121 kilometriä juoksua! Kirjoittelin syyskuun koosteessa, että tavoittelen lokakuussa vihdoin satasen ylitystä, mutta salaisesti haaveilin jo tuolloin 120 kilometrin saavuttamisesta. Ja onnistuin siinä!
Kilometrit kertyivät ahkeralla lenkkeilyllä, sillä suurin osa juoksuista on ollut lyhyitä. Etätyöt mahdollistavat 2-4 kilometrin lounaslenkit, eivätkä työpäivän jälkeiset juoksut ole olleet juuri tuota pidempiä. Viikonloppuisin olen sentään päässyt myös kunnon pitkiksille, ja samalla on tullut kartoitettua hiukan uusia polkujuoksureittejä. Kahdella pitkiksellä on lenkkimaastoja lähdetty etsimään Raisiosta. Kullaanpolku oli kiva ympyräreitti Raisionjoen maisemista Kullaanvuorelle. Toinen pitkis Raisissa kiersi Haunisten altaan ja sen jälkeen juostiin ulkoilureittejä ja polkuja Mälikkälässä. Postauksen kuvat ovat tuolta pitkikseltä.
Lokakuu oli vihdoin täysipainoinen juoksukuu ja ensimmäinen sellainen kilpirauhasen liikatoiminnan toteutumisen jälkeen. Kuun puolessavälissä juoksin koko vuoden pisimmän lenkin, 16,6 kilometriä. Tuon kovempiin lukemiin en keväällä ehtinyt. Tuo pitkis ei ollut helppo, ja olen ollut vähän jumissa siitä asti. Kroppa ei ole ihan entisellään. Saapa nähdä, tuleeko tästä vuosi, jolloin en juokse yhtään parikymppistä. Pakko myöntää, että pitkät lenkit juoksen paljon mieluummin kesäkeleissä kuin näin loppuvuodesta. Ei se päälle parin tunnin taapertaminen pitkiksellä koskaan helppoa ole, mutta epävakainen loppusyksy voi tuoda vähän liikaa lisähaastetta juosta vielä kunnon pitkä lenkki. Mutta katsotaan nyt.
Lokakuun onnistuminen tarkoittaa sitä, että mulla olisi loppuvuodelle noin 180 kilometriä juostavaa, jos haluaisin vuosikilometreissä päästä pyöreään tonniin. Se tuntuu nyt ihan mahdolliselta. Hiukan haastavaa, mutta ei mahdotonta.
Kyllä on maisemat kohdillaan!🧡
VastaaPoistahttps://jasukuvaa.blogspot.com/