keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Katariinanlaakso, Rauvola ja Vaarniemi - hienoja luontopolkuja

Nyt kun olen päässyt syksyn mittaan juoksemaan kunnon lenkkejäkin, on samalla tullut viikonloppuisin kierrettyä Turun alueen polkujuoksureittejä. Tässä esittelyssä eteläisen Turun ja Kaarinan alueen polkuverkostoa. Jutun lopussa on kartta viime viikonlopun lenkiltä ja lähes 13 kilometrin polkupitkikseltä.

Hyvä lähtöpaikka tämän alueen poluille löytyy Uittamon melontakeskuksen liepeiltä. Katariinanlaakson luontopolun alussa on iso parkkialue, ja myös paikallisbussin numero 13 päätepysäkki. Jos haluaa juosta tuonne, niin keskustasta päin tullessa Luolavuoren ja Ispoisten metsissä kulkee myös hyviä polkuja.



Katariinanlaakso

Katariinanlaaksossa on kiva, noin 3 kilometrin luontopolku, joka kulkee lehtimetsässä meren läheisyydessä. Tuolla bongaa aina oravia ja lintuja, mutta luontopolku on myös todella suosittu ulkoilijoiden keskuudessa ja siellä on aina muita ihmisiä. 

Katariinanlaakson luontopolku on onneksi leveä ja sitä huolletaan. Opastaulut kertovat alueen luonnosta. Alueelta voi löytää myös isoja siirtolohkareita, joista kerrotaan jos jonkinmoista tarinaa 1500-luvun historiasta. Kivien tarinoihin voi tutustua tarkemmin tästä linkistä.

Katariinasta reitti jatkuu Harittuun ja siellä kulkee ulkoilureitti, jota pitkin pääsee aina Lausteelle ja Pääskyvuoreen asti. Olen juossut tuota reittiä lukuisat kerrat, se on mainio pitkisreitti. Kuitenkin, jos haluaa juosta polkuja, pitää etsiä hoidetun ulkoilureitin sijaan ensin Rauvolanlahden pitkospuut ja jatkaa niiltä Kaarinan puolelle.





Rauvola

Rauvolanlahti on rehevöitynyt merenlahti, ja peltomaisemasta löytyy niin lehmien laidun kuin kaupunkilaisten viljelypalstojakin. Peltojen läpikin kulkee polkuja, mutta virallinen ulkoilureitti ja luontopolku kulkee pitkospuilla kaislojen keskellä. En nyt voi sanoa inhoavani noita pitkospuita, mutta aina mulla on niissä hankalaa. Vaikka pitkospuita on tänäkin vuonna uusittu, niissä on irtonaisia lautoja ja sellaisia, jotka kivasti kelluvat meressä... 

Tuolla on todella harvoin kuivaa, vaan pitkospuut ovat lähes aina märät, mutaiset ja liukkaat. Olen tosi kehno juoksemaan niillä, joten meno on aina hidasta taaperrusta. Silti en juuri koskaan koukkaa toista reittiä! Mutta on hyvä tietää, että noita pitkospuita ei ole pakko mennä, vaan Haritun ulkoilureitiltä pääsee polkua ja tietä pitkin myös Vaarniemeen, ja tuokin reitti on kiva! Olen aina juossut noilla tienoilla niin, että mennessä köpöttelen Rauvolanlahden pitkokset ja paluun teen sitten maalaismaisemassa peltojen kautta.






Vaarniemi

Vaarniemessä on luonnonsuojelualue, luontopolkujen reitistö, kunnon portaat, näköalatorni, taukopaikkoja penkkeineen sekä tulipaikka ja laavu. Luontopolun varrella on opastauluja ja näkymät varsinkin kallion laelta ja näkötornista ovat hienot. Portailla, näkötornissa ja laavulla on usein porukkaa, mutta kun luontopolkua jatkaa itäänpäin, saa yleensä tehdä loput kierroksesta ihan rauhassa.

Noin neljän kilometrin kierros toimii hyvin myös itsenäisenä retkikohteena, mutta jos sen yhdistää pidempään polkujuoksuun tai patikointiin, saa lenkkiin Vaarniemen myötä reippaasti korkeuseroja sekä paljon teknistä polkua. Itse tykkään mennä reittiä vastapäivään niin, että ensin noustaan portaat, kurkataan näkötorni ja sitten jatketaan eteläistä luontopolkua kohti itää ja Sauhuvuoren huippua. Tuolla osuudella on melkoisia korkeuseroja ja laskut ovat jyrkkiä, mutta polku oli nyt marraskuun alussakin vielä hyvässä kunnossa ja siksakkaamalla laskut menevät turvallisesti.

Paluu luontopolun itäkärjestä tulee vastapäivään kiertäessä tasaisemmassa maastossa, mutta polkujuoksu ei tuolla pätkällä ole yhtään sen helpompaa! Juurakkoja nimittäin riittää, samoin hiukan kiviä ja mutaisia osuuksiakin. Polku kulkee enimmäkseen kallion alarinteessä kaltevalla alustalla, joten tarkkana saa olla. Vaarniemen lenkki onkin mielestäni tosi mainio harjoituspaikka, kun haluaa hiukan haastaa itseään polkujuoksussa!





___________________________________

Alla vielä kartta viime viikonlopun juoksureitistä, joka yhdistää nämä alueen polut ja palaa lähtöpisteeseen pyöräteitä, polkupätkiä ja ulkoilureittejä pitkin (tästä pikku pätkä on kartan ulkopuolella). Postauksen kuvat ovat alueelle suuntautuneilta polkujuoksulenkeiltä vuosien varrelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...