Talvijuoksua

Talvi! Sitä ei ole nyt voinut olla huomaamatta, jos vain on kurkistanut joko ulos tai iltalehtien sivuille. Lumi-inferno tai pelottavan kova pakkanen, tai sitten vain Suomen vuodenaikoihin melko perinteisesti kuuluva luminen talvikeli.

Jeps, itsekin olen käynyt lenkeillä ihan jo senkin takia, että olen saanut ottaa kuvia lumisesta winter wonderlandista ja fiilistellä pikkupakkasia. Talvi ei ole suosikkivuodenaikani, mutta talvikeleistä suosikkini on tällainen luminen keli. Nyt kun pakkaslukemat täälläkin painuivat -20 asteeseen, en ole käynyt kuin lyhyellä kävelylenkillä, mutta tuossa -10 kieppeillä teen vielä ihan normaalisti juoksulenkkejä.

Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka eivät talvijuoksua harrasta, sillä itsekin inhoan liukasta, kylmää ja pimeää. Juoksuharrastukseni alkutaipaleella en todellakaan juossut talvisin, eihän minulla ollut edes kunnon varusteita moiseen, ja ilman varustautumista ei talvijuoksusta tule oikein mitään. Lisäksi omaan ehkä maailman surkeimman tasapainon, ja liukkailla köpöttelen menemään kuin lonkkavaivainen mummo, siksipä talvikelit ovat olleet aina mulle haastavia.

Taisi olla talvi vuonna 2012, kun juoksin ensimmäistä kertaa ympäri vuoden, ja sen jälkeen olen vähitellen kartuttanut sekä kokemuksia talvijuoksusta että ympärivuotiseen juoksuun sopivaa juoksuvaatekaappia. Kerrospukeutuminen lienee kaikille jo tuttua, eli en ala siitä nyt kirjoitella itsestäänselvyyksiä. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman sanan ihan omista kokemuksista ja ajatuksista talvijuoksun suhteen. Liikunta ja varsinkin juoksu lämmittää yllättävänkin paljon, mutta kesäkuteissa ei tule toimeen pakkaskeleillä. Tuulenpitävällä päällyskerroksella ja ihonmyötäisellä hengittävällä aluskerroksella pääsee kuitenkin yllättävän pitkälle. Tuohon väliin voi heittää melkein mitä tahansa, vaatteen ei tarvitse olla mitään superteknistä matskua, ainakaan lyhyemmillä lenkeillä. Kurkkaa tästä mun 10 vinkkiä talvijuoksuun. Vinkkien tarkoituksena on muistuttaa jutuista, joiden ansiosta talvijuoksu on mielelläämpää ja turvallisempaa.

Mulla ei ole mitään erityisen lämpimiä merinovillaisia aluskerrastoja tai erikseen mitään välikerroksen pukinetta, vaan johonkin -10 asteeseen asti pärjää mielestäni aika hyvin vetämällä päälle ohuet trikoot sekä pitkähihaisen juoksupaidan ja heittämälle päälle tuulitakin ja -housut. Juoksuhanskat, panta ja säärystimet ovat loistavia hankintoja, joilla voi säädellä hyvin pukeutumista säätilan mukaan. Pakkasella juostessa kannattaa suojata erityisesti kädet, jalat (nilkat!), kaula ja pään alue, yleensä kroppa pysyy äärialueita paremmin lämpimänä. Karseimmilla keleillä tekee sitten sellaisen lenkin, joihin varusteet ja oma fiilis riittää, talvijuoksussa pitää olla valmis joustamaan ohjelmasta olosuhteiden mukaan.

Viime vuosina olen kuitenkin alkanut palella lenkeillä useammin kuin ennen. Jos on sellainen vartalonmalli kuin minulla, niin reisiin ja peppuun on kertynyt jonkin verran rasvaa, ja nuo alueet kylmettyvät herkästi. Liekö ikääntyminenkin huonontanut kylmänkestävyyttä, koska tosiaan vähän nuorempana pärjäsi talvikeleillä vähemmillä vaatteilla kuin nykyään.

Nykyään kaipaan siis erityisesti reisien ja pepun suojaksi lisälämmikettä, eikä oikeanlaisten vaatteiden löytäminen ole ollut ihan itsestäänselvää. Facebook-ryhmässä vinkattiin, että toppahame toimii myös juoksulenkeillä. En ollut aiemmin osannut ajatella, että toppavaatteet voisivat toimia juostessakin, mutta tuo vinkki topatusta hameesta oli ihan loistava! Hame tuo lisälämmikettä lantion alueelle ilman, että sisäreisissä hankaa paksut vaatekerrokset. Toppahameita on erilaisia, aina nilkkapituisista ja untuvatäytteisistä taukohameista lyhyisiin ja hyvin kevyisiin hamosiin, jotka soveltuvat parhaiten juoksuun. 

Nostin tähän esittelyyn joululahjaksi saamani juoksuhameen, koska olen sitä nyt päässyt jo parin viikon ajan testaamaan. Toppahameen tuotelinkit ovat mainoslinkkejä, eli jos teet ostoksia linkin kautta, saan ostoksesta pienen komission. Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy rahallisesti.

Haglöfsin lyhyt toppahame toimii talvijuoksussa.

Sain tämän jouluna toivelahjana tämän Haglöfsin ultrakevyen talvihameen. Haglöfsin hame on lyhyttä ja kevyttä mallia, ja se pakkautuu myös pieneen tilaan. Hame painaa vain 100 grammaa, eli alle puolet siitä, mitä vastaavat hameet yleensä. Hameessa hyvää on myös sivussa oleva täyspitkä vetoketju sekä vetoketjullinen tasku. Jouduin miettimään kahden koon välillä aika pitkään. M-koko oli hiukan nafti, mutta L-koko selvästi iso. Hameessa on joustovyötärö, mutta ei säätömahdollisuutta esim. kiristysnyörein, joten otin tuon pienemmän koon. Nyt kun pakkaslukemissa mentiin reippaasti miinusasteille, niin hame oli kyllä hiukan kireä. Siinä kohtaa molemmistä päistä avautuvasta vetoketjusta oli hyötyä. Kun vyötäröä paksuunnuttivat trikoot ja tuulihousut sekä vielä housunkaulukseen tungettu talvijuoksupaita, ei hame kiristänyt, kun avasin vetoketjua vyötäröltä.

Lumi on alustana kivan pehmeä ja useimmilla normilenkkareilla tarpeeksi pitävä. Möykkelöiseksi jäätynyt sohjo, kiiltäväksi lanattu lumi tai ihan kunnon jää ovat sitten niitä haastavia alustoja, joille en oman surkean tasapainoni kanssa lähde yleensä ilman nastoja. Nastalenkkarit ovat pitävyydeltään ylivoimaiset, ja mikäli testejä on uskominen, Icebugit ovat pitävimmät - joskaan eivät ehkä juostavimmat - nastalenkkarit. Moni liputtaa Sarvojen puolesta, ja jos olisin nyt ostamassa nasturia, varmaan kokeilisin ensimmäisenä Sarvan kenkiä alle. Itse ostin nastoilla varustetut juoksukengät ties kuinka monta talvea sitten, ja pääsyin tuolloin Icebugin malliin. Mun jaloille tuo osoittautui sitten juostessa ei-ihan-niin-sopivaksi malliksi, mutta lyhyillä lenkeillä kenkä toimii, talvella en pitkiksiä juuri juoksekaan. Työmatkoilla kenkä on joinain talvina ollut ihan ehdoton, kun Turkuun osuu välillä hullun liukkaita aikoja. Joinain työaamuina olisin ilman nastureita varmaan vaan jäänyt kotipihalle uikuttamaan, kun joka suuntaan kävelytiet olivat vain kirkasta jäätä. Nastoja tarvitsee kuitenkin yllättävän harvoin, mutta silloin kun tarvitsee, ne ovat ihan ehdottomat. Tarkistin äsken Garminin tilastoista, ja olen hankkinut nuo mun nastalenkkarit 6 vuotta sitten, mutta juossut niillä vain 120 kilometriä. Siinä mielessä hankinta kannattaa, että ainakin sitten kaapissa on pitävät kengät kun niitä oikeasti tarvitaan!

Talvella turvallinen juoksu saattaa vaatia myös hiukan luovuutta. Silloin kun mulla ei vielä nastureita ollut, mutta keli oli liian liukas tavalliselle kengälle, keksin juosta läheistä puistoa ympäri. Puiston polut olivat nekin liukkaat, mutta juoksinkin polun vieressä lumisella nurmella. Alusta oli hiukan upottava, mutta ei ainakaan liukas! Noin 1,3 kilometrin mittainen kierros oli ihan hyvä juostava, ja enimmillään taisin tehdä yli 7 kilometrin lenkin vain kiertämällä tuota puistoa. Hulluilla on tunnetusti halvat huvit, joten lapsuudenkotini ympäristössä jalostin ideaa juosemalla ympäri peltoa, kun maalaismaisemissa mitään hienoja kaupunkilaispuistoja ole! Puitu ja lumella kuorrutettu viljapelto on sekin ihan hyvä juostava, sänkipelto lienee sitten vähän turhan möykkelöinen. Jos kotimaisemista löytyy laajat viljavainiot, voi kierrokselle saada ihan kunnolla pituutta, tuo "oma" pellonkirtolenkkini oli noin 800 metriä pituudeltaan. Lounais-Suomen vähälumisina, mutta liukkaina talvina nämä lenkit ovat mielestäni ihan varteenotettavia vaihtoehtoja.

Nyt on tosiaan ollut sekä aika kivoja talvikelejä että niitä hiukan haastavampia ulkoilusäitä. Olen joskus juossut myös yli 20 asteen pakkasessa, mutta nyt täällä luvattiin kovaa pakkasta vain pariksi päiväksi, joten jätän kovimmalla pakkasjaksolla juoksun väliin. Toivottavasti viikonlopuksi saadaan hiukan lauhempaa, tyyntä ja aurinkoista keliä, niin pääsee juoksemaan kunnon lumilenkkejä!