sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Mahtava Maaria Trail 2018

Maaria Traililla ilmeisesti sataa aina. Jo kaksi vuotta sitten mukana olleet kertoivat, että silloin satoi koko ajan, ja viime vuoden kisassa vettä tuli parhaimmillaan kuin saavista. Tälläkin kertaa satoi, mutta se ei menoa haitannut, sillä polkupohjat olivat kuivassa kunnossa ja meininki mitä parhain!

Olin mukana kympillä kuten viime vuonnakin. Matkavaihtoehtoina olisi ollut myös 6 km ja 20 km, jossa kympin lenkki kierrettiin kahdesti. Viime vuonna polut olivat sateisen loppukesän jälkeen jo valmiiksi ihan vettyneet ja se toi silloin kosolti epävarmuutta juoksuun. Nyt oli paljon varmempi fiilis lähteä parantamaan aikaa vuoden takaisesta varovaisesta juoksusta. Paavon puolikkaan jälkeen en ollut käynyt kuin muutamalla lyhyellä lenkillä, mutta arvelin, että parin viikon takainen puolimaraton takaisi sen, että juoksukunto olisi kuosissa kympille.

Neiti 74. Kuva: Antti Suonpää, Turku Trail Cup.

Mukaan lähti tällä kertaa noin 80 juoksijaa ja asetuin letkan häntäpäähän. Ekoilla kilometreillä kroppa oli vielä aika jännittynyt, mutta kun sitä huomasi, etteivät polut olleet sateesta huolimatta kovinkaan liukkaassa kunnosta, juoksu alkoi vähitellen kulkea. Meitä muodostui saman tien pieni porukka tuttuja ja tuntemattomia naamoja, ja letkassa oli hyvä juosta, kun keulilla vedettiin tasaista ja sopivaa vauhtia.

Maarian reitin pahin ylämäki oli siinä 3 kilometrin hujakoilla ja sen jälkeen nelosen kohdalla porukka hiukan harveni, kun lyhyemmän lenkin juoksijat kaartoivat jo oman reittinsä viimeisille kilometreille. Kympin reitti jatkui kallioisena kohti Maarian pohjoisosaa, josta lenkki jatkui Maarian altaan koilliskulman hienoihin maisemiin.



Puolimatkaan asti mentiin päälle 7 minuutin kilometrejä ja olin ajatellut, että jos voimia on, kiristän sitten viimeiselle kahdelle kilometrille. Siirryin porukan keulille, ja aikomuksena oli pitää sama vauhti kuin siihenkin asti, mutta kun edessä näkyi selkiä, alkoi vauhti lähes huomaamatta hiukan kasvaa. Kun peesissä oltiin sitä mieltä, että vauhti on ihan hyvä, niin annoin sitten mennä seuraavat kilometrit 6:45 pintaan ja selistä ohi. Hiukan kyllä mietin, että jaksaako samaa kyytiä viimeiset neljä kilometriä ja tuleekohan vielä liukkaita paikkoja tai mäkiä, joissa vauhti hiipuu.

Juomapisteellä seiskan jälkeen otin mehua ja hyppysellisen rusinoita ja sitten jatkoimme kolmikoksi kutistuneen porukkamme kanssa juoksua vielä vähitellen vauhtia kiristäen. Kahdeksas ja yhdeksäs kilometri menivät jo 6:30 pintaan ja vähän allekin, mutta tuntui, että voimia on vielä hyvin jäljellä. Viimeisillä kilometreillä päästiin nauttimaan Maarian altaan hienoista näkymistä ja nyt ruohikkoiset polut olivat sen verran pitävät, että maisemia jopa uskalsi hiukan katsella!

Viimeisellä kilometrillä kolmikkommekin hajosi, kun jokainen juoksi omaa parastaan kohti maalia. Siinä vaiheessa tuntui, että jalat ovat jo ihan hapoilla ja itse kiristin vauhtia ihan sisulla. Sykkeet taisivat olla aika lailla tapissa ja jo aiemmilla kilometreillä hengitys oli muuttunut puuskuttavaksi. Siitä huolimatta jalka nousi vielä loppukiriin, kun saatiin painella alamäkeen kohti maalia. Maalissa olin ajassa 1:09, eli viime vuodesta tuli käsittämätön yhdeksän minuutin aikaparannus.


Eniten ajan parantumiseen vaikutti tietysti se, että keli oli nyt niin paljon kuivempi ja polut paljon pitävämpiä. Mutta olen myös saanut vuoden aikana kosolti rohkeutta polkujuoksijana. Tämä taisi olla ensimmäinen polkukisa, kun uskalsin juosta kunnolla kovaa. Viimeisillä kilometreillä oli hienoa, kun uskalsi vaan antaa mennä ja nautin täysillä juoksusta! Ensimmäistä kertaa juoksin myös koko kisan porukassa, ja siitä oli sekä hyötyä että hupia. Reitti oli myös niin hyvin merkitty, että porukan keulillakin oli helppo edetä. Rauhallisempi alku ja tasaista vauhtia peesaaminen kisan alussa mahdollisti sen, että viimeisillä neljällä kilometrillä oli varaa kiristää vauhtia. Sain myös tosi hyvin itsestäni irti juoksuvoimaa, enkä vain höntsäillyt niin kuin useimmiten. :)

Turku Trail Cupin reiteistä Maaria Trail nousi nyt suosikiksi. Viime vuonna märkä ja mutainen keli vei huomion, mutta tänä vuonna reitistä pääsi nauttimaan kunnolla ja tuntui, että profiili sopi mulle hyvin. Ei pahasti mäkiä eikä liian vaikeaa polkua, mutta kuitenkin kunnon polkua monenlaisella alustalla ja plussana vielä hienoja maisemia. Tapahtuman päätteeksi oli myös ihana päästä saunomaan ja syömään. Ja taas kerran täytyy kehua polkujuoksukansaa, huipputyyppejä oli tälläkin kertaa juoksuseurana. Kisan jälkeen tuli myös luvattua, että Hirvensalo Traililla nähdään!

Osallistuminen Maaria Trailille saatu yhteistyön kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...