuitenkin helposti löydettävissä. Rallattelin kunnon reipasta juoksua rastille ja sieltä kohti maalia. Olin ajatellut, että noin 6 kilometriä olisi realistinen matkatavoite, ja maalissa kellossa oli 6,5 kilometriä, eli aika hyvin olin arvioinut. Aikaakin jäi parisen minuuttia alle tunnin.

Kisan jälkeen rastien vastaukset pitää itse syöttää saman illan aikana nettilomakkeelle. Poimin kymmenen rastia kolmestakymmenestä. Enempäänkin olisi varmasti ollut saumaa, samoin erilaisella reittivalinnalla kerätä enemmän niitä rasteja, joilta sai enemmän pisteitä. Nyt ensimmäisellä kerralla kaikenlainen taktikointi jäi kyllä puuttumaan, ja vasta kotona katsoin, miten rasteista olisi oikein saanut pisteitä. :D

Mutta olipahan kuulkaa koukuttavaa puuhaa. Kun homma lähti sujumaan, niin oli huisin hauskaa löytää rasteja! Varsinkin tunnin loppupuoliskolla reititin itseäni melko selville ja suorille katuosuuksille ja sain myös juosta kunnolla. Jälkikäteen jäi ehkä hiukan kismittämään, etten yhtään katsonut rastien pisteitä ja suunnitellut reittiä sen mukaan, mutta luulempa, että kokeilen lajia vielä uudestaankin, ehkä sitten olen paremmin kartalla heti alkuun!