Juoksua joka säässä - paras juoksutakki syksyyn

Syksy tuntuu saapuneen vauhdilla, kun äkkiä kesäkelit vaihtuivat sateisiin ja kylmempiin lämpötiloihin. Tosi monella lenkillä on kastunut hiukan, ja parilla lenkillä aivan litimäräksi!

Juoksua joka säässä

Olen jokasään juoksija, mutta sen verran mukavuudenhaluinen, että mieluummin juoksen kuivassa ja lämpimässä kelissä. Mutta sadepäivä ei ole mikään syy jättää lenkkiä väliin! Syksyn sateissa juoksuvaatteiden valinta voi olla tavallista haastavampaa.

Hyvä nyrkkisääntö juoksuvaatteiden valintaan on miettiä, mitä laittaisi päälle, jos lämmintä olisi kymmenen astetta enemmän ja aikoisi vain hengailla ulkona. Liikaa ei kannata pukea päälle, koska silloin olo muuttuu tukalaksi ja juoksusta tulee raskaampaa. Parhaimmillaan syyskeleissä on helppo hengittää ja juosta rennosti hyvillä varusteilla. Sadesäässä pitää kuitenkin miettiä pukineita myös sen mukaan, pysyykö tarpeeksi lämpimänä myös kastuessa ja aiheuttaako vaatteiden kastuminen hiertymiä.

Suurin haitta rankkasateessa mulla on näkyvyyden heikentyminen, kun silmälasit ovat täynnä pisaroita. Kesäinen sade ei juurikaan juoksua haittaa, ei ainakaan lyhyellä lenkillä. Tietysti sade pitää ottaa huomioon pukeutumisessa ja varusteissa, esim. puhelinta ei välttämättä kannata ottaa mukaan ilman vedenpitävää koteloa. Kylmemmällä kelillä sade sitten viilentääkin jo selvästi, ja silloin joutuu puntaroimaan, laittaako päälle jotain sateenpitävää jotta pysyisi lämpimänä vai antaako vaatteiden vain kastua ja tarkenee silti. Itsellä raja menee jossain 10 ja 15 lämpöasteen välillä. Jos on 15 astetta lämmintä ja sataa, niin se ei kylmetä niin paljoa, etteikö pelkkä juoksun liike riitä pitämään lämpimänä. Mutta tuossa 10 asteessa puen mieluummin päälle jo sadetta hylkivän takin, jotta en kylmety.

Sadetta pitävät vaatteet eivät ole juoksussa yksiselitteisesti hyviä. Juostessa hikoilee sen verran, että kosteutta pitävä kangas voikin pahimmillaan pitää kosteuden vain vaatteen sisällä, jolloin sitä kastuu kuitenkin ja olo on hikisen nahkea. Siksi juoksulenkille kannattaakin valita pukimet, jotka eivät ole täysin vedenpitäviä vaan mieluummin hengittäviä.

Paras juoksutakki syksyn lenkeille

Mulla on pari juoksutakkia, jotka pitävät vettä. Toinen niistä on sen verran tiivis, että suosin sitä enemmän talvikeleillä, näin syyssäällä se on hiostava. Toinen takki taas on höyhenenkevyt ja superohut, se hylkii sadetta mutta myös hengittää niin, että olenkin käyttänyt sitä tosi paljon. Tarvitsisin toisen samantyyppisen ennen kuin tuosta aika jättää. Tuo takki on mielestäni paras mahdollinen syksyn keleihin. 

Etsin nyt vastaavaa takkia verkkokaupoista ja nostin tähän pari löytöä. Linkit verkkokauppaan ovat mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen komission. Pelkästä linkin klikkaamisesta en hyödy.

Innostuin tämän juoksutakin väristä ja kuviosta ja tilasin sen kokeiluun.

Istuvuus on juoksuvaatteissa tärkeää, joten itselleen sopivimman takin löytää vain kokeilemalla. Innostuin tästä Odlon superkevyestä juoksutakista ja tilasin sen kokeiluun. Takissa on korkea kaulus ja vetoketjulliset sivutaskut, mutta erityisesti tykästyin sen ulkonäköön... 

Tuo minulla jo vuosia käytössä ollut suosikkitakkini on vaaleansininen. Juoksutakki saa mielellään olla jonkin muun kuin mustan värinen! Tämä Moabin vaalean sinivihreä tuulitakki ihastutti myös värillään. Ja tässä Patagonian takissa oli todella monta eri värivaihtoehtoa. Weekendbeellä voi myös olla varma, että kaikki tuotteet ovat vastuullisesti valmistettuja.

Tässäkin takissa miellyttivät väri ja kaulus.

Kuten noista kuvista huomaa, lempivärejäni ovat vihreän ja turkoosin eri sävyt. Lisäksi etsin nyt ensisijaisesti juoksutakkia ilman huppua. Huppu on toisinaan kätevä, mutta välillä vain tiellä. Nykyisessä takissani on huppu, joten siksikin ajattelin, että jos hankin toisen samantyyppisen takin, niin mieluummin ilman huppua, jolloin voin ottaa käyttöön sen takin, jonka ominaisuudet sopivat parhaiten päivän juoksukeliin.

Hyviä syysjuoksuja!

Lomassa pitää olla sekä toimintaa että laiskottelua

Loma on loppumaisillaan, joten hiukan haikea fiilis, mutta olipa todella kiva loma! En ole kovin paljoa sometellut, vaikka monesta kesän kohteesta tai retkestä olisi saanut kyllä tarinoitua. Tässä tuleekin nyt pientä yhteenvetoa lomapuuhista.

Mulla oli pisin kesäloma ikinä, sillä olin 5 viikkoa pois töistä. Siitä oli tosin viikko palkatonta, kun tarkoituksena oli myös suorittaa opintoja. Lopulta tein lomalla vain yhden kurssin, mutta toki sekin on eteenpäin. Lomalla riitti kuitenkin tekemistä vaikka opinnot eivät kauheasti edistyneetkään.

Tykkään viettää mieluummin toiminnallista kuin löhölomaa. Toisaalta olen myös laiska, joten esimerkiksi mihinkään siivous- tai remppaprojekteihin en halua lomaani käyttää. Jaksan kyllä reissata ja tehdä juttuja, mutta tekemisen vastapainoksi pitää olla myös aikaa rentoutua oleillen. Parasta rentoutumista on mielestäni päästä irti töistä ja arjesta - siihen auttaa usein maisemanvaihdos ja kiva tekeminen. Toiminnallinen loma ei tarkoita, että pitäisi koko ajan olla menossa, mutta jos olisin vain kotona, niin seinät kaatuisivat takuulla päälle ja tuntuisi, että loma menee "hukkaan", jos ei tee mitään merkityksellistä. Loma-ajassa on mielestäni pointtina se, että on oikeasti aikaa tehdä juttuja ja reissata, kun työarjessa aika on yleensä kortilla.

Tämä kesäloma alkoi kansallispuistoreissulla siskon kanssa. Mielestäni loma on hyvä aloittaa pikku matkalla, niin saa saman tien etäisyyttä töihin ja normiarkeen. Vierailimme Liesjärvellä, Torronsuolla ja bonuskohteessa Saaren kansanpuistossa. Tammela Hämeessä on aika hieno paikka, kun siellä sijaitsee kahden kansallispuiston lisäksi tuo kansanpuistokin. 

Toiminnallisuus voi tällaisella laiskalla ihmisellä tarkoittaa myös hoitokissan viihdytystä, kahvittelua isolla kirkolla, juoksulenkkejä ja uimapaikkojen keräilyä, kuten loma jatkui tuon ensimmäisen reissun jälkeen. Lomaan kuului myös ulkona syömistä pitkän kaavan mukaan ja ilta-auringossa terassilla istuskelua. Ihmisjoukkoja tuli kuitenkin vältettyä ja kaikki reissut suuntautuivat väljille vesille.

Lomalla tuli tehtyä useampi reissu saaristoon. Olen asunut lähes koko ikäni lounaisrannikolla, mutta saaristo jaksaa silti olla kesästä toiseen yhtä hieno. Teimme päiväreissun Seilin saareen, joka olikin mielenkiintoinen päiväretkikohde ja helposti saavutettavissa. Seilin saaren historia on värikäs ja siellä on toiminut niin lepraparantola kuin mielisairaalakin ennen kuin tilat siirtyivät Saaristomeren tutkimuskeskuksen käyttöön. Muutama vuosi sitten saareen on tullut runsaasti uusia matkailupalveluita ja nykyään Seiliin kulkee useampikin yhteysalus.

Lomalla tuli vietettyä myös pari pätkää mökillä sekä vierailtua kahdesti päivän verran siskon mökillä. Mökillä laiskottelu ja toiminnalisuus vuorottelevat luonnostaan, kun tavalliset askareet, kuten saunan lämmitys ja ruoanlaitto vievät tavallista enemmän aikaa. Toisaalta uimaan voi käytännössä kieriä suoraan laiturilta auringonpaisteesta ja iso osa päivästä kuluu mainiosti vain ei-mitään tehden. Suppailu toi aurinkoisiin päiviin uuden ulottuvuuden, kun retkeilemään pystyi lähtemään vesiteitse! 

Tänä kesänä vierailin jo kolmannen kerran Örön saaressa Saaristomeren kansallispuistossa. Aiemmat jutut Öröstä löytvät näistä postauksista: Polkujuoksemassa Örön linnakesaarella & Paluu Öröön. Tällä kertaa olimme Örössä yötä vanhaan kasarmiin rakennetussa hotellissa. Olikin kiva, kun oli kunnolla aikaa koluta saarta ympäri. Örön luontopolut ovat kulkemisen arvoiset, saaristonäkymät upeat, linnoitukset jänniä ja silokalliot sopivat levähtämiseen ja meren katseluun. Täytyy sanoa, että Örö on yksi suosikkikohteistani Suomessa!

Loman viimeinen viikko meni kyllä enimmäkseen löhöillen. Luin kirjaa ja katsoin olympialaisia, ja kävin tietysti lenkillä. Meillä oli kyllä liput festareille, mutta Turun koronatilanne on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan ja tuli mahdollisuus siirtää liput ensi vuodelle, niin päätettiin jättää festarit väliin. Kakkosrokotteeseen ei ole pitkä aika, joten mieluummin sitä vielä välttelee väkijoukkoja. 

Ilman koronaakin olisin tuskin kesälomalla lähtenyt Suomen rajojen ulkopuolelle, sillä lomassa riitti ohjelmaa näin kotimaassakin. Tykkään lämpimästä ja aurinkoisesta, joten säätkin suosivat. Oli ihana loma!

Heinäkuun hölkät

Juoksin heinäkuussa 121 kilometriä. Tavoitteena oli vähintään satanen, mielellään 120 km, joten tavoite täyttyi. Olen juossut tässä kuussa ahkerasti, sillä lenkkejä kertyi 17, tiuhemmin kuin joka toinen päivä on ollut juoksupäivä. Lomailu on mahdollistanut sen, että lenkillä on tullut käytyä useasti, mutta toisaalta suurin osa lenkeistä on ollut lyhkäisiä. 

Juoksusuunnitelmat menivät siinä mielessä uusiksi jo alkukesästä, että totesin kilpirauhaslääkityksen vaikuttavan juoksukuntoon niin, etteivät pitkät lenkit onnistuneet. Niinpä heinäkuulle tuli PNM Trailille DNS ja juoksinkin suosiolla pisimmillään vain 12 km lenkkejä. Onneksi pystyn sentään juoksemaan noitakin, ja kesästä on tullut nautittua täysillä.

Kesälomaan on kuulunut juoksun lisäksi suppailua, pieniä reissuja, mökkeilyä, ulkona syömistä ja kaikkea kivaa kesäpuuhaa. Tykkään toiminnallisesta lomasta ja nyt ohjelmaa on ollut sopivasti niin, että reissujen välissä on ehtinyt pestä kotona pyykkiä ja koko ajan on ollut jotain kivaa, mitä odottaa. Nyt heinäkuun lopussa ja säidenkin viilentyessä mietteet alkavat kääntyä jo syksyyn, vaikka elokuukin olisi kyllä vielä kesäkuukausi! Toivottavasti saadaan nauttia vielä hyvistä säistä!

Juoksuohjelma lomalla vai lomaa juoksusta?

Hups, tähän tupsahti suunnittelematon blogitauko. Olen ollut nyt kolme viikkoa lomalla ja lomailu on vienyt ihan mennessään. Päivissä on ollut paljon kivaa tekemistä ja olen myös rentoutunut siihen malliin, etten ole juuri jaksanut läppärin kantta raottaa.

Koska en treenaa nyt mihinkään tapahtumaan, myös juoksuohjelma on ollut hyvin rento. En silti luovu juoksusta lomallakaan, en edes kovimpien helteiden aikaan. Juoksu on niin olennainen ja kiva osa elämääni, että lenkit eivät tunnu velvollisuuksilta tai pakkopullalta, josta pitäisi pitää lomaa. Toisaalta en ole myöskään välittänyt siitä, että ohjelma ei ole optimaalisen kehittävä tai kilometrejä ei kerry ennätystahtiin, vaan olen juossut rennosti muun lomailun ohessa. 

Helteisellä jaksolla pyrin juoksemaan aamun ja illan tunteina, jolloin oli hieman viileämpää kuin keskipäivällä. Tosin käytännössä aamulenkki on mulla sellainen, että pääsen ovesta ulos aikaisintaan kympiltä. Varsinkin pidemmillä lomilla unirytmini asettuu aina noin klo 00-9 rytmiin, joten aamuherätykset vaatisivat kelloa ja ovat ihan liian rankkoja lomalaiselle. Onneksi oma kroppa tottuu yleensä helteisiin nopeasti ja olen juossut myös päivän kuumimmalla aikaa ongelmitta. Vettä mukaan lenkille ja juoksusuunnitelma sellaiseksi, että helteellä pärjää. Eli hitaampi vauhti, lyhyenpi lenkki tai sellainen reitti, joka kulkee varjossa ja mahdollisesti hiukan viileämmässä. Esimerkiksi Turun seudulla Ruissaloon on helppo rakentaa pidempikin polkulenkki tai sileänkin reitti, joka kulkee puiden varjossa ja vilvoittavan merituulen äärellä. Postauksen kuvat ovatkin hellepäivän pitkikseltä Ruissalosta.

Loman juoksuohjelma noudattaa mulla hyväksi havaittua kaavaa, jossa lenkkien paikat, pituudet ja järjestykset muuttuvat tarpeen mukaan. Viikossa kertyy noin 30 km juoksua, joka on hyvä määrä kunnon ylläpitoon. Nyt kesällä olen juossut 4-5 lenkkiä viikossa, eli lenkit ovat olleet enimmäkseen lyhyitä, selaaisia, jotka ehtii juosta sopivassa välissä ilman sen kummempaa valmistautumista. Suurin osa lenkeistä on hitaita pk-lenkkejä, ehkä jopa kaikki viikon lenkit, jos on juurikin hellettä tai muuten kuormitusta. Yksi viikon lenkeistä on pidempi, yli 10 km. Kun arkena pitkis on viikonlopun lenkki, lomalla sen voi juosta miten parhaiten sopii. 

Olen nyt pyrkinyt juoksemaan myös kerran viikossa nopean harjoituksen. Tasavauhtinen vk-lenkki on klassikko, jonka voi juosta missä sitten onkaan. Vetotreeni juoksuradalla onnistui sekin sopivasti, kun lomareissujen välissä oli pari kotipäivää. Mäkitreeni vaatii yhden sopivan pituisen mäen, jollainen yleensä kyllä löytyy. Nopeustreenit ovat olleet tosi vaihtelevia ja osittain siksi niitä onkin ollut kiva tehdä.

Lomajuoksut ja muut lomapuuhat jatkuvat vielä, kuten ehkä blogitaukoilukin. Nautitaan kesästä! 

Retkeilyä Liesjärven kansallispuistossa

Tämän kesän kansallispuistoreissulla lämpöä oli lähes 30 astetta, joten tässä postauksessa vinkkailenkin enemmän kivoja uimapaikkoja kuin pisimpiä patikointireittejä! :D

Pitkän patikoinnin sijaan päätimmekin retkeillä  Liesjärven kansallispuistossa enimmäkseen suppaillen. Koska kansallispuiston maisemat piirtyvät ison järven ympärille, tämä onnistuikin mainiosti.

Suppailen Korteniemestä Pitkäkärkeen

Korteniemen pysäköintialueelta lähtee useampi patikointireitti ja aivan p-alueen vieressä sijaitsee Korteniemen perinnetila. Olin etukäteen ottanut selvää, että Korteniemessä on hiekkapohjainen ranta, joten se oli hyvä lähtöpaikka paitsi uintiin myös suppailuun. Lautailun lähtöpisteen selvittyä kartasta löytyi helposti myös vesiretken määränpää, eli Pitkäkärjen kärki, josta löytyi myös loiva hiekkaranta. Retkellämme oli lintujen pesimäaika, joten Liesjärven saariin ei saanut rantautua. Liesjärven vesi oli jännän punaisen väristä, minkä huomasi selvästi varsinkin Pitkäkärjen matalalla rannalla. 

Matkaa kertyi yhteen suuntaan noin 1,5 km, eli edestakaisin suppailtiin noin 3 kilometriä. Kumpaankin suuntaan melottiin sivutuuleen, joka ei onneksi ollut kovin kova. Saimme tähän reissuun kulutettua reippaasti aikaa, koska saimme olla Pitkäkärjessä rauhassa ilman muita vain nauttimassa eväistä, auringosta ja lämpimästä uimavedestä.

Korteniemen perinnetila

Perinnetila sijaitsee kansallispuiston vanhimmassa osassa ja tila on 1910-luvun asussa. Pelloilla ja kasvimaalla viljellään vanhoja kotimaisia kasvilajikkeita. Tilalla on lehmiä, hevosia, lampaita ja kanoja. Oppaat hoitavat tilaa ja osaavat kertoa monenmoista entisajan elämänmenosta. Tykkään tuollaisesta perinnemaisemasta, jota Korteniemessä oli, ja vietimme hyvän tovin tutustumalla tiluksiin. 

Kyynäränharju

Kävelimme toki tälläkin reissulla hiukan, sillä halusimme tutustua Kyynäränharjuun. Harju on kapea maakaistale kahden järven välissä. Kapeimmillaan reitti on vain muutaman metrin levyinen ja keskellä sen katkoo järvestä toiseen johtava uoma, jonka yli kulkee kuitenkin silta. Harjun eteläpäässä, vain kivenheiton päässä parkkipaikalta löytyi myös hyvä uimapaikka, eli kluttaamiseksi meni täälläkin! Liesjärvi olikin mitä mainioin retkikohde näillä helteillä. :)