perjantai 20. huhtikuuta 2018

Paimio Trail: Hiekkarannalle huhtikuussa

Turku Trail Cupin avauskisa Paimiossa ei pettänyt odotuksia, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja reitti oli juuri niin monipuolinen kuin luvattiin. Hiekkakuoppa-alue oli ehdottomasti näkemisen ja juoksemisen arvoinen! TTC tekikin Paimio Traililla uuden osallistujaennätyksen, kun polkujuoksuun lähti mukaan noin 140 juoksijaa. Tässä oma kisaraporttini!


Hyppäsin Paimion bussiin suoraan työpäivän jälkeen. Mukavana yllärinä samaan bussiin osui Turku Trail runnersista kanssakisaaja, jonka seurassa matkat sujuivat joutuisasti ja oli helppo suunnistaa kisakansliaan porukalla. Paimio Trail järjestettiin Paimion rastin suunnistustapahtuman yhteydessä, ja louhoksessa toimineessa kisakansliassa kävikin melkoinen vilske, kun paikalla pyöri satoja polkujuoksusta ja suunnistuksesta innostuneita. Olimme onneksi paikalla hyvissä ajoin ja saimme numerolappumme jonottamatta, mutta itse kisan starttia piti siirtää 5 minuutilla eteenpäin, jotta viimeiset ehtivät numeroiden jaosta lähtöön.


Polkukisan lähtiessä liikkeelle kuuden maissa ilma tuntui vielä tosi lämpimältä, joten lyhythihaisen paidan valinta tuntui hyvältä ratkaisulta. Reittiä oli viime hetkellä hiukan viilattu niin, että pahimmat märät ja jäiset kohdat kierrettäisiin.Valittavana oli joko 8 kilometrin lenkki tai pidempi 16 kilometrin kisa, jossa reitti kierrettiin kahdesti. Koska omat juoksut ovat tänä keväänä jääneet vähiin, en edes harkinnut pidempää matkaa vaan lähdin kasillekin hiukan epävarmoin fiiliksin.


Koska lössiä riitti, oli lähtö melko ruuhkainen. Jättäydyin suosiolla porukan häntäpäähän. Silmiin paistava aurinko ja edellä hölkkäävät peittivät maaston sen verran tehokkaasti, että oma fiilis tuntui aika epävarmalta ja kroppa jännittyneeltä. Hivuttauduin aivan juoksijajoukon hännille ja hidastelin vielä sen verran, että pystyin näkemään alustaa paremmin. Vähitellen kropan jännitys hälveni ja pystyin saamaan juoksuun jonkinlaista rytmiä.

Ajattelin ottaa kisan alun todella rauhallisesti, sillä lähdin juoksuun todella kylmiltään. Tänä vuonna en ole juossut yhtään kunnon polkulenkkiä enkä kertaakaan kovaa, joten odotusarvo omasta kunnosta oli aika alhaalla. Suunnittelin jopa, etten ohita ketään ennen kahden kilometrin täyttymistä. Suunnitelmasta piti kuitenkin poiketa, kun vähän ennen kahden kilometrin täyttymistä alkoi helpompi polkuosuus ja kauas edelle päästetyt juoksijat tulivatkin selkä edellä vastaan.


Kilometrit kahdesta kuuteen sujuivatkin oikein mukavasti vaihtelevassa maastossa. Kangasmetsän jälkeen vuorossa oli hiekkakuoppien alue lampineen. Reitin polut kiertelivät Paimion Hiekkahelmeä ylös alas laskevan auringon säteissä. Toisin kuin metsän keskellä, juoksijoita näkyi pitkälle eteenpäin. Pysähdyin jopa ottamaan kuvan. Isoimmalla lammella näkyi olevan hienoja hiekkarantaisia uimapaikkoja ja polku kulki aivan rantaa pitkin. Harmi vain, että lammet olivat jäässä. Polulla oli jäätä vain yhdessä kohtaa, ja siinäkin liukkaus oli muuttunut jäämurskaksi kymmenien tossujen alla.

Koska olin aloittanut hissukseen, alkoi matkan edetessä tulla selkiä vastaan. Mutta puolimatkan jälkeen jouduin toteamaan myös, että kropassa ei oikein ollut energiaa. Menomatkalla bussissa syöty välipala ei selvästikään ihan riittänyt, kun lounaasta oli jo seitsemän tuntia aikaa. Olin ajatellut nostaa hiukan vauhtia kisan viimeisille kilometreille, mutta siinä vaiheessa alkoikin olla puhti pois. Muutenkin kyllä kisakuntoni oli suoraan sanottuna aika kehno. Huonokuntoiselle kahdeksan kilometriäkin poluilla on pitkä matka. Myös keskivartalon pito oli hakusessa ja juoksuasento kaikkea muuta kuin optimaalinen.

Viimeisellä kilometrillä tulivat vielä kisan pahimmat ylämäet ja liukkaimmat sammalkalliot. Edessä olisi ollut selkiä, mutta jalka ei vaan noussut. "Olisin ohittanut ainakin kymmenen juoksijaa, jos vain olisin jaksanut juosta kovempaa." Hahaa, sarjassamme kootut selitykset! Olin ajatellut juoksevani reitin tuntiin, mutta aikaa meni minuutin yli sen.


Reitti oli tosi kiva ja maasto oli huisin monipuolista. Kuivaa kangasmetsää, hiukan soistuneempaa aluetta, kallioita, metsätietä, pikku pätkä kivikkoa ja helmenä hiekkakuopat. Huolimatta lumien vasta äskettäisestä sulamisesta reitti ei missään vaiheessa ollut kovin pahasti vettynyt. Toki kengät kastuivat ja mutaakin tuli läiskyteltyä, mutta liukkaan märät kohdat olivat harvassa. Oma juoksu sujui ihan ok, en ollut viimeinen enkä pannuttanut, mutta oma kehno kunto jäi hiukan kismittämään. Pitäis vissiin vähän treenatakin ennen seuraavaa polkukisaa Länsikeskus Trailia!

Osallistuminen Paimio Trailille saatu yhteistyön kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...