Lyhyt patikointi Madeiralla: Fanal - Fio

Madeira onnistui yllättämään vielä neljännelläkin vierailulla. Joka kerta pienellä saarella on tullut vastaan uusia maisemia ja niin tälläkin kertaa.

Viimeksi kävin ensimmäistä kertaa Paul da Serran ylängöllä, joka on vuoristoisella saarella hämmentävän tasainen iso alue pilvien korkeudella tai niiden yläpuolella. Ylängöltä lähtee paljon vaellusreittejä, joista osa kulkee siellä ja osa laskeutuu laaksoihin vuorenrinteitä pitkin. Nyt tutustuimme pienellä kävelyllä Fanalin alueeseen Madeiran pohjoisrannikon yllä. Ajoimme pientä serpentiinitietä Funchalista ylängölle ja laskeuduimme keskusylängön pohjoista laitaa patikoinnin lähtöpaikkaan, metsänvartijan talolle.

Reitti lähtee ulkoilualueelta, jossa on mm. pöytiä ja grillipaikka. Ensin kiivetään isojen laakeripuiden välistä jyrkkiä portaita ja jyrkkää rinnettä rinteen laelle, josta avautuu huikeat näkymät pohjoisrannikolle. Meri siintää jossain kaukana alhaalla, kun tovi kävellään puutonta niittyä eteenpäin.

Tasainen niitty vaihtuu pian ylös alas polveilevaksi poluksi, joka kulkee ikivanhojen laakeripuiden vieritse. Puiden lomasta pilkistää meri alarinteeseen katsottaessa. Laakeripuiden oksilla kasvaa naavaa ja käpäläsaniaisia.

Puiselta alueelta reitti jatkuu pusikkoisena ja polun vieressä kasvaa yli kaksimetristä pensasmustikkaa. Reitin itäisimmässä nurkassa laskeudutaan hiukan alaspäin kohti upeaa näköalapaikkaa. Kukkivien pensaiden takana rinne katoaa tyhjyyteen ja kaukana alhaalla pohjoisrannikon tyrskyt iskevät mereen kurkotteleviin kallioihin.

Kierroksen paluumatka vaikuttaa alkuun hiukan tylsältä, kun se kulkee yli parimetrisen pusikon keskellä. Pian saavutaan kuitenkin tasangolle, joka ainakin meidän kävelymme aikana oli lehmien laitumena. Ainakin itselle kävely lehmien keskellä oli epätavallinen elämys. Porukassamme tiedettiin, että vasikoista pienin ei voinut olla paria päivää vanhempi. Lehmät eivät kulkijoista piitanneet sitten yhtään.

Lyhyt kierros päättyy samalle ulkoilualueelle, josta lähtikin, isojen laakeripuiden katveeseen. Alueelta voisi vielä jatkaa eteenpäin kraaterijärvelle, mutta se on suurimman osan vuodesta kuivillaan. Kierrokselle tuli mittaa noin 3,8 km.

Tämä pieni kävely sopii mainiosti ajelupäivän lomaan esimerkiksi matkalla Porto Monizin merivesialtaille. Mekin ajoimme patikoinnin jälkeen sinne ja pulahdimme altaisiin sekä söimme Porto Monizissa ennen paluuta saaren eteläpuolelle majapaikkaan.

1,5 viikkoa Kainuu Trailiin - kaikki voi vielä mennä pieleen

Tässä on yritetty viimeisin viikko aklimatisoitua kuumaan ilmanalaan. :D Se onkin onnistunut mainiosti, sillä viikonloppuna tuli ensin lauantaina suppailtua useita tunteja aurinkoisella merellä ja sunnuntaina vuorossa oli viimeinen pitkä lenkki ennen Kainuu Trailia ja lenkki tuli juostua myöskin hellekelissä. Tämän viikon alussa vuorossa oli vielä viimeinen mäkitreeni, ja siinä olikin huhkimista ja hikoilua. Kainuu Traililla ollaan juostu helteessä edellisenä kahtena vuonna, joten siihen on hyvä varautua totuttamalla kroppaa lämpimiin keleihin. 

Juoksin viimeisenä pitkänä lenkinä 18 kilometrin polkujuoksun. Kisassa pitäisi pystyä jatkamaan tuosta vielä 20 kilometriä, hiukan hirvittää. Luvassa on myös selvästi yli tuhat nousumetriä kisan aikana, joka on reippaasti yli sen, mitä olen nyt yksittäisillä lenkeillä juossut. Tuo 38 kilometrin kisa olisi mulle ensimmäinen pitkä polkukisa sitten syksyn 2019, eli edellisestä kerrasta on tosiaan aikaa. 

Tässä kohtaa ennen kisaa ei harjoittelulla pysty enää tekemään varsinaisesti mitään suorituksen parantamiseksi. Kisan voi kuitenkin sössiä juoksemalla liian kovia treenejä tai valmistautuminen voi muuten mennä pieleen viimeisten viikkojen aikana. Viimeiset 2 viikkoa ennen pitkää juoksukisaa kannattaa levätä ja pitää juoksukuntoa yllä kevyin treenein. Viimeisen pitkän lenkin voi juosta kaksi viikkoa ennen, mutta siinä vaiheessa ei enää juosta niitä pisimpiä pitkiksiä. Jos on aloitteleva juoksija, kannattaa mieluummin juosta viimeinen pitkis 3 viikkoa ennen ja lyhentää sen jälkeen lenkkejä selvästi.

Juoksuohjelmassa määrät ovat nyt vähentyneet jo selvästi ja ajatukset kääntyvät jo kohti kisaa. Kisaviikolla pari kevyttä ja lyhyttä lenkkiä pitää juoksutuntumaa yllä, mutta pääpaino tuolla viikolla on levossa ja syömisessä. Ja taatusti hermoilussa, vaikka sitä ei olekaan suunniteltu.

Tämän ja ensi viikon alun hommia on valmistautua kisaan myös haalimalla kasaan pakolliset varusteet sekä kisan aikaiset eväät, jos niitä ei kaapista jo valmiiksi löydy. Lähes kaikissa pitkissä polkujuoksuissa on pakollisia varusteita, joihin kuuluu Kainuu Traililla mm. avaruuslakana. Lisäksi kisassa kannetaan mukana kaikki omat juomiset ja syömiset, joten energiaa täytyy pakata mukaan runsaasti. Aion kisan aikana syödä Noshtin energianamuja ja juon vettä, sillä urheilujuoma ei sovi vatsalleni. Suolaakin tarvitaan, ja pakkaan mukaan suolaisia nachoja, joilla saa myös täytettyä vatsaa. Olen testannut niitä juostessa ja vatsa tuntuu kestävän nachoja, vaikka niissä onkin aika paljon myös rasvaa.

Toivotaan nyt, että ei mene pieleen, vaan viimeinen puolitoistaviikkoinen olisi rento ja pysyttäisiin terveenä!

Vuoden kovin treeniviikko (taas :D)

Saatan hieman toistaa itseäni, mutta nousujohteisen juoksukevään myötä näitä vuoden kovimpia treeniviikkoja tietysti tulee. En nyt kuitenkaan ole kirjoittanut aiheesta kuin vasta kerran aiemmin tässä postauksessa. Nyt viikkokilometrit nousivat jo 50 kilometriin, joka on minulle aika lailla maksimi, joten voi jopa olla, että tämä jää koko vuoden kovimmaksi juoksuviikoksi ainakin kilometrien puolesta. 

Kainuu Trailiin on kolme viikkoa aikaa. Tällä viikolla vuorossa oli viimeinen kisanomainen pitkä lenkki ja tosiaan kevään kovimmat kilometrit. Nyt kovimmat treeniviikot ovatkin takanapäin. Ensi viikolla tarkoitus on saada vielä kunnon kilometrit, mutta viimeiset kaksi viikkoa ennen kisaa kevennellään. 

Juoksin kolmisen viikkoa kolmenkympin lenkin poluilla. Polvi kipeytyi tuosta lenkistä ja nyt en halunnut juosta ihan yhtä pitkään säästääkseni polvea. Laskeskelin, että 26 kilometriä olisi riittävä mitta pitkikselle ja juoksin sen tämän viikon pitkänä lenkkinä. On hassua, miten henkisesti paljon kevyemmältä voi tuntua lähteä vain 4 kilometriä lyhyemmälle lenkille. Nyt tuntui jonnekin 16 kilometrin hujakoille asti tosi kevyeltä ja siinä kohtaa ajatus, että "maaliin" on vain 10 kilsaa tuntui suorastaan helpolle. Toki loppumatkasta oli jo väsynyt ja jalat kipuilivat, mutta tämä pitkis tuntui selvästi helpommalta kuin aiemmin juostu kolmekymppinen.

Kisassa lähden 38 kilometrin matkalle ja nämä kaksi "ylipitkää" pitkistä ovat toimineet kisanomaisina harjoituksina. Olen treenannut kuten maratonille, koska matka ei käytännössä sitä juuri lyhyempi ole.

Pitkät polkulenkit ovat juoksuohjelman avainharjoituksia, joihin olen pyrkinyt lähtemään levänneenä ja ehkä hiukan tankannutkin. Pitkiksillä olen testannut niin syömisiä kuin varusteitakin. Kainuu Trail juostaan heinäkuun ensimmäinen päivä. Olen aloittanut treenit kisaa varten käytännössä maaliskuun alusta, eli treenikautta tulee neljä kuukautta. Se on hyvä aika valmistautua pitkään polkujuoksuun, kun lähtökunto oli sellainen, että kuukaudessa tuli juoksua noin 100 kilometriä ja pisimmät lenkit olivat hiukan yli kymppejä. 

Pitkien lenkkien ja määräharjoittelun lisäksi ohjelmassa on ollut mäkitreenejä, mutta vain satunnaisesti nopeaa juoksua. Olen aina ollut hidas juoksija ja kilpirauhassairauden myötä hidastunut entisestään. Kisassa ainoa tavoitteeni on päästä maaliin, ajalla ei ole väliä. Kainuu Traililla maksimisuoritusajat ovat onneksi hyvin armollisia tällaiselle hitaalle polkutaapertajalle. 

Helppo levada Madeiralla: Levada do Rei

Levada do Rei, Kuninkaan levada, on yksi Madeirankävijän top10-patikoinneista. Tämä tasainen patikointi sijatsee lähellä Madeiran pohjoisrannikkoa ja tarjoaa sukelluksen vihreään satumetsään ja vesiputouksille. 

Levadalle pääseminen vaatii autoa, sillä lähtöön ei kulje busseja. Patikoinnille järjestetään myös valmisretkiä, joka voi olla hyvä vaihtoehto, mikäli porukasta kukaan ei halua ajaa mutkaisilla vuoristoteillä. Levada do Rein lähtöpisteessä on kiva kahvila-ravintola, jonka pihalla käyskentelee kanoja ja riikinkukkoja. Paikkaa kannattaa hyödyntää joko lähtiessä tai palatessa.

Patikointireitin numero on PR18 ja virallisesti reitti on yhteen suuntaan noin 5,3 km, todellisuudessa noin 6 kilometriä suuntaansa. Meidän vierailullamme Levada do Rei ei ollut mitenkään ruuhkainen, mutta ilmeisesti välillä reitti voi olla turhankin suosittu. Kapealla levadamuurilla on ajoittain vaikea ohittaa, joten väljyys oli hyvä asia. Reitti on sinne-ja-takaisin kävely ja kuten levadat yleensä, tasainen kävely.

Levada kulkee alkuun metsässä sinisarjojen reunustaessa polkua. Vähitellen kulku siirtyy vuoren kylkeen ajoittain kapealle levadamuurille. Lähes koko matkan polun vierestä voi kuitenkin bongailla erilaisia kukkia sekä kasveja kaikissa vihreän sävyissä. Paikoin koko vuorenkylki on peittynyt saniaisten mattoon.

Noin puolimatkassa kääntöpisteelle polku levenee toviksi parin metrin levyiseksi levadan vierellä. Tuossa kohtaa tulee kuitenkin myös sortuma, joka on vienyt mennessään sekä puolet polusta että jopa jyrkännettä reunustaneesta kivimuurista palan. Meidän retkellämme polku oli kuiva, mutta rankkasateiden aikaan ja jälkeen maanvyöryjä tapahtuu tälläkin reitillä. 

Polku kapenee taas loppumatkalle ja sitten edessä ovat reitin ehkä mieleenpainuvimmat osuudet. Levada kulkee ensin yhden lyhyen tunnelin läpi ja sen jälkeen vesiputouksen alta. Vesi ryöppyää suoraan polulle ja jalkansa saa asetella tarkkaan, jos haluaa säilyä kuivana, samoin pitää varoa matalalle laskevaa kalliota putouksen ohitettuaan. Vesiputous ruuhkauttaa reittiä, koska kaikki haluavat tietysti kuvia putouksesta!

Ennen kääntöpaikkaa aurinkoisessa mutkassa levada on päällystetty ja paikka sopiikin mainiosti evästaukoon. Itse kääntöpaikka on varjossa ja siellä on huonosti istumapaikkoja, varsinkin, jos reitillä on muitakin kulkijoita. Kääntöpaikalla on kuitenkin hieno koski ja jos haluaa kiivetä mutaista polkua vielä ylöspäin, löytyy sieltä vesiputouskin. Pysähtyessä eväiden syöntiin kannattaa tutkailla, tulisiko madeiranpeippo hakemaan eväsmurusia. 

Yhteen suuntaan patikointi oli noin 6 kilometriä ja paluu on tietysti samaa reittiä. Näköalat ovat tietysti pääosin samat, muta vesiputous ja tunneli ovat hiukan erilaisia toisesta suunnasta ja paluumatkalla avautuvat myös hienot näkymät pohjoisrannikolle.

Muutama kohta levadalla on hiukan ilmavampi ja vaijerikaiteen takaa lähtee kunnon pudotus. Rinteessä kasvaa kuitenkin koko ajan kasvillisuutta eikä se ole lainkaan niin jyrkkä kuin pahimmilla reiteillä. Pari kertaa avautuu näkymä kauas alas laaksoon. Korkeanpaikankammon kanssa levadalla pärjää mielestäni varsin hyvin.

12 kilometrin kävely levadan viertä menee melko sujuvasti, varsinkin kun paluumatkalla ei ehkä jaksa enää kuvata jokaista kukkaa tai mutkaa. Reitti on mielestäni varsin miellyttävä ja leppoisa, kuitenkin pituutta ja vaihtelevuutta on sen verran, ettei patikointi käy tylsäksi. Jollekin enemmän jännitystä hakevalle levada saattaa tuntua turhan yksitoikkoiselta, mutta itse suosittelen kyllä reittiä. Maisemat ovat kauniit, tunneli ja vesiputous ovat hauskoja välietappeja ja polun vierustan kasvillisuus suorastaan hehkuu eri vihreän sävyjä.

Toukokuun treenit

Toukokuu alkoi Madeiran matkalla. Reissulla tuli patikoitua hiukan päälle 30 kilometriä ja juostua 16. Olin toivonut juoksevani hiukan enemmän, ehkä kaksikymppiä viikon aikana, mutta kivuttuani reippaat nousumetrit Levada dos Tornosin polkujuoksulla, päätin viimeisenä lomapäivänä löhötä altaalla lenkkeilyn sijaan. Viikko oli kuitenkin varsin liikunnallinen ja juoksujen patikointien lisäksi tuli jonkin verran tallusteltua turistina ympäriinsä. Patikointipostauksiakin on vielä pari tulossa!

Madeiran viikon lisäksi seuraavakin viikolla jäin juoksusuunnitelmista. Paluumatkamme oli ennakoitua mutkaisempi, kun paluukoneemme ei ensin päässyt laskeutumaan kovan tuulen takia ja sitten kun pääsimme vihdoin paluulennolle, joutui kone tekemään välilaskun Tanskaan, jossa vaihdettiin miehistöä. Vähäisten unien ja raskaan matkan vuoksi paluuviikon juoksutkin jäivät  hiukan suunniteltua vähäisemmiksi. 

Juoksin toukokuussa kuitenkin 144 kilometriä ja nousumetrejä kertyi taas kivasti yli tavoitellun 2000 metrin. Olin ennakkoon asettanut tavoitteen noin 140 kuukausikilometriin. Huhtikuuhun verrattuna juoksua tuli vähemmän, mutta toisaalta Madeiran matkalla tuli patikoitua sen verran, että kokonaiskilometrit nousivat toukokuussa 175 kilometriin. Voin olla kilometreihin tyytyväinen. 

Juoksin tässä kuussa vuoden pisimmän lenkin, 30 kilometrin polkujuoksun. Edellisen olinkin juossut vuosi sitten toukokuussa. Treeniohjelma tänä vuonna on aika pitkälti sama kuin viime vuonna. Hissukseen edetään juoksuohjelmassa niin, että Kainuu Traililla pystyisin juoksemaan 38 kilometrin matkan. Toivottavasti tänä vuonna päästään kisaamaan asti ja vielä maaliinkin viime vuoden pettymyksen jälkeen! Nyt kisaan on aikaa hiukan yli kuukausi ja treenimäärien tulisi olla korkeimmillaan. Toukokuun kaksi viimeistä viikkoa onkin tullut juostua paljon. Osittain paikkaamaan alkukuun vähäisiä kilometrejä ja osittain juuri kisaa silmällä pitäen. Kuun viimeiset päivät otin kuitenkin levon kannalta. 

Kolmenkympin lenkki otti voimille ja tuntui polvissa, ja siitä viikon päästä juoksin jo kahdenkympin lenkin poluilla. Olin kuvitellut, että se tuntuisi kevyemmältä, mutta mitä vielä, parikymppinen väsytti ehkä jopa enemmän kuin tuo pisin lenkki. Palautuminen pitkästä juoksusta oli varmaan vielä kesken, enkä tankannut hiilareita kuten ennen tuota pisintä lenkkiä. Tuossa huomaa selvästi, miten kisaan pitää lähteä sekä kunnolla levänneenä että kunnolla tankanneena. 

Kolmenkympin lenkillä totesin kahden kilometrin jälkeen, että olin valinnut liian vähän kangasta päälleni. Painijaselkäisessä topissa juoksureppu hinkutti paljasta ihoa vasten ja tajusin, että saisin hiertymiä, jos jatkaisin samalla varustuksella kymmeniä kilometrejä. Ei kun takaisin lähtöpisteeseen vaihtamaan paitaa. Mietin, että jos tekee virheitä juoksuun varustautumisessa, niin hyvä tehdä ne harjoituslenkillä eikä kisassa, eikä palaaminen juurikaan harmittanut. Koen tärkeäksi juosta ennen kisaa 1-2 tuollaista pitkää, kisanomaista harjoitusta, niin tulee testattua varusteita, juoksun aikana syömistä yms., jotta kisassa ei tule ikäviä yllätyksiä.

Toukokuun säät suosivat tänä vuonna. Kun nautimme Madeiralla ihanista yli 20 asteen lämmöistä, oli Suomessa tosi kylmä toukokuun alku ja tuli jopa lunta. Sää kääntyi sopivasti kotiinpaluun aikaan lämpimämmäksi. Pitkät lenkit tuli juostua erinomaisissa juoksukeleissä, mutta kolmenkympin lenkin jälkeen tuli sopivasti neljä lämmintä päivää, jolloin kävin joka päivä uimassa. Kylmä merivesi tuntui auttavan jalkojen palautumisessa. 

Kesäkuulle toiveena on vain pysyä terveenä ja ehjänä, jotta tänä vuonna päästäisiin Hossaan ja Kainuu Trailiin. Toki juoksutreenit jatkuvat varsinkin kesäkuun pari ensimmäistä viikkoa kovina, kunnes pitää kevennellä ennen kisaa.