Mun elämässä on nyt aika paljon liikkuvia osia. Huomaan, että on vaikea keskittyä. Nettiaika ja jatkuvat ärsykkeet vievät helposti huomion puhelimeen ja ilta saattaa huomaamatta mennä sohvalla kumartuneena luurin pariin.
Kaipaan pitkiä lenkkejä. Pidemmillä juoksuilla saan mun päänsisäisen kaaoksen hiljentymään ja pystyn vain olemaan siinä hetkessä. Lyhyet lenkit menevät kovin helposti siihen, että koko lenkin mieli askartelee arjen asioissa, ja juoksu menee tavallaan huomaamatta. Siinä on oma hienoutensa, että voi juosta ilman, että oikein edes tiedostaa olevansa liikkeellä. Mutta jos se on tilanne jokaisella lenkillä, jää jotain olennaista kokematta. Juoksuun ja hetkeen keskittyminen on lepoa mielelle.
Polkujuoksu toimii lyhyemmilläkin lenkeillä maadoittajana. On ihan eri asia juosta luonnossa ja epätasaisella alustalla, jossa joutuu miettimään mihin jalkansa laittaa. Pää askartelee yksinkertaisten päätösten kanssa. Kierränkö kiven oikealta vai vasemmalta? Astunko juuren päälle vai sipsutanko juurien välissä? Mihin polku jatkuu? Mutta juuri tuollainen toiminta on hyväksi keskittymiskyvyttömälle mielelle. Hetkeen on pakko keskittyä.
Aivotyöskentelyn vuoksi polkujuostessa täytyy pitää huolta siitä, että kropassa on riittävästi energiaa. Jos ei ole, niin päätösten tekeminen hidastuu ja tulee helpommin kompurointeja. Pitkälle polkujuoksulle kannattaa aina pakata mukaan juomaa ja pientä syötävää, niin jaksaa paremmin.
Ihan tutkitusti metsään meno rauhoittaa stressaantuneita aivoja. Polkujuoksu yhdistää luontoelämykset tehokkaaseen kestävyysharjoitteluun ja sopii monelle. Vauhdilla ei ole väliä, ja vaikeat pätkät ja ylämäet voi kävellä, ainakin juoksuharrastuksen alkuun.
Polkujuoksu on myös kropalle lempeämpää kuin asfaltilla meno. Juoksu ei ole niin staattista kuin maantiellä ja epätasaisella alustalla myös jalkojen pienet lihakset ja keskivartalo pääsevät töihin. Alusta on pehmeä ja siten lempeä mm. polville. Itse hurahdin polkujuoksuun, kun kuntoutin itseäni polvi- ja selkävaivan jälkeen.
Syksy on hienoa aikaa liikkua luonnossa. Itse en ole mikään sienten tai marjojen keräilijä, vaan menen metsään lähinnä luontoelämysten ja liikunnan takia. Tänä syksynä lämmin keli on hellinyt ja se näyttää jatkuvan edelleen. Hieno sää kannattaa hyödyntää. Työpäivän jälkeen ehtii vielä valoisalla kelillä lähimetsään ja viikonlopulle voi suunnitella pidemmän polkuretken. Jos ei halua juosta, voi reppuun pakata ihan kunnon eväät ja lähteä vaikka perinteiselle eväsretkelle.
Vaikka usein metsälenkillä idea onkin päästä pois arkipäivän ja netin jatkuvasta ärsyketulvasta, otan välillä mukaan puhelimen ja kuvaan ihan kaikkea, mikä silmiini näyttää kauniilta. Se saattaa auttaa myös huomaamaan ympärillään kauneutta ja keskittymään siihen, mitä ympärillä on. Ruska on mielestäni syksyisten lenkkien paras asia. Postauksen kuvat ovat pääosin maanantaina lenkiltä. Silloin sain neljän kilometrin polkulenkkiin käytettyä 50 minuuttia, kun kuvailin jatkuvasti. Vaikka treeni ei ollut juoksukunnon kehittymisen kannalta se maailman tehokkain, se olikin nimenomaan akkujen latausta. Lähes tunti syksyisessä illassa rentoutti ja tarjosi sopivan breikin arjen kiireiden keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti