Terveisiä sairastuvalta

Kirjoitin viimeksi, että mulla oli varattu aika viisaudenhampaan poistoon helmikuun ensimmäisenä päivänä. Hammasoperaatio tulikin vastaan jo aiemmin ja yllättäen. Olin todella kipeä sekä heti hampaan poiston jälkeen että vielä kipeämpi, kun hammaskuoppa tulehtui. Juoksut ja kaikki muukin aktiivisuus oli tauolla pari viikkoa. 

Suunnittelinkin ottavani tämän vuoden alun kevyesti, mutta nyt tuli pakkolepoa kipeänä. Sairaana olo ei vastaa sitä, kun terveenä ollessa lepää ja palautuu. Esimerkiksi itsellä oli kipeänä leposyke normaalia korkeampi ja sykevälivaihtelu hyvin alhainen, ja molemmat kertovat huonosta palautumisesta. Juoksuharjoittelussa olisikin hyvä muistaa, että sairauden jälkeen pitää vielä levätä, eikä juoksutauon jälkeen saa yrittää kiriä menetettyjä kilometrejä.

Tammikuussa juoksin vain hitusen yli 49 kilometriä. Enpä muista, koska vuosi olisi alkanut noin pienillä kuukausikilometreillä. Mutta semmoista se joskus on.

Vuoden ensimmäiset juoksut

Kahden viikon blogitauon jälkeen onkin hyvä aloittaa näin mielikuvituksellisella otsikolla! :D

Juuh, myönnän heti alkuun, että runosuoni ei nyt oikein pulppua ja vuosi on alkanut väsyneissä merkeissä. En ole lähtenyt uuteen juoksuvuoteen innoissani kirmaten kuin laitumelle päässyt varsa vaan pikemminkin kuin liukkaalle juoksubaanalle eksynyt laiskanpulskea poni, joka mieluummin köllisi sisällä lämpimässä. 

Mietin jo vuodenvaihteessa, etten aseta alkuvuoteen mitään kummempia juoksutavoitteita. Kuten tuossa vuoden lopussa kerroin, kilpirauhaslääkitykseni loppui ja se tuo hiukan epävarmuutta elämiseen ja olemiseen. Ensimmäisissä laboratoriokokeissa kilpirauhasarvoni olivat menneet taas hiukan kohti liikatoimintaa ollen kuitenkin viitteissä. Niitä nyt seurataan, että palaako liikatoiminta heti kun lääkityksen vaikutus loppuu, vai kuuluisinko niihin onnellisiin, joilla liikatoiminta pysyy remissiossa jo ensimmäisen lääkitysjakson myötä. 

Toinen alkuvuoden juoksuja latistava tekijä on se, että joudun helmikuun ensimmäisenä viisaudenhampaan poistoleikkaukseen. Kauheaa, hirvittää jo nyt. Tuosta tulee noin viikon tauko liikuntaan, joten helmikuun kilometritavoitteet saa unohtaa ihan alkuunsa. Helmikuu on ollut aina mulle haastava kuukausi talvikelien puolesta, joten viikon taukoa ei noin vain kiritä enkä aio sitä edes yrittää. Niinpä olenkin miettinyt, että aloitan tavoitteellisemman juoksuharjoittelun vasta, kun olen selvinnyt tuosta hammasleikkauksesta. Siinä kohtaa olen ehkä viisaampi myös tuon kilpirauhasen liikatoiminnan suhteen, nyt sen tilannetta joutuu vielä jännäämään.

Sain viime vuonna suoritettua opintoja aivan suunnitelmieni mukaan. Vuosi sitten kirjoittelin aiheesta ja silloin opintojen suorittaminen työn ohella hirvitti. Aina ei ollutkaan helppoa ja olin ajoittain kuormittunut, mutta yllättävän kivasti opinnot kuitenkin sujuivat. Olen sellainen tyyppi, joka kaipaa aina jotain projektia ja opiskelut toivat sisältöä vuoteen, joka koronan vuoksi oli mm. sosiaaliselta elämältään melko hiljainen. Nyt ei kuitenkaan ole mitään erityisempää projektia tässä alkuvuonna, joten olen vähän tyhjäkäynnillä. Suunnitteilla ollut pieni viikonloppumatkakin peruuntui koronan myötä. 

Olen nyt juossut vain lyhyitä lenkkejä ilman mitään kilometritavoitteita. Se ei ole minulle lainkaan luonteenomaista, mutta koska olen tuntenut myös oloni varsin väsyneeksi, on tällainen rento hölkkäily sopinut olotilaan. Kelit ovat myös olleet vuoden alkuun vaihtelevat ja paikoin ihan kauheat liukkauden puolesta. Välillä on ihan ok juosta vähemmän ja säästää energiaa. Toivon kuitenkin, että vähän piristyisin, ehkä sitten vuoden juoksutavoitteetkin alkaisivat kirkastua!

Vuoden viimeiset juoksut

Juoksin eilen vuoden viimeisen lenkin ja sen myötä joulukuun juoksuiksi tuli 108 km. Vuosiynnäilyjen aika on sitten vähän myöhemmin, mutta sen voin jo nyt sanoa, että joulukuun satasen myötä täyttyi vuoden viimeinenkin juoksutavoite, eli joka kuussa vähintään 100 kilometriä juoksua! 

Kun yritin tässä muistella, mitä alkukuusta tapahtui, niin tuntui kuin joulukuu olisi ollut epätavallisen pitkä kuukausi. Paljon häppeningejä ja muu elämä on kyllä vienyt huomiota myös blogista, johon olen postannut vain pari kertaa tässä kuussa. Joulukuun alkuun oli vähän murheita perheenjäsenen terveyden kanssa ja silloin omat juoksutkin jäivät vähäisemmiksi kuin olin suunnitellut. Paikkasin tilannetta kuitenkin parilla 30 kilometrin viikolla kuun puolivälissä ja loppukuulle jäikin vain vähän kilometrejä. 

Joulunpyhien sijoittuminen viikonloppuun tarkoitti, että vapaapäiviä oli tavallista vähemmän ja pyhinä jäi myös viikonlopun pitkis juoksematta. Kävin kyllä jouluaattona lyhyellä lenkillä, se on mulle jo perinne. Joulukuun juoksut sain täyteen nyt alkuviikosta. Sitten ei olisi "tarvinnut" enää käydä lenkillä, mutta hölkkäilin vielä eilen pikkulenkin, josta tuli hyvä mieli ja kiva breikki työpäivään. 

Koko vuoden juoksuja on hidastanut mun kilpirauhaslääkitys. Lääkitys lopetettiin nyt joulukuussa. Kilpirauhasen liikatoiminnan taustalla mulla on Basedow, joka ei koskaan parane, mutta se saattaa mennä remissioon pitkäksikin aikaa. Nyt tilannetta seurataan verikokeilla ja jos liikatoiminta palaa, katsotaan tilannetta sitten. Nyt sormet ja varpaat ristiin, että liikatoiminta olisi rauhoittunut ja pääsisin vihdoin ensi vuonna taas treenaamaan täysipainotteisesti!

Pirskahtelevaa vuodenvaihdetta!

Rauhoittumista kohti joulua

Jossain joululaulussa lauletaan, miten "pääsimme jouluun, se takaako sen, että maailma kerran ois onnellinen..?" Nyt tuntuu vähän siltä, että huh, pääsimme jouluun, eikä se ollut lainkaan itsestään selvää. Itse lähdin joulunviettoon tehtyäni koronan kotitestin. Ei minulla mitään oireita ollut, mutta mies fiksuna tuumasi, että voisi olla fiksu tehdä ennen kuin siirtyy lapsuudenkotiin. Meille tuli töissä jo joitain viikkoja sitten taas vahva etätyösuositus ja mulla jäikin toimistopäivät tosi vähäisiksi tässä loppuvuonna. En ole paljon muuallakaan käynyt. Silti sitä jännitti, että päästäänkö joulunviettoon ilman tartuntoja. Onneksi päästiin!

Eilen laitoin työkoneen kiinni viimeistä kertaa ennen joulua ja kirmasin ulos pyydystämään päivän viimeisiä auringonsäteitä juoksulenkille. Kiirettä sai pitää, kun oli talvipäivänseisaus ja vuoden lyhyin päivä. Minulle on jäänyt menneistä talvipäivänseisauksista muisto, että silloin kyllä paistaa usein aurinko. Kirjoittelinkin tuossa pari vuotta sitten juurikin vuoden lyhyimmän päivän lenkistä aurinkoisten kuvien kera. Nytkin sain hienoja kuvia, kun ehdin korkealla meren yllä kulkevalle kalliopolulle sopivasti juuri, kun aurinko oli painumassa horisontin taakse.

Joulukuussa olisi vielä muutama juoksukilometri kerättävänä, mutta juoksut ovat sujuneet kylmistä jaksoista huolimatta ihan mukavasti. Juoksen varmaan perinteisesti myös jouluaattona pienen lenkin. Sen jälkeen voi hyvillä mielin hipsiä joulusaunaan ja ennen kaikkea joulupöytään herkkujen ääreen.

Hyvää ja lämpöisää joulua sinne ruudun toiselle puolelle!

Talvi tuli... ja meni.

Tässä joulukuun alkupuoliskolla on täällä Lounais-Suomessa saanut "nauttia" lähes kaikista mahdollisista talvikeleistä. Lunta ei ole tosin paljoa ollut, mutta on ollut kovia pakkasia, pikkupakkasia, kuivaa, märkää, pitävää talvikeliä ja sitten taas tosi liukasta. 

Juoksujen suunnitteluun vaihtelevat olosuhteet tuovat omat hankaluutensa. Kävin lenkillä myös kovilla pakkasilla, mutta tein vain lyhyitä ja kevyitä lenkkejä. Pari kertaa kävi mielessä, onko mielekästä käyttää pukemiseen lähes yhtä pitkä aika kuin lenkkiin, kun metsästin sopivaa vaatetta kaapeista ja vedin trikookerroksia toistensa päälle. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että mulla ei pakkanen käy henkeen, joten voin käydä juoksemassa jopa -20 asteen pakkasilla. Toki tuossa kelissä pukeutuminen on haastavaa. Aina joku osa kehoa kärsii kylmyydestä, vaikka juoksu saisi hikoilemaankin. 

Liukkaus on itselleni kinkkisempi puoli talvijuoksussa. Inhoan liukkautta ja koko kroppa jäykistyy, kun huomaan jalkojen alla jäätä. Kävi tuuri, kun täällä oli lauantaina vielä pitävä lumikeli ja sai juosta pitkiksen jännittämättä. Sunnuntaina alkoi sitten sulaa ja paikoin oli jo juoksubaanat ihan jäässä. Nyt toivonkin, että saataisiin kunnolla plussaa ja jäät sulaisivat pois ennen kuin seuraavat talvikelit taas saapuvat.

No mutta, tarkoitus ei ollut tulla pelkästään puhumaan säästä. Olen kirjoitellut talivjuoksusta useasti vuosien varrella. Nostin tähän postaukseen pari tärppiä viime talvilta. Jos kaipaat vinkkejä talvikelien juoksuun, niin kurkkaa nämä postaukset:

Mun kokemuksia ja pohdintoja talvijuoksusta.

10 vinkkiä talvijuoksuun.

Talvipolut - polkujuoksu talvella.

Talven parhaat juoksuhousut.

Kyllä se talvi sieltä taas tulee, mutta sitä odotellessa pääsee onneksi juoksemaan taas sulalla alustalla! Postauksen kuvat ovat muuten lauantain lenkiltä, joka koukkasi Muumimaailman kautta. Nyt tuo viikonlopun pieni lumipeite on enää muisto vain.