Vuosi alkaa nollasta

Vuoden alku on luonnollisesti elämäntapamuutosten aikaa. Vielä kymmenen vuotta sitten kaikki lehdet julkaisivat laihdutusohjelmiaan. Nyt laihduttamisesta puhuminen on epämuodikasta, mutta moni elämäntapamuutos siihen kuitenkin tuntuu tähtäävän. 

Kalenterivuodet, kuukaudet ja viikot ovat osin keinotekoisesti määriteltyjä ajanjaksoja. Kalenterivuoden alkaminen vuoden pimeimmän ajan ja talvipäivänseisauksen jälkeen tuo kuitenkin vuoden alkuun jonkinlaista uutta toivoa ja valon lisääntymistä sen lisäksi, että vuosiluku vaihtuu. Joskus vuoden vaihtuminen voi tarkoittaakin konkreettista uuden lehden kääntymistä elämässä. Usein käy kuitenkin niin, että lupaukset vaihtuvat haaveiksi helmikuussa ja viimeistään kevään puhjetessa ovat tyystin unohtuneet.

Siksi kalenterissa kannattaisikin olla useampia nollapäiviä. Jos jotain tavoittelee, kannattaa tavoite jakaa osiin ja ajanjaksoihin. Tavoitteen pilkkominen ensin kuukausittaisiin välitavoitteisiin ja kuukauden sisällä viikoittaiset tavoitteet tuovat jatkuvuutta tekemiseen. 

Jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus. Tuo kuulostaa ehkä yltiöpositiiviselta mietelauseelta, mutta on myös totta. Sitä voi suunnitella ja toivoa vaikka mitä, mutta suunnitelmat vie lopulta maaliin se, että tänään tekee. Kaikissa ajanjaksoissa tänään on se tärkein päivä. Tänään voi olla lenkkipäivä tai sitten lepopäivä. Kummastakin voi itseään onnitella, sillä treenin ja levon yhteensovittaminen on se mikä tuo mukanaan kehityksen. 

Mitattavat tavoitteet ovat lahjomattomia, mutta vaa'an lukemia en voi suositella tavoittelemaan, niihin kun ei aina pysty omalla toiminnallaan edes vaikuttamaan. Itse kerään vuodesta toiseen juoksukilometrejä. Kilometrit ovat lahjomattomia, sillä jokainen metri on itse juostava. Toisaalta kilometrit ovat myös armollisia, sillä matka karttuu riippumatta juoksunopeudesta, omasta painosta tai motivaatiosta, kunhan vain lähtee sinne lenkille.

Olen huomannut vuosien saatossa, että olen paljon innokkaampi aloittamaan asioita kuin saattamaan niitä loppuun. Se koskee niin vuoden juoksutavoitetta, koulutehtäviä kuin kosmetiikkapurkkejakin. Onneksi olen myös tullut tietoiseksi tästä. Juoksu on myös opettanut minulle pitkäjänteisyyttä. Olen nykyään paljon parempi myös saattamaan loppuun aloittamani projektit. Tätä on auttanut myös tavoitteiden asettaminen realistiselle tasolle. 

Uuden liikuntaharrastuksen tai muun hyvän elämäntavan aloittamisessa mieli tuppaa karkailemaan lopputulokseen, kenties hoikempaan olemukseen tai parempaan kuntoon. Lupauksia tehdessä tulee helposti kuviteltua liikoja omasta jaksamisesta. On turha miettiä, miten paljon jokin kuviteltu ihanneminä jaksaisi liikkua, jos todellinen arkiminä on jo ihan uuvuksissa arjen pyörityksestä. Tavoitteissa kannattaa mieluummin mennä realismi kuin ihanne edellä. Mieti, mitä jaksat tehdä silloin, kun arki väsyttää ja aseta tavoite mieluummin liian alas. Tavoitteen saavuttaminen motivoi jatkamaan, toisin kuin se, että jää heti jälkeen. 

Ennen vuodenvaihdetta klikkasin Stravassa sen enempää ajattelematta itselleni Fresh Start -haasteen, jossa tavoitteena on kellottaa 30 tuntia liikuntaa tammikuussa. Vasta tämän vuoden puolella tajusin, että hyvänen aika sentään, sehän tarkoittaa tuntia päivässä! Juoksu on kylmillä ja liukkailla keleillä toki hidasta taaperrusta, mutta en silti saa tarpeeksi tunteja juoksusta. Harmillisesti vielä vuoden alkua hidasti vanhan vuoden puolella alkanut flunssa, joka tuntuu pitkittyneen. Pitkien lenkkien sijaan olenkin nyt ottanut tauon jälkeen ohjelmaan taas joogaa. Kaiken liikunnan ei tarvitse eikä pidäkään olla hikistä ja hengästyttävää. Liukkaalla juoksu jäykistää kroppaa, samoin kuin päivittäinen tietokoneella työskentely. Jooga toimii hyvänä vastapainona tälle. 

Vaikka olen ollut vuoden ensimmäisen viikon nuhainen, enkä ole päässyt juoksemaan niin paljon kuin suunnittelin, olen silti liikkunut lähes joka päivä! Tästä on hyvä jatkaa kohti vuoden ensimmäisiä tavoitteita!

Joulukuun lumilenkit

Joulukuu onnistui olemaan poikkeuksellisen luminen kuukausi täällä lounaisessa Suomessa. Täällä on kovin harvoin tähän aikaan vuodesta pysyvämpää lumipeitettä, mutta nyt meni lähes koko joulukuu lumi maassa! 

Lumi on pitävä juoksualusta, mutta harmi kyllä välillä käytiin plussan puolella, jolloin lumen sijaan joutui juoksemaan jäisellä alustalla. En tykkää liukkaista keleistä sitten yhtään, joten onneksi niitä ei kovin paljoa sentään ollut. Silti kuun juoksut jäivät melko vähäisiksi. Minulla ei ollut joulukuulle oikein enää juoksutavoitteita, paitsi saada 1000 kilometriä juoksua täyteen tänä vuonna. Kun se täyttyi, en jaksanut enää keräillä kilometrejä pitkillä lenkeillä, vaan kävin vain lyhyillä happihyppelyillä. Nyt ihan kuun loppuun tuli vielä flunssaoireita, joten päätin vuoden pieneen juoksutaukoon. Joulukuussa kilometrejä kertyi yhteensä 69, eli aika vaatimattomat kilometrit tähän vuoden loppuun.

Nyt täällä sataa vettä ja lumi on sulanut ihan kuun viime päivinä kokonaan pois. Laitetaan siis mieluummin kuvitukseksi alkukuun lumisia maisemia! Pirskahtelevaa vuodenvaihdetta!

Tekoäly kirjoitti postauksen juoksublogiini

Kuinka moni on jo kuullut ChatGPT -tekoälystä, joka osaa vastata chatissa esitettyihin kysymyksiin hämmästyttävän hyvin ja osaa mm. koodata? Tekoäly toimii myös suomeksi, ja sitä voi pyytää kirjoittamaan vaikka Twitter- tai blogipostauksen. Mediassa on kaavailtu tekoälyn mullistavan verkkokirjoittamisen, sillä jo nyt ChatGPT:tä voi pyytää kirjoittamaan esimerkiksi esseen tietystä aiheesta. Aika villiä! 

Kokeilin palvelua ja pyysin sitä kirjoittamaan blogipostauksen talvijuoksusta siten, että postauksessa puhutaan kerrospukeutumisesta ja nastalenkkareista. Alla oleva on täysin muokkaamaton vastaus pyyntööni:

Juokseminen talvella voi olla hauskaa ja palkitsevaa, mutta se vaatii myös hieman enemmän valmisteluja ja varovaisuutta kuin juokseminen keväällä tai kesällä. Talvikeleissä on tärkeää pukeutua sopivasti kerrospukeutumalla, jotta pysyt lämpimänä ja mukavana ulkona liikkuessasi. Lisäksi nastalenkkarit ovat tarpeen, jos liukkaus on ongelma.

Kun valmistaudut juoksemaan talvella, varmista, että sinulla on tarpeeksi kerrospukeutumista päällesi. Aloita aluskerroksesta, joka pitää ihosi kuivana ja lämpimänä. Pidä huoli, että valitset myös sopivan päällyskerroksen, joka suojaa tuulelta ja kylmältä ilmalta. On myös tärkeää huolehtia hanskat ja kasvosuojuksen kanssa, jotta pysyt lämpimänä ja suojattuna kylmältä ilmalta.

Nastalenkat ovat myös välttämättömiä talvella, jos liukkaus on ongelma. Ne antavat lisätukea ja pidon liukkailla alustoilla, mikä tekee juoksemisesta turvallisempaa. Muista kuitenkin tarkistaa, että nastalenkkasi ovat hyvässä kunnossa ennen kuin lähdet ulos juoksemaan, ja vaihda ne tarvittaessa uusiin, jos ne ovat kuluneet tai vahingoittuneet.

Juokseminen talvella voi olla mukavaa ja palkitsevaa, kunhan varmistat, että olet valmistautunut sopivasti. Muista pukeutua kerrospukeutumiseen, ja varmista, että sinulla on tarvittavat varusteet, kuten nastalenkat, mikäli liukkaus on ongelma. Näin voit nauttia talvijuoksusta turvallisesti ja mukavasti.

Mitä mieltä olette, kannattaako jatkossa jättää bloggaushommat tekoälylle?

Luulen, että paremman tekstin saisi vielä spesifimmällä määrittelyllä siitä, mitä toivoisi lopputuloksen olevan, ja pitäisihän tuotosta muokata, nyt siinä on esimerkiksi paljon toistoa. 

Itse olen kirjoittanut talvijuoksusta aiemmin mm. tässä postauksessa.

Patikointia Madeiralla: Levada do Alecrim ja kiertoreitti Rabacalin laaksossa

Madeiran matkoilla olen patikoinut paljon saaren suosituimpia reittejä. Ne ovat suosittuja syystä, sillä ne tarjoavat hienoimmat maisemat ja erikoisimmat luonnonnähtävyydet. Yksi Madeiran suosituimmista patikointireiteistä on 25 Fontes Rabacalin laaksossa. Tuo reitti oli vielä käymättä, mutta sitä varoiteltiin opaskirjoissakin erityisen ruuhkaiseksi. Meitä houkutti mieluummin mennä patikoinnille, jossa ei joutuisi koko ajan väistämään muita. Tällainen reitti löytyikin ihan suositun levadareitin naapurista. 25 lähteen sijaan suuntasimme pienemmälle Alecrimin levadalle ja siitä kiertoreitille pienen järven ja Riscon putouksen kautta takaisin. 

Reitti oli nappivalinta. Sateisesta päivästä huolimatta parkkipaikka oli iltapäivästä tupaten täynnä autoja, mutta meidän reitillämme kohtasimme vain kourallisen ihmisiä. Muutama pariskunta ja yksi isompi opastettu ryhmä oli reitillä samaan aikaan. Meillä kävi hyvä tuuri, kun ryhmä oli juuri lähdössä taukopaikalta meidän sinne saapuessa. Saimme nauttia luonnon hiljaisuudesta ihastuttavan pienen lammen ja sinne laskevan putouksen vierellä. Taukopaikalla paistoi vieläpä aurinko sopivasti evästauon ajan. 

Paúl da Serran ylänkö

Olimme ajaneet Porto Monizin reissulla Paul da Serran ylängön kautta, ja paikka teki silloin jo vaikutuksen. Madeiran saari tuntuu olevan pelkkää vuoren- ja mäennyppylää täynnä, mutta ylänkö tekee siihen poikkeuksen. Siinä missä tiet ovat muualla pelkkää serpentiiniä, löytyy ylängöltä useita kilometrejä pitkä viivasuora tie. Tie tekee noin 135 asteen kulman ja jatkuu sitten taas suorana, eli joku on ilmeisesti vain piirtänyt kaksi viivaa viivoittimella karttaan ja siihen on tehty aluetta halkova tie!

Suorallakaan tiellä ei kuitenkaan kannata kaahailla, sillä melkein koko alueella on lehmävaara. Milloin tahansa sumun seasta voi ilmestyä karjalauma tielle talsimaan, ja elikot eivät juuri edes autoja väistä. Hiljaa kannattaa ajaa myös, jotta voi bongailla maisemia, jotka ovat aivan erilaisia kuin muualla Madeiralla. Paul da Serran ylängön näköalapaikoilta voi hyvällä säällä nähdä pitkälle ja mm. Madeiran korkeimmille huipuille. Ylängöllä on myös paljon tuulivoimaloita, jotka puolestaan näkyvät Madeiran korkeimmilta huipuilta. Paúl da Serran tasangon korkeus merenpinnasta on noin 1300-1500 metriä. Korkeimmat huiput sijaitsevat pilvien yläpuolella, mutta usein ylänkö on lähes kokonaan pilvessä. 

Ylängöltä lähtee useita suosittuja vaellusreittejä. Erityisen suosittuja ovat Rabacalin laaksoon suuntautuvat patikointireitit, joihin meidänkin päivän retkemme suuntautui.

Levada do Alecrim PR 6.2

Levada do Alecrimille lähdetään samalta parkkipaikalta kuin mm. 25 fontes -reitille. Parkkipaikka on iso, mutta usein iltapäivästä täynnä. Kannattaa siis olla paikalla jo aamupäivän puolella. Alecrimin lavadareitin lähtö on helppo löytää aivan parkkipaikan kulmalta, ison päätien ja portilla suljetun pienen alamäkeen johtavan paikallistien välistä. Kuulemma joskus levadan alun voi tukkia lehmä, joten jos sitä ei meinaa löytää, katso seisooko reitillä joku nelijalkainen. :D

Levadassa virtasi ihan reippaasti vettä marraskuun alussa, kun olimme sitä patikoimassa. Reitillä pensasmaiset puut kurkottelevat oksiaan levadan päälle ja polku muodostaa paikoin lähes ympyränmuotoisen tunnelin vihreään rinteeseen. Levadareitti on tasainen ja enimmäkseen mukavan leveäkin. Muutamassa kohdassa kuljetaan hiukan kapeammalla levadamuurilla ja parissa paikassa voi olla korkeanpaikankammoisella hiukan jännää, kun levadalta on näkymät Rabacalin laaksoon ja sitä reunustaville vuorenrinteille. Meidän reissullamme oli hyvin pilvistä, joten kauempia maisemia ei juuri päässyt ihailemaan, mutta itse levadapolku oli onneksi tosi kaunis.

Levadalla on yksi pikkuinen nousu, jossa noustaan portaita vieressä virtaavan kanavan reunalla. Noin kolmen kilometrin kohdalla on risteys, josta sitten paluumatkalla käännytään alarinteeseen, mikäli ei halua kävellä Alecrim-levadaan edestakaisin. Reitti päättyy noin 4 kilometrin kohdalla levadan alkulähteille Lagoa Dona Beja -järvelle ja aivan ihastuttavalle pienelle vesiputoukselle. Kääntöpaikalla kannattaa istahtaa evästauolle ihastelemaan putousta ja koskea.

Riscon putous ja Lagoa do Vento PR 6.3

Kun taukopaikalta lähdetään takaisinpäin, käännytään noin kilometrin jälkeen alarinteeseen vievälle polulle, josta alkaakin sitten reippaasti portaita sisältävä kiertoreitti takaisinpäin. Reitiltä kannattaa tehdä pisto vielä alemmas Riscon putoukselle, vaikka se tarkoittaakin koko patikoinnin jyrkintä laskua ja nousua. Riscon putouksella mittarissa on noin kuusi kilometriä patikointia. 

Putous laskee Lagoa do Ventoon ja sijaitsee itse asiassa siellä, mistä 25 fontes -reitille näkyvän Riscon putouksen yläosa sijaitsee. Sama vesiputous siis kulkee porrastetusti rinteessä ja tällä reitillä ollaan putouksen yläosassa. Putouksen jälkeen vuorossa on tiukka nousu takaisin kiertoreitille, ja sen jälkeenkin polku polveilee ylös alas, joskaan ei niin jyrkkänä. Tällä osuudella polun varrella rinteessä solisee useita pieniä vesiputouksia, jotka tekevät polusta varsin viehättävän. 

Reitti vie metsäistä porrastettua polkua tielle ja Rabacalin metsänvartijan talolle, josta puolestaan lähtee moni suosittu vaellusreitti kuten tuo 25 fontes. Metsänvartijan talolta voi ostaa kuljetuksen parkkipaikalle, jos ei halua kävellä tietä ylämäkeen loppumatkaa. Loppumatkan 1,5 kilometrin nousua tietä pitkin varoiteltiin tylsäksi ja raskaaksi, mutta ei se sitä kyllä ollut! Lukemattomien portaiden ja mutaisen polun jälkeen oli suorastaan rentouttavaa talsia tasaista tietä, jossa ei tarvinnut koko ajan miettiä askeleen paikkaa, vaan saattoi huoletta katsella maisemia. Vaihdoin vähän vaatteitakin tuossa nousun alkuosalla kävely lomassa. Nousua toki tuli reippaasti, mutta tasainen tienpinta oli kuitenkin porrasaskelmia helpompi kävellä ja tien viereltä näkyi paikoin metsän peittämille rinteille. Takaisin parkkipaikalla oltiin lähes 9 kilometrin kävelyn jälkeen. 

Tämä kävely oli viimeinen patikointimme Madeiralla ja yllätti positiivisesti! Kunnon kävelylenkki poluilla ilman ihmismassoja. Reitti oli kaunis ja taas kovin erilainen kuin muut Madeiran retkikohteemme. Tähän loppuvat myös matkakertomukset tältä reissulta. :)

Tonni täynnä - tänäkin vuonna

Jonkinlaisena juoksusaavutuksena voi pitää tuhannen kilometrin juoksua kalenterivuoden aikana. Tonni oli mulla juoksu-urani alkuun tavoitteena ja se oli mainio pitkän aikavälin tavoite. Sittemmin olen useimpina vuosina nostanut vuositavoitetta 1200 kilometriin ja samalla jokaiseen kuukauteen olen ladannut 100 kilometrin kuukausitavoitteen. Noin juoksut jakautuvat tasaisesti vuoden mittaan. Talvikuukausina 100 kilometriä voi olla haastava, kesällä se yleensä ylittyykin reippaasti.

Tälle vuodelle en laittanut satasen kuukausitavoitteita ja heti alkuvuonna tuli sairastelujen vuoksi juostuakin tosi vähän. Loppukeväästä pääsin taas hyvään kuntoon, mutta sitten sairastuminen koronaan vei taas juoksukunnon pohjille kesällä. Syksy menikin hölkkäillessä ilman mitään kummempia tavoitteita. 

Tonni täyttyi 7.12., kun parhaimpina juoksuvuosina se on täyttynyt jo syyskuun alussa. Täytyy kuitenkin olla kilometrilukemaan tyytyväinen, sillä näillä juoksumäärillä kunto pysyy yllä ja toivottavasti ensi vuosi mahdollistaa taas kovemmat tavoitteet ja kilometrit.

Nyt täällä Lounais-Suomessa on ollut vähän haastavat kelit, sillä paikoin on ollut tosi liukasta ja olen juossut lähes kaikki lenkit nastakengillä. Ne eivät ole mun suosikit, eivätkä sovi jaloilleni kovin hyvin, siksi juoksen nastoilla vain lyhyitä lenkkejä. Fun fact: mun nastalenkkarit ovat vuodelta 2014, mutta olen juossut niillä vain noin 250 kilometriä. Aika harvoin nastoja siis tarvitsee, mutta silloin kun tarvitsee, ovat ne ihanat olemassa. 

Kun tonni täyttyi, aloin miettiä, miten aiempina vuosina on mennyt. Blogi on kiva olemassa, kun täältä löytyy juoksuhistoriaa. Aiempien vuosien tonnit löytyvät näistä postauksista:

2015: lokakuun alussa (katsaus myös aiempiin vuosiin)

2016: ei täyttynyt selkävaivaisena

2017: vuoden viimeisellä juoksulla tuli tuhat kilometriä täyteen

2018: lokakuun alussa

2019: ennätysaikaisin, syyskuun ensimmäinen päivä

2020: joulukuussa

2021: syyskuussa