Hermoilua

Syyskuun ekana kipittelin täyteen 1000 tänä vuonna juostua kilometriä. Ennätysaikaisin tuli tonni täyteen, mutta ei mikään ihme. Alkuvuoden juoksut menivät juuri niin kuin suunnittelinkin ja olin heti vuoden alusta asti mainiossa 100 kilometriä kuukaudessa - tahdissa. Kesällä ja maratontreenien myötä kilometrit nousivat siihen malliin, että tonni tuli täyteen jo nyt.

Juoksukilometreihin täytyy olla tyytyväinen, mutta muuten olo on näin Nuuksio Classicin lähestyessä varsin hermostunut. Kyttään sääsivuja F5:sta rämpyttäen, ikään kuin maanisella seuraamisella saisin sään mieluisammaksi. Sadettahan se on nyt luvannut. Sekä edeltäville päiville että kisapäivällä. Polkujen liukkaus hiukan jännittää, samoin se, että märkänä hiertymiä tulee helpommin.

En ole ihan hetkeen jännittänyt juoksukisaa ihan näin paljon. Muistan, että ensimmäinen puolimaraton jännitti ihan hulluna, ja taisi toinenkin olla aika kuumottava juttu etukäteen. Tuolloin nuo Paavon puolikkaat olivat myös mun vuoden ainoita juoksutapahtumia, joten hermoilun ymmärtää. Kun juoksukisa on uusi ja ihmeellinen juttu, niin tottakai se jännittää. Nyt mulla on kuitenkin alla jo paljon erilaisia kisoja, mutta ei vielä yhtään polkumaratonia.

Kaikkein eniten olen stressannut sitä, etten jostain syystä pääsisikään starttiviivalle. Flunssa tai itsensä telominen viimeisellä viikolla vituttaisi ihan täysillä. Hermoilen myös sitä, että mitä jos olenkin kisassa niin hidas, etten saa könytä maaliin asti. Tai jos kaadun ja loukkaan, tai jos tulee jotain muuta, jonka vuoksi pitäisi keskeyttää. Mulla ei ole vielä yhtään DNF-merkintää juoksukisoista, enkä haluaisi sitä tästäkään.

Vielä mietityttää myös sellainen juttu, että mitä mä laitan päälle??? Koska suurin osa juoksuromppeistani on vanhoja ja alelaareista haalittuja, kyse ei todellakaan ole siitä, että tahtoisin mahdollisimman trendikkäät vermeet päälle. Mutta ilmoitautuessani Nuuksioon kuvittelin, että syyskuun alussa olisi sellaiset kelit, joissa pitkälahkeiset trikoot ja pitkähihainen paita olisivat takuuvarma kisa-asu. Mutta sateiden lisäksi tämän alkusyksyn sää on ollut hyvin lämmin, ja nyt joudunkin ajattelemaan pukeutumisen sen vuoksi ihan uusiksi. Lämpimällä kelillä tykkäisin juosta hihattomassa, mutta varsinkin pitkillä juoksuilla ja juoksurepun kanssa olen huomannut, että hihattoman topin kanssa hiertymät ovat todennäköisempiä ja siksi laitankin kisaan paidan, jossa on edes lyhyet hihat. Ja todennäköisesti myös shortsit, vaikka sitten jalkojen suojana ei olekaan mitään, jos sattuisin ottamaan osumaa. Otan mukaan myös vaihtopaidan ja -sukat. Kun juoksin elokuun alussa 32 kilometrin polkulenkin, vaihdoin paidan ja sukat 20 kilometrin jälkeen ja siitä tuli kyllä huomattavan mukava olo, kun sai vaihtaa hikiset vaatteet kuiviin.

Lähden Nuuksioon jo perjantaina ja olemme siskon kanssa yötä pelipaikalla Hotelli Nuuksiossa. Olen huono syömään aamuisin, ja käytännössä hotelliaamiainen on mun ainoa mahdollisuus saada tarpeeksi murkinaa alas ennen kisaa, joten mielestäni tämä oli hyvä suunnitelma. Sisko tosin joutuu sitten kestämään mun hermoilua ja toimimaan kisassa huoltojoukkona. Mutta onneksi hän tykkää kansallispuistoista ja lähti mukaan ihan mielellään.

Kisaeväät on ostettu ja hiilaritankkaus on aloitettu. Tänään juoksin viimeisen polkulenkin ennen lauantain kisaa. Nyt kun kaikki voitava kisan eteen on tehty, jää kyllä ihan liikaa aikaa jännittämiselle. :D

Välillä mua huvittaa, että valmistaudun juoksukisaan tällaisella pieteetillä, vaikka odotettavissa on suoritus tuloslistan häntäpäässä. Mutta täytyy sitä ihmisen elämässä jotain sisältöä olla, ja tulevat juoksutapahtumat ovat usein niitä juttuja, joiden vuoksi sitä jaksaa lähteä arkena lenkeille. Juoksukisa ei ole vain muutaman tunnin tapahtuma, vaan sitä edeltää treenin lisäksi kisaan valmistautuminen. Ja jälkikäteen tietysti juoksun fiilistely ja kisaraportointi.

Tämä oli nyt tällainen terapiapostaus, jolla sain vähän purettua hermoiluani. :) Kisapäivänä eli lauantaina yritän heittää jotain kuulumisia tuonne instan puolelle, nappaa siis @taivaanrannanjuoksija seurantaan, jos ei ole jo!