Paluu juoksutauolta

Juoksutelakka = ajanjakso, jolloin juoksija ei vamman tai vaivan vuoksi pysty juoksemaan.

Juoksutelakka tulee varmaan lähes jokaiselle lajin harrastajalle vastaan ennemmin tai myöhemmin. Aina se tulee kuitenkin väärään aikaan ja eihän kukaan juoksija telakalle halua!

Lyhyimmillään juoksutauko saattaa kestää vaikka vain flunssan ajan, eikä silloin ehkä voi ihan telakasta puhua. Perusflunssankin jälkeen on kuitenkin hyvä pitää mielessä nämä seikat, kun tekee paluuta juoksutauolta flunssan jälkeen.

Entäs sitten, kun on joutunut juoksutelakalle, ja mieli halajaisi juoksupoluille. Juoksuvalmentaja Anni Liukka vinkkaa blogissaan, mitä juoksutelakalla voi tehdä.

Tässä postauksessa aion puhua siitä, mitä sitten, kun juoksutelakka päättyy, ja pääsee vihdoin lenkille. Olen ollut itse aiemmin tässä tilantessa sitkeän selkävaivan jälkeen. Ja tänä kesänä jouduin juoksutauolle kilpirauhasen sairauden vuoksi. Juoksutauolta palaamisen toivoisi aina sujuvan kuin leikiten, mutta usein loikka takaisin juoksupolulle onkin vähemmän lennokas.

Malttia harjoitteluun juoksutauon jälkeen

Juoksutelakka tarkoittaa taukoa juoksusta. Jos sinä aikana pystyy harrastamaan muuta liikuntaa, niin hienoa! Kestävyyskunto voi pysyä hyvänä tauon aikanakin ja se myös nousee nopeasti. Mutta jos tauko on johtunut jostain vammasta, sen paraneminen ja kuntouttaminen vie oman aikansa, ja harjoittelun täytyy tapahtua kuntoutumisen ehdoilla. Se voi tarkoittaa, että harjoitusmääriä pitää pudottaa hyvinkin dramaattisesti siitä, mitä ne ovat olleet ennen vammaa. Kun palasin juoksupoluille selkävaivan jälkeen, pystyin tekemään vain kilometrin - parin lenkkejä. Mutta pikkuhiljaa harjoittelua pystyi lisäämään.

Samoin kuin juoksua ihan nollasta aloittaessa, myös tauon jälkeen voi olla fiksumpaa mennä juoksua ja kävelyä vaihtelemalla sen sijaan, että yrittäisi juosta yhtäjaksoisesti. Kun itse aloitin juoksun, pystyin juoksemaan vain minuutin pätkiä, joiden välissä oli viiden minuutin kävelytauko. Juoksun aloittaminen uudestaan on kuitenkin helpompaa kuin ihan nollasta aloittaminen. Juoksu on kropan lihasmuistissa ja keho tottuu siihen yleensä huomattavasti nopeammin ja paremmin kuin silloin, kun harrastusta aloitetaan ihan tyhjästä.

Muista, että takapakit ovat mahdollisia. Jos harjoittelu menee liian kuormittavaksi, niin voi olla, että hyvin alkanut toipuminen pysähtyy ja joutuu pitämään uudelleen taukoa. Usein harjoittelu edistyy hitaammin kuin haluaisi, mutta siihen pitää vain sopeutua.

Tauon jälkeen harjoittelua kannattaa rytmittää siten, että lenkkipäivää seuraa aina lepopäivä. Alkuun kannattaa ensin rakentaa säännöllistä juoksurytmiä lyhyillä lenkeillä. Kun kolme lyhyttä lenkkiä viikossa alkaa olla rutiinia, voi lenkkien pituutta tai vauhtia alkaa kasvattaa. 

Treenimäärää kasvattaessa mukana pitää olla malttia. Viikottain harjoituskuormitusta voi lisätä 10-20 %. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 20 kilometrin viikon jälkeen määrää voi seuraavalle viikolle nostaa muutamia kilometrejä, ei tuplata! 

 

Malttia - ja vaikeiden tunteiden kohtaamista

On tärkeä tiedostaa, että kun rakas harrastus ei suju, siihen liittyy tietysti paljon negatiivisia tunteita. Ainakin minulla juoksu on ykkösharrastukseni ja myös tärkeä osa identiteettiäni. Ja millainen juoksija sellainen on, joka ei edes pysty juoksemaan. Todella monelle juoksu on tärkeää paitsi fyysisen, myös henkisen kunnon kannalta. Kun päätä ei pääse tuulettamaan lenkille, vetää se mieltä matalaksi. Kun samalla kärsii vielä juoksutelakalle vieneestä vaivasta, ei ihme, jos tunteet ovat mollivoittoisia. Silloin onkin tärkeää osata hyväksyä myös nuo ikävät tunteet.

Telakalta paluu ei ole vain fyysinen rasite. Voi olla, että juoksutauon aikana sohvasta onkin tullut paras kaveri, ja hyvät rutiinit ovat kaikonneet. Tai vaikka olisikin todella innoissa juoksemaan paluusta, alun nihkeys vie innon mennessään. Silloin täytyy rutiinit rakentaa uudestaan alusta ja antaa tilaa myös negatiivisille tunteille. Juoksun aloittaminen uudestaan voi ja saakin tuntua työläältä, sillä sitähän se on.

Kun nyt kesällä palasin kilpirauhasen liikatoiminnan jälkeen lenkkipoluille, luulin, että kohta jo rallattelisin kesäilloissa iloisena parinkympin lenkkejä. Minulle kävi kuitenkin niin, että lääkitys ei ollut ihan tasapainossa ja vain muutaman hyvän viikon jälkeen voinnissa tuli iso notkahdus. Lisäksi olin jo parin kuukauden tauon aikana kadottanut hyvät lenkkirutiinit. Kun juoksutelakalta paluu lenkkeilyyn olikin takkuista, se vaikutti myös mielialaan. Oli vaikea tehdä minkäänlaista juoksuohjelmaa, kun kunto oli kadoksissa, eikä ollut takeita siitä, että pystyisin juoksemaan suunnitelmien mukaan. Nyt näyttää onneksi siltä, että kilpirauhaslääkitys on kunnossa, ja olen vihdoin päässyt juoksemaan nousujohteisesti. Samalla hyvä fiilis ja rutiini juoksuun ovat palanneet ihan itsestään. 

Parhaimmillaan juoksutauon ja telakalta paluun aiheuttama huono fiilis tuo mukanaan sen, että juoksukykyä ja terveyttä osaa arvostaa enemmän! Ainakin itse olen todella nauttinut lenkeistä nyt, kun huomaan kunnon kohoavan ja pystyn taas kunnolla juoksemaan!