Patikointia Madeiralla: Ponta de São Lourenço

Olin odottanut jo pitkään, että pääseen vierailemaan Madeiran saaren itäkärkeen ja patikoimaan siellä olevan vaelluspolun. Sao Lourencon niemimaa Madeiralla on hyvin erilainen kuin muu osa saaresta. Madeira on vihreä ja vehreä, koska saarella sataa paljon, mutta itäkärki pysyy useimmiten kuivana ja siellä kasvaa lähinnä tuulen tuivertamaa ruohoa ja joitain kitukasvuisia varpuja.

Meidän matkaamme osui loppusyksyn kostea vaihe, ja mietimmekin, mitenköhän patikoinnit onnistuvat märässä kelissä. Kun ajoimme majapaikastamme Funchalista kohti Madeiran itäkärkeä, sääennusteet näyttivät sadetta ja taivaskin oli pilvessä. Patikoinnille lähdettyämme taivas kuitenkin selkeni ja saimme kävellä tuulisessa, mutta poutaisessa säässä. 

Ponta se Sao Lourenco - miten sinne pääsee?

Vaellusreitti on yksi Madeiran suosituimmista ja reittikuvaus löytyy taatusti lähes kaikista retkeilyoppaista. Paikan päällä ei eksy ilman opaskirjaakaan, mutta reittikuvaus ja kartta kannattaa kuitenkin katsoa etukäteen, niin tietää, millaisia paikkoja on edessä ja mitä kautta kannattaa kiertää.

Koska reitti on suosittu, siellä on aina myös muita vaeltajia. Matkaan kannattaa lähteä aamupäivän puolella, niin ei joudu kapeissa kohdissa liikaa ohittelemaan vastaantulijoita. Paikalle pääsee niin bussilla, vuokra-autolla kuin valmiilla pakettivaelluksellakin. Me olimme matkalla vuokra-autolla, ja noin 9.30 parkkipaikalla oli vielä hyvin tilaa. Toinen oli tilanne iltapäivällä kahden maissa, jolloin autoja oli parkissa myös tien vierustalla. 

Patikoinnin lähtöpaikalla ei ole mitään pysyviä rakennelmia, joten omat eväät ja vessassakäynti kannattaa hoitaa jo aiemmin. Paikalle tuli (ilmeisesti noin klo 10 maissa) kioskiauto, josta voi ostaa pientä juotavaa (kalliilla) ja joka vetää perässään bajamajaa (vessamaksu 1 euron).

Vaelluksen kääntöpaikalla on kahvilaravintola, jossa pääsee myös vessaan 1 euron hintaan. Niemimaan itäkärjen jälkeen tulee vielä saaria, joihin ei pääse kuin veneellä, venekyytien tarjoaja löytyy etelärannalle laskeutumalla hiukan ennen kääntöpaikan ravintolaa. 

Patikoinnin reitti PR8

Patikointireitti on noin 8 km, jos kävelee niemimaata niin pitkälle kuin pääsee ja tekee kierroksen ravintolan luona.

Polku lähtee parkkipaikalta leveänä ja on alkumatkalla päällystetty puisella kävelytiellä. Ensimmäiset hienot näköalat ovatkin helposti saavutettavissa.

Sitten alkaakin varsinainen vaellus, joka kulkee ylös alas kalliolla ja kiviportailla. Matkalla on muutama kapea kannas ja näköalapaikka. Kapeissa ja suojattomissa kohdissa on vaijerikaiteet. Aurinko porottaa koko patikoinnin ajan, varjonpaikkoja ei polulta löydy. 

Ennen kääntöpaikan ravintolaa voi valita eteläisen reitin, josta pääsee laskeutumaan venelaiturille, tai pohjoisen retin, joka kulkee ylärinteen puolella. Kannattaa tietysti mennä eri reitit eri suuntiin!

Ravintolan luota lähtee koko reitin jyrkin nousu kohti niemenkärkeä. Siinä saa tosissaan punnertaa, mutta suosittelen ehdottomasti kävelemään loppuun asti. Viimeisessä nousussa on kaiteet suojana ja ylhäältä avautuu upea näkymä itään.

Alaspäinkin joutuu taiteilemaan, mutta ponnistelun jälkeen kelpaa levähtää ravintolalla. Henkilökunta ja ruoat tuodaan paikalle päivittäin veneellä, mutta tarjolla on ihan kelpo annoksia.

Paluumatka sitten kierroksen jälkeen samaa polkua, joka menee todennäköisesti menomatkaa nopeammin, kun ei tarvitse joka kulmassa pysähtyä pällistelemään ja kuvaamaan. 

Mitä reitillä pitää ottaa huomioon?

Muista aurinkorasva! Kyseessä on tosiaan Madeiran kuivin kolkka, joten vaikka muualla sataisikin, voi Sao Lourencolla paistaa. Reitillä kävellään koko ajan paahteessa.

Tuulisella kelillä harjanteilla ja kannaksilla voi tuulla epämukavan kovaa. Pidä kiinni hatustasi! Huonolla säällä patikointia ei suositella oppaissa, niitä kannattaa kuunnella.

Sopiiko vaellus korkeanpaikankammoiselle? Kyllä ja ei. Matkalla on pari kapeaa kannasta, jotka saattavat varsinkin tuulisella säällä olla pelottavia. Näissä paikoissa on kuitenkin kaiteet ja jos ei ole ruuhkaista, tilaakin on runsaasti. Mitään kapeaa reunaa ei tarvitse mennä. Hurjilta näyttävät paikat ovat pahemman näköisiä kauempaa, mutta kun on kapealla kohdalla, huomaa, että se on turvallisempi kuin etukäteen näytti. Mutta, isoja pudotuksia kyllä näkyy ihan koko ajan ja paikoin polku on vain metrin päässä jyrkänteen reunasta. Jos on paha korkeanpaikankammo, kannattaa lähtemistä harkita. Itse selvisin ihan ok. Enemmän olin peloissani miesystäväni puolesta kuin omasta tippumisesta. :D

Vihreällä Madeiralla Ponta de Sao Lourenco on erilainen nähtävyys myös väriensä puolesta. Haaleanvihreää tai oljenväriseksi kuivunutta ruohoa, erivärisiä jäkäliä, mehikasveja ja satunnainen kukka värittävät maisemaa. Itse kallioiden värissä on paljon sävyjä ja kerroksia.

Reitti on todella hieno ja maisemat ovat huikeat. Tämä patkointi oli yksi matkan kohokohdista!