Kirjoittelin marraskuun koosteeseen, että joulukuussa mulla on pitkästä aikaa lomaa. Laskin jo viikkoja sitten päiviä lomaan ja samalla tajusin, että koko syksy on mennyt ilman ylimääräisiä vapaita. Olin säästänyt syyskaudelle lomapäiviä viikon matkaa varten, mutta kun korona vei sen, laitoinkin lomat joulun ympärille.
Syksy tuntuu nyt pitkältä ja pimeältä. Vapaapäivät keventävät arkea, ja nyt kun niitä ei ole ollut, on vähän sellainen fiilis, että syyskausi puuroutuu päiviksi ja viikoiksi, jolloin työ on ollut elämän pääasiallinen sisältö. Koska pandemian keskellä kaikenlainen sosiaalisuus ja reissaaminen on jäänyt, ovat arkipäivät usein hyvin samanlaisina toistuvina.
Arki on kuitenkin ollut pääosin tosi hyvää myös tänä syksynä. Ei ehkä kovin tapahtumarikasta, mutta sellaista kotonaköllimistä pehmosukat jalassa, sohvalla läheisten kanssa lämpimissä tunnelmista. Etätyö on osaltaan helpottanut elämää hurjasti, varsinkin nyt, kun ei ole edes saanut lähteä minnekään. Elämä on ollut hiljaisempaa ja leppoisampaa, vaikka toki korona tuo mukanaan myös huolta ja epävarmuutta.
Mulla ei ole ollut ihan samanlailla virtaa tänä syksynä kuin monena aikaisempana vuonna. En ihan tavoita miksi, johtuuko se koronasta tai kilpirauhasongelmista vai mistä. Mutta ei se ole juuri haitannutkaan, kun ei ole juuri mitään menoja ollut. Voi olla, että jos olisi enemmän menoja, niin siitä saisi myös virtaa.
Olen tässä liikuntapaikkojen jälleen sulkeutuessa ollut kiitollinen siitä, että juoksua voi harrastaa missä ja milloin vain. Juoksuharrastus on tuonut myös kaivattua tuulettumista etätyöpäivien keskelle, kun ainakin kerran-pari viikossa on pystynyt yhdistämään lenkin lounastaukoon. Olen aina ollut huono lähtemään liikkumaan heti työpäivän jälkeen, tarvitsen siihen pienen hengähdystauon. Käypä joskus niinkin, että tunnen itseni duunin jälkeen niin väsyneeksi, että liikunta on jäänyt väliin. Lounastauolla lenkkeily vaatii vähän tehokkuutta ja suunnittelua, mutta palkitsee, kun pääsee ulos päivänvalossa. Lisäksi voi hyvällä omallatunnolla tehdä vain lyhyen lenkin. Tosin työmatkojen puuttuminen on vähentänyt arkiliikuntaa ihan älyttömästi, joten kokonaisaktiivisuus on ainakin mulla vähentynyt, vaikka juoksua kertyykin.
Nyt istun koneen ääressä glögi-mukillisen kanssa. Olen koko työpäivän ja nyt illan ollut samoissa verkkareissa ja aamutakki päällä. Tavallaan tosi ihanaa, rentoa olemista. Ja tavallaan vähän itseään toistavaa. Kyllä sitä haaveilee aktiivisemmasta arjesta, matkoista ja ystävien tapaamisesta. Mutta toisaalta myös nautin löhöilystä ja siitä, ettei tarvitse olla sosiaalinen.
Joulun lähestyminen on aina tarkoittanut mulle rauhoittumista. Voi sytyttää kynttilöitä ja nauttia kupposen kuumaa, ihan vain olla kotosalla. Huomaan nyt, että tähän syksyyn on sisältynyt aika paljon tuota rauhoittumista jo ennen joulukuuta. Silti odotan joululomaa, mutta en ehkä rauhoittuakseni, vaan jotta voisi tehdä hiukan aktiivisemmin jotain. Käydä ehkä hiukan useammin tai pidemmillä lenkeillä, lukea ja pelata. Ja haaveilla ehkä myös matkoista ja siitä, että voisi osallistua tapahtumiin ja nähdä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti